47495 research outputs found
Sort by
Tukihenkilötoiminta lapsen ja nuoren tukena: Analyysi tukihenkilötoimintaa kuvaavista raporteista
No full textIn my thesis, I examine professional support person activities as a support measure for open child welfare and as a service in accordance with the Social Welfare Act. As a theoretical frame of reference, I look at social support and documentation. In addition, I write about the history of support person activities, support person activities as a support measure for child welfare and as a service in accordance with the Social Welfare Act. I also highlight support person activities as a purchasing service.
The purpose of the study is to find out what the support person writes in the reports and how they describe the beneficiaries. My research material consists of reports from one municipality’s professional support persons from a period of one month. There were 34 reports available. My research method is content analysis.
According to the research results, the beneficiaries commit to professional support person activities and the activities are productive. Support persons see the beneficiaries as active, cheerful and happy, as well as sometimes restless children and adolescents. In support person activities, the social support takes the form of discussions and doing together, as well as physical intimacy. The social support in support person activities occurs especially as support for schooling, guiding and encouraging the beneficiary and supporting the parents of the beneficiary. Through support person activities, children and adolescents could be supported not only in individual meetings but also as group activities. In that case, the activity would have a peer support perspective
Tietomallikoordinoinnin jaksottaisen prosessin kehittäminen rakennushankkeessa
No full textTietomallintamisen käsite rakennushankkeissa on vielä melko nuori. Tietomallintamiseen liittyvät käytännöt eivät ole pääosin vakiintuneet vaan ne muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. Lisäksi tietomallintamiseen liittyvät vaatimukset vaihtelevat suuresti rakennushankkeesta toiseen.
Kirjallisuudessa on kuvattu tietomallintamiseen liittyvä tehtävänimike tietomallikoordinaattori, jonka ensisijaisena tarkoituksena on ohjata tietomallintamisen tehtäviä ja tukea suunnittelunohjausta raportoimalla suunnittelun vaihetta ja tilannetta tietomallipohjaisia suunnitelmia hyödyntäen. Konkreettiset tietomallikoordinaattorin tehtävät vaihtelevat tilaajan ja palvelua tarjoavien yritysten mukana.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten jaksoluonteista tietomallikoordinoinnin prosessia sekä prosessin sisältämää yhteistoimintatilaisuutta voidaan kehittää, jotta ne palvelisivat rakennussuunnittelua ja siten rakennushanketta tehokkaammin. Tutkimuksen alussa selvitettiin kirjallisuuden kautta, mitä tietomallintaminen tarkoittaa, mitä tietomallikoordinointiin kuuluu ja mitä erilaisia yhteistoimintaa tukevia ja parantavia yhteistoimintamuotoja rakennushankkeissa käytetään.
Seuraavassa vaiheessa perehdyttiin kohdeyrityksen tuottaman tietomallikoordinoinnin jak-soluonteiseen prosessiin. Prosessi, sen kolme vaihetta sekä vaiheisiin liittyvät yhteistoiminnan ja tietomallikoordinaattorin tehtävien haasteet ja ongelmat kuvailtiin. Prosessin vaiheita ja alivaiheita verrattiin kirjallisuuteen niiltä osin kuin se oli yrityskohtaisen ja siten nimellisesti ainut-laatuisen toimintatavan osalta mahdollista.
Prosessin tutkimisen jälkeen haastateltiin rakennussuunnittelun eri osapuolia aiemmassa vaiheessa havaittujen prosessin haasteiden pohjalta. Haastatteluiden tuloksia verrattiin edelleen kirjallisuudessa esitettyyn. Kirjallisuuteen vertailun lisäksi tuloksista tehtiin päätelmiä yhteistoiminnan johtamiseen, yhteistoimintamuotojen hyödyllisyyteen, tietomallintamisen tavoitteiden esillä pitämiseen sekä niissä käsiteltävän tiedon tallentamiseen ja pirstaloitumiseen liittyen. Päätelmiä hyödynnettiin konkreettiseksi ehdotukseksi, miten tietomallikoordinoinnin jaksoluonteista prosessia voidaan muuttaa ja parantaa. Muutos- ja parannusehdotuksiin lukeutuvat esimerkiksi virtuaalisen yhteistoiminnan lisääminen, havainnollisempi raportointi tietomallien käyttötarkoitusten ja hankkeen etappien kautta sekä selkeämpi vastuunjako pääsuunnittelijan ja tietomallikoordinaattorin kesken.The concept of building information modeling in construction is still quite young. The practices of BIM have not mostly been established, and they transform and evolve constantly. In addition, the requirements of modeling vary vastly through one construction project to another.
Respective literature describes a job title of BIM coordinator. The main purpose of the BIM coordinator is to coordinate the BIM tasks and support the building design management by reporting the design phase through building information models. The actual tasks of a BIM coordinator change depending on the customer and the company that provides the BIM coordination service.
The aim of the study was to define how could the process and process included co-operational event be developed for them support the building design and the construction project more efficiently and better. In the beginning of the study a literature research was conducted. The literature research aimed to sort out what does building information modeling actually mean, what is included in BIM coordination and what kind of different methods are used to improve cooperation in construction design.
In the next phase the phase-based process of BIM coordination on the target company was researched. The process, its three phases and problems and challenges included were described. The phases and sub-phases of the process were compared to literature for their respective parts. As the process is company made it is therefore unique and comparing to literature was not possible for its all parts.
After studying the process, different parties of building design were interviewed. The base of the interview was comprised of the problems and challenges identified earlier. The results of the interviews were again compared to literature. In addition to the literature comparison, conclusions for the leading of cooperation, presenting the aims of BIM, usefulness of different kind of cooperation methods and cooperation event data handling and data spallation were made. Conclusions were then used to make a proposal for transforming and improving the phase-based BIM coordination process. To improve the process, it was proposed that the amount of virtual cooperation would be increased, more visual and demonstrative reporting through BIM purpose and projects waypoints and for example clearer liability distribution among head de-signer and BIM coordinator
Puurakentamisen kannustimet: Miksi yksityinen rakennuttaja rakentaa puusta?
No full textOsana ilmastonmuutoksen vastaista työtä rakennusalalla on paineet vähentää päästöjä. Vähähiiliseen rakentamiseen ja puurakentamiseen halutaan kannustaa. Kandidaatintyö käsittelee kerrostalomittaluokan puurakentamisen kannustimia yksityisen rakennuttajan näkökulmasta. Puukerrostalo on valittu edustamaan vähähiilistä rakennustapaa. Työssä selvitettiin vähähiilisen rakentamisen ja puurakentamisen tilannetta Suomessa ja erikoistapauksena Tampereella. Työssä etsittiin keinot, jotka tällä hetkellä tai potentiaalisesti tulevaisuudessa kannustavat rakentamaan puusta.
Tämän hetkiset toimet yksityisen puolen puukerrostalorakentamisen kannustamiseen ovat erittäin niukat jopa olemattomat. Ympäristöystävällisyyteen tähtäävät vaatimukset liittyvät lähinnä rakennuksen lämmöneristävyyteen, mikä on yksipuolinen näkemys.
Kirjallisuudessa esiintuotuja, mahdollisesti käyttöönotettavia ohjaustoimenpiteitä voidaan ja-kaa valtiolliseen ja kunnalliseen ohjaukseen sekä markkinaohjaukseen. Valtiollisessa ja kunnallisessa ohjauksessa voisi määräyksenomaisten vaatimusten lisäksi olla palkitsevia kannustimia, joiden saavuttaminen olisi vapaaehtoista mutta palkitsevaa. Kannustimia voivat olla esimerkiksi suora valtion avustus, lisärakennusoikeus tai kiinteistöverohuojennus rakennuksille, joiden ympäristöystävällisyys on merkittävä.
Parhaimmillaan markkinoiden aito kysyntä puukerrostaloille tai vähähiilisille kerrostaloille kasvattaisi niiden määrää. Tällä hetkellä puurakenteisen kerrostalon investointikustannukset ovat hieman perinteistä kerrostaloa korkeammat. Siten markkinat eivät kannusta puukerrostalorakentamiseen. Jotkin rahoitustahot pitävät kuitenkin ympäristöystävällisyyttä rahoituksen myöntämisen ehtona. Puun käytön oppiminen sekä terve kilpailu puutuotteiden kesken ja puurakentajien kesken voisivat parantaa puun ja vähähiilisen rakentamisen asemaa markkinoilla.
Kandidaatintyön tärkeimpänä löydöksenä todettiin, että vähähiilisyyteen tulee kannustaa ko-konaisratkaisuilla. Vähähiiliset materiaalit, kuten puu, voivat olla osaratkaisu, mutta lisäksi on huomioitava esimerkiksi rakennuksen energiatehokkuus ja lämmitys koko elinkaaren ajan. Yh-den rakennusmateriaalin, kuten puun, tukeminen voisi aiheuttaa lainsäädännöllisiä vaikeuksia. Paremmaksi nähtiin kokonaisvaltaiseen vähäpäästöisyyteen ohjaaminen. Tämä edellyttää ra-kennuksen elinkaaripäästöjen ymmärtämistä. Suunnittelun ja toteutuksen onnistumisen mitattavuus ja vertailukelpoisuus ovat keskeisiä. Elinkaaripäästöjen mittaamiseen ja osoittamiseen pitää olla yleispätevät laskentatavat. Sen jälkeen kun rakennuksille voidaan laskea kokonaispäästöt, voidaan kannustaa vähäpäästöisyyteen
Ullakkorakentaminen vanhoissa kivikerrostaloissa: Ullakkorakentamisen haasteet ja mahdollisuudet
No full textVanhojen rakennusten vajaalle käytölle jääneet ullakot tarjoavat erityislaatuisen mahdollisuuden uusien asuntojen rakentamiselle. Tässä kandidaatintyössä perehdytään ullakkorakentamisen mahdollisuuksiin ja tutkitaan, minkälaisia haasteita ullakkorakentamiseen liittyy. Tutkimukseni keskittyy pääosin vanhoihin ennen 1940-lukua rakennettuihin kivikerrostaloihin. Työ perustuu lähdekirjallisuudesta ja verkkojulkaisuista ja -sivuista kerättyihin tietoihin sekä omiin havaintoihini.
Ullakkorakentaminen on täydennysrakentamisen muoto, jolla voidaan lisätä asuntoja jo olemassa oleviin rakennuksiin. Uusien asuntojen rakentaminen jo täyteen rakennetuille kaupunkien keskusta-alueille on houkutteleva keino tiivistää kaupunkirakennetta. Kaupunkirakenteen tiivistäminen täydennysrakentamisen keinoin on nähty eräänä keinona ilmastollisten haasteiden ehkäisemiseksi. Ullakkorakentamiskohteet hyödyntävät jo olemassa olevaa kunnallistekniikkaverkostoa, joten uuden rakentamiselta vältytään. Uusista asukkaista hyötyy myös palveluverkosto. Ullakkorakentamisen houkuttelevuutta lisäävät vanhojen rakennusten tarjoamat ominaisuudet, joita nykyrakentamisella on vaikea saavuttaa. Ullakkorakentamisen tuloksena on usein uniikkeja asuntoja, jotka tarjoavat omakotitalomaista asumista keskellä kaupunkia. Talonyhtiön näkökulmasta ullakkorakentamisella voidaan kerryttää varoja esimerkiksi talonyhtiön perusparannushankkeita varten.
Ullakkorakentamiseen ja vanhoihin rakennuksiin liittyy paljon erityispiirteitä, jotka aiheuttavat ongelmallisia tilanteita arkkitehtisuunnittelijalle. Haasteita voivat aiheuttaa tilojen mataluus, kaltevat seinät, kantavat puurakenteet, lattian tasoerot, hormiryhmät sekä ikkunoiden ja terassien sekä uusien LVI-linjojen rajalliset sijoitusmahdollisuudet. Vaikka ullakkorakentaminen muistuttaa korjausrakentamista, sovelletaan siinä uudisrakentamisessa käytettyjä määräyksiä, mikä saattaa osaltaan lisätä haasteita. Myös työmaan organisointi on tavanomaista uudisrakentamista haastavampaa, sillä rakennus on usein asukkaidensa käytössä ullakkorakentamisen aikana.
Jokainen ullakkorakentamiskohde on erilainen, joten niihin tulee suhtautua tapauskohtaisesti. Näin ollen minkäänlaista yleispätevää ongelmanratkaisukaavaa ei tämän työn perusteella voida ullakkorakentamiseen antaa. Tässä työssä on kuitenkin esitelty yleisimpiä ullakkorakentamisen perusratkaisuja, joita soveltamalla arkkitehtisuunnittelussa voidaan päästä jo pitkälle. Kuitenkin arkkitehdin, ja toisaalta myös rakentajan kokemus, ongelmanratkaisutaito ja yksityiskohtien hallitseminen on lopputuloksen kannalta ratkaisevaa
Integraatin kemiallisesti puhdistetun vedenkäytön hallinta
No full textKiristyneet ympäristönsuojelun tavoitteet ja suljettujen vesikiertojen kehittyminen ovat vähentäneet merkittävästi erityisesti metsäteollisuuden prosessin vedenkulutusta sekä vähentäneet ympäristöön johdettavaa jäteveden määrää ja ravinnekuormitusta viimeisten vuosikymmenten aikana.
Tämän diplomityön tavoitteena oli selvittää Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaan kemiallisesti puhdistetun veden käytön kulutuskohteet ja optimoida veden kulutusta muuttuvissa prosessiolosuhteissa. Tärkeimpänä tavoitteena oli selvittää kemiallisesti puhdistetun veden käyttökohteet ja kulutusmäärät, suljetut vesikierrot ja kehittää vedenjakelujärjestelmän häiriönsietokykyä.
Työn kirjallisuusosassa selvitetään veden valmistuksen teoriaa, jossa perehdyttiin yksityiskohtaisesti eri vesijakeiden valmistukseen ja veden laatuvaatimuksiin. Lisäksi teoriaosassa tutustutaan sellutehtaan vesijakeiden kulutuskohteisiin ja sellutehtaan suljettuun vesikiertoon.
Työn tutkimusosassa laadittiin kolme Excel pohjaista ainetasetta vedenkulutuksesta. Tutkittavat kokonaisuudet olivat haihduttamon energiatase kuuman veden osalta, pesupuristimen kuuman veden käyttö puristimen ohitustilanteessa sekä valkaisun ja kuivauskoneiden tuotantoerotuksen vaikutus kemiallisesti puhdistetun veden taseeseen. Ainetaseet valikoituivat etukäteen tunnistettuihin vedenkäytön ongelmiin perustuen.
Työn tuloksena saatiin käsitys biotuotetehtaan kemiallisesti puhdistetun veden käytöstä ja ymmärrettiin suljettujen vesikiertojen merkitys tehtaan tehokkaaseen toimintaan vierasainetase huomioiden. Työn aikana biotuotetehtaan kemiallisesti puhdistetun veden käyttöä onnistuttiin vähentämään myös häiriötilanteissa. Työn aikana tehtiin useita automaatiojärjestelmän parametri- ja ohjelmamuutoksia, joilla prosessia optimoitiin tasaisemmaksi, joka tehosti veden käyttöä.Increased environmental protection targets and the development of closed water cycles have significantly reduced process water consumption in the forest industry in particular and have reduced the amount and nutrient load of wastewater discharged into the environment in recent decades.
The goal of this thesis was to identify the consumption centres of chemically purified water at Metsä Group’s Äänekoski bioproduct mill and to optimise water consumption in changing process conditions. The most important goals were to identify the applications and consumption amounts of chemically purified water, identify closed water cycles, and to develop the fault tolerance of the water supply system.
The literature review section of the thesis explains the theory of water production, which deals in detail with the preparation of different water fractions and with water quality requirements. In addition, the theory section gives an introduction to the pulp mill's water fraction consumption centres and the pulp mill's closed water cycle.
Three Excel-based mass balances were produced for the research section of the thesis. The subjects of examination were the energy balance for hot water of the evaporation plant, the use of hot water in the washing press during the press bypass, and the effect of bleaching and drying machine production separation on the balance of chemically purified water. The mass balances were selected on the basis of water use problems identified beforehand.
As a result of the research, an understanding of the use of chemically purified water at the bioproduct mill and the importance of closed water cycles for the mill's efficiency with regard to the balance of non-process elements was gained. During the research, the use of chemically purified water at the bioproduct mill was successfully reduced in disturbance situations too. During the research, several parameter and program changes were made to the automation system to optimise the process to run smoother, which made water use more efficient
Skitsofreniaa sairastavien nuorten aikuisten toimijuus: Toimijuuden mahdollisuudet ja rajoitteet
No full textTässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen skitsofreniaan sairastuneiden nuorten aikuisten toimijuutta. Tarkoituksenani on selvittää, mitkä tekijät mahdollistavat ja rajoittavat toimijuutta. Aineisto koostuu kahdestakymmenestäviidestä skitsofreniaan sairastuneen nuoren aikuisen haastattelusta. Haastattelut on toteutettu avohoidollisen kuntoutusjakson yhteydessä. Olen analysoinut aineistoa kvalitatiivisesti teorialähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.
Skitsofrenia on sairaus, jonka oireet aiheuttavat merkittävää toimintakyvyn laskua sekä vaikeuksia itsenäisen arjen, sosiaalisten suhteiden ja opinto- sekä työelämän suoriutumisessa. Terveyden ja toimintakyvyn lasku merkitsee riippuvaisuutta yhteiskunnan tarjoamasta avusta, jolloin johtuu pohtimaan sitä, onko sairastuneella kykyä, osaamista tai mahdollisuuksia tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja ja päätöksiä.
Toimijuudella tarkoitetaan usein yksilön kapasiteettia tehdä valintoja ja päätöksiä ja toimia niiden eteen. Tässä tutkielmassa tarkastelen toimijuutta kuitenkin myös yhteiskunnan tarjoamina mahdollisuuksina ja rajoitteina, jolloin toimijuuteen kietoutuu myös yhteiskunnallinen, rakenteellinen ulottuvuus. Toimijuusnäkemykseni sekä tutkielmani teoreettinen viitekehys pohjautuu Jyrki Jyrkämän toimijuuden modaliteettiteoriaan, jonka mukaan toimijuus muodostuu sosiaalisista ja yhteiskunnallisista tekijöistä sekä sisäisistä toisiinsa kietoutuvista toimijuuden ulottuvuuksista, joita ovat osaaminen, kykeneminen, haluaminen, täytyminen, tunteminen ja voiminen.
Analyysin perusteella haastateltavien toimijuutta mahdollisti yksilöllisistä tekijöistä tietojen ja taitojen kehittäminen sekä halu ja motivaatio tavoitella muutosta. Toimijuuden mahdollisuuksiksi muodostui yhteiskunnallisista tekijöistä tietoa ja taitoja harjoittava ja tukeva ympäristö sekä positiiviset asiakas- ja työntekijäkohtaamiset. Haastateltujen toimijuutta rajoitti yksilöllisistä tekijöistä sairauden oireisiin paikantuva toimintakyvyttömyys ja kaventunut osaaminen sekä kielteiset uskomukset itsestä. Yhteiskunnallisista tekijöistä toimijuutta rajoitti yhteiskunnan asenneilmapiiri, negatiiviset asiakas- ja työntekijäkohtaamiset, palvelujärjestelmän käytäntöjen kohtaamattomuus haastateltujen tarpeiden kanssa sekä taloudelliset resurssit.In this Master’s thesis, I examine the agency of young adults with schizophrenia. The aim of this thesis is to find out which factors enable and restrict agency. The data consists of twenty-five young adults with schizophrenia. The data has been analysed with using qualitative theory-based content analysis.
Symptoms of schizophrenia cause a significant decrease in functional capacity as well as difficulties in independent daily living, social relationships and functioning in studies and working life. Decreased health and functional capacity may lead to dependence on the help provided by the society, in which case it is necessary to consider whether an individual has the ability, competence and possibilities to make choices and decisions about his or her own life.
Agency often refers to the capacity of an individual to make independent choices and decisions and act on them. However, this paper also looks at agency throughout the opportunities and constraints from the society’s point of view. In this study, the framework of agency is based on Jyrki Jyrkämä’s modality theory, according to which agency consists of social and societal factors, individual, contextual, situational and inner dimensions. Based on this theory agency consists of six modalities, which are: knowing how to do something, being able to do something, wanting to do something, having to do something, feeling and having a possibility to do something.
Based on the results of the analysis of young adults with schizophrenia, the opportunities of agency from an individual perspective consisted of the development of competence and abilities and wanting to develop and act. From societal factor´s perspective agency was enabled by supportive environment as well as positive patient and employee encounters. From individual perspective agency of young adults with schizophrenia was limited by dysfunction and incompetence and negative self-beliefs. Societal factors limiting agency were society’s negative perceptions of the disease, negative patient and employee encounters and the service system’s procedures and economic resources
Lapinkylän lähijunaseisakkeen ympäristön täydennysrakentaminen
No full textTämä diplomityö tutkii lähijunaseisakkeen ympärille rakentuvaa uutta kaupunkia ja täydennysrakentamisen vaiheistusta pientalovaltaisella asuinalueella Vantaan Lapinkylässä. Alue on osa uuden Kivistön keskustan vaikutusaluetta, jonka rakentuminen on lähtenyt voimakkaasti kasvuun vuoden 2015 Asuntomessujen ja samana vuonna avatun Kehäradan jälkeen. Kehärata yhdistää Länsi-Vantaalla palvelevan Vantaankosken junaradan ja valtakunnallisen pääradan kulkien Helsinki-Vantaan lentokentän kautta. Liikenteellisesti keskeisellä paikalla Valtatie 3:n, Kehä III:n ja Helsingin keskustaan sekä itä- että länsisuunnassa kulkevan Kehäradan läheisyydessä sijaitseva Kivistö on Vantaan merkittävimpiä kasvukeskuksia ja alueella on paljon potentiaalia tulevaisuuden kaupunkia rakennettaessa. Lapinkylässä ei vielä ole asemaseisaketta, mutta sellaista on suunniteltu avattavaksi, jotta alue muodostaisi kaksinapaisen asumisen ja palvelujen keskittymän yhdessä Kivistön keskustan kanssa. Vantaan kaupungin tavoite, jonka pohjalta diplomityö on laadittu, on nostaa alueen asukastiheys 20,000 asukkaaseen kilometrin säteellä molemmista juna-asemista.
Suunnittelualue on rajattu niiden keskeisten rakentamiseen vaikuttavien tekijöiden mukaan, jotka Lapinkylän ympäristössä nähtiin diplomityön kannalta relevantteina. Näitä tekijöitä ovat olemassa olevat naapurustot, Kehärata, rakentamista rajoittava lentomeluvyöhyke ja alueen läpi kulkeva Riipiläntie. Diplomityö pureutuu uuden ja olemassa olevan rakentamisen synergiaan neljässä vaiheessa, joissa olemassa olevan rakennuskannan purkamisen tahti perustuu sekä hypoteettiseen pientalon käyttöikään, että asukkaiden oletettuun haluun myydä tonttinsa ympärillä tapahtuvien muutosten perusteella. Työn tavoitteena on luoda alueen täydennysrakentamiselle sellaiset suunnitteluperiaatteet, jotka varmistavat inhimillisen mittakaavan säilymisen ja alueidentiteetin huomioon ottamisen tiivistyvän kaupungin jokaisessa vaiheessa.
Suunnitteluprosessin pohjustuksen ja valmiin suunnitelman lisäksi diplomityö sisältää alueen asukkaille teetetyn kyselyn ja otteita siihen saaduista vastauksista. Suunnitelmalla otetaan kantaa vain rajatun suunnittelualueen sisällä tapahtuvaan täydennysrakentamiseen Lapinkylän alueella.
Diplomityö on toteutettu yhteistyössä Vantaan kaupungin ja Kivistön asemakaavayksikön kanssa.
-
This thesis studies the new city being built by a commuter train stop and the phasing of supplementary constructions in a low-rise residential area in Lapinkylä, Vantaa. The area is under the influence of the new Kivistö centre, which has had a rapid growth in construction after the Housing Fair Finland was held there and the new railway Ring Rail Line opened on the same year in 2015. The Ring Rail Line connects the Vantaankoski train track in West-Vantaa and the national main track via Helsinki Airport. Located close to key traffic lanes of Finnish national road 3, Ring III and the Ring Rail Line trafficking via east and west all the way to the centre of Helsinki, Kivistö is one of the most significant growth centres in Vantaa and has a lot of potential as an area for future developments. There is no commuter train stop in Lapinkylä yet, but one is aimed to be opened for the area to form a bipolar concentration of housing and services together with the centre of Kivistö. The city of Vantaa has set a goal for population density of 20,000 inhabitants within a radius of one kilometre from both stations, and this functions as the basis for the thesis.
The area for the plan is delimited by influencing key factors which were seen relevant for the thesis. These key factors are existing neighbourhoods, the Ring Rail Line, the aircraft noise zone which restricts construction and the main road penetrating the area, Riipiläntie. This thesis studies the synergy of new and existing construction in four stages, where the demolition pace of the existing buildings is based on both the hypothetical life span of a detached house and the resident’s presumed desire to sell their property based on changes taking place around their homes. The aim of the final design is to create principals for the supplementary construction of the area to ensure the preservation of the human scale and consideration of the regional identity at each stage of the condensing city.
In addition to the foundation of the planning process and the completed plan, the thesis includes a survey commissioned for the residents of the area and excerpts from the answers received. The plan only takes a stance on supplementary construction within the demarcated planning area in Lapinkylä.
The thesis has been done in co-operation with the City of Vantaa and Kivistö detail planning unit
Finlaysonin tehtaan työläisten asunnot Tampereen naisenemmistön ilmentäjinä 1850‒1950-luvuilla
No full text”Kyl mä osaan ja voin yrittää”: Varhaiskasvatuksen erityisopettajien käsityksiä motivoivasta pedagogiikasta ESKO siili -interventiossa
No full textTutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia lasten motivointiin ja motivoivaan pedagogiikkaan liittyviä merkityksiä varhaiskasvatuksen erityisopettajat tuottavat ESKO siili -intervention kontekstissa. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita varhaiskasvatuksen erityisopettajien käsityksistä siitä, millaiset tekijät motivoivat ja innostavat esiopetusikäisiä lapsia heidän toimiessaan lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen valmiuksia vahvistavassa ESKO siili -interventiossa. Tarkoituksena oli myös selvittää, mikä rooli minäpystyvyydellä oli lasten motivoitumisessa varhaiskasvatuksen erityisopettajien käsitysten mukaan.
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena Tampereella. Tutkimuksen kohteena olivat varhaiskasvatuksen erityisopettajien käsitykset, joten tutkimussuuntaus muodostui fenomenografiseksi. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä interventiossa työskentelevää varhaiskasvatuksen erityisopettajaa osittain strukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti laadullisen sisällönanalyysin periaatteiden mukaan.
ESKO siili -interventiossa motivoivan pedagogiikan nähtiin tutkimustulosten perusteella rakentuvan sensitiivisestä, arvoperustaisesta ja lapsilähtöisestä pedagogiikasta. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat toteuttivat pedagogiikkaa sensitiivisen havainnointinsa ja tulkintansa pohjalta. Sensitiivisen pedagogiikan keinoja olivat lasten aktivointi ja osallistaminen sekä yksilöllisen pedagogiikan toteuttaminen. Arvoperustainen pedagogiikka toteutui lasten oppimista ja etua tavoittelevien arvojen kautta. Arvoperustainen pedagogiikka sisälsi varhaiskasvatuksen erityisopettajien oman asennoitumisen työhönsä sekä positiivisten tunteiden liittämisen lasten oppimiseen. Lapsilähtöinen pedagogiikka muodostui motivoinnin keinoista, joiden nähtiin olevan lapsille ominaisia. Tällaisia keinoja olivat tulosten mukaan draamallisuus, leikillisyys, pelillisyys sekä palkitseminen.
Motivoivan pedagogiikan nähtiin ulottuvan esiopetuksen henkilökunnan ja huoltajien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Esiopetuksen henkilökunnan sekä huoltajien asenteiden interventiota kohtaan nähtiin vaikuttavan vahvasti siihen, miten lapset motivoituivat toimintaan. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien pedagogisella toiminnalla nähtiin olevan osittain vaikutusta myös siihen, miten huoltajat ja esiopetuksen henkilökunta asennoituivat interventiota kohtaan ja toteuttivat sitä tukevia toimia. Tulosten perusteella voidaan todeta, että erilaiset pedagogiset keinot olivat varhaiskasvatuksen erityisopettajien mukaan motivoivampia ja vaikuttavampia, mikäli lasten huoltajat ja esiopetuksen henkilökunta suhtautuivat toimintaan myönteisesti ja tekivät yhteistyötä varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa