47495 research outputs found
Sort by
Vuoroasuvien lasten sosiaaliset suhteet eri verkostoissa
Tämä kandintutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, joka kartoittaa jo tutkitun tiedon avulla lasten sosiaalisia suhteita vuoroasumisessa. Vuoroasuminen on asumisjärjestely lapsille, joiden vanhemmat ovat eronneet, mutta tahtovat silti lapsen viettävän suunnilleen saman ver-ran aikaa kummankin vanhemman luona. Vuoroasuminen on ajankohtainen aihe erityisesti sik-si, että se on yhä yleistyvä asuinmuoto eroperheiden lapsille. Vuoroasuminen sai paikkansa lainsäädännöstä, kun laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päivittyi joulukuussa 2019.
Tutkimuskysymyksenä tutkielmassa on, että; miten vuoroasuvien lasten sosiaali-set suhteet muodostuvat eri verkostoissa? Vastausta kysymykseen on haettu aineistosta, joka muodostuu 10 vertaisarvioidusta artikkelista. Aineistosta nousi teemoittelun kautta 5 teemaa, joita olivat perhesuhteet, lapsen ja vanhemman välinen suhde, isän ja lapsen välinen suhde, vertaissuhteet sekä suhteet uusiperheessä. Tulosten mukaan eronneista lapsista vuoroasuvat lapset menestyivät paremmin sosiaalisissa suhteissa kuin pääsääntöisesti vain toisen vanhem-man kanssa asuvat lapset. Vuoroasuvilla lapsilla oli enemmän ystäviä, mutta tämä ei tarkoitta-nut sitä, että kaikki olisivat heille emotionaalisesti yhtä läheisiä. Vuoroasuvilla lapsilla vähem-män käyttäytymisongelmia kuin muilla erolapsilla. Vanhemman ja lapsen välinen suhde nähtiin läheisenä kummankin vanhemman kanssa, mutta erityisesti suhde isän kanssa koettiin lähenty-neen vuoroasumisen myötä. Vuoroasuvien lasten kohdalla, jotka elivät uusperheen arkea, koet-tiin tarvitsevan aluksi tarpeeksi aikaa uusiin perheenjäseniinsä tutustumiselle. Tutkielman kaut-ta saadaan yleiskatsaus siitä, miten lapsen sosiaaliset suhteet muodostuvat vuoroasumisessa ja täten lisätään ymmärrystä siitä, miksi lasten sosiaalisten suhteiden vaaliminen ja tukemien on tärkeää
Three Wars and Their Epitaphs : Introduction to the Finnish History and Scholarship of World War II
Evidence of gut enteropathy and factors associated with undernutrition among slum-dwelling adults in Bangladesh
Luottamuksen rakentuminen, ylläpito ja merkitys julkisten tilaaja- ja tuottajaorganisaatioiden välisessä toimintasuhteessa: Tapaustutkimus Hämeenlinnan ja Oulun kaupunkien sosiaali- ja terveyspalvelujen organisaatioista
Tutkielma käsittelee tilaaja- ja tuottajaorganisaatioiden välistä luottamusta julkisissa organisaatioissa. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, mitkä tekijät synnyttävät, rakentavat, ylläpitävät ja vahvistavat luottamusta tilaaja- ja tuottajaorganisaatioiden välillä, ja millainen merkitys luottamuksella on organisaatioiden välisessä toimintasuhteessa. Tutkielman tarkoituksena on myös tutkia ja tulkita niitä ilmiöitä, toimintatapoja ja sopimuksellisia seikkoja, jotka edesauttavat organisaatioiden välisen luottamuksen rakentumista ja ylläpitoa sopimuksellisessa tilaaja-tuottaja -suhteessa. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa, millainen rooli luottamuksella on tilaajan ja tuottajan välisessä organisaatiodynamiikassa operatiivisen viranhaltijajohdon näkökulmasta.
Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jonka kohteina ovat Hämeenlinnan ja Oulun kaupunkiorganisaatioiden sosiaali- ja terveyspalvelujen vastuualueiden tilaaja- ja tuottajaorganisaatiot. Tutkimuksen tutkimusaineisto koostuu organisaatioiden ylimmän viranhaltijajohdon edustajien teemahaastatteluista, jotka olen kerännyt vuonna 2014.
Tutkimuksen tuloksina havaitaan, että tilaaja- ja tuottajaorganisaatioiden välinen luottamus rakentuu ja kehittyy ennen kaikkea aktiivisen yhteistoiminnan sekä tiiviin ja avoimen keskinäisvuorovaikutuksen avulla, missä organisaatioiden sisäisellä toimintakulttuurilla ja esihenkilön toimilla on keskeinen merkitys. Tilaaja- ja tuottajaosapuolten avainhenkilöillä (engl. boundary-spanners) on tutkimuksen mukaan erityisen oleellinen rooli organisaatioiden välisen luottamuksen muotoutumisessa, ylläpidossa ja ilmenemisessä. Julkisten tilaaja- ja tuottajaorganisaatioiden väliseen luottamukseen vaikuttavat olennaisesti myös organisaatioiden keskinäisen vuorovaikutuksen luonne sekä vastuujakoperiaatteiden selväpiirteisyys ja toimivuus käytännössä: roolien sekoittumista ja toisen osapuolen mahdollista yksisuuntaista ohjausta pidetään lähtökohtaisena uhkana keskinäisluottamukselle, kun taas selvästi linjatut vastuut sekä yhteiset, kumppanuuteen perustuvat visiot ja tavoitteet – samoin kuin erityisesti organisaatioiden aktiivinen yhteistoiminta tavoitteiden saavuttamiseksi – koetaan tutkimuksen mukaan organisaatioiden välistä luottamusta selvästi vahvistaviksi tekijöiksi.
Tutkimuksen mukaan tilaaja- ja tuottajaorganisaatioiden välinen luottamus merkitsee toimintasuhteessa huomattavan paljon; luotetun osapuolen kanssa asioiminen on tiiviimpää, monipuolisempaa, avoimempaa ja rakentavampaa, mikä osaltaan lisää ja vahvistaa keskinäisluottamusta edelleen. Molemminpuoliseen luottamukseen perustuva avoin ja monimuotoinen yhteydenpito sopijaosapuolten välillä koettiin toimintasuhteen riskejä ja epävarmuustekijöitä vähentäväksi ja hillitseväksi tekijäksi. Luottamuksen rakentuminen onkin mahdollista tulkita organisaatioiden välisessä viitekehyksessä dynaamisena, vuorovaikutuksellisena prosessina, joka syvenee ja kehittyy ajan kuluessa.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa julkisten organisaatio- ja palvelurakenteiden ja yhteistoimintatapojen uudistamisessa sekä hyvien käytäntöjen tunnistamisessa. Tämän lisäksi tulokset tarjoavat käyttökelpoisen mahdollisuuden tilaaja-tuottaja -mallin ja sopimusohjaukseen perustuvien toimintojen kehittämiseksi tulevaisuudessa edelleen