47495 research outputs found
Sort by
Raskausaikana tapahtuvien kehon muutosten yhteys kehonkuvaan
No full textRaskaus on ainutlaatuinen naisen kokonaisvaltaisen muutoksen aika ja joskus muutokset voivat yllättää. Muutokset ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä. Neuvolapalveluiden tehtävä on tukea koko perheen hyvinvointia ja odottavan äidin kehonkuva on siinä yksi osa-alue. Äidin kehonkuva raskauden aikana saattaa heijastua lapseen syntymän jälkeen ja vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Tutkimus aloitettiin systemaattisella kirjallisuushaulla aikaisemman tutkitun tiedon kartoittamiseksi. Systemaattinen kirjallisuushaku tehtiin neljään tietokantaan: Cinahliin, Psycinfoon, Mediciin ja Medlineen. Hakusanat olivat: body image ja prenancy. Löytyneistä artikkeleista mukaan otettiin ne, jotka käsittelivät tutkittavaa aihetta ja oli julkaistu vuoden 2009 jälkeen.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, miten raskauden tuomat kehon muutokset vaikuttavat äidin kokemukseen omasta kehostaan. Tutkimuksen tarkoitus on kuvata, miten raskaus vaikuttaa naisen kehonkuvaan. Tätä tietoa on mahdollista hyödyntää esimerkiksi neuvolassa äidin ja koko perheen hyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimuskysymys on: Miten raskauden tuomat muutokset vaikuttavat naisen kokemukseen omasta kehostaan? Tutkimus tehtiin toisiokäyttämällä valmista Riikka Homasen keräämään aineistoa. Aineistossa kirjoittajia on kehotettu pohtimaan, miten he kokivat kohdussaan kasvavan lapsen, kehossaan tapahtuneet muutokset ja ulkoapäin siihen kohdistuneet toimenpiteet. Aineisto on kerätty vuosina 2001-2002 ja se koostui 23 tarinasta. Aineisto on analysoitu induktiivisella sisällönanalyysilla poimimalla siitä 221 pelkistystä, jotka ryhmiteltiin 34 alaluokkaan ja kuuteen yläluokkaan. Yläluokat olivat: raskausmuutosten tuoma onnellisuus, raskauden tuoma ahdistus, odotukset raskautta kohtaan, odotukset raskauden jälkeistä kehoa kohtaan, sosiaaliset kohtaamiset raskauden aikana ja kehon muutosten tunnusteleminen.
Tulosten mukaan kehon muutokset saivat äideissä aikaan onnellisuutta ja ne nauttivat uudesta feminiinisestä vartalostaan. Toisaalta raskauden tuomat muutokset saivat aikaan järkytystä, ahdistusta sekä vaikeutta hyväksyä omaa kehoa. Raskaudelta saatettiin odottaa paljon, mikä sai aikaan sekä pettymyksiä että helpotuksia. Sosiaalisilla kohtaamisilla oli myös vaikutusta kehonkuvaan. Toiset naiset nauttivat saamastaan huomiosta ja toiset kokivat häpeää raskaana olevasta kehostaan. Loukkaavien kommenttien kuuleminen aiheutti pahaa mieltä. Naiset tunnustelivat kehoaan tarkasti raskauden aikana sekä katselivat sen muuttumista. Osa naisista nautti siitä ja jotkut kokivat muutosten olevan hallitsemattomia ja tahdosta riippumattomia. Tutkimuksen tulokset ovat linjassa aikaisemman kansainvälisen tutkimustiedon kanssa ja siten vahvistavat niitä. Tuloksia on mahdollista käyttää tukemaan ja kehittämään suomalaista äitiysneuvolaa
Ukki on ollut elämäni suurin tukipilari: Tutkimus isovanhempien merkityksestä nuoren elämänkulussa
No full textTutkimuksessa tarkastellaan 20‒29-vuotiaiden nuorten aikuisten kokemuksia heidän isovanhemmistaan ja sitä, mikä merkitys isovanhemmilla on ollut nuoren elämänkulussa. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia merkityksiä isovanhemmilla on ollut nuoren valintoihin, jotka vaikuttavat nuoren elämänkulkuun.
Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka muotoutuivat haastattelujen aikana tarinnalliseen muotoon. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina toimivat nuoruus elämänvaiheena, kokemuksellisuus, ylisukupolvisuus, perhesuhteet, sukupolvien välinen vuorovaikutus sekä elämänkulku. Elämänkulkua tarkastellaan Daniel J. Levinsonin elämänkulkuteorian kautta. Levinsonin teoria perustuu elämänkulun vaiheisiin ja siirtymiin. Elämänkulku koostuu suhteista, joita henkilöllä on eri asioihin ja henkilöihin elämänsä aikana. Tässä tutkimuksessa sukupolvet ovat nuori (lastenlapsi) ja isovanhemmat. Tutkimusanalyysi on narratiivinen.
Jokaisella tutkimukseen osallistuneella neljällä nuorella aikuisella on neljä isovanhempaa. Tutkimukseen ei haastateltu isovanhempia. Tutkimukseen osallistuneet kuvaavat omaa suhdettaan isovanhempiinsa. Tutkimuksessa haluttiin tuoda esiin nuorten aikuisten omaa ääntä, joten heidän kertomuksensa on säilytetty kokonaisina tarinoina. Tarinoista on koostettu neljä ydintarinaa isovanhemmuudesta, jotta tarinat näyttäytyvät johdonmukaisina ja kronologisina kokonaisuuksina. Tarinoista on nostettu laajempaan keskusteluun keskeisimmät ulottuvuudet, joita luetaan temaattisesti.
Tutkimushavaintona on, että isovanhemmilla on merkitystä nuoren elämänkulkuun, kuten opiskelualan valintaan, harrastukseen, perinteiden jatkuvuuteen sekä nuoren arvomaailman rakentumiseen. Isovanhemmilla on tutkimuksen perusteella ollut merkitystä myös nuoren turvalliseen kasvuympäristöön. Lisäksi menneisyydessä tapahtuneet merkitykselliset asiat ovat vahvasti läsnä myös nykyisyydessä. Nuoret tuntevat suurta kiitollisuutta isovanhempiaan kohtaan, olipa suhde isovanhempaan kuinka haasteellinen tahansa.
Voidaan todeta, että nuorten suhteet isovanhempiin voivat olla nuoren elämänkulkua tukevia tai uhkaavia, mutta eivät koskaan vähämerkityksellisiä. Tutkimushavainnot inspiroivat jatkotutkimusideoita. Pitkittäistutkimuksen avulla olisi mahdollista saada tietoa isovanhempien ja nuorten suhteiden kehittymisestä sekä suhteen merkityksestä elämänkulussa pitkällä aikavälillä
Mediaympäristöjen muutos sukupolvien välisen kanssakäymisen haasteena: 6.-luokkalaisten kokemuksia YouTubesta
No full textTutkimuksemme tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia 6.-luokkalaisilla on videopalvelu YouTubesta ja miten lapset kokevat vanhempiensa/huoltajiensa suhtautuvan heidän median kulutukseensa. Tutkittavien kokemuksiin perustava tutkimusasetelma nojaa laajasti katsottuna empiristiseen tutkimusperinteeseen. Tutkimusaineisto on kerätty fokusryhmähaastatteluja hyödyntäen erään pirkanmaalaisen koulun 6.-luokkalaisilta syksyllä 2019. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös kansainvälisen EU Kids Online -tutkimusprojektin yhteydessä Suomessa keväällä 2019 kerättyä tilastollista aineistoa 6.-luokkalaisten mediankäytöstä. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Analyysivaiheessa aineistossa nousi esille, että YouTube ja median kuluttaminen näyttäytyvät lapsille ja heidän vanhemmilleen hyvin erilaisina. Lapsille YouTube näyttäytyy monipuolisena viihtymisen ja oppimisen alustana. Monet haastateltavista kertoivat vanhempiensa suhtautuvan YouTube-videoihin lähes pelkästään negatiivisesti. Haastateltavat kokivat vanhempiensa pelkäävän liiallisen puhelimeen keskittymisen johtavan sosiaalisten suhteiden laiminlyömiseen ja jopa syrjäytymiseen. Haastateltavien mukaan vanhemmat eivät näe peleissä ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa vuorovaikutusta yhtä arvokkaana kuin kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Lasten ja vanhempien välillä on nähtävissä eroja myös median käytön tavoissa. Haastattelujen perusteella lapsille on vanhempiaan luonnollisempaa keskittyä useaan mediaan yhtä aikaa.
Digitaaliset mediat vaikuttavat aineiston perusteella kasvattaneen lasten ja vanhempien välillä olevaa sukupolvien välistä kuilua, jota avataan tutkimuksen teoriaosuudessa erityisesti esittelemällä Karl Mannheimin ajatuksia sukupolvien muodostumisesta ja Margaret Meadin prefiguratiivisen kulttuurin teoriaa.
Tutkimuksen perusteella perheiden suhtautuminen YouTubeen ja muihin digitaalisen median alustoihin vaihtelee suuresti. Vaikka suuri osa vanhemmista suhtautui YouTube-videoihin kielteisesti, osan kerrottiin osoittavan ymmärrystä ja aitoa kiinnostusta lastensa seuraamia tubettajia kohtaan. Sukupolvien välillä on eroja digitaalisten medioiden käyttötyyleissä, mutta on tärkeää muistaa, että saman sukupolvenkaan edustajat eivät muodosta koherenttia tai homogeenistä internetin käyttäjien ryhmää. Muuttuneessa
mediaympäristössä keskusteleva, kuunteleva ja aitoon ymmärrykseen tähtäävä kommunikointi sukupolvien välillä on tutkimuksemme perusteella ensiarvoisen tärkeää
Huvilan paluu – Suomalaisen mökin kehityskaari
No full textSuomessa on yli puoli miljoonaa mökkiä, jotka vaihtelevat vaatimattomista lautamökeistä hulppeisiin hirsihuviloihin. Tässä diplomityössä käsitellään suomalaisen mökkeilyn menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta, jotka yhdessä muodostavat kokonaiskuvan mökkeilyn kehityskaaresta. Työssä tunnistetaan suomalaisten vapaa-ajan asuntojen arkkitehtuuriin ja käyttötapoihin vaikuttavia muutossuuntia, pohditaan mökkeilyn mahdollisia tulevaisuuden näkymiä ja näiden vaikutuksia mökkirakentamiseen sekä mökkien arkkitehtuuriin. Diplomityön tarkoituksena on edistää suomalaisen mökkikulttuurin jatkuvuutta, joka tukee mökkirikkaiden kuntien elinvoimaisuutta, maan tasapainoista alueellista kehitystä ja kulttuurin sekä ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeän osan säilymistä.
Työn pääasialliset lähteet koostuvat kansallisista aiheeseen liittyvistä kyselyistä, artikkeleista ja Tilastokeskuksen vapaa-ajan asuntojen tilastoista. Tutkimusta täydennetään mökkirikkaiden kuntien kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaisten, kiinteistönvälittäjien sekä mökkivalmistajien asiantuntijahaastatteluilla.
Kerätyn aineiston perusteella modernit, kattavasti varustellut ja ympärivuotiseen käyttöön suunnitellut vapaa-ajan asunnot muodostavat tulevaisuudessa yhä suuremman osan Suomen mökkikannasta. Vapaa-ajan asunnon ja vakituisen asunnon välinen kontrastisuus on yhä tärkeää, mutta se perustuu yhä vähemmän eroon asuntojen varustelutasossa. Lisäksi mökkien omistajien sukupolven vaihdos, rakentamisen kiristyvä sääntely ja globaalit megatrendit kuten kasvava ympäristötietoisuus liittyvät oleellisesti mökkikulttuurissa tapahtuvaan murrokseen. Maaseudun autioituneet kuivanmaan rakennukset saattavat muodostua entistä varteenotettavimmiksi mökkityypeiksi, kun sopivien rantatonttien tarjonta vähenee. Erityisesti nuoret ovat osoittaneet kiinnostusta perinteisestä poikkeaviin mökkeilytyyleihin. Vuokramökkien ja muiden vähemmän sitovien loma-asumisen muotojen suosio tulee todennäköisesti jatkossa kasvamaan.
Suomalaisten kiinnostus mökkeilyyn ei näytä hiipuvan, mutta tavat sen toteuttamiseen ovat muuttumassa. Suomelle kulttuurisesti ja taloudellisesti tärkeän mökki-ilmiön säilyttämiseksi on kehitettävä kestäviä ratkaisuja vastaamaan nykymökkeilijöiden toiveita ja vaatimuksia. Diplomityön perusteella ratkaisujen vaivattomuus ja mökin helppohoitoisuus sekä käytön joustavuus ovat tärkeitä mökkeilijöille. Jatkossa olisi tarvetta muuttuvaa mökkeilyä palvelevia konkreettisia suunnitteluratkaisuja esitteleviin tutkimuksiin
Lasten kokemukset varhaiskasvatuksen oppimisympäristöistä ja niiden suunnittelusta
No full textTässä tutkimuksessa tutkittiin lasten kokemuksia varhaiskasvatuksen oppimisympäristöistä ja niiden suunnittelusta. Ilmiötä lähestytään varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen ulottuvuuksien sekä lasten osallisuuden näkökulmien kautta. Varhaiskasvatusta määrittävät Varhaiskasvatuslaki sekä ohjaavat asiakirjat valtakunnallisesti ja paikallisesti. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen rooli varhaiskasvatuksen pedagogiikan näkökulmasta on suuri ja oppimisympäristöjä tulisi suunnitella ja rakentaa yhdessä lasten kanssa. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita lasten myönteisistä ja kielteisistä kokemuksista päiväkodin oppimisympäristöistä sekä lasten osallisuudesta oppimisympäristön suunnitteluun.
Tutkimus on lapsinäkökulmainen tutkimus, jossa lapset olivat aktiivisina osallistujina tutkimuksen tekoon. Tutkimuksen aineisto koostuu yhden pirkanmaalaisen päiväkodin 4-5-vuotiaiden lasten pienryhmien haastattelukeskusteluista, joita kutsutaan myös käsitteellä ”photo-elicitation interview”. Lapsilähtöisen ja osallistavan tutkimussuuntauksen mukaan tutkimuksessa hyödynnettiin aineiston keruussa myös valokuvausta. Lapset saivat ottaa valokuvia Ipad-laitteella haluamistaan päiväkodin tiloista ja paikoista. Nämä valokuvat olivat apuna kokemusten kertomiseen haastattelukeskusteluissa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä.
Lasten myönteiset ja kielteiset kokemukset varhaiskasvatuksen oppimisympäristöistä sijoittuivat kolmeen merkityskokonaisuuteen: fyysiseen ympäristöön, leikkiin ja vertaisryhmään sekä aikuisen rooliin. Tutkimuksen tulosten mukaan lasten kokemukset olivat pääsääntöisesti myönteisiä päiväkodin fyysisestä oppimisympäristöstä kuin kielteisiä. Osa lapsista ei osannut nimetä lainkaan kielteisiä kokemuksia. Lapset kokevat päiväkodin oppimisympäristöt leikin mahdollistumisen kautta. Lasten kokemusten mukaan fyysisen ympäristön ominaisuudet, muun muassa valoisuus, koko, lelujen määrä ja järjestys, vaikuttavat paljon lasten myönteisiin ja kielteisiin tunteisiin päiväkodin tiloista. Tiloissa mahdollistuva leikki sekä vertaisryhmän tunne kertoivat myönteisistä ja kielteisistä kokemuksista. Huomioitavaa on, että lapset näkevät vain tietyt päiväkodin tilat ominaan, missä voivat leikkiä, esimerkiksi wc-tilat tai varastotilat tulivat esille vain muutaman kerran. Lasten kokemusten mukaan aikuisen rooli on pitkälti salliva tai rajaava päiväkodin tiloihin ja etenkin leikkiin liittyen. Aikuisen määrittelemät säännöt ja ohjeet ovat lapsille muuttumattomia eikä niitä juurikaan kyseenalaisteta. Lapsilla ei ollut lähes ollenkaan osallisuuden kokemuksia päiväkodin oppimisympäristöjen suunnittelusta. Heillä on kuitenkin tutkimuksen mukaan ideoita tilojen käyttöä varten
Luokanopettajan ääneen lukemisen merkitys lukuinnon ja lukutaidon vahvistamisessa
No full textTämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen merkitys luokanopettajan ääneen lukemisella on lukutaidon ja lukuinnon vahvistajana. Lähestyimme tutkimusongelmaa opettajien ja oppilaiden käsitysten ja kokemusten kautta. Tutkimuksen lähtökohtana toimi huoli lasten lukuinnon ja lukutaidon heikkenemisestä, joka on myös todennettu aikaisempien tutkimusten perusteella. Sujuvalla lukutaidolla voidaan nähdä olevan merkitys sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta, sillä yhteiskunnassa pärjääminen vaatii jokaiselta yksilöltä sujuvaa lukutaitoa.
Tutkimus kohdennettiin peruskoulun kolmannen ja neljännen luokan opettajiin ja oppilaisiin. Tutkimuksessa otettiin huomioon lapsinäkökulma. Aineisto kerättiin helmikuussa 2020 haastattelemalla opettajia ja oppilaita, sekä havainnoimalla luokan yhteistä lukuhetkeä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 2 luokanopettajaa ja 32 oppilasta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tuloksena havaittiin luokanopettajien pitävän ääneen lukemista tärkeänä toimintana sekä lukuinnon että lukutaidon vahvistamisessa. He asettivat lukuhetkelle useita erilaisia tavoitteita, joista yksi keskeisimmistä oli lukuhetkestä nauttiminen. Luokanopettajien käsityksissä oppilaan tausta, kuten ikä, ei vaikuttanut ääneen lukemisen käytäntöihin koulussa. Ääneen lukemisesta ei kuitenkaan keskusteltu muiden opettajien kanssa, eikä sitä nähty koulun yhteisissä toimissa lukuintoa ja lukutaitoa vahvistavana toimintana. Opettajien ja oppilaiden käsitykset ääneen lukemisesta vastasivat melko hyvin toisiaan. Oppilaat eivät kuitenkaan selvästi ilmaisseet ääneen lukemisen vaikuttavan omaan lukuintoon. Tästä huolimatta suuri osa oppilaista ilmaisi pitävänsä opettajan ääneen lukemisesta. Oppilaille tärkeää oli hyvä kirjavalinta ja opettajan eläytyvä lukeminen. Ääneen luetun kirjan avulla oppilaiden oli mahdollista löytää myös itselleen sopivaa luettavaa
Perinnöllisiä demoneita: Arkaististen etnonyymien kääntäminen H. P. Lovecraftin kauhukertomusten suomennoksissa
No full textKunnan ja urheiluseurojen väliset suhteet: Tapaustutkimuksena Hyvinkään kaupunki ja hyvinkääläiset urheiluseurat
No full textKohti parempaa taloudellista huomista: Taloudellisen toimintakyvyn moniulotteinen vahvistaminen sosiaalityössä
No full textTaloussosiaalityö on yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen kanssa tehtävää sosiaalityötä, jonka tavoitteena on psykososiaalisten ja taloudellisten resurssien vahvistaminen, haitallisten taloudellisten käytäntöjen vähentäminen sekä taloudellinen osallisuus. Rakenteellinen taloussosiaalityö on poliittista asianajoa taloudellisesti syrjäytyneiden puolesta. Taloussosiaalityön tavoitteena on taloudellinen hyvinvointi, johon päästään taloudellisella toimintakyvyllä. Se muodostuu kyvystä ja mahdollisuudesta toimia taloudellisesti järkevällä tavalla.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten taloudellista toimintakykyä voidaan sosiaalityössä vahvistaa moniulotteisesti työmenetelmien, kohtaamisen ja asianajon ulottuvuuksissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa, millainen taloussosiaalityön asiakasprosessi on, millaisia interventioita sosiaalialan ammattilaiset käyttävät ja millaisia osaamista heiltä edellytetään taloudellisen toimintakyvyn vahvistamiseksi. Tutkimuksen ulkopuolelle oli rajattu toimeentulotukityö.
Tutkimusmetodina oli kuvaileva, integroiva kirjallisuuskatsaus, joka on yleiskatsaus tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimuksen aineiston muodosti kymmenen sosiaalityön artikkelia, jotka oli kerätty pääosin Andor-tietokannasta ja jotka olivat Australiasta, Etelä-Afrikasta ja Yhdysvalloista. Taloudellisen toimintakyvyn vahvistamista analysoitiin teorialähtöisesti sisällönanalyysin avulla eri ulottuvuuksissa, minkä lisäksi osaamiselle asetetut edellytykset luokiteltiin erikseen.
Taloudellisen toimintakyvyn vahvistaminen on pitkäkestoinen muutosprosessi, joka vaatii kohtaamis-, ongelmantunnistamis-, työmenetelmä- ja arviointitaitoa sekä eettistä osaamista, taloudellista lukutaitoa ja sopivaa koulutusta. Muutosprosessissa käytetään erilaisia työmenetelmiä, kuten taloudellista opettamista, neuvontaa ja ohjausta sekä verkostotyötä. Käytännön työvälineitä ovat esimerkiksi budjetoinnin opettaminen, rahan käytössä neuvominen sekä säästämisessä ja tulomahdollisuuksien lisäämisessä ohjeistaminen. Tärkeä osa taloudellisen toimintakyvyn vahvistamista on kohtaamiseen yhdistyvä vuorovaikutus. Yksilötasolla asianajo keskittyy asiakkaiden puolesta toimimiseen ja palveluiden varmistamiseen. Yhteisötasolla pitäisi varmistaa tosiasiallinen pääsy taloudellisiin palveluihin. Yhteiskuntatasolla asianajo on vaikuttamista taloudellisen eriarvoisuuden poistoon ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Taloudellisen toimintakyvyn vahvistaminen on keskittynyt rahan hallinnan käytön parantamiseen, jolloin muiden talousosaamisalueiden kehittäminen on jäänyt taka-alalle, vaikka taloudelliseen hyvinvointiin tarvitaan kaikkia osa-alueita.
Taloudellisen toimintakyvyn vahvistaminen on tärkeä osa perussosiaalityötä, johon tulisi panostaa tulevai-suudessa. Sitä tulisi tehdä niin yksilö-, ryhmä-, yhteisö- kuin yhteiskuntatasollakin. Asiakkaiden taloudellista toimintakykyä pitäisi vahvistaa laaja-alaisesti. Toimeentulotukityön ja taloudellisen toimintakyvyn vahvistamisen tulisi tukea toisiaan. Taloussosiaalityön koulutukseen osana sosiaalialan koulutusta olisi panostettava ja lisäksi olisi luotava lisäkoulutusmahdollisuuksia. Taloudellisen toimintakyvyn tutkimusta ammatillisessa ulottuvuudessa olisi lisättävä sosiaalityössä ja poikkitieteellisesti
3D-tulostamisen tämänhetkiset sovellutukset ja tulevaisuuden mahdollisuudet osana rakennustuotantoa
No full text3D-tulostaminen on siirtymässä teoriasta käytäntöön myös rakentamisen tuotantomenetelmissä. Lisäävien tuotantotapojen kehitystyössä on käynnissä viime vuosikymmenellä alkanut noususuhdanne, jonka ansiosta tutkimustyötä aihealueen piirissä tehdään laajasti lähes kaikilla teollisuuden aloilla. Rakentaminen kulkee hieman jäljessä tästä trendistä, mutta myös rakennusalalle ollaan saamassa erilaisia 3D-tulostamiseen perustuvia tuotantomenetelmiä.
Tässä tutkimuksessa keskitytään pääasiassa kantavien rakenteiden 3D-tulostamisen tutkimiseen. Tavoitteena on luoda yleiskuva siitä, miten 3D-tulostamista sovelletaan kantavien rakenteiden tuotantoon nykyään ja mitkä ovat sen mahdollisuudet tulevaisuudessa. Tutkimuksessa 3D-tulostusmenetelmiä vertaillaan perinteiseen rakentamiseen sekä pohditaan alan kehityksen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuden rakentamiseen ja rakennesuunnitteluun. Tutkimusmetodina käytetään kvalitatiivista kirjallisuustutkimusta.
Tutkimus osoittaa, että 3D-tulostaminen sisältää erittäin paljon potentiaalia tehokkaampien ja ympäristöystävällisempien rakennustuotantomenetelmien kehittämiseksi. Moniin 3D-tulostusmenetelmiin liittyy vielä merkittäviä haasteita, mutta jo nykyisillä menetelmillä pystytään tulostamaan suuria rakennuksia työmaaolosuhteissa. On hyvin todennäköistä, että kehitystyö alalla jatkuu edelleen vahvana tällä vuosikymmenellä. Tulostusmateriaalien ja -teknologioiden kehittyessä on vain ajan kysymys, koska 3D-tulostaminen vakiintuu elimelliseksi osaksi rakentamisen tuotantoketjua.3D printing is on the verge of moving from theory to practice in construction production. The development of additive manufacturing methods is undergoing an upswing that has begun in the last decade, thanks to which research work into the subject is carried out extensively throughout all diciplins of industry. Construction is lagging slightly behind this trend, but slowly and surely gaining a variety of production methods based on 3D printing.
This study focuses mainly on 3D printing of load-bearing structures. The aim is to create an overview of how 3D printing is applied to the production of load-bearing structures today and what its possibilities are in the future. The study compares 3D printing methods with traditional construction and considers the possible effects of 3D printing industry developments on future construction and structural design. Qualitative literature research is used as the research method.
Research shows that 3D printing has a great deal of potential for developing more efficient and environmentally friendly construction production methods. Many 3D printing methods still present significant challenges, but already with current methods it is possible to print large buildings in building site conditions. It is very likely that development work in the sector will continue to be strong this decade. With the development of printing materials and technologies, it is only a matter of time before 3D printing becomes an integral part of the construction production chain