Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Liitännäissairauksien esiintyminen jättisoluarteriittipotilailla
Get PDFTausta:
Jättisoluarteriitti on suurten ja keskisuurten verisuonten tulehdussairaus. Vaikka kyseinen sairaus on yksi tavallisimmista vaskuliittisairauksista, on se yleisesti ottaen harvinainen. Jättisoluarteriitin tyypillinen sairastumishuippu on 70-vuotiaana, mutta tautia voi esiintyä 50. ikävuodesta lähtien. Sairauden lääkityksenä käytetään kortikosteroideja, jotka ovat tulehdustilan hoidossa tehokkaita. Sekä lääkehoitoon että sairaudessa esiintyvään tulehdustilaan liittyy kuitenkin monia haittavaikutuksia, jotka voivat altistaa erilaisille liitännäissairauksille.
Aineisto ja menetelmät:
Tutkimuksen aineisto kerättiin Keski-Suomen, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan sekä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien potilastietojärjestelmistä. Näiden sairaanhoitopiirien yhteenlaskettu väestöpohja oli vuonna 2020 noin 1,48 miljoonaa, joista yli 50-vuotiaita oli noin 617 000. Diagnoosit oli tehty vuosina 2010–2020. Potilaista kerätyt tiedot vietiin RedCap-tietokantaan, josta saatiin koottua varsinainen analysoitava aineisto. Aineistosta poimittiin potilaiden demografiset piirteet sekä tietoja liitännäissairauksista. Aineistoa analysoitiin Microsoft Excelillä ja SPSS-taulukkolaskentaohjelmalla.
Tulokset:
Analysoitavana oli 599 potilasta. Seuranta-ajan mediaani oli 4,8 vuotta. Aineistomme potilaiden iän keskiarvo oli 72,1 vuotta ja 68 % potilaista oli naisia. Ylipainoisia potilaista oli noin 25 % ja aktiivitupakoitsijoita noin 15 %. Yleisimpiä liitännäissairauksia olivat verenkiertoelinten sairaudet. Verenpainetautia esiintyi eniten; 60 %:lla. Aivoverenkiertohäiriöitä, osteoporoosia ja diabetesta todettiin kutakin noin 20 %:lla potilaista.
Naisilla lääkityksen luustohaitat selkeästi korostuivat. Tupakoinnin ja liitännäissairauksien ilmaantuvuuden välillä emme löytäneet tilastollista yhteyttä. Elintapatekijöistä ylipaino nosti diabeteksen riskin 3,5-kertaiseksi. Sairaalahoitoa vaativia infektioita esiintyi erityisesti iäkkäämmillä potilailla. Immunosuppressiivisten lääkkeiden ja ASA:n merkitys jäi liitännäissairauksien ilmenemisen suhteen epäselväksi.
Johtopäätökset:
Liitännäissairauksien esiintyminen jättisoluarteriittipotilailla oli yleistä ja niiden ilmaantuminen riippuu hyvin useasta tekijästä. Niiden torjumiseksi on mahdollista käyttää erilaisia hoitopolkuja: suomalaisissa sairaaloissa on näkemyksemme mukaan kehittynyt omia käytäntöjä hoitaa jättisoluarteriittipotilaita. Liitännäissairauksien ilmenemisen riskissä olevat potilaat on hyvä tunnistaa, jotta näiden sairauksien puhkeamiseen tai pahenemiseen voidaan mahdollisuuksien mukaan puuttua. Vakuuttavimpien toimenpiteiden osoitus vaatii uusia tutkimuksia aiheesta
Sleep disturbances, shift work, and epigenetic ageing in working-age adults: findings from the Young Finns study
No full textBackground: Sleep disturbances are known to have adverse effects on health, but knowledge on the effect of sleep disturbances on epigenetic ageing is limited. We investigated (1) whether symptoms of insomnia, obstructive sleep apnoea, sleep deprivation, and circadian rhythm lateness are associated with epigenetic ageing, and (2) whether years spent in shift work moderates these associations. Methods: We used the population-based Young Finns data (n = 1618). Epigenetic clocks such as AgeDevHannum, AgeDevHorvath, AgeDevPheno, AgeDevGrim, and DunedinPACE were utilized to measure epigenetic ageing. Sleep was evaluated using various validated self-report questionnaires. Covariates included sex, array type, smoking status, health behaviours, socioeconomic factors, and cardiovascular health factors. Results: Among the various sleep measures, obstructive sleep apnoea symptoms were most consistently linked to accelerated epigenetic ageing, as measured by AgeDevGrim and DunedinPACE. Insomnia, sleep deprivation, and years spent in shift work were not associated with epigenetic ageing after adjusting for health-related or socioeconomic covariates. Additionally, we found interactions between years spent in shift work and sleep disturbances when accounting for epigenetic ageing. Among those with little to no history of shift work, both insomnia and sleep deprivation were associated with more accelerated epigenetic ageing in AgeDevGrim when compared to long-term shift workers. However, the pace of epigenetic ageing (measured with DunedinPACE) appears to be higher in those with both sleep deprivation and longer history of shift work. Conclusions: Among various sleep measures, symptoms of obstructive sleep apnoea appear to be most consistently associated with accelerated epigenetic ageing even after adjusting for various health-related and socioeconomic factors. Shift work seems to have a crucial role in the relationship between sleep disturbances and epigenetic ageing in working-age adults.Peer reviewe
Adverse childhood experiences (ACEs) and juvenile violent delinquency in multiple successive birth cohorts
No full textEarly-life adversities are associated with juvenile violent offending, but temporal and gender differences in this association remain unclear. This study used data from multiple successive birth cohorts (1,006,028 individuals) born in Finland between 1987 and 2003, followed until age 17. Register-based adverse childhood experiences (ACEs) measured at ages 0–14 included parental social assistance recipiency, unemployment, substance abuse, psychiatric disorders, violent offending and parental death. We investigated absolute and relative differences in violent crime at ages 15–17 between children exposed and unexposed to ACEs. Our results show that all individual ACEs were positively associated with juvenile violent offending. Parental violent crime and social assistance recipiency demonstrated the strongest associations, with odds ratios (OR) across cohorts fluctuating from 4.24 (95% CI = 3.65–4.91) to 5.85 (95% CI = 4.98–6.87) and 3.65 (95% CI = 3.26–4.08) to 6.07 (95% CI = 5.23–7.04), respectively. The ACE sum score showed a clear graded relationship with violent offending, evident on both absolute and relative scales. For those without ACEs, the offending prevalence ranged between the cohorts from 0.60% to 1.14%. For individuals with ≥ 4 ACEs, offending prevalence fluctuated from 5.40% to 8.59%. Associations between individual and cumulative ACEs with violent delinquency remained relatively constant over time, for both genders, underscoring the need for tailored interventions.Peer reviewe
”Se on niin uusi asia, että se hakee koko ajan vähän niinku muotojaan” : Varhaiskasvatuksen sosionomien tehtävänkuva ja asiantuntijuus
Get PDFVarhaiskasvatuksen sosionomin ammattinimike on herättänyt keskustelua niin varhaiskasvatuksen kentällä kuin myös koulutusyhteisöissä. Lakimuutoksen myötä tapahtunut henkilöstörakenteen muutos on asettanut tarpeelliseksi selkiyttää valtakunnallisesti muodostettuja eri varhaiskasvatuksen ammattiryhmien osaamisen kuvauksia. Varhaiskasvatuksen sosionomien tehtävänkuvan muodostumisen sekä asiantuntijuuden rakentumisen tarkastelu on vielä vähäistä.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen sosionomien kokemuksia tehtävänkuvasta osana varhaiskasvatuksen moniammatillista tiimiä. Lisäksi tarkastelun kohteena on se, millaisia kompetensseja työnantajat varhaiskasvatuksen sosionomeille asettavat ja kuinka nämä kohtaavat toistensa sekä koulutuksesta saadun osaamisen kanssa. Aineistoina tässä tutkimuksessa ovat varhaiskasvatuksen sosionomien haastatteluaineisto sekä täydentävänä dokumenttiaineistona työpaikkailmoitukset. Haastatteluaineiston analyysia ohjasi fenomenografinen tutkimusote, jolloin varhaiskasvatuksen sosionomien kokemukset ja käsitykset tulivat huomioiduksi. Molemmat aineistot analysoitiin hyödyntäen temaattista analyysia.
Tulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen sosionomien tehtävänkuva ja rooli työyhteisössä hakee osin paikkaansa. Tehtävänkuva muodostuminen tapahtuu hiljalleen osana käytännön työtä, mutta sen sisältö on kuitenkin samansuuntainen haastatteluissa ja työpaikkailmoituksissa. Moniammatillinen toiminta on keskeisessä osassa tehtävänkuvan sisältöä. Varhaiskasvatuksen sosionomien kokemuksen jakautuivat osaamisen hyödyntämisen suhteen. Osaaminen ja sen kehittäminen on tulosten mukaan tärkeä osa asiantuntijuuden kehittämistä. Tiimi ja työyhteisö ovat tärkeässä roolissa sekä osaamisen hyödyntämiseen että asiantuntijuuden kehittämiseen nähden. Varhaiskasvatuksen sosionomien osaaminen on monipuolista ja sen painotus on palvelujärjestelmäosaamisessa sekä vuorovaikutus- ja yhteistyötaidoissa. Koulutuksen koettiin toimivan hyvänä valmistavana pohjana käytännön työlle. Työpaikkailmoituksissa asetetut kompetenssit olivat niin ikään moninaisia ja ne jakautuivat kehittämisen, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen, palvelujärjestelmäosaamisen, perheiden kanssa tehtävän yhteistyön sekä lapsen kokonaisvaltaisen kasvatustehtävän ympärille.
Tulevaisuudessa jatkotutkimusta tarvitaan lisää varhaiskasvatuksen sosionomien tehtävänkuvan selkiytymisestä työelämässä. Seurantatutkimusta tarvitaan myös siitä, kuinka koulutusorganisaatiot ovat pystyneet vastaamaan työelämän jäsentymättömään varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvaan opetussisällöissään. Kuvailevaa tutkimusta tarvitaan varhaiskasvatuksen sosionomin osaamiseksi katsottavasta sosiaalipedagogiikan käsitteestä sekä sen näkymisestä käytännön työssä ja koulutusten opetussisällöissä
Vaikuttajien kokemukset vuorovaikutuksesta yritysten kanssa kaupallisessa yhteistyössä
Get PDFSosiaalisen median vaikuttajilla on merkittävä rooli modernissa markkinoinnissa, ja vaikuttajamarkkinoinnista onkin tullut yksi merkittävimmistä markkinoinnin muodoista. Erilaiset vaikuttajamarkkinoinnilla toteutetut kaupalliset yhteistyöt ovat tyypillinen keino, joilla yritykset vaikuttajien avulla viestivät kuluttajille. Viestinnän tutkimuksessa ja laajemminkin eri tieteenalojen tutkimuksessa tiedetään kuitenkin melko vähän siitä, mitä tapahtuu näiden kahden kaupallisen yhteistyön osapuolen – vaikuttajan ja yrityksen – välisessä vuorovaikutuksessa.
Tämä tutkielma selvittää, miten vaikuttajat kokevat vuorovaikutuksen yritysten kanssa kaupallisessa yhteistyössä. Haastatteluaineisto toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna haastattelemalla kymmentä Instagram-vaikuttajaa. Tämä tutkielma asettuu fenomenologiseen traditioon, jonka ytimessä ovat inhimilliset kokemukset ja tunteet. Analyysi toteutettiin fenomenologis-hermeneuttisen tutkimusrakenteen kautta, jonka avulla aineistosta tarkasteltiin vaikuttajien antamia merkityksiä ja merkityskokonaisuuksia sekä niiden yhteneväisyyttä kaupallisten yhteistöiden vuorovaikutustilanteissa. Tuloksia analysoitiin tutkimuskirjallisuuden ja suhteiden hallinnan teorian kautta.
Tulokset osoittavat, että vaikuttajien kokemuksissa vuorovaikutuksesta yritysten kanssa korostuvat yhteisestä tavoitteesta neuvotteleminen, vastavuoroisuus ja vaikuttajan asiantuntijuuden huomioon ottaminen. Nämä kolme keskeistä havaintoa liittyvät kaupallisen yhteistyön erilaisiin vaiheisiin ja vaikuttavat siihen, miten vaikuttaja kokee vuorovaikutuksen yhteistyön aikana. Vaikuttajat toivovat vuorovaikutuksen yrityksen kanssa mahdollistavan onnistuneen kaupallisen yhteistyön toteuttamisen, jonka edesauttavia tekijöitä ovat yrityksen selkeästi ilmaisemat yhteistyön tavoitteet, aktiivisuus vuorovaikutuksessa sekä vaikuttajan huomioiminen sisältönsä ja seuraajakuntansa asiantuntijana. Tulosten tarkastelu suhteiden hallinnan teoria kautta osoittaa, että vaikuttajilla on pääosin positiivisia kokemuksia yritysten kanssa työskentelystä ja molemmat osapuolet ovat tässä vuorovaikutuksessa vaikuttavia osapuolia.
Tutkimus on avaus vaikuttajan ja yrityksen vuorovaikutuksen tarkasteluun viestinnän tutkimuskentällä. Kaupallisen yhteistyön lopputuotokseen tai saavutettuihin tuloksiin keskittymisen sijaan tutkimus tarjoaa näkökulmaa siihen, mitä kaupallisissa yhteistöissä tapahtuu vaikuttajan ja yrityksen välisessä vuorovaikutuksessa. Koska vaikuttajamarkkinointi koskettaa nykymaailmassa niin laajaa yleisöä, on keskeistä ymmärtää tämän markkinoinnin kentän taustalla vaikuttavia tekijöitä
Viherrakentamisen rooli kaupungin ilman epäpuhtauksien hallinnassa : Tarkastelukohteena Tampereen keskusta
Get PDFKasvavilla kaupunkialueilla ilmanlaatu on heikentynyt lisääntyneen liikenteen, teollisuuden ja energiantuotannon seurauksena, mikä vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen ja ympäristön tilaan. Ilman epäpuhtauksien, kuten typpidioksidin, rikkidioksidin, otsonin, hiilimonoksidin ja pienhiukkasten päästöt keskittyvät erityisesti kaupunkien keskustoihin, joissa liikennemäärät ovat suuria ja rakennukset estävät päästöjen leviämistä ilmavirtojen mukana. Näiden epäpuhtauksien vähentämiseksi viherrakentaminen on lisännyt suosiotaan ilmanlaadun parantamisessa. Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan viherrakentamisen eri muotoja ja niiden soveltuvuutta kaupunkiympäristöön ilman epäpuhtauksien vähentämiseksi. Työn tarkastelukohteena toimii Tampereen keskusta ja työ suoritetaan kirjallisuuskatsauksena.
Kasvillisuus voi poistaa ilman epäpuhtauksia kiinnittämällä hiukkasia lehdilleen, tai absorboimalla haitallisia kaasuja ilmasta. Viherrakenteiden lisääminen myös laskee kaupungin lämpötilaa ja vähentää lämpösaarekeilmiötä, jolloin myös ilmakehän fotokemialliset reaktiot hidastuvat vähentäen päästöjen määrää. Työssä analysoidaan eri viherrakenteiden kuten puistojen, kaupunkimetsien, viherkattojen ja viherseinien vaikutusmekanismeja ilmanlaadun parantamiseen sekä niiden tehokkuutta poistaa ilman epäpuhtauksia. Teorialukujen perusteella muodostetaan toimenpide-ehdotukset Tampereen keskustalle, joiden avulla ilman epäpuhtauksia voidaan vähentää viherrakentamisen keinoin.
Työn tulosten perusteella laajoilla monikerroksisilla viheralueilla on suurin vaikutus ilman epäpuhtauksien sitomisessa ja suodatuksessa, minkä ansiosta päästöjä kulkeutuu vähemmän jalankulkijoiden altistusalueelle. Erityisesti havupuut ovat tehokkaita hiukkasmaisten päästöjen kiinnittämisessä, kun taas lehtipuut ovat parhaita kaasumaisten epäpuhtauksien kuten otsonin poistossa. Kasveista erityisesti lajit, joilla on vahapintaisia, karvaisia tai ryppyisiä lehtiä ovat optimaalisia ilmanpuhdistajia. Viherkatoista ja -seinistä on apua epäpuhtauksien sitomisessa ja rakennusten energiankulutuksen vähentämisessä, mutta yksinään ne eivät yllä merkittäviin tuloksiin ilman epäpuhtauksien poistossa. Suurin merkitys ilmanlaadun parantamisessa on viheralueiden lisäämisellä ja liikenteen vähentämisellä kaupunkisuunnittelussa. Tarkastelualueelle Tampereen keskustaan suositellaan tehtävän paikallista tutkimusta lajiston vaikutuksista ilman epäpuhtauksiin Suomen ilmastossa, jotta tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuuden kestävän kehityksen mukaisessa kaupunkisuunnittelussa
Digitaaliset tuotepassit rakennusyrityksen näkökulmasta
Get PDFRakennusteollisuuden siirtyminen kiertotalouteen on äärimmäisen tärkeää resurssitehokkuuden ja kestävän kehityksen lisäämiseksi. Digitaaliset tuotepassit (DPP) ovat konkreettinen täytäntöönpanija kiertotaloustoimissa. DPP:n integroiminen rakennusteollisuuteen on kuitenkin pitkäjänteistä ja jopa haasteellista moniulotteisuutensa vuoksi.
Tutkimus keskittyi erityisesti siihen, miten rakennusyritykset voivat hyödyntää DPP- järjestelmiä luovutusaineiston hallinnassa, materiaalien jäljitettävyydessä sekä kiertotalouden ja kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisessä.Tutkimuksen taustoittamiseksi teoriaosuudessa käsiteltiin kiertotaloutta laajasti rakennusalalla ja siihen liittyviä ohjauskeinoja, joita EU sille asettaa. Myöhemmin perehdyttiin digitaalisiin tuotepasseihin ja sen ominaisuuksiin. DPP:n liittyvät haasteet olivat isossa osassa kirjallisuuskatsausta, sillä sen toteuttamiseen liittyy paljon vielä ratkaisemattomia näkökohtia. Aiempien tutkimusten avulla etsittiin tietoa DPP:n käyttöönoton toteuttamisesta sekä tuotepassin integroimisesta rakennusyritykseen.
Tutkimuksen tavoitteena oli löytää vastauksia digitaalisten tuotepassien käyttöönoton vaikutuksista rakennusyritykseen ja selvittää DPP:ien käyttöönoton esteitä ja vaikutuksia rakennusprosesseihin sekä yritysten kilpailukykyyn. Tutkimuksessa selvitettiin myös kirjallisuuskatsauksen keinoin, mitä puutteita työntekijöillä oli digitaalisen osaamisen suhteen. Laadulliseen lähestymistapaan perustuva tutkimus toteutettiin case-tutkimuksena, jossa empiirinen osuus kerättiin kyselytutkimuksella yhdeksältä eri rakennusalan ammattilaiselta Pohjola Rakennus Oy:lta.
Tuloksina havaittiin, että digitaaliset tuotepassit tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia tarjottavaksi etenkin laadukkaan luovutusaineiston aikaansaamisessa. Tiedonhakuprosessit nopeutuvat, virheet vähenevät ja tiedon saatavuus sekä standardointi paranevat. Tutkimus osoitti, että onnistunut käyttöönotto edellyttää alan toimijoiden välistä yhteistyötä, koulutusta ja investointeja digitaalisiin työkaluihin. Tällöin digitaalisilla tuotepasseilla on parhaat mahdollisuudet tukea rakennusyritystä digitalisaation ja kestävän kehityksen tavoitteissa
Oppimisen tuen neuvonta -palvelun yhteydenotot vuosien 2021-2022 aikana
Get PDFOppilaan oppimisen ja koulunkäynnin tukeminen ei aina ole yksiselitteisen helppoa, vaan vaatii sekä kasvatusalan ammattilaisilta että oppilaiden huoltajilta monenlaisia toimia. Tämän laadullisen tutkielman tavoitteena oli tarkastella Oppimisen tuen neuvonta –palveluun vuosien 2021 ja 2022 aikana saapuneita yhteydenottoja, jotka liittyivät oppimisen ja koulunkäynnin tukemisessa koettuihin epäselvyyksiin ja huoliin. Tutkielmassa keskityttiin tämän valmiin aineiston syvälliseen tarkasteluun, ja tavoitteena oli selvittää, ketkä palveluun ottivat yhteyttä, vaikuttiko yhteydenottajan asema tai ammatti yhteydenoton sisältöön sekä miten yhteydenottajan maantieteellinen sijainti vaikutti yhteydenottoihin. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita.
Tutkielmassa havaittiin, että saapuneet yhteydenotot liittyivät oppimisen tuen tasoihin, erilaisiin pedagogisiin asiakirjoihin, koulupolun siirtymävaiheisiin, oppivelvollisuuden suorittamiseen ja opetuksen järjestämiseen liittyviin joustoihin, oppimisen ja koulunkäynnin tukemiseen, koulun toimintaan, oppimisen arviointiin sekä eri tahojen välisiin näkemyseroihin.
Lisäksi havaittiin, että Oppimisen tuen neuvonta –palveluun ottivat yhteyttä huoltajat ja eri kasvatusalan ammattilaiset. Huoltajien ja kasvatusalan ammattilaisten yhteydenotoissa oli tietyissä aihepiireissä eroa yhteydenottajan asennoitumisessa ja näkökulmissa. Huoltajat ottivat useimmiten yhteyttä omaan lapseensa liittyen, kun puolestaan muut yhteydenottajat ottivat yhteyttä liittyen yksittäisen oppilaan tilanteeseen tai laajemmin koulun toimintaperiaatteisiin. Huoltajat nostivat myös muita yhteydenottajia useammin esiin puutteellisen oppimisen ja koulunkäynnin tuen, tarpeellisten tukitoimien varmistamisen, resurssipulan sekä kodin ja koulun väliset näkemyserot.
Yhteydenottojen maantieteellisen sijainnin mukaisen luokittelun kautta havaittiin, että yhteydenotoissa oli myös alueellisia eroja. Useimmiten kaupunkimaisten paikkakuntien yhteydenotot liittyivät puutteelliseen tukeen, tarpeellisten tukitoimien varmistamiseen, resurssipulaan sekä erilaisiin näkemyseroihin kodin ja koulun välillä
Kestävillä kulkutavoilla kohti päästövähennyksiä : Liikkumisen muutoksen ohjaus Jyväskylässä
Get PDFTieliikenne on yksi Suomen suurimmista päästölähteistä, jonka takia liikenteen päästöjen vähentäminen on olennainen osa hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista vuoteen 2030 mennessä. Nykyisillä toimilla ei ole kuitenkaan mahdollista saavuttaa tarvittavia päästövähennyksiä. Tämän vuoksi lisätoimia tarvitaan erityisesti kaupungeilta, joilla on mahdollisuus edistää kestäviä kulkutapoja ja täten alentaa liikenteen päästöjä. Kestävän liikkumisen edistäminen edellyttää laaja-alaista muutosta liikkumistottumuksissa. Muutosta voidaan ohjata liikenteen kysynnän hallinnan keinoin, joita ovat talouspoliittiset ja oikeuspoliittiset toimenpiteet, fyysiset muutostoimenpiteet, käyttäytymiseen ja asenteisiin vaikuttavat toimet sekä informaation toimittaminen.
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen, millaisia keinoja käytetään kestävän liikkumisen edistämiseksi, sekä miten muutosta kohti kestäviä kulkutapoja ohjataan Jyväskylässä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jonka aineistona olivat Jyväskylän kaupungin Linkki tulevaisuuteen 2030 joukkoliikenteen kehittämisohjelma sekä Jyväskylän kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kestävien kulkutapojen edistäminen vaatii laajan keinovalikoiman, jossa yhdistyvät niin vetävät, työntävät kuin systeemiset keinot. Erityisesti asenteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttavat keinot näyttäytyvät voimakkaimpina vipupisteinä silloin, kun ne ovat luonteeltaan työntäviä. Sen sijaan taloudelliset ja fyysiset muutostoimenpiteet osoittautuivat heikommiksi vipupisteiksi. Jyväskylän kaupungin ohjelmissa korostuvat erityisesti vetävät keinot ja fyysisen ympäristön ratkaisut. Toisaalta työntävien keinojen vähäisyys saattaa osaltaan heikentää toimenpiteiden vaikuttavuutta.
Tutkimukseni pyrkii syventämään ymmärrystä siitä, millainen kaupunkien keinovalikoima on kestävän liikkumisen edistämisessä ja lisäksi pohtii näiden keinojen vaikuttavuutta. Jatkotutkimuksella tulisi tarkentaa eri toimenpiteiden todellisia vaikutuksia sekä vertailla eri kaupunkien valitsemia keinoja keskenään
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten syrjäytymisriskit ja osallisuus: Nuoren syrjäytymisen riskitekijöiden tunnistaminen ja osallisuuden vahvistaminen sijaishuollon aikana
Get PDFTämä kandidaatintutkielma on toteutettu laadullisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena on tarkastella kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten syrjäytymisen riskitekijöitä ja osallisuuden vahvistamisen keinoja. Sijaishuoltotaustaista väestöä koskevat tutkimukset ovat johdonmukaisesti osoittaneet näillä ihmisillä olevan suurempi riski syrjäytyä kuin niillä, joilla sijaishuoltotaustaa ei ole. Haasteiden tunnistaminen oikea-aikaisesti on ratkaisevaa ongelmien kasautumisen ja pitkittymisen sekä laajemmin ajateltuna syrjäytymisen ehkäisemisessä. Tämän tutkielman tavoitteena on saada lisää ymmärrystä siitä, millaiset tekijät voivat olla yhteydessä kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten syrjäytymiseen, ja millaisin keinoin nuorten osallisuutta voidaan vahvistaa jo sijaishuollon aikana.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu syrjäytymisen ja osallisuuden sekä huostaanoton ja sijaishuollon käsitteiden ympärille. Lisäksi teoriaosuudessa määritellään, mitä kodin ulkopuolelle sijoitetuilla nuorilla tässä tutkielmassa tarkoitetaan sekä esitellään aiemman tutkimuksen valossa, miksi näillä nuorilla on havaittu olevan muita nuoria suurempi riski syrjäytyä. Tutkielman aineisto koostuu 16 englanninkielisestä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista. Aineiston analyysissa on hyödynnetty teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmiä. Analyysin tulokset on esitetty kahdessa pääluvussa, joista ensimmäisessä esitellään aineiston pohjalta tunnistettuja syrjäytymisen riskitekijöitä ja toisessa keinoja osallisuuden vahvistamiseksi.
Analyysin pohjalta syrjäytymisen riskitekijät on jaoteltu viiteen pääluokkaan: perhetaustaan liittyvät tekijät, sijaishuoltoon liittyvät tekijät, kouluun liittyvät tekijät, psykososiaaliset ja yksilölliset tekijät sekä ammattilaisiin ja palvelujärjestelmään liittyvät tekijät. Tutkimuksissa korostuu traumaattisten lapsuudenkokemusten, epävakauden, ulkopuolisuuden kokemusten ja tuen riittämättömyyden haitalliset vaikutukset. Osallisuuden vahvistamisen keinot jakautuvat neljään pääluokkaan: vahvojen ja luottamuksellisten suhteiden rakentaminen nuoren ja ammattilaisten välillä, sosiaalisten suhteiden ja sosioemotionaalisen kompetenssin vahvistaminen, koulutuksen ja varhaisten työkokemusten tukeminen sekä sijaishuollosta itsenäistymisen tukeminen. Keinot osallisuuden vahvistamiseksi liittyvät erityisesti myönteisemmän itsetunnon ja minäkuvan sekä merkityksellisten ihmissuhteiden rakentamisen tukemiseen. Tutkimuksissa painotetaan myös nuoren osallisuuden vahvistamista itseään koskevissa asioissa ja päätöksissä, mikä edellyttää nuoren yksilöllisten tarpeiden, toiveiden ja näkemysten huomioimista.
Tulokset osoittavat, että kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten syrjäytymisen riskitekijöihin on yhteydessä kokemukset niin sijaishuoltoa edeltävästä ajasta, että sijaishuollossa kasvamisesta. Lisäksi näiden nuorten syrjäytymiseen liittyy laaja kirjo erilaisia yksilöllisiä tekijöitä. Usein syrjäytyminen aiheutuukin monenlaisten toisiinsa kietoutuneiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Tässä tutkielmassa syrjäytymistä ehkäisevään työhön ehdotetaan osallisuutta korostavia lähestymistapoja, joissa pelkän riskien torjumisen sijaan edistetään nuoren osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia eri elämän osa-alueilla kuulumisen ja merkityksellisyyden kokemusten vahvistamiseksi. Vaikka tässä tutkielmassa lähestymistapa on melko käytännönläheinen, ei syrjäytymistä ja osallisuutta ole mahdollista tarkastella täysin irrallaan niiden yhteiskunnallisista ja rakenteellisista kytköksistä. Rakenteellisen työn ohella painoarvoa tulee antaa myös konkreettisille keinoille, joilla syrjäytymistä voidaan ehkäistä yksilötasolla. Lisäksi syrjäytymiseen käsitteenä on syytä suhtautua kriittisesti sekä tiedostaa siihen liittyviä negatiivisia konnotaatioita. Stigmatisoivien ja yleistävien ajattelu- ja puhetapojen kitkemiseksi on tärkeää korostaa, että sijoitetut nuoret on heterogeeninen ryhmä, jonka yksilöillä on erilaisia historioita, kokemuksia ja elämäntilanteita