98024 research outputs found
Sort by
Does the seed fall far from the tree? Weak fine-scale genetic structure in a continuous Scots pine population
Get PDFKnowledge of fine-scale spatial genetic structure, i.e., the distribution of genetic diversity at short distances, is important in evolutionary research and in practical applications such as conservation and breeding programs. In trees, related individuals often grow close to each other due to limited seed and/or pollen dispersal. The extent of seed dispersal also limits the speed at which a tree species can spread to new areas. We studied the fine-scale spatial genetic structure of Scots pine (Pinus sylvestris) in two naturally regenerated sites located 20 km from each other in continuous south-eastern Finnish forest. We genotyped almost 500 adult trees for 150k SNPs using a custom made Affymetrix array. We detected some pairwise relatedness at short distances, but the average relatedness was low and decreased with increasing distance, as expected. Despite the clustering of related individuals, the sampling sites were not differentiated (FST = 0.0005). According to our results, Scots pine has a large neighborhood size (Nb = 1680–3210), but a relatively short gene dispersal distance (σg = 36.5–71.3 m). Knowledge of Scots pine fine-scale spatial genetic structure can be used to define suitable sampling distances for evolutionary studies and practical applications. Detailed empirical estimates of dispersal are necessary both in studying post-glacial recolonization and predicting the response of forest trees to climate change.202
EU:n metsäkatoasetuksen mahdolliset vaikutukset Suomessa
Get PDFMerkittävä tekijä globaalin metsäkadon taustalla on metsien raivaaminen maatalouskäyttöön. Metsiä raivataan maatalousmaaksi muun muassa naudanlihan, kaakaon, soijan, palmuöljyn, kahvin, kumin ja puun tuotannon tarpeisiin. EU-maat ovat näiden tuotteiden merkittäviä kuluttajia. Metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä pyritään hillitsemään EU:n metsäkatoasetuksella (The Regulation on Deforestation-free products (EUDR)), joka tuli voimaan kesäkuussa 2023. Asetuksen soveltaminen alkaa vuoden 2024 lopussa. Asetuksen tavoitteena on minimoida EU:n vaikutus maailmanlaajuiseen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen. Asetuksella kielletään asetuksessa mainittujen hyödykkeiden ja niistä tuotettujen tuotteiden EU:n markkinoille saattaminen, asettaminen saataville EU:n markkinoilla sekä viennin, mikäli ne eivät täytä seuraavia vaatimuksia: 1) ne ovat metsäkatoa aiheuttamattomia, 2) ne on tuotettu tuotantomaan asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti ja 3) niistä on annettu asianmukaista huolellisuutta koskeva vakuutus (DD-vakuutus). Asetuksella kielletään saattamasta markkinoille tai vientiin hyödykkeitä ja tuotteita, jos niiden tuotanto on aiheuttanut metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä 31.12.2020 jälkeen. Metsäkadolla asetuksessa tarkoitetaan metsän muuntamista maatalouskäyttöön riippumatta siitä, onko muutos ihmisen toiminnan aiheuttama vai ei. Asetus koskee ainoastaan asetuksessa mainittujen tuotteiden tuotannon aiheuttamaa metsäkatoa. Esimerkiksi Suomessa keskeinen metsäkadon aiheuttaja, rakentaminen, ei kuulu asetuksen piiriin, ja ainakin tällä hetkellä maatalouden toiminnasta vain osa on mukana asetuksessa.
Asetuksen mukaan toimijan on noudatettava asianmukaista huolellisuutta ja arvioitava sekä raportoitava asianmukaisen huolellisuuden järjestelmissään metsäkadon riskistä tuotantoketjussa ja tarvittaessa tehtävä toimenpiteitä riskin vähentämiseksi. Toimijan on kerättävä tietoa, jolla voidaan osoittaa tuotteen alkuperä. Tietovaatimuksiin sisältyy mm. tuotteen kuvaus ja määrä, tuotteessa käytettyjen hyödykkeiden tuotantoalueiden sijainti (ns. geolokaatiovaatimus), tuotantopäivä tai ajanjakso sekä riittävän pätevät ja todennettavissa olevat tiedot siitä, että asianomaiset tuotteet ovat metsäkatovapaita. DD-vakuutus on eräkohtainen ja se tehdään TRACES-järjestelmän pohjalle rakennettavaan tietojärjestelmään.
Vaikka metsäkatoasetus on EU-tasolla jo voimassa, sen toteuttamiseen liittyy vielä paljon epäselvyyksiä. Suomessa kansallinen lainsäädäntö on ollut arvion kirjoittamisen aikaan laadintavaiheessa. Tämä Luonnonvarakeskuksen laatima raportti on tehty tukemaan asetuksen kansallista toimeenpanoa. Hanketta toteutettaessa (helmi-huhtikuu 2024) asetuksen toimeenpanon osalta keskeisiä asioita oli vielä runsaasti auki, ja esimerkiksi tarkempaa ohjeistusta toteuttamiseen liittyen ei ollut saatu komissiolta. Myöskään hallituksen esitysluonnos ei ollut raportin kirjoittajien käytössä kuin vasta hankkeen loppuvaiheessa, koska hallituksen esityksen valmistelu eteni samanaikaisesti tämän raportin työn kanssa. Tästä syystä raportissa arvioidaan ennen kaikkea EU:n metsäkatoasetuksen potentiaalisia vaikutuksia Suomessa. Edellä mainitut epävarmuudet ja keskeneräisyydet hankaloittivat merkittävästi vaikutusten arviointia.
Suomessa metsäkatoasetuksen piiriin kuuluvien tuoteryhmien kokonaisviennin arvo oli vuonna 2023 13,4 miljardia euroa, josta metsäsektorin tuotteiden osuus oli lähes 95 prosenttia. Asetuksen piiriin kuuluvien tuotteiden osuus Suomen tavaraviennistä oli noin 17 prosenttia. Asetuksen piiriin kuuluvien tuotteiden kokonaistuonnin arvo oli 3,7 miljardia euroa. Tästä noin 61 prosenttia oli metsäsektorin tuotteita. Asetuksen piiriin kuuluvien tuotteiden viennin arvo EU:n ulkopuolelle oli puolestaan 7,0 miljardia euroa ja tuonnin arvo EU:n ulkopuolelta 0,9 miljardia euroa. Ne vastaavat Suomen koko ulkokaupan, eli kolmansien maiden markkinoille suuntaavasta viennistä 21 prosenttia ja kolmansien maiden tuonnista 2,9 prosenttia. Asetuksen piiriin kuuluvien tuotteiden kolmansiin maihin kohdistuvasta viennistä metsäsektorin osuus oli 96 prosenttia. Kolmansista maista tulevasta tuonnista metsäsektorin osuus oli 38 prosenttia, kumin ja kumituotteiden 26 prosenttia ja kahvin 22 prosenttia.
Asetus kohdistuu laajaan joukkoon toimijoita ja kauppaa käyviä tahoja erityisesti maa- ja elintarviketaloudessa, metsäsektorilla ja tukku- ja vähittäiskaupassa. Esimerkiksi yksityisiä metsänomistajia on useita satoja tuhansia ja pelkästään hankintakauppoja tehdään vuodessa kymmeniä tuhansia. Toimijoiden ja kauppaa käyvien koko vaihtelee suuresti. Asetus asettaa velvoitteita niin suurille päivittäistavarakauppaketjuille ja globaalisti toimiville metsäteollisuusyrityksille kuin myös pienille toimijoille, kuten metsänomistajille, maatalousyrittäjille, kahvipaahtimoille tai puusepänverstaille.
Metsäkatoasetuksen toteuttamisella on taloudellisia vaikutuksia, ympäristövaikutuksia ja muita yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tarkkojen yrityksiin kohdistuvien taloudellisten vaikutusten arviointi ei ollut hankkeessa mahdollista, koska komissio ei ollut vielä arviointia tehdessä julkaissut tarkempaa ohjeistusta asetuksen soveltamisesta ja tulkinnoista. Kustannukset riippuvat suuresti asetuksen tulkinnoista. Maataloudessa vaikutukset kohdistuvat pääasiassa naudanliha- ja maitotiloille. Asetus vaikeuttaa nautakarjataloutta nykyisellä tulkinnalla etenkin tuotantorakentamisen ja laiduntamisen osalta. Tuotantorakentamisessa metsäkatoasetuksella on jo ollut huomattavia vaikutuksia: monia hankkeita on lykätty asetuksen tulkintoja odotellessa. Rakentamisen tulee jatkossa käytännössä kohdistua jo ennestään maatalouskäytössä olevalle alueelle, joka usein tarkoittaa peltoa, eikä metsätalousmaata saisi ottaa nautojen kasvatuksen käyttöön. Rakentamiseen liittyvät vaikutukset varmistuvat vasta tulkintojen tarkentuessa. Naudanlihan osalta elintarviketeollisuudessa vaikutusten odotetaan kohdistuvan etupäässä kansallisesti toimijoiksi määriteltyihin teurastamoihin, mutta myös naudanlihaa jalostaviin yrityksiin. Teurastamojen tulee naudanlihaa markkinoille saattaessaan varmistua tuotteiden vaatimuksenmukaisuudesta hankintaketjussaan.
Asetuksen ohjausvaikutus maataloudesta aiheutuvaan metsäkatoon jää Suomessa tämänhetkisen tulkinnan mukaan hyvin vähäiseksi, sillä maatalousrakentamisen aiheuttama metsäkato on pienimuotoista ja toisaalta asetus ei ota kantaa raivattujen peltojen maatalouskäyttöön asetuksessa mainitsemattomien hyödykkeiden tuotannon osalta, eikä siten estä pellonraivausta. Vaikutus metsäkadon estämiseen on suurempi, mikäli asetusta myöhemmässä vaiheessa laajennetaan muihin hyödykkeisiin niin, että kaikki pellonraivaus olisi asetuksen piirissä. Samoin vaikutus metsäkadon estämiseen on suurempi, jos nykymuotoisen asetuksen tulkittaisiinkin estävän kaiken pellonraivauksen seurauksena syntyneen raakapuun markkinoille saattamisen (eli myös muiden kuin asetuksessa mainittujen tuotteiden tuotantoon raivattujen peltojen raivauksen). Näitä tulkintoja ja niiden todennäköisyyttä ei ole tässä selvityksessä pystytty ottamaan huomioon.
Metsäsektorin toimijahaastatteluissa asetuksen ei nähty sinällään rajaavan erityisen paljon metsien käyttömahdollisuuksia Suomessa eikä myöskään metsäkatoasetuksen metsien tilan heikkenemistä koskevaa sääntelyä nähty ongelmallisena Suomen kannalta, jos ikimetsistä on olemassa selkeä määritelmä ja niiden sijainti on tiedossa. Metsäsektorilla yrityksille ja muille toimijoille syntyy kuitenkin uudenlaisia hallinnollisia kustannuksia, kustannuksia järjestelmien kehittämisestä ja rajapintojen rakentamisesta sekä henkilöstön perehdyttämisestä. Lisäksi voisi syntyä operatiivisia kustannuksia, jos toimintatapoja joudutaan muuttamaan (esim. erien erilläänpito varastoinnissa). Suurimmat kustannukset metsäsektorilla ovat pääsääntöisesti kertakustannuksia. Suurille, globaaleille metsäteollisuusyrityksille tietojärjestelmiin ja hallintoon liittyvät kustannukset ovat mahdollisesti satoja tuhansia, mutta liikevaihtoon verrattuna todennäköisesti kohtuullisia. Pienille yrityksille lisääntyvä hallinto ja kasvavat järjestelmätarpeet voivat muodostaa merkittävän tai joissakin tapauksissa jopa ylitsepääsemättömän kustannuserän, ja kykenemättömyys vastata raportointitarpeisiin voi pahimmassa tapauksessa estää markkinoille pääsyn. Mikäli tulkinnaksi komission ohjeistuksen myötä muodostuisi, että erillisen viitenumeron saavat puuerät muodostuvat hyvin lyhyen ajanjakson hakkuista ja maantieteellisesti pieneltä alueelta, ja mikäli nämä erät pitäisi pitää tuotantoketjussa loppuun saakka erillään, tilanne olisi toinen myös isoissa metsäteollisuusyrityksissä. Kustannukset nousisivat huomattavasti varastojen uudelleenjärjestelyjen seurauksena. Käytännössä puuerien erilläänpito olisi kuitenkin monissa tapauksissa mahdotonta, eikä tämä siten tätä arviointia tehdessä vaikuta kovin todennäköiseltä vaihtoehdolta.
Asetuksen vaikutus Suomessa metsätalouden käytössä olevaan metsäpinta-alaan on vähäinen. Asetus ei suoranaisesti vaadi, että ikimetsät tulisi jättää metsätalouden ulkopuolelle, mutta käytännössä näin todennäköisesti tapahtuisi. Ikimetsän määritelmän tulkinnasta riippuen puuntuotannon metsämaalla ikimetsiä on joko vähän tai ei lainkaan. Jos luonnontilaisen kaltaiset metsät suojelualueiden ulkopuolella Suomessa luokiteltaisiin ikimetsiksi, ikimetsien pinta-ala-arvio puuntuotannon metsämaalla on 49 000 hehtaaria eli noin 0,2 % puuntuotannon metsämaan alasta. VMI:n arvion pohjalta noin puolet näistä metsistä on aarniometsiä (vanhoja metsiä, old-growth forests), jotka eivät sisälly metsäkatoasetuksen ikimetsiä koskevaan heikentämiskieltoon. Arvio on epävarma, sillä vanhoille metsille (aarniometsille) ei tätä raporttia kirjoitettaessa ole vielä kansallisia raja-arvoja. Vaikka iki- tai aarniometsien jäämisellä puuntuotannon ulkopuolelle ei ole merkittävää vaikutusta hakkuumääriin, näiden määrittämisen epävarmuudella voi olla vaikutusta huomattavasti enemmän kuin niiden pinta-alan enimmäisarvio antaisi aiheen olettaa. Tämä johtuu siitä, että vastuullisesti toimivat puunostajat eivät hanki puuta metsästä, joka voi olla iki- tai aarniometsää. Täsmällinen ikimetsän määritelmä ja ikimetsien yhdenmukaisesti tehty kartoittaminen olisi erittäin tärkeää metsäkatoasetuksen soveltamisen, myönteisten ympäristövaikutusten varmistamisen, puukaupan sujuvuuden sekä metsänomistajien oikeusturvan näkökulmista. Jos määritelmät eivät ole selvät ja ikimetsien sijainti ei ole tiedossa, kasvaa riski sekä turhista perustellun huolenaiheen ilmaisuista että hakkuista arvokkaissa luontokohteissa.
Maa- ja metsätaloussektorin ulkopuolella kustannuksia syntyy erityisesti kaupan alan yrityksissä. Isoissa yrityksissä (esim. päivittäistavarakaupan yritykset) tuotemäärä on suuri ja sisältää hyvin laajan joukon asetuksen piiriin kuuluvia tuotteita. Tuotteilla kauppaa käyvät ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että metsäkatoasetuksen vaatimukset täyttyvät. Käytännössä tämä tarkoittaa seurantajärjestelmien kehittämistä omaan toimintaan, mutta myös koko tuoteketjussa. Pelkästään koko päivittäistavarakaupan omien järjestelmien kehittäminen voi tehtyjen haastatteluiden mukaan maksaa jopa useita miljoonia euroja.
Metsäkatoasetuksen merkittävimmät monimuotoisuusvaikutukset toteutunevat Euroopan ulkopuolella, mikäli sillä pystytään vähentämään metsäkatoa merkittävässä määrin. Suomessa viime vuosina tapahtuneesta metsäkadosta noin puolet on ollut rakentamiseen liittyvää ja noin kolmannes maatalouteen liittyvää, johon asetuksella tulee olemaan kuitenkin vain vähäinen vaikutus. Metsäkatoasetuksella olisi negatiivisia monimuotoisuusvaikutuksia, jos se estäisi metsitettyjen maatalousympäristöjen ennallistamisen perinnebiotoopeiksi. Tätä raporttia kirjoitettaessa vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei asetus tulisi estämään ennallistamistoimia.
Muissa EU-maissa, joita haastateltiin tätä raporttia varten, metsäkatoasetuksen vaikutustenarviointi tavoiteaikataulussa tällä hetkellä saatavilla olevilla tiedoilla nähdään erittäin haastavaksi. Ruotsissa erityisen ongelmallisena arvioiden tekemiselle koetaan kireä aikataulu yhdistettynä tarkennettujen kriteerien puuttumiseen, koskien muun muassa metsätaloutta, raportointiin käytettäviä tietojärjestelmiä sekä olemassa olevan lainsäädännön suhdetta metsäkatoasetukseen. Kaikissa kyselyyn vastanneissa maissa tietojärjestelmistä ja raportointitarpeesta aiheutuvat kustannukset nähtiin potentiaalisesti erittäin merkittävinä, erityisesti pienille yrityksille.
Metsäkatoasetuksen suorat vaikutukset julkiseen talouteen liittyvät erityisesti valvonta- ja tarkastustoiminnan perustamiseen ja ylläpitoon. Lisäksi viranomaisten tulee varautua antamaan koulutusta ja neuvontaa asetuksenmukaisesta toiminnasta. Kustannukset kohdistuvat pääasiassa toimivaltaiselle viranomaiselle, joka Suomessa on Ruokavirasto. Muita mahdollisia julkisia tahoja, joille kustannuksia voi syntyä ovat esimerkiksi Tulli ja Metsäkeskus. Tarkastustoiminnan kustannuksia määrittelee riskiin perustuvan tarkastustarpeen (1 %, 3 %, 9 %) taso. Tarkastuskustannukset vaihtelevat toimialoittain, ja toteutuviin kustannuksiin vaikuttavat myös vielä avoinna olevat tulkinnat. Ruokaviraston alustava resurssitarvearvio kaikelle vuotuiselle metsäkatoasetukseen liittyvälle viranomaistoiminnalle on noin 15–20 henkilötyövuotta. Viranomaisten resurssien lisääminen vaikuttaa perustellulta, kun katsotaan tarvittavien tarkastusten määrän mahdollista nousua aiemmasta. Metsäkatoasetuksen tarkastusmääriä rajaava kotimaan toimijajoukko voisi olla vuositasolla jopa 107 000 toimijaa, mikäli kaikki puukauppaa tehneet metsänomistajat sekä nautakarjatilat sisällytettäisiin mukaan. Puukauppaa tekevistä metsänomistajista mukaan tulevat kuitenkin todennäköisesti vain hankintakauppoja tekevät toimijat ja kaikkien nautakarjatilojen sijaan toimijaksi katsotaan teurastamot (asetuksen tulkinnasta on edelleen epäselvyyttä). Jos puukaupoista mukaan lasketaan vain hankintakaupat ja nautakarjatilat suoramyyntitiloja lukuun ottamatta jätettäisiin tarkastelun ulkopuolelle, yhden prosentin tarkastustasolla kotimaan toimijoita olisi tarkastettava vuosittain noin 440 ja kolmen prosentin tarkastustasolla runsaat 1 300. Tämän lisäksi päälle tulevat tarkastukset tuontia ja vientiä harjoittaville EU:n ulkokaupan toimijoille, jotka ovat osin samoja kuin kotimaan toimijat. Kun ennen nykyistä metsäkatoasetusta tarkastuksia on Ruokaviraston mukaan tehty vuodessa keskimäärin 30, tulisi tarkastusten määrä siis moninkertaistaa aiemmasta.
EU:n metsäkatoasetuksen vaikutusarvioinnin keskeiset havainnot:
- EU:n metsäkatoasetuksen vaikutus metsäkatoon Suomessa on vähäinen, sillä se ei kohdistu infrarakentamisesta aiheutuvaan metsäkatoon eikä se estä tämänhetkisen tulkinnan mukaan raivatun pellon maatalouskäyttöä, jos pellolla ei tuoteta asetuksessa mainittuja hyödykkeitä. Vaikutus metsäkadon estämiseen on suurempi esimerkiksi silloin, jos nykymuotoisen asetuksen tulkittaisiinkin estävän minkä tahansa pellonraivauksen seurauksena syntyneen raakapuun markkinoille saattamisen.
- EU:n metsäkatoasetus koskee Suomessa suurta toimijajoukkoa, josta vain osa on tätä raporttia laadittaessa tietoinen asetuksen asettamista vaatimuksista. Asetus ja siihen liittyvät velvoitteet koskevat kotimaassa vuosittain vähintään kymmeniä tuhansia toimijoita.
- Asetus vaikeuttaa nautakarjataloutta nykyisellä tulkinnalla etenkin tuotantorakentamisen ja laiduntamisen osalta, sekä mahdollisesti aiheuttaa raportointirasitteita suoramyyntiä harjoittaville lähiruokatiloille. Nautakarjatalouden rakentamisen tulee jatkossa käytännössä kohdistua jo ennestään maatalouskäytössä olevalle alueelle. Koko maan tasolla maito- ja nautainvestointien rakennuskustannusten nousu alentaisi maatalouden yrittäjätuloa 1–3 miljoonaa euroa vuodessa, jos rakennuskustannusten lisäys asetuksen vuoksi olisi 4 prosenttia ja 3–7 miljoonaa euroa, jos rakennuskustannusten lisäys olisi 8 prosenttia.
- Asetus ei rajoita suoraan kuin vähän metsien käyttömahdollisuuksia Suomessa, mutta ikimetsistä tarvitaan selkeä määritelmä ja niiden sijainti on oltava tiedossa.
- Muualla kuin maataloudessa kustannuksia syntyy ennen kaikkea lisääntyvästä raportointivaatimuksesta.
o Yrityksille ja muille toimijoille syntyy lyhyellä aikavälillä kustannuksia järjestelmien kehittämisestä, rajapintojen rakentamisesta, henkilöstön perehdyttämisestä sekä erityisesti siirtymävaiheessa erilaisia epävarmuudesta aiheutuvia kustannuksia. Pidemmällä aikavälillä voi syntyä operatiivisia kustannuksia, jos toimintatapoja joudutaan merkittävästi muuttamaan. Erityisesti suurissa kaupan alan yrityksissä järjestelmiin liittyvät kertakustannukset voivat olla merkittäviä.
o Tietojärjestelmiin ja lisääntyvään hallintoon liittyvät kustannukset ovat isoille toimijoille liikevaihtoon suhteutettuna todennäköisesti kohtuullisia, mutta pienille toimijoille ne voivat muodostaa merkittävän kustannuserän.
o DD-vakuutukseen liittyvien kustannusten osalta kriittistä on erän määrittely.
- Asetuksen velvoitteisiin ja näistä aiheutuviin kustannuksiin vaikuttaa maiden riskiluokitus. Kotimaan toimijoille, joiden tuotteet sisältävät Suomessa tuotettuja hyödykkeitä, merkitystä on etenkin Suomen omalla riskitasolla. Riskiluokituksen tulisi olla ehdottomasti valmis ennen asetuksen soveltamisen alkua.
- Asetuksen piiriin kuuluvien muiden hyödykkeiden ja niistä valmistettujen tuotteiden – soijan, kahvin, kaakaon, palmuöljyn ja kumin – osalta yhteinen piirre on raaka-aineen alkuperä kolmansista maista. Merkittävää raaka-ainetuotantoa ei ole Suomessa, eikä EU:ssa, ainoana poikkeuksena soija. EU:n arvoketjut ovat vahvoja puolivalmisteiden ja lopputuotteiden tuotannossa. EU:n jäsenvaltioiden välillä vaihdetaan tavaraa arvoketjujen kaikilla jalostusasteilla. Näiden toimialojen yritysten suurimmat kustannukset liittyvät kolmansista maista peräisin olevien erien DD-vakuutuksiin tarvittavan tiedon hankintaan sekä järjestelmän rakentamiseen, jossa alkuperäisiä DD-vakuutuksia sekä EU:n jäsenmaista tulevien raaka-aineiden, puolivalmisteiden ja lopputuotteiden epäsuoria DD-vakuutuksia ylläpidetään, hallinnoidaan ja seurataan.
- Tällä hetkellä toimijoiden piirissä vallitsee suuri epävarmuus koskien toimitusketjujen sisäisiä järjestelmävaatimuksia. Toimijoiden on ryhdyttävä rakentamaan IT-alustoja ja järjestelmiä asetuksen soveltamisen pian alkaessa, vaikka viranomaisten tai saman arvoketjun sisäisten asiakkaiden kuten kaupan lopullisista vaatimuksista ei ole tietoa. On esitetty vakavia huolia kustannuksista, jotka liittyvät turhien ominaisuuksien rakentamiseen tai jälkikäteiskorjauksiin vaatimusten tarkentuessa liian myöhään.
- Toimijat ovat ilmaisseet huolensa kustannuksista, jotka syntyvät metsäkatoasetuksen eri tahojen, EU:n ja kansallisten viranomaisten ja eri arvoketjujen toimijoiden järjestelmien yhteen sopimattomuudesta ja manuaalisen työn suuresta tarpeesta tietojen siirrossa.
- Kustannukset nousisivat huomattavasti esimerkiksi isoissa metsäteollisuusyrityksissä, jos tulkinnaksi komission ohjeistuksen myötä muodostuisi, että erillisen viitenumeron saavat puuerät muodostuvat hyvin lyhyen ajanjakson hakkuista ja maantieteellisesti pieneltä alueelta, ja jos nämä erät pitäisi pitää tuotantoketjussa loppuun saakka erillään. Käytännössä puuerien erilläänpito olisi kuitenkin monissa tapauksissa mahdotonta eikä tämä siten tätä arviointia tehdessä vaikuta todennäköiseltä vaihtoehdolta.
- Metsäkatoasetus lisää tarvetta valvonnalle, neuvonnalle ja viestinnälle erityisesti Ruokavirastossa. Lisäksi mm. viranomaisten yhteistyö, raportointivelvoitteet ja seuraamusten käsittely tulevat lisäämään hallinnollisia kustannuksia. Tarvittavien tarkastusten määrä nousee todennäköisesti moninkertaiseksi, käytännössä vähintään kymmenkertaiseksi, EU:n puutavara-asetukseen verrattuna.
- Asetuksen toteutukseen ja tulkintaan liittyy tätä raporttia laadittaessa vielä paljon epäselvyyttä. Toimijat eivät ole voineet valmistautua toteutukseen (esim. järjestelmien kehittämiseen) tarvittavalla tavalla, koska komission selkeää ohjausta odotellaan edelleen (mm. erän määrittely). Toimijat pitävät aikataulua epärealistisen kireänä.202
Extracellular vesicles of Norway spruce contain precursors and enzymes for lignin formation and salicylic acid
Get PDFLignin is a phenolic polymer in plants that rigidifies the cell walls of water-conducting tracheary elements and support-providing fibers and stone cells. Different mechanisms have been suggested for the transport of lignin precursors to the site of lignification in the cell wall. Extracellular vesicle (EV)-enriched samples isolated from a lignin-forming cell suspension culture of Norway spruce (Picea abies L. Karst.) contained both phenolic metabolites and enzymes related to lignin biosynthesis. Metabolomic analysis revealed mono-, di-, and oligolignols in the EV isolates, as well as carbohydrates and amino acids. In addition, salicylic acid (SA) and some proteins involved in SA signaling were detected in the EV-enriched samples. A proteomic analysis detected several laccases, peroxidases, β-glucosidases, putative dirigent proteins, and cell wall-modifying enzymes, such as glycosyl hydrolases, transglucosylase/hydrolases, and expansins in EVs. Our findings suggest that EVs are involved in transporting enzymes required for lignin polymerization in Norway spruce, and radical coupling of monolignols can occur in these vesicles.202
Acclimation of subarctic vegetation to warming and increased cloudiness
Get PDFSubarctic ecosystems are exposed to elevated temperatures and increased cloudiness in a changing climate with potentially important effects on vegetation structure, composition, and ecosystem functioning. We investigated the individual and combined effects of warming and increased cloudiness on vegetation greenness and cover in mesocosms from two tundra and one palsa mire ecosystems kept under strict environmental control in climate chambers. We also investigated leaf anatomical and biochemical traits of four dominant vascular plant species (Empetrum hermaphroditum, Vaccinium myrtillus, Vaccinium vitis-idaea, and Rubus chamaemorus). Vegetation greenness increased in response to warming in all sites and in response to increased cloudiness in the tundra sites but without associated increases in vegetation cover or biomass, except that E. hermaphroditum biomass increased under warming. The combined warming and increased cloudiness treatment had an additive effect on vegetation greenness in all sites. It also increased the cover of graminoids and forbs in one of the tundra sites. Warming increased leaf dry mass per area of V. myrtillus and R. chamaemorus, and glandular trichome density of V. myrtillus and decreased spongy intercellular space of E. hermaphroditum and V. vitis-idaea. Increased cloudiness decreased leaf dry mass per area of V. myrtillus, palisade thickness of E. hermaphroditum, and stomata density of E. hermaphroditum and V. vitis-idaea, and increased leaf area and epidermis thickness of V. myrtillus, leaf shape index and nitrogen of E. hermaphroditum, and palisade intercellular space of V. vitis-idaea. The combined treatment caused thinner leaves and decreased leaf carbon for V. myrtillus, and increased leaf chlorophyll of E. hermaphroditum. We show that under future warmer increased cloudiness conditions in the Subarctic (as simulated in our experiment), vegetation composition and distribution will change, mostly dominated by graminoids and forbs. These changes will depend on the responses of leaf anatomical and biochemical traits and will likely impact carbon gain and primary productivity and abiotic and biotic stress tolerance.202
Genetic diversity and complex structure of the European Roe Deer population at a continental scale
No full text202
Tissue-specific metabolic enzyme levels covary with whole-animal metabolic rates and life-history loci via epistatic effects
No full text202
Farm characteristics shape farmers’ cover crop choices in Finland
Get PDFCover crops (CCs) are a diverse group of species that are sown simultaneously or after the cash crop either as monocrops or mixtures. A farmer survey with 1130 respondents was carried out with the aim to gain knowledge on CC species used by Finnish farmers, to understand how experienced farmers were with them, how experiences varied depending on farm and farmer characteristics, and to identify target groups for dissemination and policy measures. The studied groups were conventional and organic farms that had selected CCs as a registered measure in 2020 to receive agricultural payments. Our results show that farmers were experienced with a high number of CCs despite the high-latitude conditions. Only 11% of respondents had plenty of experience with CCs as mixtures. Farmers tended to favour CCs that were familiar to them as cash crops. Organic producers were usually more experienced than conventional farmers. Education increased curiosity towards CCs. Farmers who used more diverse cash crops tended to use more diverse CCs. In conclusion, especially farmers who have cereal-based systems and rotations should be a core group for knowledge sharing to support transition towards increased use of CCs and higher diversity of CC species in the future.202
Socio-economic impacts caused by the restoration of peatlands and small water bodies
No full textThe restoration of peatlands and small water bodies (streams, ponds, and bird lakes) aims to restore the structure and function of these ecosystems, which have deteriorated primarily due to forestry, drainage, and eutrophication. Although restoration of peatlands and small water bodies is costly, it provides work opportunities, improved biodiversity and increased water quality, and may improve the recreational and tourism value of the area. Assessing the restoration costs in relation to the benefits and people’s opinions about restoration helps to evaluate the socio-economic impacts and acceptance of restoration.
We studied the socio-economic impacts of restoration of peatlands and small water bodies through five case studies: 1) by assessing the financial costs and employment effects of restoration, 2) through a public survey focusing on citizens’ general awareness, beliefs, and attitudes towards restoration at two time occasions, 3) through a nationwide survey concerning the willingness of people to pay for the restoration of peatlands and small water bodies, 4) through a nationwide survey concerning citizens’ preferences and attitudes towards restoration in Finnish national parks, and 5) through a targeted questionnaire to the visitors of Nuuksio National Park in Southern Finland to assess how restoration would influence their visits in the national park.
The studies were carried out as part of the EU funded Hydrology LIFE project (LIFE16 NAT/FI/000583) which focuses on the restoration of peatlands and small water bodies in Finland.
The results show that the employment effects of the restoration can be significant if the restoration is carried out on a large scale, especially in remote areas. The public survey showed that there were no changes in knowledge or opinions towards restoration among citizens during the last five years. The majority of respondents considered that restoration of peatlands and small water bodies have positive effects on the nature and biodiversity and thus improves opportunities for recreational use. Interestingly, the respondents were ready to use more tax money for restoration.
The nationwide survey showed that the potential restoration programs considered in the study provided significant benefits or welfare effects, and the annual WTP values varied from €335 to €427 per household. There was a preference for large restoration programs over small ones, peatland restoration over small water bodies, and state-owned lands over private lands, whereas the proximity of restoration sites to the respondents’ homes did not have a significant effect on restoration preferences. The survey on national parks in Finland revealed the restoration of peatlands and streams in national parks was widely accepted and important even though many of respondents were unaware of the previously restored areas or plans to be executed in the future. The respondents considered restoration actions more important than the increase of the number of trails and they would be willing to pay notably more to support conservation rather than park maintenance. The study on Nuuksio National Park showed that a large proportion of the respondents would visit Nuuksio irrespective whether more peatlands or streams were restored, or whether nearby forests were joined to the national park or not. Therefore, the restoration does not seem to have an impact on nature tourism in the short term.
All in all, people tended to support restoration of peatlands and small water bodies and accepted the use of tax money to meet the restoration goals. Public opinion on restoration has seemed to stay relatively stable over the last years encouraging actions to be implemented all around Finland. Nevertheless, the large heterogeneity in survey responses underlines a need to consider the ‘winners’ and ‘losers’ of the restoration programs to increase the acceptance of restoration in society.202
Emerging spatial clusters of energy poverty vulnerability in rural Finland-Byproducts of accumulated regional development
Get PDFThis geospatial research on Finnish energy poverty reveals that rural areas have potentially higher energy poverty vulnerability than urban areas. The analyses focus on household energy expenditures (HEE) in postcode areas and detect local high or low HEE determinants. The urban-rural typology is applied and found relevant when studying energy poverty and identifying spatial dependencies. The findings demonstrate that rural areas are more vulnerable to energy price increases than urban areas, and the spatial clustering of vulnerability to energy poverty is evident and temporally permanent. The main reason for energy poverty is related to postcode areas' socioeconomic status and building stock characteristics, indicating the accumulation of the negative impacts of regional development on energy poverty vulnerability. The results also suggest that monitoring not only levels of energy poverty but also the temporal dynamics of energy poverty is essential to ensure the effectiveness of policy measures and solutions.202