47495 research outputs found
Sort by
Videopelit median kehyksissä: Median tavat kehystää videopelejä koskevaa uutisointia
No full textTämä pro gradu -tutkielma käsittelee iltapäivälehdissä esiintyviä uutisia videopeleistä sekä median tapoja kehystää niitä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisia erilaisia kehyksiä iltapäivälehdet käyttävät puhuessaan videopeleistä ja niiden vaikutuksista. Tämän lisäksi tarkastelen millaisia mielikuvia iltapäivälehdet luovat aiheesta sekä millaisia sävyjä tai puhetapoja artikkeleissa esiintyy. Aineistona tutkimukselle toimii 40 Iltalehden ja Ilta-Sanomien verkkosivuilla julkaistua artikkelia, joissa mainitaan väkivaltaiset videopelit tai pelien sisältämä väkivalta.
Aineiston rajaus toteutettiin perustuen aiempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun videopelien vaikutuksista. Yhteiskunnassa on jo pitkään ollut esillä huoli siitä, että väkivaltaisten videopelien sisältö voi vaikuttaa lapsiin ja nuoriin lisäämällä heidän väkivaltaista käytöstään. Aihetta on myös tutkittu jo useiden vuosien ajan, mutta tilannetta monimutkaistaa lukuisat ristiriitaiset tutkimustulokset, joissa osassa yhteys on pystytty osoittamaan ja osassa sitä ei esiintynyt lainkaan. Tämän vuoksi väkivaltaisia videopelejä koskeva uutisointi myös mediassa on usein ristiriitaista ja luo hyvin erilaisia käsityksiä pelien vaikutuksista hyvinvointiin.
Nojaudun tutkimuksessani mediantutkimuksen näkökulmaan, jossa media ei ole vain ulkopuolinen uutisia raportoiva toimija. Artikkeleita kirjoittaessa toimittajien tekemät valinnat sisällöstä ja näkökulmasta ovat osa sitä määrittelyprosessia, jossa aiheeseen liittyviä käsityksiä ja mielikuvia määritellään. Se, mitkä uutiset pääsevät mediassa näkyville, mitä faktoja aiheesta kerrotaan ja keiden äänien annetaan artikkeleissa kuulua vaikuttavat siihen, millaista käsitystä aiheesta mediassa rakennetaan ja miten aihe lopulta kehystetään. Tässä median prosessissa muotoutuvat myös käsityksemme terveydestä ja sairaudesta, sekä rajoista näiden käsitteiden ympärillä. Tämän vuoksi hyvinvointia koskevan informaation ja median suhdetta onkin usein järkevää tarkastella terveysviestinnän näkökulmasta, jonka piiriin laajasti käsitettynä voidaan katsoa kuuluvan kaiken hyvinvointia koskevan viestinnän aina journalismista viihteeseen. Tästä näkökulmasta katsottuna median tuottamat uutiset ovat osa terveysviestintää, jossa määritettään videopelien vaikutusta hyvinvointiin.
Tutkimukseni metodologisen pohjan artikkelien sisällön tarkasteluun luo kehysanalyysi, joka on suosittu tapa lähestyä media-aineistoja. Analyysin avulla on mahdollista jäsentää mielekkäästi erilaisia ja osin limittäisiä tapoja, joilla media kehystää jotakin aihetta. Samalla se myös tarjoaa tavan etsiä kehyksiin syntyviä sisäänrakennettuja oletuksia tai ennakkoluuloja, joita tavallisesti voi olla vaikea huomata. Analyysin avulla aineistostani hahmottui neljä kehystä, joista ensimmäisessä painottui videopelien menestys viihdemuotona ja pelien yhteiskunnallistaloudellinen rooli. Toisessa kehyksessä keskeiseksi nousivat videopelien aikaan saamat haitalliset vaikutukset erityisesti lapsille ja nuorille, kun taas kolmannessa kehyksessä lähestyttiin videopelejä niiden moninaisten hyötyjen näkökulmasta. Neljännessä kehyksessä keskiöön nousivat vanhemmat ja vanhemmuus, joille videopelit esitettiin haasteena.
Johtopäätöksenä tutkimuskysymyksiini voin todeta iltapäivälehtien jäsentävän videopelien vaikutuksia ja pelien asemaa yhteiskunnassa hyvin eri tavoin. Yhteiskunnallisen roolin ja hyötyjen kehykset määrittivät videopelejä pääosin positiivisesta näkökulmasta, kun taas haittojen ja vanhemmuuden haasteiden kehyksissä videopelit näyttäytyivät pääosin negatiivisessa valossa. Kaikissa kehyksissä esiintyi kuitenkin erilaisia sävyjä, jotka monipuolistivat kehystystapojen luomia käsityksiä laajemmiksi ja moninaisemmiksi. Kehykset kuitenkin päätyivät jossain määrin toistamaan videopelien tutkimuskentän ristiriitaisuutta, jossa vallitsee selkeä vastakkainasettelu suhteessa käsityksiin videopelien vaikutuksista. Vaikka kehykset esiintyivät artikkeleissa osin limittäin, oli suurimmassa osassa artikkeleista suhtautuminen videopelien vaikutuksiin selkeästi joko positiivinen tai negatiivinen. Otoksessa esiintyi myös useita erilaisia äänensävyjä, jotka lukijalle kuvastivat kirjoittajan käsitystä artikkelissa esiintyvästä asiasta. Nämä äänensävyt olivat useasti jakautuneet positiivisiin tai negatiivisiin puhetapoihin ja sanavalintoihin sen mukaan nähtiinkö videopeleillä olevan positiivisia vai negatiivisia vaikutuksia
Aktiivilieteprosessin energiatehokkuuden ja ravinnekierron kehittäminen
No full textTähän asti jätevedenpuhdistamoiden tärkein tehtävä on ollut poistaa jätevedestä orgaanista ainesta ja ravinteita. Tämä on välttämätöntä vesistöjen suojelemiseksi, mutta kuluttaa paljon energiaa ja kemikaaleja, joiden tuotannolla on omat ympäristövaikutuksensa. Jätevedenpuhdistuksen ekologisen kestävyyden kehittämisessä energian ja ravinteiden talteenotto ovat keskeisessä roolissa. Energian ja ravinteiden talteenoton myötä jätevedenpuhdistus ei ainoastaan kuluta resursseja vaan myös tuottaa niitä.
Tämä työ on kirjallisuuskatsaus jätevedenpuhdistuksessa hyödynnetyn aktiivilieteprosessin energiatehokkuudesta ja ravinnekierrosta. Työn tavoitteena on selvittää, mitkä ovat prosessin ongelmakohdat energiatehokkuuden ja ravinnekierron näkökulmasta sekä millaisia keinoja niiden ratkaisemiseksi on kehitetty.
Energiatehokkuuden parantamiseksi tulee pienentää prosessin energiankulutusta ja kasvattaa jätevedestä tuotetun energian osuutta. Vaikuttavin keino pienentää prosessin energiankulutusta on optimoida ilmastamista, jonka osuus jätevedenpuhdistamon kokonaisenergiankulutuksesta on noin 50 %. Ilmastuksen energiankulutuksen vähentämisessä tärkeitä tapoja ovat jäteveden esikäsittelyn tehostaminen, nitrifikaation tilan seuraaminen ja typpipitoisten rejektivesien erillinen käsitteleminen. Ilmantarpeen määrittämisessä ja siihen reagoimisessa prosessiautomaation merkitys on keskeinen.
Tärkein keino tuottaa jätevedestä energiaa on mädättää lietettä anaerobisissa olosuhteissa, jolloin muodostuu biokaasua. Jäteveden esikäsittelyn tehostaminen parantaa myös biokaasun tuottoa, koska sen ansiosta orgaaninen aines saadaan tehokkaammin talteen. Muita keinoja biokaasun tuoton parantamiseksi ovat lietteen esikäsittelymenetelmät ja lietteen ja ruokajätteen yhteismädätys.
Jäteveden ammoniumtyppeä tulisi ottaa talteen, koska sekä ammoniumin poistaminen jätevedestä että ammoniakin teollinen tuotanto Haber–Bosch-prosessissa ovat energiaintensiivisiä prosesseja. Kokonaistypenpoisto kuluttaa nitrifikaation vaatiman ilmastamisen takia paljon energiaa, ja Haber–Bosch-prosessin arvioidaan kuluttavan jopa 1–2 % maailmassa käytetystä energiasta. Ammonium talteenotetaan strippaamalla se ammoniakkikaasuksi ja adsorboimalla kaasu happamaan liuokseen.
Fosforin talteenottoon kannustavat sen varantojen rajallisuus ja epätasainen jakaantuminen maapallolla. Fosforin talteenottaminen on väistämätöntä, koska lopulta sen raakavarannot loppuvat. Talteenottamalla fosforia parannettaisiin myös paikallisen ruoantuotannon omavaraisuutta, koska tällä hetkellä lähes kaikki valtiot ovat riippuvaisia ulkomaisen fosforin tuonnista. Hyvin Suomen olosuhteisiin soveltuvia talteenottotekniikoita ovat fosforin jälkisaostaminen RAVITA-prosessissa tai fosforin talteenottaminen lietteenpolton tuhkasta PAKU-prosessissa.
Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella aktiivilieteprosessin energiatehokkuus ja ravinnekierto ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa, minkä takia niiden tarkastelu rinnakkain on hyödyllistä. Pienentämällä energiankulutusta ja parantamalla biokaasun tuottoa voi jätevedenpuhdistamoista tulla energiaomavaraisia ja energiaa tuottavia laitoksia. Tässä ammoniumin poistolla ja talteenotolla on tärkeä rooli. Jätevirtojen fosforin talteenottaminen taas on elintärkeää ruoantuotannon turvaamiseksi nyt ja tulevaisuudessa
Feministisen talouden teorian ajatukset ja niiden vertailu Feministisen puolueen, SDP:n ja Vihreän liiton ohjelmissa
No full textTutkielmassa tarkastellaan ja vertaillaan, miten feministisen talousteorian ymmärrys taloudesta sosiaalisena varustamisena näkyy Feministisen puolueen, Sosialidemokraattisen puolueen ja Vihreän liiton ohjelmissa. Tarkasteltavat puolueet ovat joko julistautuneet feministisiksi tai todenneet feministisen ymmärryksen taloudesta ohjaavan politiikkaansa. Tutkielman aineistona on käytetty puolueiden tuoreimpia yleis- tai tavoite- ja vaaliohjelmia. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Miten feministisen sosiaalisen varustamisen teorian ajatukset näkyvät Feministisen puolueen, SDP:n ja Vihreiden ohjelmissa? 2) Miten Feministisen puolueen, SDP:n ja Vihreiden ohjelmista välittyvät feministisen sosiaalisen varustamisen teorian ajatukset eroavat toisistaan? Tutkielmassa käytetty metodi on teorialähtöinen sisällönanalyysi.
Kun taloutta tarkastellaan sosiaalisena varustamisena, otetaan huomioon yhteiskunnassa tehty palkaton työ ja hoivatyö, nähdään ihmisten hyvinvointi keskeisenä talouden tavoitteena, huomioidaan talouden lopputulosten lisäksi talouden prosessit ja niihin liittyvät valtasuhteet, huomioidaan eettisen kannanoton välttämättömyys osana talouden analyysia ja otetaan ihmisten väliset risteävät eli niin kutsutut intersektionaaliset erot huomioon osana taloudellisia päätöksiä.
Kaikkien tarkastelussa mukana olleiden puolueiden ohjelmista löytyy kohtia, jotka ovat yhteneväisiä talouden sosiaalisen varustamisen teorian osa-alueiden kanssa. Esimerkiksi Feministisen puolueen ohjelmissa korostuu hoivan ja palkattoman työn näkeminen tuottavana osana taloutta, ihmisten hyvinvointi talouden ensisijaisena tavoitteena ja ihmisten välisten erojen huomioiminen. SDP:n ja Vihreiden ohjelmissa korostuu talouden prosessien merkitys osana taloutta, minkä lisäksi Vihreiden ohjelmissa painottuu ympäristön hyvinvointi talouden tavoitteena. Toisin kuin muista ohjelmista, Vihreiden ohjelmista ei löydy annetuilla hakuehdoilla kohtia, joissa käsiteltäisiin talouden ja palkattoman työn tai hoivan välisiä yhteyksiä
Fortnite on sirpalesukupolven yhteinen kokemus : Opettajien näkemyksiä Fortnitesta
No full textTässä tutkimuksessa selvitetään opettajien näkemyksiä pelistä nimeltä Fortnite. Fortnite on ollut viimeiset vuodet esillä niin julkisuudessa, kuin oppilaiden puheissa ja tekemisissä. Keskustelu on pyörinyt pääasiassa pelin ikärajan (PEGI 12) noudattamatta jättämisessä, pelin pelaamisen aiheuttamista vaikutuksista sekä Fortniten luomasta tanssi-innostuksesta. Tästä keskustelusta syntyikin idea tutkimukseen ja tutkimuskysymysten muodostumiseen.
Tutkimus on kvantitatiivinen. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka jaettiin kahteen eri opettajille suunnattuun Facebook-ryhmään. Vastauksia kertyi yhteensä 254 kappaletta. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla tekemällä pääasiassa frekvenssilaskelmia ja ristiintaulukointeja. Kysymysten välistä korrelaatiota tutkittiin Spearmanin korrelaatiokertoimen avulla.
Tämä tutkimus vastaa seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten opettajat suhtautuvat Fortniteen? 2. Miten opettajat suhtautuvat ikärajoihin? 3. Miten opettajat suhtautuvat Fortniten sivuilmiöihin? Lisäksi tutkimus selvittää miten opettajien kokemus Fortnitesta tai harrastuneisuus pelejä kohtaan vaikuttaa kysymyksiin vastaamiseen.
Tutkimus osoitti, että opettajat, jotka ovat pelanneet Fortnitea suhtautuvat peliin positiivisemmin kuin ne, jotka eivät olleet peliä itse pelanneet. Yleisesti ottaen opettajat eivät kokeneet Fortniten pelaamista hyödyksi oppilaille. Kyselyyn vastanneet opettajat suhtautuvat videopelien ikärajoihin tiukemmin kuin muihin ikärajoihin. Pelaamisen harrastuneisuuden ja ikärajoihin kevyemmin suhtautumisen välillä löytyy tilastollisesti merkitsevä yhteys. Opettajat suhtautuvat Fortnite-tansseihin positiivisesti, mutta muihin sivuilmiöihin negatiivisesti. Opettajat eivät myöskään olleet innoissaan Fortniten saapumisesta alakouluun koulutöiden muodossa, sillä vajaa puolet opettajista piti niitä sopimattomina. Kuitenkin Fortnite on otettu mukaan opetukseen, sillä reilu enemmistö on tanssinut Fortnite-tansseja oppitunneilla.
Tutkimusta voisi monipuolistaa selvittämällä opettajien näkemyksiä aiheesta myös laadullisesti. Tutkimuksen tulosten perusteella jatkotutkimusaiheena voisi kartoittaa mitkä tekijät vaikuttavat opettajien tiukempaan suhtautumiseen digitaalisia pelejä kohtaan niin ikärajojen kuin asenteiden puolesta. Tämä olisi tärkeää, jotta hahmotetaan kuinka laajasti opettajat ymmärtävät kasvavaa digitaalisten pelien kulttuuria ja sen vaikutuksia kouluun ja lapsiin
”Pitäs nähdä se kaikki osaamispotentiaali mikä meillä on”: Hoitoalan ammattilaisten jäsennyksiä työstä, työntekijyydestä ja työelämän arvostuksista
No full textHoitoalan työntekijöiden julkisessa kuvassa on kautta aikojen korostettu henkilökohtaisia ominaisuuksia ja hyveitä, ja yhä edelleen näkemys työntekijän persoonallisuuden keskeisestä roolista hoitotyössä vaikuttaa varsin laajalti hyväksytyltä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, mistä hoitoalan työntekijät itse puhuvat silloin, kun he puhuvat työstään, työntekijyydestä ja työelämään liittyvistä arvostuksista. Tutkielman ensimmäisenä kiinnostuksen kohteena oli se, miten ja millaisin käsittein hoitoalan työntekijät jäsentävät itseään ja kokemuksiaan työntekijöinä sekä työelämän arvostuksia. Toisena kiinnostuksen kohteena oli se, millä tavoin ajatus persoonallisuuspiirteiden vaikutuksesta työntekijyyteen ilmenee näissä kuvauksissa.
Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka laajempana teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Tutkielman aineisto koostuu 15 hoitoalan ammattilaisen haastattelusta, jotka tehtiin keväällä 2019. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineistoa analysoitiin laadullista sisällönanalyysia menetelmänä käyttäen.
Haastateltavien tavoissa jäsentää itseään ja kokemuksiaan työntekijänä näkyivät erilaiset työn vaatimat kompetenssit. Työstä, työntekijyydestä ja työhön liittyvistä arvostuksista puhuttiin työssä tarvittavan osaamisen kautta. Haastateltavien kuvauksissa tulivat esille vuorovaikutusosaaminen, stressinsietokyky, kyky huolehtia omasta jaksamisesta, tietotekninen osaaminen ja eettinen osaaminen. Haastateltavat toivat esiin näkemyksen, jonka mukaan alan lisääntyneet vaatimukset tehokkuudesta luovat rajoitteen oman osaamisen hyödyntämiselle. Haastateltavien jäsennyksissä näkyi myös ajatus siitä, että hoitoalan työntekijöiden osaaminen on yleisesti väheksyttyä.
Haastateltavien kuvauksissa toistuivat neljä persoonallisuuden piirteisiin viittaavaa ilmausta: luotettavuus, empaattisuus, joustavuus ja sosiaalisuus. Mainitut persoonallisuuden piirteet kytkettiin kuitenkin useimmiten toiminnalliseen kontekstiin ja ne nähtiin muuttuvina, eli niitä ei käsitelty yksilön pysyvinä, sisäsyntyisinä ominaisuuksina. Haastateltavat käyttivät piirrekategorioita kuvaamaan jotakin työssä tarvittavaa tai arvostettavaa taitoa, kykyä, osaamista tai toimintaa. Niiden kautta myös suhteutettiin omaa persoonallisuutta työn vaatimuksiin. Kiinnostava havainto oli myös se, että yhtäältä haastateltavat käyttivät ilmaisua työn tekemisestä omalla persoonalla, mutta toisaalta korostivat ammatillisen roolin merkitystä.Throughout history, personal attributes and virtues have been highlighted in the public image of the workers in the caring industry, and still to this day, it seems to be a widely accepted view that the personality of the worker plays an important role. The goal of this master’s thesis is to find out what the workers of the caring industry talk about when they talk about their work, themselves as professionals and the valuations of the working life. The first point of interest of the thesis was to hear how, and in what kind of terms, the workers of the caring industry construct themselves and their experiences as employees, as well as the valuations of the working world. The second point of interest was seeing how the idea that personality traits have an impact on one’s working comes up in these depictions.
My thesis is a qualitative research that uses social constructionism as its broader theoretical-methodological framework. The data of this thesis consists of 15 interviews with professionals in the caring industry, that were conducted in the spring of 2019. The interviews were conducted as semi-structured theme interviews. The data was analysed using qualitative content analysis.
The significance of the different competences required in the work of the interviewees was noticeable in the way they constructed themselves and their experiences as an employee. Interviewees talked about work, themselves as professionals and valuations of working life in terms of skills and abilities needed in the work. Interactional skills, stress tolerance, the ability to care for one’s own well-being, IT skills and ethical skills came up in the interviews. The interviewees expressed the view that the increasing demand for efficiency in the industry has restricted their ability to utilise their skills. Also noticeable in the constructions of the interviewees was the idea that the expertise of the caring industry workers is generally undervalued.
References to four personality traits were repeated in the depictions of the interviewees: reliability, empathy, flexibility and sociability. The mentioned personality traits were, however, positioned in context of action and they were seen changeable, so they were not considered stable and intrinsic qualities of individual. The interviewees used trait categories to describe skills, abilities, competences and actions that were required or appreciated in the work. Trait categories were also used to mirror one’s own personality to the requirements of the work. Another interesting observation was that on one hand the interviewees used the expression of “putting their own personality into their work” but on the other hand they put emphasis on the importance of the professional role
”Just another crummy power tip” – Vallan keinot Margaret Atwoodin teoksessa The Handmaid’s Tale
No full text
Komediaa, draamaa ja historiaa: Kotimaisen elokuvan sisällölliset muutokset ja katsojakäyttäytyminen vuosien 1990–2004 aikana
No full textSuomalainen elokuva koki 1990-luvun laman myötä syvän takaiskun, kun katsojaluvut romahtivat heikon taloustilanteen vuoksi. Elokuva kuitenkin elpyi vuosituhannen vaihteeseen mennessä, mutta elpymistä on ollut vaikea selittää yksittäisellä syyllä. Tämän kandidaatin työn tehtävä on tarkastella vuosien 1990–2004 aikana ensi-iltansa saaneita kotimaisia elokuvia ja tutkia, onko elokuvan sisällöllisillä muutoksilla ollut vaikutusta nousseisiin katsojalukuihin. Tutkimus tehtiin tutkimalla kyseisten vuosien aikana tuotettujen kotimaisten elokuvien lajityyppejä.
Tutkimus toteutettiin ensisijaisesti tilastoimalla kotimaisten elokuvien lajityyppejä määrällisesti. Tämän jälkeen tuloksia peilattiin yhteiskunnallisin ilmiöihin ja erilaisiin sosiologian teorioihin. Tutkimus on siis yhdistelmä määrällistä ja laadullista tutkimusta. Kaikkia aikavälin pitkiä kotimaisia elokuvia ei laskettu mukaan, vaan elokuvat valikoitiin kynnysarvon mukaan, joka määriteltiin katsojamäärien perusteella. Näin tulokset peilasivat katsojakäyttäytymistä eivätkä niinkään elokuvateollisuutta.
Tutkimus osoitti, että laman aikana komediaelokuvan suosio oli runsasta, mutta 1990- vuosikymmenen jälkipuoliskolla sen katsojaluvut romahtivat. Tämän lisäksi lajityyppejä katsottiin paljon laaja-alaisemmin laman jälkeen. Erityisesti historiallinen, musiikki-, elämäkerta- ja nuortenelokuva saivat 1990-luvun loppupuolella huomattavasti enemmän suosiota.
Tutkimuksen lopullisena tuloksena oli, että katsojien lajityyppimieltymysten muutokseen vaikutti ainakin talouden ailahtelu, elokuvan sosiologisen roolin muutos, katsojasegmentin muutos, tehostunut markkinointi sekä vanhat ja uudenlaiset asenteet. Keskeisimpänä argumenttina oli elokuvan yhteiskunnallisessa roolissa tapahtunut sosiologinen muutos
”Ei ollut mikään huono mies minun isäni, sota vain ei ole nuoren nuoren miehen tie": Isäsuhde suomalaissotilaiden lasten muisteluissa toisen maailmansodan varjossa
No full textTämä pro gradu -tutkielma käsittelee suomalaisten sotilaiden lasten muistelua isäsuhteestaan toisen maailmansodan aikana sekä jälkeen, sotatraumojen ja sodan aiheuttamien mielenterveysongelmien valossa. Muistelut on kerätty 1.10.2015–31.5.2016 välisenä aikana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston keruuna tutkijatohtori Antti Malisen aloitteesta. Sotilaiden lapset ovat saaneet vapaasti lähettää muistelmiaan hyödyntämällä vastaamisen tueksi annettuja kysymyksiä tai vastaamalla ilman niitä. Tutkielmassa keskitytään lasten muistoihin isästä pääsääntöisesti sodan jälkeen, mutta myös osittain sota-aikana. Tarkoituksena on lasten näkökulmasta selvittää, miten rintamalla olo on vaikuttanut miesten kykyyn olla isä lapsilleen.
Keruun vastauksista mukaan on valittu sellaiset henkilöt, jotka kertovat isästään ja, joiden isä on ollut tavalla tai toisella rintamalla sekä palannut sieltä takaisin perheensä elämään. Valituista suurin osa on naisia, mutta vastauksia on myös miehiltä. Monet ovat vastanneet omalla nimellään, mutta joidenkin kohdalla vastaus on nimetön tai niissä käytetään nimimerkkiä. Osa vastaajista on elänyt itse sota-aikana ja muistaa isänsä ennen sotaa sekä tämän jälkeen. Osa taas on syntynyt sota-aikana, eli ei muista ajasta mitään, tai on syntynyt vasta sodan jälkeen. Muisteluissa kerrottavat asiat ovat pääsääntöisesti kaikki vastaajien omia muistoja, ja tällaisina niitä tarkastellaankin. Jotkin asiat muistelijat ovat kuulleet muilta ihmisiltä. Esimerkiksi ne, joilla ei itsellään ole muistoja isästä ennen sotaa, ovat voineet kuulla sukulaisiltaan, millainen isä on ollut ennen ja millaiseksi hän on muuttunut sodan myötä.
Muistoja isästä ja tämän käytöksestä on paljon. Sota on vaikuttanut monin eri tavoin perheiden elämään ja siihen, millainen suhde isään on voinut kehittyä. Eniten kerrottuja asioita ovat isän alkoholin käyttö. Sodan jälkeen monen miehen päihteiden käyttö lisääntyi, vaikka esimerkiksi alkoholismia oli esiintynyt jo ennen sotaakin. Moni vastaaja kertoo isänsä alkoholin käytöstä ja tämän seurauksista, mutta myös se mainitaan, jos isä ei käyttänyt alkoholia. Päihteiden käyttöön liittyi toisinaan aggressiivisuutta ja väkivaltaa, mutta tällaista käytöstä esiintyi paljon myös selvinpäin. Moni muistaa isän nähneen painajaisia sodasta ja osan kohdalla se on vaikuttanut myös muun perheen elämään.
Suhde isään on osalla ollut etäinen ja vaikea. Osa taas kokee isän rakastaneen ja tämän olleen tärkeä hahmo elämässä. Osalla taas kokemukset vaihtelevat ja on vaikea määrittää, millainen suhde on todellisuudessa ollut. Kaikkien isä ei kohdellut lapsiaan tasavertaisesti. Joidenkin kohdalla isä oli paljon ankarampi sisaruksia kohtaan tai toisin päin. Osittain kohtelun vaihtelu liittyi sukupuoleen ja lasten ikään. Isän ja äidin suhdetta kuvataan yleisemmin muiden asioiden kautta tai negatiivisessa valossa, mutta osa muistelee myös aitoa rakkautta vanhempiensa välillä