47495 research outputs found
Sort by
Five-year follow-up results of aerobic and impact training on bone mineral density in early breast cancer patients
No full text
"Kyllä sitä selviää ilman rahaa kun on pakko": Lapsiperheköyhyys internetin keskustelupalstoilla
No full textTämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää miten köyhyys merkityksellistyy internetin keskustelupalstoilla ja miten lapsiperheiden köyhyyteen suhtaudutaan verkkokeskusteluissa. Tutkimus on laadullinen ja paikantuu sosiaalisen konstruktionismin mukaiseen viitekehykseen. Tutkimuksen aineisto sisältää 35 kommenttia, jotka on valittu kahden perhelehden nettikeskustelupalstan neljästä eri keskusteluketjusta, joissa on käsitelty lapsiperheköyhyyttä. Aihetta käsitellään pääasiassa vanhempien näkökulmasta. Verkkokeskustelut ovat kasvattaneet suosiotaan aineistona, mutta lapsiperheköyhyyttä niiden kautta ei ole juurikaan tutkittu. Tarkoituksenani on tarkastella millaisia argumentoinnin retorisia keinoja verkkokeskusteluissa käytetään keskustelukumppaneiden vakuuttamiseksi omista näkemyksistä. Olen käyttänyt retoriikan analyysissä apuna Arja Jokisen erittelemiä vakuuttavan ja suostuttelevan retoriikan keinoja. Tutkimuksessani on vaikutteita myös laadullisesta asennetutkimuksesta.
Köyhyyttä kokevilla perheillä on erilaisia taustoja ja elämäntilanteita. On vanhempia, jotka opiskelevat, ovat työkyvyttömyyseläkkeellä, työttöminä tai käyvät pienipalkkaisessa tai osa-aikaisessa työssä. Perhekoolla on toisinaan myös vaikutusta taloudelliseen hyvinvointiin. Köyhyys jakautuu absoluuttiseen ja suhteelliseen köyhyyteen ja tutkimuksessani esiin tulleet kokemukset painottuvat vahvasti suhteellisen köyhyyteen. Köyhyyteen liittyen eriarvoistuminen on haaste myös Suomessa. Yhteiskunnan poliittisella päätöksenteolla voidaan vaikuttaa eriarvoistumisen kehitykseen. Näin vaikutetaan lisäksi yksilöiden omaan elämäntyytyväisyyteen.
Tässä tutkimuksessa taloudellinen eriarvoisuus näyttäytyy osallistumisen esteinä, välttämättömyyksistä tinkimisenä ja kykenemättömyytenä kuluttaa kuten muut. Toisaalta osa kokee elämänsä myös riittävän hyvänä vähävaraisuudesta huolimatta. Tutkimustulosten perusteella voidaan nähdä, että köyhyys on muutakin kuin fyysisten asioiden puutetta. Köyhyydestä keskusteltaessa mielipiteet jakautuvat useisiin eri näkemyksiin, kuten köyhyyteen empaattisesti ja puolustavasti suhtautuviin sekä välinpitämättömästi ja negatiivisesti köyhyyteen asennoituviin. Sanallisesti useat kirjoittajat nostivat esiin, että vähävaraisen täytyy yksinkertaisesti suhteuttaa kulunsa käytössä oleviin tuloihinsa. Tästä puhuivat sekä pienituloiset itse omien kokemustensa perusteella, että köyhien toimintatapoja kritisoivat kirjoittajat.
Kirjoituksissa käytetään monipuolisesti erilaisia retorisen vakuuttamisen keinoja argumentaation vahvistamiseen. Aineistossani yleisimmin käytetyt retoriset keinot ovat omista intresseistä etäännyttäminen, metaforat, yksityiskohdat ja narratiivit, puhujakategorialla oikeuttaminen sekä ääri-ilmaisut. Sosiaalityöntekijän on tärkeä ymmärtää köyhyys ilmiönä, että hän osaa työssään suhtautua siihen ja vähävaraisiin asianmukaisesti ottaen huomioon köyhyyden laaja-alaiset ja pitkäkestoiset seuraukset
Puheterapeuttiopiskelijoiden ammatillinen identiteetti omaelämäkerrallisissa ryhmähaastatteluissa: narratiivinen näkökulma
No full textTutkimuksessa selvitettiin, millaisena logopedian opiskelijoiden omaelämäkerrallinen ammatillinen identiteetti rakentuu opintojen loppupuolella. Verrattuna moniin muihin ammattiryhmiin puheterapeuttien ammatillisesta identiteetistä tai puheterapeuttiopiskelijoiden ammatillisen identiteetin kehittymisestä on niukasti tutkimusta, vaikka logopedian opinnot ovat hyvin käytännönläheisiä ja opintoihin sisältyy paljon asiakastyöhön liittyvää harjoittelua. Tutkimus oli kvalitatiivinen monitapaustutkimus, jossa aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluina logopedian maisterivaiheen opiskelijoilta. Haastatteluihin osallistui yhteensä kahdeksan opiskelijaa, joista osalla oli taustallaan aiempia opintoja ja työura eri alalla. Tutkimuksessa kartoitettiin omaelämäkerrallisten teemahaastattelujen avulla opiskelijoiden käsityksiä ja kokemuksia siitä, mitkä ovat vaikuttaneet heidän ammatillisen identiteetin kehittymiseensä menneisyydessä (syyt alanvalintaan), nykyisyydessä (opinnot) ja tulevaisuudessa (käsitys itsestä valmistuneena puheterapeuttina). Aineisto analysoitiin sosiolingvistisen narratiivisen analyysin avulla.
Työn tulokset osoittavat, että kertomuksia omasta ammatillisesta identiteetistä rakennetaan erityisesti suhteessa kolmeen laajempaan diskurssiin, jotka ovat läsnä logopedian opetussisällöissä, mutta liittyvät myös yleisemmin sosiaali- ja terveysalan asiantuntija- ja vuorovaikutusammatteihin: 1) puheterapeutti laaja-alaisena asiantuntijana, 2) puheterapeutti vuorovaikutuksen ja kohtaamisen ammattilaisena ja 3) puheterapeutti käytännöllisenä työntekijänä. Laaja-alaisen asiantuntijan diskurssissa korostuu asiantuntijuuden arvostus sekä ammattiin liittyvien tiedollisten ja taidollisten valmiuksien kehitys polkuna, joka on alkanut opinnoissa ja jatkuu edelleen työelämässä. Eri opiskelijoiden välillä on kuitenkin eroa siinä, mieltävätkö he itsensä opintojen loppuvaiheessa ja tulevaisuudessa nimenomaan laaja-alaisena puheterapian asiantuntijana vai jonkin rajatumman erityisalan tuntijana. Diskurssissa puheterapeutista vuorovaikutuksen ja kohtaamisen ammattilaisena painottuu ammattilaisen vuorovaikutus- ja tunnetaitojen tärkeys, ja ammatillinen identiteetti liitettiin osin omaan persoonallisuuteen ja soveltuvuuteen alalle. Toisaalta esiin nousi vuorovaikutuksen haasteellisuus: vaikka taidoissa kohdata asiakkaat oli tapahtunut kehitystä opintojen aikana, esiin nousi myös kokemus keinottomuudesta vaikeissa asiakastilanteissa. Diskurssissa puheterapeutista käytännöllisenä työntekijänä ammatillista identiteettiä rakennetaan osin sosiaali- ja terveysalan ammatteihin liittyvää kutsumusajattelua vastaan. Diskurssissa korostuivat alan hyvä työllisyys ja sitä kautta monipuoliset uranäkymät, puheterapeutin taito rajata työmääräänsä suhteessa omaan jaksamiseen sekä kollegoilta saatu tuki arjessa. Käytännöllisen työntekijän diskurssi nousi esiin erityisesti tulevaisuuden ammatillisen identiteetin kohdalla näkemyksinä siitä, millaisena haluaisi nähdä itsensä töissä valmistuttuaan. Diskurssin kautta myös selitetään syitä hakeutua alalle, sillä etenkin aiemman työuran toisella alalla tehneille opiskelijoille työllistyminen oli tärkeä arvo.
Kokonaisuutena tuloksista käy ilmi, että opintojen loppuvaiheessa haastateltavat ovat omaksuneet orastavan puheterapeutin ammatillisen identiteetin, mutta he ovat vielä epävarmoja erityisesti suhteessa puheterapian työn moniin vaatimuksiin ja käsityksiin hyvän puheterapeutin ominaisuuksista. Lisäksi esiin nousi kokemus siitä, että opintojen aikana olisi toivottu enemmän vuorovaikutukseen liittyvien mallien ja tunnetaitojen käsittelyä. Vuorovaikutukseen liittyvän hiljaisen tiedon omaksuminen ja sitä kautta ammatilliseen identiteettiin kasvu voikin olla hankalammin hahmottuvaa kuin logopedian tieteellisten asiasisältöjen omaksuminen asiantuntijana. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää logopedian opintojen, ohjauksen ja harjoittelujen kehittämisessä sekä pohdittaessa vastavalmistuneiden puheterapeuttien täydennyskoulutus- ja mentorointitarpeita. Tulokset liittyvät laajemmin osaksi tutkimuskenttää ammatillisen identiteetin kehittymisestä yliopisto-opintojen aikana
Vuorovaikutus, osallistuminen ja tekstin yhteinen tuottaminen : Tapaustutkimus valmennusryhmäkeskusteluista
No full textThe Reinvention of the Round Table: Literary Adaptations Throughout the Arthurian Legends
No full textThe aim of this thesis is to find out how literary adaptations have shaped and developed the Arthurian narrative from its earliest forms into what it is today. The Arthurian narrative as we know it today is actually a patchwork of multiple, individual literary works and is a notable example of medieval literature. In a prototypical Arthurian narrative, Arthur manages to pull out the Sword in the Stone and is crowned king, establishes his kingdom and the Knights of the Round Table and encounters adversity with them at his side and finally falls in battle in Camlann. However, these familiar plot elements are originally separate narratives, but were based on the same narrative conventions. The current elements of King Arthur and the Arthurian narrative was formed through these individual adaptations by a myriad of authors.
The Arthurian genre was eventually developed through the efforts of these individual authors. There was no authorative body that could have owned in the earliest stages of the Arthurian literary scene that could have claimed ownership of it, nor regulate what the contents of an Arthurian text should be. Instead, the authors eventually established the Arthurian genre conventions through adaptations that reprised the same popular narrative elements of earlier works and omitted elements that were not appealing enough. This entire phenomenon is an example of intertextuality, or the communication between literary works. Certain narratives are adapted further by different authors, who extends the original narrative further with their own versions. Over time these narratives may achieve great popularity and eventually the reoccurring plot elements of these adaptations begin to become established as central elements of an Arthurian narrative. There are three main methods of adaptation; expansion, reprisal and reinvention. Expansion introduces new narrative elements that were absent from earlier narratives, such as through the creation of new characters and storylines. Reprisal is mainly the repetition of an earlier narrative without any substantial changes or additions, but performs the important functions of reinforcing certain narratives and their contents. Reinterpretation approaches earlier narratives from a different viewpoint, which generally alters the content of the texts in a substantial manner, for example T.H. White’s 1958 adaptation has a more pacifistic approach than earlier works. However, I wish to highlight the fact that there more than one form of adaptation present in a literary adaptation. A literary adaptation’s main form of adaptation is then determined by a given text’s ultimate goal and purpose.
The conclusions of this thesis show that the modern Arthurian legends are indeed the result of multiple authors’ handiwork. Geoffrey of Monmouth (1100–1154) had established the Anglophonic Arthurian literary tradition c. 1136 by attributing the name “Arthur” to the unnamed Romano-Briton victor of the Battle of Badon in his Historia Regum Britanniae. Geoffrey had expanded upon an earlier author’s work, Nennius’ Histora Brittonum, where the victorious war leader was originally unnamed. Geoffrey’s work inspired numerous contemporary authors to produce additional chivalric narratives, such as Chrétien de Troyes (1130–1191), further expanded Arthur’s court and introduced key characters such as Lancelot, who is absent from Geoffrey’s work. The Arthurian legends of today is largely based on Sir Thomas Malory’s (1405–1471) adaptation from the Late Middle Ages. Malory had collected many of the popular but scattered Arthurian narratives into a more coherent compilation, the Le Morte d’Arthur (1485). However, Malory did not invent anything substantially new into the narrative and mainly reprised the contents of the earlier narratives. Modern adaptations of Malory’s work are for example, Mark Twain’s A Connecticut Yankee in King Arthur’s Court (1889), T.H. White’s The Once and Future King (1958) and Marion Zimmer Bradley’s The Mists of Avalon (1983). Twain’s adaptation is a more satirical adaptation of Malory’s work, whereas White’s adaptation is more pacifistic in comparison to the original work. Zimmer Bradley’s adaptation approaches the Arthurian legends from a more feminist point of view, which aimed to provide a voice for the female characters of the Arthurian legends, who were thus far more shallow and largely subordinated compared to the male characters. Adaptation and the innovations that it provides to earlier works continues till this day. In addition to literature, the Arthurian legends have even been adapted into movies and videogames.Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään miten erinäiset sovitukset ovat muokanneet ja kehittäneet arturiaanista tarua varhaisemmista versioista nykyiseen muotoonsa. Nykyaikainen arturiaaninen kertomus on itse asiassa useamman eri kirjailijoiden teoksien kooste. Kuningas Arthurin ja hänen Pyöreän pöydän ritareidensa taru on huomionarvoinen esimerkki keskiaikaisesta tarukirjallisuudesta. Tyypillisessä arturiaanisessa kertomuksessa Arthur vetää kuuluisan miekan kivestä ja kruunataan kuninkaaksi, myöhemmin hän joutuu ritareidensa kanssa erinäisiin seikkailuihin ja lopulta saa surmansa Camlannin taistelussa. Nämä tutut kertomukset ovat kuitenkin alun perin erillisiä taruja, mutta perustuivat samaan tarumaailmaan. Kuningas Arthurin ja arturiaanisen kirjallisuuden nykyiset piirteet syntyivät lukuisien eri kirjailijoiden adaptaatioden eli sovituksien työn tuloksena.
Arturiaaninen genre eli kirjallisuuden laji kehittyi itsenäisten kirjailijoiden sovituksien myötä. Varhaisessa arturiaanisessa kirjallisuudessa ei ollut minkäänlaista virallista auktoriteettiä, joka olisi voinut omistaa ja säädellä mikä on oikein tai väärin teoksien sisällöissä, tai määrittää mitä lajityyppiin kuuluu. Sen sijaan kirjailijat perustivat vähitellen arturiaanisen lajityypin jatkosovittamalla ja levittämällä suosittuja kertomuksia ja juonenpiirteitä. Myös epäsuositut piirteet karsiutuvat vähitellen tämän kautta. Tämä koko ilmiö on esimerkki intertekstuaalisuudesta, eli tekstien (ja kirjailijoiden) välisiin vuorovaikutuksiin. Suositut kertomuksen saavat jatkoa erinäisten tekijöiden toimesta, jotka sovittavat lähdekertomuksista omia jatko-osiaan. Ajan myötä nämä saattavat levitä suureen suosioon ja tiettyjen juonenpiirteiden jatkuva toistaminen vähitellen vakiinnuttaa ne keskeiseksi osaksi arturiaanista kertomusta. Sovituksen muotoja on ilmennyt kolme: laajennus, toisto ja uudelleentulkinta. Laajennuksessa kehitetään uutta sisältöä, jota ei ollut aikaisemmissa teoksissa, kuten uusia hahmoja tai juonia. Toistossa taas aikaisempaa teosta toistetaan uudelleen miltei kokonaisuudessaan, eikä sovituksessa kehitetä mitään merkittävän uutta, mutta toteuttaa tärkeän tehtävän aikaisemman teoksen sisällön vakiinnuttamisen lajityypin kannalta. Uudelleentulkinnassa taas lähestytään aikaisempia teoksia uudesta näkökulmasta, joka usein muuttaa teoksen sisältöä suuresti kuten esimerkiksi T.H. Whiten 1958 sovitus on pasifistisempi sisällöltään kuin alkuperäiset teokset. Muistuttanen kuitenkin, että sovituksissa ilmenee enemmän kuin yksi näistä kolmesta menetelmistä, mutta teoksien lopulliset päämäärät määrittävät niiden pääasiallisen sovituksen muodon.
Tutkielman loppupäätelmissä käy ilmi, että nykyaikainen arturiaaninen taru todellakin on useamman eri kirjailijan työn tulosta. Geoffrey Monmouthiläinen (1100–1154) perusti englanninkielisen arturiaanisen perinteen noin vuonna 1136 nimeämällä Badonicuksen taistelun voittaneen johtajan Arthuriksi Historia Regum Britanniae -teoksessaan. Geoffreyn teos laajensi aikaisemman kirjoittajan, Nenniuksen, Histora Brittonum -teosta, jossa kyseinen roomalais-brittiläinen johtaja oli alun perin jäänyt nimeämättä. Geoffreyn teoksen ritarilliset teemat innostivat useita muita sen ajan kirjailijoita luomaan lisää ritarillisia kertomuksia, kuten Chretien de Troyes (1130–1191) muun muussa loi Lancelotin, jota ei alun perin ollut Geoffreyn teoksessa mukana. Troyesin teoksen suosion myötä Lancelotista on muodostunut keskeinen hahmo arturiaanisessa tarinankerronnassa ajan saatossa. Nykypäivän arturiaaninen taru on pitkälti Sir Thomas Maloryn (1405–1471) myöhäiskeskiaikaisen sovituksen mukainen. Malory oli koonnut hajanaisista arturiaanisista kertomuksista yhtenäisemmän kokonaisuuden Le Morte d’Arthurin (1485). Hän ei kuitenkaan kehittänyt mitään merkittävän uutta sisältöä, tällöin hänen teoksensa vain toisti aikaisempien teoksien sisältöä. Nykyaikaisemmat sovitukset Maloryn teoksesta ovat esimerkiksi Mark Twainin A Connecticut Yankee in King Arthur’s Court (1889), T.H. Whiten The Once and Future King (1958) ja Marion Zimmer Bradleyn The Mists of Avalon (1983). Twainin teos on satiirisempi versio Maloryn teoksesta, kun taas White on pasifistisempi versio alkuperäisen sotaisuuteen nähden. Zimmer Bradleyn teos taas lähestyy arturiaanista tarua feministisemmästä näkökulmasta, jonka päämääränä on antaa enemmän puheenvuoroja arturiaanisten tarujen naishahmoille, jotka ovat tähänasti jääneet varsin pinnallisiksi ja alistetuiksi hahmoiksi verrattuna tarujen mieshahmoihin. Sovittaminen ja sen tuomat uudistukset aikaisempiin teoksiin jatkuvat tänä päivänäkin. Arturiaanista tarua sovitetaan nykyään kirjallisuuden lisäksi jopa elokuviksi ja videopeleiksi
De kvinnliga karaktärernas ställning i kriminalromanen Det som göms i snö
No full textI min kandidatavhandling studerar jag kvinnans ställning i kriminalromanen Det som göms i snö av Carin Gerhardsen. Mitt syfte är att få fram hurdan bild som förmedlas till läsaren utgående från de kvinnliga karaktärernas egenskaper, aktiviteter och miljöer. Som teoretisk referensram använder jag olika synpunkter på kvinnans ställning inom ramen för genusteori, feministisk teori och brottsfiktion.
Mitt material består av kriminalromanen Det som göms i snö skriven av Carin Gerhardsen. Jag fokuserar på de fyra kvinnliga karaktärerna samt beskrivningen av dem. Som metod använder jag epikanalys som lämpar sig för analysen av fiktiva karaktärer. Jag forskar i ämnet med följande forskningsfrågor: ”Hur beskrivs de kvinnliga karaktärerna i kriminalromanen?” och ” I vilka slags miljöer och aktiviteter beskrivs de kvinnliga karaktärerna i kriminalromanen?”
Av analysen kommer det fram att de kvinnliga karaktärerna är mångsidiga och att de representerar både den traditionella och den moderna bilden av en kvinna. Deras ställning är både svag och stark och de har både passiva och aktiva egenskaper. De kvinnliga karaktärernas ställning varierar mellan karaktärerna, vilket betyder att några har en starkare ställning än de andra. Det som de kvinnliga karaktärerna har gemensamt är att de alla har gått igenom svåra händelser på grund av män och att deras liv präglas av negativa toner på grund av dem.Käsittelen kandidaatintutkielmassani naisen asemaa Carin Gerhardsenin rikosromaanissa Det som göms i snö. Tavoitteenani on selvittää, millainen kuva rikosromaanin neljästä naishahmosta välittyy lukijalle näiden ominaisuuksien, toiminnan ja ympäristön perusteella. Teoriapohjana kandidaatintutkielmassani käytän erilaisia näkökulmia naisen asemasta sukupuoliteorian, feministisen teorian ja rikosfiktion näkökulmista.
Aineistoni koostuu Carin Gerhardsenin rikosromaanista Det som göms i snö, ja tarkoituksenani on keskittyä romaanin neljään naishahmoon ja heidän kuvaukseensa. Tutkimusmenetelmänäni käytän kertomakirjallisuusanalyysia, joka soveltuu esimerkiksi fiktiivisten hahmojen analysointiin. Tutkin aineistoani kahden seuraavan tutkimuskysymyksen avulla: ”Miten naishahmot kuvataan rikosromaanissa?” ja ”Minkälaisissa ympäristöissä ja minkälaisessa toiminnassa naishahmot kuvataan rikosromaanissa?”
Tutkimus osoittaa, että rikosromaanin naishahmot ovat kuvaukseltaan monipuolisia, ja he edustavat sekä perinteistä että modernia naiskuvaa. Heidän asemansa on sekä vahva että heikko, ja heistä löytyy sekä passiivisia että aktiivisia piirteitä. Naishahmojen asema on vaihteleva, mikä tarkoittaa, että joidenkin hahmojen asema on vahvempi kuin toisten hahmojen. Naishahmoille on yhteistä, että he kaikki ovat joutuneet kokemaan kovia miesten takia, mikä on vaikuttanut negatiivisesti naisten elämään
Tuotteen konseptointi virtausmallin avulla
No full textKyky tunnistaa kannattavia ideoita ja kehittää niistä tehokkaasti uusia tuotteita on yritysten menestymisen kannalta tärkeää. Tuotekehitysprojektien tehokkaan hallinnan tueksi on kehitetty lukuisia prosessimalleja, joilla pyritään kuvaamaan työn kannalta tärkeitä vaiheita. Eri mallit pyrkivät kuvaamaan prosessia eri näkökulmista, ja niillä kullakin on omat rajoitteensa.
Virtausmallin avulla voidaan yleisesti kuvata asioiden riippuvuuksia graafisesti ja näin hahmottaa prosessien kulkua muita menetelmiä tehokkaammin. Virtausmallin avulla voidaan kuvata myös tuotteiden suunnittelussa syntyvän tiedon virtausta. Tämän työn tavoitteena oli tutkia virtausmallin soveltamisen vaikutuksia konseptointiprojektin hallintaan käytännössä. Lisäksi työn tavoitteena oli kartoittaa konseptien kehittämiseen vaadittavia lähtötietoja, niiden keräystapoja, sekä niiden muuttumisen vaikutuksia suunnitteluprosessiin.
Yhteistyö Elematic Oyj:n kanssa mahdollisti tutkimuksen toteuttamisen tapaustutkimuksen keinoin. Työ aloitettiin perehtymällä tuotekehitystä ja konseptointia koskevaan kirjallisuuteen. Tämän jälkeen koottiin kirjallisuuden sekä yrityksen olemassa olevan tuotekehitysprosessin pohjalta virtausmalli, johon mallinnettiin kaikki konseptin kehittämiseksi vaadittavat tuotokset ja niiden riippuvuudet. Tämän projektisuunnitelmana toimineen virtausmallin mukaisesi toteutettiin yksi konseptointiprojekti, jota tiiviisti seuraamalla saatiin vastaukset tutkimuskysymyksiin.
Tulosten perusteella todetaan virtausmallin käytön helpottavan projektien suunnittelua ja tehostavan niiden läpivientiä. Sen käytön edut konkretisoituvat lisäksi erityisesti työn dokumentoinnissa. Muiden mallien tapaan virtausmallin käytössä on omat rajoitteensa, joista toteutetun projektin perusteella merkittävimpiä ovat haasteet kuvata ongelmanratkaisun iteroituen etenevää luonnetta.
Konseptoinnissa tarvittavat lähtötiedot jaetaan kahteen kategoriaan, joita ovat kannattavuuden arviointiin vaadittavat tiedot sekä tiedot tuotteen toiminnallista vaatimuksista. Kummankin kategorian tietojen keräämiseen vaaditaan sidosryhmien huomioimista. Kannattavuuden arviointiin kehotetaan kiinnittämään huomiota työn alkuvaiheessa, ja sen huolellisella arvioinnilla tulee perustella tuotekehityksen vaatima investointi. Laitteen toiminnallisten vaatimusten keräämisessä tulee sen sijaan hyväksyä tiedon puute projektin alkuvaiheessa. Kehittämällä tuotetta vaiheittain yhteistyössä sidosryhmien kanssa, saadaan minimoitua vaatimusten todennäköisen muuttumisen vaikutukset.The ability to identify profitable ideas and effectively develop new products from them is an important factor for the success of companies. To support the efficient management of product development projects, numerous process models have been developed to describe important steps in the work. Different models focus to describe the process from different points of view, and each has its own limitations.
A flow model can generally be used to graphically describe the dependencies of things and thus perceive the flow of processes more effectively than with other methods. A flow model can also be used to describe the flow of information generated in product design. The aim of this study was to examine the practical implications of applying a flow model on the management of a concept development project. In addition, the aim of the study was to map the initial information required for the development of concepts, their collection methods, and the effects of their change on the design process.
Cooperation with Elematic Oyj enabled the research to be carried out by means of a case study. The work began with a review of the literature on product development and conceptualization. This was followed by compiling a flow model based on the literature and the company’s existing product development process, in which all the outputs required to develop the concept and their dependencies were modeled. According to this flow model, which served as a project plan, one concept development project was carried out. Following this project closely provided answers to the research questions.
Based on the results, it is stated that the use of a flow model eases the planning of projects and streamlines their implementation. In addition, the benefits of its use materialize especially in the documentation of work. As with other models, the use of flow model has its own limitations. Based on the implemented project, the most significant challenge is to describe the iterative nature of problem solving.
The initial information required for conceptualization is divided into two categories, which are the information required for the assessment of profitability and the information on the functional requirements of the product. The gathering of information from both categories requires the consideration of stakeholders. Attention is advised to be paid to the assessment of profitability at the beginning of the work, and its careful assessment must justify the investment required by product development. Instead, the lack of information at the beginning of the project should be accepted when collecting the functional requirements of the product. By developing the product in stages in collaboration with stakeholders, the effects of the likely change in requirements can be minimized
