47495 research outputs found
Sort by
Ihmisen havaitseminen robottisolussa
No full textIhmisten ja robottien välinen yhteistyö on uusi trendi teollisuuden alalla. Sillä pyritään parantamaan tuotantoprosessien tehokkuutta yhdistämällä ihmisten ja robottien vahvuudet. Ihmisten ja robottien yhteistyö tuo omat haasteensa turvallisuuden toteuttamiseksi. Nykyään on neljä erilaista turvallisuusperiaatetta, joita voidaan soveltaa ihmisten ja robottien välisessä yhteistyössä.
Työssä tavoitteena oli etsiä, mihin turvallisuus pohjautuu kahdessa näistä periaatteista, ja miten ihminen voidaan havaita näitä periaatteita käyttävissä robottisoluissa. Ensin etsittiin, miten nämä turvallisuusperiaatteet toimivat, ja sen jälkeen, miten turvallisuus voidaan taata. Lopuksi työssä käytiin läpi, miten näissä robottisoluissa käytettävät turvalaitteet toimivat. Työ suoritettiin kirjallisuusmenetelmänä. Tieto on etsitty tieteellisistä artikkeleista, standardeista sekä turvalaitteiden valmistajien tuotetiedoista.
Työssä kävi ilmi, että kyseisissä turvallisuusperiaatteissa robotin ei sallita liikkua ihmisen ollessa liian lähellä sitä. Turvalaitteita, jotka kykenevät havaitsemaan esineen tai ihmisen ilman kosketusta, käytetään havaitsemaan lähestyvä ihminen ja pysäyttämään robotti, ennen kuin se ehtii aiheuttaa vaaraa ihmiselle. Jokaisen robottijärjestelmän aiheuttamat mahdolliset vaarat arvioidaan ja ne eliminoidaan. Turvalaitteiden käyttäminen on yksi tapa eliminoida vaara
Tekoäly valmistavan teollisuuden konenäkösovelluksissa
No full textValmistavan teollisuuden tuotantojärjestelmät ovat muuttumassa digitalisaation tuomien uusien menetelmien ansiosta. Tätä muutosta teollisuudessa kutsutaan teollisuus 4.0:ksi. Teollisuus 4.0 ideologia keskittyy tuotannon täyteen automatisoimiseen älykkään teknologian ja älykkäiden järjestelmien avulla. Osittain tätä tuotannon automatisoimista on edistämässä konenäkö ja sen sovellukset tuotannon eri tehtävissä. Konenäköjärjestelmiä on hyödynnetty teollisuudessa jo pitkään, mutta tekoälyn avulla järjestelmiin saadaan lisää ulottuvuuksia ja pystytään suorittamaan yhä monimutkaisempia tehtäviä.
Tutkielmassa tutkitaan kirjallisuuskatsauksen muodossa konenäköä ja tekoälyä erillisinä käsitteinä, sekä yhtenä kokonaisuutena. Tutkielman päätavoitteena on tuoda esille, miten erilaisia tekoälyä sisältäviä konenäkösovelluksia on hyödynnetty ja mitä hyötyä tekoälyn avulla kyseisissä sovelluksissa on saavutettu.
Tekoälyn ja konenäön tarkastelu erillisinä käsitteinä on hyvin kriittinen osa tutkielmaa. Ymmärtämällä mitä tekoäly on ja mitä konenäkö on, on mahdollista ymmärtää myös niistä muodostettuja kokonaisuuksia. Nämä kokonaisuudet, eli konenäköjärjestelmät, joissa on hyödynnetty tekoälyä, ovat koko työn keskeisin asia. Tekoälyä hyödyntämällä konenäköjärjestelmistä tulee näennäisesti älykkäitä ja niiden avulla on mahdollista suorittaa tehtäviä, joiden suorittamiseen on aiemmin tarvittu ihminen. Tutkielmassa tuodaan esille konkreettisten esimerkkien kautta, kuinka tekoälyn avulla päästään tarkempiin tuloksiin tuotannon erilaisissa tehtävissä
Microgrid Protection
No full textDesigning an overall protection system for the installation of a microgrid is a major technological problem. For both grid-connected and islanded operation, the general specification like sensitivity, reliability, and selectivity must be met by the protection system. Different researchers have proposed different types of protection system for low and medium voltage microgrids. The traditional protective devices that rely on the overcurrent method cannot provide overall protection for the microgrid, so a new protection system is a must. According to the operational mode of microgrid the new protection system must be adaptable as well as sensitive so that it can identify and clear the smallest fault currents. This thesis's main objective is to review AC microgrids' protection issues, and present other available protection systems for AC microgrids developed and recommended. In this thesis, a substantial literature review on the protection and solution of AC microgrid is presented. The conventional microgrid protection challenges are presented, and also, the faults in grid-connected mode and islanded mode are discussed. The protection solution for grid-connected mode, islanded mode, and for both of them is presented. From the review, it is observed that an adaptive protection policy is the most suitable for a microgrid protection solution. The relay settings can be changed, and the necessary protection can be provided in an adaptive protection system with the topological and operational change. An adaptive protection system can solve the protection problem of the grid-connected and islanded mode operation. A communication system is needed for most of the adaptive protection systems in grid-connected and islanded operations, so communication enhancement is significant for the future microgrid
Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelman toimeenpano: ehkäisymenetelmien kuvaus ja arviointi vuosina 2014–2017
No full textTapaturmat ovat suomalaisten neljänneksi yleisin kuolinsyy. Pääasiassa kuolemaan johtavat tapaturmat sattuvat kotona ja vapaa-ajalla ja ovat sekä lukumäärältään suuria että kirjoltaan laajoja, mikä asettaa haasteita ehkäisytyölle. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn koordinointivastuu Suomessa on Sosiaali- ja terveysministeriöllä (STM), joka on toteuttanut kansallisen tavoiteohjelman tapaturmien ehkäisemiseksi.
Väliarviointien rooli terveyspoliittisten ohjelmien vaikuttavuuden osoittamisessa on viime vuosien aikana korostunut. Yleisesti ohjelmien toimeenpanon aikana toteutettavassa väliarvioinnissa tuotetaan arviointia toimeenpanon aikaisesta toiminnasta suhteessa ohjelman tavoitteisiin ja tuloksiin. Väliarvioinnin keskeinen tavoite on paikantaa toimeenpanon kehitysalueita, jolloin toimintaa voidaan tarpeen mukaan kohdentaa uudelleen tavoitteisiin pääsemiseksi.
Tämä pro gradu -tutkielma on valmisteltu osana STM:n Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelman 2014–2020 väliarviointia. Väliarviointi on kirjoitettu ja julkaistu erikseen vuonna 2017. Tutkielma on kuvaileva implementaatiotutkimus, joka pitää sisällään formatiivisen ex nunc -arvioinnin piirteitä. Tutkielman tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi. Tutkielmassa kuvataan koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisymenetelmiä ja arvioidaan, miten tavoiteohjelma on toteutunut kolmen ensimmäisen toimeenpanovuoden aikana. Pohdinnassa tarkastellaan, mitkä tekijät ovat saattaneet vaikuttaa toimenpiteiden toteutumiseen, toteutumattomuuteen tai niiden keskeneräisyyteen.
Tämän tutkielman tulosten mukaan suurin osa tapaturmien ehkäisymenetelmistä on informaation tuottamista, levittämistä ja toimintatapojen kehittämistä ja pieni osa lainsäädännöllä ja valvonnalla toteutettavaa normi- ja resurssiohjausta. Kaikkiaan 92 toimenpiteestä keskeneräisiä (58 %) yhdisti jatkuvaluontoisuus ja työtapojen yhtenäinen käyttöönotto, toteutuneita (28 %) viestinnän ja ohjeistusten kehittäminen ja toteutumattomia (13 %) erityisesti lainsäädännön uudistus ja selvitysten laatiminen.
Toimenpiteiden jatkuvaluontoisuus, laaja tavoitteenasettelu, useat sisällölliset tavoitteet, arvioinnin ajoitus ja resurssien ja rahoituksen puute olivat mahdollisia toimenpiteiden keskeneräisyyttä selittäviä tekijöitä. Vastuutahojen olemassaolo, niiden organisaation toiminnan liittyminen tapaturmien ehkäisyyn sekä yhteistyö saattoivat edesauttaa toimenpiteiden toteutumista. Sen sijaan säännösten karsiminen, rahoituksen puute ja intressiristiriidat olivat mahdollisia toimenpiteiden toteutumattomuutta selittäviä tekijöitä.
Tapaturmien ehkäisyn kenttä on kirjava, ehkäisytyö haastavaa ja menetelmät monipuolisia. Tässä tutkielmassa havaittiin, että tavoiteohjelman rooli ehkäisytyössä on merkittävä, mutta sen toimeenpanoon vaikuttavat lukuisat tekijät. Näiden tunnistaminen on keskeistä, sillä tehokas toimeenpano on avainasemassa toimenpiteiden toteuttamisessa, toteutumisessa ja sitä kautta koko ohjelman onnistumisessa.Accident injuries are the fourth leading cause of death in Finland. Mostly fatal injuries occur at home and in leisure time. They are both large in number and wide in scope, which sets challenges to prevention work. The responsibility for coordinating prevention of home and leisure time injuries in Finland lies with the Ministry of Social Affairs and Health which has implemented a national target and action program for injury prevention.
In recent years, interim assessments have strengthened their role in demonstrating the effectivity of health policy programs. Interim assessment provides information of action carried out during the implementation in relation to the objectives and results of the program. The key objective of interim assessment is to identify what could be done to improve implementation. Based on this information, measures can be refocused to achieve targeted objectives.
This master's thesis has been prepared as a part of an interim assessment of a target and action program for the prevention of home and leisure accident injuries in 2014–2020. Interim assessment has been written and published in 2017. The thesis is a descriptive implementation research including features of formative ex nunc assessment. The research method is content analysis. Thesis describes the injury prevention methods used in the program and evaluates how program has been implemented during its first three years. The thesis also discusses the factors that may have influenced the implementation of the measures.
The study indicates that most of injury prevention methods are information production, publication and dissemination and the development of operating methods, and a small part is normative and resource steering, e.g. legislation and control. Of 92 measures, 58 % were still in process including continuous work and implementing common working methods, 28 % completed including communications and development of guidelines and 13 % unimplemented including preparation of legislation and surveys.
The continuity of the measures, the broad setting of targets, multiple contentual targets, the timing of the assessment and the lack of resources and funding were possible factors explaining why measures were still in process. The existence of responsible parties, organizational involvement in accident prevention and cooperation may have affected the completeness of measures. However, reduction of regulations, lack of funding and conflicts of interest were possible factors explaining the unimplementation of the measures.
The field of injury prevention is diverse, prevention work challenging, and methods used versatile. This thesis indicates that the role of the program in prevention work is significant, but its implementation is influenced by numerous factors. Identifying these is crucial, as effective implementation is the key to the completion of measures, and again to the effectivity of the program
Mitä pormestareista puhutaan : Diskurssianalyyttinen tutkimus pormestarimallia koskevasta julkisesta keskustelusta
No full textTutkimuksen aiheena on pormestarimallia koskeva julkinen keskustelu. Lähtökohtana on kuntajohtamisen teoreettinen viitekehys ja yhteiskuntafilosofi Michel Foucault’n ajatteluun pohjautuva tiedon ja vallan diskursiivinen käsitys sekä hallinnan analytiikka, joka on kehitetty Foucault’n työn pohjalta.
Tutkimuksen aineisto koostuu sanomalehtiartikkeleista ja blogiteksteistä, jotka käsittelevät pormestarimallia. Tutkimuksessa pormestarimallikeskustelua tarkastellaan kahden eri aikakauden konteksteissa: artikkelit ajalta tammikuu 2006 – maaliskuu 2017 sekä huhtikuu 2017 – heinäkuu 2020. Kaksi eri tarkastelujaksoa on perusteltua, koska niiden avulla voidaan eritellä diskurssien rakentumiseen vaikuttavia olosuhteita ja ehtoja. Ensimmäinen jakso alkaa vuodesta 2006, koska silloin annettu uusi kuntalaki mahdollisti kunnanjohtajan sijasta pormestarimallin käyttöönoton kunnissa ja tarkastelujakso päättyy aikaan ennen vuoden 2017 kuntavaaleja. Toinen jakso alkaa vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen ja päättyy heinäkuuhun 2020. Jaottelu on perusteltu, koska vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen Suomen pääkaupungissa Helsingissä alkoi pormestarien aikakausi ja sillä oletettavasti oli osaltaan vaikutusta julkisen keskustelun kiihtymiseen aihepiirin ympärillä, erityisesti valtakunnallisella tasolla.
Tutkimuksen keskiössä on kysymys kuntien johtamisjärjestelmän valta- ja vastadiskurssien muotoutumisesta pormestarimallia koskevassa julkisessa keskustelussa. Foucault’n ajattelun pohjalta kehitetyn hallinnan analyyttisen näkökulman kautta tutkimus jäsentää̈ pormestarimallikeskustelun muotoutumisen diskursiivisia reunaehtoja suhteessa kuntajohtamisen teoreettiseen viitekehykseen ja pormestarimallikeskustelussa ilmeneviin hallinnan rationaliteetteihin. Hallinnan rationaliteeteilla viitataan tapoihin, joilla totuuksia yhteiskunnasta tuotetaan ja perustellaan poliittisia päämääriä. Erilaiset teoriat kuntajohtamisen muutoksesta ja vallasta antoivat monipuolisia näkökulmia pormestarimallista käytävän julkisen keskustelun taustalla vaikuttavista seikoista. Tutkimuskysymyksenä on, että millaisten diskurssien puitteissa pormestarimallia koskeva julkinen keskustelu muodostuu? Miten diskurssit säätelevät kuntien johtamiseen, demokraattisuuteen ja vallan suhteisiin liittyviä hallinnan rationaliteetteja?
Pormestarimallikeskustelua hallitseva diskurssi on tutkimuksessani nimetty valtadiskurssiksi. Valtadiskurssin keskeinen muotoilu on se, että kunnan johtamisjärjestelmän muutos asetetaan ensisijaiseksi vaihtoehdoksi muihin ratkaisuihin verrattuna. Valtadiskurssi painottaa kunnanjohtajamallista siirtymistä pormestarimalliin. Toinen pormestarimallikeskustelun diskursseista on tutkimuksessani nimetty vastadiskurssiksi. Vastadiskurssi pyrkii toimimaan vastustavana voimana valtadiskurssille. Pormestarimallikeskustelussa vastadiskurssi reagoi valtadiskurssin sisältöön, joka korostaa toimintaympäristön muutokseen vastaamista johtamisjärjestelmän vaihtamisen kautta. Vastadiskurssissa kyseenalaistetaan käsitys johtamismallin vaihtamisen tarpeellisuudesta. Keskeisiä ulottuvuuksia diskursseissa ovat valtadiskurssissa painottunut vaatimus pormestarimalliin siirtymisestä muutoksen aikaansaamiseksi ja vastadiskurssissa tämän torjuminen. Vastadiskurssissa ei ole torjuttu uudistusten tarvetta, joka nousee kuntien toimintaympäristön muutoksesta ja pormestarimallin vastustamisen ohella esitetäänkin muita tapoja vastata muutokseen. Myös tyytymättömyys pormestarimallin tuomiin muutoksiin nousee esiin vastadiskurssissa. Vastadiskurssin katsantokannassa johtamismallin uudistaminen on toteutettavissa myös tehtävien uudelleen määrittelyn kautta kunnanjohtajavetoisessa johtamisjärjestelmässä
Brändi-imagon ja symbolisen arvon rakentuminen kosmetiikan toimialalla: Case Lumene
No full textKosmetiikka-ala on kasvanut valtavaksi toimialaksi, jonka on ennustettu jatkavan kasvuaan entisestään. Kosmetiikan käytön perustana kuluttajilla on useimmiten pyrkimys parantaa fyysistä olemustaan kohti omia ihanteitaan, mitä kosmetiikan brändit usein mainonnallaan lupaavatkin. Nykypäivänä on kuitenkin kasvavana trendinä ollut näyttää mainonnassa myös samaistuttavia ihmisiä virheineen, mikä on jakanut kosmetiikan mainontaa kahtia. Molemmissa tapauksissa kuitenkin voidaan todeta, että brändin luomilla mielikuvilla on suuri vaikutus kuluttajan valinnoissa, sillä kuluttajat ostavat tuotteiden lisäksi myös merkityksiä, joilla viestivät itsestään kuluttajana. Brändit ja mainonta ovat tulleet sosiaalisen median myötä lähemmäksi kuluttajaa, jolloin brändien murroksellista asemaa ja niiden merkitystä on merkityksellistä tutkia.
Tässä tutkimuksessa perehdytään kosmetiikan brändeihin keskittyen siihen, miten kuluttajat ne kokevat. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan brändi-imagoa, sekä symbolista arvoa, jota kosmetiikan brändit luovat. Tutkimuksessa tarkastellaan aihetta case-yrityksen Lumenen kautta, ja selvitetään siten, millainen on Lumenen brändi-imago. Symbolinen arvo kosmetiikan kontekstissa on tutkittavana, sillä kosmetiikan brändit rakentavat mielikuvia ja merkityksiä, mutta omaa kuluttamista on kosmetiikan kautta haastava viestiä muille, sillä käytetyt brändit eivät ole lopputuloksesta juurikaan havaittavissa. Tämän takia symbolisen arvon aiempia teorioita ei voi suoraan liittää kosmetiikan kontekstiin, mikä lisää tieteellistä mielenkiintoa tähän tutkimukseen.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisia menetelmiä hyödyntäen ja aineisto muodostettiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Haastatteluihin osallistui 5 naista, jotka suosivat kulutusvalinnoissaan Lumenen tuotteita. Haastatteluissa hyödynnettiin brändi-imagon piilevien merkitysten tarkastellussa ZMET-tekniikkaa, jolloin analysoitiin haastateltavien valikoimien kuvien sisältöjä ja merkityksiä. Tutkimuksessa teoriana käytettiin useita tutkimuksia symbolisesta arvosta, sekä brändi-imagosta ja sen rakentumisesta assosiaatioiden kautta.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että symbolista arvoa kosmetiikan alalla muodostuu eettisen ja vastuullisen kuluttamisen muodossa. Kuluttamisella halutaan ottaa kantaa ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, jolloin kuluttamisessa korostuu kuluttajan oma arvomaailma. Symbolista arvoa muodostuu myös kuluttajan keskustellessa viiteryhmänsä kanssa tuotteista, jolloin symbolisen arvon sosiaalinen puoli täyttyy, vaikkei itse kuluttaessa muut näkisikään käytettyjä tuotteita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta myös, että brändi-imagolla on merkitystä kulutusvalinnoissa ja kuluttajat kokevat symbolista arvoa brändeistä, joiden imagon kokee vastaavan omaa arvomaailmaansa. Tutkimuksen mukaan Lumenen brändi-imagoon liitetään vahvasti vastuullisuus, luonnonmukainen kauneus, luonto, suomalaisuus, sekä rauhallinen tunnelma. Nämä ominaisuudet lisäävät esimerkiksi luottamusta Lumenen brändiin, kokemusta vastuullisuudesta, sekä tunnetta yhteydestä luontoon tuotteita käyttäessä. Näin ollen kosmetiikan brändit luovat symbolista arvoa ja brändi-imagolla on merkitystä kulutusvalinnoissa ja -kokemuksissa kosmetiikan alalla
Välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimus poikkeusolojen toimivaltuuksia käyttöönotettaessa ja käytettäessä
No full textTämän tutkimuksen tarkoituksena on selventää valmiuslainsäädännössä määriteltyjä välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimuksia poikkeusolojen toimivaltuuksia käyttöönotettaessa ja käytettäessä. Valmiuslain 4 § oikeuttaa käyttämään poikkeusoloissa vain sellaisia toimivaltuuksia, jotka ovat välttämättömiä ja oikeasuhtaisia lain tavoitteen saavuttamiseksi. Lain tavoitteena on muun muassa suojella väestöä, ylläpitää oikeusjärjestystä, perus- ja ihmisoikeuksia sekä turvata valtiollinen itsenäisyys. Valmiuslainsäädännön toisen puolen muodostavassa puolustustilalaissa toimenpiteet on sidottu ennen kaikkea välttämättömyyden vaatimukseen lain 2 §:ssä. Puolustustilalain tavoitteena on turvata valtiollinen itsenäisyys ja ylläpitää oikeusjärjestystä, eikä laki voi tulla sovellettavaksi ennen kuin valmiuslain toimivaltuudet ovat riittämättömät.
Tutkimuksen tavoitteena on kevään 2020 poikkeusoloja koskevan argumentaation valossa löytää välttämättömyydelle ja oikeasuhtaisuudelle keskeinen tulkinta. Koska nykyisin voimassa olevaa valmiuslainsäädäntöä ei ole ennen covid-19 -pandemiaa koskaan sovellettu, on suorien johtopäätöksien antaminen käytännössä mahdotonta. Kuitenkin aineiston pohjalta on mahdollista löytää suuntaviivoja, joiden kautta termejä tulisi tulkita mahdollisissa tulevissa poikkeusoloissa. Analogisen päättelyn avulla pyritään laajentamaan kevään tulkintoja myös muihin poikkeusoloihin. Tutkimus ei ota kantaa kevään 2020 poikkeusoloja koskevan argumentaation oikeellisuuteen.
Tutkimus on toteutettu lainopillisesti. Menetelmänä käytetään systematisoivaa lainoppia, jonka päämääränä on koostaa hajallaan olevasta informaatiosta looginen kokonaisuus. Systematisoinnin keinoin pyritään tutkimuksessa löytämään välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden termeille merkityssisältö tulkitsemalla voimassa olevaa oikeutta. Aineisto koostuu pääosin perustuslakivaliokunnan mietinnöistä keväältä 2020, mutta muihin heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin perehtyminen selkeyttää termeihin liittyvää argumentointia.
Tutkimuksen tuloksena löydetään käyttöperiaatteiden arvioinnin lähtökohtia. Välttämättömyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon niin valmiuslainsäädännön tarkoitus suojella perustuslaissa turvattuja oikeushyviä kuin erilaisten keinojen punninta. Oikeasuhtaisuusvaatimuksen näkökulmasta toimivaltuuksien ajallinen ja alueellinen soveltamisala ovat keskiössä, mutta niin ikään keinojen punninta sekä kokonaishaittojen- ja hyötyjen tarkastelu ovat osa oikeasuhtaisuusarviointia. Termien ollessa kuitenkin monitulkintaisia, on niiden arviointi loppujen lopuksi aina poliittista harkintaa lain antaessa sille ehdottomat rajat. Tällöin toimien mahdollisimman konkreettinen perustelu on sekä välttämättömyys- että oikeasuhtaisuusvaatimuksessa yksi keskeisimmistä arvioinnin lähtökohdista
Proprotein Convertase Enzyme Furin as a Biomarker for Immune-Mediated Diseases
No full textImmuunivälitteiset sairaudet ovat yleistyvä ongelma väestön ikääntyessä. Tällä hetkellä käytössä olevat biomarkkerit ovat kuitenkin epätarkkoja ja ennustearvoltaan heikkoja, minkä vuoksi tämän potilasryhmän varhainen tunnistaminen ja tehokas hoito on osoittautunut haastavaksi. Proproteiinikonvertaasi subtilisiini/keksiini (PCSK) entsyymit kontrolloivat useiden, solujen tuottamien proteiinien bioaktiivisuutta ja ovat siten keskeisiä elimistön homeostasian säätelytekijöitä. Furin on eniten tutkittu PCSK-entsyymi ja sen ilmentyminen on todettu lisääntyvän erityisesti immuunijärjestelmän aktivaatiossa. Furin edistää toll-like reseptori 7:n prosessointia luonnollisen immuunivasteen soluissa sekä säätelee T-auttajasolujen toimintaa suosimalla TH1-tyyppistä immuunivastetta. Lisäksi sen ilmentyminen T- auttajasoluissa voimistaa forkhead box P3 positiivisten T-säätelijäsolujen tulehdusta hillitsevää toimintaa ja rajoittaa siten liiallista tulehdusreaktiota. Furin on keskeinen tekijä sekä luonnollisen että hankitun immuunivasteen säätelyssä ja sen poikkeava ilmentyminen on yhdistetty immuunivasteen toiminnan häiriöihin sekä useisiin immuunivälitteisiin sairauksiin. Tästä huolimatta sen perimmäinen rooli immuunijärjestelmän toiminnassa tunnetaan edelleen puutteellisesti. Näin ollen tutkimuksia Furinin käyttömahdollisuuksista kliinisessä työssä on vasta vähän.
Tässä väitöskirjassa tutkittiin Furinin ilmentymistä akuutissa infektiossa, primaarissa Sjögrenin syndroomassa ja nivelreumassa hyödyntäen erilaisia mittausmenetelmiä ja kliinisiä potilasaineistoja. Päätavoitteena oli selvittää Furin- mittausten käytettävyyttä infektiotautien biomarkkerina päivystyspoliklinikalla sekä niiden kliinistä relevanssia edellä mainittujen autoimmuunisairauksien diagnostiikassa, hoidon suunnittelussa ja seurannassa. Tulosten perusteella Furinin plasmapitoisuus ei ennusta kuolleisuutta eikä tunnista bakteeritulehdusta infektiopotilaiden päivystyksellisen arvioinnin yhteydessä. Sen sijaan plasman Furin- pitoisuudet olivat merkitsevästi korkeampia potilailla, joiden sairaushistoriasta löytyi diagnosoitu reumatauti. Tutkimuksissamme Furinin ilmentyminen osoittautui selvästi kohonneeksi sekä primaarissa Sjögrenin syndroomassa että nivelreumassa. Primaarissa Sjögrenin syndroomassa korkea Furin-plasmapitoisuus oli yhteydessä korkeisiin interferoni-γ tasoihin sekä pidempikestoisiin kuivasilmäisyysoireisiin. Lisäksi havaittiin trendi, jossa lasko, systeeminen tautiaktiivisuusindeksi ESSDAI ja seerumin β2-mikroglobuliini olivat keskimäärin matalampia potilailla, joiden plasman Furin oli korkea. Sen sijaan Furinin plasmapitoisuudet eivät liittyneet kliinisiin parametreihin nivelreumapotilaista koostuvassa aineistossa. Kuitenkin Furinia koodaavan lähetti-RNA:n lisääntynyt pitoisuus perifeerisen veren mononukleaarisissa soluissa liittyi merkitsevästi kortisonilääkityksen tarpeeseen ja kortisoniannokseen, koholla olevaan C-reaktiiviseen proteiiniin sekä toiminnanvajeeseen toimintakykykyselyssä (Health Assessment Questionnaire).
Tämä väitöskirja osoitti, että Furin ei sovellu infektiomittariksi päivystyspoliklinikalla eikä sen plasmapitoisuudesta voida tehdä johtopäätöksiä liittyen taudin vaikeusasteeseen tai potilaan ennusteeseen. Lisäksi Furinin pitoisuutta plasmassa ei voida hyödyntää empiirisen antibiootin valinnassa taudin alkuvaiheessa. Toisaalta Furinin ilmentymisen todettiin lisääntyvän merkitsevästi sekä primaarissa Sjögrenin syndroomassa että nivelreumassa. Tulokset viittasivat Furinin mahdollisesti suojaavaan vaikutukseen primaarissa Sjögrenin syndroomassa, kun taas nivelreumassa korkea Furin-taso näytti liittyvän aktiivisempaan ja hoitoresistenttiin taudinkuvaan. Tutkimuksissa tehtyjen löydösten perusteella Furinin toiminta ja ilmentyminen saattaa olla merkityksellistä autoimmuunisairauksien patogeneesissä. Furin käyttäytyy mahdollisesti tautispesifisesti johtaen joko aktiivisempaan (nivelreuma) tai lievempään (primaari Sjögrenin syndrooma) taudinkuvaan riippuen taudin taustalla olevasta patogeneesistä. Tämä voisi selittyä Furinin laajalla substraattivalikoimalla. Koska Furin aktivoi sekä immuunivastetta hillitseviä että kiihdyttäviä tekijöitä, erilaiset patomekanismit voisivat vaikuttaa Furinin rooliin immuunijärjestelmän toiminnassa. Jatkotutkimukset ovat välttämättömiä Furinin toiminnan ymmärtämisessä sekä arvioitaessa sen kliinistä käytettävyyttä immuunivälitteisten sairauksien diagnostiikassa sekä hoidon seurannassa. Uudet mittausmetodit saattavat olla ratkaisevassa roolissa avaten uusia mahdollisuuksia hyödyntää Furinia kliinisessä päätöksenteossa.The prevalence of immune-mediated diseases is rising rapidly in our aging population. Currently used biomarkers are inaccurate and have a low predictive value, which complicates early diagnosis and evaluation of the efficacy of a given treatment. Consequently, there is an urgent need for novel biomarkers for immune- mediated diseases at present. Proprotein convertase subtilisin/kexin (PCSK) enzymes have an important role in regulating general homeostasis by dictating the bioavailability of a variety of secretory and cell-surface proteins. The first found PCSK enzyme Furin is readily upregulated during immune cell activation. It regulates T cell functions and induces the processing of toll-like receptor 7 in innate immune cells to promote host defense against intracellular and extracellular pathogens. Furthermore, T-cell-expressed Furin favors T helper 1 cell polarization and promotes proper forkhead box P3+ T regulatory cell functions. Hence in addition to its key regulatory role in innate and adaptive immune responses, Furin is crucial for the maintenance of peripheral immunological tolerance. On the contrary, alterations in Furin expression have been associated with several immune-mediated diseases.
This study investigated the role of Furin expression in acute infection, primary Sjögren’s syndrome and rheumatoid arthritis using various detection methods. The main aim was to assess how Furin levels correlate with clinical parameters in order to study its potential value as a biomarker for the aforementioned immune-mediated diseases. The results show that the Furin plasma level does not identify severe infections or initial pathogens in the early phase of infections. However, Furin expression was significantly elevated in both primary Sjögren’s syndrome and rheumatoid arthritis. Elevated Furin levels were associated with high interferon-γ levels and prolonged symptoms of dry eye in the group of patients with primary Sjögren’s syndrome. Patients with high Furin levels also showed a trend toward lower β2-microglobulin levels, erythrocyte sedimentation rate, and systemic disease activity index ESSDAI. In contrast, Furin plasma levels were not associated with clinical parameters in patients with rheumatoid arthritis. However, elevated Furin messenger ribonucleic acid levels were significantly associated with prednisolone use and prednisolone doses, C-reactive protein levels, and general disability index (Health Assessment Questionnaire).
Collectively, this study shows that Furin plasma measurements do not have a predictive or diagnostic value in the early phase evaluation of patients with suspected infection. On the contrary, Furin was significantly upregulated in both primary Sjögren’s syndrome and rheumatoid arthritis, suggesting that it may have a role in the pathogenesis of autoimmune diseases. However, the observations of Furin effects turned out contradictory: Results from the primary Sjögren’s syndrome group suggested its protective role in the disease development, whereas elevated levels in rheumatoid arthritis indicated a more severe and refractory disease. This discrepancy could be a result of its extensive substrate selection. Furin is known to activate both proinflammatory and anti-inflammatory factors, which could lead to its varying effects in terms of distinct pathophysiological mechanisms. Additional studies and novel methods for the detection of Furin are needed to further evaluate the clinical relevance of Furin expression in predicting immune-mediated diseases and understand its fundamental nature in health and disease
Work-Based Learning in Vocational Education and Training : Varied Communities, Fields and Learning Pathways
No full textThere is currently a strong focus on work-based learning (WBL) in vocational education. This doctoral dissertation investigates work-based learning, particularly apprenticeship training in Finland, and provides knowledge and understanding of workplace learning (WPL) in vocational education and training (VET). The dissertation includes four publications in total, of which publications I and II are literature reviews, and publications III and IV are studies based on empirical interview data. Interviews (N = 73) were collected in 2015 and 2017. The first dataset (n = 40) consisted of interviews with apprentices and members of their work communities in 10 workplaces. The second dataset (n = 33) covered interviews with both apprentices and students in school-based VET who were participating in onthejob learning periods. The findings of the studies were based on a qualitative synthesis of previous research and qualitative and thematic analysis of interview data.
School-based VET has been the dominant model of education in the Finnish VET system. This research highlights that apprenticeship, as an institution, has been supported by a clear and legal framework, but the goals and the target group have not always been clear. According to the experiences of the participants, apprenticeship training was a demanding work-based pathway; moreover, its educational meaning was not always recognised by the actors, including apprentices, trainers or employers. Employers also expected apprentices to quickly become productive workers. However, full participation was not always possible due to productive, financial or safety reasons.
The empirical studies investigated more closely three fields of VET – social and health care, business and administration and technology – and two learning pathways in VET – learners as apprentices in work and learners in school-based VET. Learners revealed differing experiences in both the field of work and in the learning pathways. For example, in the social and health care field, learners more quickly progressed to more independent and responsible tasks than they did in the technology field. As regards the learning pathways, while their roles could be more autonomous, for apprentices, the transition to responsible tasks could come too quickly. In contrast, students in school-based VET gradually moved to more demanding tasks and environments and were supported by the school and the work community. However, learners were in some cases ‘relegated’ to tasks more assistive in nature as a result of being positioned lower in the hierarchy. Despite the differences among the fields and between the learning pathways, it is suggested that learning environments provided by the various work communities can be developed by promoting learners’ opportunities to participate, receive guidance and feel a sense of belonging.
The summary of the four publications, led to the conclusion that WBL in VET is related to multiple aspects at the micro, meso and macro levels. Learners and their characteristics and behaviours are central to WBL. Overall, to fully benefit from learning opportunities at work mean having a self-directed approach. Also, there is a need to consider the context, including various communities and organisations that participate in VET and the role of education within learning at work. More widely, developments related to the VET system and society cannot be overlooked.Työelämälähtöinen oppiminen on tällä hetkellä keskeinen osa ammatillista koulutusta. Tämä väitöskirjatutkimus tarkastelee työelämälähtöistä oppimista, erityisesti oppisopimuskoulutusta, Suomessa sekä tuottaa tietoa ja ymmärrystä työelämässä oppimisesta ammatillisessa koulutuksessa. Väitöskirjatutkimus koostuu yhteensä neljästä osajulkaisusta, joista julkaisut I ja II ovat kirjallisuuskatsauksia ja III ja IV empiirisiin haastatteluaineistoihin perustuvia tutkimuksia. Haastattelut (N = 73) kerättiin vuosina 2015 ja 2017. Ensimmäinen haastatteluaineisto (n = 40) koostui oppisopimusopiskelijoiden ja heidän työyhteisöidensä jäsenten haastatteluista kymmenellä eri työpaikalla. Toinen haastatteluaineisto (n = 33) kattoi sekä oppisopimusopiskelijoita että oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa koulutuksessa työssäoppimiseen osallistuneita opiskelijoita. Tutkimusten tulokset perustuivat laadulliseen synteesiin aiemmista tutkimuksista sekä haastatteluaineistojen laadulliseen temaattiseen analyysiin.
Oppilaitosmuotoinen ammatillinen koulutus on ollut Suomen ammatillisen koulutuksen järjestelmässä hallitseva koulutusmuoto. Tutkimus korostaa, että oppisopimuskoulutus instituutiona on perustunut selkeään lailliseen viitekehykseen, mutta sen tavoitteet ja kohderyhmät eivät aina ole olleet selkeitä. Tutkimukseen osallistuneet kokivat oppisopimuskoulutuksen vaativana työelämälähtöisenä koulutusmuotona, jonka koulutuksellista merkitystä eri toimijat, kuten oppisopimusopiskelijat, työpaikkakouluttajat tai työnantajat, eivät aina tunnistaneet. Työnantajat myös odottivat oppisopimusopiskelijoiden toimivan nopeasti tuottavina työntekijöinä. Täysi osallistuminen ei kuitenkaan aina ollut mahdollista tuotannollisista, taloudellisista tai turvallisuussyistä.
Empiiriset tutkimukset tarkastelivat erityisesti kolmea ammatillisen koulutuksen alaa: sosiaali- ja terveysalaa, kaupan ja hallinnon alaa sekä tekniikan alaa sekä kahta ammatillisen koulutuksen oppimispolkua: oppisopimusopiskelijoita ja oppilaitosmuotoisen ammatillisen koulutuksen opiskelijoita. Näiden oppijoiden kokemusten perusteella alojen ja oppimispolkujen välillä oli selkeitä eroja. Sosiaalija terveysala esimerkiksi näyttäytyi alana, jossa oppijat etenivät nopeasti itsenäisempiin ja vastuullisempiin tehtäviin kuin tekniikan alalla. Oppimispolkuja tarkasteltaessa oppisopimusopiskelijat kokivat usein toimivansa itsenäisessä roolissa, mutta toisinaan siirtymä vastuullisiin tehtäviin koettiin myös liian nopeana. Oppilaitosmuotoisen ammatillisen koulutuksen opiskelijat siirtyivät vähitellen oppilaitoksen ja työyhteisön tuella haastavampiin tehtäviin ja ympäristöihin. Joissakin tapauksissa oppijat kuitenkin sijoitettiin työpaikan hierarkiassa alemmaksi ja avustaviin tehtäviin. Ala- ja oppimispolkukohtaisista eroista huolimatta tutkimuksessa esitetään, että eri yhteisöjen tarjoamia oppimisympäristöjä voidaan kehittää edistämällä oppijoiden mahdollisuuksia osallistua, saada ohjausta sekä kokea osallisuutta.
Neljän julkaisun yhteenvetona voitiin todeta, että työelämälähtöinen koulutus ammatillisessa koulutuksessa liittyy useisiin mikro-, meso- ja makrotason seikkoihin. Oppijat ja heidän ominaisuutensa sekä käytöksensä ovat työelämälähtöisen oppimisen keskiössä. Oppimismahdollisuuksien hyödyntämisen koettiin usein edellyttävän itseohjautuvuutta. Samalla huomiota tulee kiinnittää myös laajempaan kontekstiin, erilaisiin yhteisöihin ja organisaatioihin, jotka osallistuvat ammatilliseen koulutukseen sekä koulutuksen ja oppilaitoksen rooliin suhteessa työelämässä oppimiseen. Lisäksi ammatillisen koulutuksen järjestelmään ja yhteiskuntaan liittyviä kehityskulkuja ei voida jättää huomiotta
