47495 research outputs found
Sort by
Establishment of New Micro-Computed Tomography Methodologies : The use of Histology as a Complementary Tool
No full textIntroduction: During the last decade, the study of biological structures in 3D has gained great importance due to its potential benefits in medical diagnosis and research. Micro-computed tomography (µCT) makes this approach possible when small samples like biopsies are studied. Moreover, it is considered a high-resolution and non-destructive method, but it is exempt from inconveniences. Imaging soft tissue requires the use of contrast agents that are typically toxic and can induce morpho-structural alteration on samples. This may hinder the interpretation of results and even make samples useless for later histological analysis, which is vital for validating new µCT methodologies and further research. On the other hand, human biopsies in research are essential for developing new human diagnostical methods. Nevertheless, their availability is low, and most of the time, they are donated included in paraffin (FFPE samples), which difficulties the intake of contrast agents solutions by the sample.
Objective: This thesis aimed to develop a new µCT method that could be applied to FFPE samples while using a minimally toxic contrast agent (eosin) that facilitates further histological analysis.
Experimental design: The study consisted of the development of a paraffin removal method suitable for µCT imaging; the optimization of the eosin staining protocol and µCT imaging; the evaluation of the quality of the resulting images and possible tissular damage; the descriptive analysis of the tissue; to assess the viability of doing histology after the µCT; and the comparison of this new approach with traditional IE2 - an iodine contrast agent- µCT imaging. FFPE musculoskeletal chicken muscle samples were used for those purposes. Once the eosin protocol was optimized, it was further applied in a FFPE human intestine sample.
Results: The developed paraffin removal method, combined with the eosin-based µCT protocol, generated acceptable µCT images. However, the contrasting capacities of IE2 remained higher than the eosin. Descriptive analysis and histology of muscular samples were limited due to their physical alteration; induced by their particular sensitivity to acetic acid and ethanol. In contrast, the µCT imaging and histology and descriptive analysis of the small intestine biopsy presented no significant difficulties.
Conclusion: The obtained results and bibliography points towards one major direction. This type of strategy strongly depends on the tissue's biological nature and structure of the study, which means that protocols should be adjusted on a sample-case basis
Galadrielin laulun ja Sauronin runon rakentamat todellisuudet: Runonlaulutradition voima J.R.R. Tolkienin teoksessa Taru Sormusten Herrasta
No full textTutkielma käsittelee runonlaulutraditiota ja sen sisältämien sanojen ja musiikin voimaa J.R.R. Tolkienin teoksessa Taru Sormusten Herrasta (1954–1955). Tutkimus on vahvasti poikkitieteellinen, sillä se yhdistää kirjallisuustieteellistä tutkimusta, musiikintutkimusta ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Poikkitieteellinen rajaus erottaa tutkimuksen muusta Tolkienin teokseen ja tähän yhdistyvään legendariumiin kohdistuvasta tutkimuksesta, jota on tehty jo laajasti. Tutkielmassa analysoin teokseen sisältyviä Galadrielin laulua ja Sauronin runoa osana Tolkienin luomaan Keski-Maahan kuuluvaa runonlauluperinnettä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten laulu ja runo toimivat voimina fantasiatodellisuuteen kuuluvien taikavoimien rinnalla. Yhteen kietoutuvat tutkimuskysymykseni ovat: 1) miten Galadrielin laulu ja Sauronin runo rakentavat kuulijan kokemusta maailmasta ja 2) mikä merkitys Galadrielin laululla ja Sauronin runolla on kulttuureille, joihin ne yhdistyvät? Tavoitteenani tutkimuksessa on nostaa esiin musiikkiin ja runouteen todellisuudessa yhdistyvät merkitykset yksilön ja yhteisön kokemusten rakentajina, mikä onnistuu liittämällä kirjallisuustieteelliseen tutkimukseen musiikintutkimuksen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulmat.
Tutkimukseni keskiössä ovat runojen metaforat ja laulujen musiikki, jotka herättävät teoksen sisällä kuulijoissa tunteita ja assosiaatioita. Paul Ricoeurin (1986/1978) kirjallisuusfilosofisen metaforateorian ja Kenneth Burken (1989) sosiologisen symbolitutkimuksen avulla tutkin metaforan ja siihen yhdistyvän poeettisen kielen käyttämisen merkitystä yhteisölle ja yksilölle. Lisäksi tutkin Tia DeNoran (2013) musiikkisosiologisen tutkimuksen ja Redfern Masonin (1910) historiallisen runonlaulutradition tutkimuksen kautta musiikin ja laulujen luomaa todellisuutta yksilön ja yhteisön näkökulmista. DeNoran ja Masonin teoriat mahdollistavat musiikin ja laulujen kuvaamien ja rakentamien tunteiden tutkimisen. Metaforien ja poeettisen kielen kuvaamia ja rakentamia tunteita tutkin Zoltán Kövecsesin kognitiivisen metaforateorian kautta. Tutkimus Galadrielin laulun ja Sauronin runon merkityksistä pohjaa laulun ja runon sisältöjen analysoinnin lisäksi teoksessa laajasti esitetyn runonlauluperinteen tutkimiseen ja teoksen tapahtumien tulkintaan.
Tutkielman pohjalta johtopäätökseni on, että Tolkienin teoksessa runonlaulutraditio muodostaa vastavoiman alistavalle taikuudelle. Sävelen ja sanojen kyky herättää tunteita voi toimia kuulijalle voimana, koska tunteet palauttavat kuulijan mieleen itselle tärkeät merkitykset, jotka taikuus pyyhkii mielestä. Galadrielin laulua ja Sauronin runoa vertaamalla huomataan, että poeettinen kieli ja musiikki vaikuttavat maailman kokemiseen ja jäsentämiseen vahvasti. Poeettisen kielen käyttö ja tähän sisältyvät metaforat mahdollistavat kuvittelun ja uusien asiayhteyksien luomisen, mikä edesauttaa yksilön ajattelua. Musiikin harrastaminen auttaa puolestaan jäsentämään kokemuksia, joita on vaikea ilmaista sanallisesti. Mahdollisuus käyttää poeettista kieltä ja harrastaa musiikkia liittyvät yhteisöihin, joille tärkeitä arvoja ovat yhteisön jäsenten vapaus, yksilön ja yhteisön hyvinvointi ja huolenpito yhteisöön kuuluvista jäsenistä. Teoksessa runonlaulutraditio vahvistaa yhteisöllisyyttä tuomalla esiin yhteiseen tarinaan kuulumisen ja yhteisesti jaettavat tunteet, mikä auttaa henkilöitä taistelemaan alistavaa taikavoimaa ja siihen yhdistyvää eristäytymistä vastaan.
Myös Sauronin runon ja sen toteuttavan taikavoimaisen Sormuksen pohjalla vaikuttavat tutkimuksen perusteella todellisuuteen yhdistyvät käytännöt ja tunteet. Runon kuvaamasta maailmasta, runoon yhdistyvästä kielestä ja teoksen tapahtumista voidaan päätellä, ettei Sauronin hallitsemaan Mordoriin kuulu poeettista kieltä ja vapaasti ilmaisevaa musiikkia. Johtopäätöksenäni esitän, että rajattu kielenkäyttö ja musiikillinen ilmaisu kaventavat Mordorin alamaisten ajattelun ja kokemisen mahdollisuuksia, samalla kun Sauronin kahlitseva taikavoima pitää heitä otteessaan. Sanallista ja musiikillista ilmaisua rajoittava hallinto ja taikavoima luovat kumpikin Mordorissa pelkoa, joka kadottaa omat arvot näkyvistä. Ilmaisun jyrkkä rajoittaminen jättää alamaiset myös ilman yhteistä tietoa ja jaettuja kokemuksia, mikä estää yhteisyyden tunteen syntymisen. Tutkielma tuo esiin, että kielen ja musiikin rajaaminen yhden henkilön tarkoitusperien mukaisiksi sotii teoksessa kuten todellisuudessakin kielen ja musiikin rakentumisen periaatteita vastaan. Tämä tekee yhteisöllisyydestä kielenkäytön ja musiikillisen ilmaisun perustavan osan myös fantasiateoksessa
Valo Nihtilä suomalaisen taktiikan vaikuttaja
No full textTutkielmassa tarkastellaan suomalaisen upseerin, eversti Valo Nihtilän, sotilasuraan ja hänen merkitystään suomalaisen taktiikan kehittäjänä. Nihtilällä oli uransa puolesta mahdollisuus vaikuttaa suomalaisen taktiikan kehitykseen ennen toista maailmansotaa sekä sen jälkeenkin. Valo Nihtilä lähti upseerinuralle osallistuttuaan sisällissotaan valkoisen armeijan joukoissa. Urallaan hän päätyi opetustehtäviin, ensin Kadettikouluun, ja vuosina 1930-1936 Sotakorkeakoululla yleisen taktiikan opettajana. Pitkän ja yhtenäisen opetuskautensa puolesta hän saavutti vankan aseman vaikuttaa tuoreen yleisesikuntaupseeripolven ajatuksiin. Myöhemmin hän siirtyi työskentelemään Maavoimatoimistolle ja jatkosodassa hän työskenteli Päämajan operatiivisen osaston johdossa. Nihtilä johti asekätkentää ja kantoi siitä vastuun oikeudessa, mikä katkaisi hänen sotilasuransa. Sitä ennen hän kuitenkin ehti toimimaan uuden Kenttäohjesäännön pääkirjoittajana, missä asemassa hän siis pääsi vaikuttamaan suomalaisen taktiikan suuntaan toisen maailmansodan kokemusten pohjalta.
Tutkimus on laadullinen tutkimus ja asemoin sen sodan aatehistoriaan. Se tarkastelee ilmiötä eli suomalaista taktiikkaa henkilön ja hänen vaikutuksensa kautta. Työ ei ole biografia, mutta ei myöskään suomalaisen taktiikan yleisesitys.
Nihtilä oli lahjakas ja ahkera upseeri, joka eteni urallaan sangen nopeasti. Hänen taktisessa ajattelussa voi huomata erityisinä piirteinä joustavuuden ja aktiivisuuden. Nihtilä profiloitui urallaan erityisesti 1930-luvulla aikakauden hyökkäyshenkisyyden kriitikkona sekä puolustustaktiikan uudistajana. Nihtilä hahmotteli 1930-luvulla omanalaista syvää puolustustaktiikkaa vastauksena puna-armeijan teknisen kehityksen ja syvän taistelun opin muodostamaan haasteeseen. Voidaan huomata, ettei Nihtilän ideoita sellaisenaan otettu käyttöön, mutta ne olivat mukana vaikuttamassa kehitykseen, kun puolustustaktiikka lähti kehittymään linjapuolustuksesta kohti syvempää puolustustaktiikkaa.
Vaikka Nihtilä oli kategorisen hyökkäyksellisyyden kriitikko, painottui hänen taktillisessa ajattelussaan myös aktiivinen toiminta kuten vastahyökkäykset tai sissitoiminta. Erityisesti ottaessaan kantaa suomalaiseen viivytystaktiikkaan, hän nimenomaan profiloitui aktiivisen ja hyökkäyksellisen viivytyksen kannattajana vastakohtana kaavamaiselle linjalta linjalle siirtyvälle viivytykselle.
Työssä käsitellään myös Nihtilän johtamista toisessa maailmansodassa erityisesti muutamien operaatioesimerkkien avulla. Näitä ovat Laatokan Karjalan vastahyökkäystaistelut vuodenvaihteessa 1939-1940 sekä Länsi-Kannaksen valtaus vuonna 1941. Vaikka Nihtilä ei ollut kummassakaan tapauksessa varsinainen komentaja, hänellä oli selvä vaikutuksensa operaatioihin. Sota-aikaa käsitellään esittämään Nihtilän johtamista ja ajatuksia käytännön tilanteissa eikä ainoastaan teoreettisesti oppitunneilla. Sota-ajan johtajana Nihtilälle oli ominaista rauhallisuus, tietty optimismi ja operatiivinen rohkeus tai jopa röyhkeys. Silti hän oli kriittinen arvioija, joka pyrki tuomaan havaitsemiaan epäkohtia esille.
Työ muodostaa kuvan Nihtilän taktillisesta ajattelusta, sen kehityksestä ja siitä, miten se pääsi välittymään suomalaiseen taktiikkaan
Etäkäyttöjärjestelmät lämpö- ja voimalaitoksissa : vikatilanteiden tarkastelu ja parannusehdotukset
No full text
ROS 2 DDS -toteutusten latenssivertailu
No full textTyön tarkoituksena on etsiä suorituskykyisintä avoimen lähdekoodin Data-Distribution Service (DDS) -toteutusta Robot Operating System 2 (ROS 2):lle. DDS-toteutusten suo-rituskyvyn mittaamisessa rajoitutaan käsittelemään keskimääräistä latenssia sekä mak-similatenssia. Keskimääräinen latenssi on mielenkiintoinen toteutuksen yleisen suoritus-kyvyn kannalta, kun taas maksimilatenssia voidaan pitää reaaliaikaisuuden mittarina (worst-case latency).
Viiveen mittaamiseen käytetään ennalta luotuja testitapauksia, joita on neljä kappaletta. Valittu testi rajaa testattavat toteutukset CycloneDDS:n, FastRTPS:n sekä OpenDDS:n. Jokainen mittaus suoritetaan kolme kertaa, joiden keskiarvo muodostaa yhden datapis-teen. Ensimmäisessä testitapauksessa keskitytään DDS-toteutusten latenssieroihin viestityypeittäin. Toisessa testitapauksessa mitataan tilaajien määrän vaikutusta viivee-seen. Kolmannessa testitapauksessa havainnoidaan julkaisufrekvenssin vaikutusta la-tenssiin ja neljännessä DDS:n Quality of Service (QoS) asetusten vaikutusta latenssiin. Kaikkia QoS-asetuksia ei kuitenkaan testata vaan keskitytään ainoastaan RELIABILITY asetukseen. Datapisteet kootaan lopuksi kuvaajiin testitapauksittain, joista toteutusten vertailu on helpompaa.
Lopputuloksena saatiin, että jokaisessa testitapauksessa CycloneDDS:n keskimääräi-nen latenssi sekä maksimilatenssi olivat alhaisimmat verrattuna muihin. Sen latenssin käyttäytyminen oli myös ennalta arvattavampaa sekä luotettavampaa kuin muiden, joka teki siitä selkeästi suorituskykyisimmän valinnan. Toiseksi tuli FastRTPS, jonka latenssi oli myös kohtuullisen alhainen, mutta suorituskyvyltään heikompi kuin CycloneDDS. Kol-manneksi ja viimeiseksi päätyi OpenDDS, minkä suorituskyky oli heikko sekä vaikeasti ennakoitava. Heikon suorituskyvyn syyksi epäillään OpenDDS:n optimoinnin puutetta ROS 2:lle. Toinen mahdollinen syy eroavaisuuksiin on, että CycloneDDS sekä FastRTPS tulevat oletuksena ROS 2:n mukana
Kiinteistökehittämisen nykykäytännöt ja haasteet muuttuvassa toimintaympäristössä
No full textDiplomityö käsittelee suomalaista kiinteistökehittämisen toimintaympäristöä, jonka tunnistetaan olevan jonkinasteisessa murrosvaiheessa megatrendien vaikutuksesta. Tutkimuksen tavoitteena on ollut tunnistaa suomalaisen kiinteistökehittämisen nykykäytäntöjä sekä haasteita muuttuvassa ympäristössä, ja siihen liittyi oleellisesti sidosryhmien, toimijaverkoston sekä kehitysprosessin tutkiminen. Tutkimus on toteutettu laadullisena teemahaastattelututkimuksena, jonka kohteena on ollut 22 kiinteistökehittämisen johtavaa ammattilaista.
Tutkimuksen teoriaosuudessa luodaan katsaus kiinteistökehittämisen luonteeseen, lähtökohtiin ja osapuoliin sekä vertaillaan erilaisia prosessimalleja. Kiinteistökehittämisen kokonaisvaltaisella määrityksellä luodaan ymmärrys alan moniulotteisuuteen, kun taas yleisesti tunnistetut kiinteistökehittämisen lajit lisäävät ymmärrystä kehityksen lainalaisuuksista. Lähtökohtia tarkastellaan myös kiinteistöliiketoiminnan sekä julkisen sektorin asettaman toimintaympäristön näkökulmasta, koska useat haasteet liittyvät juuri yksityisen ja julkisen sektorin ristiriitoihin.
Tutkimuksen tuloksissa nousee esiin kolme sidosryhmätasoa projektiyhteyden voimakkuuden, kehitysintressien ja vaikutusmahdollisuuksien perusteella. Lisäksi korostuvat ydinryhmän sisäinen vuorovaikutus, ulkoisten ryhmien hallinta ja kehityksen reunaedot. Tuloksista ilmenee myös kiinteistökehittäjien jaottelun mahdollisuus pääoman käytön, kehityslajien, toiminnan pitkäjänteisyyden sekä lähtökohtien perusteella. Kompleksisen kehitysprosessin kuvaaminen osoittautuu haastavaksi, ja erilaiset toimintatavat lisäävät variaatioita. Tuloksista voidaan tunnistaa tyypillisimmät päävaiheet, sopimusajankohdat, päätöksenteon vaiheet sekä rinnakkaisprosessit. Kiinteistökehittämisen haasteiden tunnistetaan liittyvän vahvasti ennakoimattomuuteen, muutostekijöihin, intressiristiriitoihin, yhteistyöhön sekä prosessiongelmiin. Suurin haaste on kuitenkin tasavertaisuusperiaatetta noudattavan ja pitkän aikavälin suunnittelua tekevän julkisen sektorin sekä kehittäjien edustaman aggressiivisen pääoman kohtaaminen. Tämä haaste kulminoituu maankäyttöpolitiikan mutta etenkin pitkän ja ennakoimattoman asemakaavoitusprosessin ympärille.
Analysoinnin tulosten ja teorian pohjalta johtopäätöksissä esitetään mallit suomalaisen kiinteistökehittämisen sidosryhmistä, toimijaverkostosta ja kehitysprosessista sekä keskeisimpien haasteiden kehitysmahdollisuuksia. Sidosryhmämalli kuvaa monipuolisen osallistujajoukon rooleja, niiden välisiä yhteyksiä sekä toiminnan reunaehtoja. Näiden ymmärtäminen on oleellista osapuolten intressejä yhteensovitettaessa, mikä on hankkeen toteutumisen kannalta keskeisin tekijä. Toimijaverkostokuvaus esittää, minkälaisia toimijoita kiinteistökehittämisen kentässä toimii ja mistä lähtökohdista ne toimivat. Tämä taas auttaa ymmärtämään erilaisia kehitysintressejä. Nykypäivän laaja toimijaverkosto kuvaa osaltaan myös rakentamislähtöisen kulttuurin muutosta kohti uusia arvonluonnin mahdollisuuksia. Luotu kokonaisvaltainen kiinteistökehittämisen prosessimalli pohjautuu edelleen perinteisiin malleihin, vaikka se sisältää kompleksisuutensa vuoksi todellisuudessa huomattavan paljon iteratiivisia piirteitä. Prosessi painottuu alkuun, tarpeen tunnistamisesta konseptointiin, ja tässä käyttäjä on vahvasti keskiössä. Kehitysmahdollisuudet kulminoituvat maankäyttöpolitiikan selkeyttämiseen, prosessien tehostamiseen ja läpinäkyvyyteen. Vireillä olevan lakimuutoksen käytännön sisältöön olisi syytä voida vaikuttaa, mutta jo nykyisellä lainsäädännöllä on mahdollista kehittää toimintaympäristöä rohkeammalla kulttuurilla sekä prosessien ja organisaatioiden lean-johtamisella. Asemakaavojen tulisi jättää tilaa kustannustehokkuudelle, innovoinnille ja persoonallisemman kaupungin kehittymiseen, mutta kehittäjien on myös löydettävä uusia arvonluonnin keinoja esimerkiksi kestävän kehityksen tai digitalisaation parista
Korjausmenetelmän valinta kosteusvaurioituneessa rakennuksessa
No full textTässä työssä on tutkittu korjausmenetelmän valintaan ja korjaushankkeen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä korjaussuunnittelun näkökulmasta. Tietoa on hankittu alan julkaisuista muodostuvan teoreettisen viitekehyksen ja kohdeorganisaation korjaussuunnittelijoille tehtyjen kysely- ja haastattelututkimusten sekä työpajan avulla.
Valittavan korjausmenetelmän tulee ensisijaisesti poistaa vaurion aiheuttama terveyshaitta, ja tutkimuksen perusteella korjausmenetelmän valintaan usein vaikuttaakin rakenteiden kuntoon liittyvät tekijät eli rakenteiden vauriot ja rakenteiden tekninen korjaustarve. Tutkimuksessa kuitenkin ilmeni, että korjaustarve joudutaan usein sovittamaan yhteen tilaajan toiveiden kanssa. Tällaisissa tilanteissa korjausmenetelmän valintaan vaikuttaa yleisimmin budjetti. Lisäksi korjausmenetelmän valintaan voivat vaikuttaa esimerkiksi tilojen käyttö korjaustyön aikana, arkkitehtoniset tai suojelulliset näkökulmat sekä tilaajan tahtotila ja ammattitaito.
Tutkimuksen mukaan korjaussuunnitteluprosessin onnistuminen on yksi keskeinen tekijä koko korjaushankkeen onnistumiselle. Erityisen tärkeää on korjaussuunnittelijan ammattitaito ja kokemus, riittävät lähtötiedot, oikean korjausmenetelmän valinta kuntotutkimukseen perustuen ja selkeiden laatutavoitteiden määrittäminen suunnitelmiin. Korjaussuunnitteluprosessin alussa korjaussuunnittelijan on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että hänellä on käytössään riittävät lähtötiedot. Tärkeimpiä lähtötietoja korjaussuunnittelulle ovat tutkimuksen mukaan kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus, vanhat ja alkuperäiset suunnitelma-asiakirjat, asbesti- ja haitta-ainekartoitus sekä suunnittelussa hyödynnettävät rakennusalan määräykset ja ohjeistukset.
Korjaushankkeen onnistumisen kannalta on tärkeää määrittää suunnitelmiin selkeästi vaadittavat laatutavoitteet laadunvarmistussuunnitelman sekä korjausten käytönaikaisen seurantasuunnitelman avulla. Lisäksi korjaushankkeen onnistumiseen vaikuttavat keskeisesti eri sidosryhmien välinen aktiivinen yhteydenpito, suunnitteluun varatut riittävät resurssit vaadittava työmäärä ja suunnitelmien muutostarve huomioiden, toteutuskelpoisiksi luodut suunnitelmat, osaava urakoitsija, tilaaja ja valvoja, hankkeen sujuva eteneminen, laadunvarmistustoimenpiteillä varmennetut korjaustyösuoritteet, hyvä projektijohtaminen niin suunnittelun projektipäällikön kuin tilaajan toimesta, budjetissa pysyminen, eri osapuolten selkeä vastuunjako sopimusasiakirjoissa sekä tyytyväiset tilaaja ja käyttäjät.
Tutkimuksen perusteella kosteusvauriokorjaushankkeissa esiintyviä ongelmia ja kehitysalueita ovat kuntotutkimusten laatuun ja laajuuteen sekä lähtötietojen saatavuuteen ja pirstaleisuuteen liittyvät puutteet, pitkän tähtäimen suunnitelmallisuuden puute, puutteet yleisessä tiedonkulussa, puutteet laadunvarmistustoimenpiteiden selkeässä esitystavassa sekä niiden tärkeyden ymmärtämisessä niin suunnittelijoiden kuin urakoitsijan puolesta, puutteet suunnitelmien tarkastuksessa tilaajan ja urakoitsijan puolesta sekä korjausten onnistumisen seurannan puute. Korjaussuunnittelija harvoin on mukana korjaushankkeen loppuvaiheessa tai hankkeen päättymisen jälkeen, minkä takia tieto korjausmenetelmän onnistumisesta ei useinkaan välity urakoitsijalta korjaussuunnittelun projektipäällikölle eikä siitä eteenpäin myöskään suunnittelijalle. Tämän takia korjaussuunnittelijan on usein hankala arvioida korjausmenetelmän valinnan onnistumista, mikä olisi projektikehityksen kannalta kuitenkin hyvin keskeistä.This thesis has studied the factors that have an impact on the choice of a repair method and the success of the rehabilitation project from the perspective of repair design. The background information concerning the topic was gathered by studying the literature of the studied field as well as by having a questionnaire and an interview survey made for repair designers of the studied organization. These repair designers also participated in a workshop that the researcher organized for them.
The chosen repair method must primarily remove the health hazard caused by the perceived damage. According to this study, the factors related to the condition of examined structures often affect the decision making between different repair methods. These factors are the damages in structures and procedures suggested by the made rehabilitation design. However, it turned out in the study that in most cases the repair design ends up changing because of the wishes of the end customer, which indicates that eventually the repair budget is one of the most influential factors potentially affecting the decision making between the different repair methods. In addition to this, the use of the building premises during the repair work, architectural aspects, the fact if the building is listed or not as well as the ambition and professionalism of the end customer also affect the decision making between the different repair methods.
According to this study, the success of the repair design process is one of the key factors determining the success of the whole rehabilitation process. Especially important is the expertise and experience of the repair designer, access to adequate sources of information, the success in choosing the correct repair method as well as defining clear quality goals for repair. The main sources of rehabilitation information are the moisture and the indoor air examinations made in the examined building, the earlier project blueprints, asbestos and hazardous substances investigations made in the building as well as the industry instructions.
When it comes to the success of the rehabilitation project, it is also important to specify the quality targets of the repair work in the project’s quality assurance plan and determine the monitoring plan for the use of the building. What also affects the success of the project is the communication between different stakeholders, the sufficiency of the resources reserved for the project, the practicality of the repair designs made, the skill level of contractor, end customer and supervisor as well as the success in the project leadership, staying in budget and clear distribution of responsibilities when making the project contracts.
According to this study, the areas of improvement in the rehabilitation work of a moisture-damaged building are the flaws in the quality and scale of the condition surveys, inadequate sources of information, the lack of the long-term repair planning in buildings, defective informing between project personnel, the flaws in defining clear quality assurances and in understanding their importance, the flaws in inspecting the repair plans by the end customer and the contractor as well as the lack of success confirmation. The repair designer is rarely involved in the latter part of the rehabilitation process, which causes the information of the possible success or failure of the whole process to not reach the designer. This makes it very difficult for the repair designers to evaluate the success of their own work, which is essential when it comes to continuous learning of the worker and the development of the processes