Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Julkisivutiilen koko ja sen vaikutus kuorimuurin toimintaan: Kosteustekniset havainnot ja ympäristövaikutukset
Get PDFTutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten Suomessa on päädytty nykyiseen kuorimuurauksessa käytettävään tiilileveyteen sekä miten käytettävän tiilen mahdollinen ohentaminen vaikuttaa kuorimuurin sadevedenpitävyyteen, rakennusfysikaaliseen toimintaa sekä kantavuuteen ja mitkä olisivat ohentamisen ympäristövaikutukset. Kuorimuurirakentamisessa on ollut haasteena kuorimuurillisen seinärakenteen tiiviys ja kosteustekninen toimivuus viistosadetta vastaan, johon käytettävällä tiilileveydellä on alan suunnittelua ohjaavissa ohjeistuksissa nähty suora yhteys.
Tutkimuksessa selvitettiin muiden maiden vastaavia käytäntöjä ja, mitä tutkimuksia aiheesta on tehty. Tutkimuksessa selvitettiin myös, minkälaiset kuorimuurirakentamista ohjaavat velvoittavat määräykset ja ohjeet ovat, ja mihin nykyiset ohjeistukset kuorimuuripaksuudesta perustuvat. Kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin kuorimuurin paksuuden vaikutusta kuorimuurin sitomaan kosteuteen, kuorimuurin läpi pääsevään veden määrään sekä kuivumiskykyyn.
Muissa maissa ei käytetä Suomen tiilileveyttä vastaavia julkisivutiiliä, ei edes korkeamman viistosaderasituksen maissa, kuten Norjassa. Suomen kylmiä ja kosteita olosuhteita vastaavissa maissa, kuten Pohjoismaissa ja Kanadassa, kuorimuurin sadevedentiiviyteen lähtökohtaisesti suhtaudutaan varautumalla siihen, että kuorimuurin läpi pääsee vettä ja rakenteet suunnitellaan ja toteutetaan siten, että vesi pääsee poistumaan rakenteesta haittaa aiheuttamatta. Mikään Suomessa ei velvoita käyttämään ohjeistuksien mukaista kuorimuuripaksuutta, mutta rakenteet tulee suunnitella siten, että seinärakenteen eri kerrokset toimivat kokonaisuutena, joka estää veden ja kosteuden haitallisen kulkeutumisen rakenteeseen, jolloin tuuletusvälin tuulettuvuuden merkitys verrattuna kuorimuurin paksuuteen korostuu.
Tutkimuksessa tehdyn yksinkertaisen hiilijalanjälkilaskennan perusteella kuorimuurin tiilen valmistusvaiheen osalta hiilidioksidipäästöjä saataisiin vähennettyä noin 19 % kuorimuurin neliömetriä kohden pienentämällä kuorimuurissa käytettävää tiilileveyttä 135 mm:stä 110 mm:iin. Tiilen ohentamisen vaikutuksessa kuorimuurin hiilijalanjälkeen pitää ottaa kuitenkin huomioon tiilen valmistuksen tuotantoteknisten tekijöiden vaikutus tuotevaiheen päästöihin ja muissa elinkaaren vaiheissa syntyvät päästöt.
Kirjallisuusselvityksen ja tehdyn kokeellisen tutkimuksen perusteella kuorimuurin paksuudella ei olevan merkittävää vaikutusta kuorimuurin läpi pääsevän veden määrään, mutta paksuus voi vaikuttaa taustarakenteen kosteuskuormaan, jolloin seinärakenteen kerroksien toiminnan yhdessä toimivana kokonaisuutena merkitys korostuu. Kirjallisuuden sekä kokeellisen tutkimuksen perusteella epätiiviyskohdat muurauksen pystysaumoissa on vaikuttavin tekijä kuorimuurin läpi pääsevän veden määrään ja edelleen eristetilaan pääsevän vapaan veden määrään, jolloin erittäin merkittävässä roolissa on muuraustyön huolellisuus ja tiili-laasti-tartunta. Kuorimuurillisen seinärakenteen toimivuus ei ole riippuvainen kuorimuurin paksuudesta, kun tuuletuksen toimivuus saadaan varmistettua ja taustarakenteessa käytetään kosteutta kestäviä materiaaleja. Kuorimuurin ohentamisella voidaan vähentää tiilijulkisivun ympäristövaikutuksia ja mahdollisesti eristetilan kosteuskuormaa ja mahdollistaa muiden rakennekerrosten paksuntamisen samalla ulkoseinän kokonaispaksuudella
Päihteiden käytön toimijaverkot nuorten arjessa laitossijoituksen aikana
Get PDFTässä tutkielmassa tarkastellaan toimijaverkkoteorian ohjaamana laitossijoituksen aikaista päihteiden käyttöä. Alaikäisen nuoren itseään vakavasti vaarantavaan päihteiden käyttöön voidaan viimesijaisesti puuttua lastensuojelun sijaishuoltoon sijoittamalla, mikäli lapsen etua ei muulla tavoin pystytä turvaamaan. Nuoren päihteiden käyttö ei kuitenkaan välttämättä lopu sijoitukseen, vaan laitossijoituksen aikainen päihteiden käyttö on sijaishuollon arjessa ja sosiaalityöntutkimuksessa tunnistettu merkittävä haaste.
Toimijaverkkoteoria tarkastelee toimintaa useiden monimateriaalisten toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa syntyvänä verkkona. Toimijaverkkoteorian käsitteitä ja ontologisia jäsennyksiä hyödyntäen tässä tutkielmassa kuvataan, millaisissa toimijaverkoissa laitossijoituksen aikainen päihteiden käyttö tapahtuu ja millaisena päihteiden toimijuus näyttäytyy nuorten arjen toimijaverkoissa. Tutkielman aineisto koostuu 15 jälkihuoltonuoren syvähaastattelusta. Haastatteluja on toteutettu sekä kasvokkain, että videoyhteydellä ja puhelimitse. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Haastattelupuheen perusteella analyysissä on paikannettu neljä toimijaverkkotyyppiä, joissa päihteiden käyttö syntyy monimateriaalisten toimijoiden vuorovaikutuksessa. Kolme paikannetuista toimijaverkkotyypeistä kiinnittyy nuorten arjen ympäristöihin, eli lastensuojeluyksiköihin, kouluihin ja koteihin. Näissä toimijaverkoissa esiintyy sekä päihteiden käyttöä, että sitä estämään pyrkivää toimijuutta. Neljännen toimijaverkkotyypin, eli päihteitä käyttävien yhteisön, toimijaverkot ovat monipaikkaisia ja niiden toimijoita yhteen kytkevänä välittäjänä toimii fyysisen paikan sijaan päihteet. Niissä haastattelupuheessa esiintyvissä kuvauksissa, jotka on paikannettu osaksi päihteitä käyttävien yhteisön toimijaverkkoja, oli päihteiden käyttöä estävän toimijuuden kuvaus niukkaa. Analyysissä kuvastui kahden tavoitteiltaan vastakkaisen verkoston käännöspyrkimykset, jotka on tutkielmassa nimetty päihteiden käännökseksi ja palvelujärjestelmän käännökseksi. Näiden verkostojen keskinäiset koettelut muovaavat sitä, millaista laitossijoituksen aikainen päihteiden käyttö on. Päihteiden toimijaverkot värväsivät nuoria osaksi verkostojaan ja käänsivät nuorten toimintaa omien tavoitteidensa mukaiseksi. Palvelujärjestelmän toimijaverkot pyrkivät paljastamaan päihteiden käyttöä ja kääntämään nuoret päihteettömiksi. Nuoret vastustivat näitä palvelujärjestelmän käännöspyrkimyksiä, joita esimerkiksi lastensuojelulaitosten ohjaajat pyrkivät heille välittämään, muun muassa poistumalla lastensuojelulaitoksista luvattomasti ja hakeutumalla sellaisiin ympäristöihin, joissa estävää toimijuutta esiintyi vähemmän.
Tutkielma osoittaa, että toimijaverkkoteoria soveltuu laitossijoituksen aikaisen päihteiden käytön tarkasteluun, mahdollistaen päihteiden käytön ja siihen puuttuvan toiminnan verkostollisen ja monitoimijaisen luonteen kuvaamisen. Tutkielman tulokset nostavat esiin käännöstyön ja kytkeytymisten ennakoimattomuuden. Palvelujärjestelmän käännöstyö ei tulosten perusteella onnistunut kääntämään nuoria päihteettömiksi, vaan nuoret vastustivat käännöstä tavoilla, joilla samanaikaisesti heikensivät itsensä ja palvelujärjestelmän toimijoiden, sekä muiden päihteiden käyttöön puuttumaan pyrkivien toimijoiden välisiä kytköksiä
"Uudistus on tarpeellinen, jos painopiste siirtyy tuen kirjaamisesta sen antamiseen" : Peruskoulun opettajien kokemuksia ja ajatuksia oppimisen ja koulunkäynnin tuesta sen muutoksen keskellä
Get PDFTässä tutkimuksessa tarkasteltiin oppimisen ja koulunkäynnin tukea koulureformin kynnyksellä. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki uudistuu peruskouluissa pääsääntöisesti uuden lukuvuoden alkaessa elokuussa 2025. Tavoitteena oli selvittää peruskoulun opettajien näkemyksiä väistyvästä kolmiportaisesta tuesta ja uudistetusta tukimallista. Tästä tutkimustehtävästä muodostui kaksi tutkimuskysymystä: 1. Millaisia kokemuksia peruskoulun opettajilla on väistyvästä kolmiportaisesta tukimallista? 2. Millaisia odotuksia ja ajatuksia peruskoulun opettajilla on uudistetusta oppimisen ja koulunkäynnin tukimallista? Tutkimusaihe on peruskoulun arjen näkökulmasta ajankohtainen ja koskettaa sekä opetushenkilöstöä että oppilaita ja heidän huoltajiaan.
Tutkimukseni kohderyhmäksi rajasin peruskoulun opettajat. Tutkimusaineiston keräsin eri sosiaalisen median ryhmiin ja kanaviin jaetun Microsoft Forms -kyselylomakkeen avulla 2024 marraskuun ja 2025 tammikuun välillä. Kyselyssä oli kaksi erillistä avointa kysymystä, joihin vastaajat saivat vastata haluamallaan laajuudella. Aineistoksi muodostui 39 opettajan vastaukset, joista suurin osa oli luokanopettajia. Analysoin aineiston laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysissa nousi esiin kaksi yhdistävää luokkaa: kokemukset kolmiportaisesta tuesta sekä ajatukset tulevasta oppimisen ja koulunkäynnin tuesta. Ensimmäinen yhdistävä luokka koostui viidestä pääluokasta ja toinen yhdistävä luokka neljästä pääluokasta.
Tutkimukseni tulokset osoittivat, että kolmiportainen tuki nähdään enemmän toimimattomana ja haasteellisena, minkä vuoksi tuleva uudistus koetaan tarpeellisena. Opettajat kokivat, että kolmiportaisessa tuessa on myös paljon hyviä puolia ja osa vastaajista epäili tulevan uudistuksen toteutuvan liian nopeasti ilman luvattuja uudistuksia. Toimiessaan tuleva uudistus kohdentaisi toivotusti opettajien työmäärää hallinnollisen työn sijasta yhä enemmän konkreettisesti tuen tarjoamiseen luokkahuoneessa. Tutkimukseni tulokset ovat pitkälti yhteneviä aiempien kolmiportaiseen tukeen liittyvien selvitysten kanssa. Tutkimukseni tarjoaa kuitenkin uuden näkökulman tarkastelemalla opettajien kokemuksia kolmiportaisesta tuesta ja oppimisen tuen uudistuksesta keskellä muutosta
AlphaFold 3 -algoritmin käyttö SpyTag-SpyCatcher-konjugaation suunnittelussa
Get PDFEntsyymit ovat biologisia tehtaita, jotka katalysoivat organismeille tärkeitä kemiallisia reaktioita, jotta ne tapahtuvat kyllin nopeasti mahdollistaakseen organismien elämän. Entsyymit ovat proteiineja, joiden katalyyttinen toiminta perustuu niiden kolmiulotteisen rakenteen toiminnallisuuteen. Proteiinien kolmiulotteisen rakenteen selvittäminen kokeellisesti on aikaa vievää ja kallista. Tämän takia on kehitetty AlphaFold-algoritmi, joka ennustaa proteiinien kolmiulotteisen rakenteen niiden aminohapposekvenssistä.
Työssä tutkittiin proteiinikompleksia, jossa hiilihappoanhydraasi ja formiaattidehydrogenaasi on liitetty toisiinsa SpyTag-peptidillä ja SpyCatcher-proteiinilla. Työn tarkoituksena oli käyttää AlphaFold-algoritmien uusinta versiota, AlphaFold 3:a, tuottamaan hyödyllistä tietoa jatkotutkimuksia varten ja samalla selvittää, miten algoritmi toimii, ja kuinka sen tuottamien mallien oikeellisuutta voidaan arvioida. Kompleksin osien kaikki eri kombinaatiot mallinnettiin ja malleista valittiin paras ja heikoin AlphaFold 3 -algoritmin tuottaman luotettavuusarvon perusteella. Parasta ja heikointa mallia vertailtiin toisiinsa ja kirjallisuudesta löytyviin, kokeellisin mittauksin selvitettyihin rakenteisiin.
Molemmissa malleissa kompleksin osat laskostuivat lähes natiiviin muotoonsa ja entsyymien aktiiviset paikat pysyivät lähes muuttumattomina verrattuna kirjallisuudesta haettuihin malleihin. Parhaan ja huonoimman mallin eron arvioitiin johtuvan suurilta osin parhaimman mallin kyvyllä laskostua tiukemmin. Tämän takia algoritmi pystyy olemaan varmempi kompleksin osien sijainneista suhteessa toisiinsa.
Työn perusteella voidaan arvioida entsyymien pysyvän toiminnallisina myös tutkitussa kompleksissa. AlphaFold 3 pystyi tuottamaan jatkotutkimukselle hyödyllistä tietoa, mutta sen tuottama tieto ja siitä tehdyt johtopäätökset voidaan todeta käytännössä oikeiksi vasta kokeellisten tutkimusten suorittamisen jälkeen
Lähipaikannus esineiden internetissä ja tekoälyn käyttö sen kehityksessä
Get PDFEsineiden internet on niin sanottu megatrendi, joka on digitalisaation myötä kasvanut ja johon kuuluvia laitteita on jo jopa kymmeniä miljardeja. Lähipaikannus on tärkeä ominaisuus suurelle osalle kyseisiä laitteita, ja sen toteuttamiseen on olemassa lukuisia eri vaihtoehtoja. Tekoälyn voi nähdä toisena megatrendinä tehneen läpimurron kuluneen vuosikymmenen aikana, ja sen eri muodoilla on jo ja erityisesti tulee olemaan lukematon määrä käyttökohteita erilaisissa digitaalisissa järjestelmissä.
Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan kirjallisuuskatsauksena esineiden internetiä erityisesti lähipaikantamisen näkökulmasta. Lähipaikannuksella tarkoitetaan käytännössä muuta kuin satelliitteihin perustuvaa paikannusta eli GNSS-pohjaista paikannusta. Lisäksi työssä tarkastellaan, miten tekoälyä on sovellettu lähipaikannuksessa tähän mennessä kirjallisuudesta löytyvissä tutkimuksissa ja ”case-esimerkeissä” ja miten sitä voisi soveltaa entisestään tulevaisuudessa lähipaikannusta kehitettäessä.
Esineiden internetissä lähipaikannuksen voi nähdä olevan erityisen tärkeää käyttäjän mukana kulkevissa langattomissa laitteissa, kuten älykelloissa, sekä liikenteessä, jossa perinteisten liikennevälineiden lisäksi myös itseohjautuvat kulkuneuvot ovat yleistymässä. Tekoälyn voi olettaa tulevan osaksi kaikkia näitä laitteita tavalla tai toisella, jolloin on luontevaa, että sitä aletaan hyödyntämään myös paikantamisessa.
Tiivistetysti voi todeta, että tekoälyä sovelletaan jo yleisesti esineiden internetissä niin järjestelmä- kuin laitetasolla. Lähipaikannuksessa sen käytön voi jakaa paikannustarkkuutta parantaviin sekä energiankulutusta pienentäviin menetelmiin. Kummastakin osa-alueesta löytyy kirjallisuudesta yksittäisiä tutkimuksia ja sovelluksia, mutta kokonaisuudessaan tekoälyn merkitys lähipaikannuksessa on vielä melko pieni. Tulevaisuudessa sen soveltamisen voi olettaa muodostuvan yksittäisten sovellusten sijaan kiinteämmäksi osaksi esineiden internetiä ja eri paikannusteknologioita
Jääkiekon SM-liigaseurojen riskit ja riskienhallinta sarjajärjestelmän muuttuessa
Get PDFJääkiekko on vakiinnuttanut asemansa Suomen seuratuimpana urheilulajina ja sen pääsarja Liiga Suomen seuratuimpana urheilusarjana. Liigan sarjajärjestelmä uudistui kaudeksi 2024–2025, kun joukkuemäärä kasvoi 16:een, pudotuspelijärjestelmä uusittiin ja samalla sarjaan tuotiin mukaan karsinnat. Järjestelmän muutos tarkoittaa liigaseuroille muuttunutta toimintaympäristöä, ja muutos tuo mukanaan myös uusia riskejä.
Tämän tutkielman tarkoitus on kartoittaa, mitä ominaispiirteitä ja riskejä liigaseuran liiketoimintaan liittyy, miten riskienhallintaa seuroissa toteutetaan, miten merkittävänä osana toimintaa riskienhallinta nähdään ja millaisia muutoksia sarjajärjestelmän muutos aiheuttaa seurojen toimintaan ja riskeihin. Tutkielman teoriaosuus jakautuu kahteen lukuun, tausta- ja tulkintateoriaan. Tutkielman taustateoria käsittelee riskin ja riskienhallinnan määritelmää sekä erilaisia riskienhallintaan liittyviä toimintoja, tulkintateoria puolestaan urheiluliiketoiminnan teorioita sekä Liigan sarjajärjestelmän muutosta.
Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmäksi valikoitui strukturoitu haastattelu. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla viiden eri liigaseuran toimitusjohtajaa. Jokaiselta haastateltavalta kysyttiin samat kysymykset, joskin jatkokysymyksille ja keskustelunomaisuudelle jätettiin myös tilaa mahdollisimman kattavan aineiston saamiseksi. Aineisto luokiteltiin ja vastauksia analysoitiin, minkä jälkeen tutkimusongelmia tarkasteltiin teoriaosuutta vasten.
Tutkimuksessa havaittiin, että seurojen liiketoimintamallit ovat keskenään melko samankaltaiset, joskin liigaseurojen toimintaympäristö on muihin toimialoihin verrattuna poikkeava ja varsin omalaatuinen. Liigaseurojen tavoite ei ole yritykselle tyypillisesti parhaan taloudellisen tuloksen tekeminen, vaan pikemminkin urheilullisen menestyksen maksimointi talouden ehdoilla. Urheilullisen ja taloudellisen menestyksen välillä havaitaan tutkimuksessa yhteys, joskaan toinen näistä ei ole automaattisesti toisen tae. Huono urheilumenestys tarkoittaa kuitenkin lähes varmasti myös huonoa taloudellista menestystä, koska yleisön mielenkiinto vähenee nopeasti ja lipputulot jäävät budjetoitua pienemmäksi. Se on samalla yksi merkittävimmistä riskeistä, koska tappiollista kierrettä voi olla vaikea pysäyttää.
Huono urheilumenestys voi johtua monesta eri syystä, mikä tekee riskistä vaikeasti hallittavan. Sarjasta putoamiseen haastateltavat suhtautuivat melko optimistisesti, samalla kuitenkin tiedostaen, että toteutuessaan putoaminen tarkoittaisi mittavaa toiminnan supistamista ja ajaisi seurat vaikeuksiin. Putoamista vakavampana toimintaympäristön riskinä pidettiin Liigan suurta joukkuemäärää ja Suomen korkeaa ammattiurheilijoiden verotusastetta.
Johtopäätöksenä liigaseurojen riskienhallinnassa todetaan olevan yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja keskenään. Tutkimustulosten perusteella seurat ovat tunnistaneet toimintaansa liittyvät riskit sekä seuraavat ja arvioivat toimintaansa jatkuvasti. Riskienhallintastrategiaa tai -prosessia ei seuroilla ole käytössä. Riskienhallintaan panostamalla seurat voisivat luoda kilpailuetua ja parantaa toimintansa jatkuvuuden edellytyksiä
Venäjänkielisten tanssitaiteilijoiden identiteetti Virossa
Get PDFTämä pro gradu -tutkielma tarkastelee venäjänkielisten tanssitaiteilijoiden identiteettiä ja osallistumattomuutta virolaiseen tanssikenttään. Tutkimusaihe pohjautuu havaintoon kulttuurisesta eriytymisestä, jossa venäjänkieliset tanssiryhmät toimivat rinnakkaisina virolaiselle kentälle. Tutkielman keskeiset tutkimuskysymykset ovat: Millainen on venäjänkielisten tanssitaiteilijoiden identiteetti Virossa? Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, etteivät kaikki venäjänkieliset tanssitaiteilijat osallistu virolaiseen tanssikenttään tai tee yhteistyötä vironkielisten kollegojen kanssa?
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, jossa aineistona toimii kymmenen venäjänkielisen tanssitaiteilijan haastattelua. Haastateltavat edustavat pääosin vanhempaa sukupolvea ja toimivat tanssiryhmien vetäjinä tai koreografeina. Haastattelut analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu erityisesti Stuart Hallin (1999) identiteettiteoriasta, Homi K. Bhabhan (2010) hybridi-identiteetin ja kolmas tila -käsitteistä sekä kuplautumisen käsitteestä (Lerner 2013; Zaban 2014).
Tutkimustulokset osoittavat, että venäjänkielisten tanssitaiteilijoiden identiteetti rakentuu monikerroksisesti, mutta erityisesti sukupolvi näyttäytyy keskeisenä jakolinjana. Nuorempi sukupolvi toimii usein Bhabhan kuvaamassa kolmannessa tilassa, jossa identiteettiä rakennetaan kahden kulttuurin välillä, kun taas vanhempi sukupolvi asemoituu vahvemmin venäjänkielisen kuplan sisälle. Osallistumattomuuteen vaikuttavat muun muassa erilaiset arvomaailmat, tanssiryhmien tekninen taso, resurssien puute, kielimuuri ja poliittinen ilmapiiri.
Tutkielma tuo uutta näkökulmaa kulttuurisen kuulumisen ja rajaamisen kysymyksiin taiteen ja erityisesti tanssitaiteen kontekstissa. Se osoittaa, kuinka tanssi toimii paitsi taiteellisena itseilmaisun välineenä myös yhteiskunnallisena tilana, jossa identiteettiä neuvotellaan ja jossa kulttuuriset rajat voivat joko vahvistua tai purkautua. Tulokset avaavat mahdollisuuksia kulttuuripoliittiseen keskusteluun ja jatkotutkimukseen erityisesti monikielisyyden, sukupolvien välisten erojen ja taiteen roolin näkökulmasta
The current state of cranioplasty in Europe: Results from a European cranioplasty survey
No full textIntroduction: Cranioplasty, a surgical procedure to restore skull integrity and aesthetic contour following decompressive craniectomy, poses challenges in material selection and timing, driven by the lack of guidelines and ongoing regulatory changes. Research question: This study aimed to provide an overview of current cranioplasty practices in Europe, explicitly addressing a potential shift towards alloplastic materials and the management of patients with concomitant hydrocephalus. Material and methods: An online survey was conducted among European neurosurgical centers from January to March 2024, collecting data on material preferences, timing of procedures, and management strategies for cranioplasty. Descriptive and statistical analyses were performed on 110 complete responses. Results: Respondents favored alloplastic materials over autologous bone for cranioplasty, citing regulatory constraints and reduced infection risk as primary reasons. Variability was observed in the timing of procedures and the management of patients with hydrocephalus, with most centers adopting staged approaches. Discussion and conclusion: The shift towards alloplastic materials in cranioplasty reflects regulatory pressures rather than material-specific considerations. Despite variability in practice, our findings underscore the need for standardized guidelines and further research to optimize patient outcomes. This study provides valuable insights into current practices and highlights areas for future investigation in cranioplasty.Peer reviewe
Aikaikkunoidun A*-algoritmin tehostaminen
Get PDFLogistiikkajärjestelmissä ajoneuvojen reititys perustuu usein muiden ajoneuvojen reitteihin, jotta vältytään törmäyksiltä ja lukkiutumiselta. Näissä järjestelmissä tehokas reititys on kriittistä järjestelmän toimivuuden kannalta. Aikaikkunoitu A*-algoritmi on yksi tällaisia järjestelmiä varten kehitetty algoritmi. Siinä algoritmin on navigoitava reittien lisäksi myös aikaulottuvuudessa. Aikaikkunoihin perustuvat algoritmit synnyttävät kuitenkin suuren määrän varauksia, joiden tehokas käsittely on suorituskyvyn ja skaalautuvuuden kannalta tärkeää.
Diplomityössä tutkitaan, miten uudenlainen bittikarttatietorakenne vaikuttaa aikaikkunoidun A*-algoritmin reitinhaun ajankäyttöön ja muistinkulutukseen. Työn tavoitteena on parantaa reititysalgoritmin tehokkuutta optimoimalla vapaiden aikaikkunoiden hakuprosessia tietorakenteen muutoksen avulla. Tutkimuksessa verrattiin uudenlaista bittikarttatietorakennetta sisäkkäisiin puurakenteisiin.
Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että bittikartta nopeutti huomattavasti aikaikkunoiden etsintää ja pienensi samalla muistinkäyttöä. Vaikka varausten tallentamiseen käytetty aika kasvoi, nopeutunut lukeminen kompensoi tämän erityisesti suurissa skenaarioissa. Bittikarttatietorakenne osoittautui tehokkaaksi ratkaisuksi aikaikkunoidun A*-algoritmin tarpeisiin
Esiopettajien minäpystyvyys ja pedagoginen sisältötieto digiturvataitojen opettamisessa
Get PDFMaailman digitalisoitumisen myötä lasten digiturvataitojen merkitys on kasvanut. Lapset tarvitsevat digiturvataitoja välttyäkseen digitaalisen maailman vaaranpaikoilta ja hyötyäkseen digitaalisista sisällöistä. Lasten tulisi saada digiturvataitoihin liittyvää opetusta mahdollisimman varhain. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää esiopettajien käsityksiä digiturvataitoihin liittyvästä pedagogisesta sisältötiedostaan sekä heidän valmiuksistaan opettaa digiturvataitoja esiopetuksessa. Lisäksi tarkastellaan esiopettajien käsityksiä lasten digiturvataitojen opettamiseen liittyvästä minäpystyvyydestä sekä sen rakentumisesta.
Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastateltavana oli kahdeksan esiopettajaa, jotka olivat toimineet esiopetuksessa viimeisen kahden vuoden aikana. Tutkimusaineisto analysoitiin teorialähtöisellä teema-analyysillä keskittyen minäpystyvyysteoriaan ja pedagogista sisältötietoa kuvaavaan opettajan tiedon malliin.
Muodostin kaksi toisiinsa kietoutuvaa pääteemaa: 1) esiopettajien pedagoginen sisältötieto digiturvataitojen opettamisessa sekä 2) esiopettajien minäpystyvyyden rakentuminen. Tulokset osoittivat, että esiopettajat kokivat digiturvataitojen opettamisen tärkeäksi, mutta heidän pedagoginen sisältötietonsa vaihteli. He kokivat digiturvataidot laajana ja hieman hankalasti hahmotettavana kokonaisuutena, ja osa kaipasi selvempiä ohjeistuksia opetuksen tueksi. Tästä huolimatta esiopettajat kokivat pedagogiset valmiutensa opettaa digiturvataitoja melko hyviksi ja arvioivat digiturvataitojen opettamiseen liittyvän minäpystyvyytensä melko korkeaksi. Tulokset osoittivat, että minäpystyvyyden rakentumista tarkasteltaessa kannattaa yleisten minäpystyvyyden lähteiden, eli tunne-, vertais-, onnistumisen ja hallinnan kokemusten sekä palautteen lisäksi huomioida myös opettajien pedagogiset sisältötiedot. Havaitsin, että esiopettajien minäpystyvyysuskomukset eivät välttämättä vastaa heidän todellisia digiturvataitojen opetusvalmiuksiaan, vaan esiopettajien vahva yleinen minäpystyvyys opettamisesta on saattanut vahvistaa myös digiturvataitojen opettamiseen liittyvää minäpystyvyyttä.
Tämä tutkimus tarjoaa tietoa tahoille, jotka vastaavat valtakunnallisesta ja kuntatason opetussuunnitelmatyöstä sekä digiturvataitoihin liittyvän koulutuksen suunnittelusta. Tästä tutkimuksesta voi olla hyötyä myös esiopettajille sekä esiopetusikäisille lapsille, jos tutkimuksen myötä esiopettajien rohkeus ottaa selvää digiturvataidoista ja niiden opettamiseen liittyvistä asioista lisääntyy.The importance of children’s digital safety skills has grown in the digitalized world. Children need these skills to avoid digital risks and be able to benefit from using digital devices and services. This thesis explores preschool teachers’ perceptions of their pedagogical content knowledge related to digital safety skills, their readiness to teach these skills and perceptions of their self-efficacy and its sources in teaching digital safety skills.
The data were collected through semi-structured thematic interviews with eight preschool teachers who had worked in preschool during the past two years. The data were analysed using theory-driven thematic analysis, focusing on self-efficacy theory and the model of teacher knowledge that represents pedagogical content knowledge.
Two interrelated main themes emerged: 1) preschool teachers’ pedagogical content knowledge in teaching digital safety skills and 2) the formation of preschool teachers’ self-efficacy. The findings suggest that teachers’ pedagogical content knowledge is related to self-efficacy and should also be considered when examining the formation of self-efficacy. Preschool teachers considered children’s digital safety skills to be important, but their pedagogical content knowledge varied. Digital safety was seen as a broad topic, and some clearer guidelines were called for. Nevertheless, the teachers generally perceived their pedagogical readiness and self-efficacy for teaching digital safety skills to be fairly strong. However, the findings suggest that preschool teachers’ self-efficacy beliefs may not always align with their actual teaching competence in digital safety, but strong general teaching self-efficacy may have enhanced their perceived self-efficacy also in this specific area.
The findings may benefit preschool teachers and preschool aged children. In particular, the education authorities that plan and develop preschool curriculum and preschool teacher education may apply the findings