47495 research outputs found
Sort by
Potilasmonitorilla ja voima-anturilla mitattujen verenpainepulssiaaltosignaalien synkronointi ristikorrelaatiomenetelmällä
No full textTässä kandidaatintyössä tutkittiin invasiivisesti rannevaltimosta GE Healthcaren potilasmonitorilla ja Tampereen yliopiston tutkijoiden kehittämällä kehoanturiverkolla kajoamattomasti mitattujen verenpainepulssiaaltosignaalien synkronointia sykeväleihin perustuvalla ristikorrelaatiomenetelmällä. Työn tavoitteena oli selvittää, soveltuuko pelkästään sykeväleihin perustuva ristikorrelaatiomenetelmä invasiivisella ja kajoamattomalla tekniikoilla mittaujen verenpainepulssiaaltosignaalien synkronointiin. Jotta eri hetkinä aloitettujen mittausten tuottamia signaaleja voidaan vertailla, signaalien välinen viive täytyy selvittää synkronoimalla signaalit niissä kummassakin esiintyvien samankaltaisten piirteiden avulla.
Tutkielman pohjalta pystyttiin osoittamaan, että eri laitteilla mitattuja pulssiaaltosignaaleja pystytään synkronoimaan pelkästään sykeväleihin perustuvalla ristikorrelaatiomenetelmällä, jos synkronoinnin pohjana olevat RR-aikaintervallisarjat saadaan tunnistettua luotettavasti riittävän pitkältä, vähintään noin 2 minuutin (120 sykeväliä) mittaiselta ajanjaksolta. Vaikka menetelmä saatiin toimimaan, sen havaittiin olevan sykeväleihin perustuvana menetelmänä erittäin herkkä EKG-signaalin häiriöisyydelle ja R-piikin tunnistuksen onnistumiselle.
Työssä käydään lisäksi läpi verenpainepulssiaallon mittaamista kajoamattomilla ja invasiivisilla tekniikoilla sekä ristikorrelaatiomenetelmän taustalla olevaa teoriaa
Hajautetun pientuotannon vaikutukset jännitteeseen pien- ja keskijänniteverkoissa
No full textSähkönjakeluverkkoihin kytkettyjen pientuotantolaitteistojen lukumäärä on viime vuosina kasvanut nopeasti Suomessa. Suurin osa laitteistoista on yksityishenkilöiden omistamia, nimellisteholtaan muutaman kilowatin aurinkovoimaloita. Mikäli sähköverkon siirtokapasiteetti ylitetään, pientuotantolaitteistot voivat aiheuttaa sähköä tuottaessaan sähköverkkoon esimerkiksi liian korkeita jännitteitä, ylikuormitusta, harmonisia yliaaltoja tai poikkeuksia suojausten toiminnassa.
Tässä työssä määritettiin yhden keskijännitejohtolähdön ja kolmen muuntopiirin siirtokapasiteetit Trimble NIS-verkkotietojärjestelmällä. Muuntopiirit valittiin taajama-, kaupunki- ja haja-asutusalueilta, jotta pienjänniteverkon tarkastelu olisi mahdollisimman laaja. Aurinkovoimaloiden tuotantokäyrät muodostettiin vuoden 2018 auringon säteilyvoimakkuuden mittausten perusteella. Mittauksista valittiin tarkasteluun kolme vuorokautta, joilla kuvattiin kevät-, kesä- ja syyspäivää. Työssä tehtiin oletus, että siirtokapasiteettia rajoittavat joko liian korkea jännite tai verkon komponenttien ylikuormitus. Työssä tutkittiin myös inverttereillä toteutettavaa loistehon säätöä jännitteensäätömenetelmänä. Siirtokapasiteetit määritettiin uudelleen jännitteensäädön mallintamisen jälkeen.
Keskijännitejohtolähdön siirtokapasiteetti määritettiin ainoastaan kesällä, sillä tuloksista huomattiin, että pienjänniteverkkoon mallinnetut pientuotantolaitteistot vaikuttivat keskijänniteverkon jännitteeseen ja kuormitukseen niin vähän, että pienjänniteverkon siirtokapasiteetti saavutetaan todennäköisesti ennen keskijänniteverkon siirtokapasiteettia. Pienjänniteverkon sähköliittymäkohtaiset siirtokapasiteetit olivat sekä säätämättöminä että säädettyinä suurimmat jäykässä kaupunkiverkossa. Kaupunkiverkossa siirtokapasiteetti pieneni jännitteensäädöllä, koska verkon kuormitus oli jokaisessa pisteessä lähellä kuormitusrajaa. Jännitteensäätö kasvatti siirtokapasiteettia eniten taajamaverkossa, jossa siirtokapasiteetti kasvoi joissain pisteissä yli kaksinkertaiseksi. Myös haja-asutusalueverkossa siirtokapasiteetti kasvoi säädön avulla, mutta saavutettu siirtokapasiteetin kasvu oli suhteellisesti pienempää kuin taajamaverkossa.
Työssä huomattiin, että pienjänniteverkon siirtokapasiteetti kasvoi jännitteensäädöllä, mikäli siirtokapasiteettia rajoitti liian korkea jännite ja verkon kuormitus ei ollut lähellä kuormitusrajaa. Loistehon säädön vaikutus jännitteeseen riippuu tutkittavasta verkkotyypistä, sillä esimerkiksi kaupunkiverkossa jännitteet pienenivät säädöllä enemmän kuin haja-asutusalueverkossa
Rakennusmateriaalien vaikutus kerrostalorakentamisen kasvihuonepäästöihin
No full textIlmastonmuutos ja siitä johtuva ilmaston lämpeneminen ovat yksi aikamme suurimpia glo-baaleja ongelmia. Rakennusten osuus globaaleista kasvihuonepäästöistä on suuri, mutta rakentamisen pitäisi olla myös yksi tehokkaimmista sektoreista vähentää päästöjä. Kun asuinrakennuksista tehdään entistä energiatehokkaampia, materiaalipohjaisten kasvihuonepäästöjen osuus elinkaaren päästöistä kasvaa. Rakennusmateriaalien vaikutukset kasvihuonepäästöihin on oleellista tunnistaa, koska niiden vähentäminen on ratkaisevassa roolissa rakennusalan tavoitteissa kohti vähäpäästöisyyttä.
Diplomityössä tehtiin kirjallisuusselvitys ja kartoitettiin nykytilanne rakentamisen kasvihuonepäästöistä ja niiden jakautumisesta rakennushankkeessa. Kirjallisuudesta etsittiin myös keinoja päästöjen vähentämiseksi ja käsiteltiin rakennuksen vähähiilisyyden arvioinnin keinoja. Rakennusmateriaaleihin sitoutuneeseen hiileen ja kasvihuonepäästöihin perehdyttiin erityisesti kolmen yleisimmän materiaalin eli betonin, teräksen ja puun osalta. Näitä materiaaleja myös vertailtiin keskenään. Lisäksi esiteltiin keinoja rakennuksen kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi materiaalivalinnoin.
Kerrostalorakentamisen kasvihuonepäästöjä selvitettiin mallintamalla kohdeyrityksen keskiarvoinen asuinkerrostalo hiilijalanjäljen laskentaohjelmaan. Mallinnuksen avulla haluttiin selvittää rakennuksen kasvihuonepäästöihin eniten vaikuttavat rakennusmateriaalit ja -tuotteet. Mallinnetun keskiarvoisen kerrostalon materiaalipohjaisista päästöistä valmisbetoni käsitti 24,5 % ja ontelolaatat 20,0 % kokonaishiilidioksidiekvivalentista. Kolme vaikuttavinta materiaalia, eli valmisbetoni, ontelolaatat ja betonielementtiseinät käsittivät 57,0 % materiaalipohjaisista kasvihuonepäästöistä. Mallinnuksessa betoni aiheutti toiseksi eniten (20,0 %) koko elinkaaren päästöistä, kun energia ja vesi aiheuttivat 57,6 %.
Keskiarvoisesta kerrostalosta mallinnettiin vaihtoehtoisia teoreettisia skenaarioita erilaisin materiaaliratkaisuin. Skenaarioita vertailtiin keskenään ja etsittiin mahdollisimman hyviä ratkaisuja ympäristöarvoiltaan ja kustannuksiltaan. Käyttämällä vähäpäästöistä betonia vaaka- ja pystyrakenteissa sekä perustuksissa saatiin materiaalipohjaisia kasvihuonepäästöjä vähennettyä noin 20 % tavanomaiseen betoniin verrattuna. Jos korvattiin pelkät välipohjat vähäpäästöisemmällä betonilla, vähennys oli noin 7 %. Kun verrattiin ontelolaattavälipohjaa ympäristöystävällisempään ontelolaattavälipohjaan, päästöjen vähennys oli noin 6 %. Puurunkorakenteisen mallinnuksen huomattiin vähentävän materiaalipohjaisia päästöjä noin 30 % verrattuna alkuperäiseen skenaarioon. Tulosten realistisuutta vertailtiin myös kirjallisuudessa esitettyihin tutkimuksiin.
Materiaaliperäisiin kasvihuonepäästöihin voidaan tehokkaimmin vaikuttaa aikaisin suunnitteluvaiheessa. Rakennuttajan, suunnittelijan ja materiaalitoimittajien välinen yhteistyö on oleellista, kun halutaan kevyitä, energiatehokkaita ja ympäristöystävällisiä materiaaliratkaisuja. Materiaaliperäisille kasvihuonepäästöille ei kuitenkaan tule asettaa liian korkeita päästövähennysvaatimuksia elinkaaren kasvihuonepäästöjen kustannuksella. Myöskään pelkillä rungon toimenpiteillä ei tutkimuksen perusteella päästä kohdeyrityksen tai rakennusalan päästötavoitteisiin. Aiheesta suositellaan tehtävän jatkotutkimusta ottaen huomioon diplomityöstä ulos rajatut tekijät kustannus-ympäristösuhteiden tarkemmaksi selvittämiseksi
Family Policies in the Czech Republic and Austria: Responses to New Social Risks in Concepts and Policy Measures
No full textBuilding and adapting SysML based system architecture framework for mechatronic systems
No full textImplementing a SysML based systems engineering strategy to a project can be challenging as readily available methodologies and modeling guidelines are sparse. Lack of guidelines and modeling frameworks is one of the main reasons SysML faces resistance in the industry. Existing methods have to be tailored to suit project specific needs and to accommodate SysML, without a good starting point this can involve substantial amount of work and poses risks to companies.
This thesis sets out to study SysML application on mechatronics and derive an architecture framework that acts as a guideline and a structure for SysML modeling. The framework presented in this work is created based on literature findings and prototyped on a case study. The framework is built to be general, process independent and easy to implement, offering several tools to be applied to a mechatronics design process.
Prior studies have identified some of the key issues SysML faces in a mechatronic setting. Several solutions to these problems have been given but no exhaustive answer has been provided. This work combines aspects of prior studies into one framework and tries to create a good starting point to adapting SysML into a design process
Avausnousunporauslaitteen porausyksiköiden vaihdettavuuden suunnittelu
No full textTämä diplomityön tavoitteena oli avausnousunporauslaitteen porausyksiköiden vaihdettavuuden kehittäminen. Vaikka työn lähtökohtana olevan koneen suunnittelussa on huomioitu joitakin vaihdettavuuden kannalta oleellisia tekijöitä, eivät aiemmat ratkaisut riittäneet täyttämään tälle työlle asetettuja vaatimuksia.
Projektin hallinnan helpottamiseksi perehdyttiin tuotekehityksen prosessimallin valintaan ja systemaattisen suunnittelun malliin. Laitteen käyttötavan ymmärrystä vahvistettiin tutkimalla avausnousunporausmenetelmiä ja markkinoilla olevia porauslaitteita. Tätä osuutta voidaan käyttää myös uusien työntekijöiden perehdytykseen. Merkittävimmäksi haasteeksi osoittautui vaatimus ilman nosturia suoritettavasta porausyksikön vaihdosta. Projektin vaikutus ulottuu useisiin avausnousunporauslaitteen osiin niin mekaniikan, hydrauliikan, sähköjärjestelmän kuin ohjelmistonkin kohdalla. Laajuuden vuoksi tässä työssä keskityttiin mekaniikan ja hydrauliikan suunnitteluun.
Nosturin puute korvattiin hyödyntämällä koneen omia hydraulisia toimintoja, mikä aiempaan menetelmään verrattuna vaikeutti porausmoduulin kohdistamista kiinnitysrajapintaan. Tämän seurauksena porausmoduulille jouduttiin suunnittelemaan uusi säilytysteline, jonka mekaaninen ohjain helpottaa koneen asemointia telineeseen nähden. Myös kamera- ja kauko-ohjausmuutoksiin varauduttiin. Vaatimusten kiristymisestä huolimatta vaihtoaikaa pystyttiin lyhentämään merkittävästi koneeseen lisätyn pikaliitinrajapinnan ja paremman mekaanisen rajapinnan ansiosta
”Se vahvistuu tässä näin, kuinka tärkeää nimenomaan on se asiakkaan kohtaaminen” : Vanhempien ongelmallinen päihteidenkäyttö sosiaalityön haasteena
No full text
Ongelmista ratkaisuihin: Päätöksentekovuorovaikutus opetushenkilöstön tiimitapaamisissa
No full textItseohjautuvuus on viime vuosikymmeninä yhä useammissa organisaatioissa suosiotaan kasvattanut johtamismalli, jossa organisatorista päätäntävaltaa sekä mahdollisuutta suunnitella ja järjestää työtä jaetaan työntekijöiden itse muodostamien tiimien kesken. Tiimien toiminnan tasolla itseohjautuvuus tarkoittaa matalahierarkkista organisoitumista, jolloin tiimien jäsenet yhdessä neuvottelevat ja sopivat siitä, miten yhteiseen tavoitteeseen päästään. Kouluorganisaatiossa opetushenkilöstön itseohjautuva päätöksenteko mahdollistaa kollegiaalisen tiedon jakamisen, jaettujen näkemysten muodostamisen sekä konsensukselle perustuvan päätöksenteon, mikä luo pohjaa myös yhteisten työtapojen ja organisaation kehittämiselle.
Tässä tutkielmassa analysoin koulujen opetushenkilöstöstä koostuvien itseohjautuvien tiimien päätöksentekoprosesseja keskustelunanalyyttisesti. Tutkimusaineistoni koostuu OPENA-tutkimushankkeen yhteydessä äänitetyistä kehittämistiimien (n = 10) tapaamisista. Tutkimieni tiimien päämääränä on ollut päättää yhteisistä tavoitteista sen suhteen, miten heidän työyhteisöissään voitaisiin kehittää opetusteknologian käyttöä työhyvinvointitekijät huomioivalla tavalla. Tutkielmani tarkoituksena on syventää ymmärrystä konsensukselle perustuvan päätöksenteon prosesseista monenkeskisessä ammattilaisten välisessä vuorovaikutuksessa, jossa päätöksentekovalta on jaettua. Tarkastelen tiimien päätöksentekoprosesseja ehdotusvuoroja ja niihin vastaamista sisältävien toimintajaksojen kautta. Tutkin ehdotussekvenssejä, joissa tutkimieni tiimien jäsenet keskustelevat aiheista, joista tapaamisten yhteydessä päästään konsensukselle perustuvaan päätökseen. Kiinnitän huomioni myös laajemmin ehdotus–vastaus-vierusparien rooliin ja niiden keskinäisiin suhteisiin tutkimieni tiimien päätöksenteon kokonaisuuden kannalta.
Analyysini perusteella toistuvat ehdotussekvenssit muodostavat perustan tiimin konsensuspohjaiselle päätöksenteolle, joka rakentuu yhteisten ongelmien tunnistamisesta ratkaisujen ehdottamiseen ja niistä neuvottelemiseen, tiimin konsensuksen kartoittamiseen, päätösten vahvistamiseen ja tulevan toiminnan suunnitteluun. Ehdotusten ja niiden osakseen kutsumien vastausten avulla tiimin jäsenet voivat jakaa näkemyksiään, tukea, arvioida ja hakea täsmennystä toistensa vuoroille, neuvotella tapaamisen kulusta, ideoida ja suunnitella tulevaa toimintaa, kartoittaa ja vahvistaa tiimin konsensuksen ja päätöksenteon tiloja sekä ohjata vuorovaikutuksessa tapahtuvaa toimintaa ja keskustelunaiheellista kulkua myös päätöksentekoa edistävään suuntaan.
Tutkielmassani olen havainnut, että peräkkäiset ehdotussekvenssit voivat ketjuuntua keskenään ja muodostaa tällä tavoin laajempia samaa aihepiiriä koskevia päätöksentekojaksoja. Lisäksi samaa aihetta koskevat ehdotussekvenssit voivat sisältää keskusteluhistoriassa taaksepäin viittaavia ehdotuksia, jotka kiinnittyvät niitä välittömästi edeltäviä vuoroja aiemmin esitettyihin vuoroihin ja sekvensseihin. Ehdotusten esittämisen yhteydessä tiimin jäsenet myös koostavat aiempaa keskustelua yhteen tiimin parhaillaan käsittelemien aihepiirien kanssa sellaisten asioiden osalta, joista tiimin keskustelussa on ollut havaittavissa selkeää samanmielisyyttä. Tämä prosessi näyttäytyy yhtenä keinona keskustelun sujuvuuden ylläpitämiselle sekä tiimin konsensuksen rakentamiselle. Ehdotuksiin vastaamisen tavoilla on merkitystä sen kannalta, miten tiimin jäsenten konsensus muodostuu. Yksittäisten tiimin jäsenten erimielisyys tai keskustelun tilasta poikkeava orientoituminen meneillään olevaan toimintaan voi johtaa siihen, että toistensa kanssa samaa mieltä olevat tiimin jäsenet tiimiytyvät keskenään ja tällä tavoin edesauttavat heidän jakamansa tahtotilan toteutumista. Tiimiytyminen näyttäytyykin yhtenä keinona, jolla tiimin jäsenet muodostavat jaettuja päätöksiä ja määrittävät keskustelun tilaa
Domesticating International Agreements: Epistemic Struggles over the UN Global Compact for Migration in Australia and New Zealand
No full textThe purpose of this thesis is to examine how national negotiation processes through which a world model becomes domesticated into local contexts unfold at the level of value-based rhetoric. As a case in point, this thesis examines how the United Nations (UN) Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration (GCM) has been domesticated in the national contexts of two traditional migrant-receiving states, Australia and New Zealand. The focus is on the initial stages of domestication, and on the values and moral principles that actors used in their argumentation about the desirability of adopting the compact.
The data used in this thesis included the GCM-related reporting, interviews, and debates in the mass news media in Australia and New Zealand. The method of data analysis was rhetorical analysis. This thesis examined how different actors argued for or against the GCM, as well as the distinct values and moral principles evoked, whilst actors sought to safeguard their own distinct political interests in the domestic migration debate. The chosen sources of data were the newspaper The Australian, and the news websites 9news.com.au, news.com.au, and abc.net.au for Australia. In the context of New Zealand, the data were derived from the newspaper NZ Herald, and the news websites stuff.co.nz, newshub.co.nz, and tvnz.co.nz. Altogether, 62 different news sources were included in the dataset.
The findings show that different actors shared similar values and moral principles which they used differently to strengthen their arguments. At the same time, some actors struggled to appear as legitimate at the crossroads of various world cultural values. The common values often referred to by different speakers included state sovereignty, national identity, rationality, accountability, compassion, and universal human rights. Overall, the findings evince that even though different actors agree on the principles under which migration should be governed, they disagree on how these principles should be actualized, because they encounter contradictory world cultural values that are highly institutionalized around the globe. Differences in local sociopolitical realities influence whether, and to what extent, the migration compact becomes decoupled in practice, explicating why the GCM was adopted in New Zealand but not in Australia