Journal.fi
Not a member yet
93357 research outputs found
Sort by
Natokriittiset episteemiset yhteisöt Telegramissa ja X:ssä
Artikkelissamme lähestymme informaatiohäiriöitä ilmentymänä demokraattisten yhteiskuntien episteemisten kysymysten kärjistymisestä ja sovellamme episteemisen yhteisön näkökulmaa sosiaalisen median laitayhteisöjen tutkimiseen. Analysoimme, millä tavoin Suomen Nato-jäsenyyteen kriittisesti suhtautuvien sosiaalisen median laitayhteisöjen argumentoinnissa oli kyse harhaanjohtavaa informaatiota levittävästä ja yhteiskuntajärjestystä haastavasta informaatiohäiriönä pidettävästä ilmiöstä. Lähestymme episteemisenä yhteisönä sosiaalisen median yhteisöjä, joille voidaan tunnistaa yhteneviä käsityksiä tiedollisesta auktoriteetista, tavoitelluista poliittista päämääristä sekä arvoista ja uskomuksista. Pohjaamme oletukseen, että valtavirtajulkisuudelta katveeseen jäänyt sosiaalisen median Nato-kriittinen keskustelu avaa tutkimisen arvoisen kontekstin informaatiohäiriöiden teemalle. Tutkimusaineistomme on muodostettu Nato-kriittisistä viesteistä Telegramin suomenkielisissä keskusteluryhmissä ja X-viestipalvelussa. Telegram-aineistosta tunnistimme Nato-kriittisyyden avaintermeiksi ”natottaja” ja ”natokiima”, joiden yhdistelmällä haettiin NodeXL:n avulla aineisto viestipalvelu X:stä. Verkostoanalyysia ja laadullista analyysia yhdistellen tunnistimme aineistosta kaksi episteemistä yhteisöä, jotka nimesimme instituutioita kunnioittavaksi yhteisöksi ja instituutiovastaiseksi yhteisöksi
Informaatiohäiriöt mediayhteiskunnassa
Informaatiohäiriöistä eli mis-, dis- ja malinformaation luomisesta ja kierrättämisestä digitaalisilla alustoilla on tullut yhä polttavampi yhteiskunnallinen ja tieteellinen kysymys. Tässä Media & viestintä -lehden Informaatiohäiriöt mediayhteiskunnassa teemanumeron johdannossa luomme katsauksen informaatiohäiriöiden tutkimukseen. Tutkimuskentässä on erotettavissa kolme osin päällekkäistä näkökulmaa: 1) ilmiö, sen syntymekanismit ja seuraukset, 2) ilmiöön vastaaminen ja sen ehkäisy sekä 3) kriittinen näkökulma, joka pyrkii muun muassa hahmottamaan ovatko jotkin informaatiohäiriöihin liittyvät uhkakuvat kenties liioiteltuja. Käymme läpi näihin näkökulmiin liittyvää tutkimusta ja esitämme, että informaatiohäiriöitä ja niihin liittyvää julkista keskustelua on syytä tarkastella sekä kriittisesti että kontekstisidonnaisesti. Lopuksi esittelemme tämän teemanumeron artikkelit
Textural properties of faba bean-based Camembert analogue
As global food systems evolve toward sustainability, the demand for plant-based alternatives to traditional animal-derived products is growing. Faba beans (Vicia faba), known for their versatility and agricultural benefits, offer a promising solution in the development of vegan cheese analogues. This study explores the potential of using faba beans to produce a Camembert-like cheese. The Camembert analogues were formulated with fat contents of 15% and 30% and varying proportions of coconut and rapeseed oils in triplicate. The proportions of coconut and rapeseed oils were 40:60, 50:50, and 60:40. Generally, the Camembert analogues with the higher fat content (30%) resulted in higher hardness, springiness, chewiness, and dry matter content compared to the analogues with 15% fat. This suggests that fat content is more important for these parameters than proportions of coconut and rapeseed oil. Future research should focus on optimising texture to more closely replicate traditional dairy Camembert and meet consumer sensory expectations. Incorporating sensory evaluations and consumer feedback is essential to validate instrumental findings and ensure the product meets consumer expectations
Spiritual Festivals as Embodied Sites of Becoming ‘Porous Selves’
Contemporary spiritual festivals attract heterogeneous crowds of adherents of emergent religions, practitioners and aficionados of fringe knowledge, self-seekers, and many others. Focusing on the ethnographic context of Estonia, this paper approaches such festivals as occasions of self-transformation, where festival participants collectively engage in various practices that encourage them to ‘open up’ – to themselves, to others, and to the world. The physical body often takes centre stage in these ritualized activities, which are typically performed in unison and involve interacting with other bodies through synchronized movement and sound, dance, touch, or at the very least deliberate eye contact with others. Charles Taylor’s (2007) distinction between the ‘buffered’ and the ‘porous’ self provides a suitable analytical framework for exploring and understanding these activities’ transformative potential and effect
Lukuhalun historiaa, huolipuhetta ja paljon muutakin
Ilkka Mäkinen: Lukuhalun historia. Mediapinta. Painettu EU:ssa. 283 s
Tutkimuskohteena Fennica: Bibliografinen kuvailutieto 1800-luvun kirjallisuushistorian aineistona
This article examines the history of Finnish literature in a way that aims to give a quantitatively comprehensive and bibliographically accurate picture of the fiction published in book form during the years of the Grand Duchy of Finland 1809–1917. The article is based on the work done in the consortium project Digital history for Literature in Finland (2022–2026, the Research Council of Finland). Instead of a select set of works, we examine the 19th century literary history based on the bibliographic metadata of the Finnish National Bibliography Fennica. Our article represents data-rich literary history that combines large data sets, quantitative and statistical methods and computer-assisted methods into the research on literary history.
In the article, we focus on two issues that are essential for the formation of the data and our view of Finnish 19th century literature. We begin by presenting how the central corpus of our project – the approximately 2 800 Finnish and Swedish-language first editions published in book form (1809–1917) and classified as fiction in Fennica has taken shape. We then consider the information the bibliographic data provides on the distribution of publications, publication numbers and translations. Finally, we present some interpretations of the 19th century fiction based on our corpus. The distant readingof literary history differs from previous literary histories in that we do not use individual works and their readings as our primary source – but rather make generalisations based on the bibliographic metadata. We propose that the information on literary history provided by the extensive bibliographic data (even with the shortcomings presented in the article) is more systematic and comprehensive than before, allowing us to build a more complex picture of the Finnish literary history.Tarkastelemme artikkelissa Suomen kirjallisuushistoriaa tavalla, joka pyrkii antamaan autonomian vuosina 1809–1917 kirjamuotoisena julkaistusta kaunokirjallisuudesta määrällisesti laajan ja bibliografisesti mahdollisimman tarkan kuvan. Artikkeli perustuu konsortiossa Digital history for Literature in Finland (2022–2026, Suomen Akatemia) tehtyyn työhön. Tarkastelemme kaunokirjallisuutta valikoidun teosjoukon sijaan Fennican bibliografisten kuvailutietojen pohjalta: teemme kaukokatseista kirjallisuushistoriaa. Artikkelimme edustaa datarikasteista kirjallisuushistoriaa, joka tuo laajat aineistot, määrälliset ja tilastolliset analyysit ja näihin liittyvät tietokoneavusteiset menetelmät osaksi kirjallisuushistoriallista tutkimusta.
Keskitymme artikkelissa kahteen aineiston muotoutumisen ja 1800-luvun kirjallisuushistorian kannalta olennaiseen asiaan. Ensin esittelemme, miten hankkeemme keskeinen korpus – Fennicaan sisältyvät, kirjamuotoisina julkaistut ja kaunokirjallisiksi luokitellut noin 2 800 suomen- ja ruotsinkielistä ensipainosta (1809–1917) – on muotoutunut. Tämän jälkeen arvioimme Fennican suhdetta ajanjakson kirjahistoriaan ja esittelemme, millaista informaatiota julkaisujen jakautumisesta, julkaisumääristä ja käännöskirjallisuudesta bibliografinen kuvailutieto tarjoaa. Lopussa esitämme korpuksemme pohjalta joitakin tulkintoja 1800-luvun kaunokirjallisuudesta. Tuomme esiin, että laajan bibliografisen kuvailutiedon tarjoama tieto kirjallisuushistoriasta on, artikkeleissa esitettyine puutteineenkin, aiempaa systemaattisempaa ja kattavampaa. Tämä antaa mahdollisuuden rakentaa aiempaa monimuotoisempi kuva 1800-luvulla julkaistusta kaunokirjallisuudesta. Kuvailutietojen kautta luomamme kaukokatse kirjallisuushistoriaan poikkeaa aikaisemmista kirjallisuushistorioista siinä, ettemme lähde liikkeelle yksittäisten teosten lähiluvusta, vaan teemme yleistyksiä metadatan perusteella. Hankkeen edetessä siirrymme myös lähilukuun hyödyntäen eräänlaista keskitien lukutapaa kauko- ja lähiluvun välillä
L. Onervan varhaisen proosatuotannon tyylipiirteitä korpusstilistiikan avainsanamenetelmän valossa
This article introduces a novel approach to examining L. Onerva's classic novel Mirdja (1908). While previous studies have primarily analyzed the novel's symbolist-decadent features, a detailed stylistic examination employing quantitative methods has not yet been conducted. Furthermore, this study represents the first application of computer-assisted quantitative stylistic analysis to Finnish fictional prose. Our research aligns with a scholarly effort to integrate methods that broadly contextualize literary texts with those emphasizing formal features—in this case, quantitative stylistic analysis.
In this article, we analyze the style of Mirdja using corpus-linguistic—more specifically, corpus-stylistic—methods. We employ keyword analysis (particularly a corpus-driven approach), a widely used technique within corpus linguistics and stylistics for exploring style and themes in digital textual data. Our reference corpus comprises two additional novels by L. Onerva, Inari (1913) and The Lonely Ones (1917), selected on the basis of literary genre similarity. Our main research question investigates to what extent the characteristic elements of decadence in Mirdja’s style and themes emerge through keyword analysis in comparison to the reference material, and what new insights keyword analysis offers regarding the stylistic and thematic understanding of the novel. We evaluate the results of our corpus-linguistic keyword analysis in relation to previous studies of decadent style and poetics. Ultimately, our findings demonstrate that contextualized stylistic analysis significantly enhances the understanding of stylistic developments in Finnish literary history and offers fresh perspectives on the poetics of L. Onerva's early prose.Artikkeli lähestyy uudesta näkökulmasta L. Onervan klassikkoromaania Mirdja (1908), jota on tutkittu symbolistis-dekadenttien piirteiden näkökulmasta, mutta tarkempaa, kvantitatiivisiin menetelmiin keskittyvää koneavusteista tyylillistä analyysia ei Mirdjasta ole kuitenkaan vielä tehty. Artikkeli on myös ensimmäinen avaus tämän tyyppiseen suomalaisen kaunokirjallisen proosan analyysiin. Tutkimuksemme kytkeytyy oppihistoriallisesti tendensseihin, joissa on pyritty tuomaan yhteen kirjallisia tekstejä laajemmin kontekstualisoivat ja niiden muodollisiin piirteisiin, tässä kvantitatiivisen tyylianalyysiin keskittyvät lähestymistavat.
Artikkelissa testaamme Mirdja-romaanin tyyliä korpuslingvistisin, tarkemmin korpusstilistisin menetelmin. Käytämme avainsana-analyysia (varsinkin corpus-driven-menetelmää), joka on korpuslingvistiikassa ja -stilistiikassa hyvin yleinen menetelmä digitaalisen tekstiaineiston tyylin ja teemojen tarkastelussa. Verrokkiaineistona käytämme kirjallisen lajin mukaan valikoitua kahta muuta L. Onervan romaania, Inari (1913) ja Yksinäisiä (1917). Kysymme, missä määrin Mirdjan dekadentin tyylin ja tematiikan piirteet näkyvät menetelmän tuottamissa avainsanoissa suhteessa verrokkiaineistoon ja mitä uutta avainsana-analyysi tuo romaanin tyylilliseen sekä sisällölliseen analyysiin. Evaluoimme korpuslingvistisen avainsanojen analyysin tulokset, joihin kuuluu vertailu verrokkiaineistoon, suhteessa aikaisempiin dekadentin tyylin sekä dekadentin poetiikan analyyseihin. Tutkimuksemme tulokset todistavat, että teoksen kontekstualisoiva tyylianalyysi myötävaikuttaa suomenkielisen kirjallisuuden tyylihistorian hahmottamiseen sekä valottaa L. Onervan varhaistuotannon poetiikkaa uudesta näkökulmasta
"Hän, subjektina": Katse sikojen toimijuuteen Gustafsson&Haapojan taiteessa
Ihmisten ja muunlajisten eläinten yhdenvertaisen yhteiselon tavoittelu on tärkeä reitti kohti kestävämpää maailmaa. Tuotantoeläimiksi kategorisoitujen eläinten toimijuuden laajeneminen tämän hetken välineellisestä asemasta kurottelee kohti yhdenvertaisuutta. Eläintuotannosta vapautuneiden eläinten turvakoteja onkin tarkasteltu paitsi eläinoikeusliikkeen viitekehyksessä, myös eläinten subjektiuden toteutumisen ja uudelleenkuvittelemisen näkökulmasta. Tässä artikkelissa etnografisen lähestymistavan informoima katseeni kiinnittyy Gustafsson&Haapoja -taiteilijakollektiivin Siat-näyttelyyn Seinäjoen taidehallilla vuonna 2021. Tarkastelen näyttelyn kolmea video- ja ääniteosta sikojen toimijuuden näkökulmasta. Erityisesti keskityn suomalaisessa eläinten turvakoti Saparomäessä tehtyyn Nimetön (Elossa) (2021) -videoteokseen, jonka on kuvannut valjailla pään päälle kiinnitetyllä kameralla turvakodin asukas, Paavo-sika. Teoksen tarjoamat näkökulmat avaavat mahdollisuuden tarkastella sian toimijuutta nykytaiteessa, eläinten turvakodeissa ja laajemmin yhteiskunnassa. Keskustelukumppanuutta analyysilleni haen muun muassa Bruno Latourin olioiden parlamentista sekä posthumanistisista ja eläinfilosofista ajattelijoista. Kriittinen eläintutkimus, etenkin Sue Donaldsonin ja Will Kymlickan ajatukset eläinten turvakodeista lajienvälisten yhteisöjen visioimisen ja kokeilemisen paikkoina, tarjoaa keskeistä heijastelupintaa analyysilleni. Kysyn, (1) millaista on Gustafsson&Haapojan taiteen, erityisesti Nimetön (Elossa) -teoksen, tuottama sian toimijuus. Tämän kysymyksen jatkona tarkastelen teosta lajienvälisenä, tavoitteellisena yhteisönä taiteen kontekstissa, ja pohdin, (2) miten pyrkimys yhdenvertaisuuteen vaikuttaa sian toimijuuden laajenemiseen ja toisaalta ihmisen toimijuuteen. Analyysini pohjalta esitän, että sian toimijuuden vakavasti ottaminen avaa uusia näkymiä paitsi taidetoiminnan muutokseen ja rikastumiseen, myös eläimen subjektiviteetin rakentumiseen tulevaisuuden kestävämmässä ja oikeudenmukaisemmassa yhteiskunnassa.Ihmisten ja muunlajisten eläinten yhdenvertaisen yhteiselon tavoittelu on tärkeä reitti kohti kestävämpää maailmaa. Tuotantoeläimiksi kategorisoitujen eläinten toimijuuden laajeneminen tämän hetken välineellisestä asemasta kurottelee kohti yhdenvertaisuutta. Eläintuotannosta vapautuneiden eläinten turvakoteja onkin tarkasteltu paitsi eläinoikeusliikkeen viitekehyksessä, myös eläinten subjektiuden toteutumisen ja uudelleenkuvittelemisen näkökulmasta. Tässä artikkelissa etnografisen lähestymistavan informoima katseeni kiinnittyy Gustafsson&Haapoja -taiteilijakollektiivin Siat-näyttelyyn Seinäjoen taidehallilla vuonna 2021. Tarkastelen näyttelyn kolmea video- ja ääniteosta sikojen toimijuuden näkökulmasta. Erityisesti keskityn suomalaisessa eläinten turvakoti Saparomäessä tehtyyn Nimetön (Elossa) (2021) -videoteokseen, jonka on kuvannut valjailla pään päälle kiinnitetyllä kameralla turvakodin asukas, Paavo-sika. Teoksen tarjoamat näkökulmat avaavat mahdollisuuden tarkastella sian toimijuutta nykytaiteessa, eläinten turvakodeissa ja laajemmin yhteiskunnassa. Keskustelukumppanuutta analyysilleni haen muun muassa Bruno Latourin olioiden parlamentista sekä posthumanistisista ja eläinfilosofista ajattelijoista. Kriittinen eläintutkimus, etenkin Sue Donaldsonin ja Will Kymlickan ajatukset eläinten turvakodeista lajienvälisten yhteisöjen visioimisen ja kokeilemisen paikkoina, tarjoaa keskeistä heijastelupintaa analyysilleni. Kysyn, (1) millaista on Gustafsson&Haapojan taiteen, erityisesti Nimetön (Elossa) -teoksen, tuottama sian toimijuus. Tämän kysymyksen jatkona tarkastelen teosta lajienvälisenä, tavoitteellisena yhteisönä taiteen kontekstissa, ja pohdin, (2) miten pyrkimys yhdenvertaisuuteen vaikuttaa sian toimijuuden laajenemiseen ja toisaalta ihmisen toimijuuteen. Analyysini pohjalta esitän, että sian toimijuuden vakavasti ottaminen avaa uusia näkymiä paitsi taidetoiminnan muutokseen ja rikastumiseen, myös eläimen subjektiviteetin rakentumiseen tulevaisuuden kestävämmässä ja oikeudenmukaisemmassa yhteiskunnassa
Experimental study on Engine oil blended with TiO2 & MoS2 Hybrid Nanoparticles
In this research work, testing has been conducted using a four-ball tribo-tester as per ASTM Standard 4172. The objective of this research work is to evaluate the tribological parameters of SAE-10W-30 lubricant with the addition of nano-hybrid composites as an additive. The effect of nano-composites on the tribological parameters of SAE-10W-30 lubricating engine oil has been investigated experimentally on a four-ball tribometer. The process variable levels for the four-ball tribometer are designed for concentration in the percentage of weight of nano-hybrid composites. Experimentation on a four ball tribometer is performed to determine the wear scar diameter and friction coefficient of hybrid nano-composites. It is observed that the addition of nano-composite additives in combination with SAE-10W-30 reduces the coefficient of friction by 40 %. The results of the wear scar diameter have been tested during experimental work and reported in the articles. The experimental work on hybrid nano-additives provides sustainable energy solutions and environmental conservation while simultaneously addressing current and future demands