Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö sosiaalityössä – tutkimuksesta käytäntöön: Narratiivinen kirjallisuuskatsaus
Get PDFAktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD on herättänyt kiivasta keskustelua viime vuosina. ADHD on neuropsykiatrinen oireyhtymä, jossa ilmenee yksilöllinen kirjo tarkkaavuuden, aktiivisuuden ja impulsiivisuuden oireita. Oireet haittaavat yksilön arjesta selviytymistä, ja voivat olla syynä sosiaalipalvelujen tarpeeseen. Oireyhtymää on tarkasteltu viime vuosikymmeninä useista eri näkökulmista, mutta sosiaalityön näkökulmasta aihetta on tutkittu hyvin vähän.
Tässä tutkielmassa perehdytään narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin siihen, millaista ADHD:tä koskevaa sosiaalityön tutkimusta on tehty. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista kuvaa sosiaalityön tutkimus rakentaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä, ja mitä nämä tutkimukset tarjoavat sosiaalityön käytännölle ADHD-oireisten kanssa työskentelyyn. Tutkielmaan valikoitui 19 tutkimusta. Tutkimukset on julkaistu vuosina 2011–2024. Haut toteutettiin systemaattisesti kolmessa sähköisessä tietokannassa. Lisäksi Tampereen yliopiston kirjaston kautta saatavilla olevat sosiaalityön lehdet käytiin läpi samoilla hakusanoilla. Aineisto käsiteltiin teema-analyysilla. Tuloksia tarkastellaan suhteessa aiempaan tutkimukseen ja selvityksiin.
ADHD nähtiin tutkimuksissa moniulotteisena ja kokonaisvaltaisena ilmiönä. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tuloksista muodostettiin kaksi pääkategoriaa: ADHD:n vaikutukset yksilön ja perheen elämään ja ADHD yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Tutkimuksissa oireyhtymän nähtiin vaikuttavan yksilöön oireiden haittojen, sosiaalisiin suhteiden vaikeuksien ja heikon itsetunnon kautta. Oireiden vaikutukset koko perheen hyvinvointiin huomioitiin aineistossa laajasti. Lapsen oireet vaikuttivat vanhempien vanhemmuusstressiin, lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen ja koko perheen sosiaalisiin suhteisiin. Aineistossa tunnistettiin myös ympäristön vaikutukset ADHD-diagnosoituun ja tämän perheeseen. Ympäristö vaikutti esimerkiksi oireiden voimakkuuteen ja haittaavuuteen. Toisaalta tutkimuksissa esitettiin keinoja ylittää ympäristön esteitä. Yleisin näistä oli lääkitys, mutta vertaistuella ja sosiaalisella tuella oli vaikutusta.
Toiseen tutkimuskysymykseen aineistossa vastattiin ADHD-oireisia ja heidän perheitään tukevan palvelun ja sen edellytysten kuvailulla. Aineistossa esitettiin voimaannuttavan ja kokonaisvaltaisen palvelun ideaali, jossa asiakaslähtöisyys ja vahvuusnäkökulma on huomioitu sekä yksilön että tämän perheen osalta, ympäristötekijöitä sivuuttamatta. Aineistossa esitettiin näkökulmia tukitoimiin ja ehdotuksia käytännön työvälineiksi, jotta voimaannuttavaa ja kokonaisvaltaista palvelua voidaan toteuttaa. Aineistossa kritisoitiin nykyisiä palveluja niiden yksilö- ja häiriökeskeisyydestä, ja esitetiin ideoita palvelujen kehittämiseen ja järjestelmien muutokseen. Aineistossa esitettiin näkökulmia ja seikkoja, jotka sosiaalityöntekijöiden tulee palvelua tuottaessaan huomioida. Lisäksi monialainen yhteistyö nähtiin moniulotteisen ja kokonaisvaltaisen palvelun edellytyksenä.
Tulosten perusteella ehdotetaan lisätutkimusta siitä, miten sosiaalityöntekijät näkevät ADHD-oireisille ja heidän perheilleen tarjottavat sosiaalipalvelut. Jotta palveluja voidaan kehittää, on tärkeää tunnistaa millainen tieto ammattilaisilla tästä asiakasryhmästä ja heidän palveluntarpeestaan on, ja millaisia palvelut ovat nyt. Toiseksi näiden tutkimustulosten perusteella on toivottavaa, että ADHD-diagnosoitujen kanssa työskentelyssä painotetaan heidän vahvuuksiaan, siirrytään yksilökeskeisestä auttamisesta koko perheen huomioimiseen, kiinnitetään huomiota koko sosiaaliseen kontekstiin, tarjotaan jo varhaisen vaiheen tukea ja tehdään työtä monialaisesti. Epäkohtiin, kuten tiedon puutteeseen ja sopimattomiin kategorioihin, tulee puuttua.Attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) has sparked intense discussion in recent years. ADHD is a neuropsychiatric syndrome characterized by a range of symptoms related to attention, activity, and impulsivity. These symptoms interfere with an individual’s daily functioning and can necessitate intervention from social services. In recent decades, ADHD has been examined from various perspectives. One area that has remained comparatively understudied, however, is ADHD and the field of social work.
This thesis uses a narrative literature review to examine what kind of social work research on ADHD has been conducted in general. The purpose of the thesis is to investigate what kind of image social work research builds of ADHD and what these studies offer to social work practice when working with individuals diagnosed with ADHD. A total of 19 studies were selected for this thesis. The studies were published between 2011 and 2024. The data search was conducted systematically, utilizing three electronic databases. Additionally, social work journals available through Tampere University Library were examined using the same search terms. Selected studies were analyzed using thematic analysis. The results are examined in relation to previous research and studies.
The studies viewed ADHD as a multifaceted and holistic challenge. Two main categories were formed from the results of the first research question: the effects of ADHD on the individual and the family’s life, and ADHD in its societal and cultural context. The studies highlighted the impact of ADHD on individuals through the disadvantages of symptoms, difficulties in social relationships, and low self-esteem. The effects of symptoms on the entire family’s well-being were widely acknowledged in the data. The child’s symptoms affected the parents’ parenting stress, the relationship between the child and the parent, and the family’s social relationships. The data also identified the impact of the environment on the diagnosed individual and their family. The environment affected for example the severity and disruptiveness of symptoms. The studies noted ways to overcome environmental barriers. The most common of these was medication, but peer support and social support had an impact.
In response to the second research question, the data described the conditions of supportive services for individuals with ADHD symptoms and their families. The ideal service model presented in the data was one that was empowering and holistic, where client-centeredness and a strengths-based perspective were considered for both the individual and their family, without ignoring environmental factors. The data presented perspectives on supportive actions and practical suggestions for tools to implement empowering and comprehensive services. The current services were criticized for being individual- and disorder-centered. Ideas for improving services and changing systems were presented. The data outlined perspectives and factors that social workers should consider when providing services. Interdisciplinary cooperation was seen as essential for providing a multifaceted and comprehensive service.
Based on the results, it is suggested that further research be conducted to explore how social workers perceive the social services provided to individuals with ADHD symptoms and their families. To develop services, it is important to recognize what knowledge professionals have about this client group and their service needs, and what services are currently available. Secondly, based on these research results, it is recommended that when working with individuals diagnosed with ADHD, emphasis be placed on their strengths, shifting from individual-centered assistance to considering the whole family, paying attention to the entire social context, offering early-stage support, and working in an interdisciplinary manner. Issues such as lack of information and inappropriate categorizations should be addressed
Classifying bugs in code using machine learning models
Get PDFThe rapid growth of the software development industry has resulted in an exponential increase in the number of code-based applications. As the volume of code continues to grow daily and strict deadlines remain, the prevalence of bugs in the code is increasing at an accelerated pace. Developing teams keep track of bugs in the code base by documenting them in repositories, usually in the form of issues or bug reports. Bug reports serve as a valuable resource, detailing where bugs occur and the issues they create. They provide a starting point for developers tasked with resolving them. The decisions a developer makes to address the issue depend on their comprehension of the bug. Their ability to choose the right tools or enhance efficiency depends on understanding the bug, which can be improved by categorizing bugs into classes for added insight.
This thesis proposes a machine learning approach to predict the category that the bugs fall into based on their descriptions. Using bug reports gathered from projects into datasets, machine learning models were trained and evaluated for this approach. With various feature extraction techniques, the models were able to reach up to 60% macro average F1 score for the bug classification objective. Additionally, the machine learning models were evaluated to identify the best-performing one, along with an assessment of the overall feasibility of this approach in practical applications
"Kukaan ei ole kadonnut" - Näkymä varhaiskasvatuksen työhyvinvointiin Suomessa: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Get PDF
Vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa: Henkilökunnan, lasten ja huoltajien välisten suhteiden yhteydet ja tyytyväisyys eri toimintamuodoissa
No full textTutkimuksen tarkoituksena oli selvittää huoltajien näkökulmasta, että onko huoltajien ja henkilökunnan sekä lasten ja henkilökunnan välisessä vuorovaikutuksessa eroja päiväkodin ja perhepäivähoidon välillä. Tavoitteena on tutkia eroavatko huoltajien näkemys varhaiskasvatuksen vuorovaikutuksen laadusta eri toimintamuotojen välillä. Tutkimuksessa perehdyttiin ja hyödynnettiin kvantitatiivisesti Varhaiskasvatus 2019 kyselyä, joka on osa monitieteistä CHILDCARE-hanketta, jonka toteuttavat yhteistyössä Jyväskylän ja Tampereen yliopistot sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hankkeessa tarkastellaan tasa-arvon kysymyksiä lasten varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja hoidon tukijärjestelmässä. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimukselle lasten ja henkilökunnan välinen vuorovaikutus, huoltajien ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan välinen vuorovaikutus sekä varhaiskasvatuspalvelujen eri toimintamuotojen vuorovaikutuksen mahdollisuudet. Palvelumuotoja tarkastellaan tutkimuksessa päiväkodin ja perhepäivähoidon osalta.
Työ on suoritettu määrällisenä tutkimusmenetelmänä. Tutkimuksessa hyödynnettiin valmista aineistoa varhaiskasvatuskysely 2019, joka oli tarkoitettu nelivuotiaan lasten vanhemmille. Valikoimme aineistosta vuorovaikutusta käsittelevät kohdat, jotka sisälsivät henkilökunnan ja lapsen välistä, sekä henkilökunnan ja huoltajien välistä vuorovaikutusta, joiden välistä korrelaatiota testattiin Spearmanin korrelaatiolla. Loimme summamuuttajan aineiston kysymyksistä, jotka mittasivat huoltajien kokemaa tyytyväisyyttä vuorovaikutukseen ja vertasimme T-testilä onko perhepäivähoidon ja päiväkotihoidon välillä eroa tyytyväisyydestä vuorovaikutukseen.
Tulosten perusteella huoltajien arvio lapsen ja henkilökunnan välisestä vuorovaikutuksesta korreloi heidän arvioonsa omasta vuorovaikutuksestaan henkilökunnan kanssa. Mitä paremmaksi he kokivat, lapsen ja henkilökunnan välisen vuorovaikutuksen, sitä myönteisemmäksi he arvioivat myös heidän ja henkilökunnan välisen vuorovaikutuksen. Perhepäivähoidon ja päiväkotihoidon välillä ei ilmennyt tilastollisesti merkitsevää eroa huoltajien tyytyväisyydestä vuorovaikutukseen. Molemmissa palvelumuodoissa huoltajat kokivat vuorovaikutuksen keskimääräisesti hyväksi
’’Aina kun ärsyynnyn, niin...’’ : Ohjaus- ja opetusvuorovaikutusta koskevien toimeenpanoaikomusten sisältö ja laatu MotiStyleSport-interventiossa – tottumusteoriaan pohjautuva sisällönanalyysi
Get PDFTerveys- ja liikunta-alan ammattilaisten tuki voi olla elämäntapojen, kuten liikkumisen tai ruokavalion, muutoksessa merkittävässä roolissa. Teema on tärkeä niin yksilön, kuin yhteiskunnan näkökulmasta, sillä tutkimukset osoittavat ihmisten liikkuvan yhä vähemmän, ja terveysongelmat rasittavat terveydenhuoltoa, jonka kantokyky on jo valmiiksi heikentynyt. Liikunta- ja terveysalan ammattilaisten osaamisen kehittäminen on siksi tärkeää. MotiStyleSport-interventiossa pyrittiin kehittämään liikunnan ja terveyden edistämisen ammattilaisten vuorovaikutustaitoja. Osallistujille opetettiin motivoivia vuorovaikutustekniikoita, jotka tukevat ohjattavan psykologisia perustarpeita. Psykologisten perustarpeiden täyttyminen edistää laadukkaan, omaehtoisen motivaation syntymistä, mikä taas tukee elämäntapamuutoksien onnistumista. Intervention osallistujat tekivät vuorovaikutustekniikoista toimeenpanoaikomuksia eli kun-niin -suunnitelmia, joiden ideana on tehdä interventiossa opittujen vuorovaikutustekniikoiden käytöstä rutiininomaista, jolloin niiden käyttäminen ei vaadi aktiivista suunnittelua tai vaivannäköä, ja näin ollen niiden käyttö todennäköisemmin rakentuu osaksi pitkäaikaista ja luontevaa työskentelyä.
Tutkielman pääasiallisena teoreettisena viitekehyksenä toimii tottumusteoria, jonka mukaan tottumukset ovat jonkin ympäristön ärsykkeen tai vihjeen laukaisemia automaattisia toimintatapoja. Useimmat tottumukset ovat tiedostamattomia, mutta tottumuksia voi luoda myös tietoisesti. Tottumus syntyy, kun haluttua toimintaa toistetaan tarpeeksi usein valitun vihjeen tai ärsykkeen yhteydessä. Näin muistissa alkaa syntyä assosiaatio ärsykkeen ja toiminnan välille, ja riittävän toiston myötä toiminnasta tulee automaattinen responssi ärsykkeeseen. Monien käyttäytymisen muutoksen interventioiden ongelma on, että muutoksesta ei tule pysyvää, ja intervention päätyttyä palataan takaisin vanhoihin toimintatapoihin. Tottumusteoriaa hyödynnetään MotiStyleSport-interventiossa, jotta interventiossa opittu käyttäytymisen muutos jäisi pitkäaikaiseksi toiminnaksi.
Opittuja motivoivia vuorovaikutustekniikoita pyrittiin interventiossa vakiinnuttamaan pysyvään käyttöön toimeenpanoaikomuksien avulla. Toimeenpanoaikomukset (engl. implementation intentions) ovat toimintasuunnitelmia, joista käytetään myös nimitystä kun-niin -suunnitelmat. Nimitys kumpuaa suunnitelman rakenteesta: ’’aina kun tapahtuu x, niin toimin tavalla y’’. Toimeenpanoaikomukset koostuvat tilannevihjeestä ja siihen liitettävästä responssista, ja ne ovat tehokas aikomuksen toiminnaksi muuttamisen työkalu. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että hyvä ja tehokas toimeenpanoaikomus on riittävän tarkasti määritelty ja helposti toteutettava. Toimeenpanoaikomuksia on käytetty paljon mm. elintapojen muutoksien, terveyskäyttäytymisen, ja ympäristökäyttäytymisen interventioissa, mutta vuorovaikutuksen muutoksen yhteydessä niistä tiedetään vasta vähän.
Tämän pro-gradu -tutkielman tarkoituksena on syventyä siihen, miten MotiStyleSport -interventiotutkimukseen osallistuneet liikunnan ja terveyden edistämisen ammattilaiset suunnittelivat oman vuorovaikutus- ja opetuskäyttäytymisensä muutosta toimeenpanoaikomuksilla, eli kun-niin -suunnitelmilla, joita osallistujia interventiossa opetettiin ja kannustettiin tekemään.
Tutkielman aineistona käytetään MotiStyleSport-interventiotutkimuksen yhteydessä koulutukseen osallistuneilta ammattilaisilta kerättyä kyselylomakeaineistoa. Kyselylomakkeita täytettiin 3 eri aikapisteessä, jotka olivat ennen intervention alkua, keskellä eli kolmannen tapaamisen jälkeen ja viimeisen tapaamisen jälkeen. Aineistona käytetään kahden viimeisen aikapisteen lomakkeita, joissa osallistujilta kysyttiin ’’kerro, millaisen/millaisia kun-niin -suunnitelmia olet itsellesi tehnyt?’’. Toisen lomakkeen täytti 122 ja viimeisen 108 osallistujaa. Sisällönanalyysin ja aineiston kvantifioinnin eli määrällistämisen avulla vastataan tutkimuskysymyksiin, jotka ovat: 1. Kuinka yleisiä erilaiset tilannevihjeet olivat? 2. Kuinka yleisiä erilaiset responssit olivat? 3. Kuinka yleisiä erilaiset tilannevihjeen ja responssin yhdistelmät eli toimeenpanoaikomukset olivat? 4. Missä määrin toimeenpanoaikomukset noudattivat ohjeita? 5. Pyrittiinkö toimeenpanoaikomuksella luomaan uusi tottumus vai korvaamaan vanha tottumus?
Analyysin tulosten mukaan tilannevihjeistä suosituin oli ohjattavan toiminnan tuottama ärsyke, ja tällaista tilannevihjettä käytettiin 48,8 % toimeenpanoaikomuksista. Ohjattavan toiminnan tuottamista ärsykkeistä käytetyin alakategoria oli ohjattavan vastarinta, jota käytettiin 25,2 % toimeenpanoaikomuksista. Käytetyin vuorovaikutustekniikka oli avoimet kysymykset, jotka kattoivat 22 % toimeenpanoaikomuksista. Suosituin tilannevihjeen ja vuorovaikutustekniikan yhdistelmä, eli toimeenpanoaikomus oli ohjattavan toiminnan tuottama ärsyke yhdistettynä avoimiin kysymyksiin. Toimeenpanoaikomuksista 75,5 % vastasi intervention ohjeita, ja 24,4 % toimeenpanoaikomuksista ei vastannut ohjeita joko tilannevihjeen tai responssin osalta. 72,4 % toimeenpanoaikomuksista keskittyivät uuden tottumuksen luomiseen, kun taas 27,6 % toimeenpanoaikomuksista pyrki korvaamaan vanhaa, haitallista tottumusta.
Käytetyin tilannevihje oli ohjattavan vastarinta, mikä kertoo siitä, että toimeenpanoaikomuksia käytettiin usein haastaviksi koetuissa tilanteissa. Toimeenpanoaikomusten laadussa oli heikkouksia enemmän responssitoiminnan eli vuorovaikutustekniikan osalta kuin tilannevihjeiden osalta. 18,9 % toimeenpanoaikomuksista oli jollain tapaa epäonnistuneita vuorovaikutustekniikan osalta. Suurin haaste toimeenpanoaikomuksissa oli se, että yhteen tilannevihjeeseen liitettiin useampi responssi, jolloin suunnitelman toteutettavuus kärsii. Tätä tapahtui 12,6 % toimeenpanoaikomuksista. Tämän vuoksi tulevaisuuden interventioissa voi olla hyödyllistä painottaa toimeenpanoaikomusten rakennetta ja sitä, että niistä kannattaa tehdä riittävän yksinkertaisia ja helposti toteutettavia
Hankintatoimen laadun jatkuva parantaminen julkisessa hankintayksikössä : Case Helsingin Satama
Get PDFHankintojen ollessa julkisten hankintayksikköjen liiketoiminnasta merkittävä osa, vaikuttaa niiden toteutus yksikön toimintaan vahvasti. Hankinta nähdään kuitenkin usein pelkkänä tukitoimintona, jonka vaikutus yksikön toimintaan ei ole keskeinen. Tämä työ tutkii kirjallisuuden kautta hankintojen laadun vaikutusta sekä jatkuvaa parantamisen metodeja. Kirjallisuuskatsauksessa todettiin hankintatoimen laadun suhteen pitkäaikaisen hankintastrategian tärkeys, jotta hankintatoimella on selviä tavoiteltavia päämääriä. Laadukkaan hankintatoimen päämääriä saavutetaan tehokkaitten hankinnan poikkiorganisatorisella yhteistyöllä sekä proaktiivisella suhtautumisella toimittajamarkkinoihin, jolloin hankintatoimi pystyy vaikuttamaan sisäiseen ja ulkoiseen toimintaympäristöönsä. Jatkuvan parantamisen suhteen todettiin tärkeiksi prosessien kehittämisen iteratiivisuus ja nöyryys sen suhteen, että aina voidaan oppia lisää ja tehdä paremmin. Kehittämistä varten tulee määrittää kohdeorganisaation hankintatoimen nykytila ja tässä työssä on luotu työkalun runko, jonka avulla pystytään keräämään tietoa hankintojen nykytilasta.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, joten tutkimuksessa käytettiin laadullisia menetelmiä. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin tutkimuksen empiirisessä osuudessa julkisten hankintayksiköiden hankinnan parissa työskentelevien ammattilaisten puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Työssä hyödynnettiin laadukkaan hankinnan määrittelemiseen, kategorisointiin sekä jatkuvaan parantamisen organisaatiomalleihin ja työkaluihin liittyvää kirjallisuutta.
Teemahaastatteluiden kautta keskeisiksi puutteiksi hankintatoimen kehittämisessä julkisissa hankintayksiköissä on tiedon keruun puute hankinnoista, sekä pitkäaikaisen hankintastrategian puutos. Aiemmista hankinnoista saatua tietoa ei juuri kerätä tai sitä ei hyödynnetä hankintatoimen kehittämisessä ja hankintatoimelle ei ole tai on riittämättömiä pitkäaikaisia tavoitteita, joita kohti sen tulisi kehittyä. Vaikeuksia hankintatoimen kehittämisessä aiheuttaa hankintojen laaja kirjo, jolloin niistä suoriutumisen mittaaminen ja/tai tavoitteiden asettaminen koetaan vaikeana.
Tutkimuksessa esitetään otettavan käyttöön hankintojen laadun mittauksen työkalu, jonka kautta hankintojen nykytila määrittämällä pystytään niitä lähteä jatkuvasti parantamaan. Tässä työssä luotiin työkalun runko, jossa on ehdotettu mitattavia kriteerejä, niiden suureita ja vaihteluvälejä määrittämään hankintatoimen laadukkuutta. Lisäksi työssä esitetään toimenpiteitä kriteerien mittareiden kehittämiseen hyödyntämällä kirjallisuuskatsauksessa identifioituja jatkuvan parantamisen työkaluja sekä proaktiivista suhtautumista hankintaan. Työkalusta saadun datan avulla pystyttäisiin luomaan kuva hankintojen nykytilasta ja sitä hyödyntämällä luoda kohdeorganisaatiolle hankintastrategia. Tämän implementoimisessa tulisi hyödyntää kirjallisuuskatsauksen tunnistettuja jatkuvan parantamisen periaatteitaProcurement is a major part of a public procurement unit’s business activity and thus has great impact on its operation. Procurement is still often seen as just a support function which impact isn’t significant. This thesis examines through a literature review the impact of procurement quality and methods of continuous improvement. In the literature review the importance of a long term procurement strategy was established since it sets goals for procurement to achieve. These goals are most effectively achieved through interorganizational co-operation and proactive stance toward the supplier market. This was procurement can effect its internal and external environment. In continuous improvement the key aspects are improvements iterative nature and humility to recognize that one can always learn more contribute more efficiently. To enable development, the current state of procurement in the target organization must be assessed. This thesis presents a framework for a tool designed to collect information on the current state of procurement.
The thesis was conducted as a case study, employing qualitative methods. In the empirical part of the study semi-structured theme interviews were used to interview professionals working in procurement within public procurement units. In this thesis defining and categorizing high-quality procurement, as well as organizational models and tools for continuous improvement, literature form these subjects were utilized.
Through the theme interviews it was discovered that key deficiencies in procurement development within public procurement entities were lack of data collection on procurements and the lack of a long-term procurement strategy. Information from past procurements is rarely collected or used for developing procurement, and there are no or insufficient long-term objectives guiding its progress. The vast variety of different sorts of procurements sets major challenges in developing procurement since it’s difficult to measure performance and set goals for distinctly different procurements.
This study proposes the use of a procurement quality measurement tool. This would enable to assess the current state of procurement and through it support continuous improvement. In this thesis a framework for such a tool was developed that includes proposed measurable criteria, their indicators, and ranges to them to assess procurement quality. In addition procedures for developing these criteria were suggested by using continuous improvement tools and a proactive approach towards identified in the literature review. Data obtained through the tool could be used to create an overview of the current state of procurement and, based on that, develop a procurement strategy for the target organization. The implementation of this strategy should incorporate the principles of continuous improvement identified in the literature review
Generic Fronthaul Model Interface for SoC Simulators
Get PDFThe development of System-on-Chips is a complex cycle, where system modeling can be used to help verify the system's functionalities and identify flaws before fabrication. System-on-Chip models can be implemented with multiple modeling approaches, ranging between functional, reference, and architectural models. Each have their advantages and may be used in tandem during development. One of the key challenges in system modeling is having a standardized method for interfacing with each model.
To provide support for functional modeling, this thesis presents a generic fronthaul model interface that was designed to solve an interoperability issue between fronthaul models. The interface makes it possible to communicate with the fronthaul model in a simulation environment. Furthermore, the same interface can be used for sending configuration data to the fronthaul model.
This research was conducted for Nokia Networks and utilizes their fronthaul subsystem model made in C++ in a simulated environment. The developed interface was used for interfacing between two fronthaul models. Also, a dedicated configuration subsystem was made and tested for performing external register writes to the fronthaul model using the same interface. To validate the implementation, two test cases were made: one to demonstrate the ability of one model instance to communicate with another one, and one test to evaluate the implementation of the external data writing to the fronthaul model's registers.
The structure of this thesis includes a literary review of the technologies used in fronthaul models, related work, and the components or blocks used in this thesis. After this, the test environment, test scenarios, and their results are discussed. The thesis concludes with a discussion on future work based on the test results.
This work lays groundwork for future interoperability solutions in SoC simulations. The results were positive and both test cases were proven successful. The implementation for the fronthaul model showed promising possibilities, enabling interfacing between the fronthaul models, while also enabling external access to the model's internal registers. The proposed work can be used as tools in the future to make simulations more akin to real life scenarios.
Järjestelmäpiirien (engl. System-on-Chip) kehitys on monimutkainen prosessi, jossa järjestelmän mallinnusta hyödynnetään varmistamaan järjestelmän toiminallisuus ja tunnistamaan vikoja ennen valmistusta. Eri mallinnusmenetelmiä voidaan soveltaa mallien kehityksessä. Nämä menetelmät ovat: funktionaalinen, viite- ja arkkitehtuurimallinnus. Jokaisella menetelmällä on omat hyötynsä, ja niitä saatetaan hyödyntää rinnakkain kehitysprosessin aikana. Yksi päähaasteita järjestelmämallinuksessa on, että ei ole olemassa standardoitua rajapintaa kommunikoimiseen mallien välillä.
Tukeakseen funktionaalista mallinnusta, tämä diplomityö esittää yleisen fronthaul-mallin rajapinnan, jonka tarkoitus on ratkaista yhteentoimivuusongelmia fronthaul-mallien välillä. Rajapinta mahdollistaa kommunikaation fronthaul-mallille simulaatioympäristössä. Samaa rajapintaa voi hyödyntää lähettämään konfigurointidataa fronthaul-mallille.
Tutkimustyö tehtiin Nokia Networksille ja hyödyntää heidän tekemää fronthaul-alijärjestelmän C++-mallia simulointiympäristössä. Kehitettyä rajapintaa käytettiin kommunikoimiseen kahden fronthaul-mallin välillä. Lisäksi kehitettiin ja testattiin erillinen konfiguraatioalijärjestelmä, joka mahdollistaa ulkoisen rekisteridatan kirjoittamisen fronthaul-järjestelmään kyseisen rajapinnan kautta. Toteutuksen validointia varten suoritettiin kaksi testitapausta: yksi testeistä varmistaa mahdollisuuden kahden fronthaul-mallin väliselle kommunikaatiolle rajanpinnan kautta. Toinen testeistä arvioi rajapinnan kykyä mahdollistaa ulkoisen datan kirjoittaminen fronthaul-mallin rekistereihin.
Tämän diplomityön rakenne koostuu kirjallisuuskatsauksesta fronthauleista, niiden teknologioista, vastaavista töistä, ja komponenteista, joita tässä työssä käytettiin. Tämän jälkeen selostetaan testiympäristöstä, testitapauksista, ja testitapauksien tuloksista. Lopuksi käsitellään tutkimuksen johtopäätökset ja tulevaisuuden kehitysmahdollisuudet.
Tämä työ luo pohjan yhteentoimivuusratkaisulle järjestelmäpiirisimulaatioissa. Molemmat testit osoittivat, että kehitetty rajapinta toimii luotettavasti mallien välisessä kommunikaatiossa ja rekisterien konfiguraatiossa. Toteutettu ratkaisu tarjoaa työkaluja realistisempien järjestelmäpiirisimulaatioiden kehittämiseen, joita voidaan hyödyntää tulevaisuudessa mallintamaan paremmin todellisuutta
The Language of Speculative Worlds: Neologisms and Their Translation Strategies in The Eye of the World and The Algebraist
Get PDFThis MA thesis examines fictional neologisms and their translation strategies from English into Finnish in fantasy and science fiction literature. The study focuses on two works of speculative fiction: the fantasy novel The Eye of the World and the science fiction novel The Algebraist. It explores the types of neologisms in these two novels and the strategies used to translate them for a Finnish-speaking audience. Additionally, the study examines the differences of the detected neologisms and their translation strategies between the two works and the factors influencing these differences.
Over the years, fantasy and science fiction have evolved from marginal and trivial genres to mainstream forms of entertainment. Both genres are forms of speculative fiction, which explores fictional realms and transforms alien or abstract concepts into understandable yet immersive elements within the narrative. This transformation is closely tied to the stylistic choices made by authors, particularly in their use of creative language. An example of such creativity are neologisms – defined here as newly coined words and meanings as suggested by Newmark (1988).
This thesis builds on previous research and literature on the characteristics of speculative fiction, the distinct differences between fantasy and science fiction, and the role and translation of neologisms within speculative fiction. To identify neologisms, this study applies the four methods proposed by Cabré Castellví et al. (1999), and the analysis of different translation strategies follows Molina and Hurtado Albir’s (2002) classification of 18 distinct translation strategies. The research material consists of the first 100 neologisms encountered in each novel, which were first classified into nine distinct categories based on their function within the narratives. The neologisms were then compared to their target language equivalents and analyzed according to the translation strategies applied to them. Finally, the findings from both novels were examined in comparison.
Previous research and literature suggest that translators consider neologisms as essential elements of speculative fiction, and therefore, fictional neologisms should generally be transferred into the target language. The findings of this study support this view, as the vast majority of the detected neologisms were transferred into Finnish. The findings further demonstrated that among the nine categories, Places was the most dominant in both novels, and the most frequent translation strategies across all categories were Calque, Borrowing, Transposition, and Modulation. Despite these similarities, notable differences also emerged in the overall distribution of neologisms, as well as in the types and frequencies of translation strategies across the data sets, reflecting the thematic and narrative tropes unique to each genre