47495 research outputs found
Sort by
Toimitusketjun vastuullisuusriskit ICT-alalla ja niiden hallinta ostajayrityksen toimesta
No full textPeruskoulun 8.-9. luokan oppilaiden itsearvioidut vaikeudet koulunkäynnissä ja opiskeluhuollon palvelujen käyttö: Kouluterveyskysely 2017
No full textLasten ja nuorten koulunkäyntiin liittyvät vaikeudet ovat lisääntyneet. Vaikeudet ovat yhteydessä fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin sekä lisäävät riskiä syrjäytymiskehitykseen. Opiskeluhuollon tehtävänä on koulunkäynnin tukeminen ongelmatilanteissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata peruskoulun 8.-9. luokan oppilaiden koulunkäynnin vaikeuksia ja niiden esiintyvyyttä sekä tutkia koulunkäynnin vaikeuksien yhteyttä opiskeluhuollon palveluiden käyttöön. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa opiskeluhuollon palveluiden ja ennaltaehkäisevien palveluiden kehittämiseen. Tutkimuksen aineistona oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kouluterveyskysely 2017 (N = 73 680). Koulunkäynnin vaikeuksien ja opiskeluhuollon palveluiden käytön välisen yhteyden osoittamiseen käytettiin tilastollisina menetelminä ristiintaulukointia ja multinomiaalista regressioanalyysia. Aineistoa käsiteltiin sukupuolittain.
Tutkimuksen tulosten mukaan vaikeudet koulunkäynnissä olivat yleisiä, 10,0-33,2 %:lla 8.-9. luokan oppilaista oli erilaisia itsearvioituja koulunkäynnin vaikeuksia melko paljon tai erittäin paljon. Eniten vaikeuksia oli suullisessa esiintymisessä (33,2 %) ja kokeisiin valmistautumisessa (32,1 %), vähiten digitaalisten laitteiden käytössä (10,0 %). Joka viidennellä on vaikeuksia seurata opetusta oppitunneilla, vaikeuksia läksyjen tekemisessä, kokeisiin valmistautumisessa, vaikeuksia kirjoittamista, lukemista ja laskemista vaativien tehtävien tekemisessä sekä vaikeuksia tunnilla vastaamisessa. Opiskeluhuollon palveluista eniten käytettiin terveydenhoitajan palveluita (38,0 %) ja lääkärin palveluita (23,8 %), kuraattorin ja psykologin palveluita oli käyttänyt noin viidennes vastaajista. Tytöt käyttivät kaikkia opiskeluhuollon palveluita enemmän kuin pojat.
Itsearvioiduilla koulunkäynnin vaikeuksilla ja opiskeluhuollon palveluiden käytön välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys. Oppilaat, joilla oli enemmän vaikeuksia, käyttivät enemmän palveluita. Tytöt kuitenkin arvioivat vaikeuksiensa määrän useimmilla koulunkäynnin osa-alueella suuremmiksi kuin pojat. Lisäksi tytöt käyttivät kaikkia opiskeluhuollon palveluita enemmän kuin pojat, joilla on vastaava määrä vaikeuksia. Pojat arvioivat tyttöjä useammin, että heillä ei ollut tarvetta palveluille. Tarkasteltaessa ryhmää, joka ei ollut päässyt opiskeluhuollon palveluihin, vaikka oli yrittänyt, tulokset osoittavat, että suurempi määrä koulunkäynnin vaikeuksia johti heikompaan palvelutarpeen tyydyttymiseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Suomessa on puutteita opiskeluhuollon palveluiden saatavuudessa ja tasa-arvoisessa jakautumisessa. Kuntien keskeinen tehtävä on turvata varhainen apu ja tuki peruskoulussa sitä tarvitseville. Tämän tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että koulunkäynnin vaikeuksien arvioinnissa ja palveluntarpeen kokemisessa on sukupuolittunutta eroa. Poikien koulunkäyntiin liittyviä vaikeuksia tulisi pyrkiä tunnistamaan ja sukupuolten välistä eroa palveluiden käytössä pyrkiä kaventamaan
Maahanmuuttajien integroituminen osaksi yhteiskuntaa: Osaamiskeskuksen palvelut kotoutumisen tukena
No full textKirjanpitolakiuudistus pien- ja mikroyritysten kannalta: vaikutus oikeaan ja riittävään kuvaan sekä hallinnolliseen taakkaan
No full textVaatteiden impulssiostamisen ominaispiirteet
No full textImpulsiivisuus on osa ihmisen persoonaa ja ihmiset tekevät arjessaan jatkuvasti päätöksiä impulssien ohjaamana. Myös impulsiivisten ostopäätösten määrä on ollut kasvussa. Tämä on seurausta taloudellisesta vaurastumisesta, luottokorttien yleistymisestä sekä vähittäiskaupan tarjoamista uudenlaisista rahoitusmahdollisuuksista. Erityisesti vaatteiden ostopäätöksiä tehdään impulsiivisesti, eli ilman ennakkosuunnitelmaa ja yhtäkkisen impulssin seurauksena. Tämä on ristiriitaista, sillä vaatteisiin liitetään syvällisiä henkilökohtaisia merkityksiä ja vaateteollisuuden epäkohdat ovat nykypäivänä vahvasti esillä mediassa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää ja analysoida kuluttajien autenttisia kokemuksia vaatteiden impulssiostamisesta. Erityisenä mielenkiinnonkohteena ovat vaatteiden impulssiostamisen ominaispiirteet, eli ilmiölle ominaiset piirteet. Ominaispiirteiden tunnistamisen ja ymmärtämisen kautta tarkoituksena on luoda kokonaisvaltainen käsitys siitä, millaista vaatteiden impulssiostaminen on ja mitä merkityksellistä siihen liittyy. Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys havainnollistaa, mitä impulssiostamisella ylipäätään tarkoitetaan ja millaisia asioita siihen liitetään. Lisäksi teoriaosuudessa käydään lyhyesti läpi, millaista vaatteiden ostaminen ylipäätään on ja millaisia merkityksiä vaatteisiin liitetään.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti ja aineisto luotiin haastattelemalla kuluttajia, jotka olivat ostaneet impulsiivisesti minkä tahansa vaatteen mistä tahansa ostokanavasta viimeisen 12 kuukauden aikana. Haastatteluissa hyödynnettiin CIT -menetelmää ja kerätty aineisto koostui retrospektiivisistä kertomuksista. Tutkimukseen hyväksyttyjä haastatteluja kertyi yhteensä 9 kappaletta. Haastattelut nauhoitettiin ja nauhoitteet litteroitiin kirjalliseen muotoon, joka analysoitiin. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin ATLAS.ti -ohjelmistoa. Kirjallinen aineisto koodattiin yksityiskohtaisesti ja analysointi toteutettiin sisällönanalyysin menetelmin. Aineistosta tunnistettiin teoreettista viitekehystä hyödyntämällä sellaisia piirteitä, jotka kuvaavat vaatteiden impulssiostamista.
Tutkimuksen aineistosta tunnistettiin yhteensä kuusi ominaispiirrettä, joista viisi pohjautuu kirjallisuuskatsauksessa luotuun viitekehykseen. Nämä aiemmassakin kirjallisuudessa esiin nousseet ominaispiirteet ovat suunnittelemattomuus, reflektion puute, kiireellisyys, mielihyvä sekä ärsykkeelle altistuminen. Näiden ominaispiirteiden lisäksi aineistosta tunnistettiin analyysivaiheessa kuudes ominaispiirre, ainutlaatuisuus. Piirrettä ei aiemmassa tutkimuksessa ole yhdistetty impulssiostamiseen, vaikka sen merkitys yleisesti kuluttajakäyttäytymiseen onkin tunnistettu. Nämä aineistosta tunnistetut kuusi ominaispiirrettä kuvastavat sitä, mikä on ominaista vaatteiden impulssiostamiselle. Keskeisimpiä, erityisesti vaatteiden impulssiostamista määrittäviä, ominaispiirteitä ovat tämän tutkimuksen perusteella ainutlaatuisuus sekä mielihyvä. Kaikki ominaispiirteet eivät välttämättä esiinny jokaisessa impulsiivisessa vaateostoksessa, mutta ne ovat ilmiölle ominaisia. Nämä vaatteiden impulssiostamiseen yhdistetyt ominaispiirteet voivat esiintyä myös muissa ostamisen muodoissa ja muiden tuotekategorioiden tapauksessa, mutta tämän tutkimuksen perusteella niiden voidaan todeta ilmentävän vaatteiden impulssiostamista.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vaatteiden impulssiostaminen mukailee pitkälti impulssiostamisen yleisiä ominaispiirteitä. Tuloksista voi kuitenkin havaita, että ostotilanteen ja ostettavan vaatteen ainutlaatuisuus sekä ostotilanteeseen liitetty mielihyvä korostuvat vaatteiden impulssiostamisessa. Liikkeenjohdollisesti tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään kuluttajien impulssiostokäyttäytymistä vaatekauppakontekstissa
Feministinen puolue vihervasemmiston haastajana: Miten feministisen puolueen käsitykset tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja feminismistä eroavat vihervasemmistoblokin puolueiden käsityksistä?
No full textPääkomponenttianalyysi ja parametriset elinaikamallit ohivirtausmoottoreiden jäljellä olevan käyttöiän ennustamisessa
No full textLaitteiden jäljellä olevan käyttöiän ennustaminen on kasvava osa teollisuuden toimijoiden kunnossapitotoimintaa. Elinaika-analyysi viittaa joukkoon tilastollisia menetelmiä, joilla mallinnetaan jonkin tapahtuman ilmenemiseen kuluvaa aikaa, jota kutsutaankin useissa sovelluksissa elinajaksi. Jäljellä olevan käyttöiän ennustamisessa on käytetty useita laskennallisia menetelmiä sekä yleistettyjä lineaarisia malleja, mutta elinaika-analyysin käyttö kunnossapitotoiminnassa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tässä tutkielmassa esitellään elinaika-analyysin käyttöä jäljellä olevan käyttöiän ennustamisessa.
Jäljellä oleva käyttöiän ennustamisessa kohdataan usein aineistoja, joissa on paljon keskenään korreloituneita muuttujia. Muuttujien lukumäärältään eli dimensioltaan suuret aineistot voivat tuottaa ongelmia useille tilastollisille menetelmille. Ratkaisuna kyseiseen ongelmaan voidaan käyttää dimensionvähennystekniikoita, joista käytetyimpiin kuuluu pääkomponenttianalyysi. Pääkomponenttianalyysissä useita korreloituneita muuttujia sisältävälle aineistolle tehdään muunnos, jonka tarkoituksena on vähentää muuttujien lukumäärää säilyttäen mahdollisimman suuren osan aineiston vaihtelusta. Muunnoksen avulla saatuja uusia, toisistaan riippumattomia muuttujia kutsutaan pääkomponenteiksi.
Parametriset elinaikamallit ovat tilastollisia malleja, joissa elinajan oletetaan noudattavan jotain todennäköisyysjakaumaa. Jakaumaoletuksen pohjalta elinajan riippumista selittävistä muuttujista voidaan mallintaa elinaikaregressiomalleilla. Käytetyimpiä elinaikaregressiomalleja ovat nopeutetun vikaantumisajan malli, jossa elinajan logaritmin oletetaan riippuvan lineaarisesti selittävistä muuttujista, sekä suhteellisten vaarojen malli, jossa selittävien muuttujien lineaarinen vaikutus kohdistuu tapahtuman hetkelliseen todennäköisyyteen. Jos elinajan oletetaan noudattavan niin kutsuttua Weibull-jakaumaa, kyseiset mallit voidaan osoittaa yhtäpitäviksi.
Weibull-jakaumaan pohjautuvaa parametrista elinaikamallia sekä pääkomponenttianalyysiä sovelletaan paljon käytettyyn Turbofan Engine Degradation Simulation -aineistoon, joka koostuu ohivirtausmoottoreille simuloiduista sensorimittausten aikasarjoista. Sensorimittauksista laskettuja pääkomponentteja käytetään selittävinä muuttujina parametrisessa elinaikamallissa, jolla tehtyjä ennusteita verrataan elinajan todellisiin arvoihin. Menetelmällä saavutetaan ennustetarkkuudessa muiden laskennallisesti raskaampien menetelmien kanssa vertailukelpoisia tuloksia
Sosiaalityön asiantuntijuus ja asema mielenterveyspalveluissa
No full textTämän tutkielman tarkoituksena on luoda yleiskatsaus mielenterveyssosiaalityöhön, sen asiantuntijuuteen sekä sosiaalityön asemaan mielenterveyspalveluissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia työtehtäviä mielenterveyssosiaalityöntekijöillä on, millaista asiantuntijuutta näihin työtehtäviin tarvitaan sekä millaisia so- siaalityön ja sosiaalityöntekijöiden asemat ovat mielenterveyspalveluissa ja niiden moniammatillisissa toimin- taympäristöissä. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja tutkielmaa varten on analysoitu yhdeksän eri tieteellistä artikkelia aineistolähtöisen teemoittelun avulla.
Mielenterveyden häiriöiden taustalla on useita sosiaalisia tekijöitä, jotka voivat liittyä sekä yksilöön ja hänen elinympäristöönsä, että laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Mielenterveyden häiriöiden hoidossa tulee tunnistaa häiriön taustalla olevia sosiaalisia tekijöitä sekä häiriöitä ylläpitävä sosiaalinen noidankehä, jossa mielenterveyden häiriöihin liitetyt epäsuotuisat sosiaaliset seuraamukset pitävät yllä mielenterveyden häiriötä sairastavan kärsimystä. Suomessa mielenterveyssosiaalityö on perinteisesti nähty hoidon esteinä poistavana sekä toisten ammattilaisten työtä tukevana alana psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa huolimatta sosiaalis- ten tekijöiden keskeisyydestä mielenterveyshäiriöiden hoidossa.
Mielenterveyssosiaalityöntekijöillä on useita erilaisia työtehtäviä, jotka ovat osittain päällekkäisiä muiden mielenterveyspalveluissa työskentelevien ammattilaisten kanssa. Tästä huolimatta sosiaalityöntekijät työsken- televät muiden ammattilaisten jättämissä raoissa yrittäen kuroa niitä umpeen. Sosiaalityöntekijöiden työtehtä- vissä korostuu asiakkaiden kanssa tehtävä työ ja etenkin heidän kokonaisvaltainen huomiointinsa. Sosiaali- työntekijät ovat usein moniammatillisten tiimien ainoita ammattilaisia, jotka ovat saaneet sosiaalialan koulutuk- sen. Sosiaalityöntekijät tarkastelevatkin asiakkaiden tilanteita eri näkökulmista kuin muut ammattilaiset. Sosi- aalityön käytännön työ näyttäytyy näkymättömänä muille ammattikunnille eikä mielenterveyssosiaalityöllä ole selkeää roolia mielenterveyspalveluissa, mikä tekee mielenterveyssosiaalityön määrittelystä vaikeaa.
Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityön asema mielenterveyspalveluiden toimintaympäristöissä on alisteinen terveydenhuollon työntekijöille ja toimintaympäristön medikaaliselle lähtökohdalle. Eriarvoinen asema näyttäy- tyy muun muassa alhaisempina palkkoina, huonompina uramahdollisuuksina, erilaisina palkkauskäytänteinä ja kahden eri systeemin välillä tasapainoiluna. Sosiaalityöntekijät kokevat olevansa aliarvostettuja työnanta- jiensa ja esimiestensä taholta, ja tällä on negatiivinen vaikutus sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin. Moniam- matillisten tiimien työskentelyssä sosiaalityöntekijöiden panosta kuitenkin arvostetaan etenkin sosiaalityönte- kijöiden sosiaalisen näkökulman, kokonaisvaltaisen asiakkaan huomioinnin ja asiakaskeskeisyyden ansiosta.
Sosiaalityöntekijät näyttäytyvät tarpeellisina mielenterveyspalveluiden toimintaympäristössä huolimatta heidän alisteisesta asemastaan. Sosiaalityöntekijät huolehtivat etenkin sosiaalisen näkökulman huomioonot- tamisesta, jonka muut ammattilaiset saattavat sivuuttaa. Mielenterveyden häiriöihin liittyy useita sellaisia sosi- aalisia tekijöitä, joiden huomiointi mielenterveyden häiriöiden kokonaisvaltaisessa hoidossa on tärkeää. Sosi- aalityön alisteista asemaa mielenterveyspalveluissa tulisi purkaa ja mielenterveyssosiaalityöntekijöiden työhy- vinvointiin tulisi kiinnittää huomiota, jotta sosiaalityöntekijät onnistuvat työssään myös tulevaisuudessa
Digitaalinen transformaatio ja sen johtaminen: Haasteita ja menestystekijöitä
No full textNykyisessä kiivaalla tahdilla digitalisoituvassa maailmassa organisaatioiden digitaalinen transformaatio on ajankohtainen ja tärkeä aihe. Digitaalisen transformaation käsite ei ole toistaiseksi täysin vakiintunut, mutta karkeasti sen voidaan ajatella tarkoittavan digitaalisten teknologioiden hyödyntämiseen liittyvää laajaa yritys- ja yhteiskuntatason muutosta. Digitaalinen transformaatio on vääjäämätöntä lähes kaikissa organisaatioissa ja sen johtaminen on merkittävässä asemassa organisaatioiden menestyksessä. Nykyisellään merkittävä osa digitaalisen transformaation prosesseista epäonnistuu. Tämän kirjallisuuskatsauksena tehdyn kandidaatintutkielman tavoitteena on tunnistaa kirjallisuudessa esiintyviä digitaalisen transformaation johtamiseen liittyviä keskeisiä ja ajankohtaisia haasteita, ja esitellä sellaisia johtamisen elementtejä, jotka usein liittyvät onnistuneeseen transformaatioprosessiin.
Digitaalisesta transformaatiosta ja sen johtamisesta on tehty merkittävä määrä tutkimusta, mutta ilmiötä ymmärretään edelleen huonosti, ja selkeitä tutkimustuloksia ja niihin perustuvia käytännön ohjeita on edelleen suhteellisen vähän. Ymmärrystä aiheesta pyritään jatkuvasti lisäämään niin tieteellisen tutkimuksen kautta kuin käytännön tasolla.
Tässä tutkielmassa esitellään digitaalisen transformaation kokonaiskuvaa ja tärkeitä aiheeseen liittyviä käsitteitä, sekä digitaalisen transformaation johtamista yleisemmällä tasolla. Tutkielman tuloksiksi on rajattu viisi kirjallisuudessa usein esiintyvää digitaalisen transformaation haastetta ja viisi menestymisen elementtiä. Tutkielman tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että organisaatioissa ei usein ymmärretä kaikkia digitaalisen transformaation vaatimuksia. Lisäksi tutkielman tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia, joiden mukaan digitaalisen transformaation johtamisesta on heikosti yksiselitteisiä tutkimustuloksia, eikä tutkimustuloksiin perustuvia selkeitä käytännön ohjeita organisaatioille ole juuri lainkaan. Tulosten mukaan lisätutkimukselle ja tutkimustuloksiin perustuville digitaalisen transformaation johtamisen käytännön ohjeille olisi tulevaisuudessa tarvetta
