47495 research outputs found
Sort by
Suomalaisen aorttaläppäahtaumapotilaan tyypilliset piirteet: Aorttaläppäahtaumapotilasaineiston esittely
No full textAccelerometer-Measured Physical Activity at Work and Need for Recovery : A Compositional Analysis of Cross-sectional Data
No full textSateenkaariperheet sosiaalisissa instituutioissa
No full textTämä kandidaatintutkielma on kirjallisuuskatsaus sateenkaariperheiden vanhempien kokemuksista asioinnistaan sosiaalisissa instituutioissa. Sosiaalisia instituutioita edustavat tässä tutkielmassa terveydenhuollon palvelut, koulujärjestelmä ja adoptioneuvonta. Tutkielmassa tarkastellaan vanhempien kokemuksia työntekijän toiminnasta kahdesta näkökulmasta. Ensimmäiseksi tarkastellaan vanhempien kokemuksia työntekijöiden sateenkaariperheisiin liittyvään tietopohjaan perustuvasta toiminnasta. Toiseksi tarkastellaan vanhempien kokemuksia työntekijöiden toiminnasta, joka perustuu sateenkaariperheisiin liittyviin näkemyksiin ja oletuksiin. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen, sillä sateenkaariperheet ovat kasvava perhemuoto, mutta sosiaalityön koulutuksessa yhä melko näkymättömissä. Teoriaosuudessa määritellään sateenkaariperheen käsitettä ja tarkastellaan, millaisilla lakimuutoksilla Suomessa on edistetty sateenkaariperheiden asemaa. Lisäksi tarkastellaan aiempaa sateenkaariperheitä koskevaa tutkimusta ja heteronormatiivisuutta. Tutkimusaineistona on 10 kansainvälistä ja vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä käyttäen teemoittelua.
Tutkielman tulosten mukaan vanhempien kokemukset sosiaalisista instituutioista ovat moninaisia. Kokemukset ovat myönteisiä erityisesti silloin, kun työntekijöillä on sateenkaariperheisiin liittyvää tietoa. Tällöin vanhemmat kokevat tulleensa tuetuiksi. Kuitenkin myös kokemuksia työntekijöiden tietopohjan puutteellisuudesta ilmenee. Tulosten mukaan vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä työntekijöiden toimintaan myös silloin, kun he ovat tulleet hyväksytyiksi ja kunnioitetuiksi omana itsenään. Osa vanhemmista on kohdannut työntekijöitä, jotka suhtautuvat heihin kielteisesti ja työskentelevät heteronormatiivisesti. Tutkielman tulokset osoittavat monien vanhempien olevan tyytyväisiä työntekijöiden toimintaan. Toisaalta haasteiden kohtaaminen osoittaa, etteivät sateenkaariperheet ole vielä saavuttaneet yhdenvertaista asemaa suhteessa muihin perheisiin. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut, sillä esimerkiksi Suomessa sateenkaariperheiden asemaa ovat edistäneet lainsäädännölliset ja kulttuuriset muutokset. Lisää tutkimusta sateenkaariperheiden kokemuksista tarvitaan yhä etenkin sosiaalityön näkökulmasta. Sateenkaariperheiden kokemuksia tutkimalla ja työntekijöiden tietopohjaa vahvistamalla voidaan sosiaalisia instituutioita kehittää vastaamaan yhä paremmin monimuotoisten perheiden tarpeisii
”Breaking down barriers” – Työllistymisen esteiden murtaminen aikuissosiaalityössä: Kirjallisuuskatsaus
No full textJaetun tilannetietoisuuden ylläpidon käytännöt hajautuneen työn yhteisöissä
No full textArtikkelikokoelmatutkielman tavoitteena oli ymmärtää maantieteellisesti hajautuneen prosessinohjausyhteistyön sosioteknisiä onnistumisedellytyksiä. Tutkielmassa tarkasteltiin, millaisia hajautuneen, mutta toisiaan täydentävän tilannetietoisuuden muodostamisen ja ylläpidon haasteita prosessinohjaustyön eri yhteisöissä esiintyi ja analysoitiin tekijöitä, jotka vaikuttavat tilannetietoisuuden ylläpidon onnistumiseen. Tutkielman tutkimuskysymykset olivat: 1) millaisia jaetun tilannetietoisuuden ylläpidon tarpeita ja ongelmia on tunnistettavissa hajautuneen työn yhteisöjen vuorovaikutuskäytännöissä; 2) mitkä tekijät ovat yhteydessä hajautuneen työn yhteisöjen tilannetietoisuuden ylläpidon käytäntöjen muotoutumiseen ja 3) miten sosiaalisen median toiminnallisuudet voivat tukea jaetun tilannetietoisuuden ylläpidon käytäntöjä?
Tutkielman aineistonkeruu toteutettiin suomalaisella kemianteollisuuden tuotantotoimipaikalla useassa eri vaiheessa. Toimipaikka koostui neljästä toisiinsa kytkeytyvästä tuotantoyksiköstä, jotka olivat hajautuneet maantieteellisesti muutaman neliökilometrin alueelle. Tuotantoyksiköiden välillä liikkui materiaali- ja energiavirtoja, mutta ne tuottivat kukin omaa väli- tai lopputuotettaan. Tuotanto oli korkealle automatisoitua, mutta tuotannon ylin ohjausvastuu oli työntekijöillä. Tutkielman empiirinen aineisto kerättiin haastatteluin, osallistuvalla havainnoinnilla ja verkkokyselyllä. Haastatteluihin osallistui yhteensä 16 tuotannon ja kunnossapidon työntekijää, jotka työskentelivät eri tuotantoyksiköissä. Lisäksi haastateltiin kunkin tuotantoyksikön teknisiä asiantuntijoita yhteensä 12 kpl. Haastattelut toteutettiin tuotantoyksiköiden valvomoiden yhteydessä olleissa neuvotteluhuoneissa yksilö- tai parihaastatteluina. Osa haastatteluista toteutettiin varsinaisissa valvomotiloissa tuotantotilanteen sen salliessa. Henkilöstön työskentelyä ja vuorovaikutusta havainnoitiin kussakin valvomossa 1-3 tuntia. Haastattelu- ja havainnointiaineiston lisäksi kerättiin verkkokyselyaineisto, jonka kysymykset operationaalistivat sosiaalisen pääoman ja jaetun tilannetietoisuuden ilmiöitä. Haastattelu- ja havainnointipäiväkirja-aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti, faktanäkökulmaisella sisällönanalyysillä. Kyselyaineisto käsiteltiin pienuutensa vuoksi laadullisesti.
Jaetun tilannetietoisuuden ylläpidon haasteet liittyivät viiteen erityyppiseen, toistuvaan vuorovaikutustilanteeseen prosessinohjaustyössä. Tilanteet liittyivät niin yksikön sisäiseen, yksiköiden väliseen, koko tehdasalueen kattavaan yhteistyöhön ja sen keskinäiseen koordinaatioon, kuin myös ajallisesti, yli vuoronvaihtojen ulottuvaan yhteistyöhön. Jaetun tilannetietoisuuden ylläpito oli haasteellisempaa erityisesti epätyypillisissä ja ennakoimattomissa häiriötilanteissa, joita piti hallita yli yksikkörajojen ja joiden vaikutukset kestivät mahdollisesti yli vuoronvaihdon. Toisaalta rutiiniluonteisissakin, mutta tilannetietoisuuden ylläpidon kannalta kriittisissä tilanteissa, kuten vuoronvaihdossa tai ongelmatilanteiden ratkaisujen mieleen palauttamisessa oli haasteita. Kokonaisuutena jaetun tilannetietoisuuden haasteet liittyivät vaikeuksiin saada ja koota systemaattisesti ja paikasta riippumatta tietoa siitä, mitä muut työntekijät tekivät hajautuneen tehdasalueen eri osissa ja miksi. Tieto muiden toimista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kommunikoitui usein sattumanvaraisesti ja perustui pitkälti kasvokkaiseen tai henkilöperustaiseen vuorovaikutukseen. Koska tilannetiedon jakaminen perustui henkilöperusteisiin viestintätottumuksiin, se oli epävarmaa ja epäsystemaattista. Työyhteisön kyky oppia yhteisestä toiminnasta erityisesti ongelmatilanteiden ratkaisussa kärsi vuorovaikutuskäytäntöjen sattumanvaraisuuden vuoksi.
Tutkimuksessa havaittiin, että työn kohteen ominaisuuksiin liittyvä työtehtävien riippuvuus toisistaan, käyttöön vakiintuneet ja saatavilla olevat yhteistyöteknologioiden affordanssit ja yhteisön jäsenten keskinäinen sosiaalinen pääoma muovasivat tilannetietoisuuden ylläpidon käytäntöjä. Monet sosiaalisen median toiminnallisuuksien tarjoamat affordanssit voisivat olla hyödyllisiä tukemassa jaetun tilannetietoisuuden muodostumista niin lyhyellä kuin pitemmällä aikavälillä. Jaetun tilannetietoisuuden tukemista kehitettäessä tutkielmassa tunnistettuja yhteistyötä muovaavia ulottuvuuksia sekä tunnistettuja jaetun tilannetietoisuuden ylläpidon haasteita voidaan käyttää apuna, kun kehitetään tilannetietoisuutta ja kun harkitaan sosiaalisen median toiminnallisuuksien integrointia osaksi viestintä- ja vuorovaikutuskäytäntöjä
Personal perspectives on patient and public involvement : stories about becoming and being an expert by experience
No full textYlistetyt, rakastetut, paheksutut, unohdetut : Avauksia suomalaisen pelihistorian laajaan kirjoon
No full textSuomalainen pelihistoria on laaja ja kirjava. Se ei koostu ainoastaan kaupallisesti menestyneistä digipeleistä tai sukupolvia yhdistäneistä lautapeliklassikoista – se on monimuotoinen niin teknologioiden, toteuttamistapojen, sisältöjen kuin yhteiskunnallisen vaikutuksenkin suhteen.
Peli on monipuolinen muoto erilaisille teoksille, erilaisilta tekijöiltä, erilaisille pelaajille. Pelit ovat tärkeä osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Jotkut peleistä saavat osakseen ylistystä, toisista tulee rakastettuja, osa aiheuttaa paheksuntaa ja moni jää unholaan.
Tämä kirja esittelee suomalaisesta pelihistoriasta vain pienen osan. Idea kirjasta sai alkunsa Mediamuseo Rupriikissa järjestetystä näyttelystä vuonna 2012.
Rakensimme neljän tutkijan ja noin kahdenkymmenen opiskelijan voimin näyttelyä kansainvälisen pelitutkimuskonferenssin Nordic DiGRAn yhteyteen. Halusimme esitellä suomalaisia ja paikallisia peliteoksia ulkomaalaisille vierailijoille. Mukana auttamassa oli myös pelintekijöitä, journalisteja, historioitsijoita sekä keräilijöitä. Työskentelytiimin erilaisten taustojen ansiosta näyttelyn kokonaisuus rakentui monimuotoiseksi. Lyhyestä näyttelystä tuli odotettua suurempi menestys, sen työtä on päivitetty tähän kirjaan ja se on toiminut pohjana vuonna 2016 perustetulle Suomen pelimuseolle.
Pelihistoria on yleissivistystä ja jokaisen tulisi tuntea omansa. On aika tallentaa historiaa jälkipolville sekä jäljittää jo unohtuneita polkuja. Pelit eivät kuitenkaan avaudu lukemalla – ne avautuvat kokemusten kautta. Toivottavasti tämä kirja valaisee uria uusiin elämyksiin ja nostaa muistoja keskusteltaviksi
Reduced incidence and economic cost of hardware removal after ankle fracture surgery : a 20-year nationwide registry study
No full textArkkitehdin luontotieto : luonnon monimuotoisuus kaupunkisuunnittelussa
No full textArkkitehdin luontotieto -kirja kertoo, miten luonto läpäisee arkkitehtuurin. Kaupungissa luonto on läsnä ilmastona, paikkana, maisemana, perinteenä sekä luonnonmateriaaleina. Se on läsnä päivän ja vuoden kulkuna ikiaikaisista kallioista muutamien päivien perhosiin, puhtaasta juomavedestä merenrantakaupunkien kulttuuriin, aarnimetsistä historiallisiin puistoihin ja mehiläispesään korkealla viherkatolla. Kirjan tärkein viesti on luontoarvojen elintärkeys kaupungeille. Ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen luonnon monimuotoisuudesta. Kirja muistuttaa siitä, miten luonto on ihmeellinen, kaunis, uusiutuva, muuttuva, mutta myös äärimmäisen herkkä ja helposti tuhoutuva.
Käytettävissä oleva tiedon määrä kasvaa vauhdilla. Arkkitehdin luontotieto on yleistajuinen johdanto-opas suunnittelijan ekologiseen perspektiiviin. Mukana on myös yksityiskohtaista tietoa, mutta lukija voi kulkea lukujen loppuosan lukemiston ja lähteiden viitoittamana yhä syvemmälle aiheeseen. Käytännön suunnittelutyössä luontotieto löytyy kokemalla ja käyttämällä aikaa paikan tutkimiseen ja tiedon vaihtamiseen muiden asiantuntijoiden kanssa. Luonto ei ole yksinkertainen vaan muuttuva ja monimutkainen, rikas ja yllättävä – suo sille aikaasi ja se palkitsee sinut. Katso suurennuslasilla, luupilla, ihan lähelle, ja kulje kauas ja korkealle, katso etäältä ja mieti minne asti alueen muutokset vaikuttavat. Katso taakse historiaan, mitä luonto on kirjoittanut maisemaan ja katso eteenpäin, minne asti ratkaisusi vaikuttavat.
Kirja kohdistuu kaupunkien rakentamattomiin tiloihin, arkisen elämisen ja asumisen kaupunkiympäristöön ja kaupunkiluontoon. Kirja käsittelee kaupunkiluontoa erityisesti asuinalueiden yhteydessä, mutta ei ulotu teollisiin rakenteisiin kuten voimaloihin tai suuriin kaivos- tai tiehankkeisiin.
Kaikissa suunnitteluvalinnoissa on tärkeä pohtia ekologisuutta sekä sitä, mitä luonto tarjoaa kaupunkien asukkaille. Jokainen askel kohti ekologisempaa elämää on tärkeä. Arkkitehdilla on tässä oma velvollisuutensa ja paljon mahdollisuuksia. Joskus suunnitteluratkaisua voi etsiä perinteestä, jonka vaikutukset luontoon tunnetaan, ja joskus on rohkeasti kokeiltava uutta ja arvioitava tuntemattomien menetelmien riskejä ennalta