47495 research outputs found
Sort by
"Auttelen vain kotona": Kirjallisuuskatsaus nuorten hoivaajien kokemuksista
No full textTässä tutkielmassa tarkastelen millaisia vaikutuksia vanhemman tai sisaruksen hoivaajana toimimisella on lapsiin ja nuoriin sekä millaisin keinoin ammattilaiset voivat tukea näitä nuoria. Vanhempiaan tai muita läheisiä hoitavat lapset ja nuoret joutuvat ottamaan ikätasoaan odotettua enemmän vastuuta kotona. Heitä ei kuitenkaan toistaiseksi ole maassamme tunnistettu erityiseksi, kohdennettuja palveluita tarvitsevaksi ryhmäksi.
Käytin tutkielmassani aineistona kansainvälisiä tutkimusartikkeleita kuudesta eri maasta. Artikkelit käsittelivät nuorten hoivaajien ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kokemuksia hoivaamisesta, sen vaikutuksista nuoriin sekä nuorille hoivaajille suunnatuista palveluista. Analysoin artikkelit hyödyntäen sisällönanalyysia.
Tutkielmani perusteella hoivaajana toimimisella on lukuisia vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Hoivaajana toimiminen voi vaikuttaa nuoren koulunkäyntiin negatiivisesti, sillä se vie aikaa koulutehtäviltä eikä koulussa aina ymmärretä nuoren tilannetta. Hoivaaminen voi aiheuttaa ulkopuolisuuden kokemuksia, sillä ikätoverit eivät usein osaa samaistua nuoren kokemuksiin. Nuori saattaa jäädä pois ikätovereille tyypillisestä vapaa-ajan toiminnasta hoivaamiseen kuluvan ajan ja sen aiheuttaman sosiaalisen stigman vuoksi. Osa nuorista kokee kiusaamista hoivaamisen takia. Hoivaajana toimimisella näyttää myös olevan yhteys nuorten masennus- ja ahdistusoireisiin. Toisaalta hoivaajana toimimisella on myös positiivisia vaikutuksia nuoriin. Nuoret kokevat kypsyneensä ikätovereita nopeammin sekä kertovat oppineensa tarpeellisia arjen taitoja.
Suomeen tulisi rakentaa taloudellisesti ja alueellisesti saavutettava palvelujärjestelmä nuorille hoivaajille, jotta nuorten hoivaajien tarpeisiin voidaan parhaalla tavalla vastata. Lapsille ja nuorille tulee olla saatavilla ikätason mukaista, luotettavaa tietoa vanhemman tai sisaruksen sairaudesta. Ammattilaisia sosiaali- ja terveydenhuollossa tulee kouluttaa tunnistamaan ikätasonsa odotusta korkeampaa hoivavastuuta kantavat nuoret. Lisäksi tulee varmistaa, ettei lasten ja nuorten pääsy erityispalveluihin katkea vanhemman hoitosuhteen päättyessä.
Avainsanat: sosiaalityö, nuoret hoivaajat, lapsiomaiset, hoivavastuu, vanhemman mielenterveysongelma, vanhemman päihdeongelm
Global Discourses in Domestic Politics: Coping with Economic Crisis in Portugal and Spain
No full textOn olemassa runsaasti tutkimusta, joka tarjoaa hyödyllisen yleiskatsauksen hallinnan monimuotoisuuteen globaalissa maailmassa. Tutkimuksen kentällä jaetaan ymmärrys siitä, että ei ole olemassa hierarkkisia valtarakenteita, jotka ohjaisivat kansallisvaltioita samaan suuntaan. Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että kansalliset politiikat ovat keskinäisriippuvaisia ja, että ne seuraavat samoja kehityslinjoja. Miten on siis selitettävissä, että kansallisvaltiot päätyvät samankaltaisiin politiikan ratkaisuihin, vaikkei siihen olisi olemassa mitään ulkoista pakotetta? Uusinstitutionalistinen tutkimusperinne on selittänyt politiikoiden samankaltaisuutta globaalien ideoiden, mallien ja diskurssien leviämisellä. Tässä ajattelussa kansallisia poliittisia päättäjiä pidetään usein intressittöminä toimijoina, jotka seuraavat politiikan globaaleja muoteja ja ideoita. Se, millaisten mekanismien kautta tällainen globaalien diskurssien ja ideoiden paikallinen omaksuminen tapahtuu, ei ole saanut juurikaan huomiota.
Tämä tutkimus pyrkii vastaamaan edellä esitettyihin kysymyksiin tarkastelemalla vuoden 2008 talouskriisiä ja sen ympärillä käytyä kansallista poliittista keskustelua. Väitöskirjassa lähdetään oletuksesta, että koska kriisin vaikutukset olivat monilta osin globaaleja, myös kriisiin kytkeytyneet puhetavat, reaktiot, julkilausutut selitykset ja ehdotetut ratkaisut olivat globaaleja. Toisin sanoen kriisistä käyty poliittinen keskustelu ei tapahtunut kansallisessa tyhjiössä vaan globaalissa kehyksessä. Mutta miten näitä globaaleja puhetapoja ja ideoita hyödynnettiin neuvoteltaessa kansallisista politiikoista talouskriisin aikana?
Vastatakseen näihin kysymyksiin, tämä väitöskirja tutkii globaaleja kriisidiskursseja. Nämä diskurssit ymmärretään paitsi puheeksi myös kriisiin kytkeytyväksi tiedoksi ja toiminnaksi. Tässä työssä kriisidiskursseja lähestytään alhaalta ylöspäin tarkastelemalla niitä mekanismeja, joiden kautta niistä tuli osa kansallista politiikkaa ja tekijöitä, jotka laukaisivat niiden käytön paikallisesti. Teoreettisesti tutkimus pohjautuu diskursiivisen institutionalismin ja episteemisen hallinnan perinteisiin. Empiirinen analyysi keskittyy kriisidiskurssin keskeisiin elementteihin, niiden leviämiseen ja siihen, miten näitä elementtejä hyödynnettiin osana Portugalin ja Espanjan parlamentti- ja mediakeskusteluja. Empiirisen analyysin tulokset esitellään väitöskirjan neljässä tutkimusartikkelissa.
Artikkeli I analysoi sitä, kuinka muihin maihin viitattiin keskusteltaessa kansallisista politiikoista talouskriisin aikana. Artikkeli II tarkastelee sitä, miten globaaliksi iskusanaksi muodostunutta käsitettä budjettikuri tai kuripolitiikka (englanniksi austerity) hyödynnettiin osana kansallisia poliittisia neuvotteluita. Artikkeli III tutkii sitä, kuinka kansainvälisten lainanantajien eli Troikan interventiosta keskusteltiin Portugalissa. Artikkeli IV analysoi sitä, kuinka Euroopan Unionin uudesta talouspolitiikan koordinaatiotyökalusta, nimeltään European Semester, on tehty selkoa kansallisessa poliittisessa päätöksenteossa.
Kaikkien osatutkimusten empiirisessä analyysissä on hyödynnetty sekä laadullisen että määrällisen analyysin työkaluja. Määrällisistä metodeista tämä tutkimus käyttää sisällön analyysiä ja frekvenssiesiintymien laskentaa selvittääkseen missä määrin globaalin kriisidiskurssin elementit olivat osa kansallista politiikkaa ja kuinka niitä hyödynnettiin. Laadullisista menetelmistä tämä tutkimus käyttää diskurssianalyysiä ja retoriikan analyysin välineitä analysoidakseen, kuinka globaaleja kriisidiskursseja hyödynnettiin kansallisessa poliittisessa argumentaatiossa, oikeuttamassa poliittisia ratkaisuja ja markkinoitaessa erilaisia poliittisia ideoita paikalliseen kontekstiin.
Empiiristen analyysien pohjalta on muotoiltavissa kolme tutkimuksen päätulosta. Ensiksi, erilaiset tavat konstruoida referenssimaat kansallisissa konteksteissa talouskriisin aikana selittyvät ensisijaisesti sillä, kuinka nämä maat asemoivat itsensä osaksi Eurooppaa ja eurooppalaista yhteisöä. Kussakin kansallisessa kontekstissa on ymmärrys siitä referenssimaiden joukosta, johon oma maa kuluu. Tästä syystä näihin maihin viittaaminen on poliittisesti hyväksyttävää ja tehokasta tehtäessä selkoa oman maan talouden tilasta suhteessa muihin järjestelmiin sekä mahdollisista uusista politiikan ratkaisuista. Toiseksi, tutkimus osoittaa, että maan kulloinenkin taloudellinen tila ei yksin selitä sitä, että poliittisissa keskusteluissa aletaan hyödyntää globaalia kuripolitiikan käsitettä. Päinvastoin, kun budjettikuri oli muodostunut globaaliksi politiikan muotisanaksi, toimijat kansallisissa konteksteissa tarttuivat tähän termiin ja hyödynsivät sitä pyrkimyksissään ajaa erilaisia budjettikuriin tähtääviä politiikan uudistuksia. Kolmanneksi tutkimus esittää, että kansainväliset organisaatiot eivät ole todellisia toimijoita kansallisessa poliittisessa päätöksenteossa edes silloin, kun maa on pakkotoimenpiteiden kohteena. Kansainvälisillä organisaatioilla oli rooli kansallisissa konteksteissa talouskriisin aikana, mutta tämä rooli toteutui kansallisten poliittisten kädenvääntöjen ja neuvotteluiden kautta. Näissä neuvotteluissa politiikkaan vaikuttamaan pyrkivät toimijat viittasivat kyseisiin organisaatioihin argumentoinnissaan. Juuri poliittisissa kenttäkamppailuissa erilaiset toimijat kotouttivat organisaatioiden asettamat ehdot ja ideat osaksi kansallista politiikkaa. Kansalliset toimijat viittasivat strategisesti kansainvälisten organisaatioiden markkinoimiin globaaleihin ideoihin ja muiden maiden politiikkoihin myös tulkitessaan kansainvälisiä suosituksia ja toimenpidevaatimuksia, joita kansallisvaltioiden oletettiin noudattavan. Toisin sanoen globaaleja diskursseja hyödynnettiin resursseina tai aseina tehtäessä selkoa kutakin maata koettelevasta talouskriisistä, siihen kytkeytyneistä ongelmista ja tavoiteltavista politiikan ratkaisuista. Globaaleja kriisidiskursseja hyödynnettiin strategisesti ja päämäärähakuisesti oikeutettaessa erilaisia kansallisia säästötoimenpiteitä ja epämukavia uudistuksia, kuten säästöpolitiikkaa.
Tämä väitöskirja lisää teoreettista ymmärrystä niistä mekanismeista, joiden kautta toimijat eri kansallisvaltioissa soveltavat ja hyödyntävät globaaleja politiikan diskursseja. Vaikka kansallinen päätöksenteko saisi vaikutteita globaaleista kriisidiskursseista, se ei tarkoita, että kansalliset poliittiset päättäjät olisivat passiivisia näiden diskurssien edessä. Päinvastoin. Kuten väitöskirjan osajulkaisut ovat osoittaneet, kansalliset toimijat pyrkivät aktiivisesti hyödyntämään näitä diskursseja pyrkiessään edistämään omia poliittisia intressejään ja näkemyksiään. Tästä syystä politiikkojen globalisoitumisen sijaan olisikin mielekkäämpää puhua politiikkojen samantahtisuudesta. Kansallisvaltiot seuraavat ja reagoivat samanaikaisesti globaaleihin politiikan muoteihin, mutta säilyttävät silti etäisyyden toisiinsa. Vaikka eri ideat, ulkoiset mallit ja kansainväliset suositukset ja jopa kansallisvaltioille asetetut ehdot leviävät maailmanlaajuisesti, niiden tulkinta ja sitä kautta kotouttaminen tapahtuu aina kansallisissa konteksteissa.There is a significant body of research that provides a useful overview of the complexity of governance in the contemporary globalized world. Even though it is a widely held view that there is currently no hierarchy of power that guides different nation-states in the same direction, scholars have pointed out that national policymaking is interdependent with the trajectories of other countries. We can therefore ask how it is that different nation-states tend to arrive at similar policies, using similar ideas and discourses when there is no external force ordering them to do so. This research puzzle has been approached by the neoinstitutionalist research tradition, which has described the process of growing isomorphism through the diffusion of global models, discourses, ideas and scripts. In this line of thought, national actors are portrayed as ‘unthinking’ actors without agency, who just follow current fashions. However, the mechanisms and rationales by which this global knowledge is incorporated into local contexts have been neglected.
This dissertation approaches these problems through an examination of the 2008 economic crisis. As the impact of this economic downturn was global, the discourses—reactions, explanations, solutions and expectations—were likewise global. This is relevant as the rationale by which the crisis was framed, observed, debated and managed was not made in isolation. But how were those global discourses evoked and utilized when handling domestic politics during the economic crisis?
To address this question, the present thesis studies the global crisis discourses, understood not only as talk but also as actions and knowledge, from a bottom-up perspective. I analyse the mechanisms by which they became part of the national context and what triggered their use in national arenas. Theoretically, I tackle the question from a discursive institutionalist and epistemic governance perspective to investigate how global discourses are utilized in national contexts. Empirically, I study prominent elements of the crisis discourses that spread globally in order to make sense of the way in which they were invoked in parliamentary debates and media reports in Portugal and Spain. The empirical research has been reported in four articles. Article I studies how references to other countries were used in debating national policies during the crisis. Article II examines how a fashionable, globally spread term— ‘austerity’—was used in national policy debates. Article III studies how the intervention by the Troika in Portugal was handled from a discursive perspective. Article IV investigates how a new coordinative political tool— European Semester— was managed in national policy-making. All four case studies in this dissertation have a methodological orientation making use of both quantitative and qualitative research methods. As its quantitative methods, the dissertation uses content analysis and frequency of occurrence to investigate whether and how often certain elements of the global crisis discourses appeared in national policy-making. As to qualitative methods, the dissertation employs discourse analysis and rhetorical analysis to study how global crisis discourses were involved in the arguments, justifications and ideas put forward by national policy-makers when debating and accounting for national policies.
Drawing on the analysis and the results of the four articles, I present three main results. First, I argue that the use of certain references to illustrate and justify political points of view depended on how a country positioned itself in the crisis and within the European community– that is, how national actors identified the country in question. This ‘national’ reference group is the one that makes more sense and is more acceptable for the national audience to compare and identify with, which is why certain countries were evoked as important rhetorical examples to render comprehensible the position of the nation and to define what political aims were to be achieved. Second, I claim that it was not the prevailing situation of a country that explains why national actors started talking about and using ‘austerity’ more. Instead, when ‘austerity’ became a globally fashionable term within which to conceive of, manage and debate the 2008 financial crisis, actors in different nation-states started to follow the trend, arguing and formulating new national policies and reforms under the ‘austerity’ rubric. Third, I argue that, even in coercive practices by which international organizations exert and influence, national actors performed their agency by domesticating the international conditions and using them within and for national political discourses. Therefore, national actors were not only strategic in introducing global ideas – such as catchwords and references to other countries, but also when introducing international measures and guidelines that they had to comply with. Hence, global discourses were used to understand domestic situations within this crisis, to give answers to the problems and to guide national policies. Global crisis discourses were also utilized to legitimize many types of cuts and unpopular reforms, such as austerity policies.
This dissertation contributes to the theoretical understanding of the mechanisms and rationales by which actors in different nation-states come to enact and utilize vii
global discourses in domestic politics by taking a step further towards a diffusion and transfer approach. Although domestic policy-making was guided or influenced by the global crisis discourses, national actors did not remain passive concerning these global discourses. Rather, actors used and invoked those discourses when they were trustworthy in the national context and when they found them suitable to further their own interests. This leads us to the conclusion that it is better to talk about a synchronization of national policies worldwide. That is, nation-states end up following similar trends or moves, but maintain their distance from one another. Even though there are ideas, exogenous models, international recommendations and even requirements that spread worldwide, they are interpreted and utilized in different national contexts
Tupakointi ja aneurysmaattinen subaraknoidaalivuoto : Retrospektiivinen rekisteritutkimus aneurysmaattisista subaraknoidaalivuodoista Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) alueella
No full text
Puurankarunkoisen rakenteen yläpohjaliitoksen sisäpuolisen lisälämmöneristämisen vaikutus liitoksen kosteustekniseen toimintaan
No full textRakennuskannan energiatehokkuutta parannettaessa on rakennusten lisälämmöneristäminen melko yleistä. Pientalotyömailla lisäeristäminen suoritetaan tyypillisesti materiaalivalmistajien ohjeita mukaillen. Ilman rakennusfysikaalista tarkastelua voi lisäeristäminen vaarantaa rakenteen kosteusteknisen toimivuuden.
Tässä työssä tutkittiin alkuperäisen ja sisäpuolelta lisäeristetyn puurankarunkoisen seinän yläpohjaliitoksen kosteusteknistä toimivuutta ja homehtumisriskiä. Työhön valittiin sekä höyrynsululla varustettu että ilman höyrynsulkua oleva seinä. Rakennusfysikaaliset laskennat suoritettiin WUFI 2d -ohjelmistolla ja homehtumisriskiä tarkasteltiin Suomalaisella homemallilla.
Laskennassa keskityttiin vain seinärakenteiden toimivuuden arviointiin. Alkuperäinen seinärakenne todettiin toimivaksi ja siinä ei esiintynyt homekasvustoa. Lisäeristetyissä rakenteissa vanhat puurakenteet jäivät kylmempään ja kosteampaan tilaan. Höyrynsululla varustettu rakenne todettiin homeettomaksi, mutta todellisuudessa rakenne voi olla riskialtis. Ilman höyrynsulkua lisäeristetty rakenne todettiin homehtuvan
Whole exome sequencing study identifies novel rare and common Alzheimer’s-Associated variants involved in immune response and transcriptional regulation
No full text
Inhibition of Histone Demethylases LSD1 and UTX Regulates ERα Signaling in Breast Cancer
No full textTyöpaikkakulttuuri työterveyshuollossa esimiesten kuvaamana
No full textTyöterveyshuollon toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi työelämän ja työmarkkinoiden kehittymisen myötä. Ikääntyvä väestö, työurien pidentyminen, työelämän monikulttuuristuminen, digitalisaatio ja terveysalan etäpalveluiden kehittyminen ovat tuoneet uusia vaateita työterveyshuollon asiantuntijoille ja johtajille. Työpaikkakulttuurilla tarkoitetaan työpaikan yhteisiä arvoja, sosiaalisia asetelmia, olettamuksia ja uskomuksia, jotka syntyvät yhteisistä kokemuksista ja ilmenevät yhteisesti hyväksyttyinä tapoina toimia työpaikalla. Työterveyshuollon asiantuntijoiden työntekoa ohjaavat lakisääteisyys, asiakaslähtöisyys ja moniammatillinen tiimityö, millä on vaikutusta myös työpaikkakulttuurin muovautumiseen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata työterveyshuollon työpaikkakulttuuria esimiesten näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla, ja saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Haastatteluihin osallistui yksitoista työterveyshuollon yksityisessä organisaatiossa esimiehenä toimivaa henkilöä.
Esimiehet kuvasivat työterveyshuollon työpaikkakulttuurin ja organisaation olevan vastavuoroisia. Toimintakäytännöt muovaavat kulttuuria, ja toisaalta kulttuuri muovaa organisaation dynamiikkaa. Työn lähtökohdat ovat työterveyshuollossa moninaiset. Lainsäädännön tuomien raamien rinnalla on vapautta toimia. Toimintaympäristö kehittyy vauhdilla, digitaalisuus korostuu työssä ja liiketoiminnallinen näkökulma liittyy työterveyteen olennaisesti. Asiakkaan vaatimukset ja lähtökohdat ohjaavat työskentelyä. Moniammatillinen yhteistyö toteutuu työyhteisössä vaihtelevasti, ja moniammatillista työnjakoa on tarpeellista selventää. Ammattiryhmien välillä on tietämättömyyttä toisten työnkuvista, ja ammattiryhmien välinen yhteistyö on osin epätasa-arvoista. Työyhteisöviestintä on monikanavaista ja keskittyy sisällöltään ammatilliseen tiedonantoon. Työyhteisön sisäiselle keskustelulle on tarvetta. Esimiestyöllä on moninaista merkitystä työn arjessa. Esimiehet valvovat työsuorituksia, tunnistavat työn haasteita ja tukevat työntekijöitä yksilöllisesti. Jatkuvat muutokset haastavat työn arkea ja vaativat työntekijöiltä mukautumista. Työ on ammatillisesti vaativaa, ja työkokemuksen määrä vaikuttaa työstä suoriutumiseen. Työn kuormittavuus liittyy työstä suoriutumisen haasteisiin, työssä koettuihin epäkohtiin ja työlle asetettujen kriteereiden aiheuttamaan ristiriitaan. Työssä vaadittava liiketoiminnallinen osaaminen on hoitajille haaste. Digitaaliset työkalut eivät tue riittävästi työn arkea.
Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää työterveyshuollon toimintakäytäntöjen kehittämisessä ja johtamisen tukena. Tuloksissa ilmeni esimiestyön ja johtamisen merkitys työpaikkakulttuurille. Työnantajan tulisi panostaa työterveyshoitajien koulutukseen, erityisesti liiketoiminnallisten taitojen osalta, jotta työn kriteerit eivät olisi ristiriidassa hoitajien osaamistason kanssa. Moniammatillista tiimityötä selkeyttämällä ja ammattiryhmien välistä tietoisuutta lisäämällä voidaan parantaa työterveyshuollon asiakastyön laatua ja vaikuttavuutta.
Avainsanat: työpaikkakulttuuri, työterveyshuoltoThe operating environment of occupational health care has changed significantly with the development of working life and the labor market. The aging population, longer working careers, multiculturalism in working life, digitalization and the development of remote health services have brought new demands on occupational health care professionals and managers. Workplace culture refers to the common values, social settings, assumptions and beliefs of the workplace, which are the result of shared experiences and are the commonly accepted ways of acting in the workplace. The work of occupational health care professionals is guided by legislation, customer orientation and multi-professional teamwork. This also has an impact on the shaping of the workplace culture.
The purpose of the study was to describe the workplace culture of occupational health care from the perspective of managers. The research material was collected through group interviews and the resulting material was analyzed by inductive content analysis. Eleven managers from a private occupational health care organization participated in the interviews.
According to the managers, in occupational health care the workplace culture and the organization interact alternately. Operational practices shape culture and on the other hand culture shapes the organization´s dynamics. The starting points for work are diverse in occupational health care. Alongside the legal framework, there is freedom to act. The operating environment is evolving at a fast pace, digitalization is emphasized at work and the business perspective is intrinsically linked to occupational health care. Customer requirements and customer’s situation guide the work. Multi-professional teamwork is carried out in various ways, and it is necessary to clarify the multi-professional roles and responsibilities. There is a lack of awareness amongst professional groups about the job descriptions of others, and co-operation between professional groups is partly unequal. Workplace communication takes place through many different channels and communication often focuses on professional information. There is a need for more discussion within the work community. Managerial work is important in everyday work. Managers monitor performance, identify job challenges, and provide individual support to employees. Continuous changes challenge the daily work and demand adaptation from employees. The professional requirements are wide-ranging, and the amount of work experience influences work performance. The work stress is linked to the challenges of job performance, the injustices experienced at work and the contradiction caused by job criteria. The business skills required in the job are a challenge for nurses. Digital tools do not provide enough support for everyday work.
The information generated by the study can be used to develop occupational health care practices and support leadership. The results highlighted the importance of managers and leadership regarding workplace culture. The employer should invest in the training of occupational health nurses, especially regarding business skills, so that job criteria do not conflict with the level of competence of the nurses. By clarifying multi-professional teamwork and raising awareness between professional groups, the quality and impact of occupational health care customer work can be improved.
Keywords: workplace culture, occupational health care.
Bioactive Glass/Gelatin Hybrid Biomaterials for Bone Tissue Engineering
No full textHybrid biomaterials combining bioactive glasses (BAG) and natural polymers such as gelatin, are potential alternatives for bone tissue engineering applications. The inorganic and organic phases in a hybrid interact at a molecular scale and are connected via covalent bonds due to coupling agents such as 3-glycidoxypropyl trimethoxysilane (GPTMS). Owing to the strong covalent bonding between phases it is possible to create materials with controllable degradation (both aqueous and enzymatic), and bioactivity. Furthermore, the rheological properties of the materials can be adjusted to increase the mechanical properties and/or allow shaping of the hybrid into a specific shape.
In this study, hybrids with either silicate glass S53P4, or Mg and Sr-doped borosilicate glass B12.5 –Mg 5- Sr 10 (“mix”) combined to organic gelatin phase were synthesized with different weight ratios between phases: 30/70 (glass/gelatin), 15/85, 5/95 and 1/99. The aim of this study was to assess in vitro properties of these hybrid biomaterials. The bioactivity and degradation behaviour of the hybrids were investigated in Simulated Body Fluid (SBF) and in enzymatic collagenase solution. SBF dissolution experiment was carried out for two weeks, and enzymatic degradation experiment for six hours. At every time point, samples’ mass loss and ion release behaviour were studied, and SBF samples’ pH changes were measured.
For further characterization of the hybrids, rheological measurements were performed to understand the gelation behaviour of the hybrids, and thermogravimetric analysis (TGA) to assess the inorganic/organic phase ratio.
In addition, the biocompatibility of BAG/gelatin hybrid materials were evaluated by culturing human-derived mesenchymal stem cells (hBMSCs) in contact with hybrid samples and with hybrid dissolution product extracts. Furthermore, the ion concentrations in cell culturing medium upon culturing were also measured.
Based on the results, the hybrids were stable in aqueous solutions, and exhibited controlled ion release suggesting hydroxyapatite (HA) layer precipitation. The hybrids were also more resistant to enzymatic degradation than the gelatin alone. However, based on the Live/Dead results all hybrid compositions showed an inhibitory effect in hBMSC proliferation after 72 hours of culturing, possibly due to too high reactivity or release of unreacted compounds, such as the coupling agent GPTMS. Further cell studies and optimization of the hybrid biomaterial are needed to confirm the suitability of hybrids as a biocompatible bone tissue engineering scaffold materia