47495 research outputs found
Sort by
Arvokas kohtaaminen: Taidemuseoiden kokemuksia peruskouluyhteistyön tilasta ja tulevaisuudesta
No full textPeruskoulu ja museot ovat tehneet yhteistyötä museoiden alkuajoista asti, mutta nyt painetta ja halua yhteistyölle on aikaisempaa enemmän sekä museoiden että peruskoulun puolelta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää taidemuseoiden kokemuksia ja ajatuksia peruskouluyhteistyön nykypäivän tilasta ja tulevaisuudesta.
Aineistoa tutkimukseen kerättiin haastattelemalla taidemuseoiden edustajia neljästä eri taidemuseosta Pirkanmaan alueelta. Tutkimuskysymykset ja haastattelukysymykset laadittiin mukailemaan SWOT-analyysin rakennetta. SWOT-analyysissä selvitetään tarkasteltavan asian heikkouksia, vahvuuksia, tulevaisuuden uhkia ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Aineiston analysointi tapahtui tyypittelemällä ja teemoittelemalla.
Haastattelujen sisällöt vastasivat pitkälti toisiaan ja aineisto oli yhtenäistä. Taidemuseoiden ja peruskoulun yhteistyön suurimmaksi vahvuudeksi koettiin yhteistyötilanteessa syntyvät kohtaamiset. Muita merkittäviä vahvuuksia olivat muun muassa yhteistyön kannustavat tulokset, käytännön tekijät, kuten rahoitukset, jotka mahdollistavat yhteistyön sekä tämänhetkisen koulukentän avoimuus yhteistyölle.
Heikkoudet ja uhat kietoutuivat vahvasti toisiinsa, sillä uhat liittyivät lähinnä heikkouksien vahvistumiseen tai nykyisten vahvuuksien heikentymiseen. Suurimmiksi negatiivisiksi tekijöiksi yhteistyön kannalta koettiin resurssien puute sekä kouluilla että museoilla, vuorovaikutuksen ajoittainen haastavuus ja vajavuus osapuolien välillä, suunnittelutyöhön liittyvät vaikeudet sekä koulumaailmaan liittyvät ongelmat.
Mahdollisuuksia koettiin yhteistyöllä olevan paljon. Mahdollisuudet liittyivät yhteistyön olemassa olevien vahvuuksien voimistumiseen, suunnittelu- ja kehitystyön parantumiseen, uusien yhteistyömuotojen kehittymiseen sekä ennakkoluuloisten tai negatiivisten asenteiden muuttumiseen parempaan päin.
Haastatteluja tehdessä ja aineistoa analysoidessa kävi selväksi, että taidemuseoiden käsitys, kokemukset ja asenne peruskouluyhteistyötä kohtaan ovat hyvin positiivisia. Tämä on linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa. On selvää, että haasteita yhteistyöllä on jonkin verran, mutta yhteistyön eteen ollaan valmiita tekemään paljon töitä
Tarkkoja kriteereitä vai mututuntumaa? : Rehtoreiden näkemyksiä luokanopettajien rekrytoinneista
No full textTutkimuksen tarkoituksena oli tutkia rehtoreiden näkemyksiä luokanopettajien rekrytoinneista. Tutkimukseen haastatellut neljä rehtoria työskentelivät samassa kantahämäläisessä kunnassa. Kaksi rehtoreista oli toiminut virassaan noin kymmenen vuoden ajan ja kaksi noin kahdenkymmenen vuoden ajan.
Luokanopettajakoulutuksen valintakriteerit ovat selvät ja aiheesta on tehty useita tutkimuksia. Laissa on määritelty asetustasoisesti luokanopettajan kelpoisuus, mutta muita kriteereitä tai ohjeistusta luokanopettajan valitsemisesta virkaan ei ole. Tutkimuksessa selvitettiin, millä perusteella rehtorit tekevät päätöksiä rekrytoidessaan uusia luokanopettajia virkaan ja millaiset kriteerit painottuvat hakijoiden kohdalla. Teoreettisina lähtökohtina tutkimukselle oli aiempi tutkimus rekrytoinnin problematiikasta, luokanopettajakoulutuksen valintakriteereistä sekä luokanopettajien akateemisuudesta.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Neljää rehtoria haastateltiin viiden, tarvittaessa kuuden, eri teeman avulla liittyen rekrytointiprosessiin. Aineisto analysoitiin abduktiivisen päättelyn avulla ja jaettiin viiteen eri teemaan rekrytointiprosessin mukaan: hakuilmoitus, hakuasiakirja, haastattelu, lopullinen päätös sekä luokanopettajan akateemisuus. Jokaisessa rekrytointivaiheessa painottuivat erilaiset kriteerit hakijoiden kohdalla. Luokanopettajan opinnoista painotettiin ainoastaan luokanopettajan pätevyyttä. Opintojen rakenteella tai arvosanoilla ei ollut painavaa merkitystä rekrytointiprosessissa, ellei haettu jotain tiettyä erikoisosaamista esimerkiksi tietyn oppiaineen opettamiseen. Kasvatustieteiden tohtorin tutkinto ei ollut rekrytointietu. Henkilökohtaisista ominaisuuksista rehtorit mainitsivat erityisesti harrastuneisuuden sekä vuorovaikutustaidot. Muita rekrytointiin vaikuttavia tekijöitä olivat hakijan työkokemus, motivaatio työhön sekä ensivaikutelma.
Tutkimuksen perusteella rehtorit eivät ole kaikissa asioissa samaa mieltä, koska valintaperusteet työllistymiseen eivät ole yksiselitteisiä. Rehtoreiden mukaan rekrytointi on vaikeaa, koska tarkkoja perusteita valinnalle ei ole. Rekrytoinnissa osa rehtoreista painotti enemmän työkokemusta ja osa taas hakijan henkilökohtaisia ominaisuuksia. Tutkimuksen perusteella rekrytointitutkimuksen tekeminen sekä valintaperusteiden yhtenäistäminen olisi tärkeää
Henkivakuutusten kuolemantapauskorvausten perintöverolakiuudistuksen vaikutus henkivakuutustoimintaan
No full textHenkivakuutusten verokohtelu on muuttunut useita kertoja viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Ennen vuotta 1989 henkivakuutusmaksut olivat rajoitetusti verovähennyskelpoisia ja vakuutuskorvaukset pääsääntöisesti verovapaita. Vuodesta 1996 alkaen lähiomaiselle kuoleman perusteella maksettava vakuutuskorvaus siirtyi perintöverotuksen alaiseksi. Tällöin kuolemantapauskorvaus säädettiin kuitenkin osittain verovapaaksi sosiaalisiin syihin vedoten. Kuoleman perusteella maksettava vakuutuskorvaus oli lähiomaiselle 35 000 euroon asti perintöverosta verovapaata. Leskelle henkivakuutuskorvauksesta verovapaata oli puolet, kuitenkin aina vähintään 35 000 euroa. Perintö- ja lahjaverolakia (12.7.1940/378) muutettiin 1.1.2017 siten, että perittävän kuoleman johdosta lähiomaiselle tai kuolinpesälle maksettavan vakuutuskorvauksen osittainen verovapaus poistettiin.
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten henkivakuutusten kuolemantapauskorvausten perintöverolakiuudistus on vaikuttanut henkivakuutustoimintaan. Lakiuudistusta arvioidaan erityisesti henkivakuutusyhtiöiden näkökulmasta, mutta myös muiden vakuutusalan toimijoiden näkemykset ovat esillä. Tutkimus on pääosin laadullinen tutkimus, jossa hyödynnetään useita metodeja ja aineistoja. Tutkimusaineisto on muodostettu lainvalmistelun asiantuntijalausunnoista, asiantuntijahaastatteluista, Finanssivalvonnan henkivakuutusten tilastoaineistosta sekä Finanssialan vakuutusyhtiöiden tuloskatsauksista.
Ennenaikainen kuolema on erityisriski etenkin taloudellisilta seuraamuksiltaan. Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat varautuneet varsin vaatimattomasti perheen huoltajan kuoleman varalta, vaikka sosiaaliturvan tarjoamat etuudet ovat rajallisia ja usein yksilön tarpeisiin nähden riittämättömiä. Vapaaehtoisten henkivakuutusten tehtävänä onkin täydentää lakisääteistä turvaa.
Tämän tutkimuksen päätavoitteena on esitellä mahdollisimman kattavasti taloudellisen toimeentulon turvaamisen keinoja, mikäli kuolemanriski toteutuu. Henkivakuutusten lisäksi tutkielmassa esitellään eri vakuutuksista maksettavia perhe-eläkkeitä. Perhe-eläkkeiden kannalta ajankohtaista on työeläkejärjestelmän perhe-eläkkeisiin suunnitteilla olevat muutokset.
Suomessa on merkittävä henkivakuutusturvan vaje, joten yhteiskunnan tulisi kannustaa omaehtoiseen varautumiseen. Lakiuudistus sai osakseen kritiikkiä, sillä sen katsottiin vaikuttavan vapaaehtoiseen henkivakuuttamiseen. Lakiuudistus kosketti lukuisia suomalaisia työntekijöitä, jotka ovat vakuutettuina työntekijäin ryhmähenkivakuutuksessa, sillä verovapauden poisto koski myös ryhmähenkivakuutusta.
Asiantuntijalausunnoista voidaan havaita, että vakuutusalan toimijat ja sidosryhmät vastustivat lakimuutosta joko osittain tai kaikilta osin. Lakiuudistuksella oli vaikutusta henkivakuutustoimintaan, ja se vaikutti henkivakuutustuotteisiin eri tavalla, sillä riski- ja säästöhenkivakuutus hankitaan eri asiakastarpeisiin. Koska riskihenkivakuutus hankitaan perheen tai läheisten taloudellista toimeentuloa varten, ei lakiuudistuksella ollut vaikutusta riskihenkivakuutuksiin. Säästöhenkivakuutuksia on käytetty perintösuunnittelun välineenä, joten lakiuudistuksella oli vaikutusta niihin. Lisäksi kapitalisaatiosopimusten suosio palautui. Lakiuudistuksesta huolimatta henkivakuutusyhtiöiden tuotteille on edelleen tarvetta ja kysyntää
Systematization of State Management to achieve the goal of sustainable poverty reduction in Tan Phu District, Ho Chi Minh City
No full textThe research topic is systematization of state management to achieve the goal of sustainable poverty reduction in Tan Phu District, Ho Chi Minh City. In order to achieve the research objectives, secondary data including the analysis, synthesis, systematization, generalization of existing documents from official sources, from previous research authors, articles, magazines, books, internet, etc. from reports of Tan Phu District authorities - Ho Chi Minh City (HCMC) on issues related to sustainable poverty reduction, is used in this study. Inductive - interpretation method is used by the author to express, analyze and explain issues related to poverty, poverty reduction and sustainable poverty reduction, thereby generalizing the status of state management on sustainable poverty reduction in Tan Phu District in HCMC, to provide specific solutions to improve the effectiveness and efficiency of state management activities. Participatory analysis method is used in order to analyze sustainable poverty reduction. In addition to analyzing secondary documents, the author has also interviewed management officials of the agencies involved in the reduction poor in Tan Phu District in HCMC. Additionally a survey was conducted with 3 subjects: poor people; officials and public servants in the communes; district-level leading officials and public employees. The main purpose of the survey was to collect the primary information needed to analyze and evaluate state management activities on sustainable poverty reduction.
From the results of the assessment of the state management of poverty reduction in Tan Phu District in HCMC, the study suggests solutions to improve the efficiency of state management on poverty reduction of Tan Phu District in HCMC. The thesis can be a practical reference for cadres and civil servants working on state management of poverty reduction in Tan Phu District in HCMC
Jännitteet taloustoimittajan ja yrityksen viestintäasiantuntijan välisessä vuorovaikutuksessa
No full textMediamaailma ja siihen lukeutuvat säännöt sisällöntuottajien rooleista ja tehtävistä muuttuvat enenevissä määrin nyky-yhteiskunnassa. Toimittajat ja yritysten viestintäasiantuntijat joutuvat jatkuvasti kilpailemaan sisällöistä, yleisöistä ja ylipäätään tiedosta. Samaan aikaan kun toimittajat pyrkivät puolueettomaan ja objektiiviseen uutistuotantoon, yrittävät yritysten viestintäasiantuntijat saada mediassa läpi oman, subjektiivisen, sanomansa. Tällainen kilpailu on omiaan aiheuttamaan hankausta ja ristiriitaisuuksia kyseiseen vuorovaikutussuhteeseen.
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että toimittajien ja viestintäasiantuntijoiden välinen suhde näyt-täytyy toisinaan hyvinkin vaikeana. Kärjistetysti kyseistä suhdetta onkin aiemmissa tutkimuksissa nimitetty viha-rakkaussuhteeksi. Vaikka kyseisten ammattiryhmien välillä onkin todettu olevan ristiriitoja, ei aihetta ole ennen tätä tutkielmaa tutkittu suomalaisessa kontekstissa.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena olikin siis selvittää, millaisia jännitteitä taloustoimittajan ja yrityksen viestintäasiantuntijan välisessä vuorovaikutussuhteessa ilmenee. Tavoitteena oli löytää syitä jännitteiden muodostumiselle suomalaisessa kontekstissa. Lisäksi tutkielmalla haluttiin selvittää, miten vuorovaikutussuhteessa jännitteitä voidaan hallita ja miten niihin voidaan vaikuttaa. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta taloustoimittajaa ja kuutta yrityksen viestintäasiantuntijaa.
Tutkielman tulokset osoittavat, että suomalaisessa kontekstissa taloustoimittajan ja yrityksen viestin-täasiantuntijan välisessä vuorovaikutussuhteessa on läsnä relationaalisia jännitteitä, jotka vaikuttavat olennaisesti suhteen toimintaan. Varsinaisia jännitepareja havaittiin aineiston perusteella kaikkiaan kuusi ja ne ovat jännitteet autonomian ja yhteistyön, riippuvuuden ja riippumattomuuden, objektiivisuuden ja subjektiivisuuden, tyypillisyyden ja epätyypillisyyden, paljastamisen ja salaamisen sekä symmetrian ja asymmetrian välillä. Kiinnostava havainto on, että jännitteiden voimakkuus ja suunta näyttävät olevan riippuvaisia siitä, tarkastellaanko vuorovaikutusta taloustoimittajan vai yrityksen viestintäasiantuntijan näkökulmasta. Huomattavaa on myös se, etteivät jännitteet ole pelkästään negatiivinen asia ja esimerkiksi haastateltujen taloustoi-mittajien sekä aiemman tutkimuksen valossa jännitteet näyttävät olevat hyvinkin merkityksellisiä kyseisen vuorovaikutussuhteen kannalta
Walker, biter or zombie: Translation strategies in the Finnish subtitles of The Walking Dead
No full textWith this thesis I want to discover how the different descriptive terms substituting for “zombie” are translated and study which translation strategies are used in the sentences corresponding to those terms in the Finnish subtitles of The Walking Dead. The research questions are as follows: how are the terms translated into Finnish, and how do those translations influence the translation strategies of the sentences they are embedded in? The thesis combines the study of translation strategies with observing the meaning of a linguistic storytelling element, the terms for the zombies.
The Walking Dead (2010–) is an American TV series that follows the story of a survivor group after a zombie outbreak. The absence of the word “zombie” and the usage of other terms are a part of the series’ world-building. I chose to examine episodes from two separate seasons to observe the terms as the story progresses. I identified sentences from the source text that contain a word that substitutes for the word “zombie” and categorized the terms to assist their analyzation. The categories were a word or a phrase referring to a zombie, an insult, a pronoun, and other. I then analyzed the example sentences utilizing the classification for the translation of culture-bound terms by Jorge Díaz Cintas and Aline Remael (2014). I modified the classification slightly by expanding the definition of explicitation.
My hypotheses were that the translations would be varying in nature and have a similar feeling to the source text. While this occurs at times with direct translations, several times the word “zombie” is utilized. I discovered that 40 terms out of 68 are translated as “zombie”. Other common translations include “purija” [biter], “kuollut” [dead], and “ne” [they (inanimate)]. “Biter” and “geek” have the most different translations.
Explicitation was the most popular translation strategy. Calque was also a popular strategy with 15 instances. Substitution, omission, and addition were used less than 10 times each. The subtitles are often straightforward and literal, although in many instances they resort to omissions and condensing, which is typical for subtitles. Regarding the use of “zombie” in Finnish, I concluded that regardless of the translators knowing or not knowing the in-universe feature, the translation is to assist the viewer’s watching experience by using a traditional term everyone knows.Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, miten zombieille annetut nimitykset on käännetty ja mitä käännösstrategioita on käytetty TV-sarja The Walking Deadin suomenkielisissä tekstityksissä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: millaisiksi nimitykset on käännetty suomeksi ja miten käännökset vaikuttavat käännösstrategioihin niissä lauseissa, joissa nimitykset ovat? Tutkielma yhdistää käännösstrategioiden tutkimukseen lingvistisen tarinankerrontaelementin merkityksen havainnoinnin.
The Walking Dead (2010–) on yhdysvaltalainen postapokalyptinen TV-sarja, joka kertoo selviytyjäjoukosta zombieiden valtaamassa maailmassa. Sarjassa ei käytetä ollenkaan sanaa ”zombie”, mikä on osa sarjan maailmanrakennusta. Tutkielma keskittyy sarjan ensimmäiseen kauteen ja kolmannen kauden kuuteen ensimmäiseen jaksoon eli yhteensä kahteentoista jaksoon, jotta erilaisia nimityksiä kerääntyisi mahdollisimman monia. Tutkimus alkoi keräämällä lauseita, joissa oli nimitys zombielle, ja analysointiprosessin helpottamiseksi nimitykset kategorisoitiin ensin neljään kategoriaan: zombieta kuvaava sana tai fraasi, loukkaus, pronomini ja muu. Sitten esimerkkilauseet analysoitiin ja luokiteltiin Jorge Díaz Cintasin ja Aline Remaelin (2014) kulttuurisidonnaisten termien luokittelun avulla. Luokittelua muutettiin laajentamalla hiukan eksplikoinnin määritelmää.
Oletuksena oli, että käännökset olisivat vaihtelevia ja säilyttäisivät samanlaisen vaikutelman kuin lähdeteksti. Tämä realisoituu useasti esimerkiksi silloin, kun ”biter” on käännetty ”purijana”, mutta ”zombieta” käytetään käännösratkaisuna erittäin useasti. Yhteensä 68 nimityksestä 40 on käännetty ”zombiena”. Muita yleisiä käännöksiä ovat ”purija”, ”kuollut” ja ”ne”. ”Biter ja ”geek” on käännetty vaihtelevimmilla sanoilla ja strategioilla.
Eksplikointi (explicitation) on otannan suosituin käännösstrategia. Käännöslainaa (calque) esiintyy toiseksi usein eli 15 kertaa ja korvausta (substitution), poistoa (omission) ja lisäystä (addition) jokaista alle 10 kertaa. Tekstitykset ovat usein lähdeuskollisia, mutta monissa tapauksissa esiintyy poistoa ja tiivistämistä, mikä on tyypillistä tekstityksissä. Huolimatta siitä, tiesivätkö kääntäjät zombie-sanan käyttämättömyydestä, käännökset todennäköisesti suunnataan auttamaan katsojan katselukokemusta käyttämällä sanaa, jonka kaikki tunnistavat ja ymmärtävät heti
Bidirectional Relationship of Sleep with Emotional and Behavioral Difficulties : A Five-year Follow-up of Finnish Adolescents
No full textIndividual Innovativeness in Higher Education : Antecedents and Consequences
No full textToday, intense competition among higher education institutions (HEIs) is ongoing to achieve cutting-edge publications, attain research funding, possess scientific patents, keep abreast of emerging technologies and adapt quickly to everyday changes. Innovativeness has become the buzzword in HEIs, especially in those seeking prosperity and advancement. Innovativeness here refers to the individual’s disposition to accept changes, try new experiences, deal with ambiguity, take risks and embrace novel ideas. In the digital age, staff members experience nonstop changes in their workplace environments and have no option but to welcome such changes with open arms. Otherwise, they will most likely get a warm job farewell party. Despite the obvious significance of individual innovativeness, there remains a paucity of evidence on the antecedents and consequences of individual innovativeness in higher education.
Two aims were established for this doctoral dissertation. For one, the dissertation sought to investigate the psychological and organisational factors contributing to individual innovativeness. For the other, the dissertation pursued the examination of the consequences of innovativeness and provided evidence on whether models studied in business and management fields are also valid for the higher education context.
This article-based dissertation consists of four publications. Each one forms a part of the whole project. Study I, which was dedicated to organisational factors, explored how staff members perceive the cultures and growth atmospheres and the relationship between them in their departments/schools. It also examined whether differences exist in cultural perceptions based on staff members’ demographic variables. Study II, which was dedicated to psychological factors, examined the roles of implicit theory and goal orientation as predictors of innovativeness. Study III investigated the interaction between psychological factors (implicit theory and goal orientation) and organisational culture in predicting innovativeness. Study IV had a twofold objective. It inspected the staff members’ usage of technological devices, Office 365 (O365) Cloud services and social media. It also set out to prove the power of individual innovativeness in predicting technology usage.
The research followed a cross-sectional correlational survey design. A total sample of 742 staff members working at Tampere University participated in the research. Two online self-reported questionnaires were administered during the 2015–2016 and 2016–2017 academic years. We analysed the data employing basic and advanced statistics, including structural equation modelling (SEM) and multilevel Bayesian path analysis.
The findings suggested that one’s goal orientations are most relevant in interpreting his/her innovativeness or willingness to change. More specifically, individuals adopting mastery goal orientations (focusing on learning and improving one’s knowledge and skills) are more likely to be innovators, whereas individuals adopting performance-avoidance goal orientations (avoiding looking incompetent and incapable relative to others) are less likely to be innovators. Furthermore, our findings indicated that the dominant perceived culture at Tampere HEIs is Clan culture, which is characterised by coherent relationships among staff members and considerable attention paid to their professional development and gratification. In addition, only the Clan and Adhocracy culture types were found to support professional growth. Contrary to previous studies, this dissertation showed that departmental culture had neither a direct effect on innovativeness nor a moderation effect on the relationships between psychological factors and innovativeness. In terms of consequences, the results showed that technology was satisfactorily used by the staff members, although their professional usage was less than their personal usage. Our findings also confirmed that innovativeness is a significant positive–albeit weak–predictor of staff members’ usage of devices, non-academic social media and institutional O365 services. Finally, the dissertation showed that academics who were earlier adopters of academic social media and commercial services were later adopters of institutional O365 services.
The findings have a number of important implications for theory and practice. Theoretically, this dissertation is one of the first attempts to integrate implicit theory and goal orientation, together with organisational culture, into one model predicting innovativeness. The model is also among the few that employ a multilevel modelling technique, which is more appropriate for this kind of data. It is worth noting that the results of the multilevel analysis emphasised the essential role of goal orientations, but not implicit theory, in predicting innovativeness. These results call researchers to revisit the mediation role of goal orientation between implicit theory and human attributes, taking into account the nested structure of their data. Moreover, this dissertation calls for a re-examination of the role of culture, taking the type of institution into account (academic vs business). Practically, the findings suggest several implications for HEI administrators and practitioners. First, the dissertation draws the attention of managers in that by allowing the staff flexibility, discretion and autonomy, this implicitly guarantees their professional growth.
Second, administrators and supervisors should stimulate staff members’ orientations towards mastery goals and inhibit their orientations towards performance-avoidance goals. For example, feedback and appraisal should be self-referenced rather than other-referenced based. The criterion for performance judgment should focus on efforts rather than ability. Third, HEIs should take wise and fast decisions about technology adoption because late adoption implicitly means that staff members will resort to other commercial alternatives.Nykyisin korkeakoulut käyvät kilpailua huippujulkaisujen aikaansaamiseksi, tutkimusrahoituksen hankkimiseksi, tieteellisten patenttien hallitsemiseksi ja uusien teknologioiden seuraamiseksi ja omaksumiseksi muutosten hallitsemisessa. Innovatiivisuudesta on tullut korkeakoulusektorilla iskusana menestyksen ja edistyksen etsimiseen. Innovatiivisuudella viitataan tässä yksilöiden alttiuteen hyväksyä muutoksia, kokeilla uutta, käsitellä epäselvyyttä, ottaa riskejä ja ottaa vastaan uusia ideoita. Digitaalisella aikakaudella henkilökunnan jäsenten kokemukset jatkuvista muutoksista ja niiden avoin hyväksyminen on muodostunut välttämättömyydeksi. Ilman myönteistä suhtautumista he tulevat todennäköisesti saamaan lämpimät läksiäisjuhlat omasta työstään. Yksilön innovatiivisuuden ilmeisestä tärkeydestä huolimatta korkea-asteella on edelleen niukasti tutkimusta yksilöiden innovatiivisuuteen vaikuttajista ja seurauksista.
Väitöstutkimukselle asetettiin kaksi tavoitetta. Ensinnäkin tutkimus pyrki selvittämään niitä psykologisia ja organisationaalisia tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön innovatiivisuuteen. Toiseksi tavoitteena oli tutkia innovatiivisuuden seurauksia ja todentaa ovatko liike-elämän ja johtamisen aloilla sovelletut mallit valideja myös korkeakoulutuksen kontekstissa.
Artikkeliväitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta. Organisationaalisiin tekijöihin liittyvä tutkimus I selvitti, miten henkilöstön jäsenet näkevät osastonsa/korkeakoulunsa kulttuurin ja kasvun ilmapiirin sekä niiden väliset suhteet. Lisäksi selvitettiin sitä, ilmeneekö henkilöstön jäsenten kulttuurikäsityksissä eroja heidän demografisten taustamuuttujiensa perusteella. Psykologisiin tekijöihin liittyvä tutkimus II selvitti implisiittisen teorian ja tavoiteorientaation roolia yksilön innovatiivisuuden ennustajina. Tutkimus III tarkasteli psykologisten tekijöiden (implisiittinen teoria ja tavoiteorientaatio) ja organisaatiokulttuurin yhteyksien merkitystä ennustettaessa innovatiivisuutta. Tutkimuksella IV oli kaksiosainen tavoite. Se tarkasteli henkilöstön jäsenten teknologioiden, Office 365 -pilvipalvelujen ja sosiaalisen median käyttöä. Samalla myös testattiin yksilön innovatiivisuuden merkitystä teknologian käytön ennustamisessa.
Tutkimus toteutettiin poikkileikkausasetelmaisena korrelaatiotutkimuksena. Tutkimukseen osallistui eri osatutkimuksissa yhteensä 742 Tampereen yliopiston työntekijää. Tutkimusaineisto kerättiin lukuvuosien 2015–16 ja 2016–17 aikana kahdella verkkokyselyllä. Tutkimusaineiston analyysissa käytettiin tilastollisten perusanalyysimenetelmien lisäksi edistyneempiä menetelmiä, kuten rakenneyhtälömallinnusta (SEM) ja monitasoista Bayesilaista polkuanalyysia.
Tehdyt havainnot osoittavat, että yksilön tavoiteorientaatiot ovat kaikkein merkittävin selittävä tekijä yksilön innovatiivisuudelle tai muutostaipumuksille. Täsmällisemmin sanottuna yksilön soveltamat tavoitteiden hallintaorientaatiot (oppimisen ja tietämyksen sekä taitojen kehittämiseksi) ovat todennäköisempiä innovaattoreille, kun taas välttämisorientaation soveltaminen (vältetään epäpätevyyden tai kyvyttömyyden kokemuksia suhteessa toisiin) on vähemmän todennäköistä innovaattoreille. Lisäksi havainnot osoittavat, että hallitseva organisaatiokulttuuri Tampereen korkeakouluissa on ns. klaanikulttuuri, jolle ovat luonteenomaisia tiiviit ryhmäsuhteet henkilökunnan jäsenten välillä ja huomion kiinnittäminen henkilökunnan ammatillisen kehittymisen tukemiseen. Vastoin aiempia tutkimuksia tämä väitöskirja osoittaa, että osasto/tieteenalakulttuurilla ei ole sen paremmin suoraa efektiä innovatiivisuudelle, kuin kohtuullista efektiä psykologisten tekijöiden ja innovatiivisuuden välillä. Tulokset osoittavat, että henkilöstön jäsenet käyttivät teknologiaa tyydyttävästi, vaikkakin heidän ammatillinen käyttönsä oli vähäisempää kuin yksityinen käyttönsä. Havainnot vahvistavat myös sen, että innovatiivisuus on merkittävä positiivinen – vaikkakin heikko – ennustaja henkilöstön käyttämien teknologioiden, ei-akateemisen sosiaalisen median ja instituution Office 365 -palveluiden käytölle. Lisäksi väitöstutkimus osoittaa, että akateemisen sosiaalisen median ja kaupallisten palveluiden varhaiset omaksujat ovat myöhemmin myös instituution Office 365 -palveluiden omaksujia.
Tutkimuksen havainnoilla on useita tärkeitä vaikutuksia sekä teorialle ja käytännölle. Teoreettisesti tämä väitöskirja on yksi ensimmäisistä yrityksistä integroida implisiittinen teoria ja tavoiteorientaatio yhteen organisaatiokulttuurin kanssa innovatiivisuutta ennustavassa mallinnuksessa. Malli on myös yksi harvoista, jossa on käytetty monitasoista mallinnustekniikkaa, joka soveltuu paremmin tämänkaltaisen aineiston analyyseille. On huomionarvoista, että monitasomallien analyysitulokset korostavat tavoiteorientaation keskeistä roolia, mutta eivät implisiittistä teoriaa innovatiivisuuden ennustamisessa. Nämä tulokset tarkentavat tavoiteorientaation välittävää roolia implisiittisen teorian ja yksilöiden attribuutioiden välillä ottaen huomioon datan sisäkkäisen rakenteen. Lisäksi tämä väitöstutkimus arvioi uudelleen organisaatiokulttuurin merkitystä ja pyrkii ottamaan huomioon instituution tyypin (akateeminen vs. liiketoiminta). Käytännössä havainnot antavat aihetta useisiin johtopäätöksiin korkeakoulujen johdolle ja toimijoille. Ensinnäkin väitöstutkimus kiinnittää huomion siihen, että henkilöstön joustavuuden, harkinnan ja itsenäisyyden salliminen tukee epäsuorasti heidän ammatillista kasvuaan. Toiseksi johdon ja esimiesten tulisi edistää henkilöstön suuntautumista kohti tavoiteorientaatiota ja vastaavasti ehkäistä heidän suuntautumistaan suorituksen välttämistä koskevia tavoitteita kohti. Esimerkiksi palautteen ja arvioinnin tulisi olla pikemminkin henkilöä itseään koskevaa, kuin muihin vertaamiseen perustuvaa. Suoriutumisen arvioinnin tulisi keskittyä myös mieluummin ponnisteluihin kuin kyvykkyyteen. Kolmanneksi korkeakoulujen olisi tehtävä viisaita ja nopeita päätöksiä teknologian omaksumisesta, koska myöhäinen omaksuminen tarkoittaa implisiittisesti sitä, että henkilöstön jäsenet mieluummin turvautuvat muihin kaupallisiin vaihtoehtoihin
Essays on Former Transition Economies and International Spillovers
No full textKansainvälisten taloudellisten shokkien merkitys on viime vuosikymmeninä kasvanut huomattavasti, kun kansainvälinen taloudellinen integraatio on laajentunut ja syventynyt. Samalla kansainvälisten tapahtumien huomiointi on tullut entistä tärkeämmäksi arvioitaessa ja ennustettaessa minkä tahansa talouden kehitystä sekä suunniteltaessa sopivaa talouspolitiikkaa. Siksi tämän työn muodostamissa neljässä artikkelissa tutkitaan empiirisesti kansainvälisten shokkien välittymistä ja vaikutuksia sekä niissä viime vuosikymmeninä tapahtuneita muutoksia. Artikkeleissa keskitytään eräisiin siirtymätalouksiin, eli maihin, jotka ovat siirtyneet suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Ensimmäiset kaksi artikkelia koskevat Itsenäisten Valtioiden Yhteisön (IVY) maita ja jälkimmäiset kaksi artikkelia keskittyvät Kiinaan.
Ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan valuuttakurssien ja raaka-aineiden hintojen muutosten välittymistä kuluttajahintoihin useissa IVY-maissa vuosina 1999- 2014. Tutkimuksessa käytetään ensimmäistä kertaa näiden maiden tapauksessa menetelmää, jonka avulla voidaan paremmin erotella maakohtaiset ja yhteiset tekijät sekä huomioida laajempi määrä kontrollimuuttujia kuin aiemmassa kirjallisuudessa. Tulokset osoittavat, että valuuttakurssimuutosten läpimenoaste kuluttajahintoihin on IVY-maissa edelleen suhteellisen voimakasta ja nopeaa. Myös globaaleilla tekijöillä on tärkeä merkitys IVY-maiden kuluttajahintainflaation kehityksessä. Tutkimuksessa löydetään myös viitteitä siitä, että valuuttakurssimuutosten välittyminen voi olla epäsymmetristä.
Toisessa artikkelissa tutkitaan globaalin VAR-mallin avulla, kuinka muutokset ulkomaisessa tuotannossa ja öljyn hinnoissa vaikuttavat IVY-maiden kokonaistuotannon kasvuun. Artikkelissa vertaillaan eri maista peräisin olevien shokkien vaikutusta IVY-maiden talouskasvuun sekä arvioidaan eri vaikutuskanavien merkitystä shokkien välittymisessä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten vaikutukset ovat muuttuneet parin viimeisen vuosikymmenen aikana IVY-maiden integroiduttua tiiviimmäksi osaksi kansainvälistä taloutta. Tutkimuksen tulosten mukaan IVY-maiden taloudet ovat hyvin herkkiä sekä alueellisille että globaaleille shokeille, mutta maiden välillä on paljon vaihtelua. Shokkien välittyminen ja eri vaikutuskanavien merkitys ovat muuttuneet selvästi vuosien mittaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että epäsuorien kauppa- ja rahoitusmarkkinasuhteiden kautta tulevat vaikutukset voivat olla merkittäviä.
Kolmannessa artikkelissa analysoidaan kiinalaisia tuotantoketjuja ja erityisesti palvelujen merkitystä niissä. Analyysin pohjana käytetään perinteistä panos-tuotos – kehikkoa, jota sovelletaan hiljattain julkaistuun globaalin tuotantoverkoston rakenteita vuosina 2000-2014 kuvaavaan World Input-Output Data (WIOD) – tietokantaan. Artikkelissa tutkitaan kiinalaisten arvoketjujen rakennetta ja kehitystä sekä verrataan sitä muihin maihin. Lisäksi Kiinan arvonlisäperusteisen tuotannon ja viennin kehitystä tarkastellaan vakiomarkkinaosuusanalyysin avulla. Tulosten perusteella Kiinassa tuotettujen palveluiden merkitys on kasvanut selvästi kansainvälisissä arvoketjuissa. Palvelusektorit ovat nousseet tärkeämpään asemaan myös Kiinan kilpailukykyä tukevana tekijänä. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että Kiinan tuotanto siirtyy vähitellen kohti korkeamman arvonlisän tuotantovaiheita.
Neljännessä artikkelissa keskitytään Kiinasta peräisin olevien shokkien kansainväliseen välittymiseen ja vaikutuksiin muihin maihin. Tutkimuksessa tarkastellaan Kiinan loppukysyntään kohdistuvia muutoksia, Kiinan ja Yhdysvaltain välisiä tuontitulleja sekä Kiinan sektorikohtaisia kysyntä- ja tarjontashokkeja. Tarkastelun pohjana on jälleen panos-tuotos –kehikko, jota sovelletaan WIOD- tietokantaan. Tulokset osoittavat, että Kiinan talouteen – jopa yksittäisille toimialoille - kohdistuvilla shokeilla voi olla merkittäviä vaikutuksia myös muihin maihin. Shokkien välittyminen kansainvälisen tuotantoverkoston kautta on kuitenkin rajallista, koska Kiinan talous on suhteellisen vähän riippuvainen tuonnista.The topic of international spillovers and shock transmission has become even more important than before during the past couple of decades as international economic integration has widened and deepened significantly. Correspondingly, it has become increasingly important to take international disturbances into account when analyzing and forecasting the developments of any individual economy and in designing appropriate economic policies. Therefore, we empirically examine the significance and transmission of international shocks in the four essays of this work. We also try to evaluate the trends in shock transmission during the past couple of decades. Our work focuses on certain former transition economies (i.e., countries that have shifted from a planned economy to a market economy during the past decades). In the first two essays, our focus is on countries of the Commonwealth of Independent States (CIS), and in the two last essays we look at China.
In the first essay, we examine the pass-through of exchange rates and commodity prices to consumer prices in several CIS countries in the period 1999-2014. We provide up-to-date estimates for the pass-through effects in the CIS economies by using a methodology that is novel for these countries and which controls for a wider range of factors than in the previous literature and allows us to take into account the effects of idiosyncratic and common factors in CIS consumer price trends. We use a panel framework with a mean group estimator that controls for cross-sectional dependence. Our results indicate that exchange rate pass-through is still relatively high and rapid in the CIS countries. In addition, global factors are important for consumer price trends in the CIS countries. We also find evidence of an asymmetrical effect in the case of exchange rate pass-through, indicating that exceptionally large exchange rate shocks transmit more strongly and rapidly to consumer prices than small changes.
The second essay examines the spillover effects from foreign output shocks and oil price shocks on output in CIS countries with a global vector auto regressive (GVAR) model. We provide up-to-date estimates and a more detailed analysis on the impacts of foreign output shocks on the output of CIS economies than in earlier research. We compare the spillovers by region of origin, analyze the role of direct and indirect trade and financial channels, and examine the evolution of these effects during the past couple of decades. We find that CIS economies are highly sensitive to both regional and global shocks, although there is wide variation across individual countries. Our results also indicate that the sensitivity of the CIS economies to global and regional shocks has changed notably during the past couple of decades. Finally, our results illustrate the importance of effects arising from indirect trade and financial channels.
The third essay features an analysis of Chinese production chains and, in particular, the role of the services in them. Our analysis complements the previous literature on global value chains by providing more detailed information on the significance of Chinese services and provides additional insights into Chinese economic development in qualitative terms. We apply the standard input-output techniques to the recently compiled World Input-Output Data (WIOD) covering the years 2000-2014 and decompose the global value-added production in value chains, showing the origin of the value added by country and sector. We analyze the characteristics and the development of Chinese value chains in comparison to other countries’ chains. We also apply a constant market share analysis (CMS) to the global value-added production and exports. Our results suggest that the role of Chinese services has become more important in global value chains, especially in domestic ones but, increasingly, in foreign production chains too. The CMS analysis further suggests that services have also become a more important factor in recent years, supporting Chinese competitiveness both in domestic and foreign markets. Therefore, our results provide, on their part, support for the perception that Chinese production is gradually shifting towards higher value-added production stages.
In the fourth essay, we examine the international transmission and impact of various China-specific shocks. We consider shocks to Chinese final demand at the aggregate level, bilateral import tariffs between the U.S. and China, and sector- specific shocks to Chinese final demand and supply. We utilize the input-output framework applied to the latest WIOD table for 2014 for the analysis. We aim at assessing the international transmission and importance of the China-specific shocks and also compare the estimates achieved from the simple input-output framework to the results from more complex models in earlier literature. Our results suggest that aggregate-level China-specific shocks may also have important effects for several other countries, but the transmission of the shocks through the global production network is relatively limited since Chinese production is not very import- intensive. Our estimates calculated with the input-output framework are quite close to the results presented in the previous literature, but mainly located at the lower end. Concerning sector-specific shocks, we find that in general the international impact of Chinese sector-specific final demand and supply shocks is relatively modest at the aggregate level, but there are certain exceptions
Metastatic Breast Cancer : Efficacy of Bevacizumab-based Chemotherapy and Prognostic Factors
No full textRintasyöpä on naisten yleisin pahanlaatuinen sairaus. Rintasyövän viiden vuoden elossaoloennusteet ovat hyviä (91 %), mutta johtuen rintasyövän yleisyydestä se on silti naisten suurin syöpäkuolemien aiheuttaja. Suomen syöpärekisterin tilastojen mukaan vuonna 2017 rintasyöpä todettiin 4974 potilaalla ja 928 potilasta kuoli rintasyöpään.1
Tällä vuosisadalla levinneen rintasyövän ennuste on parantunut vain vaatimattomasti. Tehokkaat HER2-vasta-ainehoidot ovat nykyään standardikäytössä levinneen HER2-positiivisen rintasyövän hoitona, ja levinneen rintasyövän ennusteen paraneminen johtuu suurimmalta osin ainoastaan HER2-positiivisesta alatyypistä. Edistysaskeleet hormonireseptoripositiivisen ja kolmoisnegatiivisen rintasyövän hoidossa ovat olleet vähäisiä potilaiden elinajan pidentymisen suhteen. Kolmoisnegatiivisessa rintasyövässä kaikki kolme rintasyöpäreseptoria ovat negatiivisia: estrogeeni, progesteroni ja HER2. Kolmoisnegatiivinen tauti on kaikkein aggressiivisin ja sen hoidossa on eniten haasteita. Levinneen rintasyövän hoitovaihtoehtoihin vaikuttavat syövän reseptoristatus, kasvainkuorma, mahdolliset aiemmat liitännäishoidot, potilaan toimintakyky, muut sairaudet ja potilaan oma mielipide annettavista hoidoista.
Hormonireseptoripositiivisessa levinneessä taudissa endokriinista hoitoa suositellaan ensilinjan hoidoksi. Kemoterapiaa suositellaan ensilinjan hoidoksi vain tilanteissa, joissa potilaalla on uhkaavia sisäelinmetastaaseja. Muille potilaille kemoterapiaa harkitaan siinä vaiheessa, kun rintasyöpä on edennyt yhden tai useamman endokriinisen hoidon aikana. Kolmoisnegatiivisessa rintasyövässä hormonaaliset hoidot eivät ole tehokkaita ja siksi kemoterapia on ainoa hoitovaihtoehto tätä aggressiivista tautimuotoa sairastavilla potilailla. Taksaani, dosetakseli ja paklitakseli, on tavanomaisin valinta levinneen rintasyövän ensilinjan kemoterapiahoidoksi.
Bevasitsumabi on verisuonen endoteelin kasvutekijä-A:ta kohtaan vaikuttava monoklonaalinen vasta-aine. Verisuonten muodostuminen on yksi pahanlaatuiden kudoksen tunnusomaisista piirteistä, jotta tuumorikudos pystyy lisääntymään. Bevasitsumabi pyrkii estämään kasvaimen uudisverisuonimuodostusta. Useat vaiheen III tutkimukset ovat arvioineet bevasitsumabin tehoa kemoterapiaan yhdistettynä levinneen rintasyövän hoitona. Bevasitsumabitutkimuksissa taudin etenemisvapaassa ajassa ollaan saavutettu muutaman kuukauden hyöty ja hoitovasteet ovat olleet yleisempiä. Kuitenkaan hyötyä kokonaiselossa-ajassa ei ole pystytty osoittamaan missään näistä tutkimuksista.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida bevasitsumabihoidon soveltuvuutta levinneen HER2-negatiivisen rintasyövän ensilinjan kemoterapiahoidoksi yhdistettynä taksaanihoitoon, plasman biomerkkiaineita levinneen rintasyövän ennustetekijöinä sekä parantaa CA15-3 kasvainmerkkiainemenetelmän herkkyyttä ja tarkkuuta rintasyövän hoidon seurannassa. Tutkimuksemme ensisijainen päätetapahtuma, mediaani taudin etenemisvapaa-aika, oli 11,3 kuukautta, mikä on samaa luokkaa kuin muissa ensilinjan bevasitsumabihoitotutkimuksissa. Tutkimuspotilaidemme mediaani kokonaiselossaolo-aika saavutti kuitenkin lähes kolmen vuoden rajapyykin, mitä voidaan pitää hyvänä tuloksena. Bevasitsumabihoitoon liittyvät haittavaikutukset olivat enimmäkseen hallittavissa huolimatta siitä, että yksi potilas menehtyi bevasitsumabihoidon haittavaikutuksiin. Ennustetekijätutkimuksessa plasman matala interleukiini-8-pitoisuus oli yhteydessä erinomaiseen pitkäaikaisselviytymiseen. Lisäksi korkea plasman Tie1-pitoisuus osoittautui levinneen rintasyövän uudeksi huonon ennusteen merkiksi. Tässä tutkimuksessa huonoin ennuste oli niillä potilailla, joilla todettiin sekä korkea Tie1-reseptorin solunulkoisen osan pitoisuus että plasman korkea angiopoietiini-2-pitoisuus. CA15-3 määritysmenetelmän kehitystä selvittäneessä osatyössä uusi lektiinipohjainen CA15-3WGA menetelmä oli perinteistä CA15-3 määritysmenetelmää tilastollisesti merkitsevästi herkempi.Breast cancer is the most common malignancy in women worldwide. Five-year survival rates of breast cancer are high (91 %), but due to its high incidence, it is still the leading cause of cancer death in females. In 2017, breast cancer was diagnosed in 4974 patients, and 928 patients died of breast cancer, according to Finnish Cancer registry data.1
The prognosis of metastatic breast cancer has only modestly improved during the last few decades. This improved survival is mostly due to the implementation of effective anti-HER2 therapy in standard clinical care of metastatic HER2-positive breast cancer. During this century, the advances in the treatment of the other metastatic breast cancer subtypes, hormone receptor positive and triple-negative, have been minimal in terms of improving patient survival. The most aggressive subtype with the greatest treatment challenges is the triple-negative breast cancer, in which all three clinically significant breast cancer receptors, i.e., estrogen, progesterone and HER2, are not expressed. The oncological treatment options for metastatic breast cancer depend on the receptor status, tumor burden, prior adjuvant therapies, patient performance status, other comorbidities and patient preferences.
For hormone receptor-positive disease, endocrine therapy is recommended as a first-line treatment option. Chemotherapy should be considered as the first-line treatment only in cases of visceral crisis. In addition, all patients with advanced breast cancer can be treated with chemotherapy after disease progression on endocrine therapy. For triple-negative patients, endocrine therapy is not effective, so chemotherapy is the only valid option for these patients. The taxanes docetaxel and paclitaxel are the most common choices for the first-line chemotherapy treatment of metastatic breast cancer.
Bevacizumab is a monoclonal antibody targeting vascular endothelial growth factor A. Angiogenesis is one of the hallmark processes of malignant tissue, needed for its proliferation, and bevacizumab aims to inhibit tumor neovascularization. Several phase III trials have evaluated bevacizumab as a treatment for metastatic breast cancer in combination with several chemotherapy agents. These studies with bevacizumab have resulted in a few months’ benefit in progression-free survival and higher frequency of response rates. However, an overall survival benefit was not established in any of the studies.
This study was designed to evaluate the feasibility of bevacizumab in combination with taxane chemotherapy as first-line chemotherapy treatment of metastatic HER2- negative breast cancer, to evaluate biomarkers for their prognostic value in advanced breast cancer and to improve the sensitivity and specificity of the CA15-3 tumor marker in disease monitoring. The median progression-free survival, which was the primary endpoint in our trial, was 11.3 months. This is similar to other results from first-line bevacizumab combinations. The median overall survival of our patients reached almost three years, which can be considered a good outcome. The toxicity related to bevacizumab treatment was mostly manageable, although one patient died of treatment-related side effects. In the biomarker study, low plasma interleukin-8 level was associated with excellent long-term survival. In addition, high plasma Tie1 was found to be a novel factor for poor prognosis in metastatic breast cancer. In this study, patients with high levels of the extracellular fragment of the Tie1 receptor and angiopoietin-2 had the poorest survival. In the substudy aiming to improve CA15-3 as a breast cancer tumor marker, the new nanoparticle-lectin immunoassay CA15-3WGA was significantly more sensitive than the conventional CA15-3 assay