98024 research outputs found
Sort by
Genetic population structure of vendace (Coregonus albula) in the Gulf of Finland and in adjacent watercourses
No full text202
Blackleg and Soft Rot of potatoes : Two decades of research and developments in Finland
Get PDFPotato is the third food crop after rice and wheat in the world, recommended by the United Nations (FAO) as the global food security crop. Despite such high promises, potato suffers from production constraints which result in reduced yield and quality of harvest. Diseases are among the most crucial factors in the potato production. Potato is attacked by about 160 diseases and disorders which are fungal, bacterial, and viral origin and many other unknown causes. Late Blight caused by the Oomycete Phytophthora infestans, the most devastating disease that led to the infamous Irish Famine in the mid19th century (1845-1850), is remembered as one of the tragic events in human history and the unsolved problem of Plant Pathology in the 21st century.
Blackleg and soft rot of potatoes are diseases caused by the bacteria in the genera Dickeya and Pectobacterium are very destructive diseases which are consistent threats to potato production in the world. The bacteria are among the top ten bacteria in economic importance. This report is a brief highlight of a two-decade research advances about these pathogens in the Natural Resources Institute Finland (Luke) and the former Agrifood Research Finland (MTT). It covers major outcomes and achievements in molecular diagnostics (method developments, standardization for research and end user applications), monitoring and surveillance of Dickeya and Pectobacterium aimed at safeguarding the EU granted High-Grade status of Finland for seed potato production and some remarks and recommendations for the management of emerging and re-emerging species to support policy formulation and effective blackleg disease management strategies in Finland. Information and knowledge generated during the last twenty years have been published in international scientific journals and professional Newsletters and disseminated to stakeholders in the potato value chain for awareness and active engagement in disease control. The report does not include descriptions of methodological protocols due to space limitations but interested readers could refer to our relevant publications listed in the reference section of this report where the experimental procedures are described in detail. The report is a useful reference document for young researchers who would like to know about blackleg and blackleg research in Finland- current status and future prospects and build projects to tackle the many potential challenges posed by blackleg to Finnish and global food security. Furthermore, the report is a brief synthesis of selected topics presented in a form simple to understand not only to experts in Plant Pathology but also to those who are involved in formulation of Phytosanitory policy guidelines or decision makong.202
Transient Offset in 14C After the Carrington Event Recorded by Polar Tree Rings
Get PDFThe Carrington event of 1859 has been the strongest solar flare in the observational history. It plays a crucial role in shedding light on the frequency and impacts of the past and future Solar Energetic Particle (SEP) events on human societies. We address the impact of the Carrington event by measuring tree-ring 14C with multiple replications from high-latitude locations around the event and by comparing them with mid-latitude measurements. A transient offset in 14C following the event is observed with high statistical significance. Our state-of-the-art 14C production and transport model does not reproduce the observational finding, suggesting features beyond present understanding. Particularly, our observation would require partially fast transport of 14C between the stratosphere and troposphere at high latitudes. The observation is consistent with the previous findings with the SEP events of 774 and 993 CE for which faster integration of 14C into tree rings is observed at high latitudes.202
Suometsien uudistamisen tuloksellisuus ja tietoaukot : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Get PDFSuomessa on metsämaaksi luokiteltavia, ojitettuja soita noin 4 milj. ha, joista merkittävä osa on lähivuosina siirtymässä uudistamisvaiheeseen. Vaikka tutkimuksia suometsien uudistamisesta on tehty ojitustoiminnan alkuajoista lähtien, ovat ne koskeneet lähes poikkeuksetta luontaisesti herkästi uudistuvia luonnontilaisia ja vasta ojitettuja soita. Niiden uudistamistutkimukset eivät ole yleistettävissä vanhojen ojitusalueiden metsiin, sillä vanhat jo turvekangasvaiheessa olevat suometsät eroavat turpeen ominaisuuksiltaan ja pintakasvillisuudeltaan vasta ojitetuista alueista.
Tässä tutkimuksessa tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus turvemaiden vanhojen ojitusalueiden metsänuudistamisen tutkimusaineistosta, jossa tutkimuksen kohteena on ollut uudisojituksen jälkeen syntyneen puusukupolven uudistaminen turvekangasvaiheessa olevilla ojitusalueilla. Englannin- ja suomenkielisen vertaisarvioidun tutkimuskirjallisuuden lisäksi aineistoon hyväksyttiin myös suomenkieliset opinnäytetyöt sekä vertaisarvioimattomat työraportit. Katsauksessa kohdistettiin huomiota erityisesti siihen, millä uudistamismenetelmillä saatiin aikaiseksi metsälain uudistamisen minimivaatimukset täyttävä taimikko. Uudistamistulosten arvioinnin ohessa eriteltiin uudistamismenetelmittäin tutkimuksessa esiintuotuja, uudistumiseen vaikuttavia tekijöitä, ja erityisesti eri maanmuokkaustapojen roolia uudistumisessa. Lisäksi tunnistettiin mahdollisia tutkimustiedon puutteita, joiden mukaan täydentävää tutkimusta tulisi suunnitella.
Kirjallisuushaussa löydettiin 39 sisältökriteerit täyttävää tutkimusraporttia vanhojen ojitusalueiden metsänuudistamisesta. Tutkimusaukkoja löytyi mäntyvaltaisten, vähäravinteisten turvekangastyyppien uudistamisesta kirjallisuuden painottuessa pitkälti kuusen uudistamiseen runsasravinteisilla kasvupaikoilla eteläisessä Suomessa. Taimettumiseen vaikuttavien ympäristötekijöiden, erityisesti vedenpinnan tason, tutkiminen ja raportointi tutkimusten taustatietoina oli vähäistä. Aineiston perusteella vanhat ojitusalueet vaikuttavat kuitenkin uudistuvan varsin hyvin ilman voimaperäistä maanpinnan käsittelyä, ja erityisesti kuusen pienaukko- ja suojuspuuhakkuut sekä kuusen istuttaminen hieskoivikon alle tuottivat laadukkaita taimikoita mustikka- ja ruohoturvekankailla. Lopuksi esitämme suosituksia uudistumistutkimusten suuntaamiseksi, sekä tutkimusten yleistettävyyden parantamiseksi ja synteesien teon helpottamiseksi.202
Mechanisms underlying the associations between different types of nature exposure and sleep duration: An 18-country analysis
Get PDFWhilst green space has been linked to healthier sleep outcomes, the roles of specific types of nature exposure, potential underlying mechanisms, and between-country variations in nature-sleep associations have received little attention. Drawing on cross-sectional survey data from an 18-country sample of adults (N = 16,077) the current study examined: 1) the relative associations between six different types of nature exposure (streetscape greenery, blue view from home, green space within 1 km, coast within 1 km, green space visits, blue space visits) and insufficient sleep (<6 h vs. 7–10 h per day); 2) whether these relationships were mediated by better mental wellbeing and/or physical activity; and 3) the consistency of these pathways among the different countries. After controlling for covariates, neighbourhood nature measures (green space, coast within 1 km) were not significantly associated with insufficient sleep; but nature visible from home (streetscape greenery, blue views) and recreational visits to green and blue spaces were each associated with less insufficient sleep. Significant nature-sleep associations were mediated, to varying degrees, by better mental wellbeing, but not self-reported physical activity. Country-level heterogeneity in the strength of nature-sleep associations was observed. Increasing nature visible from the home may represent a promising strategy for promoting healthier sleep duration at the population level, whilst nature-based interventions encouraging individuals to spend time in local green/blue spaces may be an appropriate target to assist individuals affected by insufficient sleep.202
Influence of façade orientation, floor height, substrate pH, and microbial inoculation on woody plants’ performance in vegetated façades in Southern Finland
Get PDFUrban densification has led to the adoption of vegetated façades as a nature-based strategy to increase urban green spaces and enhance urban living conditions. However, limited knowledge regarding suitable plants for vegetated façades can impede the process. In this field experiment conducted in Southern Finland, we investigated the performance of 12 potential plant taxa for a vegetated façade by assessing their visual appearance and sizes in relation to façade orientation, floor height, substrate pH, and mycorrhizal inoculation. The 12 plant taxa were categorized into 4 growth forms according to their morphologies: spreading conifers, dwarf conifers, creeping conifers, and climbers. We aimed to evaluate plant performance during the initial two growing seasons, which is critical for the successful establishment of these plants in vegetated façades. Eight of the twelve plant taxa exhibited relatively high performance in terms of visual appearance and size. Notably, creeping conifers outperformed other growth forms in visual appearance, which was most likely due to their close-to-ground morphology. Façade orientation and substrate pH were the most influential predictor variables. Façade orientation affected both plant visual appearance and size, while substrate pH primarily affected plant visual appearance. The east-facing façade (less exposure to sun and wind) and mildly acid substrate (pH 6–6.5) were more conducive to most of the plant taxa. Certain species and cultivars, such as Juniperus communis ‘Lalli’, maintained constant plant visual appearance and size regardless of façade orientation and substrate pH, suggesting their adaptability and stability across various conditions. Floor height and mycorrhizal inoculation only displayed marginal and taxon-specific impacts. Given that some plants in our vegetated façade exhibited optimal performance different from those in their reported natural habitats, we encourage conducting long-term, on-site experiments to identify suitable plants for vegetated façades to ensure successful vegetated façade implementation.202
Tornionjoen lohi-, meritaimen- ja vaellussiikakannat – yhteinen ruotsalais-suomalainen biologinen selvitys sopivien kalastussääntöjen arvioimiseksi vuodelle 2024
Get PDF202
Harvesting efficiency and understory damage with different cutting methods on two storied stands of silver birch and Norway spruce
Get PDF202
Oulujärven nousutaimen : Taimenten määrä Leppikosken voimalaitoksen alapuolella ja hakeutuminen Kalasydän-kalatiehen v. 2023
Get PDFOulujoen vesistön järvitaimen on yksi neljästä napapiirin eteläpuolisesta Suomessa jäljellä olevasta ja uhanalaisesta järvivaelteisesta taimenkannasta. Vaellustaimenen luontainen lisääntyminen on ollut vähäistä vesistörakentamisen ja ylikalastuksen vuoksi. Oulujärvi on vesistön taimenkannan tärkein syönnösalue. Oulujärveen Kiehimänjoen kautta laskeva Hyrynsalmen reitti on luokiteltu yhdeksi Kansallisen kalatiestrategian kärkikohteista. Toimenpiteet Oulujärven taimenen lisääntymisvaelluksen mahdollisuuksien parantamiseksi käynnistyivät vuonna 2021, kun Kiehimänjoen alimman eli Leppikosken voimalaitoksen alakanavassa otettiin käyttöön hydraulinen Kalasydän-kalatie. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Oulujärvestä Kiehimänjokeen nousevan taimenen kutukannan koko sekä taimenten ohjautumista Kalasydämen kautta Leppikosken padon yläpuolisille vesialueille kesällä 2023. Tutkimus toteutettiin rysäkoekalastuksen, kalojen merkintöjen, kalatiehen asennettujen kameroiden ja mallinnuksen avulla.
Kalasydämen läpi liikkui kesäkuun ja lokakuun välisenä aikana yhteensä 19 taimenta ja tutkimusrysästä saatiin yhteensä 69 taimenta. Suurin osa rysään uineista taimenista osoittautui kuitenkin tutkimusalueen lähistölle vasta istutetuiksi kaloiksi. Merkintä-takaisinpyyntimallinnuksen perusteella Leppikosken padon alapuolelle nousseiden taimenten kokonaismääräksi arvioitiin todennäköisimmin 500 kalaa, kun huomioon otettiin myös jokeen nousseet vasta istutetut taimenet. Kun mallinnuksesta poistettiin alle 40 cm:n pituiset taimenet, varsinaisten kutunousijoiden määräksi saatiin todennäköisimmin 63 taimenta (95 %:n todennäköisyysväli 34–248 taimenta). Se on vielä varsin vähäinen määrä (3–6 %) suhteessa siihen potentiaaliin, minkä Leppikosken padon yläpuoliset poikastuotantoalueet voisivat luontaisesti tuottaa (1 100–2 200 kututaimenta).
Taimenten hakeutumisessa Kalasydämeen oli selkeä ero kesä-syyskuun ja lokakuun aineistojen välillä. Kesä-syyskuussa alueelle tulleista taimenista todennäköisimmin 52 % (24–77 %) hakeutui Kalasydämen suun alueelle ja näistä 59 % (23–85 %) Kalasydämen sisälle. Vastaavasti lokakuussa todennäköisimmin vain 1 % (0–12 %) alueelle tulleista taimenista hakeutui Kala-sydämen lähialueelle ja näistä 17 % (5–97 %) Kalasydämen sisälle.
Tähän eri ajankohtina havaittuun eroon taimenten käyttäytymisessä on todennäköisimpänä syynä kalojen eri koko ja tausta eri ajankohtina sekä kudun läheisyys. Lokakuussa tutkimusalueella liikkuneista taimenista suurin osa oli varhaissukukypsiä vasta istutettuja kaloja, joiden vaellusvietti ylävirtaan padon yli ei välttämättä ollut yhtä voimakas kuin kesän aikana kutualueille pyrkineiden kookkaampien jo pidempään syönnöksellä olleiden taimenten. Toisaalta lokakuussa kudun läheisyys on voinut vähentää kalojen tarvetta pyrkiä kauemmaksi ylävirtaan, jos Leppikosken padon alapuolelta on löytynyt kelvollisia kutualueita.
Mallinnuksen perusteella varsinaisten nousutaimenten (> 40 cm) hakeutuminen Leppikosken padon alapuoliselta alueelta (noin 100–200 m padosta) Kalasydämen suun alueelle (noin 10 m Kalasydämestä) oli todennäköisimmin 36 % (14–67 %) ja näistä kaloista todennäköisimmin 44 % (19–79 %) hakeutui itse Kalasydämeen. Kokonaisuutena kesä-lokakuun aikana 6–39 % kaloista hakeutui padon alapuoliselta alueelta Kalasydämeen saakka. Todennäköisin arvo on 13 % ja mediaaniarvio on 17 %. Suuret todennäköisyysvälit arvioissa johtuvat suurista eroista eri kalojen käyttäytymisessä ja sattumasta, jonka merkitys korostui, kun havaittujen kalojen määrä oli pieni.
Mallinnuksen tulosten suurista todennäköisyysväleistä huolimatta voidaan arvioida, että Kalasydämen läpäisytehokkuus taimenille kesä-lokakuussa 2023 oli Leppikosken voimalaitospadolla kokonaisuutena lähes samaa tasoa kuin sen on aiemmin todettu olleen lohen vaellusreittinä Kemijoella. Leppikosken Kalasydän-kalatien toimivuutta voisi kuitenkin todennäköisesti edelleen huomattavasti tehostaa esimerkiksi parantamalla ohjausaitojen rakennetta ohjaamaan kaloja tehokkaammin kalasydämen lähi- ja suualueelta laitteiston sisälle.202