47495 research outputs found
Sort by
Asuinkerrostalon betonirunkorakenteiden vakiointi osana perustajaurakointiprojektien tuotteistamista
No full textTyön tarkoituksena on tutkia T2H Rakennus Oy:n kerrostalotuotannon betonirunkorakenteita erityisesti tuotannon ja hankintatoimen näkökulmasta. Olemassa olevia ratkaisuja arvioidaan niin kustannusten, laadun kuin toteutettavuuden kannalta. Työssä keskitytään löytämään nykyisten runkorakenteiden ongelmakohtia sekä tunnistamaan jo käytettyjä hyväksi todettuja suunnitteluratkaisuja. Ongelmallisia suunnitteluratkaisuja koitetaan karsia nykyisestä suunnitteluprosessista ja hyväksi todettuja ratkaisuja jalkauttaa kohdeyrityksen kerrostalotuotantoon tämän työn tuloksena tehtävän ohjeistuksen avulla.
Tutkimus koostuu kirjallisuusselvityksestä sekä kohdeyrityksen tuotannon vakioinnin ja sen ongelmakohtien tunnistamisesta. Näiden pohjalta pyritään löytämään ratkaisuja kohdeyrityksen tuotannon kehittämiseksi. Kirjallisuusselvityksessä käsitellään perustajaurakointimallista rakennushanketta sekä vakiointia ja sen vaikutuksia yrityksen liiketoimintaan. Kohdeyrityksen nykytuotannon ongelmia selvitetään kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, missä tutkimusaineisto kerätään kohdeyrityksen henkilöstölle suunnatulla kyselyllä sekä jo toteutettujen kohteiden dokumentaatioista.
Kvalitatiivisen tutkimuksen avulla pyritään löytämään kohdeyrityksen tuotannossa esiintyviä ylimääräistä työtä synnyttäviä ja vaikeaksi koettuja suunnitteluratkaisuja sekä laaditaan näille korvaavat suunnitteluratkaisu ehdotukset. Työn tuloksena luodaan kohdeyrityksen kohteissa esiintyvistä betonielementeistä mallielementtipiirustukset, kehitetään vaikeaksi koettuja detaljeja käytännöllisempään suuntaan sekä laaditaan suunnitteluohje kohdeyrityksen käyttämille rakennesuunnittelijoille
Impact of tetanus-diphtheria-acellular pertussis immunization during pregnancy on subsequent infant immunization seroresponses : follow-up from a large randomized placebo-controlled trial
No full text
Drawing Things Together : Understanding the Challenges and Opportunities of a Cross-LAM Approach to Digital Game Preservation and Exhibition
No full textAsiakirjatiedon hallinnan asiantuntijuuden diskursiivinen rakentaminen Suomessa: Tutkimus normatiivisesta professionaalisesta diskurssista vuosina 1935-2015
No full textTutkimuksen aiheena on asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijuuden diskursiivinen rakentaminen Suomessa. Tutkimuskohteena on Kansallisarkiston asiakirjatiedon hallinnan kansallisena asiantuntijaviranomaisena tuottama professionaalinen diskurssi. Tutkimuksen tarkoituksena on ensinnäkin selvittää, mitkä ovat Kansallisarkiston tarkoituksenmukaisina pitämät toimintakäytännöt, jotka se on objektivoinut tiedonjärjestelmäksi. Toiseksi tutkimuksessa selvitetään millaiset ajattelun, sanomisen ja toiminnan mahdollisuudet tämä tiedonjärjestelmä on kansallisesti asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijalle subjektipositiona tarjonnut. Tutkimuskohteen tarkastelunäkökulman määritelleen teoreettisen viitekehyksen ovat muodostaneet foucault’lainen diskurssitraditio, konstruktivistinen professiotutkimus ja professionaalisen diskurssin tutkimus sekä arkistoteorian postmoderni diskurssi, artikulaatioteoria ja sosiokognitiivinen terminologia. Tutkimuskohdetta koskeva teoreettinen viitekehys on ollut arkistoteorian positivistinen diskurssi asiakirjatiedon hallinnan profession kansainvälisesti yhteisenä tiedonjärjestelmänä.
Tässä teoreettisessa viitekehyksessä olen analysoinut arkistolakeja ja niiden valmisteluaineistoja sekä Kansallisarkiston antamia normeja vuosilta 1935-2015 normatiivisena professionaalisena diskurssina. Olen tarkastellut tätä diskurssia asiantuntijaviranomaisen hallintavaltaan kytkeytyvänä tiedonjärjestelmänä, joka on määritellyt asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijuutta Suomessa. Tutkijana en ole asettunut siihen asiantuntijaviranomaisen tarkoituksenmukaisina pitämien valintojen hyväksyjän positioon, jonka tutkimusaineisto asiakirjatiedon hallinnan ammattilaiselle tarjoaa. Sen sijaan olen pyrkinyt näiden itsestäänselvyyksiksi muuttuneiden luonnollistuneiden totuuksien kriittiseen tarkasteluun ja kyseenalaistamiseen. Tutkimusmenetelmäni olen nimennyt artikulaatiometodia soveltavaksi diskurssianalyyttiseksi luennaksi. Artikulaatiometodi mahdollistaa tekstin itsensä tarjoamien ja privilegioimien merkitysten purkamisen ja uusien merkitysyhteyksien näkemisen. Uudet tulkinnat syntyvät tekstin sijoittamisesta uusiin luentakonteksteihin, jotka tutkimukseni teoreettinen orientaatio tarjoaa. Positioin itseni tutkijana osaksi tutkimuksen menetelmällisiä valintoja.
Tutkimus osoittaa, että normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa asiakirjatiedon hallinnan keskeiset ongelmat konstruoitiin yhdenmukaisesti arkistoteorian kansainvälisen positivistisen diskurssin kanssa. Normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa ratkaisu asiakirjatiedon hallinnan keskeisiksi konstruoituihin ongelmiin on ollut asiantuntijaviranomaisen aina vain aikaisemmassa elinkaaren vaiheessa tapahtuva interventio arkistonmuodostajaviranomaisten asiakirjatiedon hallintaan. Tällaisessa hallintamallissa asiakirjallinen kulttuuriperintö tuotetaan arkistonmuodostajaviranomaisten toimesta asiantuntijaviranomaisen tarkoituksenmukaiseksi katsomalla tavalla. Olen nimennyt hallintamallin asiantuntijaviranomaisen proaktiivisen intervention käytännöksi. Proaktiivisen intervention kohdentaminen aina vain aikaisempaan asiakirjatiedon elinkaaren vaiheeseen on laajentanut asiantuntijaviranomaisen hallintavallan alaa ja asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijan mandaattia.
Tutkimuksessa jäsennän normatiivisen professionaalisen diskurssin tiedonjärjestelmän entiteeteiksi, jotka olen jakanut teoreettisiin ja toiminnallisiin. Esitän entiteettien merkityksellistämisen muutoksen. Osoitan, että termien käytön analyysin tuottamat merkitykset eivät useissa tapauksissa vastaa sitä merkitystä, joka termeille on niiden sanastollisissa määritelmissä annettu. Entiteettien merkityksellistämisen muuttumiseen perustuen jäsennän normatiivisen professionaalisen diskurssin historiallisen kehityksen kolmeksi vaiheeksi, jotka olen nimennyt arkistonhoitodiskurssiksi, arkistotoimidiskurssiksi ja asiakirjahallintodiskurssiksi. Tutkimus osoittaa, että toimintakäytännöissä tapahtuneet muutokset ovat johtaneet entiteettien merkityksen ja nimeämisen muutoksiin, kuten Michel Foucault on omissa tutkimuksissaan osoittanut. Tiedonjärjestelmän entiteettien ja diskurssin historiallisen kehityksen analyysi on tuottanut jäsennyksen ammatillisen toiminnan luokitteluista ja ajattelumalleista sekä entiteettien tutkimuksen osoittamiin merkityksiin perustuvista keskinäisistä suhteista ja relevanssin kriteereistä normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa.
Kytken konstruktioni normatiivisesta professionaalisesta diskurssista tiedonjärjestelmänä kansainväliseen arkistoteorian positivistiseen diskurssiin ja osoitan näiden diskurssien yhteneväisyydet ja erot. Tutkimus osoittaa, että asiantuntijaviranomaisen proaktiivisen intervention käytäntö on johtanut kansainvälisestä arkistoteoriasta poikkeavaan provenienssiperiaatteen soveltamiseen. Normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa provenienssiperiaatetta on sovellettu funktionaalisena periaatteena proaktiivisesti uuteen muodostuvaan arkistoon. Näin normatiivinen professionaalinen diskurssi on kansallisesti mahdollistanut asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijan toimija- ja toimintakeskeisen ajattelun, sanomisen ja toiminnan mallin jo vuosikymmeniä aikaisemmin kuin kansainvälinen arkistoteoreettinen diskurssi.
Vuonna 1939 annettuun ensimmäiseen arkistolakiin kytkeytyvässä arkistonhoitodiskurssissa asiantuntijaviranomaisen proaktiivinen interventio ja näin myös asiantuntijan ajattelun, sanomisen ja toiminnan mahdollisuudet rajautuivat asiakirjojen arix kistoon liittämiseen ja sitä seuraaviin elinkaaren vaiheisiin. Tiedonjärjestelmän toiminnalliset entiteetit rajautuivat arkistonhoitodiskurssissa kansainvälisen klassisen arkistodiskurssin mukaisesti. Asiantuntijaviranomaisen proaktiivisen intervention käytännöstä kuitenkin seurasi, että arkistojen järjestäminen tarkoitti arkistonhoitodiskurssissa ensisijaisesti asiakirjojen liittämistä uuteen muodostuvaan arkistoon asian käsittelyn päätyttyä, toisin kuin kansainvälisessä diskurssissa. Proaktiivisen intervention käytännön ja siitä seuraavan provenienssiperiaatteen proaktiivisen soveltamisen tekniikka oli asiakirjatyyppeihin perustuva asiantuntijaviranomaisen auktorisoima arkistokaava. Arkistonhoitodiskurssi oli näin aineistokeskeinen tiedonjärjestelmä, joka ei vielä mahdollistanut uutta käsitteistöä uuden arkiston muodostamiseen.
Siirtymä aineistokeskeisestä kohti toimija- ja toimintakeskeistä tiedonjärjestelmää alkoi arkistotoimidiskurssissa. Siirtymän mahdollisti vuonna 1981 annetulla toisella arkistolailla auktorisoitu asiantuntijaviranomaisen proaktiivisen intervention ja asiantuntijan ajattelun, sanomisen ja toiminnan mahdollisuuksien laajeneminen asiakirjojen arkistoon liittämistä edeltäviin elinkaaren vaiheisiin. Yhdysvalloissa kansainvälinen moderni asiakirjahallintodiskurssi johti uuden asiakirjahallinnon profession syntyyn, jolle asiantuntijavalta asiakirjojen elinkaarihallintaan ennen arkistoon siirtämistä annettiin. Suomessa myös tämä elinkaaren vaihe sisällytettiin arkistotoimen asiantuntijaviranomaisen hallintavaltaan kansallisen hallintoperinteen mukaisesti. Asiakirjatiedon hallinnan uusi asiantuntijuuden ala johti kuitenkin uuden muodostuvan arkiston ja muodostuneen vanhan arkiston hallinnan käsitteelliseen erontekoon myös normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa.
Kansainvälinen ”moderni” asiakirjahallintodiskurssi ei tarjonnut ”arkistollista” käsitteistöä asiakirjojen arkistoon liittämistä edeltävien elinkaaren vaiheiden hallintaan. Uusi käsitteistö tuotettiin arkistotoimidiskurssissa kansallisesti pohjoismaisessa kontekstissa. Toisen arkistolain viitekehyksessä uuden muodostuvan arkiston hallinta nimettiin arkistonmuodostukseksi ja vanhan arkiston hallinta päätearkistotoiminnoiksi. Kolmannen arkistolain viitekehyksessä erontekoa representoi sanapari asiakirjahallinto ja arkistotoimi asiakirjatiedon hallinnan sateenvarjoterminä. Proaktiivisen intervention käytännön ja siitä seuraavan provenienssiperiaatteen proaktiivisen soveltamisen tekniikka oli arkistonmuodostajan tehtäviin perustuva arkistonmuodostuksen suunnittelu, joka kattoi sekä arkistonmuodostuksen että päätearkistotoiminnot. Arkistonmuodostuksen suunnittelu materialisoitui arkistonmuodostussuunnitelmana.
Lopullinen siirtyminen aineistokeskeisestä toimija- ja toimintakeskeiseen tiedonjärjestelmään tehtiin digitaaliseen asiakirjatiedon hallintaan kohdistuvassa asiakirjahallintodiskurssissa. Tämä muutos kytkeytyi vuoden 1994 arkistolakia vahvemmin vuonna 2000 voimaanastuneen julkisuuslain mukaiseen hyvän tiedonhallintatavan vaatimukseen ja sähköisen asioinnin lainsäädäntöön. Normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa digitaalisen asiakirjatiedon hallinnan käytännöt rakennettiin arkistotoimidiskurssissa tuotettujen analogisten asiakirjojen hallinnan kansallisten käytäntöjen perustalle. Arkistotoimen asiantuntijaviranomaisen proaktiivinen interventio kytki asiakirjahallintodiskurssin käytännöt myös digitaalisen asiakirjatiedon hallinnan kansainvälisiin käytäntöihin. Kansainvälisessä arkistoteorian positivistisessa diskurssissa arkistoprofession proaktiivinen interventio asiakirjatiedon elinkaarihallintaan konstruoitiin paradigman muutokseksi. Normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa se oli asiantuntijaviranomaisen proaktiivisen intervention käytännön looginen jatkumo. Asiakirjahallintodiskurssissa asiantuntijaviranomaisen proaktiivinen interventio tapahtui jo ennen asiakirjojen laatimista. Tämä laajensi asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijan ajattelun, sanomisen ja toiminnan mahdollisuudet asiakirjoista ne tuottavaan arkistonmuodostajaviranomaisen toimintaan. Proaktiivisen intervention käytännön ja provenienssiperiaatteen proaktiivisen soveltamisen tekniikkana säilyi tiedonohjaussuunnitelmaksi nimettynä arkistonmuodostussuunnitelma. Asiakirjahallintodiskurssin ”arkistollisuutta” ja analogisten asiakirjojen hallintaan perustuvia juuria häivytettiin myös muilla kielellisillä valinnoilla. Tiedonohjaussuunnitelmana arkistonmuodostussuunnitelma oli metatietojärjestelmä, joka ohjasi arkistonmuodostajaviranomaisten tietojärjestelmissä käsiteltävien asiakirjatietojen elinkaarihallintaa. Digitaalisessa asiakirjatiedon hallinnassa toimintakäytännöt määriteltiin tietojärjestelmien toiminnallisina ja metatietovaatimuksina. Nämä piirteet kytkevät asiakirjahallintodiskurssin David Bearmanin esittämään digitaalisen asiakirjatiedon hallinnan strategiaan.
Tutkimuksessa esitän, että normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa asiakirjahallinto on käsitteellinen metafora, jolla arkistotoimen asiantuntijaviranomainen
toi hallintavaltaansa ”arkistopölyt” pyyhkivää, tehokkuuteen ja taloudellisuuteen viittaavaa merkitystä, joka käsitteellä kansainvälisesti on. Asiantuntijaviranomainen on kytkenyt toimija- ja toimintakeskeiset diskursiiviset käytännöt asiakirjahallintoon nostamalla tämän termin tutkimusajanjakson lopulla asiakirjatiedon hallinnan sateenvarjotermiksi. Teoreettisesti toimija- ja toimintakeskeisyys kytkeytyy kuitenkin ”arkistollisen” provenienssiperiaatteen soveltamiseen proaktiivisesti funktionaalisena
periaatteena. Tätä representoi asiakirjahallintodiskurssin määrittelevä ajattelumalli, jonka mukaan tiedon asiakirjallisuuden varmistaminen koko elinkaaren ajaksi perustuu organisaation työtapoihin ja toimintamalleihin ja edellyttää asiakirjatietoa tuottavien asioiden aktiivivaiheen käsittelyn oikeellisuuden varmistamista. Tiedonjärjestelmän toimija- ja toimintakeskeisyyttä representoi arkistonmuodostajaviranomaisten tehtäväluokitus digitaalisen asiakirjatiedon koko elinkaarihallinnan tekniikkana.
Tutkimus osoittaa, että Kansallisarkisto on ollut tärkein vaikuttaja sen lainsäädännön tuottamisessa, joka säätelee asiantuntijaviranomaisen hallintavaltaa sekä määrittelee, takaa ja rajaa asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijuutta. Arkistolakeja valmistelleet työryhmät eivät ole olleet asiantuntijaviranomaisen valtaa tasapainottavia kolmansia osapuolia, vaan vahvasti Kansallisarkiston ohjauksessa. Arkistolakien parlamentaarisessa käsittelyssä ei myöskään ole vaikutettu siihen, miten lainsäädäntö säätelee asiantuntijaviranomaisen hallintavaltaa. Näin asiantuntijaviranomaisen hallintavallalla on ollut lainsäädäntöä merkittävämpi rooli normatiivisen professionaalisen diskurssin tuottamisessa. Normatiivinen professionaalinen diskurssi asiantuntijaviranomaisen hallinnan kohteista tuottamana tietona on ollut totuusarvoltaan vahvin asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijuutta määrittelevä käsitteellinen viitekehys Suomessa. Tämän diskurssin omaksuminen osana asiantuntijaviranomaisen valvomaa ammattiin kouluttautumista on tuottanut julkisen hallinnon asiakirjatiedon hallinnan ammattikunnan.
Normatiivinen professionaalinen diskurssi on muodostanut myös 2000-luvun taitteessa käynnistyneiden yliopistollisten asiakirjatiedon hallinnan koulutusohjelmien tiedollisen perustan. Normatiivista professionaalista diskurssia ei kuitenkaan ennen tätä tutkimusta ole otettu haltuun ja teoretisoitu tiedonjärjestelmänä akateemisessa järjestelmässä. Tämän tekemistä pidän tutkimukseni keskeisenä kontribuutiona. Tutkimuksen tuottamaa uutta tietoa on arkistolainsäädännöllä ja Kansallisarkiston norminannolla tuotetun kansallisen tiedonjärjestelmän historiallisen kehityksen osoittaminen ja näkyväksi tekeminen. Uutta tietoa on myös osoittamani kansallisen professionaalisen tiedonjärjestelmän suhde kansainvälisen arkistoteoreettisen diskurssin kehitykseen. Kaikki tiedonjärjestelmästä esittämäni tieto ei ole uutta, vaan sekä yksittäisistä entiteeteistä että Kansallisarkiston toiminnasta on olemassa aikaisempaa tutkimusta. Näiden ennestään tuttujen asioiden asettaminen konstruoimaani normatiivisen professionaalisen diskurssin historiallisen kehityksen kontekstiin on tarjonnut uusia näkökulmia myös niiden ymmärtämiseen. Tutkimukseni teoreettinen ja metodologinen viitekehys on näin osoittautunut hedelmälliseksi ajattelukehikoksi, jota voitaisiin yleisemminkin käyttää arkistotutkimuksessa arkistoteoriassa ja -käytännöissä tapahtuneen muutoksen tarkasteluun.This is a study on the social construction of expertise in recordkeeping in Finland. The subject of study is the professional discourse constructed by the National Archives as a national expert institution in recordkeeping. The study had two general research questions: 1) what are the favoured forms of practice objectivized as a system of knowledge by the National Archives, and 2) what course of thought, speech and action is available for an expert as a subject position in the context of this knowledge system. The theoretical framework for the subject of study is the positivist discourse of archival theory. In the study, archival theory is understood as the internationally shared knowledge system of the recordkeeping profession. The theoretical framework for looking at the subject of study is composed of Foucauldian discourse tradition, constructivist research on professionalism and professional discourse analysis, along with articulation theory, socio-cognitive theory of terminology and the postmodern discourse of archival theory.
In this theoretical context, I have analyzed archival acts and the published materials of their draft processes as well as the norms issued by the National Archives in the period of 1935-2015. In the study, I have constructed this text corpus as the normative professional discourse, which has nationally delimited expertise in recordkeeping. I have analyzed this discourse as a system of professional knowledge, linked to the governance power of the expert institution in recordkeeping. As a researcher, I do not assume the position of unquestioning acceptance offered by the text corpus to the record-keeping professional. Instead, my aim has been a critical reading of the established, taken-for-granted forms of practice favoured by the expert institution. I have designated my method of discourse analysis discursive reading based on articulation theory. This method enables deconstruction of meanings privileged by the text corpus and introduction of new meanings as interpretations of the researcher. These new articulations are findings of analytical processes in which the text corpus is set in novel reading contexts; in this case in the context of the theoretical framework of the study. Since I am a recordkeeping professional with over 40 years of experience, I position myself as researcher as a research instrument of the study.
The study shows that issues constructed by the normative professional discourse as the main problems of recordkeeping were consistent with the international positivist discourse of archival theory. The solution to these problems in this discourse has been an intervention by the expert institution in the recordkeeping practices of records creating agencies as early as possible in the life span of records. I have designated this model of governance the practice of proactive intervention. In the context of this model, records creating agencies are legally responsible for production of national cultural heritage by complying with the forms of recordkeeping practice favoured by the expert institution. The phase of life span in which intervention has taken place has defined the boundaries of the governance power of the expert institution and the mandate of recordkeeping experts.
In the study, I structure the normative professional discourse as entities of a knowledge system. I categorize these entities into theoretical and functional and demonstrate the historical development of their meanings and understanding. The study shows that the meaning in which terms are used in the text corpus is often inconsistent with their vocabulary definitions. Based on the historical development of the understanding of the entities I structure the historical development of the normative professional discourse into three periods. I have designated these periods the Archival discourse, the Recordkeeping discourse and the Records management discourse. The study shows that changes in the understanding and designation of the entities resulted from changes in recordkeeping practices, as Michel Foucault has demonstrated in his studies. This analysis has produced the presentation of figures of thought, classifications, and connections, instances and criteria of relevance of the entities of the professional knowledge system.
I link my construction of the normative professional discourse as a knowledge system to the positivist discourse of archival theory and its historical development. Based on this linkage I demonstrate the analogies and differences between these two discourses. The study shows that the basic theoretical orientation of the normative professional discourse is the principle of provenance. However, because of the practice of proactive intervention by the expert institution, this principle was implemented proactively in records creating agencies. This practice of proactive implementation of the principle of provenance has nationally enabled a function-oriented system of thought, speech and action for recordkeeping experts decades earlier than the international discourse of archival theory.
In the Archival discourse, legitimized by the Archives Act of 1939, the proactive intervention by the expert institution, and thus the mandate of recordkeeping experts, was confined to the non-current phase of the life-span of records. The entities of the professional knowledge system were confined to those of the positivist discourse of archival theory in this period. However, because of the practice of proactive intervention by the expert institution, archival arrangement was understood in the normative professional discourse as “archives creation”: filing records after the active phase of their life span. The technique for proactive implementation of the principle of provenance was a general classification system of records authorized by the expert institution. As such, Archival discourse was an archives-oriented system of thought, speech and action, which did not enable a vocabulary for the proactive implementation of the principle of provenance to “archives creation”.
Transition from an archives-oriented to a function-oriented system of thought, speech and action began in the Recordkeeping discourse. This was enabled by the Archives Act of 1981, which expanded the domain of proactive intervention by the expert institution from non-current to the active phase of the life span of records. Decades earlier in the United States, this new domain of recordkeeping professionals had resulted in the rise of a new profession of records managers. In the normative professional discourse, it resulted in a conceptual differentiation between active and historical phases of the records life span. The modern positivist discourse of archival theory did not offer concepts for proactive implementation of the principle of provenance in archival management of records in the active phase of their life span. This vocabulary was produced nationally in the context of the Nordic countries. Management of active records was first designated “archives creation” and later records management. The technique of proactive implementation of the principle of provenance was a function-based proactive planning of “archives creation”. This planning covered the whole life span of records in the custody of a records creating agency.
The final transition from an archives-oriented to a function-oriented system of thought, speech and action took place in the Records management discourse on digital records. Juridically this discourse is linked to the legislation of good practice in information management and of digital services of administration issued in 2000, rather than to
Implications of EN 1009 Safety Requirements for Mineral Processing Plants
No full textDuring the last years companies have increased their investments to safety. Partly this is due to the tighter legislation, but generally attitudes have changed, and people appreciate companies that invest employee safety. Companies have also noticed that investments to safety can be seen as a better competitiveness.
Safety can be improved by different methods, such as legislations and standards. Generally, laws and directives set the minimum safety requirements, and standards give machine and industrial specified solutions to fulfil the requirements.
EN 1009 standard series affects to mineral processing plants where it is the first type-C safety standards for mineral processing plants. EN 1009 refers to other standards in many cases and guides the designer to use them. EN 1009 collects all suitable standards and uses them to set the safety requirements for the mineral processing plants. New requirements are set when other standards are not practical or there is not one.
Products of Metso fulfils the present safety requirements well, but the upcoming EN 1009 standard series include requirements that demand changes to Metso products. According to this thesis and previous studies, crusher safety devices need most of the developing work. Other modules, such as conveyors and screens, already fulfils requirements of the new standard. Partly, results can be explained that EN 1009 refers to other published standards so new standard does not add any new requirements to the existing ones. Safety standards for crushers have not been made earlier so manufacturers have depended on EN ISO 12100 and ISO 21873-2 safety standards and risk assessments to find out what safety devices are needed.Yritykset panostavat turvallisuuteen aiempaa enemmän. Osittain tämä johtuu tiukentuneesta lainsäädännöstä, mutta myös yleinen ilmapiiri on muuttunut ja ihmiset arvostavat turvallisuuteen panostavia yrityksiä enemmän. Yritykset ovat myös huomanneet, että panostamalla työntekijöiden turvallisuuteen saadaan myös omaa kilpailukykyä parannettua.
Turvallisuutta pyritään parantamaan erilaisilla menetelmillä, kuten lainsäädännöllä ja standardisoinnilla. Yleisesti lait ja direktiivit asettavat turvallisuuden minimivaatimukset, joita standardit selkeyttävät asettamalla ala- ja konekohtaisia vaatimuksia ja ratkaisuja.
EN 1009 standardisarja koskee mineraalinkäsittelylaitoksia ja on ensimmäinen mineraalinkäsittelylaitoksia koskeva C-tyypin turvallisuusstandardi. EN 1009 viittaa useasti muihin standardeihin ja ohjeistaa suunnittelijaa käyttämään niitä. Standardisarja ei tuo kovin paljoa uusia vaatimuksia mineraalinkäsittelylaitoksille vaan ennemminkin kokoaa ne standardit ja vaatimukset, joita suunnittelijan tulisi käyttää. Vaatimuksia asetetaan niille koneille ja koneen osille, joille ei ole olemassa standardia tai niiden käyttäminen ei ole järkevää.
Metson tuotteet täyttävät nykyiset turvallisuuden vaatimukset hyvin. Kuitenkin tulevassa EN 1009 standardisarjassa on myös sellaisia vaatimuksia, jotka vaativat muutoksia Metson koneisiin standardin täyttämiseksi. Aikaisempien tutkimusten ja tämän työn pohjalta voidaan sanoa, että eniten kehitystä vaativia kohteita ovat murskainten turvalaitteet. Muut osat, kuten kuljettimet ja seulat puolestaan täyttävät jo nykyisellään uuden standardin vaatimukset. Osittain tulokset selittyvät sillä, että EN 1009 standardisarja ohjeistaa suunnittelemaan tietyt osat jo olemassa olevien standardien mukaan, jolloin uusia vaatimuksia ei varsinaisesti ole tulossa. Murskaimiin puolestaan ei ole olemassa muita kohdistettuja turvallisuusstandardeja, jolloin niihin liittyvät turvalaitteet ovat aikaisemmin olleet EN ISO 12100 ja ISO 21873-2 turvallisuusstandardien sekä valmistajien riskinarviointien varassa
Sulasuolareaktorien toimintaperiaate ja kehitys
No full textTämä kandidaatintyö on kirjallisuusselvitys sulasuolareaktoreihin, niiden toimintaperiaatteeseen ja niiden parissa tehtyyn kehitystyöhön 1940-luvulta nykyhetkeen. Sulasuolareaktori on neljännen sukupolven reaktorityyppi, joka käyttää nestemäisessä muodossa olevaa suolasulaseosta joko polttoaineenaan primääripiirissä tai jäähdytinaineena sekundääripiirissä tai molempia. Tässä kandidaatintyössä käsitellään sulaa polttoainetta hyödyntäviä sulasuolareaktoreita. Polttoaine-suolaan on voitu liuottaa joko fissiiliä tai sekä fissiiliä että fertiiliä ainetta. Polttoainesuola kiertää laitoksen primääripiirissä sydämen läpi, missä tapahtuu fissio. Fission seurauksena polttoainesuola lämpenee ja syntynyt lämpö siirretään suolasulasta lämmönvaihtimien avulla sekundääripiiriin. Sekundääripiiristä lämpö siirretään edelleen tertiääripiiriin, jossa siitä generoidaan sähköä.
Työ on koottu käyttäen lähteinä kansainvälisiä tutkimusartikkeleita, ydinenergian kirjallisuutta, kirjallisuusselvityksiä ja kansainvälisten järjestöjen tutkimuskoosteita. Tutkimusta aiheesta löytyy runsaasti sekä 1900-luvun projekteista että tuoreemmista 2000-luvulla suoritetuista kokeista ja tutkimuksista. Sulasuolareaktorien tutkimusta tehdään paljon Venäjällä ja Kiinassa.
Sulasuolareaktorien parissa tehty tutkimustyö alkoi 1940-luvulla lentokonereaktorikoe AREn parissa. ARE oli menestyksekäs ja siitä saatiin paljon hyödyllistä tietoa sulasuolareaktoreista. ARE:een jälkeen ORNL:ssa aloitettiin sulasuolareaktorikoe. MSRE alkoi 1960-luvun taitteessa ja kokeen puitteissa rakennettiin 8 MW reaktori, joka osoitti, että hyödyntämällä sulasuolapolttoainetta on mahdollista tuottaa sähköä. MSRE:n jälkeen tutkittiin lyhyesti hyötöreaktoria, mutta rahoituksen loputtua ORNL:n tutkimukset sulasuolareaktoreihin päättyivät 1980-luvulla.
Uusi kiinnostus MSR-konseptia kohtaan heräsi 2000-luvun alussa, kun GIF nimesi MSR:n yhdeksi neljännen sukupolven ydinreaktorikonseptiksi. Tutkimustyö elpyi ja lukuisia erilaisia sulasuolateknologiaa hyödyntäviä reaktoreita on kehitelty viimeisen 20 vuoden aikana. Useita tutkimushaasteita, joita sulasuolan käyttö aiheuttaa on tutkittu syvällisesti, mutta niiden implementointi teolliselle mittakaavalle on yhä tekemättä. Tutkimukset ovat edistyneet valtavasti, mutta työnsarkaa on vielä paljon jäljellä.
Sulasuolareaktoreilla on useita ainutlaatuisia turvallisuusominaisuuksia. Verrattaessa MSR:ien turvallisuutta kevytvesireaktoreihin, voidaan todeta polttoaineen nestemäisen olomuodon olevan turvallisempaa hyödyntää kuin kiinteä polttoaine. Sulasuolareaktorien joustava polttoainekierto myös mahdollistaa toriumpolttoaineen käytön ja sen myötä tehokkaamman proliferaation vastustamisen, kuin uraanipolttoainetta hyödynnettäessä
