47495 research outputs found
Sort by
Data Vault 2.0 Automation Solutions for Commercial Use
No full textAs the amount of data and the need for its processing and storage have increased, methods for its management and reporting have been intensely developed. However, these methods require a lot of skills, time, and manual work.
Efforts have been made to fully automate data warehousing solutions in various areas, such as loading data at different stages of data warehousing. However, few solutions automate data warehouse construction, and learning how to use these data warehouse automation solutions requires a certain amount of expertise and time.
In this research, we discuss different solution options for automating data warehouse construction. From the point of view of organizations, the study identifies different options such as purchasing, collaborating with other organizations to obtain or building the solution. In addition to market analysis, we also create and implement an automated tool for building a Data Vault 2.0 type data warehouse by leveraging metadata as well as sources RDBMS relationships to predict critical components of Data Vault 2.0 data warehousing, most of which are usually defined by experts.
Based on the metadata collected and processed, the classification algorithm was able to correctly classify an average of 85.89% of all given observations correctly and 55.11% correctly for business keys alone. The algorithm was able to classify more correctly the observations that were not business keys than the business keys themselves. However, the correctness of the classification has the most significant impact on what the Automation tool that builds Data Vault 2.0 inserts into the target tables of the data model, rather than what kind of tables and what source table they consist of. The model generated by the tool corresponded well to the target model implemented at the beginning of the study. What came to hubs and satellites, without taking into account a couple of missing hubs and the content of some hubs due to shortcomings in the classification of business keys, the model would have been able to be used as an enterprise data warehouse. Links differed more from the original target, but after testing, the link variations produced by the tool worked well either way.
There are still many shortcomings and areas for development in the created and implemented tool of the research, which, however, have been considered in the logic and structure of the tool. Also, the tool can be implemented with even a small amount of financial capital but requires a lot of experience and expertise on the subject
Being positive, being hopeful, being happy : Young adults reflecting on their future in times of austerity
No full textSocial- and healthcare managers' work wellbeing : literature review and key informant interviews
No full textKäytäntöyhteisöjen sosiaalisen todellisuuden rakentuminen muuttuvassa Tampereen yliopistossa: diskurssianalyysi opintohallinnon tuottamista oppimis- ja organisaatiomuutosdiskursseista
No full textTämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia merkityksiä Tampereen yliopiston käytäntöyhteisöt tuottavat työssä oppimiselle Tampereen yliopiston organisaatiomuutoksen kontekstissa. Lisäksi tutkittiin, millaista oppimista organisaatiomuutoksissa tapahtuu ja korostuvatko oppimisen sosiaaliset ulottuvuudet organisaatiomuutostilanteissa. Käytäntöyhteisöinä tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahta Tampereen yliopiston opintohallinnon työntekijöistä koostuvaa työyhteisöä.
Tutkimus toteutettiin diskurssianalyyttisenä tutkimuksena ja aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla. Tutkimuksen haastatteluaineisto kerättiin kahdesta Tampereen yliopiston tiedekunnasta niin, että molempien tiedekuntien opintohallinnon työtekijät muodostivat oman fokusryhmänsä. Kummankin fokusryhmän osallistujat tunsivat toisensa entuudestaan. Tämä oli tutkimuksen kannalta olennaista, sillä tutkimuksen tavoitteena oli tutkia aitojen käytäntöyhteisöjen välisiä diskursseja. Tallennetut fokusryhmähaastattelut litteroitiin sanatarkasti tutkimuksen diskurssianalyyttisen otteen vuoksi.
Kerätystä tutkimusaineistosta muodostettiin kaksi laajempaa, yhteiskunnallisellakin tasolla merkittävää diskurssia, jotka nimettiin organisaatiomuutos- ja oppimisdiskursseiksi. Näiden diskurssien sisältä havaittiin vielä pienempiä tulkintarepertuaareja, joista selviytymis-, vuorovaikutus- sekä kiireen ja kaaoksen repertuaarit sisältyivät laajempaan organisaatiomuutosdiskurssiin. Oppimisdiskurssista erotettiin yhdessä tekemisen ja oppimisen sekä elinikäisen oppimisen repertuaarit.
Tutkimustuloksissa käytäntöyhteisöt merkityksellistivät Tampereen yliopiston läpikäymää organisaatiomuutosta lähinnä negatiivissävytteisin kielellisin keinoin. Käytäntöyhteisöt korostivat puheissaan monia organisaatiomuutosten lieveilmiöitä, kuten kiirettä, kaaosta ja puutteellista vuorovaikutusta. Yhdessä tekemiselle ja oppimiselle käytäntöyhteisöt sen sijaan tuottivat positiivisia merkityksiä. Yhteisömyönteisen sosiaalisen todellisuuden rakentuminen opintohallinnon puheissa osoitti oppimisen sosiaalisilla ulottuvuuksilla olevan merkitystä organisaatiomuutoksen kontekstissa. Vaikka käytäntöyhteisöt tuottivat työssä oppimiselle myönteisiä merkityksiä, vaikuttivat organisaatiomuutoksen lieveilmiöt negatiivisesti siihen, miten käytäntöyhteisöt suhtautuivat työssä oppimiseen.
Tulevaisuudessa tämän tutkimuksen tuloksia voitaisiin hyödyntää erilaisten organisaatiomuutosten suunnittelussa. Organisaatiomuutoksen ja työssä oppimisen ilmiöitä olisi syytä tutkia enemmän yhdessä, koska saatujen tutkimustulosten perusteella erilaisten työelämän muutosten vaikutukset oppimiseen voivat olla merkittäviä. Tulevaisuudessa olisi syytä myös tutkia, miten sosiaalisen oppimisen tukeminen työpaikoilla voisi edistää organisaatiomuutosten läpiviemistä ja onnistumista
Development of Bacterial Platforms for Upgrading of Technical Lignins
No full textMaatalouden ja metsänjalostuksen toimesta muodostuva lignoselluloosa tarjoaa edullisen ja kestävän raaka-aineen biopolttoaineiden ja kemikaalien tuotantoon. Mikro-organismit, kuten eräät bakteerit, kykenevät hyödyntämään monimutkaisia substraattiseoksia tehden niistä mielenkiintoisen vaihtoehdon lignoselluloosan biokatalyysille. Lisäksi mikrobikantojen muokkauksella voidaan parantaa teollisesti merkittävien tuotteiden biosynteesiä. Ligniinin hankalasti hajotettava rakenne ja toksisten yhdisteiden läsnäolo on kuitenkin tuottanut haasteista sen perinteiselle bioprosessoineille.
Tässä väitöskirjassa tutkittiin bakteereihin perustuvaa ligniinin ja lignoselluloosan muuntamista arvotuotteiksi. Työssä kehitettiin molekulaarinen työkalu ligniinijohdannaisten aromaattisten yhdisteiden monitorointiin bioprosesseista, joissa käytetään teknisiä ligniiniliemiä. Työkalu perustuu vasta-aineisiin, jotka pystyvät tunnistamaan kohdemolekyylinsä korkealla spesifisyydellä monimutkaisista matriiseista, kuten teknisestä ligniinistä. Luonnollisten ja suunniteltujen biosynteettisten tuotteiden valmistuspotentiaali lignoselluloosaan liittyvistä substraateista todennettiin metabolisesti joustavalla ja kestävällä Acinetobacter baylyi ADP1 nimisellä bakteerialustalla. Substraattipreferenssit ja toleranssi valittuja ligniinijohdannaisia aromaattisia happoja kohtaan profiloitiin. Teollisuuden kannalta olennaisia keskipitkiä- ja pitkiä hiiliyhdisteitä, kuten vahoja (C34), alkaaneja (C17) ja αolefiineja (C11) tuotettiin runsaista, mutta haasteellisista materiaaleista, kuten aromaattisista hapoista, puuperäisestä teknisestä ligniinistä ja selluloosasta sekä vähemmän haasteellisista materiaaleista kuten glukoosista, asetaatista ja laktaatista. Tuotteet valmistettiin hyödyntämällä ADP1:n luonnollisia kataboliareittejä ja lipidituotannon aineenvaihduntareittejä. Suunnitellut tuotteet (alkaa(ee)nit) valmistettiin muokkaamalla ADP1:n luonnollista rasvahappometaboliaa. α-olefiinit ovat teollisuuden kannalta mielenkiintoisia tuotteita, sillä niistä voidaan valmistaa poly-α-olefiineja (C33) katalyyttisten oligomerisaatio reaktioiden avulla.
Näiden lisäksi substraatti- ja tuoteskaalaa laajennettiin käyttämällä useampaa bakteerilajia, jolloin anaerobisten bakteerien fermentaatiometabolia (Clostridium) saatiin yhdistettyä geneettisesti muokatun aerobisen bakteerin biosynteettisiin aineenvaihduntareitteihin (ADP1). Tässä lähestymistavassa Clostridium lajin sekä ADP1:n käyttö mahdollistivat selluloosan hydrolyysin, vetykaasun (H2) tuoton sekä α-olefiinien tai vahojen tuoton.
Työssä luotiin todiste bakteerialustan periaatteesta teknisen ligniinin hyödyntämisessä. Tulevaisuudessa tuotantotehokkuuksia tulee parantaa esimerkiksi aineenvaihduntareittien ja bioprosessien optimoimisella ja nostattamalla toleranssia erilaisia inhiboivia aineita kohtaan.Lignocellulosic feedstocks from agriculture and forestry, provide an inexpensive and sustainable raw material for biofuels and chemicals production. Microorganisms, such as certain bacteria, can utilize complex substrate mixtures making them interesting candidates for biocatalysis of lignocellulose. Further strain engineering can improve biosynthesis of industrially relevant products. However, the recalcitrant nature of lignin and the presence of toxic compounds has posed challenges for traditional bioprocessing.
In this Doctor of Science thesis, lignin and lignocellulosic biomass valorization by bacterial systems was investigated. Molecular tools were developed for monitoring lignin-derived aromatics from bioprocesses containing technical lignin liquors. The tools were based on antibodies that allow identification of target compounds even from complex matrixes, such as technical lignins, with high specificity. The potential of native and non-native product biosynthesis from lignocellulosic substrates was demonstrated by a flexible and robust bacterial chassis, Acinetobacter baylyi ADP1. The substrate preferences and tolerance towards selected lignin derived aromatic acids were profiled. Industrially relevant medium- and long chain carbon compounds, such as wax esters (C34), alkanes (C17) and α-olefins (C11) were produced from abundant, yet challenging materials, such as aromatic acids, softwood originated technical lignin and cellulose, as well as less difficult substrates including glucose, acetate and lactate. The products were obtained by exploiting natural catabolism and lipid production pathways of ADP1. The non-native product synthesis (alka(e)nes) was enabled by genetically modifying the natural fatty acid pathway. The α-olefins are industrially interesting molecules as they can be further polymerized to poly-α-olefins (C33) by catalytic oligomerization reactions.
Additionally, the substrate and product range were expanded by a multispecies system that combined fermentation metabolism of anaerobic bacteria to the synthesis pathways of engineered aerobic bacteria ADP1. The multispecies approach by the Clostridium species and ADP1 enabled cellulose hydrolysis, hydrogen gas (H2) production, α-olefin or wax ester production.
In this work, a proof-of-principle bacterial platform for upgrading of technical lignin was established. In the future, further improvements are required related to the production efficiencies. This could be achieved, for example, by metabolic pathway and bioprocess optimization and increasing tolerance towards different inhibiting compounds
VNS Therapy for Refractory Epilepsy
No full textTausta: Epilepsiaa sairastaa maailmanlaajuisesti yli 50 miljoonaa ihmistä, ja heistä 20-30%:lla kyseessä on vaikeahoitoinen epilepsia, eivätkä kohtaukset ole hallinnassa kahdella oikein käytetyllä epilepsialääkkeellä. Vagushermostimulaatio (VNS) on verrattain uusi hoitovaihtoehto näille potilaille, ja tulokset hoidon tehosta ovat lupaavia. Neuromodulaatiohoitoja tutkitaan laajasti, eivätkä toimintamekanismit tai tarkempi ymmärrys laitteiden toiminnasta ole selviä.
Tavoitteet: Väitöskirjassa selvitetään VNS-hoidon toimintaa ja tehokkuutta erityisesti automaattiseen stimulaatioon (rVNS, responsiivinen VNS) liittyen. Lisäksi tavoitteena on selvittää laitteen virrankulutusta suhteessa käytettyihin asetuksiin ja automaattisen stimulaation käyttöönottoon, sekä saada tietoa automaattisten stimulaatioiden käyttäytymisestä epilepsiapotilailla.
Materiaalit ja menetelmät: Yhteensä 42 vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavaa potilasta sisällytettiin neljään tutkimukseen. Seuranta-aika vaihteli laajasti, kolmestatoista päivästä yli yhteentoista vuoteen. Kliiniset ja stimulaatioihin liittyvät tiedot analysoitiin SPSS-, Excel- ja Matlab -ohjelmistoilla. Käytimme ei-parametrisia tilastollisia testejä ja havainnollistimme tuloksia kuvaajilla.
Tulokset: Ensimmäisessä tutkimuksessa havaitsimme samankaltaisuuksia vasteissa VNS- ja ANT-DBS (talamuksen anteriorisen tumakkeen syväaivostimulaatio) -hoitoihin 90%:lla vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavilla potilaista (progressiivinen paranema, osittainen vaste, ei vastetta). Toisessa tutkimuksessamme havaitsimme automaattisen stimulaation tuovan lisävastetta VNS-hoitoon 36.4 %:lla potilaista, jolloin normaalistimulaation asetuksia pystyttiin muuttamaan, mikä johti virrankulutuksen merkittävään vähenemiseen. Kolmannessa tutkimuksessa varmensimme, että asetuksia, erityisesti OFF-aikaa ja autostimulaation kynnystä, muuttamalla voidaan vaikuttaa stimulaatioiden määrään ja laitteen virrankulutukseen, sekä havaitsimme eroavaisuuksia automaattisen stimulaation toiminnassa ohimolohkoepilepsiaa ja muita epilepsioita sairastavien potilaiden välillä. Neljännessä tutkimuksessa havaitsimme, että suurimmalla osalla potilaista automaattisten stimulaatioiden vuorokausittainen vaihtelu muistuttaa kortisolintuotannon vuorokausittaista rytmiä. Lisäksi tuloksemme tukevat hypoteesia VNS-vasteen kehittyvästä luonteesta ajan kuluessa.
Johtopäätökset: Vagushermostimulaatio on lupaava hoitovaihtoehto vaikeahoitoista epilepsiaa sairastaville potilaille. Automaattisen stimulaation käyttöönotto johtaa parempaan kohtausten hallintaan mahdollisesti vähäisemmällä virrankulutuksella. VNS- ja ANT-DBS -hoitojen vasteissa on samankaltaisuuksia. Automaattisen stimulaation toiminnassa on vuorokautinen vaihtelu. OFF-ajan lyhentäminen ja autostimulaation kynnyksen laskeminen johtaa suurempaan stimulaatioiden määrään.Background: More than 50 million people worldwide suffer from epilepsy, and approximately 30% of them are considered as drug-resistant (refractory), as the seizures are not in control with two adequately used antiepileptic drug schedules. Vagus nerve stimulation (VNS) is a promising treatment option for these patients. Neuromodulation therapies in the treatment of epilepsy are under substantial research, and the mechanisms of actions and details of function are still not fully understood.
Aims: The purpose of this study is to elucidate the functions of VNS therapy including the efficacy and the details concerning the automatic stimulation (responsive VNS, rVNS) properties. Other goals are to assess the power usage aspects of the treatment with different settings and after initiating automatic stimulation mode, and to gain a better understanding of the behavior of responsive stimulations in epilepsy patients.
Materials and Methods: Altogether 42 patients with refractory epilepsy were included in four studies. Follow-up time was highly variant, from 13 days to more than 11 years. The clinical and stimulation-related data were analyzed with SPSS, Excel, and Matlab softwares. We used nonparametric statistical tests and elucidated the results with illustrations.
Results: In the first study we found that in 90% of the patients the response to ANT-DBS (deep brain stimulation of the anterior nucleus of the thalamus) therapy was similar to VNS therapy (progressively better, partial response, no response) in patients with refractory epilepsy. In the second study, we found the initiation of automatic stimulation mode leading to better seizure control in 36.4 % of the patients. Therefore we were able to alter other stimulation settings, which led to significantly reduced battery usage. In the third study, we confirmed the altered stimulator settings affecting the number of stimulations and total charge delivered in the patient, especially when altering the OFF-time and the autostimulation threshold, and a possible difference between the function of rVNS in the temporal lobe and other epilepsy patients. In the fourth study, we found circadian patterns in automatic stimulations in most of the patients resembling the pattern of cortisol secretion. Our results support the finding that response to VNS therapy improves over time.
Conclusions: Vagus nerve stimulation is a promising treatment option for patients with refractory epilepsy. The automatic stimulation mode of VNS offers better seizure control with possibly lesser power usage than the older models. The responses to VNS and ANT-DBS therapies show similarities. There is circadian rhythmicity in the autostimulation activations in rVNS therapy. Shortening the OFF- time and lowering the threshold rate leads to a larger number of stimulations delivered
