47495 research outputs found
Sort by
'Alternative Ways of Being' : Reimagining Locative Media Materiality through Speculative Fiction and Design
No full textLife expectancy and disease burden in the Nordic countries: results from the Global Burden of Diseases, Injuries, and Risk Factors Study 2017
No full text
Security paradigm and mobility: National and human security in Finnish migration law and policy
No full text
Outcome of Contemporary Knee Arthroplasty : In terms of survivorship and patient reported outcome measures with special reference to patients less than 65 years of age
No full textPitkälle edenneen oireisen polvinivelrikon hoidossa tekonivelleikkauksen tulokset ovat erinomaiset: kipu lievittyy, ja sekä toimintakyky että myös elämänlaatu parantuvat merkittävästi. Tekonivelen hyvä pitkäaikaispysyvyys on lisännyt tämän hoitomenetelmän käyttöä pitkälle edenneen polven nivelrikon hoidossa myös nuoremmilla potilailla, vaikka toiminnalliset tulokset ja tekonivelen pysyvyys onkin raportoitu huonommaksi verrattuna vanhempiin potilaisiin.
Sementtikiinnitystä voidaan pitää kultaisena standardina polven kokotekonivelleikkauksessa. Nuoremmilla, työikäisillä potilailla paras komponenttien kiinnitysmenetelmä on kuitenkin edelleen kiistanalainen.
Polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuus on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, ja ilmaantuvuuden kasvun on ennustettu edelleen jatkuvan lähitulevaisuudessa. Sekä leikkausaiheiden laajentuminen nuorempiin potilaisiin että toisaalta leikkausmäärien lisääntyminen nuoremmilla potilailla ovat lisänneet huolta siitä, että kasvaako myös uusintaleikkausten määrä merkittävästi lähivuosikymmeninä. Ilmaantuvuudessa on havaittu lisäksi eroja sekä maantieteellisesti että potilaiden ikäryhmien välillä. Suurin polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuuden kasvu on havaittu nk. suurissa ikäluokissa.
Työikäisillä potilailla on korkeat odotukset polven tekonivelleikkauksen tuloksesta, ja noin 11–25 % potilaista on tähänastisissa tutkimuksissa ollut tyytymättömiä leikkauksen tulokseen. Prospektiivista seurantatutkimusta aiheesta on kuitenkin julkaistu vain vähän.
Leikkauksen yhteydessä annettava kipulääkitys sekä leikkauksen jälkeinen kivun hoito on yksi avaintekijä polven tekonivelleikkauksen onnistumissa. Hyvä kivun hoito mahdollistaa kunnollisen kuntoutusharjoittelun, vähentää leikkauksen jälkeisiä välittömiä komplikaatioita ja voi myös heijastua tuloksissa ja tyytyväisyydessä pitkällä aikavälillä.
Tässä tutkimuksessa arvioitiin nykyisten polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuutta, eri kiinnitysmenetelmien kestävyyttä ja työikäisten potilaiden tuloksia potilaiden raportoimilla vaikutusmittareilla. Lisäksi arvioitiin paikallispuudutuksen vaikutusta kivun hoitoon ja leikkauksen pitkäaikaistuloksiin.
I:ssä ja II:ssa osatyössä käytettiin tutkimusaineistona Pohjoismaista tekonivelrekisteriä (NARA), joka koostuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan yhdistyneistä tekonivel- rekistereistä. I osatyö sisälsi 358 310 potilasta ja II osatyö 115 177 potilasta. III osatyön materiaali koostui Suomen tekonivelrekisterin aineistosta sisältäen 1 151 potilasta. IV osatyö oli puolestaan etenevä seurantatutkimus, jossa Tekonivelsairaala Coxassa polven tekonivelleikkauksen läpikäyneiden 232 potilaan leikkaustulokset arvioitiin 2 vuoden seurannassa. V osatyössä 60 potilasta satunnaistettiin Tekonivelsairaala Coxassa polven teko- nivelleikkauksessa saamaan joko LIA-puudute tai plaseboinjektio, ja heidän toipumistaan leikkauksesta seurattiin vuoden ajan tulokset rekisteröiden.
Tässä tutkimuksessa todettiin, että polven tekonivelleikkausten kokonaisilmaantuvuus lisääntyi kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa ilmaantuvuus oli erityisen suurta vuosina 2004–2006, mikä selittyy tuolloin voimaan tulleella hoitotakuulailla, joka ohjasi sairaaloita lyhentämään leikkausjonoja. Vaikka Pohjoismaissa väestön elintaso ja terveyden- huoltojärjestelmä ovat verrattavissa toisiinsa, olivat erot ilmaantuvuuksissa huomattavia. Ilmaantuvuuden lisääntyminen johtui pääosin nimenomaan kokotekonivelleikkausten lisääntymisestä. Osatekonivelleikkausten ilmaantuvuudessa oli maiden välillä huomatta- vaa vaihtelua, ja yli 65-vuotiaiden osatekonivelleikkausten ilmaantuvuus väheni selvästi Ruotsissa,.
Sementtikiinnitteisillä ja nk. hybridi polvitekonivelillä oli erinomaiset pysyvyydet 10-vuoden seurannassa. Kaikilla kiinnitysmenetelmillä saavutettiin hyväksyttävät pysyvyydet, mutta muiden kuin sementtikiinnitteisten polven tekonivelten määrät tutkimuksessa olivat vähäisemmät, mikä vaikeuttaa ryhmien vertailua.
Sementittömällä tantaalimetallisella säärikomponentilla todettiin erinomainen pysy- vyys eikä tekonivelen irtoamisen riski eronnut vastaavasta sementtikiinnitteisestä tekonivelmallista.
Kaikissa PROM-mittareissa todettiin merkittävä paraneminen 2 vuoden seurannassa ja sekä fyysinen että psyykkinen toimintakyky lisääntyivät merkittävästi. Oireettomuus oli harvinaista. Potilaat, joiden radiologinen nivelrikko oli ennen leikkausta lievempi (KL2), olivat tyytymättömämpiä leikkauksen tulokseen kuin ne potilaat, joiden nivelrikko luokiteltiin pitkälle edenneeksi (KL3–4). Kokotekonivelellä ja osatekonivelellä hoidettujen potilaiden tuloksissa ei ollut eroa.
Polven tekonivelleikkauksen yhteydessä annettu paikallispuudutus vähensi opiaattilääkityksen määrää merkittävimmin ensimmäisen 6 tunnin aikana. Se paransi myös polven liikelaajuutta heti leikkauksen jälkeen, mutta pitkäaikaisia vaikutuksia toiminnallisilla mittareilla ei havaittu 1 vuoden seurannassa.
Vaikka polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuus lisääntyi suhteessa eniten alle 65-vuotiailla potilailla, oli kokonaisilmaantuvuus kuitenkin edelleen selvästi suurempaa yli 65-vuotiailla. Tämän johdosta suurin osa polven tekonivelleikkauksista tehdään tule- vaisuudessakin vanhemmille ikäryhmille. Kuitenkin nuorempien potilaiden fyysinen aktiivisuus, vaatimustaso sekä moniulotteiset taustatekijät tyytyväisyyden taustalla muodostavat erityispiirteensä nuoremmilla potilailla.
Kaikilla kiinnitysmenetelmillä saavutettiin erinomainen pysyvyys 10 vuoden seurannassa. Sementtikiinnitteistä polven tekoniveltä voidaan edelleen pitää kultaisena standardina huolimatta hybridin ja käänteisen hybridin hyvistä tuloksista työikäisillä potilailla. Tantaalimetallisella sementittömällä säärikomponentilla irtoaman riski on sementtikiinnitteistä vastaava.
Polven tekonivelleikkauksella saavutetaan yleisesti ottaen merkittävä kivun lievitys ja toimintakyvyn parantuminen työikäisillä potilailla. Osalle potilaista voi kuitenkin jäädä sekä kipua että myös toimintakyvyn rajoitteita, ja erityisesti lieväasteinen nivelrikko ennen leikkausta on selkeä leikkaustulokseen tyytymättömyyttä lisäävä riskitekijä.
Leikkauksen aikana annettava paikallispuudutus on tehokas lisä polven tekonivelleikkauksen jälkeiseen kivun hoitoon. Puudutuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta leikkauksen lopputulokseen kivun ja toimintakyvyn osalta.In patients with symptomatic severe knee osteoarthritis (OA), total knee arthroplasty (TKA) has good long-term outcomes and results in greater pain relief and increased functional improvement compared with nonsurgical treatment. Because of good long-term implant survivorship, TKA also become a common treatment for severe knee OA among younger patients. However, the outcomes and implant survivorship of TKA have been reported to be inferior in younger patients. To date, cemented fixation has been regarded as the gold standard fixation method in TKA, but there has been controversy regarding the optimal fixation method among working-age patients.
In many countries, reported increases in the rate of TKAs and estimates of future demand predict a substantial increase in the incidence of TKAs. Both a broadening of indications for younger patients and an increase in the total incidence of TKA have raised concerns over a possible increase in revision burden in the long-term. Differences between geographic location and age groups have been observed in the incidences of TKA. The major increase in incidence has been found in patients from the “baby boomer” (born between 1946 and 1964) generation.
Working-age patients have high expectations for the outcome of TKA, and between 11 and 25% of these patients have been reported to be dissatisfied after the operation. These results, however, have been derived from studies without a true prospective observational set-up.
Adequate postoperative pain management plays a key role in enabling proper early recovery after TKA. However, the effect of postoperative pain management on the final outcome of this operation in terms of function and quality of life is not well known.
The aim of this study was to evaluate the incidence and outcomes of contemporary knee arthroplasty with special reference to working-age patients. Both the implant survivorship of different fixation methods of TKA and also patient-reported outcome measures (PROMs) were assessed. Secondly, we aimed to study the efficacy of local infiltration analgesia (LIA) and the effect of early pain management on the outcomes of TKA.
In the study I, based on Nordic Arthroplasty Register Association (NARA) data, a total of 385 310 primary knee arthroplasties in patients aged 30 years or older performed in 4 Nordic countries were analyzed from 1997 to 2012 in Denmark, Norway, and Sweden, and from 2000 to 2012 in Finland.
In the study II, 115 177 TKAs selected from NARA data in patients aged less than 65 years of age who had undergone an unconstrained primary TKA for primary OA from 2000 to 2016 were included to assess the survivorship of cemented, uncemented, hybrid, and inverse hybrid TKAs.
In the study III, based on Finnish Arthroplasty Register (FAR) data, 1 151 TKAs that were performed between 2003 and 2010 using an uncemented porous tantalum metal (TM) tibial component were analyzed.
In the study IV a total of 232 (254 knees) patients were enrolled between March 1st, 2012 and October 30th, 2014 for a prospective observational study to analyze the outcomes of knee arthroplasty using PROMs.
In the study V a total of 60 patients who underwent unilateral TKA between March 2011 and March 2012 were enrolled into a randomized, double-blinded, placebo-controlled study to analyze the effect of LIA on early pain management and also on PROMs over a 1-year follow-up.
There was an equal increase in total incidence, comprising both TKAs and unicondylar knee arthroplasties (UKA), in all countries. The increase in surgical procedures in Finland from 2004 to 2006 may be explained by the new social and health care law that forced hospitals to shorten patient waiting times for surgery. Despite having comparable socio-economic situations and health care systems, the differences in the incidence of knee arthroplasties between countries were notable. The total increase in the number of arthroplasties in all countries was mainly due to an increased incidence of TKAs. In Sweden, there was a significant decrease in the incidence of UKAs in patients 65 years or older. In Finland, Denmark, and Norway, variations in the incidences of UKAs were more heterogeneous.
Both cemented and hybrid TKAs evinced excellent 10-year survival rates in patients aged less than 65 years in the Nordic countries. Even though hybrid/inverse hybrid versions of the well-performing contemporary TKA designs provided younger patients with a good mid-term outcome in our study, they were still only used in a limited number of patients. In the inverse hybrid group, one single TKA design comprised the vast majority of the whole group.
An uncemented porous TM monoblock tibial component had excellent mid-term survivorship in a population-based setting in Finland. The most common reasons for revisions were instability and prosthetic joint infection (PJI). During the study period, only one revision was performed due to aseptic loosening of the tantalum monoblock tibial component. Neither age nor any of the other variables showed any effect on the risk of revision in the multivariate regression analyses.
The mean Oxford Knee Score (OKS) and all the Knee Injury and Osteoarthritis Outcome Score (KOOS) subscales increased significantly (p<0.001) from the preoperative situation to 2-year follow-up in working-age patients who underwent knee arthroplasty at our institution. A significant increase (p<0.001) in physical activity was detected in High- Activity Arthroplasty Score (HAAS) and in RAND-36 Physical Component Score (PCS). Pain was also significantly (p<0.001) relieved during the follow-up. However, the total disappearance of pain was rare at 2 years. Patients with milder Kellgren-Lawrence (KL) grade 2 osteoarthritis (OA) were less satisfied and reported poorer PROM outcomes than those with advanced OA (KL 3–4). There was no difference in the outcome (any PROM) between patients who underwent total knee arthroplasty (TKA) and those who received unicondylar knee arthroplasty (UKA).
A single intraoperative drug infiltration containing levobupivacaine, ketorolac, and adrenaline decreased the total consumption of oxycodone during the first 48 hours postoperatively. The effect of LIA was most pronounced during the first 6 hours postoperatively. LIA also improved the early knee ROM, but no long-term functional benefit was observed in PROMs.
The increase in the overall incidence of knee arthroplasties was the consequence of an increase in incidence of TKAs, whereas the incidence of UKAs varied between countries. The proportional growth in incidence of TKAs during the study period was highest in patients younger than 65 years. Despite this, the incidence of knee arthroplasty in the youngest age group was clearly lower than in patients aged 65 years or older. Based on this finding, the majority of knee arthroplasties will probably be performed on elderly patients also in future. Even though knee arthroplasties were still performed clearly more often on patients aged 65 or older in Nordic countries, working-age patients should be considered as an important subgroup because of their higher physical activity, demands for surgery, and the multi-factorial reasons behind the success of TKA.
Cemented TKA still merits the status of gold standard in TKA irrespective of the patients’ age. Even though hybrid/inverse hybrid versions of the well performing contemporary TKA designs provided younger patients with a good mid-term outcomes in our study, these results do not support the systematic use of these more expensive components in younger patients.
Early loosening of uncemented TM tibial component was very rare and the risks for revision for other reasons were as rare as with contemporary cemented TKAs.
TKA provided patients aged 65 years or less with clinically significant pain relief as well as improvements in ADL and quality of life. The patients´ physical activity was low or moderate preoperatively but improved significantly during the 2-year follow-up. Some pain and functional deficiencies remained after knee arthroplasty, and this should be emphasized in the preoperative guidance given to patients who are considering or who are scheduled for such surgery. Mild radiographic OA preoperatively is a clear risk factor for patient dissatisfaction after knee arthroplasty.
A single perioperative infiltration of LIA reduced opiate consumption until 48 hours after TKA, and the routine use of perioperative infiltration analgesia as an adjunct to oral pain medication may be recommended in patients undergoing TKA. The use of LIA did not have any effect on the functional outcome of TKA over the first postoperative year
Analysing the ways of participating in interview settings: young people’s identity performances and social class in focus groups
No full text
