47495 research outputs found
Sort by
Non-communicable diseases and common risk factors in the Cohort Study of Mobile Phone Use and Health
No full textMatkapuhelinten ja erityisesti niiden radiotaajuuksisen sähkömagneettisen säteilyn terveyshaittoja on tutkittu laajalti sekä kokeellisesti että väestötasolla. Tutkimuksissa on kuitenkin paljon puutteita ja toistettavaa osoitusta haitallisista terveysvaikutuksista ei ole saatu. Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää laajan matkapuhelimen käyttäjien seurantatutkimuksen kansanterveydellisiä sekoittavia tekijöitä eri puheluaikaryhmissä.
Tutkittavat (8 104) olivat TeliaSoneran ja Elisan yksityisasiakkaita iän ja sukupuolen mukaan ositetusta otannasta seurantatutkimuksen lähtötilanteesta. Heidät jaettiin altistusryhmiin (alle 50%, 50–74%, 75–89% ja yli 90%) operaattoreilta saadun puheajan mukaan ja tiedot aiemmista diagnooseista, lääkityksestä, elintavoista ja sosioekonomisesta asemasta saatiin kyselylomakkeesta.
Korkeimman desiilin puheaikaryhmällä oli selvästi suurentunut riski sepelvaltimotautiin (OR 1.79, CI 1.17–2.75), astmaan (OR 1.70, CI 1.15–2.52), masennukseen (OR 1.43, CI 1.16–1.76) ja verenpainetautiin (OR 1.31, CI 1.09–1.58). Samanlaiset tulokset saatiin myös verenpainelääkkeistä ja masennuslääkkeistä. Syövän, tyypin 2 diabeteksen ja kohonneen kolesterolin vallitsevuus kasvoi puheajan kasvaessa, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Merkittäviä eroja ei löytynyt keuhkoahtaumataudin vallitsevuudessa. Ylipaino (OR 1.72, CI 1.49–1.99), tupakointi (OR 1.39, CI 1.19–1.63) ja päivittäinen fyysinen aktiivisuus (OR 1.18, CI 1.01–1.39) olivat yleisempiä suuremman puheajan ryhmällä. Alkoholin käytöllä ei ollut yhteyttä puheaikaan. Paljon puhelimessa puhuvat olivat vähemmän koulutettuja (OR 0.73, CI 0.63–0.85), useammin yrittäjiä (OR 3.06, CI 2.13–4.40) ja harvemmin parisuhteessa (OR 0.57, CI 0.48–0.68) kuin vähän puhuvat. Kun altiste painotettiin matkapuhelinverkon (2G/3G) mukaan, erot altistusryhmien välillä sairauksissa, lääkityksissä ja elämäntavoissa kapenivat, mutta erot sosioekonomisessa asemassa olivat samankaltaisia kuin alkuperäisessä analyysissä.
Kansantaudit ja terveyden riskitekijät olivat yleisempiä niillä ryhmillä, joilla oli suurimmat puheajat. Tämän tutkimuksen perusteella tulevissa matkapuhelintutkimuksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota sekoittavien tekijöiden tarkasteluun tai ne ovat aiheuttamassa harhaa
Työrauha oppimisen perustana: Alakoulun opettajien ajatuksia työrauhasta ja heidän käyttämistään työrauhaa edistävistä keinoista
No full text
Kuka kulttuuria kuluttaa?: Aspekteja taiteista.
No full textTutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä taiteen kuluttamiseen, tarkemmin sanottuna etsiä vastausta kysymykseen kuka kulttuuria kuluttaa. Suomen Gallup toteutti syyskuun ja lokakuun 2013 välisenä aikana kyselytutkimuksen, jossa tutkimuksen kohteena olivat suomalaisten näkemykset kulttuurista. Tutkimus toteutettiin kotipäätekyselynä strukturoidulla kyselylomakkeella ja siihen vastasi 7859 henkilöä. Aineiston on tuottanut Suomen Kulttuurirahasto. Kyselyssä kartoitettiin suomalaisten näkemyksiä ja arvioita kulttuurista ja sen kuluttamisesta.
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin taiteen läsnäoloa elämän arjessa ja etsittiin perusteluita sen kuluttamisen lisäämisen tarpeeseen. Tutkimus toteutettiin fenomenologis-hermeneuttisella tutkimusoteella. Kulttuurin kuluttamista tulkittiin Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen perustalle luotujen kuluttajatyyppien kautta. Tieteenfilosofinen pohja kulttuurin kokemukselle haettiin pragmatistisesta filosofiasta, erityisesti kulttuurinkuluttajia tarkasteltiin Deweyn kokemusfilosofian avulla. Suomen kulttuurirahaston tilaaman ja Suomen gallupin toteuttaman tutkimuksen Suomalaisten käsityksiä kulttuurista tuloksia käytettiin soveltuvin osin.
Kyselytutkimuksen aineiston tietoihin perustuen luotiin ahkerien taiteenkuluttajien profiilit. Profiileihin valittiin ne henkilöt, jotka olivat käyneet viimeisen 6 kuukauden kuluessa joko teatterissa, klassisen musiikin konsertissa, oopperassa, popkonsertissa, kansanmusiikin konsertissa, tanssiesityksessä tai elokuvissa. Lisäksi muodostettiin myös ei-kulttuurin-kuluttaja-profiili. Aineistoa tarkasteltiin näiden profiilien kautta käyttämällä apuna SPSS-ohjelmaa.
Tutkimuskysymyksinä olivat kuka kulttuuria kuluttaa ja kuinka paljon sekä miksi meidän tulisi kokea ja kuluttaa enemmän taidetta? Tutkimuksen mukaan viimeisen kahden vuoden aikana 13,7 % vastanneista oli käynyt klassisen musiikin konsertissa, 9,5 % oli vieraillut oopperassa ja 28,5 % teatterissa. Toisaalta 34,9 % ilmoitti, ettei ole koskaan käynyt klassisen musiikin konsertissa, 49,6 % ei ole nähnyt ikinä oopperaa ja taas 4,7 % ei ollut ikinä käynyt teatterissa. Aineistosta kävi selkeästi ilmi, että työelämässä olevat käyvät kerran vuodessa tai harvemmin kulttuuritapahtumissa. Huomionarvoista oli myös se, että jokaisen ahkeraprofiilin suurin osallistujakunta muodostui eläkeläisistä, lukuun ottamatta ahkerapoppareita, ahkerafilmejä ja eikulttuurityyppejä. Lisäksi kaikki ahkerat kulttuurikuluttajat kuuluivat keski- tai alempaan keskiluokkaan. Tämän tutkimuksen näkökulmasta näytti siltä, että suomalaisessa yhteiskunnassa taiteista ehtii nauttimaan vasta eläkkeellä ollessa. Tämän perusteella voidaan väittää, että taide ei ole vahvasti läsnä suomalaisten arjessa.
Miksi kulttuuria sitten tulisi kuluttaa? Aiempien tutkimusten mukaan laulaminen vahvistaa keuhkoja ja auttaa kontrolloimaan hengitystä, tanssiminen vaikuttaa sydämen sykkeeseen, hapenottokykyyn sekä luiden tiheyteen, musiikki vaikuttaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaan, stressihormoonitasoon ja lisäksi tanssimisella on vaikutusta serotoniinin ja dopamiinin tuotantoon. Lisäksi eri taiteen lajeilla on lukuisia positiivisia vaikutuksia ihmisen kognitiiviseen kehitykseen ja oppimiseen, stressiin, ahdistukseen ja kipuun, tunteisiin ja mielenterveyteen, itsetuntemukseen, sosiaaliseen identiteettiin ja ihmissuhteisiin sekä sosiaalisen käyttäytymiseen
Lukiolaisten mielipiteitä sähköisistä ja paperisista oppikirjoista
No full textTässä tutkielmassa tutkin sitä, mitä mieltä lukiolaiset ovat sähköisistä ja paperisista oppikirjoista ja mitä he näkevät niiden hyviksi ja huonoiksi puoliksi opiskelussa, sekä kumpaa he tykkäävät käyttää enemmän. Lähdin tutkimaan aihetta, sillä lukiot ovat siirtäneet opiskeluaan paljon sähköiseen muotoon ja ylioppilaskokeetkin tehdään sähköisesti, joten minua kiinnosti tietää, pitävätkö nuoret enemmän sähköisten vai paperisten oppikirjojen avulla opiskelusta.
Tein tutkielmani kvalitatiivisin menetelmin ja keräsin aineistoni kahdella teemahaastattelulla, jotka olivat molemmat ryhmähaastatteluja. Keräämäni aineiston analysoin sisällönanalyysimenetelmää käyttäen.
Tärkeimpiä tuloksiani oli, että vaikka viisi seitsemästä opiskelijasta sanoi, että he suosivat paperikirjoja, löysivät he silti paljon hyviä puolia sähköisistäkin oppikirjoista ja olivat sitä mieltä, että toisissa aineissa sähköinen toimii paremmin ja toisinpäin. Mielipiteet erosivat haastattelujen välillä siinä, missä aineessa paperinen ja missä sähköinen toimii parhaiten. Paperikirjojen suosio jäi kuitenkin hieman voitolle, mutta oppilaat tykkäsivät myös sähköisistä oppikirjoista
Kun kirjaimet menevät metsään: Kielellisten taitojen ja kiinnostuksen vahvistaminen metsäesiopetuksessa
No full textTutkielman aiheena on kielellisten taitojen ja kieltä kohtaan koetun kiinnostuksen vahvistaminen metsäesiopetuksessa. Metsäryhmien suosio on kasvanut viime vuosina, mutta niiden opetussuunnitelmiin perustuvien opetuksellisten tavoitteiden toteutumista ei ole vielä juurikaan tutkittu.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä keinoilla metsäesiopetusryhmän opettaja tukee lasten kielellisten taitojen kehittymistä sekä vahvistaa lasten kiinnostusta kieltä kohtaan. Lisäksi pohditaan, poikkeavatko keinot perinteisen esiopetuksen keinoista ja mitä erityistä metsäympäristö tuottaa opetukseen kielen näkökulmasta.
Tutkimuksen teoreettisena taustana ovat lapsen kielelliset taidot esiopetusiässä, kielellisten taitojen kehittämisen tukeminen esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti sekä ympäristökasvatus esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Aineisto kerättiin havainnoinnilla ja ryhmän opettajan haastattelulla yhdestä metsäesiopetusryhmästä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti teemoitellen.
Metsäesiopetuksen kielellisten taitojen tukemisen keinot eivät juuri poikkea tavallisessa esiopetuksessa käytetyistä keinoista. Useimmat metsäryhmässä käytetyt keinot eivät ole sidoksissa toimintaympäristöönsä, vaan ne voisi toteuttaa missä vain. Opetus on toiminnallista ja leikillistä. Metsä näkyy opetuksessa esimerkiksi projektien ja tarinoiden aiheissa sekä arkisanastossa
Kestävä muotoilu suomalaisen korkeakouluopetuksen kontekstissa - Case Aalto-yliopiston muotoilun laitos ja Lahden Muotoiluinstituutti
No full textTässä tutkielmassa tarkastellaan kestävää muotoilua suomalaisen korkeakouluopetuksen kontekstissa. Tutkielmassa analysoidaan ja tutkitaan kahden alalla arvostetun korkeakoulun muotoilun opetusta ja selvitetään, minkälaisia näkökulmia kestävästä muotoilusta opetuksessa esiintyy. Lisäksi tutkimuksessa perehdytään siihen, miten aihepiirin teemoja opetetaan ja minkälaisia valmiuksia opiskelijoille pyritään tarjoamaan kestävän muotoilutyön toteuttamiseen.
Kestävää muotoilua on tutkittu melko vähän muotoilun opetuksen kontekstissa. Aiemmat aihepiiriin liittyvät tutkimukset keskittyvät pitkälti erilaisten suunnittelumenetelmien analysointiin. Opetuksen saralla on oltu kiinnostuneita yksittäisten kestävyyden aihepiiriin liittyvien opetusmenetelmien tutkimisesta. Tässä tutkimuksessa luodataan kestävän muotoilun opetusta käytännössä ja arvioidaan, minkälaisin keinoin kestävän kehityksen tavoitteita on pyritty edistämään muotoilun alalla ja opetuksessa. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan erilaisten kestävän muotoilun suuntausten sisältöä ja vaikuttavuutta sekä niissä käytettyjä suunnittelumenetelmiä kestävän muotoilun tasojaottelun avulla. Lisäksi teoriaosuudessa kartoitetaan aihepiirin opetusta ja niitä valmiuksia, jotka kestävän muotoilutoiminnan toteuttamisessa on nähty keskeisiksi. Näiden aihepiirien pohjalta muodostetaan teoreettinen viitekehys, joka tukee tutkimusta varten kerätyn aineiston analysointia. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kuudesta haastattelusta, jotka on toteutettu tämän tutkimuksen kohteena olevien korkeakoulujen edustajille. Edustajat toimivat joko Aalto yliopiston muotoilun laitoksella tai Lahden Muotoiluinstituutissa. Aineistot on kerätty puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä ja aineiston analyysin toteuttamisessa on käytetty teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena syntyi näkemys kestävän muotoilun eri suuntauksista osana muotoilun opetusta. Opetuksessa kestävyyden teemoja käsitellään erityisesti yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa toteutettavien yhteistyöprojektien kautta. Projektit koostuvat pääasiassa tuotemuotoilun sekä tuote- ja palvelujärjestelmien muotoilun mukaisten toimeksiantojen ratkomisesta. Toimeksiantojen toteuttamisen puitteissa opiskelijoille tunnistettiin kehittyvän kuudenlaisia olennaisia valmiuksia kestävän muotoilutyön toteuttamiseen. Valmiustyyppejä ovat: kriittisen pohdinnan ja kyseenalaistamisen taidot, konkreettiset muotoilutaidot, ryhmätyötaidot, vuorovaikutus- ja sidosryhmätaidot, arvomaailma- ja pohja sekä oman osaamisen kehittämisen taidot.
Tutkimuksen keskeiset johtopäätökset kiteytyvät viiteen havaintoon kestävästä muotoilusta ja sen opetuksesta. Ensimmäisen havainnon mukaan muotoilutyö on sitä kestävämpää, mitä laajemmin kestävyyden ulottuvuudet on huomioitu ja mitä lähempänä toiminta on systeemisen tason suunnittelua. Toisen havainnon mukaan keskeiset kestävän muotoilun valmiudet ovat yleisluontoisia taitoja, joiden painoarvo määrittyy suunnittelun kontekstin mukaan. Kolmannen havainnon mukaan kestävyyden teemoihin liittyvien aitojen toimeksiantojen ratkominen monialaisissa ryhmissä on toimiva tapa opettaa kestävää muotoilua. Neljännen havainnon mukaan muotoilun korkeakouluopetuksen suunniteltu uudelleenprofilointi luo mahdollisuuden käsitellä kestävää muotoilua kokonaisvaltaisesti ja järjestelmällisesti opetuksessa. Viimeisessä huomiossa korostetaan, että yrityksillä ja muilla organisaatioilla on merkittävä rooli kestävän muotoilutoiminnan edistämisessä.
Käytännössä tutkimuksessa tehdyt havainnot ovat kiinnostavia sekä tutkimuksen kohteena olleiden korkeakoulujen henkilöstölle että muille kestävää toimintaa edistäville ja opetusalalla toimiville tahoille. Tuloksista muodostuu edustava kuva kestävästä muotoilusta osana kahden suomalaisen korkeakoulun muotoilun opetusta. Eri tahojen on mahdollista peilata omaa toimintaansa tätä muodostunutta kuvaa vasten ja siten tunnistaa toimintansa etuja, puutteita, mahdollisuuksia ja haasteit
Turvallisuuden pelillistäminen sähköverkkoyhtiön toimintaympäristössä
No full textSähköverkkojen rakennustyömailla tapahtuu vuosittain useita läheltä piti -tilanteita sekä poissaoloon johtaneita tapaturmia. Tavoitteena on, että työmailla ei sattuisi tapaturmia ja sen takia turvallisuuskulttuuriin tarvitaan muutoksia. Tässä työssä määritellään koko energia-alalle täysin uudenlainen pelillistetty turvallisuuskoulutuskonsepti sekä tutkitaan konseptin vaikuttavuutta ja soveltuvuutta sähköverkkoyhtiön toimintaympäristöön saatujen palautteiden perusteella.
Työssä pelillistetty koulutuskonsepti määritellään koostuvan pakohuonepelistä sekä sen jälkeisestä palautekeskustelusta. Konsepti on suunnattu erityisesti sähköverkkoasentajille ja maarakentajille. Toteutetun pakohuonepelin tarina vastaa tyypillisen sähköverkon rakennusprojektin työnkulkua ja pelissä ratkaistavat tehtävät ja pulmat käsittelevät teemoiltaan työturvallisuuteen ja sähkötyöturvallisuuteen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Peliin valikoidut aiheet ovat nousseet useasti esille esimerkiksi tapaturmaraporteissa sekä turvallisuushavainnoissa. Palautekeskustelun tavoitteena on keskittää pakohuonepeliin liittyvät keskustelut erityisesti pelissä kohdattuihin turvallisuusasioihin.
Vaikuttavuuden ja konseptin soveltuvuuden arvioinnin tutkimus suoritettiin kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa koulutuksen aikana koulutettavien tunnelmia kysyttiin tunnetiloihin perustuvan palautekyselyn avulla. Tehdyn tutkimuksen mukaan 98,5% koulutuksen suorittaneista ovat positiivisissa tunnelmissa koulutuksesta lähdettäessä. Palautekeskustelulla havaitaan olevan merkittävä rooli koulutuksen onnistumiseen sekä koulutuksen aiheuttamiin tunteisiin. Toisessa osassa koulutettaville lähetettiin palautekysely, kun koulutuksesta oli kulunut vähintään viikko. Tulosten perusteella pelillistetty koulutuskonsepti on mielekäs tapa kerrata tuttuja asioita, mutta pelin avulla opitaan myös uusia asioita turvallisuuteen liittyen. Koulutettavat tunnistavat koulutuksessa esitettävät turvallisuusasiat olennaisiksi töihin liittyviksi asioiksi ja toivovat lisää pelillistämisen hyödyntämistä koulutuksellisissa tarkoituksissa. Yhdeksi konseptin vaikuttavuuteen liittyväksi tekijäksi havaitaan niin sisäinen kuin ulkoinenkin viestintä. Turvallisuusasenteiden muutosta ei voida näin lyhyessä aikavälissä havaita, mutta pelillistetyn koulutuskonseptin voidaan arvioida palautteiden perusteella olevan toimiva tapa kehittää turvallisuuskulttuuri