47495 research outputs found
Sort by
Reframing the Role of Companies in Sustainability: Toward business sustainability transitions
No full textKestävästä tulevaisuudesta on tullut ääneen lausuttu yhteiskunnallinen tavoite. Ottaen huomioon yritysten merkittävän aseman tämän päivän yhteiskunnissa, se, miten ne kehystävät oman roolinsa suhteessa kestävään kehitykseen ja käsillä oleviin kestävyyden haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, ihmisoikeusrikkomuksiin ja tautipandemioihin, vaikuttaa keskeisesti tavoitteen toteutumiseen.
Kestävän tulevaisuuden tavoittelu edellyttää laaja-alaisia muutoksia nykyisiin tuotantoja kulutustapoihin, mikä johtaa myös yritysten roolin uudelleentarkasteluun. Tutkimukseen perustuva ymmärryksemme yritysten uudenlaisista rooleista ja toimista kestävyyden edistämiseksi on kuitenkin vielä jäsentymätön. Vaikka kestävyys näkyykin yhä useamman yrityksen arvoissa, ovat yritysten aikaansaamat parannukset kestävyyden kentässä vielä melko pienimuotoisia ja siten usein riittämättömiä. Myös kestävyyteen kytkeytyvät liiketoimintamahdollisuudet pysyvät useimpien yritysten ulottumattomissa.
Tämä tutkimus tarkastelee yritysten roolia suhteessa kestävyyteen moninäkökulmaisesti. Neljä toisiaan täydentävää näkökulmaa (strategia, johtaminen, yhteisluominen ja holistisuus) luodaan erillisjulkaisuissa, jotka yhdessä tämän kokoomaosion kanssa muodostavat väitöskirjan. Erillisjulkaisut tarttuvat tutkimusilmiöön eri metodologisin keinoin, jotka sosiaalisen konstruktionismin paradigma ja laadullinen tutkimusote sitovat yhteen. Teoreettisesti yritysten roolia tarkastellaan markkinointi- ja transitiokirjallisuuden muodostamien linssien läpi.
Kokonaisuutena väitöstutkimus tarjoaa näkökulmia siihen, miten yritykset voivat uudelleenkehystää (reframe) roolinsa suhteessa kestävyyteen kolmella keskeisellä osa-alueella. Nämä osa-alueet; liiketoimintastrategia, johtamisen aktiviteetit ja yhteisluomisen käytänteet, toimivat joko uudistumisen lähteenä tai sen esteenä yrityksissä. Tutkimus ehdottaa, että uudelleenkehystämällä roolinsa yritykset voivat vahvistaa strategista asemaansa tulevaisuuden markkinoilla sekä edistää nykyisten tuotanto- ja kulutustapojen siirtymiä kohti taloudellista, ekologista ja sosiaalista kestävyyttä markkinoilla tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta.
Näitä siirtymiä kuvaamaan tutkimuksessa luodaan käsite liiketoiminnan transitio kestävyyteen, joka muodostaa työn teoreettisen kontribuution. Liikkeenjohtajille väitöskirja tuo uusia keinoja tarttua yhteiskuntia ja liike-elämää koetteleviin kestävyyden ongelmiin ja mahdollisuuksiin. Tutkimuksessa luodaan uudelleenkehystämisen kuutio, joka toimii metaforisena työkaluna johtajille. Kuutio kokoaa yhteen kestävyyden eri osa-alueet, jotka yritysjohtajien tulee tunnistaa ja saattaa tasapainoon, ja joiden avulla he voivat johtaa liiketoiminnan transitioita kohti kestävyyttä. Väitöstutkimuksen tuloksia hyödyntämällä yritykset voivat menestyksekkäästi kasvaa kestävän tulevaisuuden ajureiksi.The ways in which companies address sustainability today shape the future for businesses, societies, and ecosystems at large. Yet, companies keep addressing the world’s most serious evolving challenges with varying degrees of concern, urgency, and strategic importance for as long as their role in relation to sustainability remains unclear. To develop a broader business commitment to sustainability and participate in tackling grand challenges such as climate change, human rights violations, the widening wealth gap, and disease outbreaks, companies need to rethink their current role of being in relation with the world that is facing mounting environmental, social, and economic pressures.
The purpose of this dissertation is, therefore, to explore the role of companies in relation to sustainability from multiple viewpoints. The four articles comprising the dissertation represent such viewpoints—strategy, management, co-creation, and holistic—that, together with this introductory part, provide a broad and timely outlook on companies’ role.
Theoretically, this dissertation combines the previously disconnected fields of marketing and sustainability transition to create a lens through which companies’ role is explored.
Methodologically, the articles use different methods but are bound together by a social constructionist research philosophy and a qualitative research strategy. Altogether, the primary data were generated from interviews with 13 managers and top executives and 25 millennial consumers in the Finnish business environment. The secondary data consist of annual reports, sustainability documents, and other public materials.
Basing on the insights gleaned from the articles, this dissertation proposes reframing as a method for companies to break out of their old roles and enact new responses to sustainability. Reframing can expand horizons and capacity for action by bringing the two frames of business and sustainability together. Reframing—that is, making new interpretations of a current situation and creating novel responses—is suggested to be particularly useful in three organizational areas, namely business strategies, management activities, and co-creation practices.
By conceptualizing a new construct, business sustainability transition, the dissertation makes its main theoretical contribution to the sustainability transition literature. The new construct captures the fundamental, system-wide sustainability improvements that companies can initiate in their business environment through purposeful marketplace interactions.
The key managerial takeaways are provided in the form of the Reframing Cube. As a metaphorical tool, the Cube can help managers think and address sustainability in new ways that can readily be translated into actions. While letting go of the old ways of being in relation with the world is not easy, it is suggested that by reframing their role in sustainability, companies can reap strategic advantages while facilitating much-needed business sustainability transitions. Therefore, companies are key actors in shaping our common future for economically healthier, environmentally friendlier, and socially more balanced modes of production and consumption
Ammatillinen opettajankoulutus Suomessa : reunaehdot, rakenteet ja profiilit
No full textSelvityksessä tarkasteltiin ammattikorkeakoulujen tarjoaman opettajankoulutuksen reunaehtoja, rakenteita ja profiileja. Selvitystyötä ohjasi kaksi pääkysymystä: 1) Millainen on opettajankoulutusta tarjoavien yksiköiden tehtävärakenne ja miten opettajankoulutuksen yliopettajien ja lehtoreiden sekä muun henkilöstön toimet on määritelty? 2) Millaisia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) ja koulutuksen painopistealueita eri opettajankoulutusyksiköillä on? Selvitys kohdistui kaikkiin viiteen ammatillista opettajankoulutusta tarjoavaan opettajankoulutusyksikköön. Aineisto kerättiin haastattelemalla yksiköiden johtajia sekä koulutus- tai TKI-päälliköitä sekä hyödyntämällä tilasto- ja dokumenttiaineistoja.
Selvityksen tulokset osoittavat, että ammatillinen opettajankoulutus on organisoitu hyvin yhdenmukaisesti kaikissa ammattikorkeakouluissa ja opettajankoulutusyksiköiden tehtävät ja profiilit rakentuvat myös melko saman tyyppisesti perustehtävien ympärille. Yksiköt näkevät itsensä ensi sijassa valtakunnallisen opettajankoulutustehtävän hoitajina. Myös TKI-toiminta ja sen painopisteet integroituvat tiiviisti koulutustehtävään, sillä suurin osa TKI-toiminnasta on opetuksen kehittämiseen liittyviä hankkeita.
Opettajankoulutusyksiköiden henkilöstö työskentelee hyvin monenlaisilla nimekkeillä (noin kaksi kolmasosaa opettajan tehtävänimekkeellä). Nimekkeestä riippumatta yksiköiden pääperiaatteena on, että kaikki opetus- ja TKI-henkilökuntaan kuuluvat opettavat ja toimivat hankkeissa liikkuen joustavasti näiden tehtäväkenttien välillä. Toimenkuvia tarkennetaan vuosittain työajan suunnittelun yhteydessä.
Ammatillisista opettajankoulutusyksiköistä on kehittynyt monialaisia yksiköitä, joille on muodostunut keskeinen rooli ammattipedagogiiikan kehittäjinä ja ammatillisten opettajien kouluttajina. Myös niiden hanketoiminta on laajentunut voimakkaasti viimeisten vuosien aikana
Parent-reported early sleep problems and internalizing, externalizing, and dysregulation symptoms in toddlers
No full textKaukolämmön kehitysmahdollisuudet Suomessa
No full textKaukolämpö on Suomessa monien kaupunkien ja taajamien pääasiallinen lämmitysmuoto. Kaukolämmön tuotanto on pitkään pohjautunut CHP-laitoksiin ja fossiilisia polttoaineita käyttäviin lämpölaitoksiin, mutta yhteiskunnan siirtyessä kohti hiilineutraalia energiajärjestelmää, pitää myös lämmöntuotannon uudistua. Tässä kandidaatintyössä arvioitiin erilaisten lämmöntuotantoon liittyvien uusien tekniikoiden soveltuvuutta Suomessa ja esiteltiin käynnissä olevia hankkeita ja pilotointiprojekteja, joissa kyseisiä tekniikoita hyödynnetään.
Suomi on maailmanlaajuisesti kaukolämmön tuotannon ja kulutuksen kärkimaita. Keskitetysti ja tehokkaasti tuotettua lämpöä tarvitaan varsinkin talvisin, sillä lämmön tarve voi tuolloin olla jopa viisinkertainen kesään verrattuna. Kaukolämmön jakeluverkko on varsinkin isoissa kaupungeissa kattava ja sen pituus kasvaa joka vuosi, joten sen hyödyntäminen myös uusien lämmöntuotantotapojen yhteydessä on järkevää.
Tulevaisuudessa merkittävässä osassa lämmöntuotannossa tulevat olemaan lämpöpumput sekä erilaiset hukkalämmön lähteet. Hukkalämpöä syntyy jatkuvasti teollisuuskohteissa, isoissa kiinteistöissä ja datakeskuksissa, ja sen talteenotto lisäisi kokonaisvaltaista energiatehokkuutta. Näiden kohteiden lämpövirrat ovat usein kuitenkin lämpötilaltaan liian alhaisia, joten niiden hyödyntämiseen kaukolämmön tuotannossa tarvitaan avuksi lämpöpumppuja. Uusiutuvan ja vaihtelevan sähköntuotannon lisääntyessä voisi ylijäämäsähköä käyttää lämpöpumppujen ajamiseen, mikä lisäisi lämpöpumppujen käytön taloudellista kannattavuutta ja vähentäisi lämmöntuotannosta aiheutuvia päästöjä. Lämpövaraston yhdistäminen lämpöpumppuun toisi järjestelmään joustavuutta ja vähentäisi kulutuspiikkien aikaisia kustannuksia ja hiilidioksidipäästöjä, sillä lämpövarastosta puretulla energialla voitaisiin korvata öljy- ja kaasukäyttöisillä lämpölaitoksilla tuotettu lämpö.
Pieni modulaarinen ydinreaktori eli SMR (Small Modular Reactor) on alle 300 MW:n ydinreaktori, joka voidaan rakentaa nopeasti ja joustavasti moduuleista, sekä sijoittaa tavallista ydinvoimalaa lähemmäs asutuskeskuksia. Sen avulla kaukolämpöä voitaisiin tuottaa ilman hiilidioksidipäästöjä. Suomessa on jo meneillään oman, kaukolämmön tuotantoon käytettävän, reaktorityypin kehittäminen, ja sen käyttöönotolla voisi olla positiivisia vaikutuksia monen kunnan ja kaupungin lämmöntuotannon päästöihin. SMR:n mitoittaminen alueen lämmöntarpeeseen on moduuleiden ansiosta helppoa ja sen kapasiteettia voi tarpeen vaatiessa kasvattaa.
Geotermisen lämmön hyödyntäminen kaukolämmön tuotantoon Suomessa on vaikeaa, sillä maaperän heikot lämpöominaisuudet ja korkeat porauskustannukset asettavat haasteita taloudellisesti kannattavan lämpölaitoksen rakentamiselle. Lämmöntuotantoon tarvittavien lämpötilojen saavuttamiseksi lämpökaivon reiän tulee yltää jopa 8 km:n syvyyteen. Monet pilottihankkeet geotermisen lämmön osalta ovat vasta alkutekijöissään eikä sen merkityksestä tulevaisuuden lämmöntuotannossa voi vielä sanoa varmuudella mitään.
Suomen päätös kieltää kivihiilen energiakäyttö vuodesta 2029 eteenpäin on kannustanut monia energiayhtiöitä pilotoimaan uusia hankkeita lämmöntuotannossa. Kansalliset ja kunnallisella tasolla tehdyt päästötavoitteet koskettavat kaukolämpöyhtiöitä ja ohjaavat niitä uusien teknoloioiden pariin. Verotuksella on lisäksi merkittävä rooli esimerkiksi lämpöpumppujen taloudellisen kannattavuuden tarkastelussa. Tulevaisuudessa lämpöpumppujen käyttämä sähkö tulisikin luokitella halvempaan sähköveroluokkaan I ja näin taloudellisesti kannustaa niiden laajempaan käyttöön
Markkinoiden kuuleminen julkisen hankkeen valmistelussa
No full textJulkiset hankinnat ovat julkisten hankintayksiköiden tekemiä hankintoja, joita he tekevät organisaationsa ulkopuolisilta tahoilta. Julkiset hankinnat ovat merkittävä menoerä valtion budjetissa, jonka takia niihin liittyvien kustannussäästöjä tuovien mahdollisuuksien tutkiminen on tarpeellista.
Koska julkisten hankintojen tekemisestä on säädetty Suomen laissa, on julkisten hankintayksiköiden mahdollisuudet kustannussäästöjä tuovien ratkaisujen kehittämiseen rajalliset. Looginen lähtökohta on kehittää hankintayksiköiden toimintaa hankintojen valmisteluvaiheessa, jonka aikaisesta toiminnasta ei hankintalaissa säädetä kuten kilpailutusvaiheessa. Eräs tapa kehittää toimintaa, on huomioida markkinatoimijoiden näkemykset yksittäisestä hankinnasta tai kokonaisesta hankkeesta jo siinä vaiheessa, kun tarjouspyyntöasiakirjoja ollaan vasta laatimassa. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin hankintayksiköiden toimintaa julkisten rakennushankkeiden ja rakennusurakoiden kilpailutuksen valmisteluvaiheessa.
Markkinoiden kuulemisella tarkoitetaan markkinatoimijoiden informointia sekä heidän kanssaan käytävää vuoropuhelua hankkeen tai hankinnan valmisteluvaiheessa. Menettelyn on katsottu olevan hyödyllinen sekä tilaaja- että tarjoajaorganisaatioille. Markkinoita kuulemalla voidaan
edesauttaa aidon ja tuloksellisen tarjouskilpailun syntymistä sekä mahdollistaa kustannustehokkaiden ja tavoitteita vastaavien hankintojen tekeminen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää julkisten hankkeiden valmisteluvaiheessa markkinatoimijoiden kanssa käytävän vuoropuhelun ja informoinnin parhaita käytäntöjä; millä tavoin toteutettava markkinoiden kuuleminen tuottaa parhaiten lisäarvoa hankkeen kilpailuttamiselle ja toteuttamiselle.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja se koostuu kirjallisuustutkimuksena toteutetusta teoriaosiosta sekä tätä täydentävästä case-tutkimuksesta. Kirjallisuustutkimusosuus käsittelee markkinoiden kuulemisprosessia osana julkisia hankintoja, informointiin ja vuoropuheluun käytettyjä menetelmiä ja käytäntöjä sekä julkisten hankkeiden ja hankintojen valmisteluvaiheen tärkeimpiä tehtäviä. Case-tutkimus toteutettiin haastattelu- ja kyselytutkimuksena. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, joissa haastateltavina oli kolmen eri Väyläviraston väylähankkeen ja kahden ratahankkeen osalta projektinjohdollisessa tehtävässä toimineita henkilöitä. Kyselytutkimusta käytettiin tutkimusmenetelmänä tarjoajaorganisaatioiden näkökulman selvittämiseen ajankohtaisissa case-hankkeissa.
Diplomityön keskeisenä tuloksena selvitettiin parhaita konkreettisia käytäntöjä markkinoiden kuulemiseksi tulevissa Väyläviraston hankinnoissa. Tuloksena muodostettiin lista hankintayksiköiden tarpeista ja tavoitteista valmisteluvaiheessa, jotta markkinoiden kuulemisen ja tarvittavien toimenpiteiden tarvetta ja laajuutta voitaisiin arvioida paremmin. Lisäksi kuvattiin erilaisten markkinoiden kuulemiseksi soveltuvien menetelmien osalta aidosti lisäarvoa tuottavia käytäntöjä, joiden systemaattinen noudattaminen sujuvoittaa prosessia sekä mahdollistaa parempien tarjouspyyntöasiakirjojen laatimisen ja lopulta parempien tarjousten saamisen. Selkeämpien tarjouspyyntöasiakirjojen ja parempien tarjousten myötä todennäköisyys sille kasvaa, että varsinainen sopimusvaihe on sujuvampi ja lopullinen tuote aiempaa laadukkaampi
RF beamforming in very wideband radio systems : analysis of the beam squint problem
No full textIn the last few years the wireless data traffic has been encountered an extremely fast growth with a consequent high demand for accessible radio spectrum. In particular, the fifth-generation (5G) wireless technologies require much more resources in order to be able to satisfy the requirements of high data rates, low latency and high-capacity.In order to satisfy all these requirements it is necessary to look forward new resources that were not utilized before, like the mmWave spectrum. The frequency bands characterized by wavelengths in the order of millimeters are usually referred to as mmWave frequencies. They include all the frequencies between 30GHz and 300GHz. These frequencies can be utilized in a very efficient way through techniques like beamforming, which will allow us to obtain the best effort from the new spectrum available. The main problem of the 5G generation is that the signal received from the arrays will result in the sum of many delayed components of the original signal which usually are approximated as phase shifts. Due to the very large bandwidth available in the mmWaves, it will not be possible to neglect anymore the delays and thus the phased-arrays will be characterized by a frequency dependency. This effect is referred to as beam squint.
In this work the effects caused by the beam squint are studied for the cases of uniform linear array (ULA), uniform planar array (UPA) and uniform circular array (UCA). The simulations show that the different array configurations are not affected in the same way by the beam squint problem due to their different characteristics. In particular, it has been shown that the linear geometry is the most affected by the beam squint. Finally, in order to study the impact on the transmission of a signal, it was performed a simulation of an OFDM transmission characterized by an analog beamforming architecture under the beam squint phenomenon. The results have confirmed that beam squint decreases the channel capacity, and therefore, it should be taken into consideration both for path selection and channel estimation
Toimitusvarmuusvaatimukset ja alueellinen kehittämissuunnitelma haja-asutusalueen sähkönjakeluverkossa
No full textYhteiskunnan jatkuvasti kasvava riippuvuus laadukkaasta ja häiriöttömästä sähkönjakelusta on viime vuosien poikkeustilanteiden aiheuttamien laajojen sähkönjakelun häiriöiden vuoksi ko-rostunut entisestään. Sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantamiseksi uusi sähkömarkkinalaki 588/2013 astui voimaan 9. elokuuta 2013. Uuden sähkömarkkinalain mukaan verkkoyhtiöiden on kehitettävä sähköverkkojaan siten, että pisin yhtäjaksoinen keskeytysaika myrskyn tai lumi-kuorman seurauksena on asemakaava-alueella 6 tuntia ja asemakaava-alueen ulkopuolella 36 tuntia.
Sähkömarkkinalain asettamat vaatimukset on täytettävä siirtymäsäännöksessä esitetyn aika-taulun mukaisesti niin, että kaikki sähkönkäyttöpaikat ovat vaatimusten piirissä vuoden 2028 loppuun mennessä. Vuonna 2017 sähkömarkkinalakiin kirjatun muutoksen jälkeen Energiaviras-to on voinut myöntää sähköverkkoyhtiön hakemuksen perusteella jatkoaikaa toimitusvarmuus-vaatimusten täyttämiselle painavista syistä vuoteen 2032 ja erittäin painavista syistä vuoteen 2036 asti. Siirtymäsäännöstä koskien valmisteilla on lakimuutos, jonka mukaan edellä mainitus-ta poikkeuslupamenettelystä luovuttaisiin ja merkittävää ennenaikaista uusimista vaativan säh-köverkon haltijalle myönnettäisiin siirtymäaikaa vuoteen 2036 asti.
Diplomityön tarkoituksena on tutkia uudistetun sähkömarkkinalain mukaisten toimitusvar-muusvaatimusten aiheuttamia haasteita tarkasteltavassa haja-asutusalueen sähkönjakeluver-kossa. Työn keskeisimpänä tutkimuskohteena on uuden kevytsähköaseman vaikutusten tarkas-telu toimitusvarmuuteen sekä normaaleissa että poikkeuksellisissa käyttöolosuhteissa keskey-tyksestä aiheutuvan haitan avulla. Vaikutusten tarkastelu normaaleissa käyttöolosuhteissa to-teutetaan aikavälin 29.4.2019–20.3.2020 tilastotietoihin perustuen. Vastaavasti suurhäiriötarkas-telu toteutetaan vuoden 2016 Rauli sekä 2019 Aapeli-myrskyn tilastotietoihin perustuen. Tämän lisäksi tarkastellaan verkon eri saneerausmenetelmien elinkaarikustannuksia vähäisellä kulutuk-sella olevalla esimerkkitapauksen johto-osuudella sekä arvioidaan eri muutostekijöiden vaiku-tusta tarkasteltavien verkkoratkaisuiden kannattavuuteen.
Sähköaseman tarkastelussa saatujen tulosten perusteella havaitaan, että kun pitkät ja vika-alttiit syöttöalueet jaetaan pienempiin ja helpommin hallittavissa oleviin osiin, keskeytyksestä aiheutuvan haitan kokonaisvaikutus tarkasteltavassa verkossa olisi noin kolmanneksen alhai-sempi niin normaaleissa kuin poikkeuksellisissakin käyttöolosuhteissa, mikäli sähköasema oli-si ollut tarkastelujaksolla käytössä. Molemmissa tilanteissa suurimpana tekijänä ovat verkossa esiintyvät laajat vikakeskeytykset. Vaikutusten havaitaan vaihtelevan hieman lähdöstä riippuen, sillä kahdella tarkasteltavalla lähdöllä keskeytyksestä aiheutuva haitta alenee jopa 40 %, kun taas kolmannella lähdöllä vaikutukset jäävät 20 % tuntumaan.
Saneerausmenetelmien vertailun tuloksena havaitaan, että saneerattavan kohteen ja käytetyn verkkoratkaisun yhteensovittamisella on merkittävä vaikutus investoinnin kannattavuuteen. Yli-leveällä johtokadulla havaitaan olevan elinkaarikustannuksia alentava vaikutus, mikäli kohde ja ajankohta on valittu oikein. Esimerkkitapauksessa tarkastelujakson lopulla käyttöiän jatkamisen seurauksena elinkaarikustannusten havaittiin valitun saneerausmenetelmän mukaan olevan
4,3–17,6 % vastaavia vertailutasoja alhaisemmat. Tulosten mukaan ilman ylileveää johtokatua toteutetuissa verkkoratkaisuissa maakaapelointi vaikuttaa edullisimmalta ja luotettavimmalta vaihtoehdolta, mikäli olosuhteet maakaapeloinnille ovat suotuisat. Ylileveän johtokadun vaiku-tuksesta elinkaarikustannukset tasoittuvat ja selkeää edullisinta vaihtoehtoa ei ole havaittavissa.The modern society’s ever-increasing dependency on high-quality and uninterrupted electrici-ty distribution has become even more pronounced due to pervasive outages caused by excep-tional circumstances of recent years. In order to improve the security of electricity distribution, the new Electricity Market act 588/2013 came into effect on 9th August 2013. According to the Electricity Market Act, grid companies are required to develop their distribution networks so that a single interruption may not last longer than 6 hours in areas covered by local detailed plans and 36 hours in other areas.
The requirements set by the Electricity Market act must be met within the transition time, so that all customers are covered by the requirements by the end of 2028. Following the amend-ment to the Electricity Market Act that came into effect in 2017, the Energy Authority has been able to grant an extension for meeting the security of supply requirements until 2032 for serious reasons and until 2036 for very serious reasons. With regard to the timetable set in the Electrici-ty Market Act, an amendment to the law is being prepared to abandon the above-mentioned exemption procedure and to grant an extension until 2036 to grid companies whose distribution network may require significant early renovation.
The purpose of this thesis is to study the challenges caused by the security of supply re-quirements of the revised Electricity Market Act in the electricity distribution network of an area of dispersed settlement. The main research topic of this thesis is to examine the effects of a new substation under normal and exceptional operating conditions using the outage costs in electrical distribution networks. The analysis of the effects under normal operating conditions is carried out during a timespan of almost one year between 29 April 2019 - 20 March 2020 and under exceptional circumstances during the storms Rauli and Aapeli in 2016 and 2019 using ac-tual statistics. In addition, the life cycle costs of different network renovation methods and the effects of certain changing factors in a part of the network with low power consumption is as-sessed.
Based on the results of the substation review, it is found that by dividing the long and fault-prone feeders into smaller and more manageable sections, the overall impact of the outage costs in electrical distribution networks would be reduced by about one-third under both normal and exceptional operating conditions if the substations had been in use at the time. In both sit-uations, the biggest factors are found to be the large-scale power outages. The effects are found to vary slightly depending on the feeder, with two feeders having their outage costs re-duced by as much as 40 %, while the third feeder would have a 20 % reduction.
As a result of the comparison of the renovation methods, it is found that the coordination of the object to be renovated and the network solution used has a significant effect on the suita-bility of the investment. When this is done correctly the results show that the life cycle costs are reduced. At the end of the review period, as a result of the extension of the service life, the total costs are found to be 4,3 to 17,6 % lower than the corresponding reference levels. The re-sults also show that underground cabling seems to be the cheapest and most reliable option for network solutions implemented without wide power line corridor if the conditions for under-ground cabling are favorable. As a result of the wide power line corridor, the life cycle costs are leveled out and no clear cheapest alternative can be detected