47495 research outputs found
Sort by
Johdon laskentatoimi laitevalmistajan palvelullistamisprosessin tukena
No full textJatkuvasti tiukentunut hintakilpailu sekä valmiiksi rajoittuneet laitemyynnin markkinat ovat ajaneet laitevalmistajayritykset tilanteeseen, joissa liiketoimintaa on kehitettävä. Yksi mahdollisista kehityssuunnista on palvelullistaminen (engl. servitization), eli yrityksen tarjooman laajentaminen palvelutuotteisiin. Tämän kandidaatintyön tavoitteena on tutkia laitevalmistajayrityksen palvelullistamisprosessia, sekä sitä, miten johdon laskentatoimen avulla voidaan tukea prosessin perustelua, määrittelyä ja ohjaamista kannattavuuden johtamisen keinoin. Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, ja työn lähteinä on käytetty sekä usein kirjallisuudessa toistuvia vanhempia lähteitä sekä uudempaa tutkimusta aiheesta. Työ on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen kartoittaa laitevalmistajayrityksen palvelullistamisprosessia ja sen vaiheita, toinen osa taas tutkii johdon laskentatoimen tarjoamia työkaluja palvelullistamisprosessin tukemiseksi ja kolmas osa tutkii, miten näitä johdon laskentatoimen työkaluja voitaisiin käyttää palvelullistamisprosessin aiheuttamien haasteiden tukemisessa. Tässä työssä palvelullistaminen tarkoittaa yrityksen strategista valintaa suunnata niin sanotusta tuotekeskeisestä strategiasta palvelukeskeiseen strategiaan sekä aloittaa tuottamaan palveluita. Palvelullistamisen aloittamisen keskeisiä syitä ovat esimerkiksi toiminnan suorien hyötyjen tavoittelu, jollaisia voivat olla esimerkiksi lisätulot, suurempi voitto tai parempi kannattavuus. Palveluliiketoimintaan laajentamisella voidaan saavuttaa myös epäsuoria hyötyjä, kuten asiakkailta oppimista tai pitkiä ja kestäviä asiakassuhteita. Työssä palvelullistamisen vaiheita kuvataan kolmivaiheisen palveluprosessin kautta, joka koostuu palvelullistamisen perustelusta, palvelullistamisen sisällön määrittelystä sekä palvelullistamisprosessin ohjaamisesta. Työn tuloksista voidaan huomata, että johdon laskentatoimen rooli vaihtelee näiden vaiheiden aikana johtuen esimerkiksi epätietoisuuden määrän vaihtelusta prosessissa, ja sen rooli voi jopa jalostua prosessissa. Työn tulososiossa tutkitaan johdon laskentatoimen rooleja palvelullistamisen kolmessa eri vaiheessa. Johdon laskentatoimen roolit eivät etene palvelullistamisprosessissa lineaarisesti, ja yhtä täydellistä johdon laskentatoimen mekanismia on palvelullistamisprosessille vaikeaa antaa, sillä edes palvelullistamiselle ei ole kirjallisuudessa käsitettä, jota voitaisiin katsoa yleisesti käyväksi. Yksi syy johdon laskentatoimen erilaisille rooleille prosessin aikana on esimerkiksi se, että epätietoisuuden määrä on alussa suuri ja pienenee sitten projektin edetessä. Tämän takia projektin eri vaiheissa tarvitaan erilaista laskentatietoa. Johdon laskentatoimen erilaisten roolien takia voidaankin esittää, että johdon laskentatoimen tulisi olla aktiivisesti tarkkailtu mekanismi, jonka laskentakohteita ja sisältöä tulee arvioida palvelullistamisprosessin aikana siten, että mekanismi vastaa liiketoimintaympäristönsä tarpeisiin
Kopiovaraosien huomioiminen teollisuuden palveluliiketoimintayrityksen varaosaliiketoiminnan kannattavuuden johtamisessa
No full textVaraosaliiketoiminta on yksi kannattavimmista liiketoimintatyypeistä, joita teollisuuden yritys voi harjoittaa. Työssä tarkastellaan kuinka teollisuuden palveluliiketoimintayrityksen johdon tulisi ottaa huomioon muiden yritysten valmistamat kopiovaraosat ja miten ne vaikuttavat yrityksen varaosaliiketoiminnan kannattavuuteen. Työssä esitetään myös kirjallisuudesta poimittuja keinoja yrityksen valmistamien alkuperäisten varaosien kilpailukyvyn parantamiseen. Työ on luonteeltaan kirjallisuuskatsaus. Työssä tarkastellaan mitä teollisuuden palveluliiketoimintayritys tarkoittaa ja mitä syitä valmistavalla teollisuuden yrityksellä on palveluistua, eli ruveta tarjoamaan myös palveluita pelkän valmistamisen lisäksi. Työssä esitetään myös palveluistumiseen liittyviä haasteita.
Työssä huomataan, että kopiovaraosien vaikutusta yrityksen varaosaliiketoiminnan kannattavuuteen ei ole aikaisemmin tutkittu tarkasti. Työssä tarkastellaan millä tavoin kopiovaraosat eroavat alkuperäisvalmistajan varaosista ja kuinka niiden kopioimista voidaan estää tai vaikeuttaa. Työssä löydetään keinoja alkuperäisten varaosien kilpailukyvyn parantamiseen. Näitä keinoja on esimerkiksi huoltosopimukset, joilla yritys lupautuu pitämään myydyn laitteen toimintakunnossa sopimuksessa määritellyn ajan. Kopiovaraosien käytölle ei synny mahdollisuutta, kun laitteen valmistanut yritys huolehtii myös sen huollosta. Muita kirjallisuudesta poimittuja keinoja ovat patentit ja muut aineettoman omaisuuden tekijänoikeudet sekä vanhan hajonneen osan takaisinotto korjauksen yhteydessä, mikä helpottaa asiakasta kierrättämään ja mahdollistaa osan korjauksen jälleenmyynti kuntoiseksi tai raaka-aineiden kierrättämisen. Ottamalla hajonneita osia takaisin valmistaja saa myös dataa osien hajoamistiheydestä ja -tavasta. Tämä tieto mahdollistaa tarkemman tuotekehityksen ja huoltopalveluiden kehittämisen
Sisäkuori- ja ontelolaattabetonien rakennusfysikaaliset kosteusominaisuudet ja mittausmenetelmien kehitys
No full textPerususkomukset ja Reliabilistinen Foundationalismi: Jack C. Lyonsin filosofiassa
No full textTutkielmassani pyrin vastaamaan kolmeen kysymykseen: 1. Miksi perususkomukset ovat tärkeitä 2. Millaisia perususkomukset ovat luonteeltaan 3. Mitkä ovat Jack C. Lyonsin käsitykset perususkomuksista ja niiden oikeutuksesta. Työni pääasiallinen lähde on Jack Lyonsin vuonna 2009 ilmestynyt kirja: “Perception and Basic Beliefs: Zombies, Modules, and the Problem of the External World”.
Epistemologian pääkysymys on ollut ulkomaailman olemassaolon ongelma. Se jakaantuu kahteen, metafyysiseen ja episteemiseen osaan: Onko ulkomaailma olemassa ja toisaalta onko meillä oikeutettuja uskomuksia ja tietoa tästä maailmasta ja kuinka se on mahdollista. Lyons pyrkii vastaamaan episteemiseen ongelmaan esittämällä teorian reliabilistisesta foundationalismista sekä perususkomusten luonteesta. Samalla hän ottaa kantaa klassiseen tiedon regressio-ongelmaan.
Käsittelen foundationalismia ja koherentismia sekä niitä vastaan esitettyä kritiikkiä. Avaan perususkomusten olemusta sekä teoriassa että käytännössä. Perususkomuksia koskien on kaksi ongelmaa :alkuperäongelma ja hahmotusongelma. Mikäli perususkomukset eivät saa oikeutustaan evidentiaalisista suhteista toisiin uskomuksiin, niin alkuperäongelma koskee sitä, mistä oikeutus tulee? Hahmotusongelmassa on taas kyse siitä mitkä uskomuksista ovat perususkomuksia
Lyons tarjoaa yksinkertaista reliabilismia, vastaan esitettyä kritiikin pohjalta uuden inferentiaalisen reliabilismin muodon ja liittää siihen teorian aistisysteemistä, joka pystyy ainakin periaatteessa määrittämään mitkä uskomuksista ovat perususkomuksia ja mitkä eivät. Aistisysteemin tuotoksena olemisen kautta luotettavuudesta tulee riittävä ehto perususkomuksen oikeuttamiselle.
Vastaukset tutkimuskysymyksiin ovat seuraavanlaiset. Perususkomukset ovat tärkeitä koska ne tarjoavat ratkaisun tiedon regressio-ongelmaan ja ne ovat lisäksi osana teoriaa , joka vastaa ulkomaailman olemassaolon episteemiseen ongelmaan. Perususkomukset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne eivät tarvitse oikeutukseen evidentiaalista tukea toisilta uskomuksilta. Lyons argumentoi, että hänen esittämänsä luotettava ei-inferentiaalisesti toimiva alkukantainen systeemi takaa ja on pohja perususkomuksen prima facie oikeutukselle. Perususkomusten oikeutus tulee sen kautta, että ne ovat tällaisen systeemin tuotoksia
Marginaalista kehityspolitiikan toimijaksi: Kuinka kansalaisjärjestöistä tuli osa Suomen kehityspolitiikkaa vuonna 1974
No full textTämä pro gradu -tutkielma käsittelee kansalaisjärjestöjen ja Suomen valtion suhdetta kehitysyhteistyön saralla 1960-luvulta 1970-luvun jälkipuoliskolle. Kansainvälisesti julkista kehitysapua oli kanavoitu kansalaisjärjestöjen kautta laajamittaisemmin 1960-luvun alusta asti. Suomessa valtio antoi kehitysyhteistyön määrärahoja kansalaisjärjestöjen yksittäisiin projekteihin, mutta vuosittain haettava valtiontuki vakinaistettiin vasta vuonna 1974. Selvitän tutkielmassani, millaisten prosessien seurauksena kansalaisjärjestöt kytkettiin osaksi valtion kehitysyhteistyötä vuonna 1974. Analysoin kansalaisjärjestöjen tuen alkuun johtaneita prosesseja, tuen vakiintumista ja sen ensimmäisiä vuosia.
Tarkastelun näkökulma on valtionhallinnon, jonka vuoksi pääasiallisena lähdeaineistonani toimivat ulkoasiainministeriössä ja muualla valtionhallinnossa virkamiestyönä tehdyt kansalaisjärjestöjä ja kehitysyhteistyötä koskevat asiakirjat. Toisena lähderyhmänä ovat kansalaisjärjestöjen ulkoasiainministeriölle lähettämät aloitteet, kannanotot sekä hakemukset. Kansalaisjärjestöjen toimintakontekstin vuoksi tarkastelun tukena käytän lainsäädäntöä, erityisesti yhdistyslakia ja Suomen hallitusmuotoa. Kehityspolitiikan kansainvälisen luonteen takia täydennän edellä kuvailtuja kotimaisia lähteitä Yhdistyneiden kansakuntien 1960-luvun ja 1970-luvun kehitysstrategioilla. Analyysin apuna toimii ylirajaisuuden käsite, koska kehitysyhteistyö on ytimeltään valtioiden rajat ylittävää toimintaa, joka kutoo yhteen avunantajan, -saajan sekä kansainvälisen yhteisön. Kontekstoinnin avulla taas kartoitan kotimaisia ja kansainvälisiä prosesseja, jotka johtivat kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön valtiontuen vakiinnuttamiseen.
Suomalaisen kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön muodostuminen oli historiallinen prosessi, joka seurasi kansainvälisiä esimerkkejä omista kulttuurisista ja taloudellisista lähtökohdistaan. Kansalaisjärjestöjen valtiontuen vakiinnuttamiseen johtivat prosessit Suomen kehitysasteessa, ulkopolitiikassa, kehityspolitiikassa, kehitysyhteistyön määrissä ja muodossa sekä kansalaisyhteiskunnassa. Nämä prosessit osittain kietoutuivat ja vaikuttivat toisiinsa samalla, kun kansainvälinen konteksti lävisti kaiken kotimaisen toiminnan. Kansalaisjärjestöjen valtiontuen alku oli aktiivisen politiikan seuraus, jota ajoivat sekä valtionhallinto että järjestöt. Valtiolle tuen aloittamisessa korostui järjestöjen koettu kansainvälistävä vaikutus, Suomi-kuvan kiillottaminen ja kehitysmyönteisen ilmapiirin luominen kotimaassa sekä järjestöjen epäitsekkääksi tulkittu luonne. Järjestöt olivat osa Suomen identiteettipolitiikkaa. Ensimmäisten vuosien tarkastelu ositti, että tuen valintakriteerit muokkasivat kansalaisjärjestöjen asemaa osana kansalaisyhteiskuntaa sekä suhteessa valtioon. Lisäksi määrärahojen jakautuminen eri järjestöille alleviivasi kansalaisjärjestökentän heterogeenisyyttä sekä järjestöjen eriarvoisuutta. Tutkielmani käsittelee verrattain vähän tutkittua kehitysyhteistyön historian osa-aluetta, joka valottaa valtion ja kansalaisyhteiskunnan suhteen dynamiikkaa
Suomalaisuuden reunaehdot sotien välisenä aikana: Rajankäyntiä menneisyyskuvilla Lauri Haarlan historiallisessa romaanissa Kurkien taru (1938–1940)
No full textHistoriallinen romaani muodostaa keskeisen osan 1930-luvun historiakulttuurista, jolloin monet menneisyyden kertomukset – enemmän tai vähemmän historiallisiin faktoihin pohjautuen – pyrkivät vastaamaan ajalleen yhteiskunnallisesti tärkeisiin kysymyksiin. Itsenäistymisen ja vuoden 1918 sodan jälkeen kansallinen historiankirjoitus muun muassa pyrki hahmottelemaan Suomen valtiolle ja sen rajoille perustuksia keskiaikaisesta heimoitsenäisyydestä. Sotien välisenä aikana kansallinen identiteetti, isänmaallisuus ja maanpuolustustahto olivat vahvasti läsnä menneisyyden kuvittelussa. Tutkimukseni tavoitteena on hahmotella suomalaisuuden reunaehtoja sotien välisenä aikana siten, kuin ne on eräässä historiallisessa romaanissa peilattu menneisyyteen. Tutkielman lähdeaineiston muodostaa romaani Kurkien taru (1938–1940), jonka on kirjoittanut aikansa eturivin kirjailija ja sittemmin unohduksiin jäänyt Lauri Haarla. Pirkkalaistutkimusten popularisoijana tunnettu Haarla maalaa teoksessaan heimoitsenäisyyden ajan 1400-luvun Suomeen, jossa pohjoisen Kurki-suvun yhden sukupolven kattava juonenkaari korostaa militarismia, maskuliinisuutta sekä yksilön sankaritekoja.
Koska tutkimuksen tavoitteena on hahmotella Suomen kansan reunaehtoja, tutkimuskysymykseni pyrkii tavoittamaan ajatusta 1930-luvun suomalaisuudesta. Näin ollen tutkimukseni vastaa siihen, miten suomalaisuus rakentuu Lauri Haarlan historiallisessa romaanissa Kurkien taru. Kysymys on itsessään laaja ja varsin abstrakti, joten romaanissa keskeisen roolin saaneet luonto, saamelaiset ja karjalaiset muodostavat vertailukohteen suomalaisuudelle. Näin ollen suomalaisuuden rakentumista tarkastelen rajankäynnin näkökulmasta – siten, kuinka suomalaisuuden ja edellä lueteltujen kolmen näkökulman väliin joko luodaan tai häivytetään rajaa. Suomalaisuutta tarkastelen romaanin päähenkilöiden eli pirkkalaisten kautta. Tässä työssä rajankäynnillä tarkoitetaan maantieteellisiä rajoja laajempaa näkökulmaa; rajat muodostuvat kahden eri asian tai ryhmän välille nimenomaan mielikuvien tasolla. Edellä luetellut kolme vertailukohtaa (luonto, saamelaiset ja karjalaiset) muodostavat myös työn rakenteellisen jaottelun.
Lähdeaineiston perusteella voidaan vastata mielekkäästi kysymykseen siitä, minkälainen suomalaisuus kirjailija Lauri Haarla teoksessa rakentuu. Rajaa luodaan perusteellisesti itään ja luonnon alkukantaisiin vietteihin nähden. Ristiriitaa muodostaa kuitenkin se, että suomalaisuuden alkuvoima palautetaan luontoon ja idän karjalaisissa nähdään Suomen kansan tulevaisuus. Miehistä maailmaa ja sankarillisia urotekoja korostava Kurkien taru peilaa sukupuolisiveelliset, moraaliset ja uskonnolliset käsitykset avoimesti menneisyyteen eli 1400-luvun Lappiin. Luontosuhteeseen tiivistyy ristiriita itsehillinnän ja viettien suhteen. Saamelaiset luokitellaan osaksi luontoa ja rajan häivyttämisen ehtona on omaksua suomalaisuudelle tärkeä kristinusko. Itäraja erottaa karjalaisia ja suomalaisia, vaikka pohjimmiltaan väestöt nähdään samanlaisina – Suomen kansan perusta luodaan romaanin mukaan juuri karjalaisten ja suomalaisten välisessä liitossa. Havaittu suomalaisuus on vain yksi tulkinta monesta, sillä tätä tutkielmaa rajaavat lähdeaineisto ja tutkimuskysymyksen tarkastelunäkökulmat
Kompleksianalyysin perusteita lukiolaiselle
No full textTämän tutkielman tavoitteena on toimia itseopiskelu- tai kurssimateriaalina kompleksilukujen perusteista. Materiaali pyrkii noudattamaan täsmällistä matemaattista esitystapaa, kuitenkin oppikirjamaiseen tyyliin. Materiaali sisältää runsaasti esimerkkejä, kuvia ja harjoitustehtäviä vastauksineen, jotta sen käyttöönotto olisi mahdollisimman helppoa. Lähtötasona on lukion pitkän oppimäärän, erityisesti murtolukujen, potenssin, juuren, polynomien ja trigonometristen funktioiden laskusääntöjen hallinta sekä yhtälönratkaisun perusteet. Kaikki välivaiheet on kuitenkin pyritty paloittelemaan osiin, jotta niiden seuraaminen olisi mahdollisimman helppoa. Johdannossa on esitelty kurssin tavoitteet ja ajankäyttöehdotus, mikäli materiaalia haluaa käyttää opetukseen.
Eräs motiivi reaalilukujen laajennukselle kompleksilukujen joukkoon on tarve saada ratkaisu yhtälölle, joiden ratkaisu ei löydy reaalilukujen joukosta. Tästä ja kompleksilukujen historiallisesta lähtökohdasta kerrotaan lisää luvussa 3. Luvussa 4 tutustutaan kompleksilukujen määritelmään reaalilukuparina, sekä imaginaariyksikköön i^2 = −1, lähtökohtana, ettei lukijalla ole niistä aiempaa kokemusta. Luvussa 5 käsitellään kompleksilukujen liittolukua ja niiden itseisarvoa eli etäisyyttä origosta. Luvussa todistetaan ja hyödynnetään niihin liittyviä lauseita sekä tutkitaan niiden geometriaa. Luvussa 6 opetellaan kompleksiluvuille uusi esitystapa: napakoordinaattimuoto. Harjoitellaan laskutoimituksia sen avulla ja pohditaan sen etuja verrattuna reaalilukupariesitykseen. Luvussa 7 sovelletaan aiemmissa luvuissa opittua laskemalla kompleksilukujen potenssia ja juuria sekä tutustutaan de Moivren kaavaan. Luvussa 8 etsitään polynomien nollakohtia kompleksilukujen joukosta tuttua toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa käyttäen. Luvussa myös todistetaan, että jokaisella n-asteisella yhtälöllä on n kpl ratkaisuja. Luvussa 9 käydään läpi kompleksifunktion määritelmä. Kompleksifunktion kuvaaja sijaitsee neliulotteisessa avaruudessa, joten sen kuvaaminen vaatii uusia keinoja, joita luvussa käsitellään yksinkertaisten funktioiden avulla. Lopuksi käydään läpi kompleksifunktion erityistapauksia, kuten eksponenttifunktio ja trigonometriset funktiot
"Muistan isäni joskus sanoneen, ettei tytöt pelaa videopelejä" : Videopelejä pelaavien naisten kokemuksia pelaamisen hyvistä ja huonoista puolista
No full textTutkimuksen tarkoitus on tarkastella sitä, millaista kohtelua videopelejä pelaavat naiset saavat osakseen videopeleissä. Tutkimuksen tutkimuskysymyksenä on, millaista stereotyyppistä kohtelua tai pelaamisen myötä positiivisia vaikutuksia naisilla nykyaikana on. Pelaavien naisten osuus on lisääntynyt huomattavasti viimeisten vuosien aikana. Ennen naisia kohdeltiin peliympäristöissä ennakkoluuloisesta ja alentavasti. Tässä tutkimuksessa kiinnostus on siinä, kokevatko pelaavat naiset edelleen tällaista kohtelua ja mikäli näin on, miten se ilmenee.
Miehet identifioivat itsensä pelaajiksi näkyvämmin kuin naiset, jotka nähdään joko naisina tai pelaajina. Nainen ei voi siis olla samanaikaisesti nainen ja pelaaja. Tällä on pyritty oikeuttamaan stereotypia, jonka mukaan pelaaja on aina mies. Tällainen stereotypiamainen oletus saattaa kertoa siitä, että naisten pelaamista kyseenalaistetaan edelleen, jos nainen ei voi identifioida itseään pelaajaksi olematta vakavasti otettava nainen.
Aineisto on kerätty avoimena kirjoituspyyntönä, johon vastaajat saivat kirjoittaa laadittuja apukysymyksiä käyttäen omanlaisensa tekstin. Kirjoituspyyntö jaettiin erääseen Facebook-ryhmään. Tutkimuksen tarkastelun kohteena ovat naisten kokemukset, joten kirjoituspyyntöön pyydettiin vain naisten vastauksia. Kirjoituksia kertyi yhteensä 16. Naiset ovat 17–57-vuotiaita ja he tulevat erilaisista taustoista: opiskelijoita, työssäkäyviä ja työttömiä.
Aineiston analyysiin on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla aineistoa pelkistämällä hahmoteltiin neljä erilaista pääluokkaa, joihin analyysi painottuu. Aineistossa käy useasti esiin, miten muut pelaajat olettavat naispelaajan olevan mies, ennen kuin kuulevat esimerkiksi äänestä kyseessä olevan nainen. Toinen usein toistuva ilmiö on naisten kohtaama seksismi. Naiset kirjoittavat, että heitä on tultu iskemään peleissä tai suoraan ehdotettu seksiä. Kuitenkin pelaamisella koetaan olevan myös positiivisia puolia, kuten läheisten tuki ja kannustus. Usean naisen puoliso pelasi itsekin, joka on heidän suhteessaan yhdistävä tekijä. Pelaaminen koetaan myös rikkautena, sillä pelit tuovat elämään iloa ja vastapainoa arjen stressille. Tuloksista ilmenee, että pelaavat naiset kokevat edelleen jonkin verran stereotyyppistä kohtelua muilta pelaajilta, joka ilmenee sukupuolioletuksina ja seksisminä. Tulokset kertovat kuitenkin myös, että naiset kokevat pelaamisesta aiheutuvien hyvien asioiden painavan enemmän, sillä pelit ovat naisille tärkeä harrastus, joka tuo onnistumisen tunteita elämään