47495 research outputs found
Sort by
Jännitteet artistien romanttisissa vuorovaikutussuhteissa
No full textArtistien sosiaalisissa elämissä on havaittavissa paradoksaalinen ilmiö. Julkisuuden ja musiikkialalla toimimisen myötä artistien interpersonaalisten kohtaamisten määrä yleensä kasvaa, kun samanaikaisesti autenttisten, läheisten vuorovaikutussuhteiden muodostaminen ja ylläpitäminen vaikeutuvat. Aikaisemmasta kirjallisuudesta on pääteltävissä, että muun muassa musiikkialan kulttuuri, julkisuus sekä julkisuusstatuksesta johtuva eriyttävä suhtautuminen julkisuuden henkilöihin voivat olla yhteydessä haasteisiin läheisissä suhteissa. Lisäksi minäkäsityksen hämärtyminen sekä omaa identiteettiä koskevan määräysvallan siirtyminen yleisölle voivat vaikeuttaa suhteiden muodostamista. Aiheen tutkiminen on perusteltua artistien hyvinvoinnin näkökulmasta, sillä läheiset vuorovaikutussuhteet ovat tärkeitä terveyden ja elämän merkityksellisyyden kannalta. Lisäksi artistien hyvinvointi on aiheena relevantti. Huoli artistien hyvinvointia uhkaavista tekijöistä on ollut viime vuosina esillä medioissa sekä musiikkialan ammattilaistapahtumissa.
Tutkielman tavoitteena on ymmärtää artistin roolin, eli artistiksi identifioitumisen sekä musiikkialalla ja julkisuudessa toimimisen, yhteyttä artistien romanttisiin vuorovaikutussuhteisiin, jotta suhteiden osapuolten olisi mahdollisesti helpompi käsitellä suhteissa esiintyviä jännitteitä. Tutkielmassa tarkastellaan romanttisia vuorovaikutussuhteita, sillä kumppani on tutkitusti artistin tärkein tuen lähde. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, mitä artistien suhteet kertovat suomalaisesta nyky-yhteiskunnasta. Vuorovaikutussuhteiden ymmärretään rakentuvan vuorovaikutuksessa, minkä vuoksi aihetta lähestytään vuorovaikutustieteiden näkökulmasta. Tutkimuskohteeksi on rajattu Suomen musiikkialalla toimivien artistien romanttiset suhteet. Aihetta tarkastellaan relationaalisen dialektiikan teorian avulla, jotta artistien romanttisissa suhteissa esiintyviä relationaalisia jännitteitä sekä dialektisia voimia voitaisiin tutkia. Jännitteitä ja dialektisia voimia analysoimalla voidaan tehdä tulkintoja suhteiden vuorovaikutuksesta. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena ja teoriasidonnaisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui yksitoista 21–40-vuotiasta kotimaisella musiikkialalla toimivaa tai toiminutta artistia. Aineistoa analysoitiin temaattisen analyysin mukaisesti.
Suhteen ja artistin roolin yhteensovittaminen sekä siihen liittyvien jännitteiden hallitseminen on artistien mukaan edellytys romanttiselle vuorovaikutussuhteelle. Tähän liittyy kuitenkin haasteita, sillä artistit kokevat, että suhde ja artistina toimiminen sulkevat toisensa usein pois. Romanttisen vuorovaikutussuhteen ylläpitäminen vaatii sitä, että suhteen osapuolet käsittelevät vuorovaikutuksessaan suhteen ja artistin roolin yhteensovittamiseen, julkisuuteen, sosiaaliseen valtaan, jakautuneeseen identiteettiin sekä epäluottamukseen liittyviä jännitteitä. Julkisuuteen ja jakautuneeseen identiteettiin kytkeytyvien jännitteiden hallitseminen koetaan erityisen vaikeaksi, sillä artistit kokevat olevansa tällöin ennemmin jännitteiden kohteita, kuin niiden hallitsijoita. Jännitteiden hallitseminen on yhteydessä myös artistien kokemuksiin sosiaalisen tuen toteutumisesta ja ymmärretyksi tulemisesta suhteissa. Tulosten avulla artistien kokonaisvaltaista hyvinvointia voidaan tukea vuorovaikutussuhteiden näkökulmasta. Ymmärrys artistien sosiaalisista elämistä tarjoaa lisäksi mahdollisuuden julkisuutta ja artisteja koskevien käsitysten uudelleenmäärittelemiselle. Tutkielma osoittaa tarpeen julkisuuden tutkimiselle läheisissä vuorovaikutussuhteissa
Kiertolaispanimon liiketoimintamahdollisuudet Suomessa
No full textLiiketoimintamallin luominen on yrityksen perustamisen alkuvaiheessa tärkeimmistä tehtävistä. Vaikka jokaisella yrityksellä tulisi olla liiketoimintamalli, on sen suunnitteluprosessi aina uniikki ja jokainen yritys kohtaa sen luomisessa omat haasteensa. Liiketoimintamallin avulla yritys määrittelee tarpeen olemassaololleen ja esittelee tavan, kuinka se luo arvoa asiakkaille ja houkuttelee asiakkaat maksamaan tästä arvosta. Liiketoimintamallin voidaankin ajatella olevan eräänlainen arkkitehtuurikuvaus, joka kuvaa, kuinka arvoa luodaan, markkinoidaan ja tuo-tetaan yrityksen ja yhteistyöverkoston avulla, tavoitteena saada aikaan kestävää, kannattavaa tulovirtaa. Tässä tutkimuksessa luotiin liiketoimintamalli aloittavalle panimoalan yritykselle. Liiketoimintamallin luomisessa keskeisenä työvälineenä käytettiin Lean Canvas -kanvaasityökalua.
Tämän työn tarkoituksena oli tutkia, millainen liiketoimintamalli olisi sopiva kiertolaispanimona toimivalle yritykselle. Tutkimus pyrkii kuvaamaan kiertolaispanimon liiketoimintaa laadullisen tutkimuksen keinoin sekä luomaan sille teoreettisen tulkinnan. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksen ja haastattelututkimuksen keinoin. Haastattelututkimuksessa haastateltiin neljää Suomessa toimivaa kiertolaispanimoa, joilla kaikilla oli hieman toisistaan poikkeava tapa luoda liiketoimintaa. Tapaustutkimus toteutettiin tutkimuksen kohdeyrityksen kanssa työpajoina. Ensimmäinen työpaja pidettiin ennen kiertolaispanimoiden haastattelututkimusta ja työpa-jassa luotiin kohdeyritykselle ensimmäinen liiketoimintamalli Lean Canvas -kanvaasityökalua hyödyntäen. Haastatteluosuuden jälkeen järjestettiin toinen työpaja, jossa käytiin läpi ensimmäisessä työpajassa luotu liiketoimintamalli ja sen pohjalta sekä haastattelututkimukseen osallistuneiden kiertolaispanimoiden kokemuksiin ja havaintoihin pohjautuen luotiin kohdeyritykselle uusi liiketoimintamalli.
Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia ovat erilaiset panimotyypit ja mitä erityisesti tarkoittaa kiertolaispanimo. Tutkimuksessa esitellään erilaisia panimotyyppejä ja luodaan katsaus pienpanimotrendin historiaan ja nykytilanteeseen kansainvälisellä tasolla. Tutkimuksessa luotiin kiertolaispanimolle käännöksiin ja epävirallisiin kuvauksiin pohjautuva määritelmä. Kiertolaispanimo on panimoteollisuuden yksi mahdollinen liiketoimintamalli, jonka toiminta perustuu siihen, että kiertolaispanimo ei omista oluen valmistamiseen käytettäviä laitteita ja valmistaa kaupalliseen tarkoitukseen tuotteita esimerkiksi vuokraamalla tuotantokapasiteettia ja osaamista fyysisiltä panimoilta. Lisäksi työssä tutkittiin kiertolaispanimon liiketoimintaympäristön ominaisuuksia sekä sitä, minkälainen liiketoimintamalli kiertolaispanimolla voi Suomessa olla.
Panimoalalla on kansainvälisesti erittäin ankara kilpailu, joka tulee ottaa huomioon kierto-laispanimon liiketoimintamallia suunnitellessa. Lisäksi panimoalaa luonnehtivat tunnistetusti hyvin alhaiset myyntikatteet. Liiketoiminnassa tuleekin erityisesti huomioida liiketoiminnan kustannukset suhteessa tuotteiden hinnoitteluun, jotta myyntikate pysyy positiivisena ja liiketoiminta kokonaisuudessaan terveellä, kannattavalla tasolla. Lisätutkimukset aiheesta voivat auttaa ymmärtämään syvällisemmin kiertolaispanimoiden liiketoimintaa
Media lonkeroisten voimien ajalla: Donna Harawayn haaste mediatutkimukselle
No full textMaailmalla tunnettu yhdysvaltalainen feminismin teoreetikko ja tieteentutkija Donna Haraway on jäänyt suomalaisessa mediatutkimuksessa verrattain tuntemattomaksi nimeksi, vaikka hänen luovasta ja omaleimaisesta ajattelustaan voi ammentaa hedelmällisiä näkökulmia myös median tarkasteluun. Tämä teoreettinen pro gradu -tutkielma syventyy Harawayn käsitteistä erityisesti Chthuluseeniin, joka yhdistää materiaalisen maailman ajallisuuksien jatkumoon. Chthuluseeni on Harawayn ajattelussa kriittinen aika ihmiskunnalle, koska siitä selviytyäkseen ihmisten täytyy oppia luomaan uudenlaista sukulaisuutta ja liittoutumia maapallon muiden olentojen kanssa. Toinen keskeinen Harawayn käsite on kumppanilajit, jonka avulla hän nivoo ihmisen osaksi monilajisia verkostoja, niiden yhdeksi osatekijäksi muiden joukossa. Näiden kahden käsitteen ja muiden Harawayn ajatusten pohjalta suuntaan tutkielmassa huomion median ymmärtämiseen Chthuluseenin ajalla pohtien, millaisia haasteita ja lähtökohtia ”lonkeroisten voimien” aikakausi asettaa mediatutkimukselle.
Lähestyn mediaa työssäni laajempana kokonaisuutena kuin vain ihmislähtöisinä mediateknologioina ja -ympäristöinä. Mielenkiintoni kohteina ovat sellaiset orgaanisuuden ja materiaalisuuden muodot, joita sekä maapallon inhimilliset että ei-inhimilliset olennot käyttävät ympäristönsä havaitsemiseen ja kommunikointiin toistensa kanssa. Lisäksi käsittelen sitä, kuinka ihminen voi rakentaa uudenlaista sukulaisuutta ei-inhimillisten olentojen kanssa mediateknologioiden avulla. Hyödynnän Donna Harawayn käsitteitä ja pohdin hänen ajatuksiaan erityisesti materiaalisen mediatutkimuksen näkökulmasta, mutta työ sivuaa useita muitakin tieteenaloja, kuten tieteen ja teknologian tutkimusta sekä filosofiaa ja biologiaa.
Harawayn kumppanilajin käsite venyttää median ymmärtämisen rajat ihmislähtöisyyttä laajemmalle osoittaen, että mediassa ei ole kyse vain ihmisiin kytkeytyvästä ilmiöstä vaan hyvin moninaisesta ja monilajisesta kokonaisuudesta. Chthuluseeniin oleellisesti liittyvät lonkeroiset voimat taas nostavat esiin, että elementaalisuus ja planetaarisuus rakentavat maapallosta itsestään mediaympäristön, jonka signaaleja jokainen maan olento tulkitsee ja hyödyntää omalla tavallaan. Esitän tutkielmassani, että maailma on ympäristönsä kanssa resonoivista monilajisista materiaalisista medioista syntyvä kudelma, jossa sekä ihmiset että ei-inhimilliset olennot aina elollisista organismeista mekaanisiin koneisiin ovat tärkeitä toimijoita. Tämän ymmärtäminen auttaa meitä ihmisiä huomaamaan sellaista lajiyhteyttä ja kommunikaation mahdollisuuksia, jotka voisivat muuten jäädä pimentoon. Samalla käy mahdolliseksi laajentaa ja moninaistaa käsitystä siitä, kuinka maapallo toimii maailman mediumina.
Chthuluseenin haasteeseen tarttuvalla mediatutkimuksella on sanottavaa myös media-alan, muun muassa journalismin käytäntöjen, kehittämisen kannalta, ja nostan tätä koskevia huomioita esiin työni lopussa
"Se on siinä, mitä sä teet joka päivä” : Diskurssianalyysi sosiaali- ja terveysalan johtajien työhyvinvointipuheesta
No full textTässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelun kohteena on sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien johtajien näkemykset työhyvinvoinnista sekä sen johtamisesta. Tutkimuksessani tuon esille työhyvinvointikäsityksen muodostumista johtajien haastattelupuheissa ja selvitän, kuinka johtajat asemoivat itsensä erilaisiin puheissaan esiintyviin työhyvinvointidiskursseihin. Työhyvinvointipuheen ymmärtämisen tueksi esittelen tässä tutkielmassa myös aikaisempien tutkimusten muodostamaa käsitystä työhyvinvoinnista ja johtamisesta, niin yhdessä kuin erikseen.
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii professori Juhani Ilmarisen luoma Työkyvyn talo -malli (2006), joka on tutkimuksiin perustuva kattava yhteenveto erilaisista tekijöistä, jotka vaikuttavat keskeisesti työkykyyn ja toimivat työhyvinvoinnin perustana. Lisäksi aikaisempiin tutkimuksiin nojaava teoriakatsaus muodostaa käsitystä siitä, kuinka työhyvinvointi nähdään erottamattomana osana yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia, johon johtamisjärjestelmän kautta on mahdollisuus, mutta myös velvollisuus vaikuttaa. Erilaisten johtamiskäytäntöjen joukosta erityisesti transformationaalinen johtajuus, jaettu sekä valmentava johtajuus, työhyvinvointia edistävä esimieskäyttäytyminen sekä tunneälykäs johtaminen nousevat työhyvinvoinnin johtamisen kannalta keskeiseen asemaan.
Tutkimusaineistonani tässä laadullisessa pro gradu -tutkielmassa on kolme sosiaali- ja terveysalalla työskentelevän johtajan yksilöhaastattelua, jotka toteutin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, ja joiden analyysimenetelmänä olen käyttänyt diskurssianalyysiä. Tutkimuksen tuloksiksi muodostui neljä erilaisista elementeistä rakentuvaa työhyvinvointidiskurssia, joihin kuuluvat vastuunjaon, työskentelyolosuhteiden, tunnepohjaisuuden sekä tuottavuuden diskurssit. Erilaisissa puhetavoissa sosiaali- ja terveysalan johtajat tuottavat itselleen moniulotteista toimijuutta, ja noiden puhetapojen tarkastelu osoittaa, että johtajien näkemykset tukevat vahvasti jo aikaisemmissa tutkimuksissa esitettyjä näkökulmia työhyvinvoinnin johtamisesta. Tutkimustulokset korostavat, ettei työhyvinvoinnin johtamista voida tarkastella vain yhdenlaista näkökulmaa käyttäen, sillä erilaiset johtajuuskäytänteet limittyvät sekä täydentävät toisiaan. Vaikka työhyvinvoinnin johtamisen kuvaillaan olevan osa johtajan jokapäiväistä työnkuvaa, ei vastuuta työhyvinvoinnista kuitenkaan rajata kuuluvaksi vain johtajalle. Keskeisenä periaatteena on, että myös työntekijät nähdään merkittävässä roolissa työhyvinvoinnin kokonaisuuden muodostumisessa.The purpose of this master`s thesis is to investigate the views of managers working in the health and social care sector on workplace wellbeing and its management. In my thesis, I introduce how the concept of workplace wellbeing comes out in interviews with managers, as well as find out how managers position themselves in the various discourses of workplace wellbeing through the language they use. To support the understanding of the ways in which workplace wellbeing is spoken about, I present in this thesis also concepts from previous research on workplace wellbeing and management, both together and separately.
The theoretical framework of my thesis consists of The Work Ability House model (2006) created by Professor Juhani Ilmarinen, which is a comprehensive summary based on research of the various factors that play a key role in people’s ability to work and serve as a basis for workplace wellbeing. In addition, a theoretical review based on previous research forms an understanding of how workplace wellbeing is seen as an inseparable part of an individual's overall wellbeing, which not only can, but should be influenced via the management system. Among the various management practices, transformational leadership; shared and coaching leadership; managerial behaviour that promotes well-being at work; as well as emotionally intelligent leadership become central to the management of well-being at work.
The research material of this qualitative thesis consists of individual interviews with three managers working in health and social care, which I carried out using a semi-structured thematic interview method with discourse analysis as the method of analysis. The results of the study are four different discourses on workplace wellbeing, which include discourses on the division of responsibilities, working conditions, emotionality and productivity. Health and social care managers portray a multidimensionality through the language that they use, and examining this language shows that the views of managers strongly support the perspectives on workplace wellbeing already presented in previous studies. The results emphasize that the management of workplace wellbeing cannot be viewed only from one perspective, as different leadership practices overlap and complement each other. Although the management of workplace wellbeing is described as part of the manager's day-to-day job description, the responsibility for workplace wellbeing is not limited only to managers. The key principle is that employees are also seen as playing a significant role in shaping workplace wellbeing
Alcoholic beverage preferences among teenagers in Finland before and after the 2018 alcohol law change
No full textComplicated mild traumatic brain injury in older adults: Post-concussion symptoms and functional outcome at one week post injury
No full textÄiti, vartija tulee: Vanajan avovankilan perheosastolla vankeusrangaistustaan suorittavien äitien kokemuksia perheosastosta pienen lapsen kasvuympäristönä
No full textVanajan avovankilan perheosasto on konseptina melko poikkeuksellinen, mutta erittäin tärkeä monille vankeusrangaistustaan suorittaville vanhemmille sekä heidän lapsilleen. Tutkimuskysymyksinä tutkielmassa on, miten Vanajan avovankilan perheosaston arki rakentuu pienen lapsen kannalta, millainen todellisuuskäsitys vankilan perheosastolla vallitsee sekä millaiseksi Vanajan avovankilan perheosastolle sijoittuneet vanhemmat kokevat perheosaston pienen lapsen kasvuympäristönä. Tässä tutkielmassa on kartoitettu perheosaston arkea useasta näkökulmasta luoden syvällisempää ymmärrystä perheosastoon.
Tutkielman aineistona on käytetty perheosastolla vankeusrangaistustaan suorittavien vanhempien haastatteluja, tutkijan observointia osastolla sekä keskusteluja osaston työntekijöiden kanssa. Tutkielman analyyttinen ote yhdistää vahvasti empiriaa sekä teoriaa tuoden esille sosialisaatioprosessia, lapsen minuuden kehitystä sekä kiintymyssuhdetta.
Tutkielman tulokset on jaettu kuuden pääteeman alle, jotka ovat 1) osaston tilat ja turvallisuus, 2) lapsen etu ja säännöt, 3) pysyvyys ja rutiinit, 4) osaston työntekijät ja vanhempana jaksaminen, 5) lapsen vertaiset sekä 6) vankilan ulkopuolinen verkosto ja perhe. Perheosaston tilat koettiin pääsääntöisesti hyväksi ja turvalliseksi lapselle. Osaston arki rakentuu lapsen edun mukaisesti eikä osastolle sijoittumisen koeta vaikuttavan lapseen kovinkaan negatiivisesti. Osaston sisällä muuttaminen sekä vanhemmuuden vaihteleva tukeminen koettiin haastavaksi. Lapsilla on leikkikavereita vaihtelevasti joko osastolla tai vankilan ulkopuolella kerhoissa. Lapset pyrkivät luomaan osaston toisiin lapsiin vahvojakin tunnesiteitä. Yhteyden pitäminen vankilan ulkopuoliseen perheen verkostoon on melko toimivaa ja riittävää, lapsi saattaa kuitenkin vierastaa isäänsä tai erkaantua hieman muusta perheestä
