47495 research outputs found
Sort by
Jälkihuollosta itsenäiseen elämään: Nuorten tuen polut sosiaalityöntekijöiden laatimissa asiakasdokumenteissa
No full textTämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella mitä tukea nuori on saanut jälkihuollon palveluissa ja miten jälkihuolto on vastannut nuoren tuen tarpeisiin sosiaalityön asiakasdokumenttien kertomana. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa nuoren saamasta tuesta erään kunnan jälkihuollon palveluissa. Tarkoituksena oli myös löytää uusia näkökulmia ja mahdollisia työmenetelmiä nuoren auttamiseen ja tukemiseen.
Tämä pro gradu -tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineistoa on tarkasteltu institutionaalisen ja ammatillisen asiantuntijuusnäkökulman kautta. Tutkimusaineisto muodostuu kymmenen nuoren jälkihuoltoasiakkaan sosiaalityöntekijän kirjoittamista asiakasdokumenteista jälkihuollon palveluissa. Nuoret ovat iältään 18-21-vuotiaita ja heillä on lastensuojelulain (417/2007) 75 §:n mukainen jälkihuolto-oikeus. Tutkimusaineisto on kerätty joulukuussa 2019 ja aineisto sisältää 281 asiakirjakopiosivua, joista 28 on asiakassuunnitelmaa, 91 päätöstä ja 470 asiakaskertomuskirjausta. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkielman tulosten mukaan nuorten haastavimpia itsenäistymisen alueita olivat taloudellinen tilanne ja asumisen haasteet. Nuoren pärjäämisen taustalla näyttäisi vaikuttavan nuoren aikaisemmat kokemukset ennen sijaishuoltoon tuloa, sijaishuollon muoto sekä sen katkoksellisuus ja pysyvyys. Tulosten mukaan suurimmalla osalla nuorista itsenäistymisen valmiudet ovat vielä puutteelliset, eikä nuori ole löytänyt paikkaansa yhteiskunnassa. Tuloksista myös ilmeni vahvasti nuorten terveydelliset haasteet, jotka heijastuivat nuoren eri elämän osa-alueisiin heikentävästi.
Tulokset osoittavat, että nuorten tuen tarpeet jakautuvat kolmeen polkuun. Ensimmäiseen polkuun lukeutuvat nuoret, joiden tarpeisiin jälkihuollon tuki on pääosin vastannut ja luonut nuorille erilaisia selviytymisen polkuja. Toiseen polkuun lukeutuvat nuoret, joiden tukeminen jälkihuollon resursseilla ei ole riittävä tai nuori ei ole sitoutunut ottamaan tukea vastaan. Kolmanteen polkuun lukeutuvat nuoret ovat kaikkein heikommassa asemassa olevia nuoria. Nuorella on taustallaan useita sijaishuoltopaikkoja. Nuoren polku on hyvin katkonainen ja pirstaleinen, joka heijastaa nuoren itsenäistymiseen heikentävästi. Tulokset osoittavat vahvasti, että perhehoidossa olevat nuoret näyttäisivät selviytyneen tässä vaiheessa parhaiten.
Tutkimus lisäsi tietoa ja antoi uudenlaista näkökulmaa jälkihuollon tuesta ja siitä, miten jälkihuollon tuki on vastannut nuoren tarpeisiin. Tuloksista voidaan päätellä, että nuoren tuen tarve on ilmeinen ja tulos on yhteiskunnallisesti merkittävä nuoren syrjäytymisriskin kannalta. Aihe on ajankohtainen, sillä nuoren jälkihuolto-oikeus on noussut 25 ikävuoteen asti 1.1.2020 lähtien. Lakiuudistus merkitsee sitä, etteivät jälkihuollon asiakkaat tule vähenemään, sillä nuoret ovat pidempään jälkihuollon asiakkaina. Tämä on tärkeä asia huomioida ja vaatii mahdollisesti enemmän resursseja jälkihuollon palveluihin jatkossa.The aim of this study was to review what type of support has been given for young people in aftercare services and how has the aftercare responded to the young person’s needs. This case is based on social services’ client documents. The aim of this study was to produce information of what type of support does aftercare services give for young people in a certain city. Focus was also in finding new perspectives and possibly new ways of helping and supporting the young people in aftercare services.
This Master’s thesis is a qualitative study in which the material has been studied from both institutional and professional point of view. The research material is gathered from ten (10) young clients’ documents that have been written by their social worker in aftercare services. These young people were between age 18 to 21 and they have the rights for aftercare based on child welfare act 75 § (417/2007). The material of this research has been gathered in December 2019 and consists of 281 pages, of which 28 are client plans, 91 are written decisions and 470 are client notes. This study material has been analyzed with data-driven content analysis.
The results of this study shows that biggest challenges in getting independent are financial status and challenges in residency. Experiences before coming into foster care, the form of foster care service and its consistency seem to have effects on the young people’s coping skills. Study shows that most of the young people are lacking in skills of coping independently and they haven’t found their place in society yet. It also shows that these young people have health issues that affects different aspects of their lives in a bad way.
Study shows that needs for young people are divided into three paths. First path is for the ones whose needs were met in the aftercare services and aftercare services had provided them with different coping skills. Second path consists of young people that didn’t get the services they needed or didn’t have the ability to receive it. Third path is for the most unfortunate young people. They have the background of multiple foster care places. Their paths are very discontinuous and shattered, which weakens their skills of getting independent. Study shows strongly that the ones who have been in family care have the best skills.
This study increases knowledge and gives a new perspective about need for aftercare and how the aftercare services have met the needs of young people. It can be concluded that it is obvious that these young people need help and the result is substantial in preventing exclusion. This subject is relevant because the right for aftercare has been extended up to age 25 starting from January 1st in 2020. The reform of the law means that the amount of clients in aftercare system will not be reduced, for the clients will stay in the system longer. This is an important thing to notice and possibly requires more resources for aftercare services in the future
Itä-Englantilainen kuolemankulttuuri Bedfordshiren kreivikunnan näkökulmasta vuosina 1891-1929
No full textTämä tutkielma tutkii kuolemankulttuuria Bedfordshiren kreivikunnassa vuosina 1891-1929 keskittyen sen jatkuvuuteen ja muutokseen vuosikymmenien lävitse. Tutkielman päämääränä on selvittää, millaista kuolemankulttuuri on vuosina 1891-1929, mistä kuolemankulttuurin jatkuvuus tai muutos johtuu, sekä onko kuolemankulttuuri eri yhteiskuntaluokkien välillä samanlaista Bedfordshire Times and Independent -sanomalehden avulla.
Tutkielma huomioi erityisesti kuningatar Viktorian kuoleman ja ensimmäisen maailmansodan vaikutukset kuolemankulttuuriin. Tutkimuksen alkuvuosina, 1891-1901 elettiin vielä viktoriaanista ajanjaksoa, jolloin kuningattaren jatkuva surunasuun pukeutuminen vaikutti koko yhteiskunnan surukäyttäytymiseen. Tämän kuolemaa pidettiin kansallisena tragediana ja surtiin koko kansan toimesta. Myöhemmin yhteistä suremista harjoitettaisiin lähinnä sodassa menetettyjen muistamiseksi, vaikka tämä ei välttämättä näkynytkään samalla tavalla surijoiden vaatetuksessa. Vuosisadan taitteessa kuolema oli riittävän normaali tapahtuma, että ihmisten hautajaiset ja niistä kirjoitetut lehtiartikkelit olivat statussymboleja vainajan läheiselle. Lisäksi eri palveluita tuottaneet hautausurakoitsijat mainostivat palvelujansa jokapäiväisessä käytössä olleiden tuotteiden rinnalla. Kuitenkin vainajista puhuttiin aina kunnioittavaan sävyyn vuoteen 1929 saakka (ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa), vaikka hautajaiset itsessänsä yksityistyivät
Suunnittelutavoitteet tehdasrakennusten uudiskäytössä: Klingendahlin lankatehtaan ja Satamakadun sukkatehtaan saneeraukset 1980- ja 2010-luvuilla
No full textTeollisuusrakennusten uudelleenkäyttöhankkeissa suunnitteluun ja uuden käyttötarkoituksen valintaan vaikuttavat rakennuksen nykytilan ohella rakennussuojelu ja vallitsevat suunnittelutavoitteet. Tampereella tehdasrakennusten uudiskäyttö on ollut ajankohtaista aina 1970-luvulta lähtien teollisuustoiminnan vähitellen loppuessa ja keskustan tiivistyessä. Työn tavoitteena on tutkia rakennussuojelun ja suunnittelun tavoitteiden muutosta sekä niihin vaikuttaneita tekijöitä vertailemalla kahta käyttötarkoitukseltaan muutettua vanhaa tehdasrakennusta Tampereen keskusta-alueella.
Työ jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa selvitetään lähtökohtia teollisuusrakennusten uudelleenkäyttöön Suomessa ja erityisesti Tampereella. Samalla esitellään myös vertailukohteiksi valikoituneet tehdasrakennukset, Klingendahlin lankatehdas ja Satamakadun sukkatehdas. Klingendahlin käyttötarkoituksen muutossaneeraus valmistui 1980-luvun lopulla, mitä verrataan sukkatehtaan vastaavaan muutokseen 2010-luvun loppupuolella. Toisessa osassa perehdytään rakennussuojelun ja suunnittelun eri osapuoliin sekä niiden asennoitumisen ja tavoitteiden muutokseen 1980-luvulta 2010-luvulle. Kolmannessa osassa kohteiden suunnitteluratkaisuja tutkitaan vertailemalla niitä aikansa tavoitteisiin. Käsittelyssä ovat vanhan materiaalin säilyttäminen ja entisöinti, tilojen muodostuminen rakennuksiin, tavoitteiden toteutuminen ja kaupunkikuvan säilyminen.
Tutkimus osoittaa, että rakennussuojelu on edennyt viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana yksityiskohtaisemmaksi ja perusteellisemmaksi. Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet ovat myös osaltaan muuttuneet selkeämmiksi, mikä on helpottanut rakennuksen historian ja ajallisten kerrostumien huomioimista sekä niiden yhdistämistä uudisrakentamiseen. Rakennuksen alkuperäisen luonteen säilyttäminen kaupunkikuvassa on ollut suunnittelun tärkeimpiä lähtökohtia niin 1980-luvulla kuin nykypäivänäkin, mikä näkyy myös vertailukohteissa tehdyissä ratkaisuissa. Molempien kohteiden tehdasmaiset luonteet on pääosin saatu säilytettyä rakennusten osittaisesta purkamisesta ja uudisrakentamisesta huolimatta. Aikakausille tyypilliset suunnittelutavoitteet tulevat kuitenkin selkeämmin esiin sukkatehtaan ratkaisuissa. Tutkimuksesta voidaan havaita, että suojeltavien rakennusosien ja materiaalien tarkka nimeäminen kaavoitusvaiheessa auttaa rakennuksen luonteen säilyttämisessä ja samalla antaa mahdollisuuden luoda rakennukselle uuden ajallisen kerrostumansa
Eteläpuiston pähkinä:Tapahtumien kulku ja ratkaisuyritykset
No full textMaankäytön suunnittelu muokkaa vahvasti ympäristöämme. Se on suuren mittaluokan toimintaa, josta jää pitkäaikainen jälki. Tämän takia myös tällaisen toiminnan tuloksena syntyvät konfliktit ovat usein mittakaavaltaan suuria. Niitä on siten tärkeää tutkia ja opetella hallitsemaan sekä löytämään ratkaisuja, jotta pystyisimme tehokkaammin ja laadukkaammin kehittämään yhteistä elinympäristöämme.
Työssä tarkasteltiin konfliktia ja maankäytön konfliktia käsitteinä sekä tutkittiin Eteläpuistoa ja sen uudelleenkaavoittamisen yrityksestä syntynyttä konfliktitapausta. Käsitteitä ja tapausta tutkittiin tapahtumienkulun ja ratkaisupyrkimysten sekä konfliktin osapuolien vuorovaikutuksen näkökulmasta. Näitä asioita tutkittiin käyttäen lähteinä tietokirjallisuutta, lehtiartikkeleita, blogikirjoituksia, mielipidekirjoituksia ja tiedotteita.
Työn tuloksena syntyi aikajana, jonka tarkoituksena on ollut selventää monimutkaisen konfliktitapauksen kulkua ja esitellä keskeisiä tapahtumia. Tarkasteltaessa tapausta työn puitteissa todettiin, että Eteläpuiston tapaus on pitkäkestoinen ja monitahoinen konflikti, jossa kyse on osapuolten periaatteellisten näkökulmien vastakkainasettelusta. Tapauksessa on monia osapuolia, mutta ilmeisin konflikti on keskittynyt vain parin osapuolen ympärille. Rintamalinjat ovat jakautuneet alueen suhteen karkeasti siten, että toinen osapuolista haluaisi kehittää aluetta asuinalueena urbaaneilla virkistäytymismahdollisuuksilla, kun taas toinen haluaisin pitää sen puistokäytössä. Osapuolet ovat pitäneet tiukasti kiinni näkökannoistaan ja kompromisseihin ei ole päästy. Tästä johtuen osapuolten välit ovat tulehtuneet ja puheyhteys katkennut. Seurauksena myös Eteläpuistoa koskevat hankkeet ovat ollee
Erillistaloyhtiön kehittäminen: omakotimaisuus tiiviissä pientalokorttelissa
No full textSuomalaisten tarve omakotiasumiseen on tunnettu ilmiö. Kuitenkin asumisessa arvostetaan myös sijaintia ja palveluiden saatavuutta, ja perinteisesti omakotitalon rauhallisuuden ja asunnon keskeisen sijainnin välillä on ollut ristiriita. Tämä työ käsittelee omakotimaisen asumisen toteuttamista kaupunkialueelle tiiviiseen erillistalokortteliin asunto-osakeyhtiön avulla. Työ sai alkunsa osittaisena toimeksiantona Sievi Asunnoilla työskennellessäni ja aihetta on ideoitu myös työtehtävien innoittamana. Aihetta lähestytään taustoittavan osuuden, erillistalokohteiden analyysien, omakotimaisen erillistalon suunnitteluperiaatteiden sekä konseptin pohjalta laaditun esimerkkitoteutuksen kautta. Työn tavoitteena on kehittää asunto-osakeyhtiöasumisen omakotimaisinta asumismuotoa, erillistaloyhtiötä omakotimaisempaan suuntaan, asumisen palvelut huomioiden.
Erillistalojen suunnittelu perustuu asunto-osakeyhtiömuotoon, joten asunto-osakeyhtiöjärjestelmän taustaa ja eri puolia kuvaillaan työssä lyhyesti. Pääsääntöinen vertailukohde erillistalolle on omakotitalo, ja erillistalokonsepti rakentuu omakotimaiseksi tulkittavien asioiden ympärille. Omakotimaisia asioita on analysoitu Moderni puukaupunki -hankkeen myötä valmistuneista, joko kokonaan tai osittain erillistaloista muodostuvista asunto-osakeyhtiömuotoisista pientalokohteista. Kohdeanalyysien aiheita ovat omaehtoisuus, yksityisyyys, ulkotilojen jäsentely, pysäköintiratkaisut ja asumisen palveluiden hyödyntäminen asumisessa. Kohdeanalyysit ovat työn teoreettinen tausta lähdekirjallisuuden huonon saatavuuden sekä suunnittelullisten asioiden mahdollisten näkökulmaerojen vuoksi.
Omakotimaisen erillistalon konsepti rakentuu analysoitujen aiheiden ympärille, mutta myös sisätilojen toiminnallisuutta ja esteettömyyttä korostaen. Ulkotilojen käyttöön liittyy suoraan pysäköintiratkaisut ja ulkotilojen yksityisyys, joten konseptin lähökohdiksi valitut aiheet ovat myös kytköksissä toisiinsa. Esimerkkitoteutuksessa esitetään konseptin näkökulmista muodostettavat talotyypit kokonaisuudessaan, ja talotyyppien soveltuvuutta aluesuunnitteluun kokeillaan kahdella eri tontilla, Helsingin Honkasuolla ja Pirkkalan Kurikassa. Esimerkkisuunnitelman periaate on omakotimainen ja talotyypit onnistuneita, mutta jatkotyöstöä vaadittaisiin alueelle sovittamisen ja talotyyppien paikkalähtöisen muokkaamisen osalta. Työn voi nähdä yleisenä ohjeena omakotimaiseen erillistalorakentamiseen, mutta myös konkreettisena suunnitelmaesimerkkinä.In Finland, living in a detached house is very common. However, on the other hand people are willing to live in a central location: services nearby are highly valued. In traditional ways of housing, there is a contradiction between a good location and detached living. This master’s thesis suggests detached-house-based housing company in a dense block. The work is partly a commission from Sievi Asunnot where I used to work, and the topic was innovated during the working process of planning detached houses for housing companies. The viewpoints towards the topic are theoretical background, analyzing commonly known examples of this type of housing, making a concept of starting points in housing design, and an example of concept usage. The goal of this master’s thesis is to offer the best principles of detached housing in a dense area, while also including the housing company services.
The thesis compares common housing typologies in Finland to a housing company of detached houses. The pros and cons of housing companies are also explained. The main comparison to the typology is a detached house. The examples of detached housing companies are the basis for the concept design and the example house types. The analyzed examples are from the Modern wooden towns program, housing companies consisting of partly or mainly detached houses. The main focus of analysis is on independent decision-making, privacy, quality of outdoor spaces, parking concepts and the services of living. The analyzed examples are the foundation of the rest of the work due to the lack of background literature strictly focusing on the topic. Designing is sometimes also a matter of opinion; the analyzed themes of the examples are good objective principles of design.
The concept is built on analysis, but also the viewpoints of indoor functionality and barrier-freedom. Outdoor functionality and usage are also affected by parking solutions and outdoor privacy, so the viewpoints are also linked together. In the designed example, the buildings are presented as a whole, and the designed buildings are located in two different plots in Helsinki and Pirkkala. The example design is detached-house-like, and the houses are well designed, but the designing should be continued more location-specifically. The master’s thesis can be seen as a common guide for this type of design, but also as a concrete example of housing company with detached houses
Sinisen meren strategian vaikutukset yritykseen
No full textSinisen meren strategia on uudenlainen strategiavaihtoehto, jonka tavoitteena on luoda uutta kilpailematonta markkinatilaa. Työn tavoitteena on tutkia aiheen kirjallisuudessa esitettyjä tutkimuksia sinisen meren strategian vaikutuksista yritykseen. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, joka jaettiin kahteen osaan.
Teoriaosuudessa vertaillaan sinisen meren strategian eroja punaisen meren strategiaan sekä käsitellään arvoinnovaatioiden merkitystä sinisen meren strategialle. Teoriaosuus myös esittelee keskeisimmät työkalut ja viitekehyksen sinisen meren strategian luomiseen sekä aiheen kirjallisuudessa esitettyä kritiikkiä sinisen meren strategiaa kohtaan. Työssä havaittiin, että aiheen tutkimus on uutta. Tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että aiheen kirjallisuudessa ei olla saavutettu yhdenmukaista konsensusta sinisen meren strategian määritelmää kohtaan.
Tutkimustulosten saavuttamiseksi kandidaatintyössä tarkasteltiin monipuolisesti erilaisia tutkimuksia sinisen meren strategian vaikutuksista yrityksiin, joiden pohjalta muodostettiin työn johtopäätökset. Tutkimustuloksia havainnollistettiin taulukoilla. Tunnistettuja teemoja ovat sinisen meren strategian vaikutukset yritykseen kasvuun, kannattavuuteen, kilpailuun, brändiin sekä riskeihin. Keskeisimpien tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa, että sinisen meren strategialla on positiivinen yhteys yritykseen kasvuun ja kannattavuuteen tietyillä reunaehdoilla. Haasteita voi aiheuttaa yrityksen kyky hyödyntää ja kehittää markkinaa, kyky kannibalisoida tuotteita ja toimiala. Vaikutukset voivat riippua myös strategian tarkasteluhorisontista sekä yrityksen nykyisestä asemasta markkinoilla. Tutkimukset myös osoittavat, että sinisen meren strategia voi tehdä kilpailusta merkityksetöntä tietyllä aikavälillä. Etenkin 10-15 vuoden aikavälillä voidaan esittää kilpailun olevan yritykselle merkityksetöntä. Tutkimustulosten mukaan sinisen meren strategia sisältää kuitenkin merkittäviä riskejä koko strategiaprosessin ajan. Voidaan esittää sinisen meren strategia mahdollistavan kannattavan kasvun ilman varteenotettavaa kilpailua, mutta sisältävän myös suuria riskejä. Sinisen meren strategiaa voidaan pitää täten suuren mahdollisuuden ja riskin strategiana. Tutkimustulosten perusteella voidaan kuitenkin esittää, että sinisen meren strategian todennäköiset vaikutukset riippuvat merkittävästi kontekstista, jossa strategia toteutetaan. Sinisen meren strategiaa suunniteltaessa olisikin tärkeää arvioida tarkasti, kuinka sopiva sinisen meren strategia on juuri kyseiselle yritykselle
Varhaiskasvatuksen opettajien mentalisaatioon perustuva reflektiivinen kyky alle kolmevuotiaiden lasten haastavien tunneilmaisujen aikana
No full textTutkimuksen tavoitteena oli tutkia varhaiskasvatuksen arjessa tapahtuvaa opettajien ja alle kolmevuotiaiden lasten välistä vuorovaikutusta lasten haastavien tunneilmaisujen aikana. Opettajien ja lasten välistä vuorovaikutusta tarkasteltiin tässä tutkimuksessa opettajien mentalisaatioon perustuvan reflektiivisen kyvyn näkökulmasta. Mentalisaatiolla tarkoitetaan opettajan kykyä pohtia ja ymmärtää lapsen ulkoisen käytöksen takana olevia mielentiloja, kuten tunteita ja kokemusmaailmaa. Opettajan reflektiivisellä kyvyllä puolestaan tarkoitetaan mentalisaatioon perustuvaa toimintaa, jossa opettaja kykenee sanoittamaan lapsen tunnetilaa ja kokemusmaailmaa lapsen haastavien tunneilmaisujen aikana. Tutkimuksen tarkoituksena oli ensinnäkin selvittää sitä, millaisina reagointitapoina varhaiskasvatuksen opettajien reflektiivinen kyky ilmenee alle kolmevuotiaiden lasten haastavien tunneilmaisujen aikana. Toisekseen tutkimuksessa selvitettiin sitä, millä tavoin opettajat ilmentävät reflektiivistä kykyä sanoittamalla omaa ja lapsen kokemusmaailmaa näissä tilanteissa jälkeenpäin näytettävien videotallenteiden perusteella. Kolmanneksi selvitettiin sitä, minkä tekijöiden opettajat kokivat vaikuttavan mentalisaation onnistumiseen alle kolmevuotiaiden lasten ryhmässä.
Alle kolmevuotiaiden lasten haastavilla tunneilmaisuilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa lasten levottomuutta, uhmakkuutta, aggressiivisuutta, vetäytymistä ja voimakkaita tunteenpurkauksia. Näitä tunneilmauksia on aiempien tutkimusten mukaan pidetty varhaiskasvatuksen henkilöstöä kuormittavimpina. Teoreettisessa viitekehyksessä korostetaan haastavien tunneilmaisujen olevan osa lasten normaalia kehitystä ja kasvattajien vastuuta tukea lapsia näiden tunteiden säätelyssä. Tämän tutkimuksen keskeisenä näkökulmana on, että varhaiskasvatuksen opettajan mentalisaatioon perustuva reflektiivinen kyky vastaa parhaalla mahdollisella tavalla lapsen tunnesäätelyavun tarpeisiin ollen avaimena lapsen ulospäin haastavana ilmenevän käytöksen syiden ymmärtämiselle sekä lapsen tarpeiden mukaiseen reagointitapaan.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa oli kohdennetun etnografian piirteitä. Tutkimukseen osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelivät alle kolmevuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä. Tutkimuksen aineistoksi kerättiin menetelmätriangulaatiota hyödyntäen sekä videoitua havainnointiaineistoa että tutkittavien opettajien teemahaastatteluaineistoa. Videoaineiston analysoinnissa sovellettiin Ericksonin (1992) laadullista mikroanalyysiä teoriaohjaavasti. Haastatteluaineisto puolestaan analysoitiin hyödyntämällä sekä teoriaohjaavaa että aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen tuloksissa opettajien reflektiivinen kyky ilmeni viitenä erilaisena reagointitapana. Opettajien toimivan mentalisaation luokka jakautui kahteen erilaiseen reagointitapaan. Näistä toinen kuvasi reflektiivisen kyvyn ilmentämistä ja toinen mentalisaatiota ilman sen sanoittamista lapselle. Lapsen tunteiden sanoittamista tapahtui huomattavan harvoin, vain alle kymmenessä prosentissa kaikista tilanteista. Opettajien puutteellinen mentalisaatio ilmeni kolmena erilaisena reagointitapana. Nämä reagointitavat ilmenivät opettajien käytöksessä siten, että he joko eivät reagoineet millään tavalla lapsen tunneilmaisuun, heidän reagointitapansa oli negatiivissävytteistä tai reagointi oli ristiriitaista vaihdellen sekä toimivan että puutteellisen mentalisaation muotoja. Opettajat kuitenkin kykenivät jälkeen päin näytettyjen videotallenteiden perusteella ilmentämään reflektiivistä kykyä kaikissa tilanteissa. He toivat haastatteluissa runsaasti esille omia arvojaan, periaatteitaan ja kasvatustiimissä sovittuja käytänteitä, joiden voidaan katsoa tukevan toimivan mentalisaation esiintymistä vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Opettajat eivät kuitenkaan kokeneet saaneensa koulutuksestaan juurikaan valmiuksia vuorovaikutukseen alle kolmevuotiaiden lasten kanssa, vaan kokivat sen perustuvan pääosin omiin henkilökohtaisiin valmiuksiin ja tulkintoihin. Mentalisaation toteutumisen haasteista he nostivat voimakkaasti esiin kokemuksensa resurssien puutteellisuudesta ja oman jaksamisensa rajallisuudesta alle kolmevuotiaiden lasten varhaiskasvatuksessa.
Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että tutkituilla opettajilla on lähtökohtaisesti toimiva reflektiivinen kyky, mutta se ilmenee osittain puutteellisin tavoin arjen vuorovaikutustilanteissa. Tutkimustulosten myötä ilmeni tarvetta mentalisaation toteutumista tukeviin täydennyskoulutuksiin sekä riittävien resurssien varmistamiseen. Jatkotutkimukset ovat tarpeen ilmiön syvällisempään ymmärtämiseen sekä opettajien mentalisaation ilmentämisessä tarvittavien valmiuksien kehittämiseksi
Luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä suomi toisena kielenä -oppilaiden opettamisesta
No full textTässä tutkielmassa tutkitaan sitä, minkälaisia näkemyksiä luokanopettajaopiskelijoilla on suomi toisena kielenä -oppilaiden opettamisesta. Suomen jokaisessa maakunnassa opiskelee S2-oppilaita vuosiluokilla 1-6. Vuosina 2010-2018 S2-oppilaiden määrä on ollut nousujohdanteinen. Voidaan siis olettaa, että valmistuttuaan työelämään lähtevät luokanopettajat kohtaavat S2-oppilaita ainakin jossain vaiheessa työuraansa. Tällöin olisi tärkeää, että heillä olisi valmiuksia S2-oppilaiden opettamiseen. S2-oppilaat opiskelevat koulussa sekä suomen kieltä että oppisisältöjä suomen kielellä, joten he tarvitsevat kielitietoista opetusta. Kielitietoisuus on tärkeä osa monikulttuurisessa kouluympäristössä, joten jokaisella opettajalla tulisi olla valmiuksia toimia kielitietoisesti. Kun tutkitaan luokanopettajaopiskelijoita nähdään, mitkä seikat ova heidän mielestään tarpeellisia ja mitkä asiat taas jäävät vähemmälle huomiolle.
Tutkimuksen aineisto kerättiin eläytymismenetelmällä luokanopettajaopiskelijoilta (N=21). Aineistonkeruun välineenä toimi sähköinen lomake. Tutkimus on laadullinen. Aineisto kerättiin tammi-helmikuussa 2020. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimus luo katsauksen siihen, minkälaisia näkemyksiä luokanopettajaopiskelijoilla on suomi toisena kielenä -oppilaiden opettamisesta. Tuloksista voidaan päätellä, minkälaisia näkemyksiä luokanopettajaopiskelijoilla on siitä, minkälaiset tekijät joko edesauttavat S2-oppilaiden tukemista tai luovat haasteita luokanopettajien arkeen. Vastaajien mukaan riittävät resurssit, erilaiset yhteistyön muodot, S2-oppilaille tarkoitetut materiaalit sekä opettajien kouluttautuminen mahdollistavat S2-oppilaiden tukemisen. Resursseista etenkin koulunkäynninohjaaja sekä erityisopettaja olivat merkittävässä osassa. Luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksen mukaan haastaavaa olisi, jos resursseja ja materiaaleja ei olisi tarpeeksi ja jos opettajalla itsellään ei olisi osaamista tai riittäviä valmiuksia. Tällöin riittämättömyyden, stressin ja turhautumisen tunteet olisivat läsnä. Sekä S2-, että muutkin oppilaat turhautuisivat eikä opettaja voisi toteuttaa opetussuunnitelman mukaista opetusta.
Luokanopettajaopiskelijoiden vastauksista puuttui miltei kokonaan oman äidinkielen opetus. Tämän voidaan nähdä merkitsevän sitä, etteivät luokanopettajaopiskelijat joko tiedä, että oman äidinkielen opetusta on tarjolla tai sitten he eivät pidä sitä merkittävänä. Voidaan kuitenkin olettaa, ettei oman äidinkielen opetukseen tutustuminen ole ollut merkittävässä osassa tai lainkaan esillä luokanopettajakoulutuksessa. Tutkimusta voidaan hyödyntää esimerkiksi opettajankoulutuksen sisältöjä pohdittaessa