University of Tampere

TamPub Julkaisuarkisto - TamPub Institutional Repository
Not a member yet
    47495 research outputs found

    Luonnonkivituotannon sivukiven hyödyntäminen: Case Ekograniitti

    No full text
    Luonnonkivi on kestävä ja ekologinen luonnon raaka-aine, jota louhitaan kallioperästä. Ihminen on koko historiansa ajan käyttänyt luonnonkiveä hyväkseen rakentamisessa. Jotta rakentamisessa käytettävä luonnonkivi on riittävän ehjää, sen louhinnassa joudutaan irrottamaan kiveä paljon enemmän kuin tuotettava määrä. Rikkonainen, käyttötarkoitukseen kelpaamaton kivi on sivukiveä, jota on syntynyt suuria määriä vuosikymmenten aikana. Tässä kandidaatintyössä perehdyttiin luonnonkivituotannon sivukiven hyödyntämismahdollisuuksiin eri osa-alueilla ja jatkojalostustekniikoihin kuten murskaukseen ja lohkomiseen. Kandidaatintyö on toteutettu kirjallisuus- ja haastattelututkimuksena. Luonnonkiviteollisuudessa tuotetaan laadukkaita ja ympäristöystävällisiä tuotteita, joilla on tarkat laatukriteerit. Tuotannon ohella syntyy sivukiveä 70-90%, jota ei hyödynnetä välittömästi. Suurin osa sivukivestä syntyy jo louhintavaiheessa. Materiaalina se on samaa kuin luonnonkivituote, mutta siinä esiintyy muun muassa värivirheitä, jonka takia sivukivi ei täytä luonnonkiven laatukriteereitä. Tällä hetkellä sivukivi luokitellaan pysyväksi jätteeksi. Suomalainen sivukivi on kuitenkin puhdas luonnon raaka-aine, jonka hyötykäytössä korostuvat kestävä kehitys ja matala hiilijalanjälki. Sivukivi soveltuu hyötykäyttöön useisiin kohteisiin sekä perustuotteiksi että erikoistuotteiksi erityisesti ympäristörakentamisessa. Edistynyt teknologia näkyy kivikonekannoissa. Suuria blokkeja ja lohkareita voidaan rikottaa pienemmiksi kappaleiksi iskuvasaroilla ja näin hyödyntää kivet murskaamoilla tai hydraulisilla puristimilla. Mursketta voidaan hyödyntää maa- ja vesirakentamisessa muun muassa pengerryksissä ja tienpohjissa. Hydraulipuristimilla valmistetut lohkopintaiset erikoistuotteet ovat käyttövalmiita niin urakoitsijoille kuin yksityisasiakkaille. Lohkopintaisia tuotteita sivukivestä ovat muun muassa muurikivet sekä klassiset noppa- ja nupukivet. Sivukiven tuotteistamiselle on monia mahdollisuuksia ja yhteistyöt eri yritysten kanssa edistävät hyödyntämisen toteutumista. Kandidaatin työn taustalla on edistysaskeleen ottanut suomalainen perheyritys Ikikivi Oy, joka on jatkojalostanut sivukivituotteita jo 20 vuoden ajan. He ovat laajentaneet omaa tuotantoaan muiden toimijoiden graniitti raaka-aineisiin ja luoneet laajan tuotesarjan niin kuluttaja-asiakkaiden kuin ammattiyrittäjien käytettäväksi. Uudesta liiketoiminnasta on syntynyt Ekograniitti tuoteperhe, joka tarjoaa lohkopintaisia, asennus- ja käyttövalmiita tuotteita sivukivestä

    Giukaisen sisko porojesi lypsäjäksi : Kulttuurisidonnaisuus ja sen vaikutus Elena Primicerion Il Kalevala – Finlandia, terra di eroi -teoksessa

    No full text
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee italiankielistä Kalevala-versiota, Elena Primicerion vuonna 1941 julkaistua Il Kalevala – Finlandia, terra di eroi -teosta kulttuurisidonnaisuuden näkökulmasta. Kyseessä on nuorille suunnattu proo-samuotoinen ja kuvitettu lyhennelmä, josta on julkaistu useita eri painoksia. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vuosien 1941, 1961 ja 2008 painoksia. Kuvitukset ovat italialaisten taiteilijoiden Ezio Anichinin (1941) ja Alessandro Baldanzin (2008) tekemiä. Kolmannen kuvituksen (1961) tekijä tai tekijät jäävät anonyymeiksi. Tutkielmassani käytän sekä kirjallisuustieteen että käännöstieteen teorioita. Vaikka kyseinen teos ei ole suora Kalevala-käännös, voidaan sen analysoinnissa silti hyödyntää käännöstieteen teorioita, kuten vieraannuttamista ja kotouttamista. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa, millaisena Suomen kansalliseepos esitetään italialaiselle nuorisolle Primicerion teoksessa, ja miten se käsittelee kulttuurisidonnaisia elementtejä. Vertailen Primicerion teosta Lönnrotin koostamaan runomuotoiseen Kalevalaan, vaikka Primicerio on käyttänyt teoksensa lähdeaineistona myös italiankielisiä Kalevala-käännöksiä kuten Igino Cocchin teosta. Tarkoituksena ei siis ole arvioida Primicerion version käännöksen laatua tai oikeakielisyyttä. Italiankielisen tekstin lisäksi analysoin kolmen eri painoksen kuvitusta ja sitä, vahvistavatko ne teoksen kotouttavaa tai vieraannuttavaa vaikutusta. Myös se, ovatko nämä teoksen muutokset alkuperäiseen tekstiin verrattuna kiinni juuri kulttuurin muutoksesta vai kohdeyleisön iästä, on tämän tutkimuksen kannalta huomionarvoista. Analyysin tukena käytän muun muassa Lawrence Venutin teoriaa vieraannuttamisesta ja kotouttamisesta. Vieraannuttaminen ja kotouttaminen ovat käännöstieteen keskeisiä termejä, joiden avulla tarkastellaan sitä, miten käännöksessä vieras kulttuuri ja sen ominaispiirteet on käännetty kohdekulttuurin lukijayleisölle. Lisäksi tarkastelen suomalaisten käännöstutkijoiden teorioita manipulaatioteorian ja käyttäjäkeskeisen käännöstieteen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksilleni on aiheellista tarkastella lähdekielen yksittäisiä kulttuurispesifejä elementtejä eli realioita, joilla ei ole suoraa vastinetta kohdekielessä tai -kulttuurissa. Näitä realioita käännöstieteessä on tutkinut muun muassa Ritva Leppihalme. Kuvien analysoinnin tukena käytän kuvittaja ja kääntäjä Riitta Oittisen tutkimuksia. Koska tarkastelen hypoteettista nuorta kohdeyleisöä, otan tarkasteluuni myös kirjallisuustieteen käsitteitä, kuten sisäislukijan. Tutkielman keskeisimpiä havaintoja olivat, ettei teos noudattanut kauttaaltaan samaa kotouttamisen tai vieraannuttamisen strategiaa, vaan yhdisteli näitä molempia. Sama koski niin tekstiä kuin kuvitusta. Realioiden kääntämisessä oli käytetty erilaisia tapoja: niin kotouttavaa korvaamistakin kuin vieraan elementin muokkaamistakin. Lisäksi erilaiset poistot, kuten Kullervon tarinan lyhentäminen, kotouttivat tekstiä ja ottivat nuoren kohdeyleisön huomioon. Toisinaan poistoilla saatettiin korostaa vierasta kulttuuria, kuten poistamalla Kalevalan tarinan lopun kristillinen symboliikka. Poistojen lisäksi myös erilaisilla lisäyksillä oli tekstiin vieraannuttava ja kotouttava vaikutus. Niillä vahvistettiin stereotypioita tai korostettiin eksoottista luontoa ja sen eläimistöä. Nämä muutokset myös kommentoivat Suomen sen hetkistä poliittista tilannetta. Tämä huomio nosti teoksen aikasidonnaisuuden tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi vaikuttajaksi. Tutkielma ottaa huomioon niin kääntäjän kuin oletetun lukijan vaikutuksen teoksen syntyprosessissa. Myös kontekstia pyritään huomioimaan, mutta sen laajempaan tarkasteluun kuten aikasidonnaisuuden vaikutuksiin, tarvittaisiin jatkotutkimuksia. Tutkimus toimiikin hyvänä pohjana mahdollisille jatkotutkimuksille ja suunnille, jotka koskevat kääntämistä, kulttuurisidonnaisuutta, käännöskuvitusten tutkimista tai Kalevalaa italialaisessa kulttuurissa

    Adipose Tissue Exract for Wound Healing : Operating room preparation, in vitro and clinical use

    No full text
    Haavojen määrän kasvaessa nopeasti maailmanlaajuisesti tarvitaan parempia keinoja akuuttien ja kroonisten haavojen hoitamiseksi. Hoitoon kuuluvat keskeisesti haavanhoitotuotteet, mekaaninen tai kemiallinen puhdistus sekä kirurgia. Kuitenkaan tähän mennessä mikään yksittäinen keino ei ole johtanut optimaaliseen haavan paranemiseen. Jotkut tuotteista toimivat kemiallisesti, mutta suurin osa ei reagoi bioaktiivisesti. Suurin osa kudosteknologiaan liittyvistä hoidoista perustuu soluterapiaan, mutta solujen hankkiminen vie aikaa, on kallista ja vaatii harjoittelua. Hoitoihin saattaa liittyä myös haittavaikutuksia. Haavan paraneminen on seurausta peräkkäisistä tapahtumista, jotka johtavat solujen jakautumiseen, viestintään, liikkumiseen, verisuonimuodostukseen ja solunulkoisen aineen tuottamiseen. Haavanparanemisen avainasemassa ovat kasvutekijät, joita erittyy suurimmasta osasta kudosvaurion alueella olevista soluista ja verihiutaleista kuten endoteelisoluista, makrofageista, lymfosyyteistä, fibroblasteista, rasvasoluista ja epiteelisoluista. Nämä valkuaisaineet kiinnittyvät solukalvon reseptoreihin ja stimuloivat proteiinisynteesiä johtaen haavan sulkeutumiseen. Yksittäisiä rekombinanttikasvutekijöitä on yritetty valmistaa kliiniseen käyttöön, mutta kasvutekijöiden yhdistelmän tiedetään paremmin matkivan fysiologista paranemista. Elimistön omia kasvutekijöiden lähteitä ovat luuydin, veri ja rasvakudos. Rasvakudos sisältää rasvasoluja ja strooman verisuonisoluja, joita voidaan kerätä helposti. Verihiutalerikkaan plasman (platelet- rich plasma, PRP) käyttö ei ole yleistynyt johtuen vaihtelevista kliinisistä tuloksista satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa. Rasvakudosuute on soluton runsaasti kasvutekijöitä sisältävä seos, jolla on todistetusti rasvasolujen ja verisuonien muodostumista lisääviä ominaisuuksia. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kuvailla rasvakudosuutteen vaikutuksia haavan paranemiseen. Ensimmäisessä tutkimuksessa pyrittiin löytämään uusi leikkaussaliin sopiva keino rasvakudosuutteen keräämiseen. Rasvakudosta kerättiin vesisuihkuavusteisella rasvaimulla 27 terveeltä naiselta. Valmisteluun liittyviä muuttujia olivat inkubaatioaika (15-45 minuuttia), lämpötila ja erilaiset suodatintyypit. Leikkaussalissa tuotettuja proteiini- ja kasvutekijäarvoja verrattiin laboratoriossa tuotettuihin. Toisessa tutkimuksessa keskityttiin havaitsemaan rasvakudosuutteen (13 näytettä) ja PRP:n (11 näytettä) in vitro -vaikutuksia haavan paranemiseen osallistuvien solujen, kuten keratinosyyttien, fibroblastien, rasvakudoksen kantasolujen ja endoteelisolujen jakautumiseen ja liikkumiseen. Rasvakudosuute- ja PRP-näytteistä mitattiin myös kasvutekijäpitoisuuksia. Kolmannessa tutkimuksessa eriteltiin rasvakudosuutteen vaikutuksia ihmisillä. Ihosiirreleikkaukseen tulevilla potilailla otettiin kaksi tai useampia ihosiirteitä, joista yhteen ihosiirteen ottokohtaan laitettiin pinnallisesti joko omaa rasvakudosuutetta tai PRP:ta, ja toiseen satunnaisesti valittuun kohtaan asetettiin pelkkä haavasidos. Tutkimuksessa seurattiin 15 rasvakudosuutteella ja 13 PRP:llä hoidettua ihonottokohtaa. Haavan re-epitelisaatiota arvioitiin digitaalisilla valokuvilla 5., 7., 10. ja 15. leikkauksen jälkeisenä päivänä. Arvet mitattiin spektrocutometrialla ja pisteytettiin modifioidulla Vancouver-Manchester- arpiasteikolla 30. ja 60. päivänä. Tutkimuksessa havaittiin, että leikkaussalissa valmistettu rasvakudosuute, jota inkuboitiin 30 minuuttia huoneenlämmössä ja jonka valmistuksessa käytettiin 0,2 µm reiällistä ruiskusuodatinta, sisälsi yhtä paljon proteiineja ja kasvutekijöitä laboratoriossa valmistettuun rasvakudosuutteeseen verrattuna. Vaikka PRP:ssä oli kaiken kaikkiaan enemmän kasvutekijöitä, tutkimuksessa havaittiin, että rasvakudosuute oli hyvä keratinosyyttikasvutekijöiden lähde. Tällä oli positiivinen vaikutus keratinosyyttienjakautumiseen kuudentena viljelypäivänä. Rasvakudosuute myös kiihdytti fibroblastien ja rasvan kantasolujen liikkumista. Rasvakudosuute ja PRP lisäsivät keratinosyyttien liikkumista. Kuten edellä, rasvakudosuutteen havaittiin stimuloivan varhaista re-epitelisaatiota 5. (p 0,003) ja 7. (p 0,04) päivänä, kun taas PRP:n havaittiin edistävän paranemista 7. (p 0,001) päivänä kontrolleihin verrattuna. Rasvakudosuutteella hoidetuilla ihonottokohdilla oli paremmat arpipisteet 30. (p 0,0005) ja 60. päivänä (p 0,02). Verisuonimuodostus ja re-epitelisaatio ovat keskeisiä tapahtumia haavan paranemisessa. Tämä tutkimus puoltaa lisätutkimuksia rasvakudosuutteen parantavan vaikutuksen taustalla olevien mekanismien ymmärtämiseksi paremmin. Tutkimus avaa uusia ovia kudosteknologian alalla ja paljastaa tärkeät löydökset: soluton uute on tehokas konsentroimaan riittävän ja sopivan kasvutekijöiden yhdistelmän paranemisen edistämiseksi ja haavan paraneminen ei vaadi erityisen korkeita kasvutekijäpitoisuuksia.With the number of acute and chronic wounds rapidly increasing worldwide, there is a crucial need for improved treatment methods. The mainstream treatment includes wound dressings, mechanical or chemical debridement and surgery. However, to date, no single method has yielded optimal wound healing. Some products are chemically enhanced, but most are bioactively inert. Most tissue engineered treatments are based on cell therapy, but their methods of preparation are expensive, lengthy, require training and are not without potential adverse effects. Wounds heal thanks to a cascade of orchestrated mechanisms resulting in cell proliferation, chemotaxis, migration, angiogenesis and extracellular matrix production. Key to wound healing, growth factors (GFs) are secreted by most cells within the zone of injury, i.e. platelets, endothelial cells, macrophages, lymphocytes, fibroblasts, adipocytes and epithelial cells. These proteins attach to membrane receptors and stimulate nuclear transcription, leading to wound closure. Attempts have been made to bioengineer single recombinant GFs for clinical use, but a combination of GFs is known to better mimic physiological healing. Bone marrow, blood and adipose tissue are known autologous sources of GFs. The use of platelet- rich plasma (PRP), has not gained much popularity due to varying clinical results in randomized controlled trials. Adipose tissue can easily be harvested and contains adipocytes and stromal vascular cells. Adipose tissue extract (ATE), is a cell-free, GF-rich secretome with proven adipogenic and angiogenic properties. The aim of the current study was to describe the effects of ATE within the wound healing setting. The first study aimed at developing a new operating-room method to obtain ATE. Adipose tissue was obtained from the lipoaspirates of 27 healthy female donors and processed at different incubation time periods, temperatures, and employing different filter types. We compared the protein and GF values produced in the operating room to those in the laboratory. The second study focused on discovering the in vitro effects of ATE (13 samples) and PRP (11 samples) on the proliferation and migration of cells involved in wound healing: keratinocytes, fibroblasts, adipose stem cells and endothelial cells. We also measured the GF content of these samples. The third study was dedicated to unravelling ATE’s clinical effects. In patients with an indication for split-thickness skin graft reconstruction, two or more grafts were harvested. Autologous ATE or PRP was topically applied to one donor site while the other was left untreated. 15 ATE and 13 PRP-treated donor sites were studied. Wound re-epithelialization was evaluated with digital photography on postoperative days 5, 7, 10 and 15. Scars were measured using spectral imaging and scored with the Vancouver-Manchester modified scar scale on days 30 and 60. In the first study we found that the ATE prepared in the operating theatre incubated for 30 min at room temperature and employing a 0.2 µm pore syringe filter recovered protein and GFs comparable to ATE produced in a laboratory setting. Although PRP had overall higher GF measurements, we found that the ATE was a rich source of keratinocyte GF. This reflected positively in vitro (Study II) showing improved keratinocyte proliferation on culture day 6. The ATE also accelerated fibroblast and adipose stem cell migration. ATE and PRP promoted keratinocyte migration. In the clinical study (Study III), we found that ATE stimulated early re- epithelialization on days 5 (p 0.003) and 7 (p 0.04) while PRP promoted healing on day 7 (p 0.001), compared with controls. The ATE-treated sites demonstrated improved scar scores on days 30 and 60 (p 0.0005 and 0.02, respectively). Angiogenesis and re-epithelialization are key events in wound healing. The current study encourages further investigation to better understand the mechanisms behind ATE’s healing potential. This study opens new doors in the area of tissue engineering and unveils important findings: an acellular extract is effective in concentrating the adequate combination of GFs to promote healing, and that wound repair does not require extremely high GF values to occur

    ”Kupla on puhjennut”: Kehysanalyysi yrityskriisin tulkinnoista ja yrityksen vastuullisuudesta

    No full text
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia median ja yleisön tulkintoja yrityksen tekemästä rikkomuksesta ja yrityksen vastuullisuudesta. Tutkimuksessa keskitytään yhden suomalaisen yrityskriisitapauksen tulkintoihin ja pyritään sen avulla lisäämään ymmärrystä siitä, miten yrityskriisiä julkisessa keskustelussa käsitellään ja millaisia tulkintoja tapahtuneesta ja yrityksestä tapahtumien keskiössä tehdään. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten media ja yleisö kehystävät yrityskriisiä, ja miten nämä kehykset vaikuttavat tulkintaan yrityksen vastuullisuudesta. Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto kuvaa yhden suomalaisen yrityskriisin ympärillä käytyä keskustelua. Tapauksena käytetään Nokian Renkaat Oyj:n ”testivilppiskandaalia”, joka puhkesi helmikuussa 2016. Skandaalin keskiössä oli syytös siitä, että yritys on lähettänyt vuosien ajan rengastesteihin ominaisuuksiltaan paranneltuja renkaita. Julkisessa keskustelussa asetettiin kyseenalaiseksi, olisivatko yrityksen tuotteet menestyneet testeissä yhtä hyvin ilman testejä varten erikseen valmistettuja tuotteita. Tähän perustuen julkisessa keskustelussa esitettiin syytöksiä muun muassa kuluttajien järjestelmällisestä harhaan johtamisesta. Kuluttajiin kohdistuvan huijaamisen lisäksi syytökset koskivat yrityksen markkina-arvon manipulointia, jolla on vaikutusta esimerkiksi palkitsemisessa käytettyjen optioiden arvoon. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu yritystoiminnan vastuullisuudesta ja vastuuttomuudesta, rikkeistä vastuuttomuuden ilmentymänä, sekä yritysskandaaleista ja median roolista niiden syntymisessä. Keskeinen teoreettinen lähtökohta on, että yrityskriisiä koskeva julkinen keskustelu muodostuu median ja yleisön vuorovaikutuksessa. Julkisessa keskustelussa syntyy arvioita tapahtuman merkityksellisyydestä, jotka vaikuttavat tulkintaan yrityksen vastuullisuudesta. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu Aamulehden verkkosivuilla julkaistusta toimituksellisesta media-aineistosta ja lukijoiden niihin kirjoittamista kommenteista aikavälillä 20.2.2016–30.6.2016. Menetelmänä käytetään kehysanalyysia, jonka avulla pyritään hahmottamaan sekä media- että kommenttiaineistossa esiintyviä esittämisen ja tulkinnan malleja. Kehysanalyysin avulla muodostetaan kuva siitä, millaista tapauksen ympärillä käyty keskustelu on ollut. Aineistosta eriteltiin kolme hallitsevaa kehystä, joista jokainen osaltaan ohjaa erilaiseen tulkintaan yrityksen vastuullisuudesta. Nämä kehykset ovat sovittelu, huijaus ja syntipukki. Sovittelun kehys asemoi tapauksen melko tavanomaiseksi ja merkityksettömäksi, huijauksen kehys taas korostaa teon poikkeuksellisuutta ja tuomittavuutta. Syntipukkikehys taas osoittaa vastuun yksinomaan yrityksen entiselle toimitusjohtajalle. Tulokset osoittavat, että media ei muodosta yhtä valmista tulkintakehystä tapahtuneesta, vaan osittain vastakkaiset kehykset voivat esiintyä limittäin ja yhtäaikaisesti tarjoten näin ainoastaan osittaisia tulkintamalleja lukijoilleen. Kehysten pohjalta muodostettiin kolme erilaista vastuullisuustulkintaa, jotka ovat parhaansa tekijä, vastuuton riskinottaja ja johtajansa uhri. Tulkinnat muodostuvat erilaisten syy-yhteyksien, vastuun ja vaikutusten arviointien ympärille. Tulkintojen moninaisuus vahvistaa käsitystä siitä, että yrityksen tekemää rikkomusta ei aina yksiselitteisesti tuomita vääräksi, vaan arvioissa huomioidaan monenlaisia tilannesidonnaisia tekijöitä. Tutkimus tarjoaa käytännön näkökulmia siihen, millaisia tulkintoja vastuullisuudesta voi julkisessa keskustelussa rakentua yrityskriisin seurauksena

    Rockstar's Open World Video Games as Ideological Apparatuses: A Case Study of Red Dead Redemption

    No full text
    The topic of this thesis stems from a desire to better understand the political and ideological dimensions of virtual worlds. This is a particularly interesting subject, because the game industry itself tends to undermine political and ideological dimensions of the games they produce. However, a video game is a highly constructed cultural artifact and thus a video game should be considered as a powerful rhetorical tool, which make use of multiple rhetorical resources simultaneously, including audiovisual design, storytelling, character development, mechanics, gameplay and so on (Bogost, 2007). This thesis understands a video game as a playable representation and acknowledges that video games by their very nature are at the intersection of both system and representation. The purpose of this study is to examine video games as ideological apparatuses. The goal of the thesis is to offer an insight on how to better understand the reality of virtual space as an ideological landscape. The goal is approached by utilizing Louis Althusser’s (2012) theory of ideological state apparatuses to open-world adventure video games. The usefulness of Althusser’s theory is demonstrated by closely analyzing the Rockstar Games’ representation of the West in Red Dead Redemption series. The key argument of the study is that video games function as ideological apparatuses on two levels. First, they are a part of cultural ideological state apparatuses. Second, video games themselves render in front of us completely new worlds with their own ideological apparatuses. As a result of the study, a reader understands the nature of a video game as an ideological apparatus and can recognize the ideological and political underpinnings of a virtual reality rendered for them in a video game

    Value creation by automation in biogas upgrading

    No full text
    Biogas upgrading is the process of removing carbon dioxide from biogas to achieve a quality equivalent to natural gas. In the upgrading process, automation has great importance for the operation and control of the process. The goal of automation is to improve quality, reliability and energy efficiency. In addition, automation has the potential to create value for customers. The goal of this Master of Science thesis is to study value creation by automation in biogas upgrading, various upgrading technologies available and the companies offering upgrading technology. To create an overview and reference base, the background theory of biogas, the most common biogas upgrading technologies and the utilization of carbon dioxide and automation were also covered. Along with an overview of the literature, the research was based on expert interviews and analyzing problems and the availability of three biogas upgrading plants. The plants examined in this thesis used water scrubbing technology. The biogas sector has experienced problems with an inadequate automation system. Many companies in the industry have had challenges with black-box automation, reports and measuring instruments. Most biogas plants are small in capacity, which means investment costs of the plants must be kept to a minimum. This has caused deficiencies in or poor implementation of important features of the automation system in several plants. Thirteen experts working in the biogas sector were interviewed for this thesis. The interviews and data analysis revealed what kind of problems biogas upgrading plants have had and how they can be solved. The study found that black-box automation, reports, trends and measuring devices are areas needing improvement. Black-box automation solutions – secure automation that cannot be changed without authorization – have caused problems at the plants. Data analysis supported the results of the interviews. Reports and trends have been poorly implemented in several plants, causing extra work. Opinions differed in the interviews about the use of measuring instruments, as they increase plant investment costs. However, reliable and accurate measuring devices can create value for customers and help reduce process disruptions. Improving the operation and reliability of biogas upgrading plants and determining the causes of disturbances is the overall goal in creating value for customers. Based on the literature, interviews and a comparison of upgrading technologies, the most suitable upgrading technology for Valmet’s strategy was determined. The criteria for the technology were high quality, low methane loss and the possibility of utilizing carbon dioxide without further treatment of the off-gases. The use of technology in other applications was also considered. According to the research, the most suitable technologies are amine washing and membrane separation technologies

    Kokemukset sijaishuollossa asumisesta ja niihin liittyvät muutokset

    No full text

    Nikkelikatodien lajittelu konenäköä hyödyntäen ja lajittelulinjaston esisuunnittelu

    No full text
    Erilaisia lajittelu- ja luokittelutehtäviä on paljon ja monella alalla. Usein lajittelua tehdään ma-nuaalisesti, mutta monessa paikassa on jo siirrytty konenäön avulla tehtäviin lajitteluihin. Manu-aalinen lajittelu voi olla epäjohdonmukaista, aikaa vievää ja pitkästyttävää työtä. Tämä työ on osa Tampereen yliopiston automaatiotekniikan diplomi-insinööritutkintoa ja sen toimeksiantaja on Norilsk Nickel Harjavalta Oy. Työn tarkoitus on selvittää, soveltuuko konenä-kö nikkelikatodien lajitteluun. Lisäksi työssä on esisuunniteltu tehtaalle mahdollisesti tulevaa la-jittelulinjastoa. Nikkelikatodien lajittelu tehdään tällä hetkellä manuaalisesti. Laitteistoa, jota lajittelussa käy-tetään, ei ole suunniteltu kyseiseen työhön. Tällä laitteistolla työ on riskialtista, sillä nikkelikato-dit saattavat tippua siirrettäessä. Automaattisella lajittelulla saataisiin vapautettua työvoimaa ja tehtyä lajittelusta turvallisempaa sekä johdonmukaisempaa. Työ jakaantuu kolmeen osaan. Teoriaosassa on käyty läpi konenäön menetelmiä, erityisesti konvoluutioneuroverkkoja. Kokeellisessa osassa konenäköä testattiin sekä kaupallisella ratkai-sulla, että avoimen lähdekoodin kirjastojen avulla tehdyillä ohjelmoinneilla. Viimeisessä osassa suunniteltiin mahdollista lajittelulinjastoa. Kaupallista ratkaisua testattiin niin, että nikkelikatodeja lajiteltiin manuaalisesti ja joka kato-dista otettiin kuva. Aluksi kuvia opetettiin mallille, jonka jälkeen malli osasi arvioida laatuja. Sa-moja kuvia käytettiin myös vertailuksi tehdyissä ohjelmoinneissa. Kaupallisella ratkaisulla lajitte-lun tarkkuudet olivat yli 90 % ja vertailuksi tehdyissä ohjelmoinneissakin päästiin parhaimmillaan 90 %. Konenäkö soveltuu siis nikkelikatodien lajitteluun hyvin. Parempia tuloksia olisi todennä-köisesti saatu, jos konenäkömallien parantamista ja datan keräämistä olisi jatkettu. Lajittelulinjaston suunnittelussa hahmoteltiin neljän erilaisen ratkaisun mallia. Suunnittelussa tärkeimpänä huomiona oli valaistuksen merkitys. Testien aikana valaistuksen muutokset tuotti-vat ongelmia, joten automaattisella linjastolla kuvaaminen olisi hyvä suorittaa sille suunnitellus-sa valaistussa huoneessa tai kopissa ongelmien välttämiseksi. Toisena tärkeänä asiana esiin nousi yksittäisen katodin sekä lajiteltujen nippujen painojen määrittäminen. Yksittäisen katodin paino tarvitaan, jotta joukosta löydetään liian kevyet tai painavat katodit. Lajiteltujen nippujen painot tarvitaan, jotta tiedetään, milloin nippu tulee valmiiksi. Tästä syystä linjastolla olisi oltava vaakoja, jotta nämä saadaan punnittua.There are different sorting and classification tasks in many fields. Sorting is often done manually, but in many places, sorting is nowadays done with machine vision. Manual sorting can be an inconsistent, time consuming and tedious task. This thesis is part of Tampere University’s Master of Science in Automation engineering-degree and it has been commissioned by Norilsk Nickel Harjavalta Oy. The purpose of this the-sis is to determine is machine vision suitable for sorting nickel cathodes. In addition, a sorting line that may come to the factory is predesigned. Nickel cathodes are currently sorted manually. The equipment used for sorting is not de-signed for that task. With that equipment, sorting is risky because nickel cathodes might drop when moved. Automatic sorting would release labor and it could make sorting safer and more consistent. Thesis is divided into three parts. In theory section machine vision methods, especially con-volution neural networks are explained. In experimental section machine vision was tested with commercial solution and programming with open source libraries. In the last section possible sorting line was predesigned. The commercial solution was tested by manually sorting nickel cathodes and taking images of each cathode. The images were taught to the model and after that the model was able to evaluate the qualities. The same images were also used in the programming that was made for comparison. With the commercial solution, the sorting accuracies were over 90 % and with pro-gramming that was made for comparison the best results were 90 %. Machine vision is there-fore suiting well for sorting nickel cathodes. Better results would have been achieved if the im-provement of machine vision models and data collection had been continued. In the designing of the sorting line, four different solutions were designed. The most im-portant thing to consider in the design was the importance of lighting. During the tests, chang-es in lighting caused problems, so it would be a good idea that images in automatic line is tak-en in lighted room or chamber designed for it to avoid problems. Another important issue was the defining of the weights of a single cathode as well as sorted bundles. The weight of a sin-gle cathode is needed to find cathodes that are too light or heavy. Bundle weights are needed to know when the bundle is ready. For this reason, the line should have scales to weigh these

    Spatio-Temporal Prediction for Mobile Network Quality Analysis

    No full text
    Mobile networks are under constant change and require frequent optimization and replanning. Towards this goal there are multiple tools however, the data coming from the user equipment is underutilized for this purpose. In this thesis the measurements collected from user devices are exploited to create spatio-temporal maps, following ideas coming from radio environment maps literature, that can be used for optimization and planning. The thesis studies different ways of creating such maps and predictions and extends them to forecasting in the temporal domain. The prediction results are visualized so that network operators can use them for optimization and planning. Locally approximate Gaussian process regression is a novel approach in this context and it is studied along with k-nearest neighbour interpolation, fixed rank kriging and a neural network based solution. The novel approach is among the best performing overall

    0

    full texts

    47,495

    metadata records
    Updated in last 30 days.
    TamPub Julkaisuarkisto - TamPub Institutional Repository
    Access Repository Dashboard
    Do you manage Open Research Online? Become a CORE Member to access insider analytics, issue reports and manage access to outputs from your repository in the CORE Repository Dashboard! 👇