47495 research outputs found
Sort by
Effects of Failure and Avatar Death in Multiplayer Online Shooter Games
No full textEven though casual games capture large audiences, hardcore games are increasing in popularity evident by the success of Dark Souls games and the rise of the battle royale genre. These hardcore games often feature gruesome punishments for failure such as permadeath or a great loss of progress. This study investigates how players can fail in online multiplayer shooter games, how they are penalised and how the penalties affect the overall player experience.
Formal gameplay analysis was conducted on Counter Strike: Global Offensive, Overwatch and PlayerUnknown's Battlegrounds to identify failure mechanics and their punishments for avatar death. Then, an online player experience survey was deployed to measure the player experience of each of the sample games.
The analysis of the results revealed no connection between the severity of the game's punishments and the overall player experience. However, the data suggested the players of PUBG, the most severely punishing game, report their experiences to be more memorable than the players of the other games. Furthermore, the participants of the PUBG survey reported more physical reactions to winning supporting the notion that failure mechanics and avatar death do influence the player experience. Based on those results, I concluded that no clear connection between avatar death and player experience could be found. However, the interesting findings do warrant further exploration into the topic
Salainen ikkuna : käyttöullakon muutossuunnitelman laatiminen inventointimallin avulla
No full textTässä työssä esitetään korjaussuunnitelma Helsingin Kalliossa sijaitsevan kerrostalon käyttöullakon muutoksesta asuinkäyttöön. Kohderakennuksena on vuonna 1937 valmistunut kerrostalo, joka on osa merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY 2009). Korjaussuunnitelma on laadittu tietomallintamalla ja hyödyntämällä rakennuksen laserkeilauksesta tuotettua inventointimallia.
Diplomityön rakenne seuraa kolmessa osassa Helsingin kaupungin ullakkorakentamista koskevaa menettelytapaohjetta. Helsingissä tapahtuvan ullakkorakentamisen käytäntöjä on yhtenäistetty menettelytapaohjeella, joka seuraa kaupungin hyväksymää ullakkorakentamisen poikkeuspäätöstä. Menettelytavan mukaisesti ullakkorakentamisesta on teetettävä soveltuvuusselvitys, johon kuuluu rakennuksen suppea rakennushistoriaselvitys ja ullakon korjaussuunnitelman luonnostasoiset arkkitehtisuunnitelmat.
Kohderakennus esitellään työn ensimmäisen osuuden rakennushistoriaselvityksen avulla. Selvityksen materiaalia täydennetään ajantasaisella mittaustiedolla rakennukseen tehdyn laserkeilauksen avulla. Työn toisessa osuudessa käsitellään mittaustiedon työstämistä digitaaliseen muotoon Yleisten tietomallivaatimusten (YTV 2012) mukaisesti ja korjaussuunnitelman pohjana käytettäväksi inventointimalliksi.
Työn viimeisessä osuudessa tutkitaan ullakkorakentamisen soveltuvuutta kohderakennukseen käyttöullakon korjaussuunnitelman avulla. Korjaussuunnitelma työstetään selvityksen perusteella asetettujen rajojen mukaisesti sekä hyödyntämällä rakennuksesta tehtyä inventointimallia. Korjaussuunnitelmassa laaditaan myös kohderakennuksen kellarin yhteistilojen ja piha-alueen hoito- ja huoltosuunnitelma asumisviihtyvyyden parantamiseksi
Kompleksisen arvioinnin sedimenteistä peruskallioon: Kompleksisen arvioinnin ristiaallokossa
No full textKompleksisuustieteitä ja arviointitutkimusta on lähestytty laajasti erilaisista näkökulmista. Näitä kahta tutkimusalaa on tutkittu myös näennäisesti yhteisistä lähtökohdista. Pääsääntöisesti kompleksisen arvioinnin tutkimus ei kuitenkaan erittele, minkälaisesta kompleksisuudesta on kyse ja minkälaisten taustaolettamusten varassa järjestelmien luonnetta käsitellään. Tämä tutkielma muodostuu teoreettisesta ja empiirisestä tutkimuskysymyksestä: Miten kompleksisuutta ja arviointeja on tutkittu sekä miten tulkinnat Suomen Akatemian toiminnasta heijastuvat kompleksisen arvioinnin tieteelliseen keskusteluun? Tutkimuskysymyksillä pyritään avaamaan kompleksisuuden ja arviointien sekä niiden yhteistä tieteellistä keskustelua ja reflektoimaan näitä näkökulmia empiiriseen aineistoon. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus, teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen kohdeorganisaatio on Suomen Akatemia, joka on suurin kansallisen tieteenrahoittaja. Haastatteluaineisto koostuu arvioinnin järjestämisestä vastuussa olevien tiedeasiantuntijoiden näkemyksistä. Puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla pyritään selvittämään arviointiprosesseihin osallistuvien henkilöiden tulkintoja ja merkityksiä, joita he asettavat kohtaamilleen asioille. Näitä näkemyksiä abstrahoidaan kompleksisen arvioinnin teoreettiseen keskusteluun. Tutkimuskysymysten teoreettisessa ja empiirisessä analyysissä on hyödynnetty metaforista tarkastelua tutkimusmenetelmänä.
Teoreettisen tarkastelun tuloksena muodostuu kompleksisen arvioinnin ristiaallokon metafora, joka kuvastaa aiheista käytyä pirstaleista tieteellistä keskustelua. Ristiaallokko pitää sisällään neljä ulottuvuutta, jotka nostavat esille teoreettisen analyysin perusteella keskeisimmät painotukset kompleksisuuden, arvioinnin ja kompleksisen arvioinnin tieteellisestä keskustelusta. Teoreettisen analyysin mallinnus jäsentää aineistoa teorialähtöisesti ja luo rakenteen empiirisille tuloksille. Tuloksien valossa Suomen Akatemia on ristiriitainen kokonaisuus erilaisia tulkintoja kokonaisuuksista, kausaalisuhteista, osallisuudesta, menetelmistä sekä arvioinnin luonteesta. Tulkinnat painottavat maailman moninaisuutta ja järjestelmän hallinnan vaikeutta. Johtopäätöksissä todetaan, että tulkinnat Suomen Akatemian arviointiprosesseista ja arviointi-instrumentista ovat paradoksaalisia ja radikaalin kompleksisuuden perusolettamuksien mukaisia. Sosiaalisesta vuorovaikutuksesta kumpuavaa muutosta painottava radikaali kompleksisuus muodostaa empiirisen tarkastelun perusteella peruskallion kompleksisen arvioinnin ristiaallokon pohjalle. Aallot huuhtoessaan tuovat mukanaan ainesta, joka kumuloituu sedimenteiksi. Sedimentit kuvastavat muun muassa erilaisia laskennallisia käsityksiä järjestelmästä sekä julkisen sektorin toimintapolitiikan interventioiden tutkimuksen tieteellisiä paradigmoja. Tutkielman johtopäätökset tarjoavat asetelman jatkotutkimusaiheille. Kompleksisten ilmiöiden arvioinnin kriittinen näkökulma voi tarjota lähtökohdat esimerkiksi tutkimukselle laadullisen tiedon hyödyntämisestä osana sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden arviointia
Opettajien kokemuksia moniammatillisista simulaatioista - haasteita ja myönteisiä asioita
No full textTutkimuksen tarkoituksena oli selvittää laadullisen tutkimuksen keinoin opettajien kokemuksia lääketieteen ja hoitotyön yhteisistä moniammatillisista simulaatioista. Lääketieteen ja hoitotyön opetukseen kuuluu luentoja, ryhmätöitä ja pienryhmäopetusta sekä tutorryhmissä työskentelyä ja simulaatioita, joissa yhdistyvät aiemmat teoreettiset tiedot sekä kliiniset taidot kokonaisvaltaiseen simuloidun potilaan hoitamiseen. Potilaana toimii joko korkean tason simulaationukke tai aito ihminen. Simulaatiolla pyritään mahdollistamaan opetukseen osallistuvien kokemuksellinen oppiminen todellisuutta muistuttavassa tilanteessa. Moniammatillisissa simulaatioissa toimivat sekä lääketieteen että hoitotyön opiskelijat yhdessä.
Tutkimuskysymyksillä selvitettiin, millaisena opettajat kokevat oman tehtävänsä moniammatillisessa simulaatio-opetuksessa, millaisia haasteita ja myönteisiä asioita opettajat ovat kohdanneet sekä millaista tukea opettajat tuntevat tarvitsevansa moniammatillisten simulaatioiden toteuttamiseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä opettajaa, joilla on kokemusta sekä oman opetusalansa että moniammatillisista lääketieteen ja hoitotyön yhteisistä simulaatioista.
Tutkimuksen aineiston perusteella muodostui kolme opettajan tehtäviä kuvaavaa pääluokkaa, joiden kautta aineistoa analysoitiin. Ensimmäinen pääluokka on oppimisen edellytysten luominen, mikä sisältää fyysisen ja sosiaalisen oppimisympäristön. Toinen pääluokka muodostui opettajan tehtävästä oppimisprosessin hallitsijana ja ohjaajana muuttuvassa simulaatio-opetustilanteessa sekä opiskelijan tukemisen simulaatioharjoituksen aikana. Moniammatillisuus opettajan ja opiskelijan näkökulmasta on kolmas pääluokka. Pääluokkia tarkasteltiin opettajan tehtävien ja roolin kautta sekä haasteiden ja myönteisten asioiden näkökulmasta. Tuen tarvetta tarkasteltiin oppimisprosessin hallinnan ja moniammatillisuuden kautta.
Keskeisenä asiana aineistosta nousi esiin opettajan monipuolinen ja dynaaminen tehtävä ja rooli moniammatillisten simulaatioiden suunnittelijasta toteuttajaan sekä luottamuksellisen oppimiskeskustelun vetäjään. Eniten tukea tarvitaan resurssien muodossa. Aineiston mukaan moniammatilliset simulaatiot ovat opettajien mielestä hyvä ja mielekäs tapa opettaa sekä tutustuttaa tulevia ammattilaisia toistensa työnkuvaan
Arvioinnin haasteet käytännön tuloksellisuusarviointiraportoinnissa
No full textMinkä tahansa toiminnan kehittämiseen liittyy olennaisena osana sen arviointi. Arvioinnin avulla toiminnasta saadaan syvällisempi ymmärrys sekä tietoa mahdollisista puutteista. Kuitenkin on muistettava, että arviointi on lähtökohtaisesti ihmisen toteuttamaa, ja näin ollen siihen sisältyy valintojen tekemistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia haasteita tuloksellisuusarvioinnin suorittamiseen liittyy julkishallinnossa, ja miten nämä haasteet näyttäytyvät arvioinnin raportoinnissa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja menetelmänä siinä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen analyysi toteutettiin analysoimalla Valtion tarkastusviraston verkkosivuillaan julkaisemia tuloksellisuustarkastuskertomuksia. Näistä kertomuksista aineistoon rajattiin kahdeksan raporttia vuosilta 2017–2019. Tämän lisäksi raportit pyrittiin valitsemaan siten, että aineistossa on mukana mahdollisimman laajasti eri hallinnonalojen toimintoja käsitteleviä tarkastuksia.
Aineiston analyysissä nousi esille kolme merkittävää haastetta, jotka esiintyvät läpi aineiston. Ensinnäkin arvioinnin käytettävissä olevassa tiedon määrässä sekä laadussa oltiin havaittu merkittäviä puutteita. Toiseksi haasteeksi nousi sopivan ajankohdan löytäminen arvioinnin toteuttamiselle. Kolmas haaste koskee arvioitavan kohteen kompleksisuutta ja sitä kautta vertailtavuuden puutetta.
Aineistosta löydetyt arvioinnin haasteet noudattavat hyvin aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Löydetyt haasteet kuitenkin nousivat hyvin erilaisin painotuksin raporttien välillä. Tästä pääteltiin, ettei olemassa olevat mallit haasteista toimi suoraan arviointiin ilman arvioijan omaa tulkintaa.
Tutkimus on luonteeltaan hyvin yleistason kuvaus julkissektorin arvioinnin haasteista. Tulevaisuudessa tehtävässä arvioinnin haasteisiin keskittyvässä tutkimuksessa haasteiden näkymistä käytännön toiminnassa voidaan käsitellä syvemmin rajaamalla tarkastelun kohteeksi vain osa haasteista. Samoin löydettyjä haasteita voidaan tarkastella tietyn toimialan arvioinnin näkökulmasta
Erehtyvä lapsi pyrkii totuuteen: Lapsinäkökulma romaaneissa The Boy in the Striped Pajamas ja Room.
No full textTutkielma käsittelee lapsinäkökulman piirteitä aikuisten kaunokirjallisuudessa. Lapsinäkökulma voi olla samanaikaisesti luotettava ja epäluotettava, tarkan yksityiskohtainen mutta kuitenkin paljon tulkinnan varaan jättävä. Nämä piirteet tekevät lapsinäkökulmasta ristiriitaisen ja monitasoisen. Kohdeteoksia tutkimuksessa on kaksi: John Boynen The Boy in the Striped Pajamas (2006) ja Emma Donoghuen Room (2010). Boynen teoksessa on lapsifokalisoijana 9-vuotias Bruno, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan. Donoghuen teoksessa toimii 5-vuotias minäkertoja Jack. Lähestyn lapsinäkökulmaa pääasiallisesti Wayne C. Boothin sekä James Phelanin teorioiden pohjalta. Lapsinäkökulman naiivius tekee kerronnasta yksinkertaisen, puutteellisen, epäluotettavan – ja äärimmäisen kiinnostavan. Käsitteet ”sisäistekijä” ja ”sisäislukija” ovat lapsinäkökulmassa oleellisia käsitteitä. Molemmat ovat abstrakteja, eivät siis aktuaalisia toimijoita tarinassa. Sisäistekijä välittää sisäislukijalle tarinan tunnelmaa, tunnetta ja arvoja – sisäislukija ymmärtää nämä arvot. The Boy in the Striped Pajamasissa ja Roomissa sisäistekijä ja -lukija keskustelevat fiktiivisen lapsen selän takana. Lapsi kertoo muista henkilöhahmoista, elinympäristöstään ja tapahtumista oman kehitysasteensa mukaisesti, ja lukijan tehtäväksi jää tulkinta. Jotta kohdeteosten todellinen sanoma tulee ymmärretyksi, sisäistekijän ja -lukijan välinen kommunikaatio on tarinan onnistumisen kannalta välttämätöntä. Koska lapsinäkökulman keskiössä on lapsi, kerronta on monin tavoin erilaista verrattuna aikuisnäkökulmaan. Lapsikertoja on epäluotettava, sillä lapsen älyllinen ja kokemuksellinen kapasiteetti ei ole aikuisen tasolla: lapsi ei ymmärrä kaikkea näkemäänsä, ymmärtää väärin ja näin ollen myös raportoi asioista vajavaisesti tai virheellisesti. Toisaalta lapsinäkökulma saattaa suoraviivaisuudessaan kuvata jotakin sellaista, mitä aikuisnäkökulma pyrkisi välttelemään tai kuvailemaan puolueellisesti.
Pohdin lapsikertojan epäluotettavuuden eri piirteitä Phelanin teorian kannalta ja totean Phelania mukaillen, että kertojan epäluotettavuuden eri piirteet voivat ilmetä samanaikaisesti, erikseen tai peräkkäin tarinan edetessä. Epäluotettavuus voi aiheuttaa lukijassa erilaisia reaktioita: lukija voi kokea epäluotettavuuden vieraannuttavana tai yhdistävänä tekijänä suhteessa kertojaan tai kerrontaan. Vieraantuminen voi ilmetä silloin, jos lukijan mukautuminen epäluotettavan kertojan antamiin tietoihin erottaisi lukijan sisäistekijästä. Tämä kertoo myös sisäistekijän tärkeydestä ja siitä, miten merkittävä asema sisäistekijällä on tarinan tunnelman rakentumisessa. Kerronnan epäluotettavuus voi myös yhdistää lukijaa henkilöhahmoon, vaikka se tuntuukin ristiriitaiselta. Tämä on yhteydessä niihin emotionaalisiin reaktioihin, joita kerronta saa lukijassa aikaan: lapsinäkökulma vetoaa aikuisen lukijan tunteisiin jo pelkästään sen vuoksi, mitä lapset edustavat yhteiskunnassamme. Lapsi on viaton, kokematon ja vasta opettelemassa yleisiä yhteiskunnallisia normeja, joten aikuinen antaa lapsen välittämät virheelliset tiedot ja uskomukset anteeksi. Koska kohdeteosteni molemmat päähenkilöt ovat traumaattisessa tilanteessa, aikuinen lukija kokee empatiaa henkilöhahmoja kohtaan – näin ollen myös antaen epäluotettavuuden anteeksi.
Seymour Chatman tuo kiinnostavan näkökulman kertojan epäluotettavuuteen: kertojan epäluotettavuus on luotettavuutta kiinnostavampaa, sillä epäluotettavuus vaatii lukijalta syvällisempää analyysia. Chatman tuo myös esiin, että negatiivissävytteinen ”epäluotettava” tulisi korvata sanalla ”erehtyvä”. Etenkin lapsinäkökulman kohdalla tämä pitää paikkansa, sillä molemmissa kohdeteoksissani tulee ilmi se, että lapsikertoja ja ̵ fokalisoija kertovat henkilöhahmoista ja tapahtumista niin kuin itse ne näkevät; he eivät tahallisesti pyri epäluotettavuuteen esimerkiksi pimittämällä tietoja lukijalta. Romaanien The Boy in the Striped Pajamas ja Room pohjalta voidaankin todeta, että lapsinäkökulmalle tyypillistä on epäolennainen kerronta, joka kertoo kaiken. Suoraviivaisella, koruttomalla asioiden ja tapahtumien kuvailulla lapsi tulee kertoneeksi lukijalle paljon sellaista, mitä ei itse edes ymmärrä kertovansa. Lapsinäkökulman tutkiminen avaa uudenlaisia ja monitasoisia näkymiä kerronnan epäluotettavuuteen ja lukijan rooliin tarinan muodostumisessa