47495 research outputs found
Sort by
Projektiportfolion hallinnan tiekartta Elenialle
No full textProjektit toteutetaan tyypillisesti moniprojektiympäristöissä, minkä vuoksi projektiportfolion hallinta on noussut organisaatioiden tärkeäksi kyvykkyydeksi. Projektiportfolion hallinta on useista prosesseista ja käytännöistä muodostuva kokonaisuus. Siihen sisältyvät esimerkiksi projektien valinta, resurssienhallinta ja tiedonkulku, joiden avulla pyritään saavuttamaan projektiportfoliolle asetetut tavoitteet. Projektiportfolion hallintaan vaikuttavat kontekstuaaliset tekijät, minkä vuoksi organisaatioiden on käytettävä aihetta käsittelevää kirjallisuutta soveltaen.
Tässä tutkimuksessa projektiportfolion hallintaa kuvataan ja analysoidaan energia-alan ja erityisesti vahvasti säädellyn sähköverkkoliiketoiminnan kontekstissa. Energia-alalla tapahtuvien muutosten vuoksi alan toimijoilta edellytetään aiempaa parempaa kykyä uudistua ja innovoida. Teknologian kehittyminen luo täysin uusia mahdollisuuksia ja lisää uusia toimijoita. Ilmastonmuutos pakottaa löytämään uusia ratkaisuja, minkä lisäksi paineet kustannustehokkuudelle kasvavat. Energia-alan konteksti sisältää paljon erityispiirteitä, mikä näkyy myös sähköverkkoyhtiöiden projektiportfolioissa. Alan kehittymisestä ja erityispiirteitä huolimatta projektiportfolion hallintaa ei ole tutkittu energia-alan kontekstissa. Tämän tutkimuksen toteuttaminen on siksi perusteltua.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Kohdeorganisaatioksi valittiin Elenia, joka on Suomen toiseksi suurin sähköverkkoyhtiö. Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa Elenialle kehitysprojektiport-folion hallinnalle jatkokehityssuunnitelma käytännön kokemusten ja vahvan teoreettisen perustan avulla. Tämän vuoksi tuli selvittää, millaisia kontekstuaalisia tekijöitä ja niiden vaikutuksia Elenian on huomioitava projektiportfolion hallinnassaan ja miten Elenian projektiportfolion hallintaa voidaan kehittää sen tarpeisiin sopivaksi.
Tutkimus toteutettiin konstruktiivisella tutkimusotteella, joten jatkokehityssuunnitelman pätevyyttä arvioitiin empirian ja teorian avulla. Tavoitteena oli, että samalla lisätään ymmärrystä projektiportfolion hallinnasta energia-alan kontekstissa. Kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin projektiportfolion hallinnan keskeisiin osa-alueisiin, kontekstiin ja kehittämiseen. Empiriassa analysoitiin Elenian projektiportfolion hallinnan kontekstia, nykytilaa ja tavoitteita, joten tutkimuksessa on hyödynnetty monipuolisesti erilaista aineistoa. Projektiportfolion hallinnan tavoitteiden tunnistamista varten tutkimuksessa haastateltiin 18 henkilöä koko organisaation laajuudelta. Haastatteluaineiston analyysi toteutettiin abduktiivisella teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Tutkimusaineisto osoittaa Elenian kontekstin sisältävän erityispiirteitä, jotka on huomioitava myös projektiportfolion hallinnassa. Empiirisen tutkimuksen ja kirjallisuuden pohjalta todettiin, että Elenia voisi kehittää projektiportfolion hallintaansa viidessä eri vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa Elenian tulisi kiinnittää huomiota projektiportfolion hallinnan tavoitteiden asettamiseen ja projektiportfolion sisällön rajaamiseen. Tämän jälkeen voidaan keskittyä päätös-, resurssienhallinta- ja ideaprosessin kehittämiseen, ohjausmenetelmiin ja perustyökaluihin. Kehittämisen kolmas vaihe keskittyy tiedonhallinnan käytäntöihin, sillä ne nähdään ennakkoedellytyksenä päätöksenteossa ja strategian toteuttamisessa. Vakiintuneiden käytäntöjen jälkeen projektiportfolion hallintaan voidaan liittää strategisen johtamisen elementtejä, ja neljäs vaihe keskittyykin erityisesti strategisen johtamisen, tasapainon ja resurssitilanteen huomioinnin kehittämiseen. Kehittämisen viimeisessä vaiheessa painopiste voidaan siirtää projektiportfolion hallinnan, osaamisen ja projektikulttuurin jatkuvaan kehittämiseen. Tässä vaiheessa kehittäminen voi olla luonteeltaan joko iteratiivista tai vaiheittain toteutettavia isompia kehitysaskeleita. Jatkokehityssuunnitelmassa tärkeimpiä kehitettäviä osa-alueita tarkastellaan yksityiskohtaisemmin. Vaiheiden lisäksi tutkimuksessa esitetään tiekartta, jolla esitetään vaiheisiin sisältyvien tehtävien toteuttamisen ajoittuminen seuraavan viiden vuoden ajalle
Liikenneympäristön riskit henkilövahinko-onnettomuuksissa pääteillä
No full textTässä diplomityössä perehdytään pääteiden liikenneympäristön riskeihin. Päätieverkko on Suomen tieliikennejärjestelmän runko, jossa tapahtuu lähes puolet kaikista maanteiden henkilövahinko-onnettomuuksista ja noin 60 prosenttia liikennekuolemista. Riskeillä tarkoitetaan tekijöitä, jotka kasvattavat onnettomuuden tapahtumisen todennäköisyyttä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää pääteiden henkilövahinko-onnettomuuksien syntyyn vaikuttavia liikenneympäristöön liittyviä riskejä sekä millaisilla liikenneympäristöön tehtävillä parannustoimenpiteillä riskitekijöiden vaikutusta voisi vähentää. Päätutkimuskysymykseksi asetettiin: Mitkä tekijät tekevät toisista pääteiden liikenneympäristöistä turvallisempia kuin toisista?
Keskeisimpänä tutkimusaineistona käytettiin Onnettomuustietoinstituutin koordinoimien liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkinta-aineistoja viiden vuoden ajanjaksolta vuosilta 2013–2017. Tutkimuksen rajauksen mukainen aineisto sisälsi yhteensä 458 päätiellä tapahtuneen kuolemaan johtaneen onnettomuuden tutkinnan tiedot. Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin lähdekirjallisuutta ja Väyläviraston onnettomuustietojärjestelmän tilastoja 5 739 pääteillä tapahtuneesta henkilövahinko-onnettomuudesta vuosilta 2013–2017.
Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin tieliikenteen turvallisuuteen vaikuttaviin liikenneympäristön tekijöihin sekä käsiteltiin lyhyesti riskejä, liikenneturvallisuustyön tavoitteita, liikenneonnettomuuksien tilastointia ja liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien toimintaa. Väyläviraston tilastoista tarkasteltiin määrällisen tutkimuksen menetelmillä, kuinka paljon ja millaisia henkilövahinko-onnettomuuksia päätieverkolla tapahtuu, sekä miten onnettomuustyypiltään ja vakavuudeltaan erilaiset henkilövahinko-onnettomuudet jakautuvat pääteiden erilaisille tieosuuksille. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta-aineistoista selvitettiin määrällisellä ja laadullisella tutkimusmenetelmällä, millaisia välittömiä riskejä ja liikenneympäristön taustariskejä tutkijalautakunnat olivat arvioineet pääteiden kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa esiintyneen sekä millaisia parannusehdotuksia tutkijalautakunnat esittivät liikenneympäristöön liittyen.
Pääteiden kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa aktiivisesti niiden syntyyn vaikuttavat välittömät riskitekijät liittyvät yleensä tienkäyttäjän tekemiin virheisiin, ajotoimintaan, itsetuhoisuuteen tai toimintakyvyn muutokseen. Liikenneympäristö voi vaikuttaa taustariskinä. Tutkijalautakunnat tunnistivat noin kahdessa kolmasosassa tutkituista tapauksista esiintyneen liikenneympäristön taustariskin. Vastakkaiselle kaistalle ajamisen tai ajautumisen mahdollisuus oli selvästi yleisin liikenneympäristön taustariskeistä. Liikenneympäristössä myös useat muut tekijät, kuten liikennemäärä, liikenteen koostumus, liikennevirran nopeus, tien reunaympäristö, tien geometria ja poikkileikkaus, liittymäjärjestelyt, liikenteenohjaus, ympäristön valoisuus, keli- ja sääolosuhteet ja eläimet vaikuttavat henkilövahinko-onnettomuuksien syntyyn ja niiden vakavuuteen.
Tutkijalautakunta-aineistoissa nousi esille enimmäkseen jo aiemmin tunnettuja keinoja pääteiden liikenneympäristön kehittämiseen liittyen. Esimerkiksi vakaviin kohtaamisonnettomuuksiin voidaan vaikuttaa rakentamalla lisää keskikaiteita ja pääteillä runsaslukuisten yksittäisonnettomuuksien seurauksia voidaan lieventää tien reunaympäristöä kehittämällä. Liikenneympäristön kehittämisen vaikutuksia pääteiden henkilövahinko-onnettomuuksien tai liikennekuolemien määrään ei kuitenkaan tässä tutkimuksessa tarkemmin arvioitu, koska liikenneympäristön riskien lisäksi pitäisi ottaa huomioon myös muiden riskitekijöiden merkitys henkilövahinko-onnettomuuksiin johtavissa tapahtumaketjuissa
Opettajien kokema huolenpito pienten lasten yksikössä
No full textTässä tutkimuksessa käsiteltiin huolenpitoa ja opettajien kokemuksia huolenpidon toteutumisesta. Tutkimus tehtiin tapaustutkimuksena Tampereen kaupungin uuden malliseen pienten lasten yksikköön, jossa saman katon alla toimii varhaiskasvatus, esiopetus sekä perusopetuksen ensimmäiset ja toiset luokat. Tutkimuskysymyksiksi muodostui: Millaisena opettajat kokevat huolenpidon toteuttamisen omassa arjessa sekä millaisia hyötyjä tai haasteita uusi yksikkömuoto tuo tähän arkeen?
Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin luokittelun sekä teemoittelun keinoin. Tutkimuksessa selvisi erilaisia käsityksiä siitä, kuinka pienten lasten yksikössä huolenpidon toteuttaminen voi helpottua rakenteellisten ratkaisujen takia peruskoulun puolella. Ison rakennuksen mukana tulee kuitenkin aikataulupaineita, jolloin kiire siirtymissä sekä esimerkiksi lasten ristiriitojen selvittelyn määrä haittasi opettajien mukaan huolenpidon toteuttamista. Lapsen kohtaaminen ja yksilöllinen huomioiminen kärsi, jos kiire ja muu hälinä vei aikuisen keskittymisen muuhun.
Aineistosta nousi kolme teemaa narratiiviseen tarkasteluun. Kokemuksiin vaikutti yksikön uutuus, jolloin yksikön hyödyt ja haitat huolenpidon suhteen suhteutettiin vanhaan malliin. Lisäksi työkaverien merkitys kiireen ja hälinän seassa nousi tärkeäksi asiaksi huolenpidon toteutumisen takaamisessa. Joustaminen sekä kaverin auttaminen auttoi pitämään omat tunteet kasassa, jolloin myönteinen vuorovaikutus ei päässyt kärsimään.
Viimeisenä teemana oli ristiriitojen siirtyminen päiväkodista kouluun ja niiden selvittämisen hankaloituminen riitojen pitkittyneen luonteen takia. Vanhempien riidellessä keskenään lasten kanssa tärkeäksi koettiin positiivinen pedagogiikka ja lapsen vahvuuksiin keskittyminen. Riitojen määrän koettiin vievän iso osa aikuisen aikaa, jolloin muiden lapsen huomioiminen jäi vähemmälle. Lisäksi analyysissä käytettiin narratiivista analyysiä yhteenvedossa, jossa kolmesta teemasta on koottu yhtenäinen tarina, joka havainnollistaa opettajien kokeman huolenpidon arkeen sidottuna pienten lasten yksikössä
Review on the challenges in China’s energy transition from fossil fuels to renewable energy
No full textThis thesis looks into the challenges China is facing in its energy transition from fossil fuels to renewable energy. The challenges are analyzed from technical, market, and policy viewpoints in order to form a general view of the transition and factors affecting it. This thesis reviews existing literature on the subject and combines major findings from different studies and papers together. Lastly this thesis summarizes policy proposals for further integration of renewable energy into the Chinese power system.
China is the worlds’ leading energy producer and consumer. China also leads in electricity produced and consumed and in renewable energy produced. Between 2010 and the first half of 2019 China has invested more in renewable energy than any other country in the world. There are good reasons for China to heavily invest in renewable energy. Coal-burning poses a serious public health problem for Chinese citizens and China has the world’s largest greenhouse gas emissions, so phasing out coal-fired power in favor of renewable energy would benefit both Chinese people and the global climate. Renewable energy and electrification also provide China a possibility to reduce its dependency of oil imports and to gain self-sufficiency in energy sector.
Chinese energy sector has been built on its vast coal resources and coal-fired power still dominates the generation mix. Due to this the power system and electricity market have been very inflexible. The tariffs for electricity have been heavily government regulated as has been the planning of electricity production. This system hasn’t allowed for a widespread integration of renewable energy, as renewable energy is inherently an energy source, whose output varies in time. Therefore, increasing flexibility of both the power system infrastructure and the electricity market is needed in order to integrate further renewable energy production into the Chinese power system.
There have been reforms aiming to reduce government regulation on the electricity market and to increase the flexibility of the power system. Transmission and distribution tariff reform unbundled transmission and distribution prices from the electricity tariffs and there have been efforts to promote direct trading of electricity between the producers and the consumers. One key object of the reforms is to establish electricity trading with the renewable energy resources rich northern and southwestern provinces and the coastal and central provinces, where the biggest load centers are located. New UHV transmission lines have been constructed to connect different regions, but trading between regions is still hindered by conflicts of interests between the local provincial governments.
The scattered renewable energy legislation that lacks practicability is one culprit behind these conflicts. In the future, the central government needs to upgrade the legislation and implement concrete measures to ensure that local governments and energy enterprises work towards the national objective of renewable energy integration. At the same time government needs to develop open regional wholesale and retail markets for electricity, also real time spot markets. To increase flexibility of the power system infrastructure, ancillary services and demand response markets are needed. Lastly, central government needs to gradually phase out feed-in tariffs for wind power and solar photovoltaics (PV), in order to avoid over-capacity construction and to ensure the long-term profitability of new energy companies
Jälkikiinnitettävien ankkurien ominaisuudet ja mitoitusperusteet
No full textTämän tutkimuksen tarkoitus on perehtyä jälkikiinnitettävien ankkureiden ominaisuuksiin ja mitoitusperusteisiin. Tarkoitus on antaa kuva ankkurien kiinnitysmekanismeista, niiden murtumistavasta ja todellisista kestävyyksistä vetolujuutta ajatellen. Mitoitusperusteiden osalta käydään läpi, miten eri murtumismuodot mitoitetaan teoreettisesti ja kokeellisesti. Työssä käsitellään vain raudoittamattomaan betoniin jälkikiinnitettyjä ankkureita. Murtumismuotojen, vetolujuuksien ja mitoituksen osalta käsitellään vain yksittäisten ankkureiden ominaisuuksia vedossa.
Ankkureiden kiinnitysmekanismeja ja murtumismuotoja koskeva informaatio kerättiin kirjallisuuslähteistä ja EOTA:n dokumenteista. Mitoitukseen vaadittu informaatio kerättiin asiaa käsittelevästä eurokoodista ja EOTA:n ylläpitämistä testeistä vastaavista dokumenteista. Vetolujuuksien vertailussa käytettiin kahden eri valmistajan ankkurimalleja, ja vetolujuudet kerättiin ankkureiden ETA-hyväksyntädokumenteista.
Työssä haasteelliseksi osoittautui vetolujuuksien vertailu. Saman asennussyvyyden omaavia ankkureita ei löytynyt eri tyyppien kesken, jolloin vertailussa piti käyttää eri syvyyksillä olevia ankkureita. Tuloksista saatiin kuitenkin selkeitä eroja ankkurityyppien ja mallien välillä
Yrityskauppavalvonnan edellytykset Suomessa
No full textYrityskauppavalvonnalla tarkoitetaan kilpailuviranomaisen suorittamaa yrityskauppojen kilpailuvaikutusten arviointia. Sen tavoitteena on tunnistaa kilpailuongelmia sisältäviä yrityskauppoja, jotka toteutuessaan olennaisesti estäisivät terveen ja toimivan kilpailun toteutumista ja puuttua niihin ennakoivasti. Suomessa yrityskauppavalvonta-asioista vastaava viranomainen on Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
Tutkielmassa analysoidaan kotimaisen yrityskauppavalvonnan edellytyksiä ja niiden tarkoituksenmukaisuutta. Yrityskauppavalvontaa koskevan sääntelykokonaisuuden selkiyttämiseksi tutkielmassa avataan yrityskauppavalvonnan edellytysten lisäksi yrityskauppavalvonnan lähtökohtia ja käytännön toteutumista eli yrityskauppojen arviointia. Yrityskauppojen arviointi kilpailuvaikutusten selvittämiseksi on yrityskauppavalvonnan tehtävä, joten sitä koskevaa sääntelyä on perusteltua tutkia ja systematisoida.
Yrityskauppavalvonnan edellytykset liittyvät erityisesti kilpailulaissa säädettyihin liikevaihtorajoihin. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kuitenkin toistuvasti ilmaissut huolensa siitä, että nämä yrityskauppavalvonnan soveltamisalaa määrittävät liikevaihtorajat ovat nykyisellään liian korkeat Suomessa. Lisäksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vaatinut lakiin lisättäväksi erillistä säännöstä, joka oikeuttaisi sellaisten yrityskauppojen tutkimisen, jotka alittavat laissa säädetyt liikevaihtorajat ja eivät täten kuulu yrityskauppavalvonnan soveltamisalaan, mutta jotka kuitenkin sisältävät kilpailuongelmia ja siten estävät terveen ja toimivan kilpailun toteutumista. Kyseinen otto-oikeussäännös sisältyy yrityskauppavalvontasäännöksiin useassa muussa Euroopan maassa, kuten Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.
Tutkielmassa otetaan kantaa nykyisiin yrityskauppavalvonnan edellytyksiin ja esitetään perusteluita toisaalta niiden olemassaololle ja toisaalta niiden muutostarpeelle. Yrityskauppojen vaikutukset eivät kohdistu ainoastaan markkinoiden rakenteeseen ja muihin markkinatoimijoihin, vaan niillä voi usein olla vaikutusta myös kuluttajiin. Laajan vaikutusalueensa takia yrityskauppojen arvioinnin tulisikin olla mahdollisimman kattavaa. Tämän näkemyksen perusteella Kuluttaja- ja kilpailuviraston vaatimus yrityskauppavalvonnan edellytysten alentamisesta ja viraston toimivaltuuksien laajentamisesta on hyvin aiheellinen
Kauraa jalostavien suomalaisyritysten resilienssi ja elintarvikehuoltovarmuuden kokonaisresilienssi
No full textTutkimuksessa selvitettiin, miten elintarviketeollisuuden yritykset ovat muodostaneet resilienssiään kauran ja kauratuotteiden osalta ja miten yritysten kauratoiminta vaikuttaa elintarvikehuoltovarmuuden muodostumiseen. Näiden lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millainen on kauran ja kauratuotteiden rooli huoltovarmuudessa. Kaura on kasvattanut suosiotaan niin kuluttajien keskuudessa kuin elintarviketeollisuuden raaka-aineenakin. Vahvan resilienssin avulla yritykset pystyvät sopeutumaan ja mukautumaan uusiin tilan-teisiin paremmin. Resilienssiä käsitellään tutkimuksessa monesta eri näkökulmasta ja sen määritelmä on varsin monitahoinen.
Tutkimuksen aineisto kerättiin asiantuntijahaastatteluin, joiden kohteena olivat kahdeksan eri kauraa jalostavan yrityksen asiantuntijat. Haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin tapaan. Haastatteluaineistoa täydensivät keskustelut Huoltovarmuuskeskuksen asiantuntijoiden kanssa. Analyysin tuloksia verrattiin niin sosio-ekologisen resilienssin, yleisen ja erityisen resilienssin, kuin resilienssin muodostamiseen prosessina ja kokonaisresilienssin käsitteisiin.
Elintarvikeyritykset ovat sosio-ekologisia toimijoita, joiden on täytynyt sopeutua ja mukautua elinympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Yritykset ovat kauran ja kauratuotteiden osalta resilienttejä toimijoita, ja ne ovat rakentaneet resilienssiä prosessimaisesti esimerkiksi sopeutumiskykyä tai muutoskykyä hyödyntämällä. Tutkimuksessa kokonaisresilienssi tulkittiin elintarvikehuoltovarmuutena, jota pohdittiin yritysten näkökulmasta. Kokonaisresilienssi syntyy resilienttien järjestelmien vuorovaikutuksessa.
Tutkimus osoitti, että kaura on yritysten keskuudessa suosittu ja kasvava raaka-aine. Myös huoltovarmuustoiminnassa se nähdään ennen kaikkea mahdollisuutena, koska kaura ja kauratuotteet tuovat varmuutta huoltovarmuuteen. Näiden lisäksi kaura sopii moneen eri ruokavalioon, ja sillä on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Kaura säilyy vil-jana hyvin, ja sitä tulisi säilöä saman verran suhteessa käyttöön. Tutkimalla yritysten toimintaa monitahoisen resilienssin käsitteen kautta saatiin esille monia mielenkiintoisia piirteitä yritysten näkemyksistä kauran ja kauratuotteiden suhteen
