Journal.fi
Not a member yet
93357 research outputs found
Sort by
Oppimistulokset – riittävästi liikuntaa, kohtuudella ruutuaikaa
Heidi Syväojan psykologian väitöskirja ”Physical activity and sedentary behaviour in association with academic performance and cognitive functions in school-aged children” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 15.11.2014. Vastaväittäjänä toimi professori Charles H. Hillman (University of Illinois) ja kustoksena professori Timo Ahonen (Jyväskylän yliopisto)
Kokeellisen psykologian alkuvaihe ja ammatinvalinnanohjaus
Ammatinvalinnanohjauksen varhaishistoria on Suomessa myös soveltavan psykologian historiaa. Ammatinvalinnanohjaus oli 1950-luvulle saakka ainoa ei-kliininen käytännön elämään liittyvä psykologinen palvelu. Ohjaustoiminta tuli monelle vanhemman polven psykologian professorille tutuksi, kun he hankkivat kokemusta asiakastyöstä Helsingin kaupungin ammatinvalinnanohjaustoimistossa. Ohjaus alkoi syksyllä 1939 talvisodan kynnyksellä ja jatkui vaikeuksista huolimatta sota-aikanakin. Yli kymmenen kaupunkia aloitti 1950-luvulla ammatinvalinnanohjauksen kunnallisena palveluna, kunnes valtio otti 1961 vastuun ohjaustoiminnasta ja sen rahoituksesta. Ammatinvalinnanohjaus oli menetelmätutkimuksen alueella kansainvälisen huomion kohteena, kun Suuri tutkimus -48 oli käynnissä. Tähän hankkeeseen kävivät alan huippututkijat tutustumassa Yhdysvalloista saakka
Yksinäisyyden yhteiskunnallisia ja psykologisia ulottuvuuksia
Arvioitu teos: Juho Saari (toim.): Yksinäisten Suomi. Gaudeamus, 2016. 376 s
Pysyvyys ja vaihtelu vanhempien lapsensa oppimissuoriutumista koskevissa syyselityksissä
Emmi Enlundin väitöskirja ”Stability and variability in parent’s causal attributions for their child’s success and failure” tarkastettiinJyväskylän yliopistossa 25.11.2016. Vastaväittäjänä toimi Tiia Tulviste Tarton yliopistosta ja kustoksena Jari-Erik Nurmi Jyväskylän yliopistosta
Käyttöopas tunteisiin - kuinka tuntea tuntematon?
Arvioitu teos: Katja Myllyviita: Tunne tunteesi. Duodecim, 2016. 256 s
Aikuisiän neurogeneesi hippokampuksessa mahdollistaa joustavan toiminnan
Tietyissä aivojen osissa, kuten oppimisen ja muistin kannalta tärkeässä hippokampuksessa, syntyy uusia hermosoluja läpi elämän. Tätä prosessia kutsutaan aikuisiän neurogeneesiksi. Tutkimusten mukaan terveet elämäntavat edistävät neurogeneesiä ja siten pitävät yllä aivojen muokkautumiskykyä. Neurogeneesi on hidas ja jatkuva prosessi, jossa hippokampuksen pykäläpoimussa jakautuvista hermokantasoluista erilaistuu hermostollisia esisoluja, joista lopulta usean välivaiheen kautta noin kahden kuukauden kuluessa kypsyy uusia jyväissoluja. Vain osa uusista jyväissoluista liittyy olemassa oleviin tai uusiin toiminnallisiin hermoverkkoihin ja selviää hengissä. Pykäläpoimun uusille hermosoluille on ehdotettu useita eri tehtäviä. On mahdollista, että uudet hermosolut auttavat muodostamaan erillisiä hermostollisia edustuksia samankaltaisista, mutta erillisistä tapahtumista suhteessa aikaan ja ympäristöön. Heikentynyt neurogeneesi haittaa oppimista, kun taas oppiminen edistää neurogeneesiä, erityisesti kun tehtävä on monimutkainen. On jopa ehdotettu, että neurogeneesi voisi suojata eteneviltä, hippokampuksen rakennetta ja toimintaa rappeuttavilta muistisairauksilta. Hippokampuksen uudet jyväissolut näyttäisivät olevan tärkeitä myös stressireaktioiden säätelyssä. Hippokampuksen neurogeneesin merkitys nimenomaan ihmisen tiedonkäsittelylle ja toiminnalle vaatii vielä lisäselvitystä
1900-luvun luovuustutkimuksen suuri linja: intuitio, oivallus ja luovat kohtaamiset
Artikkeli tarkastelee tieteellistä luovuutta koskevien käsitysten kehitystä 1900-luvulta nykyaikaan. Se lähtee liikkeelle Henri Poincarén vuonna 1912 esittämästä matemaattisen luovuuden teoriasta ja sen suhteesta psykoanalyysiin. 1950–1970- lukuja hallitsi J. P. Guilfordin innoittama pyrkimys löytää testien avulla luovat persoonallisuuden piirteet sekä kehittää luovuutta koulutuksen avulla. Howard Gruberin vuonna 1974 julkaisemaa Darwin-tutkimusta voidaan pitää käännekohtana siirtymässä kohti sosiokulttuurista luovuuskäsitystä. Gruber siirsi tarkastelun luovista episodeista pitkäjänteiseen luovaan työhön, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja käsitejärjestelmien rakentumiseen. Hän myös määritteli uudelleen intuition ja oivalluksen merkityksen luovassa prosessissa. Muun muassa Robert Olton (1979) ja Rhona Oeche (1990) jatkoivat tätä uudelleen määrittelyä. Sosiokulttuurinen luovuuskäsitys löi itsensä läpi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla. Sen tunnettu versio on Mihály Csikszentmihalyin vuonna 1988 esittämä systeemimalli, joka tarkastelee luovuutta yksilön, tiedon alueen ja sosiaalisen kentän vuorovaikutuksessa toteutuvana ilmiönä. Sosiokulttuuriset näkemykset nivoutuivat 2000-luvun alussa taloustieteen sekä tieteen ja teknologian tutkimuksen piirissä kehittyneeseen innovaatiotutkimukseen. Tämä tutkimus teoretisoi vuorovaikutuksellista ja hajautettua luomista ja tutkii komplementaarisen osaamisen yhdistämistä verkostoissa ja yhteistyöprojekteissa
Miten työ vaikuttaa muuhun elämään ja muu elämä työhön: katsaus päiväkirjatutkimuksiin työn ja muun elämän välisestä vuorovaikutuksesta
Tässä narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkastelemme 30 tutkimusartikkelin pohjalta, millaista määrällistä päiväkirjatutkimusta työn ja muun elämän vuorovaikutuksesta on tehty. Tämän aihealueen tutkimus on lisääntynyt huimasti viime vuosina sekä kehittynyt menetelmällisesti uusien teknologisten mahdollisuuksien myötä. Kuvaamme ja vedämme yhteen työn ja muun elämän välistä päivittäistä vuorovaikutusta käsitelleiden määrällisten päiväkirjatutkimusten antia käyttämällä kahta teoreettista viitekehystä: 1) työn ja perheen välinen ristiriita ja rikastavuus sekä 2) työn ja perheen välinen siirräntä. Päiväkirjatutkimusten tulokset osoittavat, että työn ja perheen välinen ristiriita on yhteydessä lisääntyneeseen pahoinvointiin ja rikastavuuden kokemus lisääntyneeseen hyvinvointiin päivätasolla. Tulokset osoittavat myös, että saman päivän aikaista myönteistä ja kielteistä siirräntää työn ja muun elämän välillä näyttää tapahtuvan sekä yksilö- että perhetasolla. Näin ollen päiväkirjatutkimusten tulokset vahvistavat poikittais- ja pitkittäistutkimusten perusteella aiemmin tehtyjä havaintoja ja johtopäätöksiä. Kaikki tulokset eivät kuitenkaan olleet samanlaisia naisten ja miesten välillä, vaan sukupuoli oli havaittuja yhteyksiä jossain määrin muuntava tekijä. Katsaukseen sisältyneet tutkimukset antavat viitteitä siitä, että kielteisten vaikutusten suhteen naisilla rajapinta työstä perheeseen ja miehillä rajapinta perheestä työhön saattaa olla jonkin verran läpäisevämpi kuin toisella sukupuolella. Sisällöllisten kysymysten lisäksi olimme kiinnostuneita määrällisten päiväkirjatutkimusten menetelmällisistä valinnoista. Tyypillisin päiväkirjatutkimuksen asetelma katsauksen tutkimuksissa on lyhyen aikavälin (5–8 päivää) ja pienen otannan (n < 51) tutkimus, joka on toteutettu ennalta suunnitelluin tiedonkeruupistein perinteisesti kynä–paperi-menetelmää käyttäen. Menetelmänä päiväkirjatutkimuksen vahvuus on erityisesti lyhyellä aikavälillä tapahtuvien mikrotason muutosten ja vaihtelun havaitseminen