47495 research outputs found
Sort by
Työntekijälähtöinen kokonaispalkitseminen : tapaustutkimus motivoivasta palkitsemisesta työntekijäkokemuksena
No full text
Asiakastyytymättömyyden tekijät vakuutusyhtiön ajoneuvokorvauspalvelussa
No full textVakuutusyhtiöille ilmoitetaan vuosittain yli puoli miljoonaa Suomessa sattunutta ajoneuvovahinkoa. Vahinkoilmoituksen voi yleensä tehdä, hieman yhtiöstä riippuen, joko verkossa, puhelimitse tai käymällä vakuutusyhtiön konttorilla paikan päällä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää asiakastyytymättömyyttä aiheuttavia tekijöitä vakuutusyhtiön ajoneuvovahinkoja käsittelevässä puhelinkorvauspalvelussa. Edellisen ohessa tavoitteena on myös luoda kuva osa-alueista, joita ajoneuvokorvauspalveluun tulevat yhteydenotot koskevat ja mitä asiakas haluaa soitollaan saavuttaa. Nämä muodostavat tutkielman päätutkimuskysymykset.
Tutkielma koostuu teoria- ja aineisto-osuuksista. Teoriaosuudessa asemoidaan ajoneuvovakuutus osaksi vahinkovakuutuksen toimintakenttää ja perehdytään tarkemmin vapaaehtoisen autovakuutuksen ja liikennevakuutuksen esinekorvauksen toimintaperiaatteisiin. Tulkintateoriana tutkielmassa käsitellään finanssipalvelun erityispiirteitä, palvelun laadun tekijöitä asiakkaan näkökulmasta sekä palvelun normalisoinnin prosessia. Aineistona käytetään erään suuren finanssialan toimijan ajoneuvokorvauspalveluun tulleiden puheluiden tallenteita sekä puheluihin liittyviä muita tietoja, kuten jonotusaikaa ja asiakkaan palvelusta antamaa numeerista arviota. Aineiston valikoimisessa on käytetty kriteerinä asiakastyytymättömyyttä osoittavaa NPS-arviota 0–6. Aineiston keräämisvaiheessa puhelutallenteet on kuunneltu ja niistä on poimittu asiakastyytymättömyyttä osoittavia tekijöitä, joita on yhdistetty muuhun asiakkaan yhteydenotosta saatavilla olleeseen tietoon.
Asiakastyytymättömyyttä aiheuttavat tekijät jakautuvat aineistossa palvelun lopputulokseen ja palvelun prosessiin liittyviin tekijöihin. Havaittuja tyytymättömyyden tekijöitä ovat esimerkiksi vakuutuskorvauksen epääminen, vahinkoasian hoidon hankaluus sekä pitkä jonotusaika, mistä ensimmäinen liittyy asiakkaan kokemaan ongelmaan palvelun lopputuloksessa ja kaksi jälkimmäistä palveluprosessissa. Asiakkaiden yhteydenotoista noin 70 prosenttia koski jo vireillä olevaa vahinkoasiaa ja siihen liittyvää yhteydenottoa. Loput yhteydenotot koskivat uutta vahinkoilmoitusta. Tämä tutkimus vastasi asetettuihin tutkimuskysymyksiin, mutta varsinkin asiakastyytymättömyyden tekijöitä vielä tarkemmin erittelevä tutkimus voisi olla tarpeen entistä täsmällisempien tuloksien saamiseksi
Täällä ja toisaalla yhtä aikaa: Immersiivisen visuaalisen tarinamaailman kokemus kuvataiteessa
No full textTutkielman aiheena on visuaalisen tarinamaailman kokemuksen rakentuminen nykykuvataiteen teoksissa. Käsittelen kohdeteoksinani Sari Bremerin viivasyövytystä ”Astaroth”(2006), Tiina Kivisen monotypiaa ”Glacier I” (2017) sekä TeamLab kollektiivin digitaalista paikkasidonnaista installaatiota ”Vortex of Light Particles” (2018) tarinamaailman rakentumisen näkökulmasta. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millä keinoilla ku-vataiteen teos muodostaa kertomuksen ja luo immersiivisen, fiktiivisen tarinamaailman narratologisessa mie-lessä tarkasteltuna.
Käsittelen työssäni visuaalista tarinamaailmaa esteettisenä upottavana kokemuksena, joka rakentuu kokijan ja teoksen välisessä vuorovaikutuksessa. Lähestyn kohdeteoksiani jälkiklassisen, kokemuksellisuutta sekä transmediaalisuutta korostavan narratologian näkökulmasta. Hyödynnän tutkimuksessani erityisesti Monika Fludernikin käsitystä kertomuksen kokemuksellisuudesta sekä David Hermanin tarinamaailman käsitettä.
Aiemmassa tutkimuksessa ei ole juurikaan käsitelty nykykuvataiteen teoksia narratiivisuuden näkökulmasta. Visuaalisten teosten narratiivisuutta on kyseenalaistettu, ja yksittäisiä kuvia on usein pidetty korkeintaan tekstiä tukevina kuvituksina, jotka eivät pysty itsenäisesti kertomaan tarinaa. Haastan tutkimuksessani klas-sisia, rajattuja käsityksiä narratiivisuuden edellytyksistä ja pyrin laajentamaan narratologista tutkimusta uu-denlaisten teosten pariin.
Pohdin tutkimuksessani tunnekokemuksen merkitystä sekä kuvittelun roolia tarinamaailman muodostumi-sessa. Hyödynnän kuvittelun osalta erityisesti Kendall Waltonin tutkimusta aiheesta. Käsittelen tutkimukses-sani myös otsikon roolia paratekstinä kertomuksellisen tulkinnan muodostumisessa. Visuaalisen teoksen ot-sikko toimii ikään kuin kehyksenä, joka rajaa tulkintaa tiettyyn suuntaan esimerkiksi otsikon synnyttämien konnotaatioiden tai intertekstuaalisten viittausten kautta.
Tutkimukseni pohjalta väitän, että visuaalisen tarinamaailman kokemuksellinen rakentuminen on prosessi, jossa katsojan kuvittelun mahdollistama immersio on erittäin merkittävässä roolissa. Tarinamaailman raken-tuminen tapahtuu psykologisella tasolla, virtuaalikonstruktiona, joka ei ole fyysisesti tavoitettavissa tai tal-lennettavissa. Tutkimuksessani korostuu tarinamaailman kokemuksen subjektiivisuus, sillä jokaisen katsojan kokema tarinamaailma on erilainen. Tarinamaailman rakentumiseen vaikuttavat merkittävästi katsojan omat mentaalimallit, muistot, kokemukset ja aiemmin kohdatut teokset, jotka väistämättä jättävät jälkensä tulkin-takokemukseen
"Jos täällä ei tapahdu mitään kiinnostavaa, ei millään oo merkitystä": Tampereen Hiedanrannan luovien toimijoiden kiinnittyminen väliaikaiseen paikkaan ja keinot vahvistaa jatkuvuutta
No full textKaupungistumisen seurauksena kaupunkikehittäjien huomio on kiinnittynyt tyhjentyneisiin teollisuusalueisiin. Keskustojen tuntumassa sijaitsevat entiset teollisuuden keskittymät tarjoavat mahdollisuuksia kaupungin kasvulle sisältäpäin. Näitä alueita kehitetään yhä useammin väliaikaistoiminnan keinoin, jolloin väliaikaisuus muuttuu hallitsemattomasta epäjärjestyksestä suunnittelun työkaluksi ja suunnitteluvaiheeksi. Väliaikaiskäyttöjen on tunnistettu edistävän niin sosiaalista ja taloudellista kehitystä kuin kulttuuritoimintaakin. Lisäksi väliaikaistoiminta tarjoaa tilaa kokeiluille ja innovaatioille ja se voi myös edistää kaupunkitilan monipuolisuutta ja elävyyttä.
Tutkimus käsittelee Hiedanrannan aluetta Tampereella ja sen kehitystä entisestä teollisuusalueesta urbaaniksi kaupunginosaksi. Hiedanrantaa on kehitetty ja tehty tunnetuksi väliaikaistoiminnan keinoin. Väliaikaisuudella Tampereen kaupunki on viitannut erityisesti alueen luoviin kulttuuritoimijoihin sekä käsityöläisiin. Koska väliaikaisuuteen liittyy toiminnan määräaikaisuus, ovat tutkijat olleet kriittisiä sen suhteen, voivatko väliaikaistoimijat saavuttaa jatkuvuuden ajan kuluessa ja kuinka paikan kehityksen hedelmät ovat näiden toimijoiden ulottuvilla. Tämä on kriittinen kysymys myös Hiedanrannassa.
Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millainen toimintaympäristö Hiedanranta on alueelle asettuneiden luovien toimijoiden näkökulmasta, miten luovat toimijat ovat kiinnittyneet Hiedanrantaan paikkana, sekä mitä keinoja heillä on käytettävissään vahvistaakseen jatkuvuuttaan. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jossa tarkastelen Hiedanrannan muutosta väliaikaisesta muuntautuvaan alueen pienten luovien toimijoiden näkemysten ja representaatioiden kautta.
Tutkimusaineistonani on kymmenen Hiedanrannan luovan toimijan teemahaastattelu sekä haastattelutilanteissa tekemäni haastatteluhavainnot. Haastatteluhavainnot ilmentävät tutkimukseni autoetnografisia piirteitä, sitä kuinka Hiedanrannan aluetuntemukseni ja aikaisemman toimijuuteni kautta olin tutkijana osa tutkimuskenttää. Nauhoitin ja litteroin kaikki haastattelut, jonka jälkeen teemoittelin aineiston. Jatkoin teemoittelua tyypittelemällä aineistoa käsitelähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tarkastelen haastateltavien kiinnittymistä Hiedanrantaan kaupunkitutkimukselle keskeisen paikan käsitteen avulla. Ymmärrän paikan prosessinomaisena, jolloin paikka muodostuu toiminnan ja vuorovaikutuksen kautta syntyvistä merkityksistä. Tunnistin jokaisen haastateltavan kohdalla useanlaista kiinnittymistä, mistä suurin osa koski Hiedanrantaa elettynä sosiaalisena ympäristönä. Kiinnittymistä ilmentää muun muassa toimijoiden kiinnostus muovata paikkaa, halu jättää oma kädenjälki näkyviin paikan kehittyessä, syntynyt yhteistoiminta ja jo näkymättömäksi muuttunut arkinen jakaminen sekä paikan emotionaaliset merkitykset, kuten kodinomaisuus.
Eritellessäni luovien toimijoiden keinoja vahvistaa jatkuvuuttaan muuttuvalla alueella olen hyödyntänyt taktiikan ja strategian käsitteitä. Tunnistin toimijoilla useita kehittäviä ja hyökkääviä taktiikoita, joita he sovelsivat yhdessä puolustavien ja hyökkäävien strategioiden kanssa. Oman työn tekeminen mahdollisimman hyvin, väliaikaisuuden määrittely ja sen ulkoistaminen sekä mielikuviin vaikuttaminen julkisuuden avulla kuvaavat haastateltavien jakamia yleisiä taktiikoita ja strategioita. Poikkeavia keinoja olivat puolestaan vahvan tilallisen kiinnittymisen sekä kärsivällisyyden strategiat.
Tutkimus on toteutettu osana CICAT2025-tutkimushanketta, jonka tavoitteena on vauhdittaa Suomen siirtymää lineaaritaloudesta kohti kiertotalouden malleja. Tutkimuksellani syvennän ymmärrystä Hiedanrannasta, jota kehitetään kiertotalouden ja kokeilujen elävänä laboratoriona (urban living lab). Hiedanrannan tarkastelu alueen pienten luovien toimijoiden kautta tuo kiertotalouskeskusteluun mukaan näkökulman, joka jää usein vähälle huomiolle. Työlläni peräänkuulutan samalla luovien toimijoiden potentiaalin parempaa tunnistamista ja toimijoiden ottamista osaksi kehitystyötä. Tämä vaatii kaupungilta ensi alkuun nykyisten luovien toimintojen vakauttamista ja tukemista.Urbanization has turned the focus of city developers on urban brownfields. These former industrial areas, located close to the city centers, offer the cities possibilities for inner growth. Temporary uses play an essential role when empty factory sites are developed to urban residential areas. Earlier on the temporary uses referred to chaos and lack of management, they have now become a planning tool. With temporary uses, the cities can try to seek social, economic and cultural benefits, while interim uses also create a platform for innovations, experimentations and making cities more livable.
The research focus is on the development of a former industrial site in an area called Hiedanranta in Tampere, Finland. When transforming Hiedanranta into an urban neighborhood, the city of Tampere applied temporary uses, mainly indicating the work done by creative cultural actors and craftsmen in the Hiedanranta area. The researchers have expressed their worry about uncertain continuity of the temporary uses, which is also a crucial question in Hiedanranta. While temporary uses have become a recognized phase of the planning process, the profits of development are not shared with the temporal actors.
This research studies the Hiedanranta area as an operational environment from the aspect of local creative actors. The aim of this research is to discover how these actors are attached to Hiedanranta and how they can support their continuity. The research emphasizes the views and representations of local creative actors. A transition from temporal uses towards more permanent functions is investigated by qualitative methods.
A research material consists of ten interviews of the local creative actors and observations made during the interviews. These observations describe the autoethnographic characters of this research, and my role as a researcher on the field with previous experience and knowledge gained from participating in different projects at the Hiedanranta area. All the interviews were recorded, transcribed and analyzed by using a concept driven content analysis.
Attachment of the local creative actors to Hiedanranta was analyzed using the concept of place, which is widely used in urban studies. The place is in constant change as it is created through meanings which are developed in action and interplay. As a result, I found high levels of attachment, mainly in connection to Hiedanranta as a social environment. The attachment to the area appeared when people started to shape the place and as daily collaborations turned invisible. The place was described by using a large variety of emotions, such as a sense of “homeness”.
The concepts of tactics and strategies were used to analyze the means to support continuity. I recognized several developing and offensive tactics, which were applied within defensive and offensive strategies. As shared tactics and strategies, creative actors outsourced temporality by defining it to correspond their narratives. With publicity, they tried to influence the public images of the Hiedanranta area and eventually they strived to earn the continuity by doing their work as well as they can. Deviant strategies, applied by only some of the actors, had strong spatial attachment and patience.
This thesis is written as part of CICAT2025 research project, aiming to facilitate the transition from linear to circular economy. The research deepens the understanding of Hiedanranta as a living lab. By emphasizing the creative actors, there is an access to a less studied point of view to the living lab discussion. With this research I want to highlight the potential of creative actors and how they should be better involved in the planning process. To begin with, the city of Tampere is required to stabilize the continuity of the creative uses and support the creative actors
Ruokahävikin vähentäminen kulutusyhteisössä
No full textTämän tutkielman tavoitteena on kuvata ja analysoida sitä, millä eri tavoin paikallisessa kulutusyhteisös-sä oppiminen ilmenee ruokahävikin vähentämisen kontekstissa sekä miten kulutusyhteisön jäsenet hahmottavat omaa rooliaan ruokahävikin vähentämisessä. Tässä tutkielmassa lähestymistapa on poikki-tieteellinen eli teoriaa yhdistellään useammalta eri alalta. Tutkielman pääasiallinen painopiste on kuiten-kin kulutustutkimuksessa. Teoriaosuudessa syvennytään kulutusyhteisöihin, kestävien käytänteiden omaksumiseen yhteisöissä sekä käytäntöyhteisöihin liittyvään oppimisen sosiaalista teoriaan.
Tutkimusorientaationa päädyttiin transformatiiviseen kulutustutkimukseen, jossa painotetaan pyrkimystä yhteiskunnallisten asioiden edistämiseen ja yhteistyötä käytännön toimijoiden kanssa. Tutkimukselliseksi lähestymistavaksi valikoitui osallistuva toimintatutkimus, johon yhteistyökumppaniksi saatiin Marttajärjestö. Tutkielman tarkastelu rajattiin paikallisiin Pirkanmaan seudun Marttayhdistyksiin, joiden voitiin katsoa edustavan sekä paikallista kulutus- että käytäntöyhteisöä. Aineistonkeruu suoritettiin kahdessa työpajassa, joissa valmistettiin hävikkiruokaa Marttojen kanssa. Myös työpajoja edeltäneissä suunnittelutyöpajassa ja oheispalavereissa kerättiin aineistoa. Aineistonkeruumenetelminä toimivat havainnointi ja lyhyet haastattelut EthOS-mobiilisovelluksen avulla, joka on aineiston keräämiseen soveltuva työväline.
Aineiston analyysi suoritettiin teorialähtöisenä sisällönanalyysina, jossa aikaisempi teoria suuntaa aineistonkeruuta ja analyysia. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että oppimista ilmeni Marttayhteisössä käytäntöyhteisöjen oppimisen sosiaalisen teorian mukaisesti neljän osatekijän kautta, jotka olivat yhteisö, identiteetti, merkitys ja käytänne. Martat hahmottivat omaa rooliaan ruokahävikin vähentämisessä jakaen yhteisössä hyviä ja kestäviä arjen käytänteitä. Tiedostavaa kuluttamista pidettiin tärkeänä. Siihen sisällytettiiin aterioiden suunnittelu ja toisaalta joustovaran säilyttäminen suunnitelmien mukauttamisessa. Myös luovuus ja omiin aisteihin luottaminen ruuanlaitossa sekä esimerkin näyttäminen läheisille ja lapsille nähtiin hyvinä keinoina edistää ruokahävikin vähentämistä. Tutkielman ansiosta saatiin lisää ymmärrystä kulutusyhteisöjen heterogeenisesta joukosta, sillä tässä tutkielmassa myös kansalaisjärjestö nähtiin eräänlaisena kulutusyhteisönä
Suhteellinen deprivaatio ja sosiaaliset ongelmat: Suhteellinen näkökulma hyvinvointierojen selittämisessä
No full textTässä artikkelimuotoisessa pro gradu -tutkielmassa tarkastelen ihmisten välisiin vertailuihin perustuvan suhteellisen näkökulman käyttökelpoisuutta hyvinvointierojen tarkastelussa. Käytän teoreettisena viitekehyksenä suhteellisen deprivaation teoriaa, missä merkittävässä asemassa ovat ihmisten subjektiiviset sosiaaliset vertailut omiin merkityksellisiksi koettuihin viiteryhmiinsä. Tutkimuksen mielenkiinto kohdistuu erityisesti siihen, kuinka henkilön kokemus omasta asemastaan suhteessa muihin vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa.
Tarkastelen, miten objektiivisten ja subjektiivisten vertailujen kautta syntyvät suhteelliset erot selittävät erilaisten konkreettisten vaikeuksien esiintymistä ja kasautumista aineistossa. Nimitän vaikeuksia sosiaalisiksi ongelmiksi ja suhteellisia eroja suhteelliseksi deprivaatioksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten suhteellinen deprivaatio ilmenee aineistossa sekä tarkastella, onko suhteellinen deprivaatio yhteydessä sosiaalisiin ongelmiin. Lisäksi selvitetään, minkälaiset kyselystä valikoidut hyvinvointieroja selittävät tarkastelutavat ovat voimakkaimmin yhteydessä sosiaalisiin ongelmiin.
Tutkimuksen aineistona toimii vuonna 2012 Itä-Suomen yliopiston WEBE-hankkeen yhteydessä kerätty 1883 vastaajan kysely. Tutkimusmenetelminä käytän ristiintaulukointia, korrelaatioita ja multinomiaalista regressioanalyysia.
Tulokset osoittavat, että vertailuun perustuvat suhteelliset erot hyvinvoinnissa ovat yhteydessä aineistossa ilmeneviin ongelmiin. Korkeammasta suhteellisesta deprivaatiosta raportoivilla oli aineistossa keskimäärin enemmän sosiaalisia ongelmia. Regressioanalyysissa subjektiivista vertailua korostava malli selitti samanveroisen osan sosiaalisten ongelmien vaihtelusta kuin objektiiviseen vertailuun perustuva malli tai onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen perustuva subjektiivisen hyvinvoinnin malli.
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että suhteellinen näkökulma vaikuttaa käyttökelpoiselta ainakin sosiaalisten ongelmien tutkimisessa mutta myös laajemmin hyvinvointitutkimuksessa. Suhteellisen näkökulman selkeyttämiseksi ja käytännön mittareiden aikaansaamiseksi jatkotutkimus, mukaan lukien näkökulman teoreettinen kehittely, näyttää tarpeelliselta.This article examines the usefulness of a relative approach toward explaining differences in reported welfare or well-being in Finnish adult population. Relative deprivation is used as a theoretical framework, which emphasizes subjective social comparisons to significant reference groups. A special interest is in understanding how people’s subjective experiences of their own position in comparison to other people affect their welfare.
The article investigates how relative differences formed by subjective or objective comparisons to other people explain a scope of concrete difficulties experienced by the respondents and how these difficulties accumulate. The difficulties are described as social problems and the relative differences in welfare are considered as relative deprivation. The aim of the study is to find out how much relative deprivation occurs in the data and how it is related to social problems. Also, the explanatory power of different selected approaches or models are compared.
The data is from University of Eastern Finland research project (WEBE) survey which had 1883 respondents. The data was gathered in 2012. Crosstabulation and correlations are used to describe the data and multinomial logistic regression is used model the interactions between relative deprivation and social problems.
The results show a connection between relative differences in welfare and the number of reported difficulties in the data. The more relatively deprived the respondents were, the more social problems they reported. The multinomial logistic regression analysis found that the model based on subjective social comparisons had an equal or even superior explanatory power compared to other models.
The study suggests at least some usefulness of a relative approach in examining social problems and more broadly, understanding the differences in welfare and/or well-being. Further study, including theoretical development, is recommended for uncluttering the concepts and devising practical indicators
