Journal.fi
Not a member yet
93357 research outputs found
Sort by
The Chronology of the Pyheensilta Group and Kiukainen Culture in Finland Based on Radiocarbon Datings
This study presents an analysis of radiocarbon (14C) samples to date the Middle Neolithic Pyheensilta group and the subsequent Late Neolithic Kiukainen culture on the coastlines of present-day Finland. The Pyheensilta group is dated to approximately 3200–2650 BCE, while the Kiukainen culture is dated to around 2500–1750 BCE. The chronological data indicate that these Neolithic cultures were not contemporaneous; instead, the Kiukainen culture emerged after the Pyheensilta group had disappeared. Notably, the two groups are dated 150 years apart, suggesting a period of cultural change. This study provides insight into the temporal dynamics and cultural succession in Neolithic Finland
Monikielisyyden vaihtelevat merkitykset – Päiväkotien henkilöstön käsityksiä monikielisyydestä
This article aims to deepen the understanding of how Early Childhood Education and Care (ECEC) personnel teams describe multilingualism in the home and daycare environments and in the context of the connections between these growing environments. Additionally, it seeks to illustrate what meanings ECEC personnel teams give to multilingualism. In the article, the connection between early childhood education and homes is understood according to Bronfenbrenner’s ecological theory as a systemic structure where different growth environments meet each other, either closely linked or at through an individual moving between growth environments. The article is part of the Language-Aware Learning Environment Evaluation (KOAVA) study, which investigates language-aware and multilingual pedagogy in Finnish early childhood education groups using the KieliPeda (in English LangPeda) tool for data collection. The research data used in the article are textual KieliPeda data collected from staff teams in 81 kindergartens, which were analysed using a multi-stage content analysis. The research material for the article consists of textual data collected from the staff teams of 81 ECEC groups in daycare centres and a multi-stage qualitative content analysis was conducted. As a result, the data shows an overall positive and interested attitude towards different language and cultural groups and multilingualism. The results also indicate that awareness of children's growing environments and related multilingualism is often superficial and mainly related to observations of the child in early childhood education and further inferences derived from these observations, rather than to conscious and genuine connections between the growing environments or the languages the children know and the language of instruction in the kindergarten. At the same time, the meanings given to multilingualism are varied, and there are intersecting interpretations of multilingualism as a characteristic of the individual, as a condition of the community, as a temporal interlude or as an emergent property. Thus, in this study, supporting multilingualism appears to be somewhat of a tension, and the personnel do not necessarily have the means to support families' multilingualism. Further, the study suggests that a systemic approach may be an effective tool for identifying the meanings given to multilingualism by ECEC personnel in different child growing environments.Artikkelissa syvennetään ymmärrystä siitä, millä tavoin varhaiskasvatuksen henkilöstötiimit kuvaavat monikielisyyttä kodin ja päiväkodin kasvuympäristössä ja millaisia merkityksiä varhaiskasvatuksen henkilöstötiimit antavat monikielisyydelle. Artikkelissa varhaiskasvatuksen ja kotien yhteys ymmärretään Brofenbrennerin ekologisen teorian mukaisesti systeemisenä rakenteena, jossa erilaiset kasvuympäristöt kohtaavat toisensa, joko tiiviimmin linkittyen tai vähintäänkin kasvuympäristöjen välillä liikkuvan yksilön kautta. Artikkeli on osa Kielitietoisen oppimisympäristön arviointi (KOAVA) -kokonaisuutta, joka tutkii kielitietoista ja monikielistä pedagogiikkaa suomalaisissa varhaiskasvatusryhmissä käyttäen aineistonkeruussa KieliPeda-työvälinettä. Artikkelin tutkimusaineistona toimivat 81 varhaiskasvatusryhmän henkilöstötiimeistä kerätyt tekstuaaliset aineistot, joista monivaiheisen laadullisen sisällönanalyysin tuloksena erotettiin kolme puheenaluetta: koti, päiväkoti ja yhteistyö. Tutkimuksen tuloksena aineistosta välittyy kokonaisuudessaan myönteistä ja kiinnostunutta suhtautumista eri kieli- ja kulttuuriryhmiin. Samanaikaisesti monikielisyyden saamat merkitykset ovat vaihtelevia ja puheissa risteävät tulkinnat monikielisyydestä yksilön ominaisuutena, yhteisön tilana, ajallisena välivaiheena tai kehittyvänä ominaisuutena. Monikielisyyden tukeminen näyttäytyykin tässä tutkimuksessa jossain määrin jännitteisenä, eikä henkilöstöllä välttämättä ole keinoja tukea perheiden monikielisyyttä. Tulokset osoittavat myös, että tietoisuus lasten kasvuympäristöistä on usein pinnallista ja liittyy lähinnä lapsesta varhaiskasvatuksessa tehtyihin havaintoihin ja edelleen havainnoista johdettuihin päätelmiin, eikä niinkään tietoiseen ja aitoon yhteyksien rakentamiseen kasvuympäristöjen välillä. Lisäksi tutkimus osoittaa, että systeeminen tarkastelu saattaa olla toimiva väline tunnistettaessa varhaiskasvatushenkilöstön monikielisyydelle antamia merkityksiä lapsen erilaisissa kasvuympäristöissä
“Kehittäjäopettajana toimin siltana yliopiston ja päiväkotien välillä.” Kehittäjäopettajatoiminta varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen työssäoppimista tukemassa
The changes in societal and working life challenge Early Childhood Teacher Education to long-term development work. The previous research shows that teaching practicums are central to professional growth and enhance the attachment to the field after graduation. Prerequisites for teacher education to meet these needs require a continuous dialogue with practical working life. The paper introduces the Developer Teacher activities developed at the University of Oulu in which teaching practicum and the guidance of the pre-service teachers and continuous development is enabled through organized and regular working life connection.Yhteiskunnalliset ja työelämään liittyvät muutokset haastavat varhaiskasvatuksen opettajankoulutusta pitkäjänteiseen kehittämistyöhön. Tutkintoon sisältyvät työssäoppimisjaksot ovat tutkimusten mukaan keskeisiä ammatillisen kasvun ja alalle kiinnittymisen näkökulmasta. Koulutusten edellytykset vastata näihin tarpeisiin vaatii jatkuvaa vuoropuhelua käytännön työelämän kanssa. Puheenvuorossa esitellään Oulun yliopistossa kehitetty kehittäjäopettajatoiminta, joka organisoidun ja säännöllisen työelämäyhteyden avulla mahdollistaa työssäoppimisen ja ohjaamisen ja sen jatkuvan kehittämisen
Varhaiskasvatuksen järjestäjät teknoarvokongruenssia rakentamassa: tieto- ja viestintäteknologian käytön ja digitaalisen osaamisen ohjaus kunnissa
The article explores the role of early childhood education providers in fostering techno-value consonance focusing on how municipalities guide digital competence and ICT use in early childhood education. The study investigates municipal practices that strengthen techno-value consonance and support digital competence. Data were collected through semi-structured interviews with 34 participants across 13 municipalities, selected based on prior experience in guiding digital competence. The findings indicate that guidance practices vary widely among municipalities but share common elements. These practices are analyzed through three dimensions: norms, instructions, and strategies; competence development; and resource allocation. While all three are essential for fostering techno-value consonance, the results highlight a need to develop organizational structures and personnel resources tied to structures. The study encourages early childhood education providers to reassess their guidance practices and design more effective strategies for supporting digital competence.Artikkeli tarkastelee varhaiskasvatuksen järjestäjien roolia teknoarvokongruenssin rakentamisessa keskittyen siihen, miten kunnissa ohjataan digitaalista osaamista ja tieto- ja viestintäteknologian (TVT) käyttöä varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, millaisia käytäntöjä kunnilla on teknoarvokongruenssin vahvistamiseksi ja digitaalisen osaamisen tukemiseksi. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, ja aineisto kerättiin 13 kunnasta, joissa haastateltiin 34 henkilöä, joiden arvioitiin parhaiten tuntevan tieto- ja viestintäteknologian käytön ohjauksen kunnissa. Kunnat valittiin aiemman digitaalisen osaamisen ohjaamisen perusteella. Tulokset osoittavat, että ohjauskeinot vaihtelevat kunnittain, vaikka myös yhteisiä piirteitä on löydettävissä. Ohjauskäytänteitä voidaan tarkastella kolmen eri näkökulman kautta: normien, ohjeiden ja linjausten; osaamisen lisäämisen sekä resurssien suuntaamisen kautta. Kaikkia kolmea tarvitaan teknoarvokongruenssin vahvistamisessa, mutta tutkimuksessa mukana olevissa kunnissa korostuu tarve kehittää organisaatiorakenteita ja rakenteisiin sidottuja henkilöstöresursseja. Tutkimustulokset kannustavat varhaiskasvatuksen järjestäjiä tarkastelemaan ohjauskäytänteitään ja suunnittelemaan paremmin toimivaa digitaalisen osaamisen ohjausta
Talouden avoimuuden kasvun pysähtymisestä tullut jarru Suomen taloudelle
Suomen talouden ongelmia pohdittaessa on syystä kiinnitetty huomiota investointien vähyyteen ja etenkin korkean teknologian tuotannon heikkoon kehitykseen. Ehkä vähemmälle huomiolle on jäänyt niiden rinnalla viennin heikko kehitys; viennin BKT-osuus on polkenut paikallaan, vaikka taso on selvästi verrokkimaiden alapuolella, ja markkinaosuudet kaikilla toimialoilla ovat supistuneet rajusti. Ulkomaankaupan lama on tärkeä syy myös teknologian, niin kuin koko tuotannon tason, heikkoon kasvuun. Näin on ainakin, jos käytetään viitekehyksenä Robert E. Lucas Jr:n (2009) teknologian adaptaatiomallia.
Hoitotyön johtajien kokemuksia roolistaan ja valmiuksistaan digitaalisten palveluiden ja järjestelmien käyttönotossa perusterveydenhuollossa
Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio tarjoaa asiakkaille ja potilaille uudenlaisia palvelukanavia, muuttaen samalla alan ammattilaisten ja johtajien toimintaa ja toimintatapoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yhden suomalaisen sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon hoitotyön johtajien kokemuksia valmiuksistaan ja rooleistaan digitaalisten palveluiden ja järjestelmien käyttöönotossa. Aineisto koostui hoitotyön johtajien (n=12) teemahaastatteluista, jotka toteutettiin heinä-marraskuussa 2022. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittavat hoitotyön johtajien kokevan tarvitsevansa digitaalisten palveluiden ja järjestelmien käyttöönotossa henkilökohtaisten valmiuksien lisäksi muutosjohtamisen, operatiivisen sekä yhteistyön johtamisen hallintaa. Hoitotyön johtajat kokivat henkilöstön tukijan ja informaation välittäjän roolinsa keskeisenä käyttöönottoprosesseissa. Käyttöönottoprosessin hallinnan roolit vaihtelivat varautujasta ja koordinaattorista osaamisen varmistamiseen ja arviointiin.
Hoitotyön johtajilla on keskeinen rooli organisaatioiden monitahoisissa digitaalisten palveluiden ja järjestelmien käyttöönottoprosesseissa, johon liittyvät valmiudet tulee huomioida sekä organisaatioissa että johtamiskoulutuksessa. Yhteistyö eri toimijoiden välillä edellyttää hoitotyön johtajilta kokonaisuuden hahmottamista ja koordinointia erilaiset intressit huomioiden. Digitalisaatioon kohdistuvia myönteisiä asenteita, samoin kuin hoitotyön johtajan henkilökohtaisia valmiuksia tukemalla voidaan edesauttaa digitalisaation käyttöönottoa terveydenhuollossa
Pienten nisäkkäiden fossiilien tafonomia: metodologinen katsaus
Eastern Africa, with its rich and diverse fossil record, provides a unique setting for taphonomy studies. This region's complex geological history and climatic variability have made it a focal point for understanding environmental and climatic shifts over millions of years. Small mammals, ranging from rodents to shrews, are particularly significant in this context, offering insights into past habitats and climatic conditions, which are essential for reconstructing the region's ecological and evolutionary history.
Despite the importance of small mammals in taphonomic studies, their analysis presents unique challenges due to their susceptibility to taphonomic bias and the intricacies involved in their collection and interpretation. Methodological advancements in taphonomy have significantly improved our understanding of these small mammals, highlighting their crucial role in paleoenvironmental reconstructions and studies on human evolution.
Recent advancements in digital technologies, such as 3D digitization, geometric morphometrics, and advanced microscopy, have revolutionized the analysis of small mammal fossils. These tools allow for detailed, non-destructive examinations of bone surface modifications, providing more precise reconstructions of past behaviours and environmental conditions.
This review paper examines various methodologies used in taphonomic analysis of small mammal fossils from eastern Africa. It identifies the strengths and limitations of these methods and proposes ways to enhance their reliability and reproducibility. By addressing these methodological challenges and integrating advanced digital tools, taphonomic research can offer a more comprehensive understanding of eastern Africa's paleoenvironmental history and contribute significantly to our knowledge of ecological and human evolution in this region.Itäinen Afrikka on rikkaan ja moninaisen fossiilistonsa ansiosta ainutlaatuinen alue tafonomisille tutkimuksille. Alueen monipuolinen geologinen historia ja ilmastollinen vaihtelevuus ovat tehneet siitä keskeisen alueen miljoonien vuosien aikana tapahtuneiden ympäristöllisten ja ilmastollisten muutosten ymmärtämisessä. Pienet nisäkkäät, jyrsijöistä päästäisiin, ovat tässä yhteydessä erityisen merkittäviä, sillä ne antavat tietoa menneistä elinympäristöistä ja ilmastollisista olosuhteista, jotka ovat oleellisia alueen ekologisen ja evoluutiollisen historian rekonstruoimisessa.
Huolimatta pienten nisäkkäiden merkittävyydestä tafonomisissa tutkimuksissa niiden analyysi asettaa erityisiä haasteita, johtuen niiden alttiudesta tafonomisille vinoumille sekä mutkikkuuksista, jotka liittyvät niiden keräämiseen ja tulkintaan. Metodologiset edistysaskeleet tafonomiassa ovat merkittävästi edistäneet ymmärrystämme näistä pienistä nisäkkäistä ja korostaneet niiden erityisasemaa paleoympäristöllisissä rekonstruoinneissa sekä ihmisen evoluution tutkimuksissa.
Viimeaikaiset innovaatiot, kuten 3D-digitalisaatio, geometrinen morfometria ja kehittynyt mikroskopia, ovat mullistaneet pienten nisäkkäiden fossiilien analysoinnin. Nämä työkalut mahdollistavat yksityiskohtaista ja kajoamatonta tarkastelua luiden pintamodifikaatioista ja mahdollistavat siten tarkempia rekonstruointeja menneistä käytännöistä ja ympäristöolosuhteista.
Tämä artikkeli tarjoaa katsauksen menetelmiin, joita hyödynnetään itäisestä Afrikasta löytyneiden pienten nisäkkäiden fossiilien analyysissä. Artikkelissa arvioidaan eri menetelmien vahvuuksia ja rajoituksia sekä esitetään keinoja parantaa menetelmien luotettavuutta ja toistettavuutta. Ottamalla kantaa näihin metodologisiin haasteisiin ja integroimalla kehittyneitä digitaalisia työkaluja tafonominen tutkimus voi tarjota perusteellisemman käsityksen itäisen Afrikan paleoympäristöllisestä historiasta sekä edistää ymmärrystämme ekologisesta ja ihmisen evoluutiosta tällä alueella
Exploring the Gender-Migration Nexus from a Global Perspective
Natalia Ribas-Mateos & Saskia Sassen (eds.): The Elgar Companion to Gender and Global Migration. Cheltenham: Edward Elgar, 2022, 375 pp. ISBN 978-1-80220-125-
Kasvun tuessa arvioitujen menetelmien teoriaperustaisuus
Teoriaperustaisuus on keskeinen tekijä psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuudessa, sillä se luo pohjan sille, miten ja miksi menetelmän tavoittelema muutos tapahtuu.
Kasvun tuessa arvioitujen lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisten menetelmien taustalla havaittiin olevan useita ihmistieteisiin liittyviä teorioita, teoreettisia malleja ja viitekehyksiä.
Yleisimmät teoriat menetelmien taustalla olivat sosiaalisen oppimisen teoria, kiintymyssuhdeteoria sekä kognitiiviset ja kognitiivisen käyttäytymisterapian teoreettiset viitekehykset.
Suomessa käytössä olevien psykososiaalisten menetelmien teoriaperustaisuudessa ja teoriataustan kuvauksen syvyydessä havaittiin laadullisessa tarkastelussa merkittäviä eroavaisuuksia. Osassa menetelmistä oli yksityiskohtainen teoriakuvaus, ja osassa teoriataustaa ei eritelty selkeästi.
Menetelmän teoreettinen tausta olisi hyvä esitellä ja perustella menetelmäkuvauksissa selkeästi.
Jatkotutkimuksissa tulisi tarkastella, miten teoriaperusta toimii menetelmän taustalla, miten se linkittyy ydinelementteihin ja muutoksen mekanismeihin sekä miten se vaikuttaa menetelmän tuloksellisuuteen