47495 research outputs found
Sort by
Toimitilahankkeen vuokralaismuutosprosessi
No full textToimitilarakentamiseen ovat vahvasti liitettävissä tilaajan vuokralaiset ja näiden vuokralaisten muutostarpeista koostuva vuokralaismuutosprosessi. Tavanomaisesti vuokrauskäyttöön toteutettava toimitila suunnitellaan ja lähtökohtaisesti myös toteutetaan perustasoon. Vuokralaismuutosprosessin lisä- ja muutostöillä tilaajan ja vuokralaisten on mahdollista muokata tiloja yrityksen ilmeeseen ja toimintoihin paremmin sopivaksi ja tuottaa näin lisäarvoa tilan loppukäyttäjille. Suurimmat haasteet toimitilahankkeen vuokralaismuutosprosessiin tuovat prosessiin osallistuvien henkilöiden suuri lukumäärä ja heidän välisensä kommunikaatio sekä lisä- ja muutostöiden aikataulutus ja kustannushallinta. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää kohdeyrityksen toimitilahankkeiden vuokralaismuutosprosessia sekä tuottaa ohjeistuksia ja materiaalia vastaavien hankkeiden käyttöön jatkossa. Tutkimusaineistona käytettiin myös kirjallisuutta mutta vahva pääpaino aineiston kokoamisessa oli asiantuntijahaastatteluilla sekä kohteessa työskentelyn kautta saaduilla omakohtaisilla kokemuksilla. Näiden lisäksi tutkimusaineiston kokoamisessa hyödynnettiin Skanska Talonrakennus Oy:n laajoja projektiarkistoja sekä useita erilaisia ohjelmistoja. Tutkimus on tehty case-hankkeen pohjalta ja tämän kautta toimitilahankkeen vuokralaismuutosprosessia on ollut mahdollista seurata todellisesti läpi koko hankkeen ja siten päästä ymmärtämään näitä haasteita myös käytännön tasolla.
Tutkimuksessa ilmeni, että toimitilahankkeiden vuokralaismuutosprosessien parissa työskennelleillä oli hyvin samankaltaisia näkemyksiä prosessin ongelmakohdista ja kehitysehdotuksista. Lähes kaikissa asiantuntijahaastatteluissa esiin nousivat prosessin aikataulu- ja kustannushallinnan kysymykset sekä kommunikaation haasteet läpi koko hankeorganisaation. Diplomityössä keskityttiin pääasiassa näihin yhteisesti havaittuihin ongelmakohtiin ja pyrittiin esittämään hyväksi koettuja ratkaisuja ja vaihtoehtoja näiden haasteiden hallitsemiseksi. Onnistunut vuokralaismuutosprosessi tuo huomattavaa lisäarvoa hankkeen tilaajalle sekä loppukäyttäjille, mutta sen vaikutukset ovat suuret myös urakoitsijalle.
Hyvin toteutetulla ja organisoidulla vuokralaismuutosprosessilla pystytään ennakoimaan mahdolliset aikataulu- ja kustannushaasteet mahdollisimman tehokkaasti ja siten niihin on myös mahdollista reagoida hyvissä ajoin
Elintarvikekauppojen ruokahävikki osana kiertotaloutta
No full textTämän kandidaatintutkielman aiheena on elintarvikekauppojen ruokahävikki ja sen käsittelytavat osana kiertotaloutta. Aiheen tutkiminen on tärkeää, koska ruokahävikki on merkittävä globaali ongelma, jolla on sekä ympäristöllisiä, taloudellisia että sosiaalisia vaikutuksia. Tutkielma käsittelee elintarvikekauppojen ruokahävikkiin liittyvää toimintaa ja motiiveja toiminnan takana. Tutkielman tarkoituksena on selvittää: miten elintarvikekauppojen ruokahävikin käsittelyyn liittyvät toimintatavat tällä hetkellä vastaavat kiertotalouden periaatteita ja mitkä tekijät vaikuttavat elintarvikekauppojen ruokahävikin käsittelyyn ja elinkaariarviointiin?
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kiertotalouden, ruokahävikin sekä elinkaariarvioinnin käsitteistä. Elintarvikekauppojen ruokahävikki on tutkielman kohteena oleva ilmiö, jota tarkastellaan kiertotalouden muodostaman teorian pohjalta. Ruokahävikkiin liitetään myös elinkaariarviointi, jonka avulla on tarkoitus selvittää haastatteluissa ilmenneiden toimintatapojen ympäristövaikutuksia.
Tutkielman kohteena on kolme lähikaupaksi luokiteltavaa elintarvikekauppaa, jotka kuuluvat samaan ketjuun ja sijaitsevat Tampereen keskusta-alueella. Tutkielman aineisto on kerätty haastatteluilla, minkä jälkeen aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Tutkielmassa selvisi, että tutkielman kohteena olevien elintarvikekauppojen ruokahävikkiin liittyvät toimintatavat vastaavat suurelta osin kiertotalouden periaatteita jätteen vähentämisen, uudelleenkäytön ja kierrätyksen eli 3 R:n mallin muodossa, mutta kiertotalous itsessään ei ole motivoiva tekijä. Kiertotalouden täyttä potentiaalia ei ole saavutettu, mikä johtuu elintarvikekauppaketjun vahvasta päätäntävallasta, lainsäädännöstä sekä toimipisteiden motivaation puutteesta.
Ketjun päätösten takana on taloudellisen voiton tavoittelu, joka liiketoiminnassa koetaan yleensäkin tärkeämmäksi kuin toiminnan ympäristövaikutusten minimointi. Lainsäädäntö koetaan esimerkiksi tuotteiden päivämäärien kohdalla rajoittavaksi, mikä johtaa suurempaan ruokahävikin volyymiin. Yhteistyötä erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa arvostetaan, mutta sitä ei harjoiteta niin aktiivisesti kuin olisi mahdollista. Mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita ovat erilaisten ympäristöystävällisempään toimintaan pyrkivien tekijöiden, kuten kansalaisaktivistien, vaikutus elintarvikekauppojen tai laajemmin kaikkien yritysten toimintaan
Henkilöstön asenteet työntekijälähettiläänä toimimiseen moniportaisessa organisaatiossa
No full textSosiaalisen median myötä työntekijöiden osallistumismahdollisuudet organisaation julkikuvan ylläpitämiseen ovat merkittävästi parantuneet. Vaikka organisaation maineen rakentaminen ja sidosryhmien tavoittaminen ovat perinteisesti kuuluneet ennen kaikkea organisaation viestintätyöntekijöiden työnkuvaan, on sosiaalista mediaa käyttävistä työntekijöistä, eli niin kutsutuista työntekijälähettiläistä, tullut työpaikoilla viimeisten vuosien aikana yhä vaikutusvaltaisempia ja strategisempia toimijoita. Monissa organisaatioissa onkin havahduttu sidosryhmien lisääntyneeseen tarpeeseen vastaanottaa viestintää aiempaa autenttisemmassa ja arkisemmassa muodossa, minkä vuoksi työntekijälähettilyyden tarjoamia mahdollisuuksia pyritään hyödyntämään yhä lisääntyvissä määrin.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan henkilöstön asenteita työntekijälähettiläänä toimimiseen moniportaisessa organisaatiossa. Vaikka tutkimusta työntekijälähettilyyden taustalla vaikuttavista työtyytyväisyydestä ja organisaatiositoutuneisuudesta on tehty runsaasti, on työntekijälähettilyyttä itsessään käsittelevä tutkimus vielä toistaiseksi varsin vähäistä. Tarkastelussa on usein keskitytty työntekijöiden työnkuvakohtaisten eroavaisuuksien sijaan työntekijälähettilyyden organisaatioille tarjoamiin hyötyihin ja haittoihin, minkä lisäksi aikaisemmassa tutkimuksessa painottuu vahvasti organisaatiopsykologinen näkökulma. Työntekijälähettilyyttä ei kuitenkaan voida tarkastella enää vain organisaatio- ja asiantuntijatasoilla, vaan työnantajan maineen rakentumisessa on myös syytä huomioida kentällä työskentelevien työntekijöiden viestintäkäyttäytyminen.
Tässä tutkielmassa käytetään esimerkkinä kiinteistö- ja toimitilapalveluyritys ISS Palvelut Oy:tä. ISS Palvelut työllistää Suomessa reilut 800 toimihenkilöä ja hieman yli 7 000 muuta työntekijää, minkä vuoksi organisaation henkilöstö on näkyvässä roolissa työnantajansa julkikuvan muodostamisessa. Tutkielman haastatteluaineisto koostui ISS Palveluiden viidestä toimihenkilöstä ja viidestä kenttätyöntekijästä, joilla oli aiempaa kokemusta ISS-aiheisten sisältöjen jakamisesta sosiaalisessa mediassa.
Tutkielman tulokset osoittivat, että työntekijöiden motivaatioon toimia lähettiläinä vaikuttavat toiminnasta saatava mielihyvä, lähettiläänä toimimisen vaivattomuus ja sitoutuneisuus organisaatioon. Lähettiläät uskoivat tarvitsevansa organisaation julkiseen edustamiseen, lähettilään ja vastaanottajan välisen vuorovaikutussuhteen ylläpitämiseen sekä yleisesti sosiaalisen median käyttöön keskittyvää viestintäosaamista. Nämä viestintäosaamisen osa-alueet olivat selvästi yhteydessä myös lähettiläiden kokemuksiin taitavasta viestinnästä, jossa huomioidaan viestinnän omakohtaisuus lähettiläälle, merkitys vastaanottajalle ja sosiaalisen median kanavakohtainen onnistuneisuus. Työnantajaltaan lähettiläät kaipasivat tukea lähettiläiden käyttöön tarjottavien työkalujen, kannustimien, koulutuksen ja palautteen muodossa. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin teknologian käytön hyväksymiseen keskittyvän UTAUT-mallin soveltuvuutta työntekijälähettilyyteen. Tulosten perusteella organisaatioiden on mahdollista hyödyntää mallia organisaatiokohtaisten työntekijälähettilyyden käytänteiden kehittämisessä.
Tutkielman tulosten perusteella sekä toimihenkilöt että kenttätyöntekijät kiinnittävät lähettiläinä huomiota viestintänsä potentiaalisiin vastaanottajiin ja räätälöivät viestintäänsä näiden vastaanottajien mukaisesti. Merkittävimmät erot vastaajaryhmien välillä ilmenivät lähettiläiden persoonallisen otteen korostamisessa ja organisaation lähettiläille antaman kannustuksen ja ohjeistuksen riittävyydessä
Hoitohenkilökunnan asenteet ja osaaminen alkoholista päihtyneen potilaan hoidossa päivystyksessä
No full textTämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli kuvata päivystyspoliklinikan hoitohenkilökunnan asenteita, osaamista ja osaamisen tärkeyttä alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidossa. Tutkimus oli osa hanketta, jossa hoitohenkilökunnan asenteiden ja osaamisen lisäksi on tutkittu alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidon laatua päivystyksessä.
Tutkimus toteutettiin neljässä vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa integroidulla kirjallisuuskatsauksella kuvattiin päivystyksen hoitohenkilökunnan asenteita ja osaamista päihtyneiden potilaiden hoidossa sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Aineisto kerättiin vuosilta 2000–2015 neljästä tietokannasta ja manuaalisella haulla. Aineiston valinnan ja laadunarvioinnin jälkeen aineisto (n=9) analysoitiin sisällönanalyysillä. Toisessa vaiheessa kuvailtiin päivystyksen hoitohenkilökunnan kokemuksia alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitoon liittyvistä asenteista ja osaamisesta. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla yhden keskussairaalan päivystyksen hoitohenkilökuntaa (n=6). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Kolmannessa vaiheessa kuvattiin suomalaisen yliopisto- ja keskussairaaloiden päivystyksen hoitohenkilökunnan (N=1220, n=252) arviota alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitoon liittyvän osaamisen tärkeydestä ja taustatekijöiden yhteyttä siihen. Aineisto kerättiin tämän tutkimushankkeen tutkijoiden kehittämällä kyselylomakkeella ja analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Neljännessä vaiheessa kuvailtiin päivystyksen hoitohenkilökunnalle kehitettyyn verkkokoulutukseen osallistuneiden hoitajien (n=17) kokemuksia alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon liittyvistä asenteista ja osaamisesta koulutuksen yhteydessä kirjoitetuilla esseillä. Verkkokoulutuksen tarkoituksena oli vahvistaa päivystyksen hoitohenkilökunnan asenteita ja osaamista alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidossa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan päihtyneiden potilaiden saamaan hoitoon ja kohteluun päivystyksessä vaikuttavat sekä potilas, henkilökunta että hoitoympäristö. Asenteet päihtyneitä potilaita kohtaan olivat pääosin positiiviset ja neutraalit, mutta negatiivista asennoitumista ilmeni suvaitsemattomuutena ja leimaamisena. Potilaan käyttäytymisen häiriöillä, epäkunnioittavalla asenteella, heikentyneellä yhteistyökyvyllä ja sitoutumattomuudella ottaa vastaan hoitoa on merkitystä hoitohenkilökunnan asenteisiin. Nämä potilaat vievät paljon resurssia ja henkilökuntaresurssien vähyys oli merkittävä este potilaan päihdeongelman huomioimiseen ja hoidon tarjoamiseen. Suurella osalla hoitohenkilökunnasta oli puutteita osaamisessa. Heillä ei ollut tietoa siitä, miten puuttua potilaan alkoholin käyttöön. Jos puuttumisen välineitä oli hoitohenkilökunnalle tarjottu, niiden käyttöön ei välttämättä sitouduttu. Alkoholin riskikäyttöön liittyvään mini-interventioon päivystyksessä työskentelevä hoitohenkilökunta oli saanut koulutusta hyvin vähän. Koulutuksen avulla oli todettu voitavan edistää päihtyneiden potilaiden terveysongelmien tunnistamista ja hoitoa.
Haastattelututkimuksessa muodostettiin viisi pääluokkaa: alkoholin käytön puheeksiottaminen, turvallisuusosaaminen, tiimityöosaaminen, jatkohoidon järjestämisen osaaminen sekä hoitohenkilökunnan asenteet ja eettisyys potilaan hoidossa. Alkoholin käytöstä kysyminen samoin kuin seulontatyökalun käyttö vaihtelivat. Haastateltavat korostivat kykyä ennakoida väkivallan riskiä sekä varmistaa työympäristön turvallisuus. Potilaan aiheuttamien negatiivisten tunteiden säätelykyvyllä oli merkitystä asennoitumiseen sekä potilaan käyttäytymishäiriöillä ja potilaan sitoutumisella hoitoon. Huolimatta kielteisistä asenteista potilaita kohtaan, hoitohenkilökunta piti tärkeänä potilaiden hoidon eettisyyden varmistamisen. Haastateltavat korostivat, että alkoholista päihtyneet potilaat on kohdattava syyllistämättä, ja heillä on oikeus samaan hoitoon kuin muilla potilailla päivystyksessä. Luottamus on avainasemassa potilaan ja hoitajan yhteistyössä.
Alkoholista päihtyneen potilaan hoidon osaamisen tärkeyttä kuvaavassa tutkimuksessa pidettiin tärkeimpänä turvallisuusosaamista, mutta myös vuorovaikutusosaamista, eettistä osaamista, ohjaus- ja neuvontaosaamista, jatkohoito-osaamista ja tiimi/työryhmä- ja verkostotyön osaamista pidetiin ainakin jonkin verran tärkeänä.
Verkkokoulutuksen yhteydessä kirjoitettujen esseiden analysoinnin perusteella muodostettiin kolme pääluokkaa: hoitajan sitoutumisen puute alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon, hoitajan sitoutuminen alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon ja interventiomenetelmien osaaminen. Osallistujat epäilivät alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidon kannattavuutta ja tehokkuutta. Hoitohenkilökunta koki turhautumista potilaaseen, luottamuksen ja motivaation puutetta hoitaa alkoholista päihtynyttä potilasta. Myös potilaan herättämillä negatiivisilla tunteilla oli merkitystä asennoitumiseen alkoholista päihtynyttä potilasta kohtaan. Hoitohenkilökunnalta puuttui uskoa siihen, että tätä potilasryhmää voidaan auttaa terveydenhuollon keinoin. Toisaalta hoitajat ovat kokeneet tärkeänä alkoholista päihtyneen potilaan kunnioittamisen ja samanarvoisen kohtelun muiden potilaiden kanssa. Tutkimuksessa nousi
esille tarve yhteisistä pelisäännöistä ja näyttöön perustuvasta tiedosta alkoholin käytön puheeksiottamisessa. Mini-interventiosta ja motivoivasta haastattelusta kaivattiin lisää koulutusta. Varhainen puuttuminen alkoholin riskikäyttöön nähtiin keinona ehkäistä päihteiden väärinkäyttöä.
Tämä tutkimus tuo lisää tietoa päivystyksen hoitohenkilökunnan alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitoon liittyvistä asenteista ja osaamisesta. Hoitotyön johtamisen kannalta tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja kehitettäessä toimintamalleja, joilla varmistetaan ja seurataan yhteisten käytäntöjen toteutumista. Hoitotyön koulutukselle tutkimus tarjoaa ymmärrystä alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon asenteiden ja osaamisen näkökulmasta.The purpose of the study was to describe the attitudes and skills and the importance of skills of emergency department staff in the care of alcohol intoxicated patients. The study was part of the project in which has been studied among with the attitudes and skills of the nursing staff, the quality of care for patients with alcohol intoxication in the emergency department.
The study was conducted in four phases. In the first phase, an integrated literature review was conducted on the attitudes and skills of emergency nursing staff on the care of intoxicated patients and the factors associated with it. The data were collected from 2000–2015 from four databases and by manual search. After data selection and quality assessment, the data (n = 9) were analysed by content analysis. The second phase described the experiences of emergency nursing staff on the attitudes and skills related to the care of alcohol intoxicated patients. The material was collected through a thematic interview with the nursing staff of one central hospital emergency department (n = 6). The data were analysed by inductive content analysis. In the third phase, the importance of skills related to the care of alcohol intoxicated patients and the connection of background factors to it was described as assessed by Finnish university and central hospital emergency department nursing staff (N = 1,220, n = 252). The data, collected with a questionnaire developed by the researchers of this research project, were analysed by statistical methods. The fourth phase described the experiences of nurses (n = 17) who participated in the online training developed for emergency nursing staff on the attitudes and skills related to the care of alcohol intoxicated patients with essays written in connection with the training. The purpose of the online training was to strengthen the attitudes and skills of the emergency care staff in the care of alcohol intoxicated patients. The data were analysed using inductive content analysis.
The literature review indicated that the care of intoxicated patients in the emergency department is affected by the patient, the staff and the care environment. The attitudes towards intoxicated patients were fairly neutral, but some intolerance and stigmatisation was seen in the attitudes. Patient behavioural disorders, disrespectful attitudes, impaired co-operation, and a lack of commitment to receive care have importance for the attitudes of nurses. These patients consume a lot of resources, and the shortage of staff resources was a considerable barrier to considering the patient’s substance abuse problem and the provision of care. A large proportion of the nursing staff lacked skills in dealing with these patients. They had no knowledge of how to address a patient’s alcohol use. In cases where intervention equipment had been provided to the nursing staff, they did not necessarily commit to using it. The emergency nursing staff had received very little training in the use of mini intervention related to high-risk alcohol use. It has been shown that with training, it is possible to promote the identification of patients with alcohol intoxication and improve the care of their health problems.
On the interview study, five main categories were constructed: the skills to discuss the use of alcohol on arrival; teamwork skills; safety skills; the skills to organize follow-up care; and nurse’s attitudes and ethics in patients’ care. There was variation in asking about the use of alcohol and in the use of a screening tool. The subjects highlighted skills to anticipate the risk of violence and ensuring the safety of the work environment. The patient’s ability to regulate negative emotions was important for nurse’s attitude towards the patient, for the patient’s behavioural disorders and for the patient’s commitment to care. Despite concerns about negative attitudes toward patients, nursing staff considered it important to ensure ethical care for patients. The interviewees highlighted that alcohol intoxicated patients must be encountered without making them feel guilty, and they merit the same care as other patients in the emergency department. Trust is the key to patient-nurse collaboration.
In the study describing the importance of alcohol intoxication patient care skills, safety skills were considered to be the most important, but interaction skills, ethical skills, guidance and counselling skills, follow-up care skills, and team and networking skills were also considered to be at least somewhat important.
Based on the analysis of the essays written in connection with the online training, three main categories were formed: nurse’s lack of commitment to the care of an alcohol intoxicated patient, nurse’s commitment to the care of an alcohol intoxicated patient, and intervention method skills. The participants questioned the viability and effectiveness of caring for alcohol intoxicated patients. Nursing staff experienced frustration with the patient, and lack of confidence and motivation to care for an alcohol intoxicated patient. The negative emotions evoked by the patient also contributed to nurses’ attitudes towards alcohol intoxicated patients. Nursing staff lacked faith that this group of patients could be helped by health care. On the other hand, nurses have experienced the importance of respecting and treating alcohol intoxicated patient like other patients. The study highlighted the need for common rules of care and evidence-based information in addressing alcohol use. More training was desired on the mini-intervention and motivational interview. Early intervention in risky alcohol use was seen as a way to prevent substance abuse.
This study provides more information on the attitudes and skills of emergency care nurses regarding the care of alcohol intoxicated patients. From the point of view of nursing management, the results of the research can be utilised in planning and developing operating models that ensure and monitor the implementation of common practices. For nursing education, this research provides an understanding of the attitudes and skills of caring for patients with alcohol intoxication
Milleniaalirekrytoijien näkemyksiä intuition roolista rekrytointipäätöksenteossa
No full textRekrytoinnista on tullut henkilöstöhallinnon yksi kriittisimmistä tehtävistä organisaatioiden selviytymisen sekä menestymisen kannalta, sillä onnistuessaan palkkaamaan asiantuntevia henkilöitä yrityksen tehokkuus nousee, ja se voi luoda kilpailuetua muihin toimijoihin nähden. Rekrytointi kulkee käsi kädessä intuition kanssa, sillä intuition rooli on tärkeä osa rekrytointiprosessia niin kauan, kun ihmiset ovat päätösten takana. Intuition merkitys on usein rekrytointien kohdalla suuri, sillä rationaaliset menetelmät eivät aina kykene tuomaan esiin hakijan tarvittavia ominaisuuksia. Intuition käytöstä rekrytointipäätöksenteossa on aikaisempien tutkimusten mukaan vain vähän ymmärrystä, joten tämän tutkimuksen tarkoituksena on vastata mainittuun vähäiseen ymmärrykseen. Tutkimus keskittyy selvittämään intuition rooleja rekrytointipäätöksenteossa sekä siihen liittyvissä jatkohaastattelusuosituksissa.
Tutkimuksessa empiirisenä aineistona tarkasteltiin Y-sukupolvea edustavien eli niin sanottujen milleniaalirekrytoijien näkemyksiä intuition roolista rekrytointipäätöksenteossa. Tutkitut rekrytoijat ovat syntyneet 1990-luvulla ja työskentelevät rekrytointialan yrityksessä tehden asiakasyrityksilleen ulkoisena kumppanina rekrytointeja. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä on käytetty kymmentä teemahaastattelua. Haastattelut on analysoitu mukaillen ”Grounded theoryn” -henkeä, kiinnittäen analyysin ensimmäisessä vaiheessa huomiota haastateltavalähtöisyyteen jatkaen tästä kohti teorialähtöisempää analyysia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu rekrytoinnin sekä intuition teorioista; henkilöarvioinnista rekrytoinnissa, rekrytoinnin ulkoistamisesta, intuitiosta päätöksenteossa sekä milleniaaleihin liittyvistä kirjallisuudesta.
Tulosten mukaan rekrytoijat kokivat intuition keskenään eri tavoilla, kuten esimerkiksi kokemuksen mukanaan tuomana itsevarmuutena, epämääräisenä tai jopa automaattisena päätöksentekovälineenä sekä ”näppituntumana”. Intuition koettiin kuitenkin kuuluvan tiiviisti rekrytoijan jokapäiväiseen työhön ja päätöksentekoon, mutta sen tunnistamista ei pidetty yhtä yksinkertaisena. Rekrytoinnin varhaisissa vaiheissa hakijoiden kompetenssiosaamisella nähtiin olevan vahva merkitys kun taas puolestaan haastatteluihin mentäessä kokonaiskuva eli yhdistelmä kovemmista ja pehmeämmistä tekijöistä nousi jatkohaastattelusuositusten kannalta merkittävämpään rooliin.
Intuition koettiin toimivan työkaluna juuri kokonaiskuvaa muodostettaessa, vaikeiden valintojen edessä sekä tilanteissa, joissa riittävää määrää faktaa ei ole saatavilla. Intuition nähtiin joko vahvistavan päätöksiä jatkaa prosesseja hyvien kandidaattien kanssa tai lisäävän epävarmuutta luoden kysymysmerkkejä. Rekrytoijien mukaan intuitio saattaa ilmetä rekrytoinneissa myös niin sanottuina yleisinä hyvinä hakijan ominaisuuksina, jotka saattavat vaikuttaa jatkohaastattelusuositusten tekemiseen. Suositukset perustuvat ulkoisissa rekrytoinneissa analyysiin, jonka kuvailtiin pohjautuvan yhdistelmään kovasta faktasta sekä rekrytoijan omista tuntemuksista ja kokemuksista, eli rationaalisten ja intuitiivisten perusteiden yhdistelmästä. Monipuolisen työkalun kääntöpuolena osa rekrytoijista näki intuition esiintyvän vinoumana, joka tulisi kitkeä pois rekrytointeihin liittyvästä päätöksenteosta. Tämän ei nähty kuitenkaan olevan mahdollista ihmisten ollessa päätösten takana
Kirjeenvaihtoa ja kirjoittamista koskevat diskurssit sota-ajan kirjeissä
No full textTässä Pro gradu -tutkielmassa käsitellään kirjeenvaihtoa ja kirjoittamista koskevia diskursseja sota-ajan kirjeissä. Tarkastelun kohteena ovat kielenkäytössä rakentuvat puhetavat, jotka koskevat kirjeenvaihtoa ja kirjeiden kirjoittamista, sekä kielenkäytössä ilmenevä suhtautuminen. Aihetta lähestytään seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1) Millaisia kirjeenvaihtoon ja kirjoittamiseen liittyviä diskursseja aineistossa esiintyy? 2) Miten kielenkäytössä ilmenevä suhtautuminen rakentaa näitä diskursseja?
Käytetty aineisto on peräisin Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston sota-ajan kirjeiden kokoelmasta (SAK).
Aineisto käsittää 122 kirjettä, jotka ovat peräisin useista eri osakokoelmista. Aineiston kirjeet ovat peräisin yhteensä 53:lta eri kirjoittajalta. Aineiston ovat keränneet Tampereen yliopiston opiskelijat SAK-kokoelmasta keväällä 2016 Liisa Mustanojan ohjaamalla kurssilla Puhutun ja kirjoitetun kielen rajapinnassa. Kirjeet on kurssin yhteydessä litteroitu digitaaliseen muotoon alkuperäisessä kirjoitusasussaan.
Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii sota-ajan kirjeistä aiemmin tehty tutkimus sekä sodan kokemushistorian tutkimus, M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaalinen teoria, J. R. Martinin ja P. R. R. Whiten kehittämä suhtautumisen teoria sekä kirjoittamista ja suhtautumista käsittelevä tutkimus. Aineiston analysointi on toteutettu diskurssintutkimuksen menetelmin. Analyysissa otetaan huomioon kirjeen kirjoittamisen tilannekonteksti sekä talvi- ja jatkosotien yhteiskunnallinen konteksti ja sota-ajan kirje diskursiivisena käytänteenä.
Aineistosta analysoidaan kirjeenvaihdon ja kirjoittamisen diskurssien rakentumista kielellisten valintojen kautta sekä suhtautumisen kielellisiä ilmenemismuotoja.
Tutkimuksen tuloksena selvisi, että kirjeenvaihtoa ja kirjoittamista koskeva kielenkäyttö muodostaa aineistossa monia selvästi erottuvia diskursseja, jotka olen jaotellut sen mukaan, mistä näkökulmasta aihetta käsitellään. Erityisen yleisiä olivat kirjeenvaihdon tärkeyttä, postin kulkua, kirjeenvaihdon rytmiä, kirjoituksen laatua ja kirjoittamisen olosuhteita käsittelevät diskurssit. Suhtautumisella oli erityisen merkittävä rooli kirjeenvaihdon tärkeyden ja kirjoituksen laadun diskurssien rakentumisessa. Suhtautuminen ilmenee aineistossa affektisena kielenkäyttönä sekä toiminnan ja asioiden arvioimisena. Omaa toimintaa ja omaa kirjettä arvioidaan aineistossa useammin kuin vastaanottajan toimintaa tai kirjettä, ja arviot itsestä ovat useammin negatiivisia kuin positiivisia. Suhtautumisen ilmenemismuotoihin vaikuttanee vastaanottajan reaktioiden ennakoiminen, joka on seurausta kirjeenvaihdon vuorovaikutuksellisesta luonteesta. Kirjeenvaihdon ja kirjoittamisen diskurssien moninaisuus ja suhtautumisen rooli diskurssien rakentumisessa vahvistavat käsitystä kirjeenvaihdon merkittävästä
roolista ihmisten elämässä Suomen sotien aikana
Betonin lujuus ja pitkäaikaisvaikutukset taivutetussa rakenteessa
No full textDiplomityössä verrattiin huokostetun ja huokostamattoman betonin toimintaa osana taivutettua rakennetta. Betonin pitkäaikaismuodonmuutoksia tutkittiin teräsbetonipalkkien koekuormituksilla. Palkkien kuormituskokeiden ohella tehtiin puristuskokeita, joilla testattiin betonin puristuslujuutta ja kimmokerrointa. Palkeissa käytetyn raudoituksen myötölujuutta, murtolujuutta ja kimmokerrointa selvitettiin raudoituksen vetokokeilla. Tutkimuksessa käytettyjen betonien puristuslujuus 28 päivän iässä normikoekappaleista mitattuna oli huokostetulla betonilla 40,0 MPa ja huokostamattomalla betonilla 36,5 MPa. Koekappaleiden valun yhteydessä mitattiin tuoreen betonin ilmamäärä, joka oli huokostetulla betonilla 3,5 % ja huokostamattomalla betonilla 2,0 %.
Molemmista betonilaaduista kuormitettiin neljä palkkia pitkäaikaisesti eri jännitystasoille. Kuormitusajan alussa suurin betonissa vaikuttanut puristusjännitys oli laskennallisesti noin 0, 19, 37 ja 52 % betonin 28 päivän iässä mitatusta puristuslujuudesta. Huokostetusta betonista valetuille palkeille kohdistettiin suurempi kuorma, sillä betonilla oli suurempi lujuus kuin huokostamattomalla betonilla. Pitkäaikaiskuormitus alkoi betonien 34 päivän iässä ja kesti keskimäärin 86 päivää. Pitkäaikaiskuormituksen jälkeen palkit kuormitettiin murtoon. Kuormitusten aikana mitattiin betonin ja raudoituksen venymiä sekä palkin taipumaa. Mittaustuloksia verrattiin laskennallisen analyysin tuloksiin. Laskennassa poikkileikkauksen venymäjakauma määritettiin täysin halkeilleen poikkileikkauksen mukaan. Palkin taipumaa arvioitiin Eurokoodin mukaisesti interpoloimalla taivutusjäykkyyttä halkeamattoman ja täysin halkeilleen poikkileikkauksen väliltä. Pitkäaikaismuodonmuutokset arvioitiin betonin teholliseen kimmokertoimeen perustuvalla menetelmällä. Kutistuman osuuden havaittiin olevan merkittävä, sillä palkit olivat poikkileikkaukseltaan pieniä ja ympäristön suhteellinen kosteus pitkäaikaiskuormitusjakson aikana oli vain 20...45 %.
Kuormituksen aiheuttamista välittömistä venymistä ei saatu luotettavia mittaustuloksia, joten venymiä verrattiin vain pitkäaikaisvaikutusten osalta. Pitkäaikaismuutokset poikkileikkauksen venymäjakaumassa vastasivat melko hyvin laskennallisia tuloksia. Suurimman kuormitustason palkeilla havaittiin huokostetussa betonissa suurempaa epälineaarisuutta huokostamattomaan betoniin verrattuna. Pitkäaikaiskuormitusjakson lopussa mitattu taipuma-arvo oli kaikilla palkeilla suurempi kuin laskennallinen taipuma. Huokostetusta betonista valetuilla palkeilla mitatun ja laskennallisen taipuman ero oli 25...55 %. Huokostamattomasta betonista valetuilla palkeilla vastaava ero oli 16...24 %. Taipumaerojen pääteltiin aiheutuvan mahdollisesti huokostetun betonin pienemmästä kimmokertoimesta tai epävarmuustekijöistä poikkileikkauksen halkeamiskestävyyden laskennassa. Betonin kimmokerrointestit tukivat päätelmää huokostetun betonin pienemmästä kimmokertoimesta, mutta nämä testit tehtiin hyvin pienellä koekappaleiden lukumäärällä, joten tarkempien johtopäätösten tekemiseen tarvittaisiin lisätutkimusta aiheesta
Game Heritage: Digital Games in Museum Collections and Exhibitions
No full textDigitaaliset pelit ovat läpikäymässä perinnöllistymisprosessia, sillä niitä esitellään yhä useammin näyttelyissä ja talletetaan muistiorganisaatioiden kokoelmiin. Lisäksi lukemattomissa verkon ja reaalimaailman kulttuuriperintöyhteisöissä tehdään jatkuvasti työtä pelien säilyttämiseksi. Siitä huolimatta tutkijoilta puuttuu kriittinen ymmärrys siitä, miten pelien kulttuuriperintö rakentuu ja kuinka erilaiset sidosryhmät ovat mukana tuottamassa sitä. Tämä väitöskirja osallistuu pelien kulttuuriperinnön kriittisen viitekehyksen rakentamiseen kehittämällä teoriaa ja käsitteitä keskeisten pelien perinnöllistymiseen liittyvien ilmiöiden ymmärtämiseksi.
Tutkimus hyödyntää monipuolista metodologiaa, johon kuuluu selittävää analyysia, kokemuksellista tietoa ja osallistuvaa havainnointia hyödyntäviä näkökulmia sekä teoreettista triangulaatiota kulttuuriperintötutkimuksen, pelitutkimuksen ja pelien tallettamisen tutkimuksen välillä. Näiden näkökulmien avulla tutkielma toteuttaa pelien perinnöllistymiseen liittyvää pragmaattista teorian rakennusta sekä muodostaa kriittisiä viitekehyksiä sen ilmiöiden ymmärtämiseksi.
Tutkimuksen tuloksissa osoitetaan ensinnäkin, kuinka monenlaiset sosiaaliset toimijat retropelaajien ja harrastajien lisäksi tulisi ymmärtää pelien perinnöllistymisen sidosryhminä. Toiseksi tutkimus muodostaa sellaisen korkean tason ontologisen ymmärryksen pelien ja pelaamisen monitahoisen ja kompleksisen yhteenliittymän ymmärtämiseksi, joka ei takerru pelkästään pelattaviin peleihin. Kolmanneksi tutkimus osoittaa, kuinka pelit muuttuvat ja muokkautuvat perintöprosessin myötä. Neljänneksi se valaisee pelien kulttuuriperinnön sidosryhmien ja niiden erilaisten perinnöllistymisstrategioiden välisiä jännitteitä.
Tutkimus osoittaa, kuinka pelien kulttuuriperinnöksi muuttumisen monimutkaiset jännitteet ja prosessit kaipaavat osakseen kriittistä pohdintaa ja refleksiivisiä käytänteitä. Tutkimuksen syventävässä osiossa käsitellään strategioita, joita voitaisiin käyttää pelien kulttuuriperinnön omistusoikeuksien välisten jännitteiden purkamiseksi ja sidosryhmien intressien yhdistämiseksi. Koska kyseessä on teoreettinen tutkimus, tulee siinä tehdyt teoreettiset rakennelmat ja ohjenuorat kuitenkin vielä vahvistaa empiirisen tutkimuksen avulla.Digital games are undergoing a process of heritagization, as demonstrated by how they are increasingly displayed in exhibitions and preserved in heritage institution collections, not to mention engaged with by numerous heritage communities both online and offline. What is lacking, however, is a critical understanding of what constitutes game heritage and how it is produced by the stakeholders involved. In order to provide a critical framework for thinking and working with games as heritage, this dissertation engages in theory building and conceptualizations around key heritagization issues.
The study utilizes a versatile methodology consisting of interpretive analysis and extensive use of insider knowledge and participant observation, as well as theoretical triangulation between heritage studies, games studies, and game preservation research. With the help of these approaches, the dissertation conducts pragmatic theory building around issues related to the heritagization of games, as well as provides critical frameworks for engaging with it.
In the results, the study shows how social actors beyond retrogamers and hobbyists act as stakeholders in the heritagization of games. Further, the dissertation provides a high-level theoretical ontology for dealing with the complex assemblage of games and play, which looks beyond playable games. After that, the research shows how games are changed and modified when becoming heritagized. Finally, the study sheds light on tensions that exist between various stakeholders and their heritagization strategies.
As such, the dissertation demonstrates how the complex issues and processes that arise when games become heritage are in need of more reflexive practices. In the discussion, the study points towards possible strategies that can be used in order to mitigate stakeholder tensions around the ownership of game heritage. However, further empirical research is needed in order to validate the theoretical constructs and guidelines provided in this study
Designing a Map for Analyzing and Measuring Safety Performance
No full textOccupational health and safety (OHS) has been found to have a significant impact on an organization's performance, which is why successful safety management and performance management are essential in companies. Challenges for management are posed by the large amount of measurement data related to workplace safety. The overall picture of the factors related to the improvement of occupational health and safety is unclear, and the efficiency of the indicators is not fully known. This master's thesis studies how safety performance can be modeled visually as a map. The research aims to identify factors that affect a company's safety performance, understand the relationships between these identified factors, and study how the factors can be measured.
The theoretical part of the study is a literature review that examines previous academic research on the topics of safety management and performance measurement. A general level theoretical framework that describes the perspectives influencing safety performance is created based on the literature findings. The framework was supplemented in the empirical phase of the study by a more detailed description. Also, the theory of measuring safety performance was studied. It was found that the literature recommends emphasizing the use of proactive indicators in safety management.
The empirical part of the study was conducted as a qualitative multiple case study. Four companies from different industries participated in the creation of the safety performance map, and the map was later tested in three companies. The qualitative material of the research consisted of the notes of the workshops organized during the research project.
The study identified a wide range of factors affecting safety performance and found relationships between some of them. The factors were found to be broadly the same in different industries. However, the factors were found to be specified or emphasized depending on the industry, size, geographical fragmentation, stage of the company's life cycle, and the company's safety maturity. Based on the study, the current safety measurement in companies focuses on measuring only a few factors, and proactive measures are lacking. The study presents examples of proactive leading, qualitative indicators identified in the literature. The proposed indicators can be used to measure the factors more accurately