47495 research outputs found
Sort by
Napamoottorin integrointi erillisjousitettuun alustaan: Hydrauliikan ja pneumatiikan rakennesuunnittelu
No full text
Käsiteanalyysi transkreaatiosta
No full textTutkielmani on käsiteanalyysi käsitteestä transkreaatio. Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten transkreaatio ymmärretään käännöstieteessä sekä kielipalveluja tarjoavien yritysten osalta. Tutkimuskysymyksiä työssä on kaksi: miten transkreaation käsite ymmärretään kielipalvelualalla ja toiseksi, miten transkreaation käsite ymmärretään käännöstieteessä.
Tutkielmani aineisto perustuu harkinnanvaraiseen otantaan. Se koostuu yhdeksästä markkinointia korostavasta kielipalvelualan tekstistä ja yhdeksästä käännöstieteellisestä julkaisusta (n=18). Markkinointiin liittyvät aineistolähteet ovat asiakkaalle suunnattuja kielipalvelujen internetsivuja, jotka esittelevät, kuvaavat tai määrittelevät transkreaatiota. Käännöstieteelliset aineistolähteet ovat erilaisia tieteellisiä julkaisuja, joissa transkreaatiota tarkastellaan eri näkökulmista.
Valitsin tutkielmani menetelmäksi Wilsonin käsiteanalyysimenetelmän, koska se soveltuu epäselvien ja vailla vakiintunutta määritelmää olevien käsitteiden tutkimiseen. Sovelsin aineistoon yhteensä viittä Wilsonin menetelmän vaihetta, jotka ovat malliesimerkin ja rajatapauksen laatiminen, kuvitteellisen esimerkin/vastaesimerkin muotoilu sekä kielellisten seurausten tutkiminen. Tutkielmani teoreettiseen taustaan kuuluu transkreaatiosta tehty aiempi tukimus ja käsiteanalyysi sanastotyön menetelmänä. Aiempi tutkimus transkreaatiosta paljastaa, että käännöstieteessä käsitteen ympärillä on paljon sekaannusta, joten aihetta on tärkeä tutkia.
Analyysi paljasti runsaasti erilaisia transkreaatio-käsitteen käyttötapoja ja ominaispiirteitä aineistojen välillä. Käännöstieteellisen aineiston mukaan transkreaation tärkeimpiä ominaispiirteitä ovat muun muassa sen yhteys luovuuteen, kotouttamiseen ja toisaalta siihen, miten se on uudelleenluomista. Käännöstieteellinen aineisto tarjosi myös huomattavasti monipuolisempia tulkintoja transkreaatiosta kuin kielipalvelualan tekstit. Kielipalveluja tarjoavissa aineistolähteissä transkreaation ominaispiirteiksi nousi niin ikään luovuus ja kotouttaminen, mutta merkittäviä erojakin oli. Kyseinen aineisto esimerkiksi yhdisti transkreaation erityisesti markkinointikontekstiin ja piti sitä kääntämistä monipuolisempana. Lisäksi eri aineistot ymmärsivät transkreaation lähikäsitteet ja kriittiset käsitepiirteet eri tavoin.
Tulosten perusteella ehdotan, että transkreaatio määriteltäisiin luovaksi adaptaatioksi käsitejärjestelmässä, jossa adaptaatio on kääntämisen alakäsite. Tämä määrittely vakiinnuttaisi käsitteen paikan käännöstieteellisessä tutkimuksessa, mistä olisi hyötyä sekä kääntäjille että yrityksille, joiden tarjoamien transkreaatiopalvelujen laatua tutkimus parantaisi. Samalla määrittely sallisi transkreaatio-termin soveltamisen mitä moninaisimpiin luovuutta vaativiin käännöksiin silloin kun juuri niihin liittyvää luovuutta halutaan korostaa
Postmoderni ja uusvilpitön solipsismi Joseph McElroyn romaanissa A Smuggler’s Bible
No full textTutkielmassa tarkastellaan solipsismia Joseph McElroyn romaanissa A Smuggler’s Bible (1966) postmodernismin sekä uusvilpittömyyden teorioiden avulla. Tutkielma käsittelee näiden teorioiden vaikutusta teoksen lukemiseen, merkitykseen ja solipsismiin. Solipsismi on ajattelumalli, jonka mukaan ainoastaan tiedostava minä on olemassa ja kaikki muu on vain minän mielen tuotosta. Tutkielman hypoteesi on, että teoksen solipsismi ja sen merkitys ovat erilaisia postmodernismin ja uusvilpittömyyden teorioiden läpi tarkasteltuina, koska postmodernismin ja uusvilpittömyyden teoriat ovat keskenään huomattavasti erilaisia. A Smuggler’s Biblea tarkastellaan tutkielmassa proosamuotoisena ajatuskokeena, joka käsittelee solipsismista poispääsyn mahdollisuuksia.
Tutkielman teoriatausta pohjautuu solipsismiin, postmodernismiin ja uusvilpittömyyteen. Solipsismia määritellään hyödyntäen pääasiassa Sami Pihlströmin tutkimusta, joka käsittelee käsitteen historiaa, ajankohtaisuutta ja kritiikkiä. Postmodernismin käsittely perustuu erityisesti Brian McHalen tutkimukseen kirjallisuudenperiodien dominanteista. Uusvilpittömyyttä tarkastellaan esimerkiksi Matthew Balliron, Matias Nurmisen sekä Shannon Elderonin tutkimusten pohjalta. Kaksi Pihlströmin luokittelemista solipsismin alalajeista, epistemologinen sekä ontologinen solipsismi, toimivat harmoniassa McHalen dominanttien kanssa, jolloin solipsismi näyttäytyy postmodernina sekä myöhäismodernina ongelmana. McHalen ja Pihlströmin ajatusten pohjalta tutkielma rakentaa myös uusvilpittömyydelle dominanttivaihtoehtoja. Osallistavuuden ja velvoittavuuden kysymykset dominoivat uusvilpittömyyttä, jossa lukija kutsutaan mukaan teoksen asettamien kysymysten eettiseen pohdintaan. Vilpittömyys sekä sen vastapari ironia liittävät myös tutkielman teorioita toisiinsa. Lionel Trillingin klassikkotutkimus vilpittömyydestä ja autenttisuudesta yhdistää postmodernismin sekä uusvilpittömyyden tasoja, ja teorioiden käsittelemät vilpittömyys sekä ironia saavat A Smuggler’s Biblen solipsismissa uusia merkityksiä.
A Smuggler’s Biblen sijainti postmodernismin ja uusvilpittömyyden välissä tuo teorioita lähemmäs toisiaan, ja uusvilpittömyys painottuu postmodernismin jatkumona. Toistensa vastapuolilta vaikuttavat teoriat hälvenevät rajoiltaan ja saavat uusia merkityksiä. Tutkielman hypoteesina on ollut ajatus siitä, että postmodernismi ja uusvilpittömyys eroavat ratkaisevasti toisistaan, mutta analyysin pohjalta ero näyttäytyy ennemmin astevaihteluna. Kummatkin teoriat korostavat A Smuggler’s Biblen teemoja lukijuudesta sekä lukutavoista ja perustuvat oletetulle lukijan läsnäololle, mutta uusvilpittömyys painottaa lukijan valtaa kirjallisuuden kysymysten ratkaisijana. Postmodernismi taas haluaa lukijan mukaan metatasojen ja ironian kerrosten selvittämiseen. Uusvilpittömyydessä ironia on myös läsnä ja tähtää affektiivisuuteen sekä empaattisuuteen. Ironian ja vilpittömyyden rajojen pohdinta toistuvat useasti A Smuggler’s Biblessa kummankin tulkintakehyksen läpi tarkasteltuna. Teos toistaa myös filosofiassa havaittua solipsismin ongelmallisuutta. Jos joku todella uskoo, ettei hänen mielensä ulkopuolella ole mitään, hänen ajatteluaan on vaikea todistaa vääräksi. Solipsismista poispääsy vaatii solipsistin omaa, eettistä päätöstä pitää muita mieliä todellisina ja omasta minästään erillisinä
Asioilla Viialassa : Yksityisten palveluyritysten kenttä Viialassa 1950-luvulla
No full textAkaan kaupunkiin nykyisin kuuluva Viiala oli toisen maailmansodan jälkeen itsenäinen maalaiskunta, jolle leimallista oli suuren osan viialalaisista työllistävä paikallinen teollisuus. Paikkakunnalla toimi kuitenkin myös paljon yksityisyrittäjiä, joiden tuotteille ja palveluille loi kysyntää niin työväki ansiotuloineen, kuin myös esimerkiksi monet kunnan sekä yksityisten toimeksiantajien rakennusprojektit. Vaikka Viiala sijaitsee Toijalan naapurissa, ja Tampereen ja Hämeenlinnan läheisyydessä, oli mm. jälleenrakennusajan liikenneyhteyksien ja saatavilla olevien kulkuneuvojen vuoksi usein helpointa käyttää oman kylän palveluja.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan 1950-luvun Viialaa yksityisyrittäjien näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa yksityisten palveluyritysten toimialoja ja merkitystä Viialassa sotien jälkeisenä vuosikymmenenä, ja näin mahdollisesti herkistellä mielikuvitusta lähipalveluiden ja yrittäjyyden suhteen myös paikkakunnan tulevaisuutta silmällä pitäen. Päätutkimuskysymys on: Millainen oli yksityisten palveluyritysten kenttä Viialassa 1950-luvulla? Tutkimuskysymykseen kietoutuvat myös kysymykset Viialan työllisyystilanteesta, sivutoimisen yrittäjyyden merkityksestä, ja yrittäjien asemasta modernisaation edistäjinä, sekä paikallisyhteisön jäseninä.
Tutkielman alkuperäisaineistona käytetään Viialan Sanomissa 1950-luvulla julkaistuja mainoksia ja ilmoituksia, aikaisempia paikallishistoriikkeja, sekä muistitietohaastattelua. Alkuperäisaineistoa analysoidaan sisällönanalyyttisin menetelmin soveltamalla teemoittelua ja tyypittelyä sekä aineiston osiin että aineistokokonaisuuteen. Tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan tulkitsemalla alkuperäisaineistoa muuhun lähdekirjallisuuteen nojautuen. Tutkielman rajoitteina on kuitenkin alkuperäisaineiston keskittyminen menestyneisiin yksityisyrityksiin, sekä vertailevan tutkimusotteen puuttuminen tutkielmasta.
Aineiston perusteella Viiala vaikuttaisi 1950-luvulla olleen satunnaisista työttömyyskausista huolimatta varsin virkeä ja taloudellisesti aktiivinen paikkakunta. Vaikka pula väistyi vuosikymmenen aikana asteittain, oli ainakin osalla paikkakuntalaisista jo ostovoimaa niin, että kysyntää riitti välttämättömyyksien lisäksi myös mm. harrastusvälineille, kodin elektroniikalle ja kauneudenhoidolle. Voidaankin ajatella, että yksityisyrittäjät edistivät modernisaatiota ruohonjuuritasolla markkinoidessaan uutuuksia viialalaisiin koteihin. Yksityisyritykset tarjosivat myös työmahdollisuuksia erityisesti naisille sekä nuorisolle erilaisissa avustavissa tehtävissä. Toisaalta aineisto ja lähdemateriaali osoittavat, että modernisaatio ja kulutuskulttuuri eivät vielä tavoittaneet kaikkia, vaan monet kotitaloudet joutuivat turvautumaan erilaisiin sivutulojen lähteisiin riittävän elannon ansaitsemiseksi. Sivutuloja hankittiin usein juuri yrittäjämäisellä toiminnalla - omaa osaamista tai tuotteita myymällä. Kaiken kaikkiaan yrittäjyyden erilaiset sovellukset, sekä lähipalveluiden merkitys ovat tutkielmassa esiin nousseita teemoja, jotka ovat ajankohtaisia aiheita myös nykypäivänä ympäristö- ja ilmastotoimien, maaseudun elinvoimaisuuden, ja työllisyystavoitteiden näkökulmasta
Urine headspace analysis with field asymmetric ion mobility spectrometry for detection of chronic kidney disease
No full textMunuaisten vajaatoiminta on kasvava maailmanlaajuinen ongelma ja merkittävä riski sydän- ja verisuonisairauksille. Lisäksi munuaisten toiminnan heikkeneminen vaikuttaa kaikkiin elimistön elimiin, ja potilaanoheissairauksien hoitoon. Munuaisten vajaatoiminnan varhainen tunnistaminen mahdollistaisi edullisemman ja tehokkaamman hoidon, minkä vuoksi sen diagnosoiminen jo perusterveydenhuollossa pitäisi olla helppoa ja edullista. Perinteisesti munuaistoimintaa on mitattu munuaiskerästen suodatusnopeudesta (GFR) hyödyntäen seerumin kreatiniiniarvoa ja CKD-EPI -laskukaavaa. Tämä vaatii kuitenkin invasiivisen toimenpiteen, eli verinäytteenoton.
Sairauksien diagnosoimista hajun perusteella on tutkittu jo vuosia, aluksi erilaisissa koiratutkimuksissa. Hajuaistimus perustuu haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC:ien) tarttumiseen nenän hajuepiteeliin. VOC:t ovat joukko yhdisteitä, jotka huoneen lämmössä ovat kaasumaisessa olotilassa. Ihmiskehossa niitä syntyy aineenvaihdunnan lopputuotteina, ja ne erittyvät mm. syljen, hien, ulosteiden ja virtsan mukana ympäristöön. VOC -koostumukseen vaikuttavat elimistön fysiologisten toimintojen lisäksi erilaiset sairaudet, kuten infektiot, syöpä ja metaboliset taudit. Tästä klassisena esimerkkinä toimii loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa sairastavan potilaan hengitysilmasta haistettavissa oleva virtsankaltainen haju (ureeminen hengitys).
Viime vuosikymmeninä on kehitetty lukuisia biologista hajuaistimusta matkivia laitteita, joita kutsutaan elektronisiksi neniksi (eNose). Nämä koostuvat tyypillisesti näytteen keräyslaitteistosta, kemiallisista kaasusensoreista, analogi-digitaalimuuntimesta ja tietokoneesta, jossa algoritmi luokittelee näytteet. Elektronisten nenien toiminta ei perustu näytteessä olevien ainesosien tunnistamiseen tai niiden pitoisuuden mittaamiseen, vaan näytteen hajun (VOC -koostumuksen) muodostamaan kemialliseen sormenjälkeen (hajujälkeen). Ne tunnistavat muotoja ja vertaavat näitä aiemmin luodun tietokannan algoritmiin.
On julkaistu useita tutkimuksia, joissa elektronisia neniä on käytetty sairauksien diagnostiikassa, ja tulokset ovat olleet lupaavia. Myös virtsaa biologisena VOC -lähteenä on tutkittu, mutta tietääksemme ainoastaan yksi tutkimus on julkaistu liittyen pediatrisiin munuaisten vajaatoimintapotilaisiin. Munuaisten vajaatoimintaa ei ole otettu huomioon useimmissa eNose -tutkimuksissa, mutta hypoteesimme mukaan se saattaa olla merkittävä sekoittava tekijä.
Tutkimuksessamme käytettiin elektronista nenää (Owlstone Lonestar), joka pohjautuu FAIMS -teknologiaan (field asymmetric ion mobility spectrometry) eli asymmetriseen (muuttuvaan) sähkökenttään perustuvaa ionispektrometriaa. Analysoimme elektronisella nenällä 95 virtsanäytettä, jotka oli kerätty vuosina 1997 – 2000 Tampereella munuaisten vajaatoimintaa sairastavilta potilailta sekä näitä vastaavilta ortopedisiltä perusterveiltä verrokeilta. Aineiston ulkopuolelle jätettiin ne potilaat, joilla oli munuaissiirre tai jotka olivat dialyysihoidossa. Potilaista oli rekrytointivaiheessa otettu verikoe (josta tutkittiin kreatiniini) sekä vuorokausivirtsan keräysnäyte, josta oli otettu talteen pakasteeseen 20 ml virtsaa tulevia tutkimuksia varten. Vuorokausivirtsanäytteestä oli tutkittu virtsan proteiini ja albumiini. Kreatiniiniarvosta laskettiin CKD-EPI-kaavaa käyttäen kullekin potilaalle munuaisten toimintaa kuvaava GFR-arvo. Näiden eGFR-arvojen avulla potilaat ryhmiteltiin GFR-luokkiin (GFRc) 1-5 siten, että eGFR > 90 ml/1,73 m2 omaavat kuuluivat luokkaan 1 (eli perusterveet verrokit), eGFR 60 – 89 luokkaan 2, eGFR 30 – 59 luokkaan 3, eGFR 15 – 29 luokkaan 4, ja potilaat, joilla eGFR oli < 15 kuuluivat luokkaan 5.
Analyyseissä käytettiin eNosen detektorilevylle osuneiden ionien muodostamasta hajujäljestä muodostunutta matriisia. Luokitteluparametrit luotiin LDA:lla (lineaarinen erotteluanalyysi). Lisäksi käytimme ristivalidointia (LOOCV), jotta vältyttäisiin luokitteluharhalta. Elektronisen nenän kykyä havaita ja luokitella kroonista munuaisten vajaatoimintaa testattiin vertaamalla eri GFR -luokkien potilaita keskenään. Luokan 1 potilaita verrattiin luokkiin 4-5 ja erikseen luokkaan 5. Myös muita yhdistelmiä kokeiltiin. Koko kohortin jaottelu viiteen luokkaan ei kuitenkaan onnistunut, tulokset tästä olivat sattuman luokkaa. Potilaiden luokittelun osuvuus oli parhaimmillaan, kun verrattiin ääripäitä: GFRc 4-5 vs. GFRc 1 oli herkkyydeltään 97,7 % ja tarkkuudeltaan 33,3 % sekä osuvuudeltaan 81,4 %; GFRc 5 vs. GFRc 1 taas oli herkkyydeltään 85,0 %, tarkkuudeltaan 60,0 % ja osuvuudeltaan 74,3 %. Lisäksi laskimme samat luokittelut vielä potilaille käyttäen virtsan proteiinia ja albumiinia positiivisen löydöksen kynnyksenä. Näissä tulokset olivat samansuuntaisia ja samaa tasoa.
Pystyimme siis erottelemaan FAIMS -teknologiaan pohjautuvalla elektronisella nenällä potilaat, joilla munuaisten toiminta oli heikentynyt, niistä, joilla oli normaali munuaisfunktio. Tuloksiamme, joissa ääripäät erottuivat hyvin toisistaan, mutta joissa jako viiteen luokkaan ei onnistunut, voidaan pitää loogisina, sillä kyseessä on sairaus, jossa munuaisten toiminta hiipuu jatkumona. Luokkajako on joka tapauksessa keinotekoinen. Tämä tutkimus osoittaa, että munuaisten vajaatoiminnalla on vaikutusta virtsan VOC -koostumukseen, ja että tämä seikka olisi hyvä ottaa huomioon muissa elektronisella nenällä tehtävissä tutkimuksissa. Tämä oli ensimmäinen aikuisille tehty tutkimus, jossa munuaisten vajaatoimintaa yritettiin haistaa virtsanäytteistä, ja tuloksemme viittaavat siihen, että tämä todella on mahdollista. Tulevaisuudessa uusia diagnostisia vaihtoehtoja kehiteltäessä, elektroniset nenät saattavat olla yksi potentiaalinen vaihtoehto
Rakenneoptimoinnin hyödyntäminen hävittäjälentokoneiden lentorangon modifikaatiosuunnittelussa: Optimointiratkaisujen ja kehityspotentiaalin selvitys moderneille hävittäjälentokoneille
No full textTässä työssä tutkitaan modernien hävittäjälentokoneiden modifikaatiosuunnittelun rakenneoptimoinnin kehityspotentiaalia. Tarkastelun kohteena ovat kuormaa kantavat metalliset lentorangon rakenteet, joille suoritetaan lentopalveluksen aikaisia elinkaarisuunnitelmaan perustuvia huoltoja ja korjauksia. Tarkemmin työssä keskitytään modifikaatioiden tuotannolliseen ja tekniseen toteutukseen, numeeristen optimointimenetelmien mahdollisuuksiin, tulevaisuuden kehityssuuntiin sekä toimintaohjeisiin modifikaatiosuunnittelun kehittämiseksi. Työn keskeisin tavoite on menetelmäkehityksen kriittinen arviointi ja sen parantaminen ilmailualan toimijoita varten. Työ suoritettiin kirjallisuustutkimuksena perehtyen ensin aiheen teknisiin teorioihin, sitten toteutuksiin ja lopuksi mahdollisuuksiin sekä kehityssuuntiin.
Taustateoriaa käsitellään kattavasti työn tulosten ymmärtämiseksi. Hävittäjälentokoneiden runkorakenteiden suunnittelufilosofioista ja vauriomekanismeista edetään lentorangon kriittisten kohteiden elinikään vaikuttavaan murtumismekaniikkaan, väsymiseen sekä elastisuus-, plastisuus- ja stabiilisuusteoriaan. Numeerisen lujuusanalysoinnin osalta käsitellään elementtimenetelmää ja rakenneoptimointia. Mahdollisiksi rakennemodifikaatiomenetelmiksi esitellään sulauttaminen, pääteporaus, kylmävasarointi, laservasarointi, loveuttaminen ja vahvikkeiden lisääminen eri liitosmenetelmillä. Kun tarkasteltiin moderneille hävittäjälentokoneille toteutettujen modifikaatioiden optimointia, löydettiin kirjallisuudesta neljä tapaustutkimusta, joiden tuloksena optimoidun rakennekohdan maksimijännitystä saatiin laskettua 16 %, 27 %, 33 % ja 53 % alkuperäiseen optimoimattomaan rakenteeseen verrattuna.
Työn tulokset saatiin selville esitellyn teorian perusteella, kun verrattiin toteutettuja rakenneoptimointiratkaisuja lujuusanalysoinnin nykyteknologian mahdollisuuksiin. Hyödyntämätöntä potentiaalia on paljon johtuen ilmailualan yleisestä vaativuudesta ja hävittäjälentokoneiden korkeista suunnittelukriteereistä. Lujuusanalysoinnin tietokoneohjelmistojen päivittämättä jättäminen havaittiin olevan yksi merkittävä tekijä hyödyntämättömässä kehityspotentiaalissa. Ohjelmistojen numeerisen laskennan nopea kehittyminen on johtanut huippuluokkaisten menetelmien löytämiseen. Lentorangon vaatimuksiin sopivaksi menetelmäksi löydettiin viime vuosina kehitetty XIGA-menetelmä, joka yhdistää perinteisten lujuuslaskentamenetelmien tärkeimmät ominaisuudet. Algoritmitasolla GP-menetelmä todettiin myös numeerisen laskennan potentiaaliseksi kehityssuunnaksi. Optimointitehtävän määrittelydatan laadun ja validoinnin parantamiseksi esitettiin TSA-menetelmää, jossa väsytyskuormituksen aikaisten rakenteiden jännityksiä pystytään tarkastelemaan mikrobolometreillä eli jäähdyttämättömillä infrapunakameroilla
Luvattu maa, vaiettu häpeä: siirtolaisnaisen identiteetti, stigma ja häpeä Susanna Alakosken Sikalat-romaanissa.
No full textTämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena oli tutkia ruotsinsuomalaisten siirtolaisten kokemaa häpeää. Tutkimuksen tehtävänä oli tarkastella häpeää ja sen mahdollista periytymistä äiti-tytär-suhteen kautta.
Tutkimusaineisto koostui Susanna Alakosken (2011) fiktiivisestä Sikalat-romaanista, joka käsittelee erään 1960-luvulla Ruotsiin muuttaneen suomalaisen perheen sopeutumista uuteen kulttuuriin. Tutkimusmenetelminä käytettiin sisällönanalyysiä ja kategoria-analyysia. Aineiston analyysissa testattiin Erving Goffmanin (1963) stigma- teorian soveltuvuutta analyyttisenä työkaluna.
Tutkimustulosten mukaan tyttären ja äidin häpeän kokemukset olivat sisäisiä ja ulkoisia. Molempien häpeän kokemukset syntyivät todellisen ja kuvitellun identiteetin välillä havaitusta poikkeavuuden havainnosta. Tyttärelle häpeää aiheuttivat pääosin materiaaliset seikat, kuten kulutustuotteet. Äidin häpeä oli ei-materiaalista ja syvällisempää kuin tyttären.
Äidin stigma resonoi siirtolaisen heikosta sosiaalisesta asemasta ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Stigma rakentui pysyväksi osaksi äidin identiteettiä ja muodosti esteen yhteiskuntaan sopeutumiselle. Äidin stigma heijastui tyttären ja koko perheen hyvinvointiin, mutta ei estänyt tyttären sopeutumista uuteen kulttuuriin. Kielitaito ja onnistumisen kokemukset koulussa ja harrastuksissa olivat merkityksellisiä tyttären stigmatartunnalta välttymisessä.
Pro gradu- tutkielmani perusteella voidaan sanoa siirtolaisten kokeman häpeän olevan yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa esiintyvä, monitasoinen ilmiö. Häpeän tunteen ilmeneminen kulttuurisessa kontekstissa indikoi hyväksynnän ja arvostuksen puutteesta. Hyväksytyksi tulemisen ja arvostuksen kokemuksilla on merkittävä rooli yksilön arkielämän hyvinvoinnin kannalta
Poliisikoulutuksen uusi paradigma - ammattilaisesta asiantuntijaksi : Poliisialan uuden ammattikorkeakoulututkinnon työelämävastaavuus ja vaikutus tutkinnosta valmistuvien opiskelijoiden poliisiammatillisen osaamisen tasoon
No full textTässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa vuoden 2014 alussa toteutettua poliisin tutkintokoulutuksen kokonaisuudistusta osana Bolognan prosessin mukaisen yhteiseurooppalaisen korkeakoulutusalueen muodostamista. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida, miten poliisialan työelämälähtöiset osaamisen kehittämistavoitteet sekä Bolognan prosessin mukaisten uusimuotoisten ammattikorkeakoulututkintojen asiantuntijuutta korostavat tavoitteet on kyetty yhdistämään ja toteuttamaan poliisin tutkinnonuudistuksen yhteydessä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten uudistuksen yhteydessä toteutettu poliisin perustutkinnon kehittäminen ammattikorkeakoulututkinnoksi on vaikuttanut tutkinnosta valmistuvien opiskelijoiden ammatillisen osaamisen tasoon.
Tutkimusaineisto muodostui poliisihallinnon esimiesten haastatteluista vuodelta 2010, tutkintokoulutuksen kokonaisuudistusta valmistelleen hanketyöryhmän loppuraportista vuodelta 2012 sekä Poliisiammattikorkeakoulun ja poliisilaitosten henkilöryhmille suunnatuista kyselytutkimuksista, jotka toteutettiin joulukuussa 2019. Tutkimusaineiston analyysimenetelminä käytettiin haastatteluiden osalta fenomenografista analyysia, hankeraportin analyysissa aineistolähtöistä sisällönanalyysia sekä Poliisiammattikorkeakoulun ja poliisilaitosten kyselytutkimusten analyyseissa Pearsonin (r) korrelaatio -testiä sekä epäparametrisia tilastollisia testejä (Kruskal-Wallis).
Tutkimus osoitti, että poliisin tutkintokoulutuksen uudistamisen yhteydessä poliisialan osaamisen kehittämiselle asetetut tavoitteet vastaavat hyvin poliisihallinnon esimiesten näkemystä poliisityössä vaadittavasta ammatillisesta osaamisesta ja sen kehittämisen painopisteistä. Esimiesten näkemyksissä poliisityön osaamisvaatimuksissa korostuvat tieteellinen osaaminen ja kyky analyyttiseen ajatteluun, tiedonhallintaosaaminen, yhteiskunnan monimuotoistumisen ja kansainvälistymisen edellyttämä kansainvälisyysosaaminen, asiakaspalveluosaaminen sekä poliisityön tehtäväkohtainen tekninen ja taktinen osaaminen. Poliisin tutkinnonuudistuksen yhteydessä poliisialan osaamisen kehittämisen keskeisinä tavoitteina näyttäytyvät poliisiammatillisen osaamisen varmistaminen, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamisen lisääminen, kansainvälisyysosaamisen lisääminen sekä kieli- ja viestintätaitojen kehittäminen.
Tutkinnonuudistuksen myötä poliisin perustutkinnosta valmistuvien opiskelijoiden yleisten kompetenssien osaamistaso on kokonaisuutena noussut. Osaamistaso on noussut kaikilla yleisten kompetenssien osa-alueilla, eniten kuitenkin tietojärjestelmien käytön, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamisen, kansainvälisyysosaamisen sekä englannin kielen suullisen ja kirjallisen taidon kohdalla. Uudistuksella ei kuitenkaan ole ollut yhtä myönteistä vaikutusta tutkinnosta valmistuvien opiskelijoiden ammatillisten kompetenssien osaamistasoon. Rikostorjunnan tehtäväalueella osaamistaso on kokonaisuutena noussut hieman, eniten rikosilmoitusten kirjaamista sekä rikosten tunnusmerkistöjen tunnistamista koskevien tietojen ja taitojen kohdalla.
Valvonta- ja hälytystoiminnan tehtäväalueella osaamistaso on myös kokonaisuutena hieman noussut, eniten rangaistusvaatimusten tiedoksi antamista sekä voimankäyttöä koskevien säädösten tuntemista koskevien tietojen ja taitojen kohdalla. Poliisiauton turvallista kuljettamista koskeva osaamistaso on kuitenkin selvästi laskenut. Liikennevalvonnan tehtäväalueella ammatillinen osaamistaso on kokonaisuutena laskenut. Osaamistaso on noussut hieman liikennevalvonnan työturvallisuutta koskevalla osa-alueella, mutta laskenut kaikilla muilla tutkituilla osa-alueilla. Eniten osaamistaso on laskenut ajoneuvojen kuormauksen ja ajoneuvoyhdistelmien tarkastamista koskevien tietojen ja taitojen kohdalla.
Tutkimuksen johtopäätös on, että poliisin tutkintokoulutuksen uudistuksessa on hyvin kyetty yhdistämään ja sen yhteydessä kehittämään keskeisiä Bolognan prosessin painottamia asiantuntijuuteen liittyviä kompetensseja. Tutkinnonuudistuksen tavoitteet vastaavat myös hyvin poliisialan työelämälähtöisiä osaamisvaatimuksia ja tavoitteita poliisiammatillisen osaamisen kehittämiseksi. Tavoitteiden samansuuntaisuudesta ja yhteensopivuudesta huolimatta poliisin ammatillisten kompetenssien kehittämiselle asetettuja tavoitteita ei poliisilaitosten näkökulmasta ole uudistuksessa kuitenkaan kyetty täysin optimaalisesti saavuttamaan. Eräiden ammatillisen kompetenssien osa-alueilla osaamistaso on tutkinnonuudistuksen myötä jopa laskenut. Osaamistason muutokseen vaikuttaneita tekijöitä ei tässä tutkimuksessa tarkemmin selvitetty.The study examines the reform of police degree education implemented in Finland at the beginning of 2014 as a result of the creation of a common European higher education area in accordance with the Bologna Process. The purpose of the study was to assess how the work-based goals set for the development of police competencies and the pan-European Bologna process principles emphasizing expertise have been able to connect and implement in the context of the Finnish police degree reform. Further, the study examines how the transition from the previous police diploma degree into a Bachelor degree, partially motivated by the Bologna process, actually influenced the professional competences of the graduates.
The research data consists of interviews of police managerial staff conducted in 2010, of the final report the police degree reform project group from 2012 and of surveys among the staff of Police University College and police units, conducted in December 2019. Phenomenographical analysis of the interviews, content analysis of the project report and Pearson (r) correlation test and nonparametric statistical test (Kruskal- Wallis) of the survey data were selected for analysis methodologies of research data.
The results indicate that the police competence development goals set for the degree reform correspond well with police managers’ views on the professional competencies required in police work and with their priorities. Managers’ views on the professional competence requirements for policing emphasize scientific competence and analytical thinking capability, information management competence, internationalization skills required for the diversification and internationalization of the society, customer service skills and sector specific technical and tactical policing competencies. In the context of police education reform assurance of police professional competences, improved research, development and innovation skills, improved internationalization competences and improved language and communication skills are manifested as key objectives.
The level of generic competencies of police graduates as a whole has risen as a result of the degree reform. The rise of competence levels is seen in every general competency sector but most visibly in information systems use, RDI skills, international competences and oral and written English language skills. However, the reform has not had a corresponding positive effect on the level of professional competences of graduating students. As a whole the level of expertise in the area of crime prevention has slightly risen, mostly in areas of recording criminal reports and of recognition of essential elements of crimes.
Also the level of expertise in the area of patrol and emergency services has slightly risen, mostly in the areas of notification of criminal claims and knowledge level concerning regulations on the use of force. The competence level in all areas of traffic control, on the other hand, has declined, most clearly in the area of inspecting vehicle loadings and vehicle combinations. Similarly, the skills level in safe driving of police vehicles has clearly declined, too.
As a conclusion, it is noted that the reform of police degree education, implemented in the spirit of the Bologna Process, was quite satisfactorily able to combine and develop the key areas related to expertise emphasized by the Bologna process. The goals of the degree reform correspond well with the police-specific content development goals in accordance with the requirements of working life. Despite parallel, compatible objectives the reform was however not able, from a police unit viewpoint, to optimally reach those targets which relate to the development of police specific professional competencies. In some areas the level of professional competences has even declined as a result of the degree reform. Factors contributing to this were not more accurately examined in this study