47495 research outputs found
Sort by
Sosialismin, uskonnon ja sukupuolen dynamiikkaa: 1900-luvun alun työväenliikkeen naiskirjailijat aatteen määrittelijöinä
No full textVäitöskirjani on biografiseen tutkimusperinteeseen kytkeytyvä tutkimus, jonka kohteina ovat 1900-luvun alun suomalaisen työväenliikkeen tunnetuimmat sosialistiset naiskirjailijat Hilja Pärssinen (1876–1935), Hilda Tihlä (1870–1944) ja Elvira Willman (1875–1925). Kirjailijat toimivat tutkimuksessani tutkimusvälineenä, jonka avulla tarkastelen sitä, millaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin naissosialistit hakivat sosialismista vastausta, millaisista aatteellisista vaikuttimista käsin he rakensivat sosialistista identiteettiä sekä sitä, millaisessa muodossa he sosialismia työväenliikkeessä levittivät.
Sovellan tutkimuksessa muun muassa tieteenfilosofi ja antropologi Bruno Latourin esittämää modernisaatiokritiikkiä sekä intersektionaalista tutkimustapaa. Latour on kiinnittänyt huomiota tieteellisten, poliittisten, uskonnollisten aatteiden yhteen punoutumiseen ja korostanut historiallisten murrosten ja katkosten sijaan ylirajaisuutta ja jatkumoita. Intersektionaalisessa tutkimuksessa ilmiötä – kuten tässä tutkimuksessa sukupuoleen, sosialismiin ja uskontoon liittyviä käsityksiä – ei tarkastella erillisinä kategorioina, vaan toisiinsa heijastuvina vuorovaikutteisina kokonaisuuksina.
Tutkimuksessani tarkastelen sosialismia naiskirjailijoiden teksteistä nousevien kolmen toisiinsa limittyvän teeman kautta. Ensimmäinen luku keskittyy naisen asemaa, perhettä ja seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiin. Yhteiskunnallinen keskustelu oli 1900-luvun alussa vahvasti sukupuolittunutta ja naiset kiinnittivät huomionsa ennen kaikkea sosiaali- ja perhepoliittisiin aiheisiin. Pärssinen, Tihlä ja Willman eivät olleet tässä mielessä poikkeuksia, mutta toivat keskusteluun myös ajan ilmapiiriin nähden radikaaleja näkökulmia.
Tutkimuksen toinen teema käsittelee Pärssisen, Tihlän ja Willmanin suhdetta kirkkoon ja sivistysinstituutioihin. Kirkolla oli vahva vaikutus ajan kasvatus- ja sivistystyön sisältöihin. Arvot ja moraali määrittyivät hyvin pitkälti kirkon opettaman uskonnon kautta. Kirkon kristinopintulkinta oli keskiössä myös keskustelussa naisihanteesta, perheestä ja hyväksytyn seksuaalisuuden
rajoista. 1900-luvun alun sosialisteille oli tyypillistä aggressiivinen uskontokritiikki ja sosialistit kyseenalaistivat kirkon vallan uskonnollisena auktoriteettina. Myös Pärssinen, Tihlä ja Willman näkivät kirkon esivaltaa tukevana instituutiona, joka ylläpiti kapitalistista sortojärjestelemää.
Kolmantena teemakokonaisuutena nostan tutkimuksessa esille kirjailijoiden omat uskonnolliset käsitykset. Pärssisen, Tihlän ja Willmanin tekstien ja elämäkerrallisten lähteiden avulla pohdin laajemmin sitä, millä tavoin erilaiset tulkinnat sosialismista ja uskonnosta saattoivat 1900-luvun alun aatemaailmassa täydentää toisiaan. Tutkimuksessa osoitan, että uskonnolliset käsitykset muovasivat merkittävästi sosialismin aatesisältöä. Väitöskirjani osoittaa lisäksi sen, kuinka 1800-luvun lopun uudet uskonnolliset aatteet, kuten tolstoilaisuus ja teosofian muodossa Suomeen välittyneet tiedettä ja uskontoa yhdistelevät esoteeriset käsitykset, auttoivat jäsentämään ja legitimoimaan sosialistien tavoittelemia yhteiskunnallisia uudistuspyrkimyksiä. Tutkimuksessa keskeinen käsite onkin uskontotieteissä ja historiantutkimuksessa viime vuosikymmeninä yhä enemmän näkyvyyttä saanut eletty uskonto (lived religion), jota on käytetty kuvaamaan, kuinka yksilöt sekä yhteisöt rakensivat identiteettiään ja motivoivat yhteiskunnallista toimintaansa uskonnosta käsin.
Tutkimukseni tulokset poikkeavat paikoin merkittävästi siitä kuvasta, joka työväenliikkeen aatteellisesta kehityksestä on muodostunut aikaisemman historiantutkimuksen valossa. Suomalaisessa aatehistoriallisessa tutkimuksessa naisten tulkintoja sosialismista ei ole juuri tuotu esille ja käsitys työväenliikkeen aatteellisen kentän kehityksestä on rakentunut lähinnä Sosialidemokraattisen Puolueen miespuolisten johtajien kautta. Nostamalla esille tunnettujen naissosialistien käsitykset, tutkimukseni osoittaa naisten määrittäneen sosialismia omista lähtökohdistaan ja heillä olleen merkittävä rooli sosialistisen aatekentän muovaamisessa.
Erityisen voimakkaasti tutkimustulokset poikkeavat uskontoa koskevien tulkintojen osalta, sillä historiantutkijat ovat painottaneet tieteellisen ”naturalismin” ja materialistisen luokkataistelusosialismin syrjäyttäneen uskonnolliset käsitykset työväenliikkeessä ennen vuonna 1907 järjestettyjä ensimmäisiä eduskuntavaaleja. Pärssisen, Tihlän ja Willmanin kautta tutkimus osoittaa, että hyökkäykset kirkkoa vastaan eivät merkinneet sitä, että tieteellinen maailmankatsomus ja materialistinen sosialismi olisivat yksioikoisesti sysänneet uskonnolliset käsitykset työväenliikkeen marginaaleihin. Pikemminkin kysymys oli integraatioprosessista, jossa uskonto, tiede ja politiikka punoutuivat yhteen.This thesis is a biographical study on the three most prominent female authors of the Finnish labour movement in the early 20th century, Hilja Pärssinen (1876–1935), Hilda Tihlä (1870–1944) and Elvira Willman (1875–1925). In this dissertation these writers function as a tool for examining which questions female socialists tried to answer using socialism, how they constructed socialist identity and in which form they propagated socialism inside the Finnish working class movement.
In this study, I apply the critique of the anthropologist and sociologist Bruno Latour who has emphasized the entanglement of scientific, political and religious ideas in the modern culture. Latour stresses the historical continuums instead of sudden cultural revolutions and turning points. Inspired by Latour this study sees phenomena like gender, politics and religion as intersectional concepts instead of separate categories.
This thesis explores socialism through three entangled thematical unities that arise from the texts of Pärssinen, Tihlä and Willman. The first chapter focuses on the questions regarding the status of women, family and sexuality. Social discussion in the beginning of the 20th century was strongly gendered, and women concentrated mainly on themes of social and family politics. In this sense, Pärssinen, Tihlä and Willman were no exception although they brought some radical perspectives to the discussion in relation to the atmosphere of the period in question.
The second chapter deals with the three authors’ relation to the church and the educational institutions. The Finnish Lutheran church had a strong impact on the contents of education during the time. Values and morals were determined mainly by the religion taught by the church. Furthermore, the church’s interpretation of Christianity highly defined the discussion on family, the female ideal and the boundaries of appropriate sexuality. The socialists questioned the church’s power as religious authority and Pärssinen, Tihlä and Willman also regarded the church as an institution of capitalist oppression.
The third chapter raises the subject of the three authors’ own religious conceptions. This chapter examines closer how different interpretations of socialism and religion were able to supplement each other in the ideology of the early 1900s. The study indicates that religious ideas significantly molded the ideological content of the working class movement. It also shows how new religious ideas, such as Tolstoyism and western esoteric conceptions such as Theosophy which came to Finland in the late 19th century, could be harnessed as the driving force of the socialist revolution. Central to this study is the concept of lived religion, which has been gaining more visibility in religious studies and historiography over the past decades. It has been used to describe how individuals and communities construct their identity and motivate their social activities through religion.
The results of the study show the ideological development of the Finnish working class movement in a vastly different light compared to previous research of history. In Finnish studies on the history of ideas womens’ interpretations on socialism have hardly been displayed and the conception of the ideological development of the working class movement has mainly been constructed through the male leaders of the Social Democratic Party. By highlighting the ideas of female socialists this thesis indicates that women defined socialism from their own premises and had a significant role in constructing the socialist ideology.
The conclusions of the study differ particularly regarding the interpretations concerning religion. Finnish historians have emphasized that religious ideas in the working class movement were superseded by the scientific ”naturalism” and the materialist class struggle before the first parliamentary elections of 1907. By exploring the writings and biographical sources of Pärssinen, Tihlä and Willman the study points out that the assaults on the Lutheran church did not represent a straightforward shift from religious conceptions to scientific worldview and materialist socialism. It was rather an integration process where religion, science and politics were tightly entangled
The Vestal Virgins and Power: Tradition and Change in Third Century Rome
No full textTutkimus käsittelee Vestan neitsyiden, virgines Vestales, yhteiskunnallista vaikutusvaltaa 200-luvun Roomassa. Vestan eli kotilieden jumalattaren kultti oli tärkeä osa Rooman valtion uskontoa ja kuusi Vestan neitsyttä, vestaalia, olivat ainoa naispuolisia papisto pontifex-pappien kollegiossa. He tulivat kulttiin jo lapsina oppiakseen papittaren ammatin, jossa heidän oli palveltava seuraavat kolmekymmentä vuotta. Tuona aikana he saavuttivat huomattavan itsenäisen aseman ja laajat privilegiot. Neitseinä pitäytyminen oli kuitenkin pakollista koko virkauran ajan kuolemanrangaistuksen uhalla – siveetön vestaalin joutui elävänä haudatuksi kaupungin muurien sisäpuolelle. Vaikka aiempi tutkimus on käsitellyt vestaaleita laajasti, heidän roolinsa vaikutusvaltaisina naisina on jätetty tutkimuksessa vähäiselle huomiolle. Tutkimuksessa analysoin erityisesti heidän privilegioitaan osana uskonnollista virkaa, heidän taloudellisia etuoikeuksiaan ja asemaansa itsenäisinä eliitin naisina. Näin ollen työni keskiössä on kysymys, mihin tarkoituksiin ja keiden hyödyksi nämä naiset käyttivät etuoikeutettua asemaansa ja uskonnollista vaikutusvaltaansa. Käsittelen heidän yhteiskunnallista toimintaansa 200-luvun Roomassa, joka joutui tuolloin yhteisöä laajasti koskettaneeseen kriisiin. Tästä johtuen tarkastelen, miten kriisi vaikutti heidän julkiseen rooliinsa papittarina ja patronoina. Vastakkaisena teemana vestaalien aktiiviselle roolille tutkimus keskittyy toisaalta kysymykseen miten heidän keskeisyys ja yhteiskunnallinen arvo hyödynnettiin keisarillisessa politiikassa. Yhteisönsä huomattavina jäseninä vestaalit toimivat välittäjinä klienteillensä, jotka hakivat keisarin huomiota ja hyväksyntää. Vestaalien huomattava yhteiskunnallinen arvoasema ja symboliarvo valjastettiin osaksi keisarin politiikkaa ja vallan manifestaatiota.
Pääasiallinen lähdeaineistoni koostuu kirjallisista ja epigrafisesta materiaalista, jota tutkin kvalitatiivisin metodein ja yhteiskuntahistoriallisesta näkökulmasta käsin. Lukuisat kunniapiirtokirjoitukset, joita papittarille omistetiin 200-luvulla, ovat työssäni tärkeä aineisto. Tätä materiaalia ei ole vielä tutkittu perin pohjin 200-luvun kriisi-ajan tematiikan pohjalta. Piirtokirjoitusten määrä supistui tuolloin, mutta vestaalien kunniapiirtokirjoitusten määrässä tämä kehityssuunta ei ole näkyvissä. Käytän työssäni myös numismaattista aineistoa, joka on tärkeä materiaali tutkittaessa papitarten suhteiden muutoksia keisariperheen kanssa. Tutkimus osoittaa että vestaalien elämänkaaren eri vaiheet olivat merkittäviä tekijöitä, joiden kautta sosiaalinen status ja toimijuus kehittyivät. Naisen elämänkaari eri vaiheineen – puella, nupta ja matrona – tuli esille kuuden papittaren muodostamassa taloudessa Atrium Vestae -talossa. Johtava vestaali, virgo Vestalis maxima, oli vaikutusvaltaisin hahmo, jonka alaisuudessa kultti toimi. Hänen
suhteensa keisarillisiin naisiin perustui ystävyyteen (amicitia), joka oli mahdollista vertaisten kesken. Johtavan vestaalin saavutuksia esiteltiin kunniapiirtokirjoituksissa, joiden laatijat manifestoivat vestaalin statusta siinä missä omaa asemaansa. Kunniapiirtokirjoitusten on tulkittu noudattavan monotonista ja kaavamaista formulointia, mutta vestaaleja ylistetään hyvinkin eri sävyin ja luonnehdinnoin. Jotkut vestaaleista esitellään velvollisuudentuntoisiksi hyväntekijöiksi ja toisia ylistetään erityisesti heidän uskonnollisuuden ja pyhyyden vuoksi. Painotukset luovat kiinnostavia eroja vestaalien keskuuteen ja julkiseen kuvaan.
Eräs työn pääasiallisista löydöksistä on, että vestaali oli perheensä edustaja myös pappeutensa aikana. Tästä syystä hänen perheensä asema ja vaikutusvalta vaikuttivat hänen kunnia-asemaansa papittarena ja myös taloudellisiin etuihin. Huolimatta kriisiajasta vestaalien taloudellinen asema pysyi turvattuna ja näin ollen vestaalit pystyivät antamaan taloudellista tukeaan biologisen perheensä jäsenille ja klienteilleen. Vestaalit edustivat itse asiassa keisarillista valtaa, sillä heidän hoitamansa kotiliesi oli käytännössä keisarillinen kotialttari. Kun 200-luvun keisarit olivat usein poissa pääkaupungista ja heidän valtakautensa jäin usein suhteellisen lyhyeksi, vestaalit sitä vastoin pysyivät virassaan useita vuosikymmeniä ja edustivat Rooman valtion jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Tutkimukseni merkitys onkin ollut tuoda esiin papitarten roolien moninaisuus ja näyttää heidän yhteiskunnallisen toiminnan laajuus yhteiskunnassa, joka oli muutoksen ja kriisin keskellä.This dissertation studies the social influence of the Vestal virgins, virgines Vestales, in the third century Rome. The cult of Vesta, goddess of the hearth, was an essential part of the Roman state religion and the six Vestal virgins were the only female priesthood of the pontifical college. They were trained to the profession of the priestesses from the early years on of their childhood, and they were required to stay for thirty years in the cult’s service. For that term they achieved an independent status receiving great privileges. However, remaining chaste was obligatory under penalty of death – an unchaste Vestal was buried alive within the city walls. Although the Vestals are profoundly studied in the earlier research, their capacity as the influential women is a neglected theme. In order to find out the impact and extent of their agency, the thesis analyses their privileges, their economic benefits and capacity as the independent women of élite. The key questions are: for what purposes, and for whose benefit, did these women use their privileged position and religious power? The temporal focus of this study is third century society which fell into the political and social crisis. Therefore I discuss how the crisis effected to their public roles as the priestesses and benefactresses. In contrast to the Vestals’ active role as benefactresses, a question of their significance and social value in imperial politics is studied thoroughly. As the notable figures of the society, the priestesses were the intermediaries between their clients and the imperial house. However, their prominent status was also used as an instrument for manifesting imperial politics and power.
The main materials are the literary as well as epigraphic sources which are analysed with qualitative methods and with a social-historic approach. The numerous honorary inscriptions dedicated to the priestesses during the third century are the important material, which is not studied yet thoroughly in the context of the third century crisis. During this epoch, production of inscriptions declined but the habit of donating them to the Vestals did not suffer such development. The numismatic material provides an important evidence of the Vestals’ relationships with the imperial house. It is shown that the Vestals course of life was an essential for development of their social status and agency. The different stages of female course of life – puella, nupta and matrona – were represented by the six priestesses living in the household of the Atrium Vestae. The most influential figure in their cultic institute was the chief Vestal, virgo Vestalis maxima, under whose leadership the cult functioned. Her relationship with the imperial women was based on the amicitia, friendship, which was possible between the equals. The achievements of a virgo Vestalis maxima were manifested in the honorary inscriptions which the dedicators designed to display a Vestal’s public role as well as their own position. The honorary texts have been interpreted as monotonous and formal but the Vestals are praised with different tones and characterizations. Some of the chief Vestals appear as the dutiful benefactresses while some are praised for their religious and sacred character. These specializations create interesting differences among the Vestals and their public images.
One of my main findings is that a Vestal represented her family also during her priesthood, and therefore the status and influence of her family had an effect to her honorary position as a priestess and to the economic benefits which she received. Despite of the times of crisis, their economic position remained secured. Thus, the third century Vestals continued to act influential benefactresses for their biological family members and clients. Taking care of the eternal fire of the state hearth – which was in practice the imperial home altar – the Vestals represented the imperial power. While the third century emperors were often absent from the capital and their term in office was short lived in most cases, the Vestals stayed many decades in their office representing continuity and stability of the Roman state. The significance of my thesis is to demonstrate the various roles of the priestesses and show the scale of the social agency of the élite women in the society which was in the stage of transformation and crisis
Molecular Level Understanding of Conjugated Organic Solar Cell Materials: a Computational Study
No full textOrgaanisista valosähköisistä sovelluksista polymeeriaurinkokennoilla (PSC) on potentiaalia kevyinä, kustannustehokkaina, joustavina ja läpinäkyvinä laitteina. Paljon työtä on tehty PSC:een tehokkuuksiin vaikuttavien tekijöiden tutkimiseksi ja ymmärtämiseksi. PSC-systeemien elektronirakennetutkimuksissa käytettävien mallien ja menetelmien huolellinen valitseminen on välttämätöntä π-konjugoituneiden PSC-materiaalien tarkkaan kuvaamiseen.
Tässä väitöskirjassa on tutkittu tehokkaita PSC-systeemejä tiheysfunktionaaliteoria (DFT) -menetelmillä. Tutkitut systeemit käsittävät fullereenipohjaiset PSC:t, joissa on käytetty donori–akseptori (D–A) -kopolymeerejä elektronidonoreina (eD) ja fullereenijohdannaisia elektroniakseptoreina (eA). Lisäksi on tutkittu uusia, ei-fullereeni (NF) -systeemejä, joissa on käytetty joko D–A-kopolymeerejä tai pienmolekyyliakseptoreja. Työssä on käytetty sekä oligomeerisia että periodisia malleja ja tutkittu globaalihybridisten, pitkän matkan korjattujen (LRC) ja optimaalisesti säädettyjen (OT) LRC funktionaalien soveltuvuutta. Työn tavoitteena on ollut löytää sopivat työkalut PSC-systeemien mallintamiseen saavuttaen samalla tarkempaa ymmärrystä PSC-yhdisteiden ominaisuuksista ja vuorovaikutuksista, joilla on merkitystä PSC:iden suorituskykyyn.
Periodisen DFT-menetelmän havaitaan olevan hyödyllinen työkalu D–A-kopolymeerien mallinnuksessa. Funktionaali ja dispersiokorjaukset vaikuttavat huomattavasti tutkittujen PSC-systeemien tuloksiin. Dispersiokorjattu OT-LRC funktionaali kuvaa parhaiten yksittäisiä PSC-yhdisteitä ja niiden paikallisia rajapintoja. Useamman viritystilan huomioiminen ja dispersiokorjatun OT-LRC funktionaalin käyttäminen johtavat vakioituneisiin sähköisen kytkennän arvoihin. Funktionaalilla ja molekyylien keskinäisellä sijainnilla on suuri vaikutus varauksensiirron nopeuksiin. Työstä saadut tiedot toimivat suuntaviivoina menetelmien valinnalle tulevissa PSCsysteemien laskennallisissa tutkimuksissa, mutta antavat myös hyödyllistä tietoa uusien NF PSC -materiaalien suunnittelussa.Among different organic photovoltaic technologies, polymer solar cells (PSCs) have potential as light-weight, cost-effective, flexible, and transparent devices. A great amount of work has been carried out in developing and understanding the factors governing the efficiencies of PSCs. In the electronic structure studies of PSC systems, the careful selection of models and methods employed in theoretical calculations is essential for an accurate description of the π-conjugated PSC materials.
In this thesis, the efficient PSC systems have been examined with the density functional theory (DFT) methods. The studied compounds include fullerene-based PSCs, which combine donor–acceptor (D–A) copolymers as electron donor (eD) and fullerene derivatives as electron acceptor (eA) materials. Emerging non-fullerene (NF) devices, which make use of D–A copolymers or small-molecule acceptors, have been also studied. Both oligomeric and periodic copolymer models have been considered and the performance of global hybrid, non-tuned long-range corrected (LRC), and optimally tuned (OT) LRC functionals have been investigated. The aim has been to find suitable tools for modeling PSC systems, while gaining more understanding of the characteristics of PSC compounds and their interactions that impact the performance of PSCs.
The periodic DFT method is found to be a useful tool in modeling of the D–A copolymers. Both the functional and dispersion corrections impact greatly the results predicted for the studied PSC systems. The dispersion corrected OT-LRC functional gives the best description of the individual PSC compounds and their local interfaces. Both the multi-state treatment and dispersion corrected OT-LRC functional result in more constant electronic coupling values. The charge transfer rates are found to be strongly dependent on both the functional and relative orientation of the eD and eA compounds. These findings serve as guidelines for the selection of methods in future theoretical studies of PSC systems, but also provide beneficial information for designing and developing new materials for emerging NF PSCs
Hulevesien haitta-aineet ja käsittelymenetelmät
No full textUrbanisoituminen eli ihmisten kasvava määrä kaupungeissa lisää siellä tarvittavien rakennusten määrää. Maan käyttöönottaminen rakennuksille ja koville päällysteille häiritsee veden normaalia hydrologista kiertoa, estämällä normaalia imeytymistä maaperään. Näiltä rakennuksilta ja läpäisemättömiltä pinnoilta huuhtoutuvaa sadevettä kutsutaan hulevedeksi. Taajamien hulevedet sisältävät kaikkia päällysteillä, ilmassa ja sateen mukana olevia aineita. Myös maaperää ja sedimenttiä sekoittuu usein huleveteen. Osa näistä aineista vaikuttavat negatiivisesti eliöihin sekä ympäristöön ja siksi niitä kutsutaan haitta-aineiksi. Tässä kandityössä tarkastellaan hulevesissä olevia haitta-aineita ja tehdään selvitystä niiden pitoisuuksista sekä puhdistamismahdollisuuksista.
Taajamien hulevesissä merkittävimmiksi haitta-aineiksi yleisyytensä perusteella on osoittautunut raskasmetallit sekä hiilivety-yhdisteet, varsinkin PAH-yhdisteet. Näitä on yleensä taajamien hulevesissä monesti sen verran suurina konsentraatioina, ettei niiden vaikutusta ympäristöön voi jättää huomiomatta. PAH-yhdisteet ovat uhka vesieliöille ja varsinkin pohjaeliöille, sillä ne kerääntyvät sedimenttiin. PAH-yhdisteitä muodostuu epätäydellisen palamisen seurauksena, mikä tekee niistä yleisiä yhdisteitä kaupunkiympäristössä. Metalleja taas käytetään yleisesti rakennusmateriaaleina, joista niitä liukenee eroosion vaikutuksesta hulevesiin. Raskasmetallit ovat metalleista ympäristöllemme sekä eliöille haitallisimpia.
Käsittelen työssäni myös typpeä ja fosforia, koska ne vaikuttavat suuresti järviemme tilaan. Niiden kerääntyminen vesistöihin hulevesien mukana kiihdyttää taajamien vieressä sijaitsevien järvien rehevöitymistä.
Tukholmassa on muutama vuosi sitten määrätty hulevedessä esiintyville tietyille haitta-aineille raja-arvoja. Jos pitoisuudet halutaan pitää näiden alapuolella, tulisi selvitykseni mukaan hulevesiä puhdistaa. Verrattaessa Tukholman haitta-aine raja-arvoja Yhdysvaltalaiseen hulevesi tietokantaan, huomataan että hulevettä tulisi monessa paikassa käsitellä ennen niiden päästämistä vesistöihin. Onneksi monet haitta-aineet sitoutuvat kiintoainekseen, mikä helpottaa niiden puhdistamista huomattavasti.
Tietty määrä hulevesistä imeytyy maaperään muodostaen pohjavettä, mutta suurin osa valuu lopulta vesistöihin. Hulevesien suuren määrän ja pienien haitta-aine konsentraatioiden takia niiden käsittely jätevedenpuhdistamoilla on huomattu olevan tehoton ratkaisu. Toimivimmaksi haitta-aineiden puhdistusmenetelmäksi on osoittautunut biosuodatus. Helpoin ja yleisimmin käytetty tapa on taas hulevesikosteikko, minkä pääasiallinen tarkoitus on yleensä hulevesien viivytys. Kosteikko poistaa kuitenkin myös haitta-aineita sedimenttiin laskeuttamalla. Biosuodatuksessa hulevesi imeytetään
maakerrosten läpi ennen sen päästämistä ojaan. Suodatuksessa varsinkin kiintoaines ja sen mukana olevat haitta-aineet jäävät tehokkaasti maakerroksiin
Socio-Technical Aspirations for Children with Special Needs: A Study in Two Locations – India and Finland
No full textEläväinen Puutori: Nykytaiteen museo Puutorille ja Turun vanhaan konserttitaloon
No full textDiplomityössä tutkitaan Turun Puutorin aluetta sekä vanhaa konserttitalorakennusta Puutorin koillispäädyssä. Diplomityössä esitetään suunnitelma Puutorin ja vanhan Konserttitalon alueen kehittämiseksi. Aihe on ajankohtainen, sillä Aninkaisten alueella on useita kehityshankkeita käynnissä ja konserttitalon alueelle suunnitellaan kaavamuutosta, jonka tavoitteena on määrittää rakennuksille uusi käyttötarkoitus ja saada alueesta toiminnallisesti monipuolinen ja elävä osa Aninkaisten aluetta.
Diplomityössä esitettävän suunnitelman tavoitteena on elävöittää Puutorin aluetta ja luoda uusi houkutteleva ja viihtyisä kohtaamispaikka Turun keskustaan. Lisäksi tavoitteena on löytää vanhalle konserttitalolle uusi käyttötarkoitus, joka tukee Puutorin elävöittämistä, ja muodostaa näistä toiminnallinen kokonaisuus, joka houkuttelee paikalle turkulaisia sekä turisteja Suomesta ja ulkomailta. Puutori sijaitsee aivan Turun ydinkeskustan tuntumassa ja on merkittävällä sijainnilla Turkuun saavuttaessa. Torin merkitys korostuu edelleen, kun myös juna-asema siirtyy nykyisen linja-autoaseman alueelle ja asemalta kuljetaan Turun keskustaan Puutorin ohi. Keskeisestä sijainnistaan huolimatta Puutori toimii tällä hetkellä lähinnä vain pääteasemana osalle bussilinjoista. Hyvän sijainnin ansiosta Puutori voisi olla paljon merkittävämmässä osassa Turun keskustaa.
Suunnitelmassa nykyinen konserttitalo muutetaan osaksi nykytaiteen museota. Museon tiloja tulee myös konserttitalon puoleiseen laajennusosaan sekä Puutorin alle. Tilat ovat yhteydessä toisiinsa Aninkaistenkadun alla. Museon pääsisäänkäynti on Puutorin puolella maanpinnan alapuolella. Sisäänkäynnille johtaa suuret maan alle vievät oleskeluportaat, joita voidaan käyttää myös ulkonäyttämönä erilaisissa tapahtumissa. Museon lisäksi Puutorin puoleisessa rakennuksessa toimii ravintola, kahvila ja museokauppa. Puutorin alla järjestetään työpajoja, joissa kävijät valmistavat Turun Taideakatemian opiskelijoiden johdolla yhteisötaideteoksia, jotka ovat esillä konserttitalon puoleisessa osassa museota. Vanhassa konserttitalossa on museon tilojen lisäksi taiteilijoille vuokrattavia työtiloja.
Puutori rajataan sitä ympäröivästä vilkkaasta liikenteestä matalalla rakennusmassalla ja bussikatoksella. Puutoria selkeytetään maanpinnan yläpuolelle jäävien rakennusmassojen nykyistä suoraviivaisemmalla sijoittelulla. Konserttitalosta tulee visuaalisesti osa Puutoria, vaikka niiden välissä onkin vilkas tie.
Suunnitelmassa Puutorille muodostuu kolme eriluonteista vyöhykettä. Terassi- ja kahvilavyöhykkeellä on muun muassa Puutorin Vessassa toimiva kahvila ja terassi. Puistomaiselle vyöhykkeelle istutetaan puita ja pensaita ja alueella on paljon penkkejä ja istuskelualueita. Aukiomainen vyöhyke on tarkoitettu erilaisten pop-up-tapahtumien ja markkinoiden järjestämiseen.
Kävijöitä houkuttelee vierailemaan alueella toistuvasti ravintola, kahvila, yhteisötaideteoksen työpajat ja muu harrastetoiminta, opiskelijoiden taidenäyttelyt, markkinat ja pop-up-tapahtumat, sekä erilaiset viihtyisät oleskelualueet. Harvemmin toistuviin vierailuihin houkuttelee taas museon vaihtuvat näyttelyt ja uniikit ja vaikuttavat näyttelytilat, sekä erilaiset tapahtumat, joita voidaan järjestää Puutorin alla olevissa aula- ja näyttelytiloissa.The Master’s thesis analyses the Puutori-square area in Turku and the old concert hall building in the north-east part of Puutori. The Master’s thesis presents a design proposal to develop and improve Puutori and the concert hall area. This subject is topical as there are several ongoing development projects in the Aninkainen area and the existing city plan is going to be modified concerning the concert hall area. The aim of the area’s new city plan is to find a new use for the building and to create a functionally versatile area and a lively part of Aninkainen.
The aspiration of the plan presented in the Master’s thesis is to enliven the Puutori area and to create a new attractive and pleasant meeting place in the center of Turku. In addition, the aim was to find a new use for the old concert hall building that promotes enlivening Puutori and to create a functional entirety to attract locals and tourists from Finland and foreign countries. Puutori is located just by the city center and the location is significant when arriving to Turku. The significance of the square increases as the train station will be relocated by the bus station and travellers will be passing by Puutori as they make their way to the city center. Despite the central location Puutori is currently used mainly as a bus stop. The location would allow Puutori to be a much more important part of the center of Turku.
In the plan the current concert hall will become a part of a museum of contemporary art. The museum will also have spaces in an extension of the concert hall building and below the Puutori square. The spaces are connected to each other underneath Aninkaistenkatu street. The main entrance is underground in Puutori. There are wide stairs that lead to the entrance. The stairs can be used as an outdoor stage during different events. Along with the museum there is also a restaurant, a café and a museum shop in the Puutori part of the building. Workshops are being held underneath the square, where visitors create community art under the guidance of students from Turku Arts Academy. The community artworks are on display in the concert hall part of the building. There are also workspaces that are rented for artists in the old concert hall building.
Puutori is confined from the busy traffic by a low and narrow building mass and a bus canopy. The square is refined by locating the masses above ground in a more linear layout and the old concert hall building becomes a visual part of the square even though they are separated by a busy street.
There are three different zones created in the design of the square: a café and terrace zone, where there is a café and a terrace in the old Puutorin Vessa building, a park-like zone with trees and plantings and a lot of benches and areas for sitting and a plaza zone that is open and where different kind of pop-up events and fairs can be held.
The restaurant, café, community art workshops, student exhibitions, fairs, pop-up events and areas for hanging out attract people to visit the area frequently. Museums changing exhibitions and unique and impressive exhibition spaces and different events that can be held in the hall and exhibition spaces underneath Puutori attract more scatteredly recurring visits
Yläkoulun matematiikan kertaavan intensiivikurssin rakentaminen kehittämistutkimuksena
No full textPeruskoulun suorittaneiden oppilaiden algebran ja lukuteorian taidot ovat heikentyneet merkittävästi, minkä vuoksi toisen asteen koulutuksen matematiikan oppimisvaikeudet ovat hyvin yleisiä. Modernin motivaatioteorian mukaan peleihin ja pelillistämiseen liittyvät elementit, kuten kilpailu ja roolitus, lisäävät matematiikan oppilaiden motivaatiota ja suoriutumista matemaattisten ongelmien ratkaisussa.
Tässä opinnäytetyössä kehitettiin yhdeksäsluokkalaisille suunnattu toiminnallinen matematiikan kertauskurssi, joka oli aihepiirisisällöltään pääosin yläkoulun algebraa ja lukuteoriaa. Kertauskurssin järjestävä taho oli Tampereen LUMATE-keskus. Kurssilla oli kaksi opettajaa, joista toinen oli tämän opinnäytetyön tekijä. Opettajien vastuulla oli opettamisen lisäksi kurssin materiaalin laadinta, johon kuului kurssin oppikirja, Kahoot-visat sekä matematiikka-aiheiset oppimispelit. Kurssille osallistui yhteensä 14 Tampereen yhdeksäsluokkalaista.
Kertauskurssin oppimateriaali luotiin kahden syklin kehittämistutkimuksena. Ensimmäisessä syklissä oppilailta kerättiin tutkimusaineistoa, jonka avulla selvitettiin, millainen vaikutus kurssilla oli oppilaiden matematiikan osaamiseen ja motivoitumiseen. Lisäksi oppilailta kerättiin laadittuun materiaaliin liittyviä parannusehdotuksia. Toisessa syklissä kertauskurssille laadittu parannettu versio oppikirjasta lähetettiin kolmelle peruskoulun matematiikan opettajalle arvioitavaksi. Arvioinnin perusteella kurssin oppikirjaa kehitettiin ja siitä julkaistiin lopullinen versio
Bert-pohjainen etävalvottu relaatioluokittelija suomenkieliselle tekstille
No full textTässä työssä tavoitteena oli selvittää BERT-pohjaisen neuroverkon kyky luokitella suomenkielisessä tekstissä esiintyviä kahden nimetyn entiteetin välisiä suhteita. Tällaista suomenkielistä relaatioluokittelua tekevää työkalua tai julkaisua ei ollut työn tekoaikaan olemassa.
Ratkaistu relaatioluokittelun ongelma on osa laajempaa relaatioekstraktoinnin tehtävää, jossa pyritään muuntamaan rakenteettomissa tekstidokumenteissa esiintyvää suhdetietoa rakenteelliseen muotoon tietokantaan tallentamista varten. Relaatioekstraktoinnilla pystytään automatisoimaan tekstidokumenttien käsittelyä ja Wikidatan kaltaisten tietokantojen populointia.
Työssä hyödynnettiin siirto-oppimista käyttämällä suomen kielelle esikoulutettua FinBERT-kielimallia. FinBERTin päälle rakennettiin englanninkielisellä materiaalilla menestynyt relaatioluokittelumenetelmä. Suomenkieliseen relaatioluokitteluun ei ollut saatavilla valmista materiaalia, joten koulutusmateriaali kerättiin työn tekemisen ohessa. Lähdemateriaalina käytettiin suomenkielisiä Wikipedia-artikkeleita ja esimerkit annotoitiin automaattisesti etävalvonnaksi kutsutulla menetelmällä.
Työssä koulutettu luokittelija kykeni luokittelemaan jopa 18 eri relaatioluokkaa saavuttaen F1-arvon 94,2 %. Koulutusaikana tarkasteltavien entiteettimainintojen maskituksella todettiin olevan suorituskykyä merkittävästi parantava vaikutus. Työssä kokeiltiin myös esikouluttaa luokittelijalle relaatioiden tunnistamista, minkä oletettiin vähentävän luokittelutehtävän kouluttamisessa tarvittavien esimerkkien määrää. Esikoulutuksella ei kuitenkaan ollut vaikutusta luokittelijan suorituskykyyn, minkä oletetaan johtuneen liian vähäisestä esikoulutuksen määrästä