47495 research outputs found
Sort by
Circulating Emotions, Sticky Feelings: Affective dynamics of the Fukushima Daiichi nuclear disaster in a hybrid media environment
No full textYhdeksän magnitudin maanjäristyksen ja sen nostattaman tsunamin alkuun saattamaa Fukushima Daiichin ydinvoimalaonnettomuutta maaliskuussa 2011 voidaan pitää lähes yhtäaikaisesti kasautuneiden tapahtumien sarjana, joka heijastaa useita 2010- ja 2020 lukuja ilmentäviä piirteitä. Vaikka onnettomuuden sysäsivät liikkeelle odottamattoman vahvat luonnonvoimat, sen juurisyyt ovat monimutkaisen sosioteknisen järjestelmän useiden eri kantavien osien pettämisessä. Kuten usein poikkeuksellisten ja yllättävien tapahtumien sattuessa, myöskään Fukushima Daiichin tapauksessa onnettomuuden mediaseurannassa ei ollut kyse vain sen raportoimisesta, mitä oli tapahtunut tai tapahtuisi jatkossa, vaan yhtä lailla siitä, miten tapahtumiin joko suoraan tai välillisesti liittyvät ihmiset tunsivat ja kokivat. Mediaseuranta nosti myös esiin sen, millaisia ilmenemismuotoja katastrofiin liittyvät kokemukset saivat toisiinsa monin tavoin kytkeytyvillä media-alustoilla, joista nykyinen hybridi mediaympäristömme rakentuu.
Väitöskirjassani sukellan tähän hybridin medianympäristön ja medioituneiden tunteiden risteykseen tarkastelemalla sekä kotimaisissa että kansainvälisissä yhteyksissä affektin roolia Fukushima Daiichin uutisoinnissa ja muussa mediakommentoinnissa. Keskityn siihen, miten affekti kiersi ja tarrautui Fukushima Daiichin onnettomuutta koskeneessa journalistisen uutismedian raportoinnissa ja sosiaalisen median alustoilla käydyissä keskusteluissa.
Väitöskirjani johdanto-osassa käsittelen hybridin mediaympäristön tuottamia olosuhteita teoreettisesta ja metodologisesta näkökulmasta. Johtoajatuksena on yhdistää affektin käsite keskusteluun julkison roolista hybridissä mediaympäristössä käyttämällä esimerkkinä Fukushima Daiichin ydinvoimalaonnettomuuden mediaseurantaa.
Väitöskirjan viisi artikkelia esittelevät vuosien 2014 ja 2016 välillä tehdyn neljän tapaustutkimuksen tuloksia. Artikkelit täydentävät toisiaan avaten affektin dynamiikkaa sosiaalisen median keskusteluissa ja uutisteksteissä monesta suunnasta.Vaihtuvien empiiristen asetelmiensa kautta artikkelit tuovat uutta tietoa mediatutkimuksen kentällä käytävään keskusteluun sosiaalisen median sovellusten roolista julkisen keskustelun muokkautumisessa. Kyseiset sovellukset toimivat yhtäältä julkisen mielipiteen ilmaisun mahdollistavina alustoina. Toisaalta niiden taustalla on miljardien dollareiden liikevaihdolla toimivia ylikansallisia suuryrityksiä, jotka keräävät voittonsa sovellusten käyttäjien tuottaman datan keräämisestä ja jälleenmyynnistä. Lisäksi artikkelit tarkastelevat sitä, kuinka käyttäjät vaihtelevat rooleja näissä monikerroksisissa asetelmissa, liukuen yleisön, kansalaisten ja sananvapauttaan harjoittavien vertaisten positioiden välillä.
Jokainen artikkeleista tarjoaa omanlaisensa näkökulman toimijoihin ja alustoihin, joista nykyinen, luonteeltaan hybridi mediajärjestelmä koostuu. Kaksi artikkelia (Julkaisu I; Julkaisu V) keskittyy suosittuihin sosiaalisen median sovelluksiin Twitteriin ja Facebookiin, valottaen analyysillaan affektin kiertoa ja tarrautumista keskusteluissa tiettyihin hahmoihin. Yksi artikkeli (Julkaisu III) tarkastelee perinteisen uutisjournalismin ja tieteellisten asiantuntijoiden roolia affektin kierrossa.
Kaksi artikkelia (Julkaisu II; Julkaisu IV) puolestaan keskittyy siihen, kuinka ihmiset käyttävät uutismedian tarjoamaa keskustelupalstaa purkaakseen Fukushima Daiichin onnettomuuteen ja sen uutisointiin liittyviä ajatuksia ja tunteita. Lisäksi artikkelit käsittelevät asiantuntijuuden määrittymistä samassa asiayhteydessä.
Julkaisuissa, joissa tarkastelen Facebookia ja uutiskommenttipalstaa (Julkaisu II; Julkaisu IV; Julkaisu V) erittelen verkkokeskustelun affektiivista dynamiikkaa ja kehitän affektiivisen kurinpidon (affective discipline) käsitettä työkaluksi, jolla käsitteellistää ja analysoida verkkokeskusteluiden sävyjen ja tunnelmien kehittymistä. Journalistisesti tuotettua sisältöä tarkastelevissa julkaisuissa (Julkaisu III; Julkaisu IV) hyödynnän affektiivisen kurinpidon käsitettä eritellessäni, kuinka julkisia tunteita ja affektia ohjaillaan kriisitilanteissa.
Väitöskirjani osatutkimukset tuottavat uutta tietoa uutisjournalismin ja sosiaalisen median välisistä suhteista yllättävän, globaalisti huomiota herättävän ja maailmanlaajuisia seurauksia saavan tapahtuman aikana. Fukushima Daiichin onnettomuuteen liittyvien mediakeskustelujen tarkastelu affektin ja affektiivisen kurinpidon käsitteiden avulla sekä vahvistaa aikaisempia havaintoja affektin kulttuurisesta kierrosta että tarjoaa uutta tietoa journalistisen median ja julkisen keskustelun osuudesta tässä prosessissa. Tutkimukseni tulokset antavat lisäksi viitteitä siitä, että journalistit, asiantuntijat, viranomaiset ja kansalaiset tekevät affektiivista työtä osallistuessaan affektiiviseen kurinpitoon ja muovatessaan tällä tavoin julkisen keskustelun ilmapiiriä. Empiiristen analyysien ohella väitöskirjani osallistuu teoreettis-metodologiseen keskusteluun siitä, kuinka affektia tulisi ja kuinka sitä on mahdollista tutkia ennen muuta tekstipohjaisessa materiaalissa.Set off by a magnitude 9.0 earthquake and a subsequent tsunami, the March 2011 Fukushima Daiichi nuclear power plant disaster was, in some ways, a series of simultaneously cascading events that appear to reflect several aspects descriptive of the early 21st century. The disaster resulted from multiple failings in a complex sociotechnical system set in motion by an unexpectedly powerful natural phenomenon. As often during major disasters, the mediated coverage of the Fukushima Daiichi disaster was not just about what had happened and what was about to happen, but also about how the people involved in the events, either directly or vicariously, felt about what they experienced.
In this dissertation, I delve into the intersection of the hybrid media environment and mediated feeling by examining the role of affect in the coverage of the Fukushima Daiichi disaster. I focus on how affects circulate and stick in the mediated narratives about Fukushima Daiichi in Finnish and international contexts, in both journalistic reporting and social media discussions.
The introductory part of the thesis addresses the contemporary conditions of the hybrid media environment from a theoretical and methodological perspective. The aim of this section is to combine the understanding of affect with the notion of the public in a hybrid media environment, in the particular case of media coverage on the Fukushima Daiichi disaster.
Presenting the results of case studies conducted between 2014 and 2016, the five publications included in this dissertation open diverse angles to affective dynamics of social media discussions and journalism. Through their versatile empirical settings, the articles contribute to the ongoing debate in media studies on how contemporary social media shape the public discourse. The articles illustrate how social media simultaneously act as platforms enabling various types of public expression and allow for private multi-billion-dollar corporations to create revenue through collecting and selling the data generated by their users. The articles also discuss how users shift between different actor roles in these settings, moving between being the audience, informed citizens and peers exercising their right to public speech.
Each of the case studies provides a distinct angle to the actors and platforms that constitute the hybrid media environment. In two articles (Publication I; Publication V), the focus centres on the popular social media applications Twitter and Facebook, the analysis illuminating how affect circulates and sticks to certain figures in the conversations, and how affect is structured around cultural conventions, such as ritualised commemoration. One article (Publication III) examines what role traditional mainstream news journalism and scientific expertise play in circulating affect. Two articles (Publication II; Publication IV) examine how people use a mainstream media’s online commenting platform to express opinions and emotions about the news coverage of Fukushima Daiichi yet discuss scientific expertise in the same context.
The articles about Facebook and online news commenting (Publication II; Publication IV; Publication V) shed light on the affective dynamics in online discussion and develop the notion of affective discipline as a conceptual tool to analyse how moods and tones develop in these discussions. The articles focusing on mainstream media (Publication III; Publication IV) also use this concept to examine how public affect and emotion are managed during crises.
The results of the presented case studies provide new insights into the role of traditional mainstream journalism and social media during a global, disruptive event. By focusing on the concepts of affect and affective discipline, the study not only provides an analysis of media discussions about the Fukushima Daiichi nuclear disaster that confirms previous results on the cultural circulation of affect, but also expands the knowledge on how journalistic practices and public discussion influence these processes. In addition, the work points to the affective labour done by journalists and members of the public alike when they engage in acts of affective discipline to manage the moods of public discussion. Through these mechanisms, the dissertation contributes to the theoretical and methodological discussion on how to study affect in mostly text-based media
Yksi yhtenäinen prosessi käyttäjätunnushallintaan : Case Savon ICT-palvelut Oy
No full textTämän pro gradu-tutkielman tavoitteena on kuvata käyttäjätunnusten hallinnan nykytilanne kartoittaen ongelmakohdat yrityksen näkökulmasta. Toisena tavoitteena on tuottaa optimaalinen tavoitetila käyttäjätunnuksien hallinnalle. Pro gradu-tutkielma jakaantuu teoriaosuuteen ja prosessikuvaukseen. Teoriaosuuden jälkeen kuvataan käyttäjätunnusprosessin nykytilanne, ongelmat, toimintaympäristö ja tavoitetila. Lopuksi esitellään uusi käyttäjätunnusten hallinnan prosessikuvaus.
Työssä toteutettiin kyselytutkimus ja haastatteluita, joiden avulla kerättiin näkemyksiä yrityksen työntekijöiltä kartoittaen myös hiljaista tietoa. Toimintojen automatisoinnille oli toiveita yrityksen puolelta käsin tehtävän työn ja muistin varaisten asioiden vähentämiseksi. Käyttäjätunnusprosessille toivottiin selkeämpää ja yhtenäisempää toimintamallia. Automaatio ja sähköiset lomakkeet nousivat kyselyssä esille dokumentoinnin lisäksi. Kehitetyssä prosessikuvauksessa pyrittiin vastaamaan yrityksen toiveisiin. Kehitetyssä prosessissa hyödynnetään roolitusta
Cold Sprayed SLIPS Coatings: A pathway towards process optimization and icephobicity
No full textIce accretion is a major problem that causes economic loss, damages structure, impedes transports, and potentially leads to human injury and death. There is a strong demand for a reliable passive anti-icing system to reduce and prevent ice adhesion, especially in aircraft applications where ice accretion can change the aerodynamic behaviour and lead to loss of control. Although de-icing and active anti-icing methods exist, passive anti-icing systems are desired because they do not rely on complicated infrastructure and do not require externally supplied energy. It has been established that SLIPS, short for Slippery Liquid-Infused Porous Surfaces, inhibit high water resistance properties, however the connection between the wetting properties (hydrophobicity) and icephobic behavior is under debate. During this study, the feasibility of producing SLIPS via cold spray is studied through multiple randomized experiments aimed at evaluating different spraying parameters and techniques for process development. The study is conducted using various polymer powders and different spraying material. The purpose of these experiments is to produce a functional porous coating that it capable of a lubricant liquid infusion. The process used to produce the polymer-based cold sprayed SLIPS was detailed in this paper. In total, 34 substrates were cold sprayed with polymer-based powders using low-pressure and high-pressure cold spray guns. Eight samples were selected to undergo lubricant infusion and further testing. The coating structures were visually analysed with a microscope. The wettability was estimated by measuring water contact angle. Roughness data and surface topographies were obtained via a profilometer. Lubricant stability of the oil-infused structures was evaluated via centrifuge testing. The results showed that the production of polymer-based cold sprayed SLIPS is feasible. Furthermore, the cold spraying process aids with the production of SLIPS due to partial melting of the polymer particles upon impact with the substrate, resulting in a porous structure. The result further showed that cold sprayed SLIPS have excellent oil stability and do not require complicated surface preparation, which is advantageous over other SLIPS design methods. This thesis work focused on the development of coatings for potential use as icephobic products (i.e. passive anti-icing systems). A deeper investigation into icephobics found that since 1930’s, the development of icephobic products has been hindered by the lack of understanding of ice accretion, unknown meaningful testing methods for new products, debated connection to hydrophobicity, unreliability of icing wind tunnel testing and lack of a standardized method, large scatters of ice adhesion data, discrepancies in literature and different conclusions on the affecting mechanisms, experimental biases, and a general lack of understanding for properties. Although there exist a few icephobic products on the market, their effectiveness is in question by research. The results showed that non-infused samples show greater water contact angle yet, comparison of the real wetting behaviour relies on interpreting the apparent contact angle of three interfacial tensions. Additionally, since the wetting behaviour does not directly imply icephobicity, the author of this study could not conclude that the produced coatings are icephobic, but nevertheless recommended additional testing of polymer-based cold sprayed SLIPS in future studies
Competing forms of adjectival comparison in some modern varieties of English across the world
No full textEnglannin kielessä adjektiivien komparatiivimuoto voidaan muodostaa pääsääntöisesti kahdella eri tavalla: joko -er-päätteen tai more-sanan avulla. Se, kumpaa vaihtoehtoa käytetään, riippuu tavallisesti muun muassa adjektiivin ominaisuuksista, kuten tavujen lukumäärästä tai adjektiivin päätteestä, ja joissain tapauksissa adjektiivilausekkeen monimutkaisuudesta. Näiden vakiintuneiden vaihtoehtojen lisäksi silloin tällöin tavataan niin sanottua kaksoismuotoa, jossa perifraasi- ja suffiksimuotoja käytetään samanaikaisesti. Tästä huolimatta monet kielioppaat ja kielenkäyttäjät eivät kuitenkaan pidä kyseistä rakennetta kieliopillisesti hyväksyttävänä.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tutkia kolmea edellä mainittua muotoa ja niiden käytön alueellisia eroja nykyenglannissa. Tutkielman avulla on myös tarkoitus selvittää, mistä havaitut erot voisivat mahdollisesti johtua. Teoreettinen viitekehys koostuu teorioista, joilla maailmanenglanteja on pyritty jäsentelemään sekä katsauksesta adjektiivien vertailumuotojen käyttöön englannin kielessä nykypäivänä sekä historiallisesta näkökulmasta. Tutkimus on jaettu kahteen osaan, joissa vakiintuneita ja kaksoismuotoja tarkastellaan erikseen.
Tutkimuksessa on hyödynnetty pääasiassa kvantitatiivisia menetelmiä. Tutkittava aineisto on kerätty The Corpus of Global Web-Based English (the GloWbE) -korpuksesta, jonka avulla on mahdollista tutkia erilaisia kielenilmiöitä useissa englannin alueellisissa variaatioissa. Tarkastelun kohteina ovat erityisesti britti-, amerikan-, uudenseelannin-, australian-, intian-, singaporen-, kenian- ja nigerianenglannit, joista neljää ensimmäistä tyypillisesti puhutaan äidinkielenä ja loput opitaan yleensä toisena kielenä. Standardeina pidettäviä muotoja tutkitaan kahdeksan adjektiivin, dear, happy, full, strict, narrow, handsome, beautiful ja pleasant, sekä often-adverbin avulla. Kaksoismuotoja sen sijaan tarkastellaan yleisemmällä tasolla, jotta voidaan selvittää, ovatko kyseiset rakenteet erityisen yleisiä missään tutkimuksen kohteena olleessa englannin variaatiossa muihin verrattuna.
Tutkimuksen tulosten perusteella havaittiin, että englannin alueelliset variaatiot noudattavat pääasiassa kirjallisuudessa tyypillisesti esitettyä jakoa, jonka mukaan esimerkiksi kaikkien yksitavuisten sekä tätä pidempien -y, -le, -e ja -ow -loppuisten adjektiivien vertailumuoto muodostetaan -er-päätteellä. Standardimuotojen merkityksellisimmät erot liittyivät pääasiassa adjektiivien yleisyyteen englannin eri variaatioissa.
Tuloksissa oli joitain yllättäviä seikkoja, sillä uudenseelanninenglannissa adjektiivinvertailun hybridimuotojen odotettiin olevan erityisen yleisiä muihin variaatioihin verrattuna. Hypoteesin perusteena oli se, että lähdekirjallisuudessa maan variaatio mainittiin useasti hybridimuotojen yhteydessä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan muotoa havaittiin kyseissä variaatiossa suhteellisesti vähiten. Sen sijaan Aasian ja Afrikan variaatioissa, ja erityisesti intianenglannissa, muodot olivat selvästi yleisempiä. Ilmiön uskotaan johtuvan siitä, että englantia puhutaan kyseisissä maissa pääasiassa toisena kielenä. Lisäksi muiden alueilla puhuttavien kielten, kuten hindin, mandariinikiinan ja suahilin, uskotaan todennäköisesti vaikuttavan asiaan, sillä adjektiivin vertailu ilmaistaan englantiin verrattuna erilaisilla tavoilla, kuten ainoastaan kuin-sanaa vastaavilla sanoilla. Usein vertailua ei edes ilmaista eksplisiittisesti, vaan se on ymmärrettävissä kontekstin perusteella. Näiden seikkojen uskotaan tuottavan hankaluuksia englantia toisena tai vieraana kielenä opiskeleville
Frames of Digital Divide in Digitalization Policies in Finland, Denmark and Sweden and the Legitimacy of the Implementing Agency
No full textThe process whereby digital technologies are integrated to everyday functions of the lives of citizens is commonly referred to as digitalization. While the benefits of utilization of technology are undeniable and manifold, digitalization also causes inequality in society. Digital divide is the academic concept that originally referred to the gap between those who have access to technology and those who do not, but nowadays it is understood as a wider phenomenon that encompasses various inequalities brought about by digitalization. Nordic countries are at the forefront in taking advantage of new technological opportunities, but also for these welfare states digital divide is a concern and governments have recently assumed responsibility for mitigating it. Given that the problem is not new and there is an established group of actors in each country that already have been helping citizens with digitalization related issues, a question worth asking is whether governmental actors that have been assigned with the task of coordinating these efforts have gained legitimacy in their role. This thesis seeks to answer this question for Finland, Denmark and Sweden and compare outcomes in these three countries.
Theoretically the research revolves around the concepts of organizational legitimacy and policy framing. Legitimacy is understood through the concepts of pragmatic legitimacy and the process of democratic legitimation, which is seen to consist of input, output and throughput legitimacy. Policy framing is understood as a relationship between a policymaker and the grassroot level operators, whereby the official policy documentation represents the frames in communication and the perceptions of the grassroot level informants’ frames in thought. The thesis discusses legitimacy of central agencies in coordinating the digital divide mitigation efforts according to comparative public administration (CPA) tradition. The research is qualitative in nature and utilizes both primary and secondary data. Digitalization strategies of the three countries are analyzed with theory-driven content analysis to determine how the issue of digital divide is framed in the policies. Moreover, experts from the grassroot level of digital divide mitigation were interviewed to determine whether their perception of the issue matches the policymaker’s interpretation. Additionally, the experts evaluated the central agencies in terms of the determinants of democratic legitimation and pragmatic legitimacy.
The findings from this study show that framing of digital divide varies from country to another, but not significantly. There were also slight differences between frames in communication and frames in thought within each country, but the mismatch was not regarded drastic enough to have an effect on the legitimacy. It was found that the digital divide mitigation systems are quite similar in the three countries in terms of actor composition on the grassroot level, but more divergence was observed on higher levels of hierarchy. In all three countries the grassroot level activities are arranged in form of a network: in Finland and Denmark, the coordination role has been assigned to the central digital agencies, while in Sweden the responsibility is dispersed and the network operates on democratic principles. The two agencies that have the coordinating role had some divergence in their legitimacies. The Finnish agency was seen to have higher level of pragmatic legitimacy and it was concluded that an elaborate network structure, involving stakeholders in policy process and efficient communication have favorable effect on legitimacy. Moreover, it was found that on the Swedish grassroot level there is a high demand for governmental coordination and the national digital agency is perceived as an adept authority for the role. It can thus be concluded that the central digital agency is suitable organization to coordinate digital divide mitigation efforts
Stigma Pohjois-Korean ristiriitaisten identiteettidiskurssien taustalla: Analyysi Kim Jong Unin vuosien 2013–2019 uudenvuodenpuheista
No full textPro gradu -tutkielmani aiheena ovat Pohjois-Korean identiteettidiskurssit ja oletetun stigman vaikutus näihin. Tutkielman tarkoituksena on tuoda Pohjois-Koreaa koskevaan tutkimukseen uutta näkökulmaa yhdistämällä kahta vähän tutkittua aihetta. Tutkielman lähtöoletuksena on, että Pohjois-Korean ulkopolitiikkaa rajaa sille asetettu stigma ja että tämän stigman vaikutus näkyy Pohjois-Korean muodostamissa identiteettidiskursseissa. Tutkielma vastaa kysymyksiin siitä, millaisia identiteettidiskursseja muodostuu Kim Jong Unin uudenvuodenpuheissa vuosina 2013–2019 ja miten oletettua stigmaa hallitaan näissä tunnistetuissa identiteettidiskursseissa.
Tutkielma on jakautunut kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään tutkielman teoriakehyksen muodostamiseen ja sen sitomiseen osaksi tieteenalan keskustelua. Työn kannalta keskeisimmät käsitteet ovat kriittisen konstruktivismin epistemologisiin ja ontologisiin olettamuksiin perustuva identiteetin käsitys, stigmateorioihin perustuva ajatus stigmasta sekä kriittisen diskurssianalyysin diskurssi. Tutkielman toisessa osassa toteutetaan aineiston analyysi. Aineisto muodostuu Kim Jong Unin vuosina 2013–2019 pitämistä seitsemästä uudenvuodenpuheesta. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa aineistosta tunnistetaan diskurssi-historiallisen kriittisen diskurssianalyysimenetelmän avulla erilaisia identiteettidiskursseja ja toisessa vaiheessa analysoidaan näissä identiteettidiskursseissa käytettyjä stigman hallintastrategioita stigmastrategioiden typologian avulla.
Analyysin keskeinen tulos on, että puheista nousee esiin useita erilaisia, keskenään ristiriitaisia identiteettidiskursseja. Siinä missä toisissa identiteettidiskursseista luodaan kuvaa Pohjois-Koreasta ainutlaatuisena ja erityisenä sekä luodaan vahvoja viholliskuvia, yhdessä identiteettidiskursseista rakennetaan yhtenäisyyttä Pohjois-Korean ja muiden valtioiden välille. Sama tulos näkyy myös stigman hallintastrategioiden analyysissä. Eri identiteettidiskursseissa stigmaa hallitaan eri tavoin ja eri strategiat viittaavat erilaisiin viiteryhmiin. Tutkielmassa muodostuu selkeä kuva siitä, että Pohjois-Korea hyödyntää keskenään ristiriitaisia identiteettidiskursseja ja stigman hallintastrategioita vastaamaan erilaisten yleisöjen asettamiin haasteisiin. Yhden vakaan identiteettidiskurssin sijaan analyysissä nousee esiin monimutkainen, sisäisesti ristiriitainen ja ongelmalähtöisesti mukautuva kontekstisidonnainen joukko erilaisia identiteettidiskursseja. Ulkopuolisen stigman muodostamaan haasteeseen Pohjois-Korea vastaa käyttämällä identiteettidiskursseissa erilaisia stigmastrategioita samanaikaisesti vahvistamaan sen poliittisen järjestelmän oikeutusta ja toisaalta avaamaan keskustelua kansainvälisen yleisön suuntaan. Ongelman sijaan identiteettidiskurssien ja stigmastrategioiden moninaisuus näyttää olevan Pohjois-Korealle strateginen valinta avartaa ulkopoliittisen kontekstin rajaamaan toimintakenttää. Lisäksi tutkielman tulokset tukevat teoriaosuudessa esitettyjä olettamuksia identiteetin joustavuudesta ja ristiriitaisuudesta sekä tutkielman lähtökohtana ollutta käsitystä siitä, että yksiulotteisen sijaan Pohjois-Korea on kansainvälisen politiikan toimijana monimutkainen ja ristiriitainen
Alueellisten muuttujien vaikutus kirjastonkäyttöön
No full textTutkimuksessa selvitettiin miten alueellisista muuttujista ikä, asukastiheys ja asukkaiden tulotaso voivat selittää Helsingin kaupungin kirjastojen käyntimäärää. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisin menetelmin ja avointa dataa hyödyntäen, koska haluttiin lähestyä kirjaston kävijämäärän laskuun vaikuttavia tekijöitä ulkoapäin etsimällä alueellisten erojen vaikutusta laskevaan käyntimäärään.
Havaintoyksikkönä toimi peruspiiri. Helsingissä on yhteensä 34 peruspiiriä ja 30 peruspiiriä, joissa on kirjasto. Tutkimukseen valittiin vain sellaiset peruspiirit, joissa oli kirjasto. Peruspiireistä oli saatavilla eri ikäluokkien määrät, asukastiheys sekä vuositulot per asukas. Iän ja asukastiheyden vaikutusta mitattiin ja pohdittiin lineaarisen korrelaation ja siitä saadun selitysasteen perusteella. Tulojen vaikutusta vertailtiin muodostamalla kaksi luokkaa, yli ja alle mediaanituloisten luokat. Testi suoritettiin Mann-Whitneyn U-testillä, koska luokat eivät noudattaneet normaalijakaumaa.
Yli yhdeksäntoista vuotiaiden määrä näytti selittävän kirjastokäynnin yhteisvaihtelua paremmin kuin alle yhdeksäntoista vuotiaiden antaen osviittaa, että nuorten määrä peruspiirissä vaikuttaa vähemmän kirjastonkäyttöön kuin yli yhdeksäntoistavuotiaiden. Vahvin lineaarinen korrelaatio oli 25-39-vuotiaiden kohdalla (r=0,371, p0.05). Tulojen vaikutusta kirjastokäyntiin ei löydetty eikä kummankaan ryhmän välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ja tämän takia päädyttiin tulokseen, etteivät tulot vaikuta kirjastokäyntien määrään.
Alueelliset muuttujat näyttivät selittävän vähän kirjastojen käyntimäärää eivätkä olleet linjassa aikaisempien tutkimusten demografisten tekijöiden kanssa. Helsingin kaupungin kirjastokäyntejä selittää luultavasti paremmin muut kuin alueelliset erot