47495 research outputs found
Sort by
Quest for Sustainable Urban Water Services: Management and Practices in Finland
No full textVesihuoltopalvelut – talousvesi- ja jätevesihuolto – ovat tärkeä osa sosioekonomisia toimintoja. Kestävä yhteiskunta vaatii riittäviä ja kestäviä vesihuoltopalveluja jatkuvan toimintakyvyn sekä asianmukaisen terveyden ja hyvän ympäristön turvaamiseksi. Vesihuoltopalvelujen tulisi olla kaikkien saatavilla, mutta silti maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, joilta ne puuttuvat. Jopa kaupunkialueilla, joilla kuntaorganisaatiot tarjoavat palveluja kansalaisille, vesihuollon ja / tai sanitaation tarjoaminen ihmisille on kestämättömällä pohjalla.
Vesihuoltopalveluja voidaan pitää osana niistä yhteiskunnan palveluista, joihin sisältyy tekninen ratkaisu raakavesilähteestä vedenkäsittelyyn ja jakeluun sekä jätevesien keruu, käsittely ja palautus luonnonvesiin. Kaikkea tätä tulisi hallita siten, että luonnonvesien tila ei muutu ja ettei siitä edes pitkällä tähtäimellä ole vaaraa ihmisten terveydelle. Yhteisön teknisten palvelujen lisäksi vesipalvelut ovat välttämättömiä yhteiskunnan sosioekonomiselle toimintakyvylle. Sitä on pidetty tärkeänä etenkin naisille ja heikossa asemassa oleville yhteiskunnan jäsenille. Myöskään sen merkitystä yhteiskunnan taloudelliselle kehitykselle ei voida sivuuttaa.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin yhdyskuntien vesihuoltopalveluiden hallintaa ja käytäntöjä, jotta kestävyyttä ja pysyvyyttä koskevat näkökohdat voitaisiin havaita. Eri näkökohtia tutkittiin neljässä erillisessä tutkimuksessa, ja sitten tehtiin synteesi yhteenvetona tälle väitöstutkimuksen kokonaisuudelle. Neljä tutkimusta koskee kaupunkien vesihuoltopalveluiden eri osia, ja niitä lähestytään erilaisilla tutkimusmenetelmillä. Tutkimusten lähtökohtana on kaupunkien vesihuoltopalveluiden kestävyys. Yhteenveto ja johtopäätökset tutkimusten synteesissä tehtiin ottamalla huomioon aiheen poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset, teknologiset, ympäristölliset ja oikeudelliset tekijät.
Tulokset osoittavat, että vesihuoltopalveluissa ei oikeastaan ole kysymys vain yhteiskunnan palvelujen teknisestä ja taloudellisesta järjestelystä, vaan se vaatii syvää tuntemusta yhteiskunnan toiminnoista. Kestävien vesihuoltopalveluiden perusta on koko toiminnan tuntemus, ja tämä edellyttää hyvää tiedonhallintaa. Yksi tärkeä näkökohta suomalaisten vesipalvelujen kestävyydessä on omaisuudenhoito, ja monissa vesilaitoksissa vesiputki- ja viemäriverkkojen kuntoa ei tunneta. Vaikka Suomen vesialaa on hoidettu hyvin, yhdyskuntien vesihuolto vaatii huomiota hyvällä hallintotavalla ja institutionaalisin järjestelyin jatkuvan ja moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. On tärkeää, että vesialan ammattilaisten osaaminen ja kaikkien yhteiskunnan jäsenten tietoisuus tukee kestäviä vesihuoltopalveluja.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi laadittiin tutkimuksen tulosten perusteella joukko suosituksia. Nämä suositukset perustuvat erillisten artikkelien sekä koko tutkimuksen synteesin tuloksiin.Water services – water supply and sanitation – are a vital part of socio-economic functions. A sustainable society requires adequate and resilient water services for functioning continuously, and for securing proper health and environment for its members. Water services should be available for everyone, but still there are hundreds of millions of people lacking them. Even in urban areas, where communities provide services for citizens, there is insufficiency in providing adequate water supply and/or sanitation for people.
Urban water services can be considered part of municipal services, including the technical solution from water source to water treatment and distribution, and also wastewater collection, treatment and discharge back to natural waters. All this should be managed so that the state of the natural waters does not change, and that there is no risk to human health even in the long run. As part of community technical services, water services are essential for the socio-economic good of a society. They have been considered important especially for women and vulnerable members of a society. Also their significance for the economic development of a society cannot be ignored.
In this study, management and practices of urban water services were explored so that aspects for sustainability and resilience could be found out. Different aspects were studied in four separate studies, and a synthesis was then carried out concluding the results to this dissertation. The four studies concerned different parts of urban water services, and they were approached in various sets of research methods. The rallying point in the studies was sustainability of urban water services. The summary and conclusions in the synthesis of the studies was made by regarding political, economic, social, technological, environmental and legal factors within this theme.
The results showed that for functioning water services, a wide range of expertise about society functions is needed. Basis for proper water services is knowledge about the whole function, and this requires good data management. One important aspect in resilience of Finnish water services is asset management, and in many water utilities the condition of water pipe and sewer networks are not known. Although the water sector in Finland is well managed, urban water services require attention to good governance and institutional arrangements to ensure continued and sound operation. Competence of water professionals and public awareness are both important for supporting sustainable and resilient water services.
For gaining this objective, a set of recommendations were constituted according to the results of the research. These recommendations were constituted, arising from the results of separate studies of this dissertation, as well as the synthesis of the whole research
Exposed CendR domain in homing peptide yields skin-targeted therapeutic in epidermolysis bullosa
No full textAdjusting venues and voices : populist and rightwing parties, the European Parliament and civil society equality organizations 2014–2019
No full textMonitasoinen ja joustava eroisyys, miehisyys ja alkoholi Lauri Ahtisen sarjakuvaromaanissa Eropäiväkirja
No full textCancer Treatment-Induced Cardiotoxicity in Early Breast Cancer : Changes in biomarkers and echocardiography
No full textRintasyöpään, naisten yleisimpään syöpään, sairastuneiden ennuste on nykyään erinomainen. Ennusteen paranemiseen on vaikuttanut rintasyövän varhaisempi toteaminen ja liitännäishoitojen käyttö. Liitännäishoitoina käytettyihin sytostaattihoitoihin, human epidermal growth factor 2 (HER2)-reseptoriin kohdennettuihin hoitoihin, sädehoitoon sekä hormonaalisiin hoitoihin kaikkiin liittyy kuitenkin sydämeen kohdistuvia haittavaikutuksia, jotka ilmaantuvat tyypillisesti vuosia tai jopa vuosikymmeniä hoitojen päättymisestä. Liitännäishoidot lisäävät pitkällä aikavälillä sydänsairastuvuutta ja -kuolleisuutta. Sydänhaittojen varhainen tunnistaminen on tärkeää, koska varhain tunnistettuna muutokset saattavat palautua sydänhaitan aiheuttaneen hoidon keskeyttämisellä ja oikeanlaisella kardiologisella hoidolla. Kansainvälisissä seurantasuosituksissa ensisijaisena seurantamenetelmänä ovat kuvantamistutkimukset, erityisesti sydämen ultraäänitutkimus. Verinäytteistä mitattavia sydänmerkkiaineita suositellaan täydentävänä tutkimusmenetelmänä. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää rintasyövän liitännäishoitojen aiheuttamien sydämen ultraäänilöydösten ja sydänmerkkiainepitoisuuksien yhteyksiä, jolloin voisi olla mahdollista tunnistaa sydänhaitoille alttiimmat potilaat verinäytteiden avulla tarkempaa yksilöllistä sydänseurantaa varten.
Tutkimukseen osallistui 116 rintasyöpään tai sen esiasteeseen sairastunutta naista. Sytostaattihoitoa, sädehoitoa ja hormonaalista hoitoa sai 30 potilasta ja sädehoitoa ± hormonaalista hoitoa sai 86 potilasta. Sydämen ultraäänitutkimus ja verinäytteiden otto merkkiainemääritystä varten suoritettiin ennen hoitojen aloitusta ja hoidon päättyessä sekä kolmen vuoden kuluttua hoidon päättymisestä.
Sytostaattihoidon aikana totesimme homoarginiinin pitoisuuden pienenevän ja sydämen rakenteellisten ja toiminnallisten muutosten ilmenevän. Aiemmissa tutkimuksissa homoarginiinin alhaiset pitoisuudet olivat yhteydessä sydänsairastuvuuden ja -kuolleisuuden lisääntymiseen. Rintasyövän liitännäishormonihoidossa käytettyä tamoksifeeniä saavilla potilailla homoarginiinin pitoisuudet sen sijaan kohosivat sekä sytostaattihoidetuilla että sädehoidon saaneilla. Tämä saattaa selittyä tamoksifeenin käyttöön liitetyllä sydäntä suojaavalla vaikutuksella.
Transforming growth factor beta 1 (TGF-β1) and platelet-derived growth factor (PDGF) ovat sytokiinejä, joiden ajatellaan olevan osatekijöitä sädehoidon synnyttämässä fibroottisessa prosessissa. Totesimme näiden sytokiinien pitoisuuksien laskevan sädehoidon aikana. Pitoisuuksien muutoksiin liittyi sädehoidon päättyessä sydämen oikean kammion toiminnan huononemista ja rakenteellisia muutoksia. Lisäksi TGF-β1-pitoisuus aleni kolmen vuoden seurannan aikana entisestään ja oli yhteydessä sydämen vasemman kammion toiminnan huononemiseen. Ennen hoitoja mitatut korkeat TGF-β1-pitoisuuden ennustivat sädehoidon aikaista oikean kammion ja kolmen vuoden aikana tapahtuvaa vasemman kammion toiminnan heikkenemistä.
ST2 merkkiaineen kohonneisiin pitoisuuksiin liittyy suurempi vaara sairastua ja kuolla sydänsairauksiin. Totesimme kolmen vuoden seurannan aikana ST2 pitoisuuksien nousevan ja samanaikaisesti vasemman kammion toiminnan heikkenevän.
Aromataasiestäjiä hormonaalisena hoitona käyttävillä potilailla vasemman kammion toiminta alkoi heikentyä jo sädehoidon aikana ja heikkeneminen jatkui kolmen vuoden seurannan aikana.
Tutkimustemme perusteella totesimme usean sydänmerkkiaineen pitoisuuden muuttuvan rintasyövän liitännäishoitojen vaikutuksesta ja näihin muutoksiin liittyi sydämen ultraäänellä havaittuja sydämen rakenteen ja toiminnan muutoksia. Yhtään tutkimistamme merkkiainesta ei ole aiemmin tutkittu samankaltaisilla rintasyövän liitännäishoitoa saaneilla potilailla, samalla sydänperäisiä haittavaikutuksia seuraten. Tulokset tukevat ajatusta, että sydänmerkkiaineiden mittaaminen helposti saatavilla olevista verinäytteistä saattaa olla hyödyllistä suuremmassa sydänsairastuvuusriskissä olevien ja tarkempaa kuvantamisseurantaa vaativien potilaiden löytämiseksi rintasyöpähoitoja saaneiden potilaiden joukosta.The prognosis of breast cancer, the most common cancer in women, is excellent due to early diagnosis and improvements in adjuvant treatments. However, the cardiotoxicity associated with adjuvant chemotherapy, human epidermal growth factor 2 (HER2)-directed therapy, radiotherapy and endocrine therapy is of concern. All forms of adjuvant treatments for breast cancer are associated with increased cardiovascular morbidity and mortality that usually manifest years or even decades later. The early detection of cardiotoxicity is needed to identify cardiac changes at an early stage when they may still be reversible. Follow-up mainly relies on imaging, especially on somewhat resource-consuming echocardiography, but can be supplemented with biomarker measurements from blood samples. Our aim was to find associations between the echocardiographic changes caused by adjuvant breast cancer treatments and biomarkers to help determine which patients need closer cardiac follow-up.
Altogether, 116 women with breast cancer or ductal carcinoma in situ were included in the study. Thirty patients were treated with chemotherapy, radiotherapy and endocrine therapy, while 86 patients were treated with radiotherapy ± endocrine therapy. Echocardiography was performed and serum samples were collected before chemotherapy, before radiotherapy, immediately after radiotherapy and at the three-year follow-up.
In patients who were treated with chemotherapy, we observed a decrease of the biomarker homoarginine, low levels of which have been associated with increased cardiovascular morbidity and mortality. In addition, structural and functional changes in echocardiography were observed. However, tamoxifen, an antiestrogen used to lower the risk of breast cancer recurrence, was associated with increased homoarginine levels in both chemotherapy-receiving and chemo-naïve patients, indicating a possible cardioprotective effect of tamoxifen.
Transforming growth factor beta 1 (TGF-β1) and platelet-derived growth factor (PDGF) are cytokines that are involved in the fibrotic process caused by radiotherapy. We found that the levels of these cytokines decreased during radiotherapy in chemo-naïve patients and this change was associated with structural and right ventricular function changes. Furthermore, TGF-β1 continued to decrease during the three-year follow-up, which was associated with a worsening of left ventricular function. The elevated baseline levels of TGF-β1 predicted a worsening of right ventricular function during radiotherapy and a decline in left ventricular function at the three-year follow-up.
Additionally, we studied the behavior of ST2, a soluble receptor of interleukin- 33, which has been associated with increased cardiac mortality and morbidity. The increase in the ST2 levels during the three-year follow-up was associated with a worsening of left ventricular function.
The patients who used aromatase inhibitors, another form of endocrine therapy, were more likely to have a worsening of left ventricular function, as measured by global longitudinal strain. This deterioration was already seen during radiotherapy in these patients and continued during the three-year follow-up.
In conclusion, we found changes in several cardiac biomarkers and associations with worsening echocardiographic function and structural changes in the myocardium. None of the biomarkers we examined have been studied before in a similar population of breast cancer patients with regard to cardiotoxicity with a focus on radiotherapy-induced changes. The results support the idea that biomarker measurements from blood samples may be an easily available method in the future to distinguish which of the numerous breast cancer survivors are at increased risk for cardiotoxicity and need closer cardiac follow-up by imaging
Numerical Approximation of Dynamic Euler–Bernoulli Beams and a Flexible Satellite
No full textIn this work, we develop a numerical method for simulating Euler–Bernoulli beams. We use this method for simulating a single beam, as well as simulating the solar panels of a flexible satellite. In developing the method, we apply mathematical control theory, Legendre polynomials, Fourier–Legendre series expansion and the spectral Galerkin method.
The main goal of this work is to develop a numerical model that we can use for doing simulations in MATLAB. We obtain a linear system of first-order differential equations, which we can solve with dedicated tools. We included the possibility to apply time-dependent boundary control input in the simulation model developed for a single beam. This allows us to use this model in simulating a flexible satellite. In the approximate model for the flexible satellite, we included the possibility to apply time-dependent control input to the system.
We study the existence of solutions to the dynamic beam equation with homogeneous boundary conditions (i.e. without boundary control input) by applying mathematical control theory and the theory of strongly continuous semigroups in particular. This is not a central part of the work, but we include it as a theoretical foundation for the existence of numerical solutions to the beam equation. As an introduction, we study boundary conditions corresponding to differently mounted beams with static beams first. Boundary conditions corresponding to different beam mountings form an essential part of solving the beam equation and developing the numerical method.
The numerical approximation for beams is based on modal basis functions made of Legendre polynomials and the spectral Galerkin method utilising these polynomials. The Legendre polynomials are computationally well applicable, as they are polynomials with integer coefficients and thus can be represented numerically as coefficient vectors to a high precision. Operations between these polynomials are also computationally simple. The use of Legendre polynomials is further motivated by the fact that they are great for approximating continuously differentiable functions.
The model for a flexible satellite consists of a small, rigid central body and two identical flexible solar panels, which we model as dynamic Euler–Bernoulli beams. The solar panels are mounted symmetrically to the central body and they affect each other via the boundary mountings. We model the satellite numerically by applying the approximate model developed for a single beam to both solar panels, and using a model derived from Newton’s laws for the central body. Using the boundary connections between the components, we combine the three systems into a single system, which we can simulate using MATLAB
Katse, valta ja vastuu: Opettajan katse osana opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta Erving Goffmanin ja Emmanuel Levinasin ajattelun pohjalta
No full textTässä pro gradu -työssä tutkin opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta sen jatkumon kautta, joka syntyy sosiologi Erving Goffmanin kasvotyö -käsitteen ja filosofi Emmanuel Levinasin kasvojen etiikan välille. Esittelen kahden teoreetikon ajatuksia sosiaalisista suhteista ja pohdin niiden pohjalta sitä, miten katse liittyy opettajan valtaan ja vastuuseen. Opettajan katseet sijoittuvat jatkumolle, jonka toisessa päässä ovat opettajan sosialisaatiotehtävään kuuluvat ohjaavat katseet. Tällaiset katseet voivat olla tuimia tai lempeitä, mutta niiden päämääränä on aina vaikuttaa oppilaaseen ja muokata häntä tai hänen toimintaansa joksikin mitä se ei vielä ole. Jatkumon toisessa päässä ovat ne katseet, joissa opettaja kohtaa oppilaansa toisena ihmisenä, joka on erillinen ja erilainen, eikä siksi ole opettajan määritelmien tai hyväksymisen tarpeessa. Näin opettajan katse on pedagogisen paradoksin kulminoituma: se samanaikaisesti sekä käskee asettumaan paikoilleen että haastaa ottamaan oman tilan.
Molemmat tavat katsoa oppilasta vaativat opettajalta vastuullisuutta, mutta vastuu ilmenee eri tavoin. Onnistunut sosialisaatio perustuu vuorovaikutuksen rituaalien noudattamiseen, ennakoitavuuteen ja kunnioitukseen toisen valitsemaa minäkuvaa kohtaan. Siksi se vaatii kasvattajalta jatkuvaa tarkkailevaa asennetta ja tiedonkeruuta. Toisen ihmisen kohtaaminen sellaisenaan valmiina ja täydellisenä sen sijaan edellyttää tietopohjaisesta asenteesta luopumista. Toisen väärinymmärtäminen perustuu rajalliseen tietoon – tai pikemminkin tiedon rajallisuuteen. Koska yksilöiden kokemukset ovat ainutlaatuisia, ne ovat toisten tiedon ulottumattomissa: mahdottomia käsittää ja hallita.
Kouluarjessa oppilaan kohtaaminen erillisenä ja määrittelemättömänä on ideaalitila, joka toteutuu yllättäen ja sattumalta. Kohtaamisten toteutuminen vaatii opettajalta valmiustilassa olemista: avoimuutta nähdä kasvot väkijoukossa tai kuulla puhe äänten sorinan keskeltä
Työ & Paikka: Monipaikkaista tietotyötä tukevat organisaation tilat - Case: Tampereen korkeakouluyhteisö
No full textTeknologisen kehityksen myötä moderni tietotyö on yhä vähemmän paikasta ja ajasta riippuvaista. Tällaisen mobiilin ja monipaikkaisen työn lisääntyessä sijainnin merkitys vähenee, ja näin ollen, työnteon paikkojen rooli työn tukemisen kannalta nousee keskeiseksi. Tämän diplomityön tavoitteena olikin tuottaa lähtökohtia mobiilia ja monipaikkaista tietotyötä tukevan organisaation työympäristön suunnitteluun. Työssä keskitytään tutkimaan, mikä ylipäätänsä on organisaation tarjoamien tilojen rooli, kun työympäristö on vähitellen laajentunut koskemaan muitakin paikkoja kuin perinteistä toimistoa, ja miten organisaation tarjoamissa tiloissa voidaan arkkitehtonisin keinoin tukea tällaista laajemmalle ulottuvaa mobiilia ja monipaikkaista työtä.
Valitun aihepiirin ja näkökulman takia oikeiden käyttäjien tarpeiden ja tavoitteiden kartoittaminen osana tutkimusprosessia valikoitui tutkimukselle luontevimmaksi lähestymistavaksi. Siksi tutkimuskysymyksiä on lähestytty kirjallisuuskatsauksen lisäksi laadullisen tapaustutkimuksen kautta, jossa tutkimusaineistoa kerättiin kyselyn ja yksilöhaastattelujen avulla ja analysoitiin pääosin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tapaustutkimuskohteena on toiminut Tampereen korkeakouluyhteisö ja etenkin yhteisön mobiilit työntekijät. Diplomityö onkin tapaustutkimuksen osilta toteutettu Tampereen korkeakouluyhteisön Kampuskehitysyksikön toimeksiannosta.
Diplomityö etenee pääosin luku luvulta vuoropuheluna kirjallisuuskatsauksen ja tapaustutkimuksen välillä. Kirjallisuuden pohjalta läpikäytäviä aiheita peilataan lukujen päätteeksi tapaustutkimukseen. Työssä käsiteltäviä aiheita ovat työympäristöjen evoluutio, nykyinen monipaikkainen tietotyöympäristö ja organisaation tilojen rooli osana sitä sekä monipaikkaisen työn tukeminen työhyvinvoinnin näkökulmasta.
Työn tuloksena syntyi sekä yleisluonteisemmat suunnitteluperiaatteet että tarkemmat työkalut tukemaan tapaustutkimuskohteen työympäristöjen suunnittelua. Yleisluonteisemmat suunnitteluperiaatteet syntyivät analysoimalla kirjallisuuskatsauksessa esille nousseita monipaikkaisen työn ulottuvuuksia. Niistä tunnistettiin tekijöitä, jotka kaipaavat työhyvinvoinnin näkökulmasta tukemista ja näin muodostui hypoteesi tilakokemuksista, joita oletettavasti tavoitellaan mobiilia ja monipaikkaista työtä tukevalta työympäristöltä. Muodostettujen tilakokemusten kautta on käsitelty tilallisia tekijöitä, jotka olisi syytä ottaa huomioon kyseisen kokemuksen kannalta.
Tarkemmat suunnittelutyökalut perustuvat tapaustutkimuksesta tehtyyn päälöydökseen. Tapaustutkimuksessa tunnistettiin, että vuorovaikutuksen eri rajapinnat määrittelevät hyvin pitkälle tarpeita ja toiveita sen suhteen, millainen työympäristö tukee monipaikkaista työtä. Näitä rajapintoja olivat kohdeorganisaatiossa vuorovaikutus tiimin, yhteisön eri yksiköiden ja ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Tämän löydöksen avulla pystyttiin muodostamaan vuorovaikutusprofilointimenetelmä, jonka avulla tapaustutkimusaineistosta on pystytty kattavammin analysoimaan eri tarpeita ja toiveita työympäristöltä. Näitä löydöksiä jatkojalostettiin suunnittelijan näkökulmasta ja näin muodostettiin erilaisia suunnittelua ohjaavia työkaluja, kuten työpäiväpolut sekä monipaikkaisen työn kannalta relevantit tilavyöhykkeet.
Tuotettujen lähtökohtien perusteella suunnittelija tietää kokonaisvaltaisemmin, mitä ottaa huomioon mobiilin ja monipaikkaisen työn kannalta organisaation tilojen suunnittelussa. Työkalut toimivat apuvälineinä sekä perusteluina konkreettisten suunnitteluratkaisujen valinnoissa
Tapiolan Uimahallin pelastamissuunnitelma
No full textEsitän diplomityössäni suunnitelman Tapiolan uimahallin pelastamiseksi purkutuomiolta. Työni vastaa aiheen tiimoilta käytävään julkiseen keskusteluun, jossa pohditaan, mitä Aarne Ervin suunnittelemalle uimahallille tulisi tehdä. Vuonna 1965 valmistunut uimahalli peruskorjattiin 2000-luvun alkupuolella, mutta jouduttiin pian sulkemaan uudelleen kosteusongelmien vuoksi. Halli on ollut suljettuna yleisöltä vuodesta 2016 ja nyt pohditaan, pitäisikö rakennus yrittää vielä kunnostaa korkeista korjauskustannuksista huolimatta tai onko korjaaminen ylipäänsä mahdollista rakentamatta hallia kokonaan uudelleen.
Tapiolan uimahalli on merkittävä paitsi yksittäisenä rakennuksena, myös osana Tapiolan puutarhakaupungin keskustaa. Tapiola on viimeisten vuosikymmenten aikana etääntynyt alkuperäisestä puutarhakaupunki-ihanteesta erityisesti liiallisen tiivistämisen seurauksena. 2000-luvulla alue on kokenut vielä suurempia muutoksia metron ja sen ympärille rakennetun uuden keskustan myötä. Keskusaltaan ympäristö, jossa uimahallikin sijaitsee, on kuitenkin säilynyt melko alkuperäisenä, joten sen säilyttäminen muistumana alkuperäisestä Tapiolasta olisi arvokasta.
Suunnitelmani ydin on esittää uusi, kuiva liikuntatoiminto vanhaan halliin sopeutuvan uusiokäytön periaatteita noudattaen. Oletukseni on, että hallin rakenteet eivät jatkossa joutuisi kosteusrasitukselle uimatoiminnon siirtyessä muualle. Lisäksi ehdotan uuden uimahallin rakentamista maan alle vanhan hallin yhteyteen. Näin vanha halli säilyisi osana Keskusaltaan maisemaa, ja uimahallitoiminto saataisiin säilytettyä keskustassa. Uuden uimahallin suunnitelma nojautuu vahvasti alkuperäisen hallin ja koko Tapiolan arkkitehtuuriin.
Työn alkupuolella on tutkittu teoriatasolla Tapiolan historiaa, rakennusten sopeutuvaa uusiokäyttöä, modernismin ajan rakennusten korjaamista sekä Aarne Ervin arkkitehtuuria. Jälkimmäisellä puoliskolla on esitetty suunnitelmani perusteluineen. Työ on tehty itsenäisesti ilman toimeksiantoa.
///
The intention of my thesis is to provide a design solution to protect Tapiola swimming hall from demolition. The subject responds to the public conversation of whether the hall, designed by Aarne Ervi, should be renovated or demolished. The building, completed in 1965, was renovated in the early 2000 but was soon closed again due to water damage. The hall has been shut down since 2016 and it has been speculated if the building should be renovated again despite high cost or if it is even possible without building it completely again.
Tapiola swimming hall is significant not only as a building but also as part of the Tapiola Garden City. The center of Tapiola has been under drastic change in the previous decades, especially due to densification. In the early 2000 the area has changed even more after the metro station was completed. The surroundings of the central pool are still close to the authentic state which makes them valuable to preserve.
The core of my design is to propose a dry sports function to the old swimming hall, following the principles of adaptive re-use. It is based on the presumption that the concrete structures would last longer without having high moisture inside the building. In addition, I propose building a new swimming hall underground, next to the old hall. Thereby the existing building could remain as a part of the original Tapiola center and furthermore, the swimming function would stay in the same place also in the future. The design of the new swimming hall is based on both Aarne Ervi’s architecture and the design principles of Tapiola.
In the first part of the thesis I have researched the history of Tapiola, theory of adaptive re-use and renovation of modernism and Aarne Ervi’s architecture. The second part presents my design with arguments. The thesis has been done independently without a commission