47495 research outputs found
Sort by
Seutukaupunkien vetovoimaisuus ja sen kehittäminen osana kaupunkien välistä vetovoimakilpailua
Yleisten kirjastojen työpaikat työpaikkailmoitusten valossa
Yleisten kirjastojen toimintaa säätelevä laki yleisistä kirjastoista muuttui vuoden 2017 alusta alkaen, ja uuden lain mukaan kirjastoihin voidaan aiempaa vapaammin rekrytoida muitakin kuin kirjastoalan koulutuksen saaneita työntekijöitä. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miltä yleisten kirjastojen työpaikat näyttävät työpaikkailmoitusten valossa. Halutaanko, että henkilökunnalla on kirjastoalan koulutus? Mitä osaamista henkilökunnalta toivotaan? Mitä muuta työpaikkailmoitukset kertovat yleisten kirjastojen työpaikoista?
Tutkimusta varten kerättiin syksyllä 2019 julkaistut yleisten kirjastojen työpaikkailmoitukset TE-palveluiden verkkosivuilta, ja niitä kertyi tutkimusaikana 107 kpl. Ilmoitukset analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ja niistä poimittiin tutkimuksen kannalta olennaiset tiedot. Saadut tiedot ryhmiteltiin aikaisempaan tutkimukseen pohjautuen teemoittain.
Tutkimuksessa huomattiin, että yleisissä kirjastoissa toivotaan työnhakijoilta kirjastoalan koulutusta: yhteensä 74 prosentissa ilmoituksista kirjastoalan koulutus vaaditaan tai se on eduksi. Kuitenkin johtajalla tai esimiehellä voi useammin olla muukin kuin kirjastoalan koulutus: näissä työpaikkailmoituksissa vastaava luku oli vain 50 %. Hakijoilta toivotaan eniten peruskirjastotyöhön (esim. lainaamiseen ja palauttamiseen) liittyvää osaamista sekä erilaisten kielten osaamista. Vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisia taitoja arvostetaan sekä kehittämiseen ja viestintään ja markkinointiin liittyvää osaamista. Henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan hakijan tulisi olla itsenäinen, oma-aloitteinen ja aktiivinen.
Useimmiten ilmoituksissa luetellut työtehtävät liittyivät palveluntarjontaan ja julkiseen ohjelmantuotantoon, kuten tapahtumiin ja aineiston esittelyyn (esim. kirjavinkkauksiin). Myös aineiston saatavuudesta huolehtiminen (esim. lainaus ja palautus) korostuvat työtehtävissä. Maantieteellisesti ilmoitukset jakautuivat ympäri Suomea, mutta eniten ilmoituksia oli pääkaupunkiseudulta ja muualta Uudeltamaalta. Enimmäkseen yleisten kirjastojen avoinna olevat työpaikat ovat vakinaisia ja kokoaikaisia
Kadmiumin poisto soodakattilan lentotuhkasta
Kadmium (Cd) on ihmisille ja ympäristölle myrkyllinen raskasmetalli, joka on helposti kertyvää sekä haitallista jo pieninä määrinä. Sellutehtaan kemikaalikierrossa kadmium on vierasaine eli tarpeeton kemikaalikierron toiminnalle. Kadmium kertyy kemikaalikierron sivuvirtoihin hankaloittaen niiden hyödyntämistä esimerkiksi lannoitekäytössä, minkä takia kadmiumia haluttaisiin poistaa kemikaalikierrosta. Koska kadmium on polttolämpötiloissa helposti haihtuva metalli, se rikastuu mustalipeää poltettaessa soodakattilan lentotuhkaan, josta kadmiumin poisto voi onnistua helposti ja nopeasti.
Tämä työ on kirjallisuustutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää, millaisilla menetelmillä kadmiumia voitaisiin poistaa soodakattilan lentotuhkasta ja kuinka tehokkaita menetelmät ovat. Koska valmiita tutkimuksia aiheesta löytyy vain vähän ja käytännön tasolla tehdasympäristössä kadmiuminpoistoa ei ole tehty juuri lainkaan, korostuu taustatutkimuksen merkitys työssä. Kadmium on peräisin sellun valmistukseen käytetystä puuaineksesta ja se kulkeutuu sellutehtaan kemikaalikierrossa mustalipeän mukana soodakattilaan. Mustalipeää poltettaessa suurin osa sen sisältämästä kadmiumista haihtuu ja tiivistyy lentotuhkaan, joka kerätään sähkösuodattimilla savukaasujen joukosta. Lentotuhka koostuu suureksi osaksi natriumyhdisteistä, joita hyödynnetään sellunkeittoprosessissa. Tämän takia lentotuhka kierrätetään takaisin kemikaalikiertoon, jolloin myös kadmiumia alkaa kertyä prosessiin ja sitä päätyy lentotuhkan lisäksi entistä enemmän myös muihin kemikaalikierron sivuvirtoihin.
Työssä tarkastellaan kolmea eri kadmiuminpoistomenetelmää, jotka ovat potentiaalisia soodakattilan lentotuhkan käsittelyä varten. Käsiteltävät menetelmät ovat saostaminen liuoksesta, ioninvaihto ja elektrodialyysi. Kadmiumin erotus muista aineista tapahtuu useimmissa olemassa olevissa sovellutuksissa vesiliuoksesta. Tämän takia kadmiumin poistamiseksi lentotuhka liuotetaan veteen, jolloin muodostuu alkalinen liuos. Saostusmenetelmässä kadmium saostuu hydroksidina alkalisesta lentotuhkan vesiliuoksesta. Tätä saostusmenetelmää on tutkittu suomalaisilla lentotuhkanäytteillä sekä testattu Ruotsissa eräällä sellutehtaalla ja menetelmä on kokemuksien mukaan toimiva sekä kadmiumin että muiden raskasmetallien poistamiseksi soodakattilan lentotuhkasta. Ioninvaihdossa ja elektrodialyysissä kadmiumin tulee olla ionimuodossa eli liuenneena, jolloin lentotuhkaliuos täytyy muuttaa happamaksi. Ioninvaihtoon voitaisiin käyttää joko ioninvaihtohartseja tai kadmiumille selektiivisiä, 3D-tulostettuja sieppareita, jotka keräävät metallin nopeasti ja tarkasti. Siepparien etuna on mukautuvuus erilaisiin jo olemassa oleviin prosesseihin. Elektrodialyysissä puolestaan kadmiumionit kulkeutuvat sähkövirran mukana kohti katodia vain kadmiumionit läpi päästävän kalvon läpi.
Kaikilla kadmiuminpoistomenetelmillä saavutetaan hyvä, vähintään 80 %:n poistotehokkuus. Koska työssä esitellyt menetelmät eivät kuitenkaan ole yleisesti käytössä eikä ioninvaihtoa ja elektrolyysiä ole testattu soodakattilan lentotuhkalle, tulisi jatkossa menetelmien toimivuutta tutkia enemmän ja niiden soveltuvuutta olemassa oleviin sellutehtaan prosesseihin yhdistämiseen arvioida
Avoiding the Pitfalls of siRNA Delivery to the Retinal Pigment Epithelium with Physiologically Relevant Cell Models
Ketterä kehitys SCRUM-menetelmällä: Kuinka IT-alan yrityksen kannattaa lähestyä ohjelmistokehitystä
IT-alan ohjelmistoyritysten määrä kasvaa jatkuvasti ja alan kehitys on tärkeää. Siksi yrityksille on arvokasta tietää parhaat toimintatavat alalla.Tutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä ketteriin kehitysmenetelmiin sekä perinteiseen vesiputousmalliin, sekä vertailla näiden hyötyjä ja haittoja. Tutkimuksen tuloksena on tiivistelmä ketterästä kehityksestä ja Scrumin metodeista, joiden avulla yritykset voivat halutessaan miettiä, kannattaisiko omia kehitystapoja muuttaa ketterämpään suuntaan.
Tutkimustuloksen perusteella ketterä kehitys on tehokas tapa toteuttaa ohjelmistotuotantoa. Saatu tutkimustulos auttaa ohjelmistokehitykseen keskittyviä IT-alan yrityksiä uudistamaan omia toimintatapojaan, ja täysin uusien startup-yritysten kohdalla tutkimustuloksen avulla voidaan valita parhaat toimintatavat heti puhtaalta pöydältä