47495 research outputs found
Sort by
Tupo ja media : Talous- ja työmarkkinapoliittisen julkisuuden toimintahorisontit kolmella vuosikymmenellä
No full textTeoksessa kuvataan, millainen julkisen politikoinnin areena Helsingin Sanomissa rakentui kolmessa merkittävässä työmarkkinatapauksessa ja miten tämä areena tuki tai horjutti sopimusten syntyä ja osapuolten asemaa. Tarkasteltavina ovat vuonna 1968 solmittu Suomen ensimmäinen varsinainen tulopoliittinen sopimus (Liinamaa 1) sekä Esko Ahon ja Juha Sipilän hallitusten yritykset niin sanotuiksi ”yhteiskuntasopimuksiksi” vuosina 1991 ja 2015. Tutkimuksen kohteena olevista jutuista tunnistetaan muutoksia ja pysyvyyksiä, jotka liittyvät niin tulopolitiikan puhetapoihin, julkisen argumentoinnin tapoihin kuin median/journalismin toimintaan. Nämä sisällönanalyysin näkökulmat havainnollistavat kirjassa esitettäviä politiikan medioitumista koskevia teoreettisia ideoita. Päätöksenteon korporatistisia ja pluralistisia piirteitä analysoimalla kirja avaa näkymän siihen, miten hallituksen, työmarkkinajärjestöjen ja median suhde on eri vuosikymmeninä julkisuudessa asettunut.
Teos on saatavilla painettuna mm. Booky.fi ja Adlibris -verkkokirjakaupoista.The book explores the public political arena of Helsingin Sanomat in three prominent Finnish labor market cases. It analyzes how this arena supported or undermined the power positions of each side and the reaching of the contract. The cases in study are the first proper general agreement in 1968 (Liinamaa 1) and the endeavors for so-called “social contract” by the Government of Esko Aho (1991) and Juha Sipilä (2015). The study identifies changes and continuities in the political discourses, in the ways of making validity claims in political argumentation, and in media/journalistic interventionism. These content analytical viewpoints illustrate the theoretical ideas about mediatization of politics presented in the book. By analyzing corporatist and pluralist aspects of decision making, the book opens a view in the relationships among labor market organizations, the Government, and the media in the three decades studied
National MEDigi project : systematic implementation of digitalization to undergraduate medical and dental education in Finland
No full text
Project Cost Estimation : Promoting quality of cost estimation to reduce project cost variance
No full textOne of the dimensions of evaluating project success is assessing whether the project has been completed within the assigned budget. However, it is unlikely that the actual costs will be exactly as planned, and historically, industrial projects are prone to cost overruns. Careful planning and a reasonable cost baseline are key to achieving project success. The cost baseline consists of the aggregated cost estimate and contingency reserve. Literature identifies various methods for increasing the reliability of the cost baseline via setting appropriate contingencies. However, there is a gap in the literature regarding the other of the two components of the project cost baseline – the cost estimate.
The objective of this thesis is to investigate and develop a method for reducing project cost variance by improving the quality of the cost estimation process in industrial project-based firms. The objective was achieved by observing the sales organization and the cost estimation procedure in the case company and identifying the underlying issue that results in the project cost variance. The method was developed by surveying the best available practices of cost estimation techniques and processes employed by industrial project organizations and synthesizing a holistic method for improving the quality of cost estimation and promoting knowledge management within an organization. From a practical perspective, the research offered the case company a new point of view on cost variances in terms of element-specific variances. This analysis revealed the need to update the cost estimation tools for specific elements in the company’s product portfolio. From a managerial perspective, the work emphasizes the information and procedural requirements of the cost estimation process. Furthermore, the work provides advice on employing alternative cost estimation techniques to balance resource utilization as well as making the process more lean.
A new risk category that roots from within the organization was identified and the findings of the thesis suggest that this category should not be a part of the contingency reserve. The internal foreseen risks can be managed with procedural changes. The thesis proposes a stage-gate standardized model for cost estimation, that guides the organization to select an appropriate cost estimation technique corresponding to the stage of project preparation. The findings suggest that the cost estimation process should be followed systematically, and to proceed with the process, all milestone requirements should be met. In addition, the role of the historical information database was deemed central to the quality of the cost estimate, making it imperative to accentuate diligent high-quality reporting and knowledge management practices
Music information modes and their situational relevance among musicians and music students
No full textMusiikkiin liittyvä tietämys ei ole vain sanallista. Muusikon kehonkieltä, musiikin synnyttämää kuulokuvaa, nuotteja ja kirjoituksia musiikista voidaan kaikkia käyttää musiikillisen informaation lähteinä. Koska musiikkiin liittyvät merkkijärjestelmät eivät käänny ongelmattomasti toisiinsa, niillä voi olla erilaisia moodikohtaisia rooleja ja tulkintoja musiikillisessa viestinnässä. Tätä musiikillisen informaation erityispiirrettä ei ole riittävästi huomioitu aikaisemmassa musiikkitiedon hankinnan tutkimuksessa. Vaikka aikaisempi tutkimus osoittaa musiikkiäänitteet ja nuotit muusikoiden ja musiikin opiskelijoiden keskeisiksi tiedontarpeiksi, kysymys siitä miksi eri kohderyhmät tarvitsevat näitä musiikki-informaation moodeja on jäänyt tarkastelematta. Musiikkitiedon hankintaan kohdistuvan tutkimuksen informaatiokäsitettä tulisikin täsmentää. Musiikki-informaation eri moodit tulisi nähdä omina kokonaisuuksina, joilla on moodikohtaisia rooleja ja tulkintoja tiedonhankinnassa.
Tämä väitöstutkimus tarkastelee eri abstraktiotasoisten musiikki-informaation moodien tilannerelevanssia tiedonhankinnassa. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kehitettiin musiikki-informaation typologia, joka määrittelee musiikkitiedon hankinnan empiirisen tarkastelun kannalta relevantit musiikkiinformaation moodit. Musiikki-informaatiotypologian toimivuutta testattiin tarkastelemalla miten määritellyt moodit ovat läsnä ammattisäveltäjän kuvauksessa omasta sävellysprosessistaan. Toisessa empiirisessä tutkimuksessa analysoitiin esittävän säveltaiteen tohtoriopiskelijoiden havaintoja musiikki-informaatiomoodien tilannerelevanssista. Kolmannessa empiirisessä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten esittävän säveltaiteen tohtoriopiskelijat ja musiikkikasvatuksen ja musiikin teorian ja sävellyksen maisteriopiskelijat artikuloivat musiikki-informaatiomoodien tilannerelevanssin tehtäväperustaisen tiedonhankinnan eri vaiheissa.
Väitöstutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystämme eri informaatiomoodien rooleista musiikkitiedon hankinnassa ja osoittavat että musiikki-informaation eri abstraktiotasojen huomiointi mahdollistaa aikaisempaa tarkemmat kuvaukset erilaisten kohderyhmien musiikkitiedon hankinnastaWithin the domain of music, knowledge resides not merely in written language, but also in diverse modes of information. Sources of music information may include the gestural language of music making, audible experiences of music, music notation and writings about music. The literature of musicology and musical semiotics suggests that different modes of music information may have roles and interpretations of their own and that it should not be assumed that a direct translation between them exists. As prior studies of musicians’ and music students’ information seeking often draw from humanist studies in general, they have not paid due attention to the modes of music information. Although music recordings and notation have been identified as information need types in prior studies of musicians and music students, the question of why these needs occur has not been examined so far. Thus, there is a need to elaborate on approaches to music information used in studies of musicrelated information seeking. Different music information modes should be defined as information types in their own right and subject to varying roles and interpretations in information seeking.
This dissertation research is pioneering in its examination of the situational relevance of music information modes representing music information at varying levels of abstraction. The research began with the development of a typology specifying the modes of music information relevant to the empirical analysis of music-related information seeking. The typology’s accuracy and sufficiency were first examined empirically in a qualitative study focusing on how its information modes were reflected in a verbal description of the compositional process. The second empirical study examined how the situational relevance of the information modes was articulated by Doctor of Music students focusing on music performance. Finally, the third empirical study examined how the information modes were viewed as situationally relevant at different stages of information-seeking processes among Doctor of Music students focusing on music performance and master’s students representing music education and music theory and analysis.
The findings of this dissertation research deepen our understanding of the role of varying music information types in information seeking for musical tasks. They suggest that approaching music information through its many layers provides more accurate descriptions of music-related information-seeking processes
Thromboprophylaxis with Low-Molecular-Weight Heparin in Critically Ill Patients
No full textUseimmat tehohoitoon johtaneet sairaustilat lisäävät veren hyytymistaipumusta ja altistavat potilaat laskimotukoksille ja keuhkoveritulpille. Tämän vuoksi tehohoitopotilailla suositellaan käytettäväksi laskimotukoksia ehkäisevänä lääkityksenä pienimolekyylisiä hepariineja (LMWH). Käytetystä estolääkityksestä huolimatta laskimotukoksia ilmaantuu 5–15 %:lle potilaista tehohoidon aikana. Tämän hetkiset hoitosuositukset pohjautuvat lähinnä vuodeosastopotilailla tehtyihin tutkimuksiin ja näyttöä LMWH-valmisteiden käytöstä tehopotilailla on vähän. Alustavissa tutkimuksissa on saatu viitteitä, että käytettäessä LMWH-valmisteita muilla potilasryhmillä sopiviksi havaituilla annoksilla, saattaa niiden veritulppia ehkäisevä vaikutus jäädä tehohoitopotilailla odotettua heikommaksi. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten laskimotukoksia ehkäisevä hoito voitaisiin toteuttaa nykyisiä hoitomuotoja tehokkaammin ja turvallisemmin. Lisäksi tutkitaan miten kriittinen sairaus vaikuttaa veren hyytymiseen ja miten tätä muutosta voitaisiin monitoroida parhaiten. Tätä tarkastellaan erityisesti äkilliseen lukinkalvonalaisen verenvuotoon (subraknoidaalivuoto, SA-vuoto) sairastuneilla tehohoitopotilailla, joiden laskimotukoksia ehkäisevän hoidon toteuttaminen on haastavaa samanaikaisesti ilmenevän kohonneen verenvuotoriskin vuoksi.
Väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä, joista ensimmäisessä tutkittiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla, osoittaako veren hyytymistekijä X:n aktiivisuuden estovaikutus LMWH-estolääkityksen tehoa. Tutkimuksessa todettiin, että anti-Xa pitoisuudet olivat tehopotilailla suositeltuja matalammat, mutta nämä eivät olleet yhteydessä lisääntyneeseen tukostaipumukseen.
Toinen ja kolmas osatyö perustuivat satunnaistettuun ja kontrolloituun tutkimukseen tehohoitopotilailla, jossa selvitettiin, voidaanko laskimotukoksia ehkäisevä hoito LMWH-valmiste enoksapariinilla toteuttaa tehokkaammin jatkuvalla suonensisäisellä tiputuksella kuin tavanomaisella ihonalaisella annostelulla. Aiempaa tutkimustietoa jatkuvan suonensisäisen enoksapariinihoidon soveltuvuudesta tehohoitopotilaiden laskimotukosten ehkäisyyn ei ole. Tutkimukseen osallistui yhteensä 40 tehohoitopotilasta. Tutkimuksessa todettiin, että ensimmäisen vuorokauden aikana veren anti-Xa:n huippupitoisuus oli suurempi ihonalaista annostelua saaneilla. Suonensisäistä annostelua saaneilla pitoisuudet pysyivät kuitenkin tasaisempina tutkimuksen ajan ja 72 tunnin kohdalla suuremmalla osalla oli havaittavissa veren hyytymisen estovaikutusta vertailuryhmään nähden.
Kolmatta osatyötä varten potilailta kerättiin pakasteverinäytteitä, joista määritettiin tarkempia veren hyytymistä kuvaavia verikokeita, kuten protrombiinifragmentti (F1+2), D-dimeeri ja trombiinin muodostuminen. Annettaessa enoksapariinia jatkuvana suonensisäisenä tiputuksena veren hyytymistaipumus väheni merkitsevästi ihonalaiseen annosteluun verrattuna.
Neljännessä osatyössä tarkasteltiin prospektiivisella seurantatutkimuksella SA- vuodon aiheuttamia muutoksia veren hyytymiseen kokoverestä tehtävillä trombolelastometria-analyyseillä (ROTEM). SA-vuodon jälkeistä hyytymistaipumusta ei ole aiemmin tutkittu ROTEM:n avulla. Tutkimukseen osallistui 17 SA-vuotoon sairastunutta tehohoitopotilasta ja vertailuryhmän muodostivat 16 elektiivistä aivoleikkauspotilasta. Päälöydöksenä todettiin, että SA- vuoto lisää veren hyytymistaipumusta, joka on havaittavissa ROTEM-mittauksella. Lisääntynyt hyytymistaipumus oli myös yhteydessä myöhäisen aivoiskemian ilmaantuvuuteen ja sen seurauksena huonompaan neurologiseen selviytymiseen.
Väitöskirjatutkimuksen ensimmäinen osatyö osoitti, ettei tavanomainen laskimotukoksia ehkäisevä hoito saavuta riittävää estovaikutusta tehohoitopotilailla. Osatöiden kaksi ja kolme perusteella näyttäisi siltä, että laskimotukosten estohoitoon jatkuvalla suonensisäisellä annostelulla liittyy tehohoitopotilailla tasaisempi lääkevaikutus. Tällöin myös veren hyytymisen aktivoituminen vähenee tehokkaammin ihonalaiseen annosteluun verrattuna. Osatyön neljä perusteella voidaan todeta ROTEM-analyysin soveltuvan lisääntyneen hyytymistaipumuksen tunnistamiseen. Kokonaisuutena tutkimustulosten avulla voidaan parantaa tehohoitopotilaan hyytymistaipumuksen tunnistamista ja estolääkitykseen liittyviä hoitokäytänteitä.Critical illness increases blood coagulation and therefore patients in the intensive care unit (ICU) are prone to venous thromboembolism (VTE), including deep vein thrombosis (DVT) and pulmonary embolism (PE). It is recommended to use thromboprophylaxis, most commonly with low-molecular-weight heparins (LMWHs), as a part of critical care. Nonetheless, despite pharmacological thromboprophylaxis, the incidence of DVT is still 5–15%. The guidelines for thromboprophylaxis are based on studies conducted in medical and surgical patients whereas much less data are available from ICU patients. However, standard thromboprophylaxis in critically ill patients may lead to ineffective anticoagulation.
The main objective of this thesis was to study how to make thromboprophylaxis safer and more effective in critically ill patients. In addition, the association of critical illness with blood coagulation was investigated. The coagulation status was mainly evaluated in patients with aneurysmal subarachnoid hemorrhage (aSAH) who are considered high-risk patients for VTE. At the same time, the risk of bleeding persists, which makes the delivery of anticoagulation particularly challenging.
This thesis consists of four studies. Study I was a systematic review of the literature, examining 18 original publications where LMWH thromboprophylaxis had been monitored with an anti-Xa level measurement in critically ill patients. The anti-Xa levels in critically ill patients were lower in comparison with ward patients. However, no association was seen with clinical adverse events, e.g., bleeding or VTE.
In Study II and III, the route of anticoagulation administration was investigated in a randomized controlled study. Forty ICU patients were randomized to receive 40 mg of enoxaparin thromboprophylaxis either as a continuous intravenous infusion (CII) over 24 hours or as a subcutaneous bolus (SCB) every 24 hours for 72 hours. In Study II, the maximum concentration of anti-Xa was higher with SCB dosing of enoxaparin at 0–24 and 0–72 hours than attained with CII. However, at the final trough level at 72 hours, the anti-Xa level was higher with CII.
In Study III, additional blood clotting parameters were analyzed; these included prothrombin fragment 1+2 (F1+2), antithrombin, fibrinogen, and D-dimer. Moreover, the formation of thrombin was assessed with a calibrated automated thrombogram from a subset of patients. The F1+2 levels were lower when CII thromboprophylaxis was used than with SCB. These results may indicate a more pronounced anticoagulation with CII thromboprophylaxis.
In Study IV, coagulation changes after aSAH were examined by rotational thromboelastometry (ROTEM). This study was a prospective observational study conducted in 17 aSAH patients and 16 elective neurosurgical patients as controls. The main result was that after aSAH, the blood coagulation increased, and this could be measured by ROTEM. The increment in blood coagulation seemed to be further associated with a worse neurological outcome.
In conclusion, the reported anti-Xa levels with LMWH thromboprophylaxis were not related to clinical events in ICU patients. When LMWH thromboprophylaxis was given as an SCB, the maximum anti-Xa concentrations were higher than with CII. However, the CII led to a higher final trough level of anti-Xa and to more pronounced factor Xa inhibition. These effects of CII suggest that it results in more continuous anticoagulation in ICU patients than can be attained with SCB. Blood coagulation increased after aSAH and associated with worse neurological outcomes
Yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden selvytymiskyvyn tukeminen ohjaajien näkökulmasta
No full textUtilization and Treatment Feasibility of Ashes from Fluidized Bed Boilers
No full textAsh is a combustion residue from power plants which mainly consist of inorganic components as silicon, aluminum, and calcium. However, especially fly ashes are often enriched with hazardous trace elements as heavy metals and chlorides. These substances restrict the reuse and utilization of ashes which is an issue in view of circular economy. With different treatment methods, these harmful elements may be removed, or their leachability may be reduced. However, the treatment methods seem mainly to be economic unfeasible due to the low prices of bulk ash products. Sometimes, especially with fly ash from waste incineration, the treatment is essential even before the landfilling.
The aim of this thesis was to investigate ash utilization possibilities, the regulation which limits the reuse of ash, and treatment methods for different ash types. This part of the research was mainly carried out as a literature survey of the scientific articles, technical reports, statistics and regulation. The major end-uses of ash were in concrete or cement industry, road or earth construction, as fertilizer, or direct disposal including the landfill construction and the filling of old mines. In this thesis, the European Union standard of fly ash for concrete, the Finnish regulation for the ash fertilizers, and the Finnish regulation for wastes in the road or earth construction use were under consideration as a limiting regulation. In case of landfilling, the council decision of the European Union establishing criteria and procedures for the acceptance of waste at landfills was considered.
The major ash treatment technologies were divided into four classes in this research: carbonation and self-hardening, mechanical treatment, thermal treatment as well as chemical, electrochemical, and biological treatment. The variety of commercialization and techno-economic feasibility of the technologies were high. However, for the further investigation were selected acid leaching, carbonation, a commercial FLUWA process, and water washing. Cementation was considered as a dominant business as usual post-treatment method for waste incineration ashes. For the selected treatment processes, the mass and energy flows were determined with the help of technical reports. With these flows, the techno-economic analysis of the processes was executed. According to the calculations, the highest costs in the processes were input chemicals or water and effluent treatment due to the nature of the selected processes. Thus, the price of chemicals influences considerably the profitability of these processes. Within the non-process expenses, the waste tax for the landfilled ash was a significant part of the total cost. Due to this, it would be profitable to utilize as much ash as possible instead of landfilling. From the selected processes, carbonation and in some cases washing seemed to be economically feasible. Furthermore, the accelerated carbonation process could be attractive to study more due to its capability to work as a carbon capture technology.
After the process and feasibility calculations, the techno-economic analysis tool for ash utilization and treatment was implemented in Microsoft Excel. The tool provides information for the user about the utilization and treatment possibilities of ashes from different fuels. It also calculates the economic feasibility of the investment compared to the business as usual situation. With this information, the user may consider the feasibility of the ash treatment methods. At the end of this thesis, the scenario and sensitivity analysis for the calculations were performed.Tuhka on palamisjäännös, jota syntyy voimalaitoksilla. Se koostuu pääosin epäorgaanisista komponenteista kuten piistä, alumiinista ja kalsiumista. Kuitenkin erityisesti lentotuhkiin rikastuu usein myös haitallisia aineita kuten raskasmetalleja ja klorideja. Nämä aineet rajoittavat tuhkan uusiokäyttöä sekä hyödyntämistä, mikä on ongelmallista kiertotalouden näkökulmasta. Näitä haitallisia aineita voidaan kuitenkin poistaa erilaisilla käsittelymenetelmillä, tai niiden liukoisuutta voidaan pienentää. Usein tällaiset käsittelymenetelmät ovat kuitenkin taloudellisesti kannattamattomia tuhkatuotteiden alhaisen hinnan vuoksi. Joskus, erityisesti jätteenpolton lentotuhkien tapauksessa, käsittely on kuitenkin välttämätön jopa ennen kaatopaikkausta.
Tämän diplomityön tarkoituksena oli tutkia tuhkan hyödyntämismahdollisuuksia, tuhkan uudelleenkäyttöä rajoittavaa lainsäädäntöä sekä käsittelymenetelmiä erilaisille tuhkatyypeille. Näiden tutkiminen toteutettiin kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen tieteellisiä artikkeleita, teknisiä raportteja, tilastoja sekä säädöksiä. Pääasialliset tuhkan loppukäytöt ovat betoni- ja sementtiteollisuudessa, maa- ja tierakentamisessa, lannoitteena sekä suorassa hävittämisessä, sisältäen kaatopaikkarakentamisen tai vanhojen kaivosten täyttämisen. Tässä työssä käyttöä rajoittavina säännöksinä tarkasteltiin Euroopan Unionin standardia betonissa käytettävälle lentotuhkalle, Suomen lannoitelainsäädäntöä tuhkan osalta sekä suomalaista asetusta jätteiden hyödyntämisestä maanrakentamisessa. Kaatopaikkaamisen tapauksessa tarkasteltiin Euroopan unionin neuvoston laatimia kriteerejä jätteen hyväksymisestä kaatopaikoille. Samat kriteerit pätevät myös Suomessa.
Tärkeimmät tuhkan käsittelyvaihtoehdot jaettiin neljään luokkaan tässä tutkimuksessa: karbonointiin ja itsekovetukseen, mekaanisen käsittelyyn, termiseen käsittelyyn sekä kemialliseen, elektrokemialliseen ja biologiseen käsittelyyn. Näiden teknologioiden kaupallisuusasteessa sekä teknoekonomisessa toteutettavuudessa oli suurta vaihtelua. Happoliuotus, karbonointi, kaupallinen FLUWA-prosessi ja vesipesu valittiin lähempään tarkasteluun. Sementointi valittiin mukaan vertailuksi jätteenpolton tuhkien vallitsevana jälkikäsittelymenetelmänä. Tämän jälkeen valituille käsittelyprosesseille määriteltiin massa- ja energiataseet teknisiä raportteja apuna käyttäen. Näiden taseiden avulla voitiin suorittaa teknoekonominen analyysi. Analyysistä huomattiin, että suurimmat yksittäiset kustannukset valituissa prosesseissa niiden luonteen vuoksi olivatkin prosessiin syötettävät kemikaalit sekä veden tai jäteveden käsittely. Näin ollen kemikaalien hinta vaikuttaa voimakkaasti prosessien kannattavuuteen. Prosessikustannusten ulkopuolella jätevero kaatopaikattavalle tuhkalle oli merkittävä kuluerä. Tarkastelluista prosesseista karbonointi ja joissain tapauksissa tuhkan pesu olivat taloudellisesti kannattavia. Lisäksi kiihdytetty karbonointiprosessi voisi olla kiinnostava lisätutkimuksen kohde, sillä sitä voidaan käyttää myös hiilidioksidin talteenottomenetelmänä.
Laskennan pohjalta luotiin tuhkan hyötykäytön ja käsittelyn teknoekonominen analyysityökalu Microsoft Exceliin. Työkalu tarjoaa käyttäjälle tietoa eri polttoaineiden tuhkien hyötykäyttö- ja käsittelymahdollisuuksista. Se laskee myös investoinnin taloudellisen kannattavuuden ja vertaa sitä tilanteeseen, jossa investointia ei tehdä. Näillä tiedoilla työkalun käyttäjä voi harkita tuhkankäsittelymenetelmän toteuttamiskelpoisuutta. Lopuksi laskennalle tehtiin vielä skenaario- ja herkkyystarkastelu
Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen
No full textJulkaistu PS-kustannuksen kustantamana vuonna 2010. Tekijänoikeudet palautettu tekijälle