47495 research outputs found
Sort by
Sininen hetki ja muita markkinointikertomuksia: Kerronnallisuus brändin käytössä Fazerin suklaamainoksissa ja -kampanjoissa
No full textTässä pro gradussa käsitellään kerronnallisuuden esiintymistä nykyajan markkinoinnissa ja viestinnässä sekä sitä, miten kerronnallisilla keinoilla vaikutetaan kohdeyleisöön ja brändeihin. Työ yhdistää kertomustutkimuksen ja markkinoinnin tutkimuksen käsitteistöä ja teoriaa, joiden avulla perehdytään syvemmin aihealueeseen ja analysoidaan kohdeaineistoa. Kohdeaineistona tässä tutkimuksessa ovat Fazerin Sinisen kaksi televisiomainosta ”Tärkeintä on rakkaus” ja ”Sininen hetki”, sekä poplauluja Ellinooran musiikkivideo ”Sininen hetki”. Lisäksi kohdeaineistoon kuuluu Fazerin kolme nettimainoskampanjaa: ”Kiitos – Kismet”, ”Kismet Kaverikuva” ja ”Pieni pala rakkautta”.
Tutkimuksessa selvitetään, sisältävätkö kohdeaineistot kertomuksen piirteitä ja minkälaisilla kerronnallisuuden keinoilla Fazerin markkinointia toteutetaan kohdeaineiston puitteissa. Kertomustutkimuksen käsitteistä tutkimuksessa tärkeimpiä ovat kertomus, retoriset keinot, kerronnallisuus, kerrottavuus, kokemuksellisuus ja esimerkkitarinat. Markkinoinnin tutkimuksen käsitteistä otetaan esiin erityisesti kohdeyleisö, brändi, brändiin sitoutuminen ja brändiuskollisuus. Näiden käsitteiden avulla tutkimuksessa sidotaan yhteen kerronnallisuutta ja markkinointia. Lisäksi pyritään selvittämään, miten kerronnallisuus näkyy Fazerin kohdemainoksiin ja -kampanjoihin liittyvissä brändeissä.
Tutkimuksessa käsitellään edellä mainittuja aihealueita Fazerin televisiomainoksissa ja nettimainoskampanjoissa. Yksi tutkimuksen tavoitteista on vertailla televisiomainonnan ja nettimainonnan samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Kohdeaineistona olevat mainokset ja kampanjat on julkaistu suunnilleen samoihin aikoihin, joten Fazer käyttää markkinoinnissaan yhä sekä televisiomainontaa että nettimainontaa.
Tutkimuksessa selvisi, että kerronnallisuutta hyödynnetään monin eri tavoin nykyajan markkinoissa. Kohdeaineistoissa oli havaittavissa etenkin kokemuksellisuuden vaikutus, sillä mainokset ja kampanjat sisälsivät voimakkaita tunteita ja samaistuttavuutta luovia aineksia. Myös esimerkkitarinoita ja mallitarinoita hyödynnettiin sekä televisiomainoksissa että nettikampanjoissa. Kerrottavuuden rooli markkinointikertomuksissa osoittautui tärkeäksi, sillä tietyillä kerrottavuuden ominaisuuksilla varustettua kertomusta tuntui olevan helppo lähestyä ja myös painaa mieleen niin kertomus, brändi kuin tuotekin. Kaikissa kohdeaineistoissa nojattiin erityisesti retorisiin keinoihin ja argumentointiin, joilla kohdeyleisöä saatiin vakuutettua. Tutkimuksessa myös selvisi, että televisiomainokset ja nettikampanjat sisältävät monia samankaltaisia ominaisuuksia, kuten tunteilla ja kokemuksilla vaikuttamista, mutta etenkin kokemuksen jakaminen toimi netissä aivan eri tavalla kuin televisiomainosten yhteydessä.
Tämä tutkimus avaa kertomuksen mahdollisuuksia nykyajan markkinoinnissa. Samalla otetaan kuitenkin huomioon myös, että kertomusmuoto saattaa joskus muodostua pakottavaksi malliksi. Tärkeää on konteksti, missä ja miten markkinointia ja viestintää toteutetaan
Pääraudoitteen normaalivoimakestävyys ulkopuolelta jakoraudoitteella tukemattomassa teräsbetoni seinärakenteessa
No full textTyön tavoitteena oli selvittää pääraudoitteen normaalivoimakestävyys, ulkopuolelta jako-raudoitteella tukemattomassa teräsbetonisessa seinärakenteessa. Työssä selvitettiin teräsbe-tonirakenteen paikallista stabiiliuden menetykseen johtavia ilmiöitä, kuten suojabetonikerroksen lohkeilua, lokaalia- ja globaalia raudoitteiden nurjahdusta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin eri-laisia raudoitteiden normaalivoimakestävyyksiä arvioivia menetelmiä. Menetelmien käytettävyyt-tä ja tuloksia tutkittiin esimerkkirakenteen avulla.
Esimerkkirakenteen normaalivoimakestävyys määritettiin tutkimuksessa usealla eri lasken-tamenetelmällä. Menetelmillä saatuja tuloksia verrattiin keskenään. Tulokseksi saatiin, että tar-kemmin rakennetta analysoitaessa, voidaan sille saavuttaa lisää kapasiteettia. Tutkimuksessa huomattiin, että ulkopuolelta jakoraudoitteella tukemattomassa teräsbetoniseinässä pääterästen normaalivoimakestävyys on merkittävästi heikompi kuin, Eurokoodin mukaisesti toteutetun sei-nän vastaavien terästen normaalivoimakestävyys. Tutkimuksen perusteella, ulkopuolelta jako-raudoitteella tukemattoman raudoituksen sisältävää seinää ei tarvitse suoraan mitoittaa raudoit-tamattomana seinänä, vaan rakenteelle on määritettävissä laskennallinen kapasiteetti.
Perinteisistä laskentamenetelmistä käytettävimmäksi menetelmäksi osoittautui Naito et. al. -mukainen laskentamenetelmä. Menetelmän tulokset olivat toiseksi lähimpänä käsinlaskentame-netelmien tulosten keskiarvoa, mutta laskentamenetelmän ominaisuudet olivat paremmat kuin lähimpänä keskiarvoa olevalla menetelmällä.
Lisäksi laskentaa suoritettiin myöskin Ansys-laskentaohjelmalla. Ohjelmaan mallinnettiin pe-rinteisillä menetelmillä laskettuja rakennemalleja ja suoritettiin niille nurjahdustarkastelu. Las-kentaohjelman tuottamia tuloksia verrattiin muilla menetelmillä tuotettuihin tuloksiin.
Tutkimus suosittelee raudoitteiden globaalia eli kokorakenteen nurjahdusta ja lokaalia eli ra-kenteen osan nurjahdusta käsittelevän osuuden lisäämistä seinien mitoitusta käsittelevään oh-jeistukseen, ja näin lisäävän käyttäjien tietoisuutta kyseisestä ilmiöstä. Lisätutkimuksessa voisi verifioida tässä työssä tehtyjä päätelmiä, sekä käsitellä laajemmin globaalia nurjahdusta
Kuvitelmia toimijuudesta koodin maisemissa
No full textElämme 2020-luvun taitteessa tietoteknisen koodin globaalisti järjestämissä ja toisiinsa nivomissa ympäristöissä. Mediatutkimuksen alaan kuuluvassa väitöskirjassani tutkin, kuinka ihmistoimijuutta ja mediateknologista arkea koskevat käsitykset kietoutuvat toisiinsa näissä kytköksisissä ’koodin maisemissa’. Kiinnostukseni kohdistuu tapoihin, joilla mielikuvat omasta ja muiden toimijuudesta tämän päivän maailmassa rakentuvat ja vakiintuvat, ja miten toimijuuden kuvitelmien rakentumisen prosesseissa samalla tuotetaan, uusinnetaan ja mahdollisesti haastetaan yhteiskunnallisia valtasuhteita ja -asetelmia.
Tutkimukseni liikkuu kriittisen media- ja informaatioteknologian tutkimuksen, domestikaatioteorian, tieteen- ja teknologiantutkimuksen sekä kriittisen ohjelmisto- ja algoritmitutkimuksen rajapinnoilla. Tuon nämä tutkimuksen kentät yhteen hyödyntämällä kriittisen kulttuuritutkija Stuart Hallin ensimmäisen kerran vuonna 1973 esittämää ja kulttuurisessa mediatutkimuksessa sittemmin kanonisen aseman saanutta sisäänkoodaus/uloskoodaus-mallia, josta työstän päivityksen nykyisessä mediateknologisessa kontekstissa. Hallin mallia mukaillen esitän, että on tärkeää tutkia yhtäältä tapoja, joilla toimijuutta koskevia julkisia kuvitelmia yhteiskunnassa rakennetaan, ja toisaalta sitä, millaisia mielikuvia ihmisillä on omasta ja muiden toimijuudesta yhä läpikotaisemmin koodivälitteisissä arkiympäristöissä. Kuvitelmat rinnastuvat tutkimuksessani Hallin ajatukseen merkityskartastoista, joilla hän viittaa hegemonisesti rakentuneisiin merkitysten muodostelmiin ja tapoihin, joilla ne kiinnittyvät yhteiskunnallisiin käytäntöihin. Nivon merkityskartastojen idean tutkimuksessani kysymykseen arjen teknologisoitumisesta ja verkottumisesta, ja asetan tämän käsitteistyksen dialogiin tieteen- ja teknologiantutkija Sheila Jasanoffin sosioteknisten kuvitelmien ja filosofi Charles Taylorin sosiaalisten kuvitelmien käsitteiden kanssa.
Väitöskirja rakentuu johdannosta ja neljästä empiirisestä osatutkimuksesta, jotka on julkaistu vertaisarvioituina tutkimusartikkeleina. Osatutkimuksistani kahdessa ensimmäisessä tarkastelen, millä tavoin toimijuutta määritellään yhtäältä hallinnollispoliittisissa ja toisaalta teknologiaa mediavälitteisesti kotoistavissa puhetavoissa, joissa samalla kutsutaan ihmisiä hyväksymään näihin puhetapoihin sisältyviä käsityksiä toimijuudesta. Kaksi jälkimmäistä osatutkimusta siirtävät huomion siihen, miten ihmiset kokevat päivittäisten toimintaympäristöjensä teknologiavälitteisyyden, ja millaisia neuvotteluja he arjessaan käyvät verkottuneesta mediateknologiasta. Aineistoina osatutkimuksissa ovat Euroopan Unionin strategia-asiakirja Euroopan Digitaalistrategia (osatutkimus I), suomalaismediasta kerätty uutisaineisto Google Glass -älylaseista (osatutkimus II), ryhmäkeskusteluaineisto Facebookin käyttäjien ja ei-käyttäjien alustaa koskevista neuvotteluista (osatutkimus III) sekä haastatteluaineisto, jossa aktiiviset sosiaalisen median käyttäjät pohtivat verkottuneen mediateknologian paikkaa arjessaan suhteessa omasta mediateknologian käytöstään keräämäänsä seurantadataan (osatutkimus IV). Analyysimenetelminä olen hyödyntänyt tarinanarratologiaa ja diskurssinarratologiaa, mukailtua Hallin sisäänkoodaus/uloskoodaus-mallia sekä sovellusta filosofi-sosiologi Henri Lefebvren rytmianalyysista.
Monitieteinen, -menetelmäinen ja -aineistoinen lähestymistapani valottaa eri suunnilta ihmistoimijuutta koskevien kuvitelmien mutkikkuutta ja moniulotteisuutta luoden pohjaa niiden tarkemmalle tutkimiselle jatkossa. Tulokseni osoittavat, että hallinnon, teknologiayritysten ja median tapoja puhutella ihmisiä teknologisoituneen yhteiskunnan toimijoiksi yhdistää heidän kutsumisensa rooleihin, jotka kytkeytyvät ensisijaisesti kulutukseen ja talouskasvuun. Tällöin katoavat näkyvistä sekä kysymykset teknologisen kehityksen suunnasta ja sitä ohjaavista arvovalinnoista että kysymykset mediateknologian kytkösluonteesta ja infrastrukturaalisista ehdoista. Vastaava häivyttyminen toistuu ja saa vahvistusta haastatteluihin ja ryhmäkeskusteluihin osallistuneiden puheessa omasta suhteestaan mediateknologiaan, erityisesti älylaitteisiin ja sosiaaliseen mediaan.
Tiivistäen tutkimukseni valottaa, että alistuneisuuden, voimattomuuden ja tyytymisen sävyttämä toimijuuden malli jäsentää vahvasti aikamme ’koodin maisemia’ ja ihmisten suhdetta niihin, olkoonkin että prosessissa voi tunnistaa myös neuvotteluja ja ristiriitoja. Visiot nykytilannetta haastavista tai sitä radikaalisti muuttavista toiminnan mahdollisuuksista ja vaihtoehtoisista toimijuuden muodoista ovat silti varsin marginaalisia. Tältä pohjalta argumenttini on, että kuvitelmat mediateknologisesta maisemasta, jossa teknojätit myös tulevaisuudessa määrittelevät toiminnan ehdot, osallistuvat monella tapaa aktiivisesti vaikka eivät välttämättä ihmisten itsensä tiedostamasti teknologisoituneen yhteiskunnan valtarakenteiden ja -dynamiikan ylläpitämiseen. Tutkimukseni tähdentääkin tarvetta sekä etsiä keinoja tehdä näkyväksi vaihtoehtoja nykyisille toiminnan malleille että kehittää tapoja, joilla ihmisiä voitaisiin haastaa pohtimaan, millaisen teknologian kanssa he haluavat arjessaan elää.At the dawn of the 2020s, computer code organises and shapes daily life around the world in increasingly profound ways. In this media studies dissertation, I examine how understandings of human agency and the technologically mediated everyday entwine in the ‘landscapes of code’. I am interested in how imaginaries of one’s own agency and that of others are constructed and stabilised in the contemporary world. I also look at how societal power structures and arrangements are produced, reproduced, and possibly challenged in the processes of constructing imaginaries of agency.
My research navigates at the intersections of critical media studies, domestication theory, and science and technology studies as well as critical software and algorithm studies. I unite these fields of research using the encoding/decoding model of the critical cultural studies scholar Stuart Hall. He presented the first version of the model in 1973, and since then it has achieved canonical status in the field of media studies. I both use and update Hall’s model in a contemporary media-technological context. In tune with Hall, I assert the importance of studying, on the one hand, how public imaginaries of agency are constructed, and, on the other hand, what imaginaries of agency ‘ordinary people’ entertain in their code-based everyday environments. I juxtapose the notion of imaginaries with Hall’s idea of ’maps of meaning’, by which he refers to the hegemonically constructed assemblages of meaning and how they are attached to societal practices. I also connect ‘maps of meaning’ to the questions pertaining to what has been called softwarization and to the increasingly networked quality of everyday life, bringing Hall’s conception into dialogue with STS scholar Sheila Jasanoff’s notion of ‘sociotechnical imaginaries’ and with philosopher Charles Taylor’s notion of ‘social imaginaries’.
The dissertation comprises an introduction and four empirical case studies that have been published as peer-reviewed research articles. The first case study examines how agency is defined in administrative-political discourse while the second focuses on how (and what kind of) agency is constructed by discursively pre-domesticating a new technological artefact in the mainstream media. In both cases, people are interpellated to accept and adopt a particular form of agency. The other two case studies shift attention to how people experience the softwarization of their daily environments and to the kinds of technology-related negotiations that occur in everyday life. The data sets in the four case studies include a strategic plan, Digital Agenda for Europe, by the European Union (case study I), news items on Google Glass from Finland’s mainstream media (case study II), focus group data on Facebook user and non-user negotiations concerning the architectural power of the platform (case study III), and interviews with avid social media users on the experiential landscapes of networked daily life, using self-tracking on ICT as a prompt. The methods of analysis include story narratology and discourse narratology, an adaptation of Hall’s encoding/ decoding model, and the application of Henri Lefebvre’s rhythmanalysis.
The dissertation’s multidisciplinary, multimethod, and multidata approach illuminates the diversity and complexity of imaginaries of agency, paving the way for a more profound study of associated problems in the future. My results suggest that administrations, technological corporations, and mainstream media persuade people to adopt a form of agency that promotes increased consumption and economic growth. At the same time, the direction of technological development, the values that guide it, and questions of connectivity and infrastructural conditions disappear from sight. A similar process can be observed in my focus group and interview data when people discuss their relationships to media technology and especially to smart devices and social media.
To summarise, a key finding of my dissertation concerns the resigned sense of agency shared by people in the context of contemporary landscapes of code. Despite the sporadic negotiations and dissonances that surface in my data, it seems that people have grown accustomed to the notion that they have very little or no opportunity to influence the structures of their networked daily environments. The visions that could challenge or radically alter the sociotechnical forces that currently condition agency remain in the margins. Thus, I argue that the imaginaries of the mediatechnological landscape as ruled by the tech giants contribute actively, though not necessarily consciously, to consolidating the structures of power. Based on my findings, I contend that critical research should make visible alternatives to current modes of technology-related action and urgently develop ways to challenge people to creatively (re)imagine the kind of technology they want to live with
Hormonihoitoa saavien eturauhassyöpäpotilaiden kokemuksia liikuntainterventiosta : pilottitutkimus
No full text
Yritysturvallisuuteen liittyvien vastuiden ja velvollisuuksien huomioiminen kohdeyrityksessä: Turvallisuustoimintojen ja -johtamisen organisointi
No full text
Vuoropäiväkotien retkeilykulttuuri sekä vuoropäivähoidossa olevien lasten luontokokemukset päiväkotien retkiltä
No full textTutkimukseni tavoite on tarkastella päiväkotien retkeilykulttuuria ja sen kehittymistä matkalla päivähoidosta varhaiskasvatukseen sekä erityisesti vuoropäiväkodeissa hoidossa olevien lasten luontokokemuksia retkien jälkeen. Vuoropäivähoito on epätavalliseen aikaan järjestettävää varhaiskasvatusta. Se voi merkitä riskejä lapsen tasapainoiselle kasvulle ja kehitykselle. Toisaalta joustavat toimintatavat, lapsen yksilöllisyyden huomioon ottaminen sekä lapsen kuuleminen ovat ominaisia vuorohoidolle. Retkeily mahdollistaa myönteisen omana itsenä olemisen ja kiireettömän sosiaalisen todellisuuden vertaisten kanssa. Se voi mahdollistaa rauhan, tilan ja vapauden kokemuksen luontoympäristössä vastapainoksi melulle ja rikkonaiselle arjelle. Lasten omaehtoisen toiminnan tilana retket näyttäytyvät myös osallisuuden, toimijuuden ja kuvittelukyvyn näkökulmasta. Turvallisuus, autonomia ja empatiakyky ovat merkittäviä tekijöitä lapsen psyykkisen kehityksen kannalta. Käyttäytyminen on intentionaalista ja ympäristösidonnaista. Tilana retkikohteet edustavat fyysisiä paikkoja ja niiden tarjoumia sekä lasten havaintoja niistä. Havaitseminen kohdistuu etupäässä niihin tarjoumiin, joilla on toiminnallinen merkitys. Retket merkitsevät lisäksi lasten ja aikuisten keskinäistä sosiaalista kanssakäymistä sekä lasten keskinäistä vuorovaikutusta toistensa kanssa.
Kokemusten ja merkitysten maailma avautuu tutkimuksen fenomenologisessa viitekehyksessä tarkastelemalla lasten tulkintoja retkiympäristön tarjoumista. Fenomenologinen viitekehys on inhimillisen kokemuksen merkityksen tutkimista ja ihmisen elämismaailman käsitteellistämistä. Ryhmän aikuisten sitoutuneisuus retkeilyyn voi olla tekijä, joka määrittää lasten toimintamahdollisuuksia. Voimassa olevan lainsäädännön ja perusteasiakirjojen mukaan ympäristökasvatus ja lähiympäristöön tutustuminen ovat vallitsevia normeja päiväkodeissa. Tutkimuksen tarkoitus on valottaa sitä, miten retket näyttäytyvät päiväkotiryhmissä, mitkä tekijät motivoivat lapsia retkillä ja miten kasvattajien asennoituminen vaikuttaa retkeilyyn. Luontoympäristö voi rauhoittaa ja lievittää stressioireita. Pyrkimyksenä on avata myös eko- ja ympäristöpsykologista näkökulmaa retkeilyyn. Retkikokemukset tulevat esiin kunkin ryhmän keskusteluissa. Lapset kertovat tarinoita, tekevät kuvia ja avaavat siten omaa kokemustaan. Tarinat muodostavat omat narratiivinsa. Osallistuva havainnointi pyrkii linkittämään lasten kokemuksia tehtyjen havaintojen kanssa. Aineistoa kerättiin neljästä eri päiväkodista Tampereen ympäristökuntien alueella. Mukana oli kolme säännöllisesti vuorohoitoa tarjoavaa ryhmää sekä yksi satunnaisesti vuorohoitoa tarjoava päiväkotiryhmä. Aineisto koostui henkilöstön teemahaastatteluista, havainnoinnista, lasten ryhmäkeskusteluista sekä lasten piirroksista ja niihin liittyneistä tarinoista
Kuntouttavan työtoiminnan haasteet ja kehittäminen kunnissa
No full textPro gradu-tutkielmassani tarkastelen kuntouttavassa työtoiminnassa esiintyviä haasteita ja sitä, millä tavoin kuntouttavan työtoiminnan palvelua on kunnissa pyritty kehittämään. Kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuollon palvelu, jonka järjestäminen kuuluu kunnan vastuulle. Kuntouttavan työtoiminnan laki tuli voimaan vuonna 2001. Kuntouttavan työtoiminnan tarkoituksena on parantaa henkilön elämänhallintaa ja työllistymismahdollisuuksia.
Kuntouttava työtoiminta voidaan nähdä yhtenä aktivointipolitiikan menetelmänä ja aktivointivälineenä. Työttömien aktivointi on laajasti tunnettu ilmiö maailmalla ja erilaisia aktivointiohjelmia on useita. Yleisesti ottaen aktivointi viittaa käytäntöihin, jotka tavoittelevat niiden ihmisten integrointia yhteiskuntaan, jotka ovat työelämän ulkopuolella ja käyttävät tuloetuja. Aktivointi sisältää usein tiukempia etu- ja tukiehtoja, korkeampia työvelvoitteita ja henkilökohtaista ohjausta. Aktivointia toteutetaan usein sopimusten ja suunnitelmien laatimisen kautta ja siihen sisältyy ajatus yksilön vastuun ja vastuuntunnon lisäämisestä verrattuna valtion vastuuseen.
Aktivoinnin ja kuntouttavan työtoiminnan vaikuttavuutta on tutkittu paljon. Tutkimuksessa ja keskustelussa korostuu kriittinen näkökulma, jonka mukaan vaikuttavuus on hyvin rajallista, mikäli tavoitteena on työllistyminen.
Pro gradu -työni pohjana toimii alkuvuodesta 2018 kunnille osoitettu kysely koskien kuntouttavan työtoiminnan järjestämistä. Tutkimus on toteutettu laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä analysoimalla avovastauksia. Tutkimuksen kautta saadaan tietoa siitä, missä asioissa kuntouttava työtoiminta kunnissa nähdään haasteelliseksi. Lisäksi saadaan tietoa siitä, millä tavoin palvelua pyritään kehittämään, ja millä tavoin toimintaa tulisi kehittää vastaamaan paremmin laissa säädettyä.
Kyselyvastausten mukaan kunnat näkevät haasteena etenkin työtoimintapaikkojen vähyyden, rajatut resurssit ja palvelulle asetetuttuihin vaatimuksiin liittyvät teemat. Toisaalta vastauksissa käsitellään myös henkilöstölle asetettujen korkeiden vaatimusten tematiikkaa ja kuntouttavan työtoiminnan jälkeistä aikaa, jatkopolkujen löytämistä asiakkaalle. Selkeästi korostui myös näkökulma asiakkaista yhä vaativampana ja haasteellisempana ryhmänä. Palvelun kehittämiskohteina kunnat mainitsevat työtoimintapaikkojen määrällisen ja laadullisen kehittämisen, yhteistyöhön, henkilöstöön ja resursointiin panostamisen sekä rakenteiden ja prosessien kehittämisen. Lisäksi painotetaan asiakaslähtöistä tavoitteenasettelua, jossa asiakkaan parempi pärjääminen tulevaisuudessa on keskiössä.In this Master´s thesis I look at the challenges of rehabilitative work and the ways in which the service of rehabilitative work in municipalities has been developed. Rehabilitative work is in Finland a social welfare service and it is the responsibility of the municipality to organize the service. The Act on Rehabilitative Work entered into force in 2001. The purpose of rehabilitative work is to improve a person's life management and employment opportunities.
Rehabilitative work can be seen as a method and activation tool of activation policy. The activation of the unemployed is a well-known phenomenon worldwide and there are several activation programs. Activation refers to practices that seek to integrate unemployed people and people with income benefits. Activation can be achieved through stricter terms and conditions of support, higher work obligations, and a personal controller, and it is often accomplished through contracts and plans. In general activation involves the idea of increasing individual responsibility as opposed to state responsibility.
There are many studies on the effectiveness of activation and rehabilitative work. The research and debate highlight the critical aspect: effectiveness is very limited if the aim is employment.
The basis for my Master's thesis is a questionnaire addressed to municipalities of Western and Inland Finland in February 2018. The research has been carried out by qualitative content analysis by analyzing open answers. The survey provides information on where rehabilitation work in municipalities is perceived as challenging. In addition, information is provided on how the service is being developed and how the activities should be developed to better reflect the legal requirements.
According to the survey, municipalities see the number of workplaces of rehabilitative work, limited resources and service requirements as a particular challenge. On the other hand, the answers also deal with the high demands placed on the staff and the post-rehabilitation period. The perspective of customers as an increasingly demanding and challenging group was also clearly highlighted. As the focus of the service development, municipalities mention the quantitative and qualitative development of workplaces, the investment in cooperation, personnel and resourcing, and the development of structures and processes. In addition, emphasis is placed on a customer-oriented goal setting, where better future success for the customer is in central