47495 research outputs found
Sort by
Gamified Cohousing: Hyrsylän koulusta asuinyhteisöksi
No full textVanha koulurakennus Lohjan Hyrsylässä on vuonna 1905 rakennettu hirsirakenteinen kyläkoulu, jossa yli 100 vuoden ajan toimi kansakoulu ja myöhemmin ala-aste. Noin 60 oppilaan koulu suljettiin vuonna 2015 sisäilmaongelma epäilyjen vuoksi ja rakennus jäi vaille käyttäjiä. Koulurakennus myytiin kaupungin toimesta avoimessa huutokaupassa vuonna 2017 suurimman tarjouksen tehneelle portugalilaiselle arkkitehdille Pedro Aibéolle. Projektissaan Gamified Cohousing on Hyrsylän koulurakennus pihapiireineen muuttumassa yhteisöasumisen ja työskentelyn kohteeksi. Asukkaille on kehitetty uudenlaisena lisänä yhteisöasumiseen mobiiliapplikaatiopeli, mikä tuo käyttäjät tiiviimmin yhteen. Applikaation avulla jokainen asukas osallistuu arkisiin askareisiin ja niiden päättämiseen pelin avulla. Tämä luo yhteisöllisyyttä ja päätösten tekoa vaivattomammaksi jokaiselle. Hyrsylän koulun uudistusten avulla halutaan kyseenalaistaa vanhojen rakennusten purkaminen, ja sen sijaan uuden käyttötarkoituksen ensisijainen etsiminen. Vanha koulurakennus saadaan vaivattomasti muokattua yhteisöasumiselle sopivaksi ja itsenäisesti toimivaksi kokonaisuudeksi käyttäjien panostuksella.
Diplomityössäni käyn läpi Gamified Cohousing projektin perusaatteita, tutkin yhteisöasumista ja sisäilmaongelmatuomion saaneen rakennuksen kunnostusta. Tutkimukseni perusteella esittelen omat ratkaisuni vaivattomaan ja helposti toteutettavaan suunnitelmaan, jossa vanha koulurakennus muovautuu yhteisöasumiselle ja työskentelylle sopivaksi. Hyrsylän koulun kohde sijaitsee Helsingin lähellä kulttuurimaisemallisesti merkittävässä paikassa ja koulurakennus on suojeltu. Suomessa on paljon vastaavia tyhjilleen jääneitä kyläkouluja, jotka sopisivat erinomaisesti vastaavanlaiselle projektille. Työssäni esittelen perustellusti vaihtoehtoisen ratkaisun vanhojen koulurakennusten uudelleen käyttöönotosta niiden purkamisen sijaan. Näin saisimme säilytettyä rakennusperinnöllisesti arvokkaita kohteita maassamme ja esiteltyä vaihtoehtoisen asumisen muodon, joka Suomessa on vielä varsin uusi ja tuntematon monelle
Puhumattomat äänet kerronnassa: Kognitiivisen poikkeavuuden kuvaus William Faulknerin teoksessa The Sound and the Fury ja Claire Castillonin novellissa ”Nœud-nœud”
No full textTutkielma käsittelee kommunikoimattoman henkilöhahmon ja hänen äänensä rakentumista William Faulknerin romaanin The Sound and the Fury ja Claire Castillonin novellin ”Nœud-nœud” kerronnassa. Tutkimuskohde laajenee kerronnan tarkastelun myötä koskemaan myös muita kerronnassa ilmeneviä ääniä sekä tekijän ohjailua tiettyjen arvojen välittämiseksi ja tunnevaikutusten saavuttamiseksi. Tutkimuskohteeksi valittujen tekstien kerronta on (ainakin näennäisesti) minämuotoista ja tajunnanvirranomaista. Kohdetekstejä yhdistää tämän kerronnallisen valinnan lisäksi se, että päähenkilöt tai keskeisimmät henkilöt ovat ei-neurotyypillisiä ja vaikeasti kognitiivisesti poikkeavia, mikä on myös keskeisin teema, jota kerronta kauttaaltaan ilmentää.
Henkilöhahmojen ”ääniä” ja äänen käsitettä tarkastellaan työssä paitsi narratologian näkökulmasta, myös Bahtinin kuvaaman sankarin äänen ja äänten polyfonian näkökulmasta. Työn keskeisenä juonteena on se, pääseekö kerronnassa esiin bahtinilaisittain ”sankarin puhdas ääni” vai ei, ja mitkä kerronnalliset keinot mahdollistavat sen esiin pääsemisen. Niin ikään huomio kohdistuu siihen, miten tunnevaikutuksia säädellään kerronnan progressiossa. Työssä tarkastellaan sitä, kuinka kerronnalliset valinnat ja esiin pääsevien äänten välinen keskustelu tai rajankäynti vaikuttavat syntyviin tunnekokemuksiin ja erityisesti empatian kokemiseen. Tutkimuksessa sivutaan myös tyylilajin merkitystä syntyvien tunteiden kannalta: tällöin mielenkiinto kohdistuu kognitiivisen ja fyysisen poikkeavuuden kuvauksessa tunnevaikutusten kärjistämiseksi käytettyihin groteskin elementteihin. Kulttuuriset metaforat ja stereotypiat vammaisuudesta sekä täten vammaistutkimuksellinen näkökulma on siis myös mukana työn taustalla. Retorinen kertomusteoria punoo yhteen tutkimuksen keskeiset tavoitteet: lähtökohtana on, että kerronta on tekijän taiteellinen sommitelma, ja kerronnalliset valinnat on tehty tiettyjä tavoitteita silmällä pitäen. Kerronnan synteettinen luonne on siis tutkimuksen keskeinen lähtökohta.
Teoriakirjallisuuden pohjalta syntyneet, työtä ohjanneet tutkimushypoteesit ovat seuraavat:
1) Kommunikoimattoman henkilöhahmon ääni eli kerronnan deiktinen keskus on taiteellinen kompositio, jossa korostuvat ja yhdistyvät synteettiset sekä temaattiset aspektit.
2) Tekijä sommittelee kerronnan ja siinä ilmenevien äänten keskustelun niin, että kerronnassa tarjotaan lukijalle valittua arvopositiota tulkinnan lähtökohdaksi. Tässä annetaan myös aihio tietynlaisten tunnekokemusten syntymiseen. Oletuksena kuitenkin on, että lukijan tunnekokemus syntyy lopulta yksilöllisistä lähtökohdista. Tarkastelen erityisesti empatian mahdollisuutta lukukokemuksessa.
3) Kerronnan progressio ja esimerkiksi aukkopaikat ovat keskeisiä tunnevaikutusten säätelyn keinoja. Oletuksena tässä tutkimuksessa on, että tämän lisäksi kohdeteksteissä säädellään syntyvien tunnevaikutusten voimakkuutta tyylilajin valinnan kautta. Fyysisen ja psyykkisen poikkeavuuden kuvauksessa hyödynnetään usein groteskin ja jopa abjektin piirteitä, joiden kautta oletetaan tässä tutkimuksessa haluttavan kärjistää haluttuja tunnevaikutuksia lukijassa. Tämä tuo myös mukaan yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen aspektin – oletuksen siitä, mitä pidetään ymmärrettävänä ja hyväksyttävänä tai mikä on moraalisesti oikein.
Kohdetekstini ja niiden tarkastelu sekä vahvistivat että koettelivat asetettuja hypoteeseja. Erityisen selkeästi nousi esiin tyylittelyn ja ironian merkitys empatian kokemuksen kannalta. Ääni ei välttämättä olekaan sen henkilöhahmon, jolta se aluksi vaikuttaa, vaan kyse voi olla tietoisesta äänten manipuloimisesta. Niin ikään ääni ei välttämättä edusta mitään sanottua, vaan se ilmaisee pikemminkin asenteita tai tunnetiloja. Tutkimukseni keskiössä ei siis ole kerronnan todenkaltaisuus, vaan diegesis – temaattisen ja synteettisen puolen yhteispeli, jossa tekijä käyttää valitsemiaan resursseja haluttujen vaikutusten aikaansaamiseksi
Tuetun koekaivannon instrumentointi ja analysointi
No full textTampereen yliopiston Maa-, pohja- ja ratarakenteiden yksikkö ja Väylävirasto toteuttavat vuosina 2019–2021 täyden mittakaavan tuetun koekaivannon Raaseporin kaupungin Pohjan kylässä. Kokeessa monitoroidaan maanpaineita, huokospaineita, siirtymiä ja taivutusmomentteja sekä ankkurivoimia kaivannon kaivun ja kuormittamisen yhteydessä. Tämän lisäksi kaivannon pitkäaikaiskäyttäytymistä monitoroidaan yli vuoden ajan. Kokeesta kerättyä mittausdataa hyödynnetään maanpainerakenteiden laskenta- ja mitoitusohjeistuksen kehittämisessä. Tässä tutkimuksessa toteutettiin koekaivannon instrumentointi, vertailtiin eri laskentaohjelmien ja -mallien soveltuvuutta tukiseinien laskennalliseen mitoittamiseen pehmeikkökohteissa sekä analysoitiin ennen kaivuvaihetta kerättyjä mittaustuloksia.
Kaivanto tehdään pehmeälle savimaalle. Kaivanto tuetaan yhdeltä sivulta teräsponttiseinällä ja muut sivut rakennetaan luiskattuina. Teräsponttiseinä tuetaan yhdeltä tasolta vaakasuuntaisilla esijännitetyillä ankkureilla vastapontteihin. Teräsponttiseinän kokonaispituus on 59,4 m. Kaivannon pohjan syvyys on 3–4 m riippuen kaivun aikana mitatuista tukiseinän siirtymistä. Neljän metrin kaivusyvyydellä kaivannon pohjan leveys on 20 m ja pituus 10 m.
Koealue instrumentoitiin kattavasti. Alueelle asennettiin 24 maanpaineanturia, 29 venymäliuska-anturia, 33 huokospaineanturia, viisi voima-anturia, kaksi push-in-paineanturia, kaksi automaatti-inklinometriä, joissa molemmissa on 13 automaatti-inklinometrianturia, viisi inklinometriputkea manuaalisia inklinometrimittauksia varten, 15 prismaa takymetrimittauksia varten sekä yksi lämpötilaprofiilimittalaite, jossa on 36 lämpötila-anturia.
Tutkimuksessa käytetyt laskentaohjelmat olivat GeoCalc ja Plaxis 2D. GeoCalcilla laskelmat tehtiin moduuliperusteisella epälineaarisella palkki–jousi-mallilla ja Plaxis 2D:llä Mohr–Coulomb, Hardening Soil ja HSsmall -kontinuumimateriaalimalleilla. Pienimmät siirtymät, taivutusmomentit ja ankkurivoimat saatiin HSsmall-mallilla. Suurimmat siirtymät saatiin Hardening Soil -mallilla ja suurimmat taivutusmomentit ja ankkurivoimat GeoCalcilla.
Tutkimuksessa analysoitiin ennen kaivannon tekemistä mitattuja tukiseinän siirtymiä, huokospaineita, maanpaineita, taivutusmomentteja ja lämpötiloja. Siirtymät mitattiin automaatti-inklinometreillä, huokospaineet ja maanpaineet huokospaine-, maanpaine- ja push-in-paineantureilla, taivutusmomentit venymäliuska-antureilla ja lämpötilat lämpötilaprofiilimittalaitteella sekä huokospaine-, maanpaine- ja push-in-paineantureilla. Siirtymä-, huokospaine- ja lämpötilamittaukset vaikuttavat mitattujen tulosten perusteella toimivan hyvin. Maanpaine- ja taivutusmomenttimittauksien toimivuudesta ei vielä voitu tehdä johtopäätöksiä. Tarkempaa tietoa mittalaitteiden toimivuudesta saadaan kokeen suorittamisen jälkeen
Oikeus elää vaan ei mielenosoittaa?: Tutkimus Oikeus elää -mielenosoituksesta kaupunkitilallisena ilmiönä Helsingin Sanomien verkkokeskustelun diskursseissa
No full textVuonna 2017 turvapaikkaa hakevat siirtolaiset osoittivat Helsingin keskustassa kuukausien ajan mieltään kritisoidakseen Suomen turvapaikkaprosessin käytäntöjä. Tässä tutkielmassa tarkastelen, millaista keskustelua julkisen kaupunkitilan valjastaminen siirtolaisten poliittisen osallistumisen areenaksi herätti Helsingin Sanomien verkkokeskustelussa.
Julkisella tilalla on monia tehtäviä, joista yksi keskeisimpiä on julkisen keskustelun mahdollistaminen. Oikeus elää -mielenosoituksesta käytyä keskustelua analysoimalla paneudun siihen, kuinka tätä ja muita julkisen tilan tehtäviä Helsingin Sanomien verkkokeskustelussa merkityksellistetään. Tarkastelen, millaisia mielenosoitusta kaupunkitilallisena ilmiönä kuvaavia diskursseja keskustelussa esiintyy, ja kuinka näissä diskursseissa määritellään sitä, millaisia – ja kenen – tarpeita julkisen tilan tulisi palvella. Mielenosoitus ja sitä käsittelevä verkkokeskustelu toimivat linssinä myös turvapaikkaa hakevien siirtolaisten poliittiseen toimijuuteen.
Aineistoni koostuu Helsingin Sanomien verkkosivuilla Oikeus elää -mielenosoituksen aikaan helmi-heinäkuussa 2017 käydystä verkkokeskustelusta. Olen kerännyt kommentit 36:n mielenosoitusta käsittelevän uutisen yhteydestä. Aineisto pitää sisällään 1017 kommenttia, jotka muodostavat yhteensä 253 tekstiliuskaa. Verkkokeskustelun analyysiin sovellan foucault’laista diskurssianalyysia.
Verkkokeskustelusta hahmottuu kolme mielenosoitusta vastustavaa diskurssia, joista lian diskurssi kuvaa mielenilmauksen epäsiistiksi ja epäjärjestystä edustavaksi tapahtumaksi, joka toiminnallaan tahraa Helsingin maineen. Asiattoman oleskelun diskurssissa mielenosoitus kuvataan tuottamattomaksi oleskeluksi ja poliittisesti merkityksettömäksi tapahtumaksi, joka ei sovi tehokkuusajattelun lävistämään julkiseen tilaan. Uhan diskursseja esiintyy kaksi, joista turvallisuusuhan diskurssi kuvaa siirtolaismielenosoittajien vaarantavan muiden kaupunkitilan käyttäjien turvallisuuden. Kulttuurisen ja poliittisen uhan diskurssissa mielenosoituksen kuvataan puolestaan asettavan uhan kulttuuriselle yhtenäisyydelle ja tuottavan Suomelle poliittisen uhan tarjoamalla siirtolaisille yhteiskunnallisen osallistumisen areenan. Mielenosoitusta puolustava julkisen keskustelun diskurssi puolestaan kuvaa mielenosoituksen luonnolliseksi osaksi kaupunkitilaa ja alleviivaa avoimen julkisen tilan roolia yhtenä demokratian kulmakivenä.
Mielenosoitusta käsittelen erityisesti Michel Foucault’n heterotopia- ja Jacques Rancièren dissensus-käsitteiden kautta, jotka valottavat sitä, kuinka mielenosoittajat saivat äänensä kuuluviin rikkomalla kaupunkitilan järjestyksen ja kyseenalaistamalla siirtolaisille tavallisesti osoitetut positiot
Kapillaarisen nousukorkeuden määritysmenetelmät ja hyödynnettävyys radan alusrakennemateriaalien laadun arvioinnissa
No full textRatarakenteiden tutkimuksessa käytettäviä tutkimusmenetelmiä pyritään kehittämään. Tässä diplomityössä tarkasteltiin kapillaarisen nousun määritysmenetelmiä ja radan alusrakennemateriaalien kapillaaristen nousukorkeusmääritysten hyödynnettävyyttä materiaalien kuormituskestävyysominaisuuksien arvioinnissa. Eri koemenetelmien tuottamia tuloksia tarkasteltiin ja vertailtiin toisiinsa. Käytetyt koemenetelmät olivat putkessa tehty kapillaarisen nousun määritys (suora menetelmä) sekä Sahi-tyyppisellä kapillaarimetrillä suoritettu kapillaarisen nousun määritys. Näytemateriaaleina käytettiin radan alusrakennemateriaaleja. Lisäksi tutkittiin kuvaako kapillaarisen nousukorkeusmäärityksen tulos materiaalin kuormituskäyttäytymistä syklisessä kolmiaksiaalikokeessa, jossa näytteeseen kohdistettu kuormitus muistuttaa junakuormituksen alusrakenteeseen kohdistamaa syklistä kuormitusta.
Kapillaarimetrikokeiden yhteydessä näytteen tiiviystilan huomattiin vaikuttavan voimakkaasti kokeen tulokseen, joten kokeet tehtiin jokaisen näytemateriaalin kohdalla kahta eri tiiviystilaa edustaville näytteille. Täryraudalla tiivistetyt näytteet tuottivat lähes kaksi kertaa suuremmat tulokset kuin perinteiseen tapaan valmistellut näytteet, joissa tiivistyminen tapahtui vain veden vaikutuksesta ilman aktiivista tiivistystyötä.
Putkessa suoritetut kapillaarisen nousun kokeet osoittivat, että kapillaarinen nousu voi jatkua huomattavan pitkään jopa pienen hienoainespitoisuuden omaavilla hiekoilla. Tiiviystilan havaittiin vaikuttavan kokeen tulokseen myös tämän koetyypin tapauksessa.
Putkikokeiden näytteiden tiiviystilat ja kokeista saadut tulokset olivat keskimäärin hieman suurempia kuin tärytiivistettyjen kapillaarimetrikokeiden vastaavat. Satunnaisuus oli kuitenkin voimakasta ja joidenkin näytemateriaalien kohdalla kokeen tulos tai näytteessä vallinnut kuivatilavuuspaino oli tärytiivistetyn näytteen kapillaarimetrikokeessa jopa suurempi kuin putkikokeessa. Perinteiseen tapaan valmistettujen kapillaarimetrikoenäytteiden tuottamat tulokset jäivät keskimäärin yli kaksi kertaa pienemmiksi kuin putkikokeiden tulokset.
Kapillaarimetrin tai putkikokeen tulosten ei havaittu luotettavasti kuvaavan materiaalien käyttäytymistä syklisessä kolmiaksiaalikokeessa. Myöskään materiaalin rakeisuuskäyrän perusteella tulkittu laatu ei kuvannut tarkasti materiaalin käyttäytymistä syklisessä kolmiaksiaalikokeessa. Kokeiden perusteella jää epäselväksi olisivatko kapillaarisuusmääritysten tulokset tai rakeisuuksiin perustuneet laatuarviot kuvanneet materiaalien kuormituskäyttäytymistä syklisissä kolmiaksiaalikokeissa, jos tutkittavien materiaalien laadullinen skaala olisi ollut laajempi
Asiakasarvon välittämisen haasteet kiertotaloudessa
No full textTässä kandidaatintyössä tutkitaan asiakasarvon välittämistä kiertotalouden kontekstissa. Työn perustana toimii tutkimuskysymys ”Mitä haasteita kiertotalouden asiakasarvon välittämisessä on tällä hetkellä ja millä keinoilla tunnistettuihin haasteisiin voidaan vastata?”. Tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Työ koostuu kahdesta osasta: ensimmäisessä osassa käsitellään kiertotalouden erityispiirteitä ja toisessa osassa asiakasarvon luontia kiertotaloudessa. Lopuksi lukijalle esitellään päätelmät aiheesta. Tutkimuksen teoriaosassa tutustutaan kiertotalousmalliin yleisesti ja käydään läpi keskeisiä eroja kiertotalousmallin ja tällä hetkellä käytössä olevan lineaarisen talousmallin välillä. Työssä esitellään myös asiakkaiden erilaista roolia kiertotaloudessa, sillä monet kiertotaloudelle tyypilliset asiakasarvon välittämisen haasteet liittyvät asiakkaiden muuttuvaan rooliin. Tässä uudessa roolissa asiakkailta edellytetään enemmän sitoutumista sekä vanhojen tottumusten muuttamista, minkä on osoitettu aiheuttavan vastarintaa erityisesti kuluttajamarkkinoilla. Tutkimuksessa huomattiin, että lähdeaineistoa aiheesta löytyi erityisesti tuote-palvelusysteemejä (engl. Product-Service System, PSS) käsittelevien tutkimusten yhteydestä ja työssä perehdytään asiakkaan sitouttamiseen ja sen ongelmiin myös PSS:n näkökulmasta.
Asiakasarvon luonti kiertotaloudessa -luvussa esitellään asiakasarvoon vaikuttavia tekijöitä yleisesti sekä juuri kiertotalouden kontekstissa. Kuluttajien (eli asiakkaiden) asenteiden on havaittu olevan jopa negatiivisia kiertotaloutta kohtaan ja luvussa esitelläänkin tutkimuksessa löydettyjä haasteita asiakasarvon välittämisessä ja mahdollisia ratkaisuja näihin tunnistettuihin haasteisiin. Työssä käsitellään myös kiertotalouden toteutuksia B2B2C-markkinoilla (engl. business-to-business-to-consumer), jossa yritys toimii sekä B2B (engl. business-to-business, yritykseltä yritykselle) että B2C (engl. business-to-consumer, yritykseltä kuluttajille) -markkinoilla. Asiakassegmenttejä on siis perinteisiin markkinoihin verrattuna useampia, mikä muuttaa myös asiakasarvon tuoton monisuuntaiseksi tuoden omia haasteitaan.
Työn tärkeimmät tulokset ovat tunnistetut asiakasarvon välittämisen haasteet ja niiden ratkaisut. Isoimmat esteet kiertotalouden yleistymiselle liittyvät tuotteiden omistamiseen ja kuluttajien tottumuksiin. Kiertotaloudessa keskeistä on siirtyminen tuotteiden omistamisesta kohti tuotteiden käyttöoikeuksien hallintaa, ja tämän on havaittu olevan iso kynnys kuluttajille. Kontrolli omistamistaan asioista ja elämästä ylipäätään on ihmiselle tärkeää ja siksi omistajuudesta luopuminen saa osakseen vastarintaa. Toisaalta kiertotalous edellyttää kuluttajien tapojen ja tottumusten radikaalia muutosta asiakkaiden uuden roolin myötä. Kuluttajat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti tyytyväisiä nykytilanteeseen, jonka takia muutoksen motivointi on hankalaa. Tutkimuksessa ilmeni myös, että monet haasteet kulminoituvat yleiseen tietämättömyyteen kiertotalouden tarjoamien tuotteiden ominaisuuksista: kuluttajat eivät esimerkiksi luota omiin kykyihinsä arvioida tarjoamaa ja tehdä kannattavia valintoja. Koettu asiakasarvo perustuu karkeasti tasapainoon odotettujen riskien ja kulujen sekä odotettujen etujen välillä ja tietämättömyys horjuttaa tasapainoa kasvattamalla koettua riskiä.
Tärkeimmät tutkimuksessa löydetyt keinot asiakasarvon haasteiden ratkaisemiseen liittyvät markkinointiin ja tuotteiden/palveluiden suunnitteluun. Markkinoinnilla pystytään vastaamaan paitsi yleiseen tiedon puutteeseen, mutta myös oikaisemaan tuotteiden yksittäisiä ominaisuuksia koskevia harhaluuloja kuluttajien keskuudessa koskien esimerkiksi tuotteiden laadukkuutta. Toisaalta huomioimalla paremmin kuluttajien mieltymykset tuotteiden suunnittelussa pystyttäisiin kiertotalouden tarjoamasta tekemään helpommin lähestyttävä ja kannustamaan kulutustottumusten muuttamiseen
Intuitio päätöksenteossa
No full textTämän työn tarkoituksena on tarkastella, mitä intuitio on, miten se vaikuttaa päätöksentekoon, ja miten sitä voidaan hyödyntää paremmin. Intuition konsepti ei ole yksikäsitteinen tai yksiselitteinen, eikä sen merkitystä pääsääntöisesti juurikaan huomioida esimerkiksi talousopiskelussa. Työn tavoitteena onkin tarjota lukijalle mahdollisimman selkeä ja useiden tutkimustuloksin havainnollistettu kuva intuitiosta sekä käsitellä tapoja kehittää yksilön intuitiivista päätöksentekoa. Vaikka aihe ei ole kovin yleinen niin tekniikan kuin taloudenkaan opiskelun parissa, tarjoaa työ näkökulman siihen, miksi näin pitäisi mahdollisesti olla. Intuitio on ihmiselle luontainen päätöksenteon muoto, jossa hyödynnetään hiljaista tietoa, kokemusta, tunteita sekä erilaisia tiedostamatta havaittuja samankaltaisuuksia kokemusten ja koetun tilanteen välillä. Dataan perustuvaan analyyttiseen päätöksentekoon verrattuna intuition etuja ovat muun muassa sen välittömyys sekä kyky käsitellä sellaisia datamääriä, jotka ylittävät tietoisen kognitiivisen kapasiteetin moninkertaisesti. Intuitioon ja sen kehittämiseen liittyen on tehty lukuisia neurologisia, fysiologisia ja psykologisia tutkimuksia, joiden perusteella intuition on todettu toimivan huomattavan paljon tietoisuutta nopeammin sekä sen systemaattisen kehittämisen olevan mahdollista. Intuitio on laajalti tutkittu aihe, mutta sen kiistattomista eduista huolimatta intuitio on saanut hyvin vähäistä huomiota etenkin modernin tekniikan ja talouden opiskelun parissa. Intuitiivista päättelykykyä ja tietämystä on mahdollista harjoitella, ja yli 20 vuotta sitten useat alan tutkijat vetosivat siihen, että johtajuuskoulutuksen tulisi sisältää myös intuition opiskelua, mutta näin ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole tapahtunut. Suomenkielistä tai aivan uutta dataa intuitiosta oli kohtalaisen vähän saatavilla, joten työ perustuu pääasiallisesti hieman vanhempiin ja englanninkielisiin lähteisiin, jotka ovat tosin alalla hyvin merkittävien tutkijoiden tuottamia. Työn perusteella on selvää, että jo pelkästään intuition tunnistaminen ja sen ymmärtäminen on erittäin hyödyllistä tehokkaan päätöksenteon kannalta. Intuition merkitys korostuu erityisesti johtotason päätöksentekotilanteissa, joissa kaikkea saatavilla olevaa dataa ei ole mahdollista tai edes tarkoituksenmukaista käydä läpi, ongelma on epäselvä ja aikataulu tiukka. Intuitio on tahdosta riippumaton ja toimii analyyttisen päätöksenteon rinnalla siitäkin huolimatta, että yksilö ei ole siitä tietoinen tai luulee toimivansa puhtaan analyyttisesti. On siis perusteltua todeta, että jo pelkkä pyrkimys kehittää intuitiivista ajattelua on lähes väistämättä hyödyllistä niin johtotasolla, kuin arkielämässäkin tapahtuvassa päätöksenteossa
Ostaja-toimittajasuhde ja etuoikeutetun asiakkaan asema
No full textYritykset ovat yhä enemmän riippuvaisia ulkopuolisten toimittajien tarjoamista tuotteista ja palveluista, mikä johtuu esimerkiksi siitä, että yritysten keskittyminen omaan ydinosaamiseen on kasvussa. Aihepiirin tutkimustulokset myös todistavat, että pätevistä toimittajista on nykymarkkinoilla monilla toimialoilla pula. Edellä mainitut ilmiöt johtavat tilanteeseen, jossa toimittajilla on valta valikoida potentiaalisesta asiakaskunnasta ostajat, joita halutaan palvella. Vaihtoehtoisesti toimittajat voivat myös päättää, keille ostajille kohdistetaan parhaat resurssit. Yritykset, jotka kykenevät saamaan toimittajilta etuoikeutettuja resursseja, saavuttavat etuoikeutetun aseman.
Etuoikeutetun asiakkaan asemalla tarkoitetaan tilannetta, jossa ostaja on saavuttanut tietyn houkuttelevuuden tason ja saa siten toimittajaltaan etuoikeutettua kohtelua. Tässä kandidaatintyössä pyritään tarkastelemaan tarkemmin ostajien ja toimittajien välisen suhteen sekä etuoikeutetun asiakkuuden taustoja. Olennaista on selvittää, kuinka etuoikeutetun asiakkaan asema saavutetaan. Tarkoituksena on myös tutkia, mitkä tekijät tekevät ostavista yrityksistä houkuttelevia sekä selvittää houkuttelevuudesta ja vetovoimaisuudesta seuraavia etuuksia.
Ostaja-toimittajasuhdetta on aikaisemmin käsitelty lähinnä vain ostajien näkökulmasta, ja keskiössä on ollut ostajan tyytyväisyys toimittajaan sekä osapuolten väliseen liikesuhteeseen. Etuoikeutetun asiakkuuden tutkimuksissa tarkastelu kuitenkin kohdistetaan toimittajiin ja heidän tyytyväisyyteensä. Aihepiirissä käsitteet vetovoimasta ja houkuttelevuudesta ovat keskiössä ja tästä syystä työssä ensin käsitellään teoriaa vetovoimasta ja sen suhteesta liikesuhteisiin, minkä jälkeen keskitytään ostaja-toimittajasuhteen teoriaan. Lopuksi tutkitaan etuoikeutetun asiakkaan aseman saavuttamista ja tulokset kootaan yhteen.
Tutkimus osoittaa, että houkuttelevuus ja vetovoima ovat moniselitteisiä käsitteitä, joiden ymmärtäminen on monimutkainen prosessi erityisesti liikesuhteita tarkasteltaessa. Houkuttelevuus on suhteellinen ominaisuus: riippuu toimittajasta, mitkä piirteet tekevät ostajasta houkuttelevan ja vetovoimaisen siten, että liikesuhde saa alkunsa ja kehittyy tiiviimmäksi. Näin etuoikeutetun asiakkaan asema kuvaa tietyn ostajan suhteellista houkuttelevuutta. Houkuttelevuutta edistävät useat tekijät, kuten tuottavuus, luotettavuus ja kasvupotentiaali.
Lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että etuoikeutetun asiakkuuden saavuttamiseen on useita eri polkuja. Aseman saavuttamiseksi on luotu monia teoreettisia malleja, mutta ne jäävät usein vain teorian tasolle ilman tarkempia empiirisiä kokeiluja. Erilaisia etuoikeutetun asiakkaan aseman saavuttamista helpottavia tekijöitä on kuitenkin tutkittu sekä kyselyillä, että tapaustutkimuksilla. Huomataan, että tutkimukset ovat keskittyneet vain muutamiin toimialoihin, joten tuloksia ei suositella yleistettävän kaikkiin toimialoihin.Companies are increasingly dependent on products and services provided by external suppliers due to the growing focus on companies’ own core competencies. Results of the research in this area also show that there is a shortage of qualified suppliers in many industries in today’s market. The mentioned phenomena lead to a situation where suppliers have the power to select from potential customers the buyers they want to serve. Alternatively, suppliers can also decide which buyers will be allocated with the best resources. Companies that achieve to obtain privileged resources from suppliers also gain a preferred status.
Preferred customer status refers to a situation where the buyer has reached a certain level of attractiveness and thus receives preferential treatment from its supplier. The objective of this bachelor's thesis is to examine the relationship between buyers and suppliers and the backgrounds of preferred customer status. It is essential to find out how preferred customer status is achieved. In addition, the aim is to study which factors make purchasing companies attractive and to find out the benefits of attractiveness.
The buyer-supplier relationship has previously been managed from the perspective of buyers, and the focus has been on buyer’s satisfaction with the supplier and the business relationship between the two parties. However, in the research of preferred customership, the focus is on suppliers and their satisfaction. On the subject, the concepts of attraction and attractiveness are at the center and for this reason this thesis first studies the theory of attractiveness and its relation to business relationships, and then focuses on the theory of buyer-supplier relationships. Lastly, the antecedents of preferred customer status are examined, and the results are summarized.
The findings show that attraction and attractiveness are ambiguous concepts and it is a complex process to understand them, especially when studying business relationships. Attractiveness is a relative characteristic: it depends on the supplier which features make the buyer attractive so that the business relationship begins and develops. Thus, the position of a preferred customer describes the relative attractiveness of a particular buyer. Several factors contribute to attractiveness, such as productivity, reliability, and growth potential.
In addition, the study shows that there are several different possibilities on how to achieve preferred customer status. Many theoretical models have been created to explain the achievement of the position, but they often remain at the level of theory without further empirical testing. However, various drivers of preferred customer status have been studied with surveys and case studies. It is noted that most of the studies are focused on only a few specific industries, so it is not recommended to generalize the results to all industries