47495 research outputs found
Sort by
Factors Influencing Bone Union in Finger Distal Interphalangeal and Thumb Interphalangeal Joint Arthrodesis
No full textFrom a Vulnerability Search to a Criminal Case : Script Analysis of an SQL Injection Attack
No full textIdentified opportunities for gamification in the elective primary fast-track total hip and knee arthroplasty journey : Secondary analysis of healthcare professionals' interviews
No full textIncreased risk for dislocation after introduction of the Continuum cup system : lessons learnt from a cohort of 1,381 THRs after 1-year follow-up
No full textLuontoympäristön käyttö tunnesäätelyssä: epäsuorat yhteydet emotionaaliseen hyvinvointiin ja elämäntyytyväisyyteen
No full textYmpäristösäätely eli tiettyyn paikkaan meneminen tunteiden säätelyn keinona on vähän tutkittu aihe. Mielipaikkaan menemistä ja kaupungilla tai luonnossa kävelyä käytetään tunnesäätelyyn jonkin verran ja kohtalaisella menestyksellä. Luontoympäristöjä on pidetty urbaaneja kohteita lupaavampina paikkoina tehokkaaseen tunnesäätelyyn, sillä luonnossa oleminen laskee stressiä, palauttaa tarkkaavuusresursseja ja lisää positiivisia tunteita enemmän kuin kaupungissa oleskelu. Onnistunut luontosäätely voi eri teorioiden perusteella parantaa myös muuta tunnesäätelyä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ympäristösäätelyn yhteyksiä muihin tunnesäätelykeinoihin ja selvittää, välittävätkö muut tunnesäätelykeinot luontosäätelyn hyvinvointivaikutuksia.
Tutkimus perustui kyselyaineistoon, joka käsitti 507 henkilöä (372 naista) 9 eri maasta, ja tutkittavat olivat pääosin nuoria korkeakouluopiskelijoita (mediaani-ikä 23 vuotta). Tunnesäätelytapojen tehokkuutta mitattiin Measure Of Affect Regulation Styles- kyselyllä, koettua elämäntyytyväisyyttä Satisfaction With Life Scale -kyselyllä ja emotionaalista hyvinvointia Rand 36-Item Health Survey -kyselyn osamittarilla. Tunnesäätelykeinot jaoteltiin aiemman tutkimuksen perusteella luontosäätelyn, urbaanin sääntelyn, ongelmasuuntautuneen toiminnan, positiivisen ajattelun sekä vetäytymisen ja huomion siirtämisen kategorioihin. Luontosäätelyn ja urbaanin säätelyn yhteyksiä muihin tunnesäätelykeinoihin sekä hyvinvointimuuttujiin tutkittiin korrelaatiotaulukolla, ja muiden tunnesäätelykeinojen välittäviä vaikutuksia luontosäätelyn ja urbaanin sääntelyn hyvinvointiyhteyksiin tarkasteltiin mediaatioanalyysien avulla.
Luontosäätely ja urbaani säätely olivat yhtä voimakkaasti positiivisessa yhteydessä muihin tunnesäätelykeinoihin sekä hyvinvointimuuttujiin. Poikkeuksen muodosti emotionaalinen hyvinvointi, jossa yhteyttä luontosäätelyyn ei ollut ja yhteys urbaaniin sääntelyn oli negatiivinen. Mediaatiotarkasteluissa sekä ongelmasuuntautunut toiminta että positiivinen ajattelu välittivät luontosäätelyn yhteyttä elämäntyytyväisyyteen, ja efekti oli samanlainen myös urbaanin sääntelyn kohdalla. Ongelmasuuntautunut toiminta muodosti epäsuoran vaikutuspolun luontosäätelyn ja emotionaalisen hyvinvoinnin välille, kuten myös urbaanin sääntelyn ja emotionaalisen hyvinvoinnin välille. Kaiken kaikkiaan luontosäätelyä pidettiin tehokkaampana tunnesäätelykeinona kuin urbaania sääntelyä, mutta hajonta tehokkuudessa oli suurta.
Tulokset kyseenalaistavat käsityksen, jonka mukaan luontoympäristöllä on lähtökohtaisesti elvyttävämpi vaikutus kuin rakennetulla ympäristöllä, ja tukevat mielipaikkatutkimuksen ajatusta ympäristön subjektiivisen miellyttävyyden tärkeydestä. Jatkotutkimuksissa ympäristösäätelyn vaikutuksia muuhun tunnesäätelyyn olisi mielekästä tutkia pitkittäisasetelmalla, ja säätely-ympäristöjä voisi erotella binääristä luonto-kaupunki-jaottelua tarkemmin
CPPED1-targeting microRNA-371a-5p expression in human placenta associates with spontaneous delivery
No full textSykevälivaihtelun reaktiivisuus lasten TOTAKU-ryhmäkuntoutuksen tuloksellisuuden mittarina
No full text
Ura, lapset ja tavoiteltava perhekulttuuri : työn ja perheen jännitteitä koulutettujen naisten puheessa
No full textTutkimus ”Ura, lapset ja tavoiteltava perhekulttuuri – työn ja perheen jännitteitä koulutettujen naisten puheessa” tarkastelee, miten korkeasti koulutetut, työssä käyvät, perheelliset naiset merkityksellistävät työn ja perheen yhdistämisen valintojaan eri puhekonteksteissa. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että puhujat käyttävät omien valintojensa perusteluissa kulttuurin tarjoamia arviointiperusteita ja puhetapoja. Tutkimalla sitä, mitä merkityksiä haastateltavat liittävät vapaa-aikaan ja vanhemmuuteen sekä palkkatyöhön ja työuralla etenemiseen, tutkimus pyrkii tuottamaan lisää ymmärrystä kvantitatiivisen tutkimuksen tuottamaan kuvaan siitä, miten ihmiset yleensä järjestävät elämänsä ja mitä jännitteitä tai kiistoja siihen kytkeytyy yhteiskunnassa.
Tutkimusaineiston muodostaa vuosina 2005-2008 tehdyt puolistrukturoidut haastattelut (N=18). Haastattelujen runkona olivat työtä, perhearkea, vapaa-aikaa ja elämäntyylillisiä valintoja koskevat teemat. Aineiston analysoinnin metodina on sovellettu diskurssianalyysiä, jolloin analysointi kohdentuu haastateltavien kielenkäytön variaatioihin eri konteksteissa.
Tutkimus etsii vastauksia kahteen kysymykseen: mitä ovat ne puhetavat, joita haastateltavat käyttävät pohtiessaan elämäänsä ja selostaessaan omia työn ja vanhemmuuden yhdistämiseen liittyviä valintojaan ja miten haastateltavat nivovat kyseiset puhetavat toisiinsa punnitessaan ja perustellessaan omia valintojaan.
Aineiston analysointi nosti esiin viisi vahvasti kulloiseenkin puhekontekstiin sidoksissa olevaa puhetapaa: puhe perhearjen pyörittämisestä, kriittinen työelämä-/urapuhe, lasten liikuntaharrastuspuhe, perhekulttuurisia ja elämäntyylillisiä erotteluja ja preferenssejä esiin tuova puhe sekä työ/ura–perhesuhteen kipupisteitä menneessä ajassa reflektoiva puhe. Tulkintani mukaan näistä analysoinnissa erottuneista tilannesidonnaisista puhetavoista voidaan tunnistaa kolme julkisesti käytettävää yleisempää diskurssia: a) hyvän vanhemmuuden diskurssi, b) äitiysdiskurssi ja c) ura- ja työelämädiskurssi.
Hyvän vanhemmuuden diskurssin käyttäminen rakentuu pitkälti sen vastinpariin, huonoon vanhemmuuteen liitettävistä yleisistä käsityksistä, mikä luo diskurssiin perustavanlaatuisen jännitteen. Vanhemmuusdiskurssissa ylläpidetään lukuisia erityyppisiä vastakkainasetteluja ja kategorisointeja, ja kiistely vanhempien ja lasten yhteisen ajanvieton erilaisista toteutustavoista on tulkittavissa diskurssin pysyväluonteiseksi ja siten perustavanlaatuiseksi jännitteeksi.
Äitiysdiskurssi taipuu eri suuntiin rönsyileväksi naissukupuolta määrittäväksi diskurssiksi. Se pitää sisällään muun muassa työn ja äitiyden yhdistämiseen liittyviä kiistoja ja merkityksenantoja sekä normatiivisia ja moraalisesti latautuneita käsityksiä hyvästä äitiydestä. Äitiysdiskurssissa muotoillaan ja tarkennetaan perheellisten naisten vastuita ja asemaa lastenhoidossa ja esimerkiksi uramarkkinoilla. Äitiysdiskurssi juontaa juurensa perinteisen äidin roolista, jossa lasten- ja kodinhoito määrittyy korostetusti äidin elämän keskiöön. Tässä ajassa diskurssille tyypillistä on sen pirstoutuminen ja reagointi erilaisiin ajassa muuttuviin äitiyden ilmiöihin ja trendeihin.
Ura- ja työelämädiskurssia voitaneen pitää yhtenä ajassamme eniten käytettynä diskurssina. Tämä diskurssi sisältää etenkin uraan liittyviä merkityksiä ja oletuksen urastaan kiinnostuneista työntekijöistä, jotka ovat halukkaita omaksumaan uudenlaisia taitoja ja työelämärooleja jatkuvasti muuttuvassa työelämässä. Uradiskurssin ei kuitenkaan katsota viittaavan pelkästään näin rajalliseen näkökulmaan, vaan uradiskurssiin vedotaan myös puheessa, jossa yksilö perustelee työelämävalintojaan itsensä kehittämisen eetoksen ulkopuolelta. Silloin korostuu orientoitumistapa, jossa työ merkitsee elämässä vain tavallista työntekoa (vrt. engl. job) eikä esimerkiksi tavoitteellista ja kunnianhimoista uralla kehittymistä. Ura- ja työelämädiskurssiin ihmiset osallistuvat samassa puheavaruudessa, joskin he hyödyntävät sitä yksilöllisistä motiiveistaan käsin.
Näiden diskurssien esiin nousemisen katson ylittävän tutkimuskohtaiset sekä haastattelutilanteen ja haastateltavien elämäntilanteiden asettamat rajoitukset. Oletan, että nämä kolme diskurssia tulisivat esille, vaikka haastatteluja olisi tehty merkittävästi enemmän tai haastateltavina olisi ollut sosiaalisilta taustoiltaan kirjavampi joukko naisia.
Tutkimustuloksia tarkastellaan tiivistettyinä diskursseina ja myös niiden erilaisina kombinaatioina. Tämä ilmenee sekä yksilökohtaisissa että yleisemmin käytetyissä erilaisissa tavoissa nivoa yhteen edellä kuvattuja diskursseja omaa elämää koskevien valintojen perusteluissa. Yleisemmin tulokset kertovat myös siitä, kuinka itsensä ymmärrettäväksi tekemisessä diskurssien eri ulottuvuuksia ja merkityssisältöjä nivotaan toisiinsa vaihtelevin tavoin erilaisissa puheyhteyksissä.This study “Career, children and a desirable family culture – tensions between work and family in the discourses of educated women”, examines how highly educated working women with families afford meaning to the choices they have made related to work and family in various contexts of discourse. The research data comprises semi-structured interviews that have been conducted between 2005 and 2008 (N=18). The key themes emerging in the interviews include work, daily life in a family, leisure time and lifestyle choices. The method used in this study is discourse analysis, in which variation in language use in different contexts are objects of analysis.
The premise of this study is an idea that, in justifying their choices, the speakers use the assessment criteria and discursive means available in their culture. By exploring the meanings that the interviewees relate to leisure time and parenthood on one hand, and paid employment and career advancement on the other, the study aims to provide more understanding on the image produced by quantitative research on how individuals generally organise their lives and what sorts of tensions and conflicts are connected to this in society.
The study seeks to answer two questions. First, what discursive means do the interviewees use when reflecting on their lives and explaining their choices related to combining work and parenthood? Second, how do the interviewees interweave these discursive means in weighing and justifying their choices?
Five discursive means closely connected to the present context of discourse emerged from analysing the data comprising informal interviews: discourse related to running the family’s daily life, critical discourse concerning working life/career, discourse related to the children’s leisure time physical activities, discourse revealing divisions and preferences related to family culture and lifestyle, and discourse reflecting on the sore points of the work/career–family relationship in the past tense. According to my interpretation, three publicly used, common discourses can be identified behind these situation-specific discursive means in the analysis: a) the discourse of good parenthood, b) the discourse of motherhood, and c) the discourse of career and working life.
The discourse of good parenthood is largely built on general views related to its opposite, bad parenthood, which creates fundamental tension in the discourse. The discourse of parenthood involves maintaining a variety of oppositions and categorisations, of which the conflict regarding the different implementations of time spent together by parents and children can be interpreted as a permanent and therefore fundamental tension in the discourse.
In turn, the discourse of motherhood emerges as a discourse that involves defining the female gender in complex ways: it includes conflicts and meanings perceived in the context of combining work and motherhood, and normative and morally loaded perceptions of good motherhood. In the discourse of motherhood, the interviewees formulated and specified the responsibilities and status of women with a family in contexts such as child care and the labour market. The discourse of motherhood has its foundations on the historically formed traditional role of mothers, which emphasises child and home care at the centre of the mother’s life. The discourse of the present era is characterised by fragmentation and response to various motherhood-related phenomena and trends changing in time.
The discourse related to career and working life can be probably considered as one of the most prevalent discourses in the current era. Particularly when including meanings related to career, this discourse contains a presumption of employees interested in their careers willing to adopt new skills and work-related roles in the constantly transforming working life. However, the discourse on career is not considered to solely refer to this limited view: career discourse is also included in discourse used by individuals to justify their choices related to the working life beyond the ethos of personal development, emphasising an orientation in which work is merely a means to earn a living (a job) instead of goal-oriented and ambitious career advancement. While people participate in the discourse on career and working life in the same discursive space, they utilise this based on their individually oriented motives.
I consider that the emergence of the previously mentioned discourses exceeds the study-specific limitations set by the interview situation and the interviewees’ life situations. I presume that these three discourses would emerge even if the number of interviews (especially women’s interviews) conducted had been considerably higher or if the interviewees had represented a wider range of social backgrounds.
The research findings are reported not only in connection of the discourses summarized above, but also in making visible their various combinations occurring whenever they are used. This is apparent in both individual and more generally used diverse approaches of individuals to interweave these discourses when referring to the choices they make related to their lives. Therefore, these results more generally also provide information about how individuals end up interweaving the different dimensions and meanings contained by discourse in varying ways when trying to make themselves understood in different discourse contexts
Understanding Understandability: Evaluating Understandability as a Part of the Linguistic Accessibility of a Text and Its Translation
No full textIn this thesis, I attempt to answer the question of what makes a text understandable by creating a set of criteria for the evaluation of linguistic accessibility and understandability. The aim is to create a language-independent set of criteria that can be used both to evaluate a text and as a set of guidelines to follow when writing accessible content. The main resources I used in the creation of the criteria are techniques for making a text easier to read from the Web Content Accessibility Guidelines 2.1 and the Selkomittari, a tool meant to evaluate whether a text qualifies as simplified Finnish or not. Simplified language shares some features with accessible language, and this thesis focuses on the Finnish–English language pair, making the Selkomittari a valuable resource.
I tested the criteria by evaluating the accessibility of a text found on the website of the Finnish Digital and Population Data Services Agency. It is a public sector website published on January 1, 2020 and should thus be following the EU Web Accessibility Directive. The analyzed text focuses on the registration of foreigners in the Population Information System, which means that the main audience of the text might not be fluent in any of the languages the text is available in. This increases the need for accessibility and understandability. I analyzed both the original Finnish text and its English translation.
I found no major differences in accessibility between the two languages. Instead, they both seem to share the same accessibility issues – most significantly, long sentences with too much information and nondescriptive headings. Both versions had few issues related to grammar, vocabulary, or the overall structure of the text. Overall, both texts met the criteria to some extent. However, this is not sufficient, as it does not take those with cognitive issues or poor language skills into account.
The criteria I created seemed usable as a tool to evaluate the accessibility of a text, at least in the data I used. The criteria were relevant, and I found all criteria applicable to the texts