Journal.fi
Not a member yet
93357 research outputs found
Sort by
Sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa asuvien venäjänkielisten vammaisten lasten äitien näkökulmasta
No full textAbstract
Experiences of Russian-speaking mothers of disabled children living in Finland about the accessibility of social and health services
This article examines interviews of Russian-speaking mothers' who has children with disabilities. Here we focus on mothers descriptions of the accessibility of social and health services. The data consists of interviews with six mothers, which we have analyzed using thematic analysis. The results show that there are major problems with the accessibility of social and health services. Institutional accessibility was perceived as difficult due to the very long waiting periods to access services and the inadequacy of public services. Informative accessibility was also described as problematic, as service information is very random and the service system is fragmented. Problems with experiential accessibility included experiences that it took huge amount of resources for mothers to access services. In addition, mothers felt they were left alone without support. The problems of linguistic accessibility emerged as a central and cross-cutitng theme. These included challenges related to interpretation and inadequate consideration of multilingualism in social and health services.Tässä artikkelissa tarkastellaan venäjänkielisten vammaisten lasten äitien kuvauksia sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuudesta Suomessa. Tutkimusaineisto koostuu kuuden äidin haastatteluista, joita olemme analysoineet temaattisen analyysin keinoin saavutettavuuden näkökulmasta. Tutkimustulosten mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuudessa on suuria ongelmia. Institutionaalisen saavutettavuuden ongelmien kuvattiin johtuvan siitä, että palveluiden saamisessa kestää hyvin pitkään ja että julkiset palvelut ovat riittämättömiä. Informatiivinen saavutettavuus näyttäytyi myös ongelmallisena, sen vuoksi, että palvelutieto on hyvin sattumanvaraista ja järjestelmä on eriytynyt. Kokemuksellisen saavutettavuuden ongelmat tulivat ilmi siinä, että palveluiden saaminen vie äideiltä kohtuuttoman määrän resursseja ja että äidit kokivat jäävänsä yksin. Kielellisen saavutettavuuden ongelmat nousivat läpileikkaavasti keskeisiksi. Ne sisälsivät tulkkaukseen, vieraskielisyyden huomiotta jättämiseen ja emotionaalisen tuen puutteeseen liittyviä haasteita sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Interviews with Russian-speaking mothers who have children with disabilities are examined in this article. The focus is on mothers’ descriptions regarding the accessibility of social and health services. The data consists of interviews with six mothers, which have been analysed using thematic analysis. It shows that major problems exist with the accessibility of social and health services. Institutional accessibility is perceived as difficult because of the very long waiting periods to access services and the inadequacy of public services. Informative accessibility is also described as problematic, as service information is random and the service system is fragmented. Problems with experiential accessibility include experiences where a huge amount of resources have been required for mothers to access services. In addition, mothers felt that they were left alone without support. The problems of linguistic accessibility emerged as a central and cross-cutting theme, including challenges related to interpretation and an inadequate consideration of multilingualism in social and health services
Turvallisuuden näyttämöt muutoksessa – Sota informaatiotiloissa vaatii valppautta: Keynote-puheenvuoro Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivillä 12.10.2024 Jyväskylässä
No full textTurvallisuudesta on viime vuosien aikana tullut yhä arkisempi puheenaihe. Taustalla on yhä vallitseva monikriisiaika, joka alkoi koronapandemiasta ja on jatkunut mm. Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamalla turvallisuustilanteen murroksella, energiakriisillä, Gazan sodalla, poliittisilla kriiseillä ja Yhdysvaltain tilanteen epävakauttaneella vallanvaihdolla. Turvallisuuskäsitys on myös laajentunut huomattavasti, ja esimerkiksi Suomen näkökulmasta monet keskeiset turvallisuusuhat eivät enää olekaan uhkia reaalimaailmassa, vaan esimerkiksi informaatiotilassa
Historiikeista tieteellisiin julkaisuihin ja true crime -ilmiöön – Suomalaisen poliisihistorian rakennuspalikat
No full textIn my literature review, I examine works related to the history of policing that contribute to the broader narrative of Finnish police history. Publications on police history can be divided into three categories: histories, academic publications, and memoirs. The first publication on Finnish police history is a history from 1936, which focused on the Viipuri police department. Histories typically concentrated on the activities of local police forces or police associations. The publication of histories increased during the 1970s, as police officers sought to document the past of their profession in anniversary publications. The number of published police histories decreased in the 2010s. The number of potential subjects for such histories decreased due to previously published histories. The scholarly turn in police history began in the 1980s at the University of Helsinki, where master's theses on Finnish police history were produced. As a result of this academic turn, the first doctoral dissertation on police history was published in 1992 by Tuija Hietaniemi, titled Lain vartiossa: Poliisi Suomen politiikassa 1917–1948. This dissertation integrated police history into the broader context of political history, thereby laying the foundation for academic research on Finnish police history. Following Hietaniemi's dissertation, academic publications on police history became more common, enriching the historical perspective on Finnish policing up to the present day. Since the 1990s, police memoirs have predominantly been self-published. The publication of police memoirs evolved in the 2010s as part of the true crime phenomenon, leading to a significant increase in their publication rate, as publishers sought to capitalize on the lucrative true crime market. At the end of this article, I highlight the research gaps related to Finnish police history.Analysoin kirjallisuuskatsauksessa teoksia, jotka osaltaan rakentavat suomalaista poliisihistoriaa. Poliisihistoriajulkaisut voi jakaa kolmeen osa-alueeseen: historiikkeihin, tieteellisiin julkaisuihin ja muistelmateoksiin. Suomalaisen poliisihistorian ensimmäinen teos on vuoden 1936 Viipurin poliisilaitosta käsittelevä historiikki. Historiikit keskittyivät paikallispoliisin tai poliisiyhdistyksen toimintaan. Historiikkien julkaisu lisääntyi 1970-luvulla, kun poliisit halusivat vuosijuhlajulkaisuja varten taltioida ammattikunnan menneisyyttä talteen. Julkaistujen poliisihistoriikkien määrä vähentyi 2010-luvulla, koska aikaisempien julkaistujen historiikkien vuoksi potentiaalisten historiikkikohteiden määrä väheni. Poliisihistorian tutkimuksellinen käänne alkoi 1980-luvulla Helsingin yliopistossa suomalaista poliisihistoriaa käsittelevien pro gradu tutkielmien myötä. Tutkimuksellisen käänteen seurauksena vuonna 1992 ilmestyi ensimmäinen poliisihistorian väitöskirja, Tuija Hietaniemen Lain vartiossa: Poliisi Suomen politiikassa 1917–1948. Väitöskirja yhdisti poliisihistorian osaksi poliittista historiaa luoden samalla suomalaisen poliisihistorian tutkimuksellisen pohjan. Hietaniemen väitöskirjan myötä poliisihistorian tieteelliset julkaisut yleistyivät. Tieteelliset julkaisut ovat 1990-luvulta lähtien monipuolistaneet historiakuvaa suomalaisesta poliisista. Poliisimuistelmia ilmestyi 1990-luvulta lähtien omakustanteina. Poliisimuistelmien julkaisu kehittyi 2010-luvulla osaksi true crime -ilmiötä, jonka seurauksena poliisimuistelmien julkaisutahti on kasvanut merkittävästi, kun kustantajat haluavat oman osansa taloudellisesti tuottoisesta ilmiöstä. Nostan artikkelin lopuksi esille tutkimukselliset aukot liittyen suomalaiseen poliisihistoriaan.
In my literature review, I analyze works related to the history of policing that contribute to the broader narrative of Finnish police history. Publications on police history can be divided into three categories: histories, academic publications, and memoirs. The first work on Finnish police history is a history from 1936, which focused on the Viipuri police department. Histories typically concentrated on the activities of local police forces or police associations. The publication of histories increased during the 1970s, as police officers sought to document the past of their profession in anniversary publications. The number of published police histories decreased in the 2010s. The number of potential subjects for such histories decreased due to previously published histories. The scholarly turn in police history began in the 1980s at the University of Helsinki, where master's theses on Finnish police history were produced. As a result of this academic turn, the first doctoral dissertation on police history was published in 1992 by Tuija Hietaniemi, titled Lain vartiossa: Poliisi Suomen politiikassa 1917–1948. This dissertation integrated police history into the broader context of political history, thereby laying the foundation for academic research on Finnish police history. Following Hietaniemi's dissertation, academic publications on police history became more common, enriching the historical perspective on Finnish policing up to the present day. Since the 1990s, police memoirs have predominantly been self-published. The publication of police memoirs evolved in the 2010s as part of the true crime phenomenon, leading to a significant increase in their publication rate, as publishers sought to capitalize on the lucrative true crime market. At the end of this article, I highlight the research gaps related to Finnish police history
”Kun virkapukuinen henkilö nimenomaan häntä käski” – poliisien toiminta laittomuuden rajamailla 1930-luvulla
No full textPoliisien tekemät rikokset ovat jääneet suomalaisessa historiantutkimuksessa vähälle huomiolle, eikä aihe ole aikaisemmin juuri kiinnostanut tutkijoita. Tässä tutkimuksessa nostetaan esille kaksi erilaista tapausta 1930-luvun Suomesta, joissa poliisit ovat toimineen joko laillisuuden rajamailla tai jopa lakia rikkoen. Tapahtumat joko sijoittuvat anniskeluravintolaan tai poliisin toiminnan kohteena oli anniskeluravintola. Kummassakaan tapauksessa aikalaiset eivät tiettävästi syyttäneet poliiseja laittomasta toiminnasta. Tämän artikkelin tavoitteena on pohtia, syyllistyivätkö poliisit laittomuuksiin sen aikaisen lainsäädännön valossa ja, jos syyllistyivät, millaisia rangaistuksia heille olisi pitänyt antaa. Yhteiskunta oli poliittisesti kahtia jakaantunut ja se vaikutti myös poliisien koulutukseen ja toimintaan. Arvostus poliisia kohtaan oli vaihtelevaa, samoin kuin oli itse poliisivoimien aines. Menetelmällisesti tutkimus nojautuu tapaustutkimukseen, tarkemmin välineelliseen tapaustutkimukseen (collective case study). Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa poliisien syyllistyneen vähintään rikkeisiin mutta myös rikoksiin. Heitä ei kuitenkaan koskaan syytetty eivätkä siten saaneet tuomiota kyseisistä tapauksista. Crimes committed by the police have received only little attention in Finnish historical research. Historians have not been interested in the subject. This study highlights two different cases from Finland in the 1930s where police officers have acted either on the verge of legality or even in against of the law. The incidents either took place in a licensed restaurant or target were licensed restaurant. In both cases contemporaries didn´t accuse police officers of illegal activities. The aim of this article is to consider whether the police officers committed unlawful acts in light of the legislation of the time and if so, what punishments they should have been given. In some respects, society and attitudes towards police in the 1930s were very different from today´s. The society were politically divided which also affected the training and job of police officers. Respect for the police was varied, as were the elements of the police force itself. Methodologically, the study is based on a case study, more specifically an instrumental case study. Based on the research, it can be said that the police have committed at least violations, but also crimes. However, they were never charged and therefore did not receive a conviction in those cases. Poliisien tekemät rikokset ovat jääneet suomalaisessa historiantutkimuksessa vähälle huomiolle, eikä aihe ole aikaisemmin kiinnostanut tutkijoita. Tässä tutkimuksessa nostetaan esille kaksi erilaista tapausta 1930-luvun Suomesta, joissa poliisit ovat toimineet joko laillisuuden rajamailla tai jopa lakia rikkoen. Tapahtumat joko sijoittuvat anniskeluravintolaan tai poliisin kohteena oli anniskeluravintola. Tämän artikkelin tavoitteena on pohtia, syyllistyivätkö poliisit laittomuuksiin sen aikaisen lainsäädännön valossa ja, jos syyllistyivät, millaisia rangaistuksia heille olisi pitänyt antaa. Yhteiskunta oli tuolloin poliittisesti kahtia jakaantunut ja se vaikutti myös poliisien identiteettiin, koulutukseen ja toimintaan. Arvostus poliisia kohtaan oli vaihtelevaa, samoin kuin oli itse poliisivoimien aines. Menetelmällisesti tutkimus nojautuu tapaustutkimukseen, tarkemmin välineelliseen tapaustutkimukseen (collective case study). Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa poliisien syyllistyneen vähintään rikkeisiin, mutta myös rikoksiin. Heitä ei kuitenkaan koskaan syytetty eivätkä siten saaneet tuomiota kyseisistä tapauksista.
Crimes committed by the police have received only little attention in Finnish historical research. Historians have not been interested in the subject. This study highlights two different cases from Finland in the 1930s where police officers have acted either on the verge of legality or even in against of the law. The incidents either took place in a licensed restaurant or target were licensed restaurant. The aim of this article is to consider whether the police officers committed unlawful acts in light of the legislation of the time and if so, what punishments they should have been given. In some respects, society and attitudes towards police in the 1930s were very different from today´s. The society were politically divided which also affected the training and job of police officers. Respect for the police was varied, as were the elements of the police force itself. Methodologically, the study is based on a case study, more specifically an instrumental case study. Based on the research, it can be said that the police have committed at least violations, but also crimes. However, they were never charged and therefore did not receive a conviction in those cases
Järjestölehtien merkitys poliisiammattikunnan julkisuuskuvan kehityksessä toisen maailmansodan jälkeen
No full textThe Police Union Journals and the Public Image
The article explores the role of police unions in shaping the public image of the Finnish police alongside their advocacy work. Using organizational publications from the 1940s–1970s, it reveals efforts to guide police behaviour to enhance their public reputation, a strategy contributing to the high trust in Finnish police today. This trust, however, required deliberate image-building over decades. Through an analysis of member publications from police organizations, the article explores the relationship between these organizations and the professional police community. This is approached chronologically through three thematic perspectives. The first thematic section addresses the manifestations and significance of courting public favour. The second focuses on the extensive violence encountered by the police. The third examines the role of police sports in shaping public perceptions and contributing to the development of professional identity.Artikkelissa tarkastellaan ammattijärjestöjen roolia poliisin julkisuuskuvan kehityksessä. Järjestölehtien kirjoittelu 1940–1970-luvuilla paljastaa, että poliiseja on opastettu kohtamaan suomalaisia tavalla, joka vahvisti ammattiryhmän positiivista mielikuvaa. Tänään 2020-luvulla poliisin maine on Suomessa korkea. Luottamus poliisiin ei kuitenkaan ole syntynyt itsestään, vaan sen eteen on työskennelty kulisseissa määrätietoisesti julkisuuskuvaa kohentamalla. Suomalaisen poliisitoimen kehitys on lisäksi muovautunut osana yhteiskuntaa sen erilaisissa historiallisissa vaiheissa. Myös luokkayhteiskunta näkyi poliisin sisällä, jossa päällystö ja tavallista kansaa lähellä oleva rivipoliisi eivät pitkään aikaan mahtuneet yhteisen järjestöllisen katon alle. Kun koko ammattikunnan identiteetti oli yhtenäisempi, myös julkisuuskuva eheytyi. Aikaisempi tutkimus on korostanut ristiriitoja muun muassa työnkuvan ja palkkauksen perusteluissa. Poliisikunnan järjestäytymistä ja julkisuuskuvan kehittymistä taas ei juurikaan ole tutkittu. Artikkelissa poliisijärjestöjen jäsenlehtien kautta avautuu järjestöjen ja poliisiammattikunnan välinen suhde, jota tarkastellaan kronologisesti kolmen temaattisen näkökulman kautta. Ensimmäisessä teemaosiossa käsitellään yleisön kosiskelun ilmenemistä ja merkitystä, toisessa poliisin kohtaamaa runsasta väkivaltaa ja kolmantena poliisiurheilun merkitystä julkisuuskuvaa osana ammatti-identiteetin muokkautumista.
The article explores the role of police unions in shaping the public image of the Finnish police alongside their advocacy work. Using organizational publications from the 1940s–1970s, it reveals efforts to guide police behaviour to enhance their public reputation, a strategy contributing to the high trust in Finnish police today. This trust, however, required deliberate image-building over decades. Through an analysis of member publications from police organizations, the article explores the relationship between these organizations and the professional police community. This is approached chronologically through three thematic perspectives. The first thematic section addresses the manifestations and significance of courting public favour. The second focuses on the extensive violence encountered by the police. The third examines the role of police sports in shaping public perceptions and contributing to the development of professional identity.
Hyvinvointivaltion siivoojat: luokan, rodun ja sukupuolen intersektionaalisia kamppailuja
No full textRuumiin merkityksestä
No full textThe meaning of the body : aesthetics of human understanding / Mark Johnson. Chicago & London, 2007
Politiikan tutkimuksen kritiikkiä ja rakentamista
No full textToinen maailmanpolitiikka : 10 käsitettä feministiseen kansainvälisten suhteiden tutkimukseen / Johanna Kantola & Johanna Valenius (toim.). Tampere, 2007