98024 research outputs found
Sort by
Euroopan- ja kanadanmajavan kanta-arvio vuonna 2023
Get PDFSyksyllä 2023 toteutettiin valtakunnallinen majavalaskenta, jossa metsästysseurat ilmoittivat alueellaan olevien asuttujen talvipesien lukumäärät. Talvipesien lukumäärä kertoo majavien perheyhteisöjen määrän, koska kullakin majavaperheellä on vain yksi talvipesä. Kanta-arvio saadaan kertomalla pesien määrä perheyhteisöjen koolla. Euroopanmajavien kanta-arvio on nyt 3 200–4 400 yksilöä, joka on sama kuin edellisessä laskennassa vuonna 2020. Euroopanmajavien esiintymisalue on laajentunut ja kanta kasvanut Etelä-Suomessa Rannikko-Pohjanmaata lukuun ottamatta.
Kanadanmajavakannan kokoarvio (9 500–17 700 yksilöä) on hieman laskenut, osittain todennäköisesti vähentyneen seura-aktiivisuuden takia. Kainuussa kanta oli noussut huolimatta laskentaan osallistuneiden seurojen vähenemisestä. Suurin majavatiheys molempien lajien osalta on eteläisen Suomen euroopanmajava -alueilla.
Alueita, joilla esiintyy molempia lajeja, on yhä enemmän. DNA-analyysien perusteella molemmat lajit ovat vallanneet uusia asuinpaikkoja. Majavakannan hoitosuunnitelman (2024) mukaisesti lajiltaan epävarmojen alueiden tarkempi kartoitus on tarpeen, jotta euroopanmajava saa enemmän elintilaa nopeammin lisääntyvän kanadanmajavan tilalle.202
Kanalle lähitoukkaa
Get PDFTarve eläinperäisen lisävalkuaisen saannille omalta tilalta tai lähialueelta on suuri siipikarjan ja sian rehuissa yleisesti käytettävien kalajauhon ja luomusoijan kohonneiden hintojen, käyttörajoitusten sekä saantivaikeuksien takia. Haasteet ovat erityisen suuret luomutuotannossa. Hyönteisiä ei tällä hetkellä voi sertifioida luomuksi, mutta sertifioinnin mahdollistava lainsäädäntö on valmisteilla. Valkuaisomavaraisuuden lisäksi hyönteistuotannon avulla voidaan parantaa myös lannoiteomavaraisuutta, sillä tuotannon sivuvirtana syntyvä toukanpuru eli frassi on ensi-luokkaista lannoitetta. Tutkimusten mukaan mustasotilaskärpäsen (Hermetia illucens) toukka sopii erinomaisen hyvin siipikarjan rehuksi. Esimerkiksi kananpoikien varhaisen vaiheen kasvua voidaan parantaa lisäämällä niiden rehuun 3–10% Hermetiaa. Munituskanoilla soija on voitu korvata kokonaan mustasotilaskärpäsen proteiinilla ja rasvalla ja broilerin rehusta on korvattu kalajauhoa mustasotilaskärpäsellä aina 15%:iin asti ilman syönnin ja kasvun heikkenemistä. Hyönteistä sisältävä rehu tuottaa eläimelle terveyshyötyjä. Mustasotilaskärpäsen rasvan runsas lauriini-happo vähentää suoliston enterobakteereja, kuten kolibakteereja. Kitiini ja sen pilkkoutumistuotteet parantavat suoliston mikrobistoa. Mustasotilaskärpänen sisältää myös bakteereja tappavia peptidejä ja sen proteiinit ja kitiini voimistavat eläinten luontaista immuunijärjestelmää. Kokeellisissa infektioissa 3–10%:n hyönteislisä on vähentänyt sairastavuutta ja kuolleisuutta. Hyönteisrehun immuniteettia voimistava ja sairastavuutta vähentävä vaikutus voi vähentää antibioottien tarvetta ja pienentää riskiä uusien antibioottiresistenssien bakteerikantojen kehittymiseen kotieläintuotannon yhteydessä. Luomutuotannossa, jossa eläimet ovat osan ajastaan ulkona eikä antibiootteja käytetä, taudinvastustuskyvyn vahvistaminen on erityisen tarpeen. Kanalle lähitoukkaa -hankkeen tavoitteena on parantaa siipikarja- ja sikatilojen valkuaisomavaraisuutta, huoltovarmuutta ja kriisinkestävyyttä korvaamalla tuontivalkuaista hyönteisproteiinilla. Hankkeessa tuotetaan ja pilotoidaan maatilamittakaavaan sopiva, skaalattava ja yleistettävä toimintamalli hyönteistoukan ja sen proteiinirikasteen tuotantoon. Toimintamalli kattaa tiedon laitteista ja menetelmistä mustasotilaskärpäsen proteiinin tuottamiseen sekä yleistettävissä olevat laskentatyökalut hyönteistuotannon tilakohtaisten kannattavuuslaskelmien laatimiseen. Hankkeessa hyödynnetään maatilan omia kasvisivuvirtoja toukkien rehuina. Alustavien tulosten mukaan viljojen lajittelun sivuvirta sopii Hermetian toukkien rehuiksi. Hankkeessa testataan parasta tapaa koostaa kasvatusmassa, sillä kasvatusalustan rakenne on olennaisen tärkeä toukkien kasvun optimoinnin kannalta. Kanalle lähitoukkaa -hanke on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 rahoittama maaseudun innovaatioryhmä (EIP) hanke. Sen toteuttavat Luonnonvarakeskus (Luke), Jyväskylän ammattikorkeakoulu Oy (Jamk) ja Kaistin tila Oy.202
Trade-offs and Trait Integration in Tree Phenotypes: Consequences for the Sustainable Use of Genetic Resources
Get PDFPurpose of Review
In this review, we synthesise current knowledge on trade-offs among traits in key fitness dimensions and identify major research gaps with the intention of laying the groundwork for a rapid advance in tree breeding for multiple objectives as a key contribution to the sustainability of planted forests in the future.
Recent Findings
Trade-offs among growth, reproduction, defence, stress tolerance and product quality predicted theoretically have been reported experimentally in many breeding programmes. Among these trade-offs, the genetic linkage between resistance against biotic threats and growth (or other relevant traits) is particularly critical for the current and future management of forest genetic resources. Maintaining tree growth and wood quality in the novel environments of the future requires the assessment of genetic correlations of target traits with phenology, closely linked to survival to temperature extremes. Improving our current knowledge on the genetic trade-offs of drought tolerance as a breeding objective in forest trees obligates a more precise definition of both the specific traits and the experimental conditions. Published evidence suggests that common target traits in breeding programmes may trade-off with reproductive success and fire-adaptation, and the simultaneous improvement of growth and wood quality traits still remains as a constraint in traditional tree breeding.
Summary
Changing environments combined with pests and diseases are challenging plantation forestry worldwide, which implies an urgent need to develop new improvement strategies to build the resilience of forestry for our future environments. It is essential to have a better understanding of how traits interact, especially those important for production, climate and biotic threat resilience, but much of the information is still missing. Since many key trade-offs are affected by the environment, we need new studies under novel environments to forecast levels of multi-trait integration in breeding populations.202
Longitudinal modelling of residual carbon dioxide and residual feed intake in the Nordic Red dairy cattle
Get PDFFeed utilization efficiency is an important trait in dairy production playing a significant role in reducing feed costs and lowering methane emission. One of the metrics used to measure feed efficiency in dairy cows is residual feed intake (RFI). This metric requires routine measurement of feed intake. Since there is a positive high correlation between heat production and carbon dioxide (CO2) production on the one hand and heat production and efficiency on the other hand, residual carbon dioxide (RCO2) might be a useful metric to improve feed efficiency. The objectives of this study were to model the trajectories of RCO2 and RFI as well as to estimate their repeatabilities and correlations at different stages of lactation. Daily CO2 output and feed intake were recorded from 46 primiparous Nordic Red dairy cows using two Greenfeed Emissions Monitoring™ systems from 2 to 305 days in milk (DIM). Edited data comprised 5 995 daily averages. To calculate predicted values of CO2 and DM intake (DMI), prediction models were developed by fitting multiple regression models to observations. Subsequently, RCO2 and RFI were calculated by subtracting predicted values of CO2 and DMI from their corresponding actual observations. A random regression bivariate model was fitted to estimate repeatabilities and animal correlations within lactation at different DIMs between RCO2 and RFI traits. The model fitted included fixed effects of year-month of recording, lactation month, fixed regressions as well as random regressions for the animal effect. The residual variance was considered to be heterogeneous. Repeatabilities and animal correlations of RCO2 and RFI between selected DIM (for every 30 DIM i.e., 6, 36,…, 246 and 276) were calculated. Repeatability of RCO2 was high at the beginning of lactation (0.72 at DIM 6) and decreased around the peak of milk production (0.27 at DIM 96) and again increased gradually toward the end of lactation. Similarly, RFI also had high repeatability at the beginning (0.86 at DIM 6); however, it decreased in mid-lactation (0.37 at DIM 156) and then increased toward the end of lactation. Animal correlations between RCO2 and RFI were moderate to high on the same DIM and ranged from 0.37 to 0.88. Overall, we found that animals with higher CO2 production than expected also consume more DMI than expected, but the moderate correlation between RCO2 and RFI found in this study calls for more research to assess the potential of RCO2 to become a new feed efficiency metric.202
Consistency of video and photo surveys in measuring attractiveness of forest stands managed with varying intensities
Get PDFWe evaluated the consistency of video, ordinary photo, and panoramic photo surveys in measuring the attractiveness (recreational use, scenic values etc.) of forest stands managed with varying intensities. We also evaluated possible effects on the results caused by the personal background of citizen respondents and how the respondents experienced the evaluation events. Our experimental sites were in mature Scots pine (Pinus sylvestris L.) forests in eastern Finland and included two replicate sites which were unharvested (control, basal area 26 m2 ha–1), a selective cutting site (basal area 18 m2 ha–1), small openings sites (gap cut) with 5 and 20% retained trees, respectively, and one site which was clear cut with 3% retained trees. In our study, 71 volunteer forestry students evaluated the attractiveness of these sites from an ordinary photo, a panoramic photo, and a video, with a 0–10 scale. Based on this study, the unharvested forest was the most attractive and clear cutting was the least attractive, regardless of the evaluation method. This result was in line with a previous study using on-site evaluations of the same sites. The differences of respondents considering in how easy they felt to assess the attractiveness of the environment as a whole and in using different visualisation methods affected the result, unlike background variables of the respondents. The results of forest attractiveness were consistent between panoramic and ordinary photos, and the attractiveness scoring was slightly higher for them than for the video. We conclude that all the compared visualisation methods seem to be suitable for assessment of the attractiveness of forest views.202
Genome analysis and description of Tunturibacter gen. nov. expands the diversity of Terriglobia in tundra soils
Get PDFIncreased temperatures in Arctic tundra ecosystems are leading to higher microbial respiration rates of soil organic matter, resulting in the release of carbon dioxide and methane. To understand the effects of this microbial activity, it is important to better characterize the diverse microbial communities in Arctic soil. Our goal is to refine our understanding of the phylogenetic diversity of Terriglobia, a common but elusive group within the Acidobacteriota phylum. This will help us link this diversity to variations in carbon and nitrogen usage patterns. We used long-read Oxford Nanopore MinION sequences in combination with metagenomic short-read sequences to assemble complete Acidobacteriota genomes. This allowed us to build multi-locus phylogenies and annotate pangenome markers to distinguish Acidobacteriota strains from several tundra soil isolates. We identified a phylogenetic cluster containing four new species previously associated with Edaphobacter lichenicola. We conclude that this cluster represents a new genus, which we have named Tunturibacter. We describe four new species: Tunturibacter lichenicola comb. nov., Tunturibacter empetritectus sp. nov., Tunturibacter gelidoferens sp. nov., and Tunturibacter psychrotolerans sp. nov. By uncovering new species and strains within the Terriglobia and improving the accuracy of their phylogenetic placements, we hope to enhance our understanding of this complex phylum and shed light on the mechanisms that shape microbial communities in polar soils.202
Metsäteiden kuljetuskelpoisuustiedon visio ja tiekartta : Alemman tieverkon liikennöitävyys ja ympärivuotisen puuhuollon turvaaminen
Get PDFMetsäteillä on merkittävä rooli niin metsätalouden, virkistyskäytön, alueiden elinvoimaisuuden, turvallisuuden kuin huoltovarmuudenkin kannalta. Metsäteollisuuden kotimaisen puuraaka-aineen saatavuus on pitkälti riippuvainen metsäautoteiden kuljetuskelpoisuudesta. Kuljetuskelpoisuustieto, kuten myös tien liikennöitävyystieto auttavat erityisesti raskaalla kalustolla metsäteillä liikennöiviä.
Metsäteihin liittyy muuttuvaa ominaisuus- ja kuntotietoa, joka voi vaihdella nopeastikin, kuten sää- ja keliolosuhteiden mukaan muuttuva tien kantavuus. Toisaalta tieto voi olla pysyvämpää, kuten tien mitoitukseen, rakenteisiin ja ympäröivään maalajiin liittyvä tieto. Metsätietiedon keruussa ja tuottamisessa voidaan käyttää apuna kaukokartoitusta, tiemittauksia, säätietoja, tien rakentamisen, kunnostuksen ja hoidon historiatietoa, joukkoistavaa tiedonkeruuta sekä ajoneuvon avulla kerättävää tietoa. Tutkimus- ja kehityshankkeita metsätietiedon tuottamiseksi on ollut useita ja eri tietolähteiden yhteiskäyttö näyttää lupaavalta dynaamisen kuljetuskelpoisuustiedon tuottamisessa tulevaisuudessa. Jotta kuljetuskelpoisuustietoa saadaan tehokkaasti tuotettua käyttäjien tarpeisiin, tarvitaan laajaa yhteistyötä eri toimijoiden ja asiantuntijoiden kesken.
Metsätietiedon nykytilanteen kuvaamiseksi tehtiin kyselytutkimus, jossa kysyttiin metsäteiden parissa toimivilta ammattilaisilta näkemystä metsätietiedon keruuseen, päivittämiseen, esittämiseen ja julkaisuun. Kyselytutkimukseen osallistui yhteensä 170 vastaajaa yhdeksästä eri toimijaryhmästä. Kyselytutkimuksen, metsätietietoon liittyvän tutkimus- ja kehitystyön sekä julkaisun kirjoittajien näkemysten ja kokemusten pohjalta koostettiin metsäteiden kuljetuskelpoisuustiedon visio ja tiekartta vuoteen 2030 mennessä.
Kyselytutkimukseen vastanneiden mukaan metsätietieto perustuu nykyään paljolti paikallistuntemukseen ja ihmisten väliseen tiedonjakoon. Nykyinen tarjolla oleva metsätietieto on riittävän sijaintitarkkaa, mutta tiedon käytettävyydessä ja ajallisessa tarkkuudessa koettiin olevan parantamisen varaa. Eniten kehitystä kaivattiin tien kantavuus- ja kelirikkotiedossa. Vastanneista valtaosa koki kuljetuskelpoisuustiedon päivätarkkuuden sopivimmaksi heidän tarpeeseensa. Sään mukaan muuttuvan kuljetuskelpoisuustiedon esittäminen karttasovelluksessa väriluokituksin koettiin keskimäärin hyvin tarpeelliseksi. Kyselyn mukaan tarkemmasta metsätietiedosta kolme eniten hyötyvää ryhmää olivat raskaiden ajoneuvojen kuljettajat, kuljetuksia suunnittelevat ja tienhoidosta ja kunnossapidosta vastaavat.
Metsäteiden kuljetuskelpoisuustiedon tavoitetilana vuonna 2030 on, että Suomessa metsäteiden reaaliaikaista kuljetuskelpoisuutta kuvaavaa tietoa tuotetaan kattavasti ja jatkuvasti, ja tieto on käyttökelpoisessa muodossa ja saavutettavissa sitä tarvitseville. Toimenpiteet vision saavuttamiseksi jaettiin viiteen eri kokonaisuuteen:
1. T&K-organisaatioiden ja edunsaajien muodostaman työryhmän toiminta kuljetuskelpoisuustiedon kehittämistyön määrittämiseen, koordinointiin ja tiedon jakamiseen.
2. Kuljetuskelpoisuuden mittaamisen ja ennustamisen tietolähteet ja ennustetarkkuuden kehittäminen.
3. Ennustemallien ja karttakäyttöliittymäversioiden pilotit ja soveltuvuustestaukset.
4. Kuljetuskelpoisuustiedon palvelukonseptin määrittely, kaupallistaminen ja liityntä muihin järjestelmiin.
5. Organisaatioiden vastuiden ja velvoitteiden sekä lainsäädäntötarpeiden määrittely.
Vision saavuttamiseksi tarvitaan riittävän hankerahoituksen lisäksi toimijoiden yhteistyötä ja halua luoda erilaisia tietopalveluja metsäautoteiden käytön tueksi.202
Ilveskanta Suomessa 2024
Get PDFKanta-arvion 2024 perusteella Suomen ilveskanta on vähintään 2260 ilvestä ennen metsästyskautta 2024/2025. Pentuehavaintojen perusteella vuonna 2023 arvioidaan havaitun vähintään 410 erillistä ilvespentuetta. Luvuissa ei ole mukana Ahvenanmaalla esiintyviä ilvespentueita eikä -yksilöitä.
Kanta-arvio pohjautuu petoyhdyshenkilöverkoston 1.9.2023–29.2.2024 kirjaamiin pentuehavaintoihin, joiden pohjalta tehdään laskelma vuoden 2023 erillisten pentueiden määrästä. Kaikki ilveshavainnot pitivät sisällään yhteensä noin 3 350 kpl ilvespentueiden näkö- ja jälkihavaintoa ja ~540 riistakamerahavaintoa, mikä on 39 % vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Nyt havaittujen ilvespentueiden määrän ja siitä johdetun yksilömäärän vähentymistä selittää todennäköisesti havainnointiaktiivisuuden selvä lasku, koska ilveksen luontaisessa kuolleisuudessa ei tiedetä tapahtuneen merkittävää muutosta ja samalla metsästysverotus on ollut vähäistä. Lisäksi riistakolmiolaskennoista saatava jälki-indeksi ei tue ajatusta kannan pienentymisestä. Edellä mainitut asiat luovat ilveskannan arviointiin epävarmuutta, minkä takia tänä vuonna raportoidaan vain pentueiden vähimmäismäärä ja kannan vähimmäiskoko. Samasta syystä tänä vuonna ei julkaista populaatiomalliin perustuvaa ennustetta.202
