Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Patient Satisfaction and Early Changes in Tear Fluid Proteomics After Femtosecond Laser-Assisted Keratorefractive Surgery
Get PDFTaittovirhekirurgia on viime vuosikymmeninä noussut suosituksi vaihtoehdoksi silmälaseille ja piilolinsseille silmien taittovirheiden korjauksessa. Laser-tekniikoilla sarveiskalvoon tehtävistä leikkauksista tämän hetken käytetyimpiä menetelmiä ovat FS-LASIK (femtosekuntilaser avusteinen in situ keratomileusis) ja SMILE (small incision lenticule extraction). Näissä menetelmissä liki-, kauko-, tai hajataitteisuutta korjataan muotoilemalla sarveiskalvon etupintaa femtosekunti- tai eksimeerilaserilla, tai niillä molemmilla. Leikkaustulosta on perinteisesti arvioitu objektiivisilla mittauksilla, kuten leikkauksen jälkeen mitatulla näöntarkkuudella ja taittovirheellä. Potilaat sen sijaan arvioivat leikkauksen onnistumista oman, subjektiivisen näkökokemuksen ja mahdollisten silmään liittyvien sivuvaikutusten perusteella. Taittovirhekirurgia voidaan lukea osaksi esteettistä kirurgiaa, jolla pyritään parantamaan potilaan elämänlaatua. Tästä syystä myös potilaiden itsensä ilmoittamia arvioita leikkaustuloksista täytyy pitää tärkeänä osatekijänä, kun leikkaustuloksia analysoidaan.
Taittovirhekirurgiassa käsiteltävä sarveiskalvo on erittäin herkkä kudos, jota peittää ohuelti kyynelneste muodostaen ns. kyynelfilmin. Kyynelneste koostuu vedestä, elektrolyyteistä, lipideistä, musiineista ja yli 1500 proteiinista. Normaalisti toimiva kyynelfilmi ylläpitää sarveiskalvon pinnan hyvinvointia ja optisia ominaisuuksia ja on myös tärkeä tekijä haavan paranemisprosessissa sarveiskalvovaurion jälkeen. Taittovirhekirurgia käynnistää monimutkaisen haavan paranemisreaktion, joka heijastuu myös kyynelnesteen koostumukseen mahdollistaen näiden reaktioiden analysoinnin. Kyynelnestenäyte on suhteellisen helposti kerättävissä silmän pinnalta, jonka jälkeen kyynelnesteen proteiinien ilmenemistasoja voidaan tutkia erilaisilla menetelmillä. Moderneilla massaspektrometrian menetelmillä voidaan tunnistaa ja määrittää satoja proteiineja hyvin pienistä näytemääristä, mikä tekee niistä erinomaisen työkalun kyynelnesteen proteomiikka-analyyseihin taittovirhekirurgian jälkeen.
Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin ja vertailtiin kliinisten muuttujien lisäksi potilaiden tyytyväisyyttä kauko- ja lähinäköön, sekä taittovirhekirurgian yleisintä haittavaikutusta, kuivasilmäisyyttä, FS-LASIK ja SMILE leikatuilla potilailla. Tutkimus suoritettiin ns. tosielämän tutkimuksena yksityisellä silmäklinikalla.
Subjektiivista tyytyväisyyttä mitattiin potilaiden itse täyttämillä, visual analog scale (VAS)-mittariin perustuvilla kyselyillä ennen leikkausta ja kuukausi leikkauksen jälkeen. Osatyössä I tutkittiin ja vertailtiin FS-LASIK ja SMILE menetelmiä likitaitteisuuden hoidossa, kun taas osatyössä II keskityttiin kaukotaitteisuuden takia FS-LASIK menetelmällä hoidettuihin potilaisiin.
Toisena tavoitteena väitöskirjatyössä oli tutkia sarveiskalvohaavan paranemisreaktioon liittyviä prosesseja FS-LASIK ja SMILE leikkausten jälkeen, analysoimalla proteiinitasojen muutoksia kyynelnestenäytteistä. Mikrokapillaareilla kerätyt näytteet analysoitiin SWATH-MS menetelmää käyttäen ennen leikkausta, sekä 1,5 tunnin ja kuukauden kuluttua leikkauksen jälkeen kerätyistä näytteistä, tavoitteena ymmärtää paremmin välittömästi tavanomaisen taittovirheleikkauksen jälkeen tapahtuvaa paranemisreaktiota. Osatyössä III arvioitiin proteiiniprofiilien muutoksia FS-LASIK leikkauksen jälkeen. Lisäksi selvitimme signalointireittien analyysillä paranemisprosessiin liittyviä biologisia ilmiöitä sekä tunnistimme proteiineja, jotka korreloivat eri leikkausmuuttujien kanssa. Osatyössä IV verrattiin vastaavalla tavalla proteiiniprofiilien eroja FS-LASIK ja SMILE leikkausten jälkeen. Vertailtaessa FS-LASIK ja SMILE leikkauksia osatyössä I, kliiniset tulokset olivat toisiaan vastaavia, joskin leikkauksen jälkeistä hajataitteisuutta ilmeni enemmän SMILE leikkauksen jälkeen. Tyytyväisyys kaukonäköön parani merkittävästi sekä FS-LASIK että SMILE leikkausten jälkeen, mutta tyytyväisyys lähinäköön vain FS-LASIK leikkauksen jälkeen. FS-LASIK leikatuilla kaukotaitteisilla monovision potilailla (osatyö II) tyytyväisyys sekä kauko- että lähinäköön parani merkittävästi. Potilaiden ilmoittamat kuivasilmäoireet pysyivät leikkausta edeltävällä tasolla kuukausi FS-LASIK leikkauksen jälkeen liki- ja kaukotaitteisilla potilailla, mutta vähenivät SMILE leikatuilla likitaitteisilla potilailla. Tärkeimmiksi määrääviksi tekijöiksi potilastyytyväisyydelle sekä kauko- että lähinäössä ilmenivät taittovirheen, varsinkin hajataiton korjauksen tarkkuus, sekä kuivasilmäoireet.
Osatöissä III ja IV osoitettiin, että FS-LASIK leikkaus indusoi merkittäviä muutoksia solujen liikkumiseen ja tulehdukseen liittyvissä kyynelnesteen proteiineissa 1,5 tuntia toimenpiteen jälkeen. Proteiinien ilmenemistasot palautuivat lähes täydellisesti leikkausta edeltäville tasoille ensimmäisen kuukauden kuluessa suurimmalla osalla proteiineista, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Nämä poikkeukset osoittavat, että jotkin haavan paranemisprosessit jatkuvat kyynelnestetasolla vielä kuukausi leikkauksen jälkeenkin. Vertailtaessa FS-LASIK ja SMILE leikkauksia osatyössä IV, muutokset proteiiniprofiileissa olivat hyvin samankaltaisia. Joitakin eroavaisuuksia löydettiin tulehdusprosessiin liittyvissä proteiineissa, johtuen todennäköisesti FS-LASIK leikkauksen aiheuttamasta suuremmasta epiteelivauriosta SMILE leikkaukseen verrattuna. Jotkut proteiinimuutokset korreloivat taittovirheen korjauksen määrään, läpän paksuuteen ja läpän halkaisijaan likitaitteisten FS-LASIK leikkausten jälkeen, osoittaen, että leikkausmuuttujat voivat vaikuttaa yksittäisiin haavan paranemisprosesseihin. Nämä tunnistetut proteiinit ovat potentiaalisia kohteita sarveiskalvon paranemisprosessiin keskittyville taittovirheleikkauksen jatkotutkimuksille.
Tämä väitöskirjatyö osoittaa, mitkä tekijät ovat tärkeitä potilastyytyväisyyden kannalta ja miten biologiset haavan paranemisprosessit heijastuvat kyynelnesteeseen modernin taittovirhekirurgian jälkeen. Vaikka väitöskirjan tutkimusten seuranta-aika on lyhyt, sen esittämät aiheet ovat todennäköisesti olennaisen tärkeitä myös myöhemmälle potilastyytyväisyydelle ja silmän terveydelle. Aihetta lisää tutkimalla, nämä löydökset voivat auttaa parantamaan leikkausten tuloksia ja ennustettavuutta, sekä kehittämään uusia hoitokeinoja taittovirhekirurgian paranemisvaiheeseen.Refractive surgery has gained popularity during the recent decades as an alternative method to glasses and contact lenses for correcting refractive errors. Femtosecond laser-assisted in situ keratomileusis (FS-LASIK) and small-incision lenticule extraction (SMILE) are currently the most popular laser-based keratorefractive procedures. These methods involve reshaping the anterior cornea with femtosecond or excimer lasers, or with both, for treating myopia, hyperopia or astigmatism. The outcome of surgery is traditionally evaluated with objective measurements such as postoperative visual acuity or refractive error. The patients, however, evaluate the success of refractive surgery in terms of their subjective assessment of their vision and the incidence of any eye-related side effects. Being a part of aesthetic surgery having a target to improve the quality of the life, patient-reported surgical outcomes must also be included and be an important part of analyses.
The operated tissue, the cornea, is very sensitive and is covered with a thin tear film, which consists of water, electrolytes, lipids, mucins and more than 1500 proteins. A normally functioning tear film maintains the good visual properties and welfare of the corneal surface and is also a vital part of the wound healing process after corneal injury. Refractive surgery initiates a complex wound healing process, which is reflected in the composition of the tear fluid, which allows an analysis of these processes. Tear fluid is relatively easy to collect from the ocular surface, allowing the analysis of tear protein levels through different methods. Modern mass spectrometry (MS) methods allow the identification and quantification of large sets of proteins from small-volume samples and are therefore suitable for tear fluid proteomic analysis after refractive surgery.
In this thesis we investigated and compared patient satisfaction with far and near vision, and dry eye symptoms as the most common adverse reaction after refractive surgery, with clinical factors in subjects who underwent FS-LASIK or SMILE surgery in a real-live study in a private eye clinic. For the analysis of subjective patient satisfaction, we used self-administered questionnaires employing the visual analog scale (VAS) preoperatively and one month after surgery. In Study I, the FS-LASIK and SMILE methods were studied and compared in myopic corrections, while Study II focused on eyes treated with hyperopic FS-LASIK.
The second aim of thesis was to investigate processes related to the corneal wound healing by analyzing protein changes in tear fluid samples collected with microcapillary tubes preoperatively and 1.5 hours as well as 1 month postoperatively. The samples were analyzed with sequential windowed acquisition of all theoretical mass spectra (SWATH-MS) method immediately after FS-LASIK and SMILE surgery, to better understand the initial healing process after normal corneal refractive surgery. In Study III we evaluated the changes in tear protein profiles after FS-LASIK surgery. We further analyzed pathways of the healing process and identified the proteins correlating with the surgical variables. The differences between the protein profiles after FS-LASIK and SMILE surgeries were compared in Study IV in a similar way.
In the study comparing FS-LASIK and SMILE surgeries (Study I), the clinical outcomes were comparable, although more postoperative astigmatism was found after SMILE than after FS-LASIK. Satisfaction with far vision improved significantly after both FS-LASIK and SMILE, but only FS-LASIK resulted in significant improvements in satisfaction with near vision. Among FS-LASIK-treated hyperopic monovision patients (Study II), satisfaction with both far and near vision improved significantly. Self-reported dry eye symptoms remained at the preoperative level one month after myopic and hyperopic FS-LASIK treatments but decreased in SMILE-treated myopic eyes. The major determinants of patient satisfaction with both far and near vision appeared to be the accuracy of the refractive correction, especially astigmatism, and dry eye symptoms.
Studies III and IV revealed that FS-LASIK surgery induced significant changes in cell migration and inflammation-associated tear fluid protein profiles 1.5 hours after the operation. Although the expression levels of the majority of proteins returned almost completely to their preoperative values during the first month, a small subset of proteins did not. These findings demonstrate that some wound healing processes continue also in the tear fluid one month after the operation. The changes in tear protein profiles, compared in Study IV, were very similar between the FS-LASIK and SMILE surgeries. However, some differences were found in proteins associated with the inflammatory process, which was likely induced by the larger epithelial defect after FS-LASIK than after SMILE. Several proteins were found to be correlated with the amount of refractive correction, flap thickness and flap diameter after myopic FS-LASIK, indicating that surgical variables can affect individual wound healing responses. These identified proteins are potential targets for follow-up and future studies concerning the healing process after keratorefractive surgery.
In conclusion, this dissertation provides information on what factors are important for patient satisfaction and how biological wound healing processes are reflected in the tear fluid after modern refractive surgery. Although this thesis presents results from a limited follow-up time, these issues are likely to also be important for the long-term satisfaction and health of the patient. With future studies, these findings may help to improve and predict surgical outcomes, as well as to develop novel therapies for the postoperative phase of corneal refractive surgery
Sosiaalisen median ammatilliset yhteisöt identiteettikysymyksenä: Sosiaalipsykologinen pitkittäistarkastelu
Get PDFAmmatillinen verkostoituminen tapahtuu nykyään myös sosiaalisen median kautta. Ammatillinen someverkostoituminen on ajankohtaisena ilmiönä saanut jonkin verran tieteellistä huomiota, mutta ammatillisia someyhteisöjä ei ole suuremmin tutkittu. Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa ammatillisiin someyhteisöihin kuulumista. Keskiössä ovat tällaisia someyhteisöjä käyttävien identifioituminen organisaatioonsa, somestressi sekä työsomen käyttötavat ja koettu hyödyllisyys. Organisaatioidentifioituminen on organisaatiojäsenyyden kokemista merkitykselliseksi osaksi itseä, kun taas somestressi viittaa sosiaalisen median käytön aiheuttamaan psyykkiseen rasitukseen ja mahdolliseen addiktioon. Tutkielman teoriapohja painottaa sosiaalisen identiteetin teoriaa sekä sosiaalisen verkostoitumisen ja tekno-/somestressin tutkimusta.
Määrällisen tarkastelun menetelmänä toimii logistinen regressioanalyysi ja aineistona TyöSome – sosiaalinen media työelämässä -hankkeen kyselyaineisto. Aineisto (N = 1817) koostuu 18–65-vuotiaista suomalaisista vastaajista, joilta on kysytty kysymyksiä liittyen sosiaalisen median käyttöön ja lieveilmiöihin työelämässä. Tutkielman analyysiin on sisällytetty taustatietoina vastaajien ikä, sukupuoli ja ammattiryhmä.
Tulosten mukaan työsomen käyttö ammatilliseen verkostoitumiseen on vahvimmin yhteydessä ammatillisiin someyhteisöihin kuulumiseen. Sen sijaan organisaatioidentifioituminen ja somestressi eivät ole merkitsevässä yhteydessä ammatillisiin someyhteisöihin kuulumiseen. Yhteisöihin kuulumista ennustavat myös naissukupuoli, nuori ikä, yhteydenpito työkavereihin työhön liittymättömissä asioissa sekä työsomen koettu hyödyllisyys. Ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjät kuuluvat todennäköisemmin ammatillisiin someyhteisöihin kuin työntekijät tai alemmat toimihenkilöt. Ammatillisten someyhteisöjen ymmärtämiseksi sosiaalisen identiteetin näkökulmasta tarvitaan kattavampia tutkimuksia, joille tämän tutkielman tulokset ja pohdinnat voivat toivottavasti antaa suuntaa
Hydrataatiolämmön aiheuttaman vaurioitumisriskin hallinta massiivibetonivaluissa
Get PDFMassiiviset betonirakenteet altistuvat vaurioitumisriskille, joka johtuu sementin ja veden hydrataatioreaktiossa vapautuvasta lämmöstä. Tämä lämpö vapautuu erityisesti reaktion alkuvaiheessa, jolloin betonin ominaisuudet muuttuvat nopeasti. Vaurioitumisriski liittyy ensisijaisesti jäykistyvän betonin lämpömuodonmuutosten estymisestä aiheutuvaan halkeiluun sekä myöhäiseen ettringiittireaktioon, joka voi kosteuden vaikutuksesta aiheuttaa paisumista ja halkeilua. Diplomityön tutkimusongelmana käsitellään hydrataatiolämmön aiheuttamaa vaurioitumisriskiä massiivibetonivaluissa ja sen hallintaa riskin tunnistamisen, arvioinnin sekä ennaltaehkäisyn näkökulmista, hyödyntäen kansainvälistä kirjallisuuskatsausta ja tapaustutkimusta.
Riskinhallintaa toteutetaan tyypillisesti lämpötilan raja-arvoja ja lämpötilanhallintakeinoja soveltamalla. Kansainvälisesti myöhäistä ettringiittireaktiota ehkäistään usein 70 °C maksimilämpötilarajalla ja lämpöhalkeilua 20 °C lämpötilaeron rajalla. Suomessa varaudutaan lisäksi massiivibetonin lujuuden alenemiseen, jos lämpötila ylittää 60 °C, vaikka tätä käytäntöä ei yleisesti hyödynnetä kansainvälisesti. Diplomityössä esitetään, että lujuuskatoa ei tulisi huomioida laskennallisesti ilman yksiselitteistä kokeellista näyttöä huomioimisen tarpeellisuudesta.
Lämpötilan hallinnassa käytetään eri keinoja, kuten sideaineen määrän ja laadun säätelyä, esijäähdytystä, nesteputkijäähdytystä sekä rakentamisen hallintaa. Suomessa sideaineen säätelyä rajoittaa lujuudenvarmistuksen lisäksi betonin pakkassuolakestävyyttä kuvaava P-luku, jonka asettamia rajoituksia sideainemäärille, vesi-sideainesuhteelle ja masuunikuonalle tulisi jatkotutkimuksena tarkastella kriittisesti. Esijäähdytys on kustannustehokas keino betonin alku- ja maksimilämpötilan alentamiseen, mutta toistaiseksi harvoin käytetty Suomessa. Jos sideaineen säätely ja esijäähdytys eivät riitä, voidaan turvautua nesteputkijäähdytykseen sen korkeista kustannuksista huolimatta.
Diplomityön tapaustutkimuksessa tarkastellaan nesteputkijäähdytetyn Hessundinsalmen sillan kannen lämpötilakentän kehitystä kolmiulotteisella elementtimenetelmällä käyttäen SOFiSTiK-ohjelmistoa. Arvioinnin lähtötietojen todetaan sisältävän merkittäviä epävarmuustekijöitä, joista tärkeimpiä olivat sideaineen lämmöntuottomalli, betonin alkulämpötila ja betonin ominaislämpökapasiteetti. Jatkotutkimustarpeena esitetään adiabaattisen lämpötilannousun selvittämistä suomalaisille betoneille. Työ korostaa tapauskohtaisen riskinarvioinnin ja tarkkojen lähtötietojen merkitystä luotettavan riskinarvioinnin saavuttamisessa.
Työn tuloksena esitetään yksityiskohtainen kuvaus vaurioitumisriskin hallintaprosessista ja tarjotaan sille kehitysehdotuksia. Tärkeimpinä haasteina riskinhallinnassa pidetään riskin arvioinnin monimutkaisuutta, kansallista kokemuksen puutetta ja osapuolten yhteistyön tarvetta. Riskinhallintaprosessin kehittämiseksi ehdotetaan, että suunnittelija laatisi lämpötilanhallintaehdotuksen osana kilpailutusasiakirjoja, mikä mahdollistaa riskin varhaisen tunnistamisen, betonin lujuusluokan ja P-luvun tarkastelun ja riskinhallinnan budjetoinnin.Massive concrete structures are susceptible to damage risks caused by the heat generated during the hydration reaction of cement and water. This heat release is particularly intense during the early stages of the reaction when the properties of the concrete are rapidly changing. The primary risks include cracking due to restrained thermal deformation of hardening concrete and delayed ettringite formation which under the influence of moisture can cause expansion and cracking within the structure. This thesis addresses the problem of hydration heat-induced damage risks in massive concrete pours and examines its management from the perspectives of risk identification, evaluation and mitigation, utilizing insights from an international literature review and a case study.
Risk management typically involves applying temperature limits and thermal control measures. Internationally, delayed ettringite formation is often mitigated by setting a maximum temperature limit of 70 °C, while thermal cracking is managed with a 20 °C temperature differential limit. In Finland, additional precautions are taken to address the potential strength reduction of massive concrete if temperatures exceed 60 °C, although this practice is not widely used internationally. The thesis argues that strength reduction should not be included in strength development evaluation without clear experimental evidence of its necessity.
Thermal control measures include adjusting the amount and type of binder, pre-cooling, post-cooling using embedded cooling pipes and construction management. In Finland, binder regulation is further restricted by the frost-salt resistance parameter known as the P-value. These restrictions which affect binder quantities, water-binder ratios and the use of ground granulated blast-furnace slag (GGBFS), should be critically reviewed in future research. Pre-cooling is a costeffective method for reducing initial and maximum concrete temperatures but remains rarely used in Finland. If binder adjustments and pre-cooling are insufficient, post-cooling with embedded cooling pipes can be employed despite its high costs.
The case study in this thesis examines the temperature field development in the post-cooled deck of the Hessundinsalmi Bridge using a three-dimensional finite element method with SOFiSTiK software. The analysis highlights significant uncertainties in the input data, particularly in the binder heat generation model, the initial concrete temperature and its specific heat capacity. Future research should prioritize investigating the adiabatic temperature rise of Finnish concretes. The study emphasizes the importance of case-specific risk assessments and accurate input data for achieving reliable evaluations.
The thesis presents a comprehensive description of the damage risk management process and proposes improvements. Key challenges in risk management include the complexity of risk assessment, a lack of national experience and the need for collaboration among project stakeholders. To improve the process, it is recommended that designers prepare a thermal management proposal as part of the bidding documents. This would enable early risk identification, evaluation of strength and P-value requirements for concrete, and effective budgeting for risk management
Kuinka hyvinvointialueuudistus vaikuttaa kuntien toimitilahallintaan : Tarkastelussa liikelaitos- ja yhtiömalli
Get PDFTutkimus tarkastelee hyvinvointialueuudistuksen vaikutusta kuntien toimitilahallintaan 2030-luvulle tultaessa. Tutkimus keskittyy selvittämään, miten kuntien tilapalvelut tulisi järjestää tulevaisuudessa. Tarkastelun kohteena on hyvinvointialueuudistuksen aiheuttaman muutostarpeen lisäksi, kuinka julkisen sektorin liikelaitostamis- ja yhtiöittämisteoriat vertautuvat kuntien tilapalveluiden liikelaitos- ja yhtiömuodoissa saatuihin kokemuksiin.
Teoreettisessa viitekehyksessä kartoitetaan julkisten palveluiden liikelaitostamis- ja yhtiöittämisteorioita ja syvennytään valtiovarainministeriön 1993–1994 toteuttaman laajan kansallisen sekä kansainvälisen tutkimuksen tuloksiin liikelaitostamisesta ja yhtiöittämisestä julkisella sektorilla. Tulosten soveltaminen tässä 30 vuotta myöhemmin toteutetussa tutkimuksessa tarjoaa mielenkiintoisen ajallisen perspektiivin julkisten palveluiden liikelaitostamis- ja yhtiöittämiskokemuksiin.
Tutkimuksen yhteydessä suoritettuihin haastatteluihin osallistui liikelaitos- tai yhtiömuodossa toimivien kuntien toimitilajohtajia, sekä Kuntaliiton kehittämispäällikkö. Päätutkimuskysymyksellä pyrittiin muodostamaan näkemys kuntien tilapalveluiden tulevaisuudesta. Alakysymykset keskittyivät liikelaitos- ja yhtiömallin toimivuuteen kuntien tilapalveluissa, siihen kuinka kaksoisjohtaminen näkyy ja toimii näissä malleissa, sekä siihen kuinka hyvinvointialueuudistus vaikuttaa kuntien tilapalveluiden toimintakenttään tulevaisuudessa.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja se toteutettiin induktiivisella otteella. Tutkimus ottaa lähtökohdakseen julkisten palveluiden liikelaitostamis- ja yhtiöittämisteoriat, joita sitten empiirisesti päivitettiin kuntien tilapalveluiden liikelaitostamis- ja yhtiöittämismalleissa. Kirjallisena aineistona käytettiin julkisten palveluiden yhtiöittämiseen keskittynyttä kirjallisuutta. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, missä analyysin aikana tutkijan ajattelua ohjasivat vuoroin teoria ja aineisto.
Sisällönanalyysin avulla analysoitiin saatuja haastatteluaineistoja ja tunnistettiin keskeiset teemat, näkökulmat sekä merkittävät näkemykset. Tämä auttoi vastaamaan tutkimuskysymyksiin ja hankkimaan ymmärrystä siitä, kuinka kuntien toimitilajohto on kokenut liikelaitos- ja yhtiömaailmassa työskentelyn.
Aineiston analyysin pohjalta liikelaitos- ja yhtiömalleissa oli havaittavissa etuja suhteessa virastomuotoiseen malliin. Kaksoisjohtaminen muuttuu siirryttäessä virastosta liikelaitos- tai osakeyhtiöympäristöön, mutta sen vaikutus ei poistu kokonaan. Hyvinvointialueuudistus oli käynnistänyt valtaosassa tutkimukseen osallistuvissa kunnissa hyvinvointialueelle vuokrattujen rakennusten omistajuudesta irtautumisen. Liikelaitos- ja yhtiömallit tarjoavat tulevaisuudessa kuntien tilapalveluiden toteuttamiseen tehokkuuteen ja kustannusvastuuseen ohjaavan toimintaympäristön
Työsuhteessa ja itsenäisenä ammatinharjoittajana tehdyn työn välinen erottelu
Get PDFTyösuhteessa ja itsenäisenä ammatinharjoittajana tehdyn työn välinen erottelu on yksi keskeisimmistä teemoista työlainsäädännön kentällä, sen määritellessä koko työlainsäädännön soveltamisen. Työsopimuslain 1:1 §:ssä määritellään lain soveltamisala, jonka pohjalta työoikeudellisen aseman voidaan katsoa muodostuvan. Työoikeudellisten suhteiden määrittely on aiemmin ollut selkeämpää kuin nykymaailmassa, jossa perinteinen toimistoaikaan ja paikan päällä tehtävä työ on vähentynyt. Sen tilalle on tullut monimuotoinen joukko erilaisia työskentelytapoja, kuten freelance-työ, kevytyrittäjyys sekä erilaisten digitaalisten alustojen kautta tehtävä työ. Työoikeudellisen aseman muodostumisen voidaan siis katsoa olevan koko ajan ajankohtaisempi aihe, tulkintaongelmien jatkuvasti yhteiskunnallisen kehityksen myötä lisääntyessä.
Tutkimuksen tavoitteena onkin selkeyttää työsopimuslain soveltamisalasäännöstä etenkin rajanvetotilanteissa ja vastata samalla kolmeen päätutkimuskysymykseen: Miten työsopimuslain 1:1 §:n mukaan määritellään työoikeudellisen aseman muodostuminen? Millaisia tunnusmerkkejä liittyy itsenäisenä ammatinharjoittajana tehtyyn työhön? Miten kokonaisharkintaa käytetään apuna rajatapauksissa? Näiden kysymysten pohjalta pyritään vastaamaan koko tutkimusta yhteen kokoavaan neljänteen tutkimuskysymykseen: Mihin raja voidaan vetää työsuhteen ja itsenäisen ammatinharjoittajuuden välille?
Oikeusdogmaattinen menetelmä eli lainoppi toimii tutkimuksen päämetodina ja sen avulla pyritään tulkitsemaan ja systematisoimaan voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä sekä oikeuskäytäntöä. Keskeisimpänä lähteenä tutkimuksessa hyödynnetään työsopimuslakia, erityisesti sen soveltamisalasäännöstä. Tutkimuksessa otetaan huomioon myös lakien esitöitä koskien työsopimuslakia ja sen muuttamista. Tarkastelussa on lisäksi korkeimman oikeuden ennakkotapauksia sekä työneuvoston lausuntoja, jotka tarjoavat näkökulmia tunnusmerkkien ja kokonaisharkinnan tulkintaan oikeuskäytännössä. Oikeuskirjallisuutta käytetään täydentävänä lähteenä työlainsäädännön jäsentämisessä ja tulkinnan tukena.
Tutkimuksessa nousi esille, että työsuhteen ja itsenäisen ammatinharjoittajuuden erotteluun liittyy huomattavaa tulkinnanvaraisuutta monestakin näkökulmasta. Vaikka työsuhteen tunnusmerkit, kuten työn tekeminen henkilökohtaisesti, vastikkeellisuus ja työnantajan direktio-oikeus ovat vakiintuneita jo pitkältä ajalta, voi niiden soveltaminen edelleen vaihdella tapauskohtaisesti. Oman lisänsä aiheeseen tuo vuonna 2023 työsopimuslain soveltamisalasäännökseen tehty lisäys kokonaisharkinnasta tulkinnanvaraisissa tilanteissa. Kokonaisharkintaa hyödyntäessä otetaan huomioon työsuhteen tunnusmerkkien lisäksi kaikki osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa olennaisesti vaikuttavat tosiseikat ja tapausta katsellaan kokonaisuutena. Kokonaisharkinnan voidaan nähdä nousevan keskeiseen asemaan erityisesti rajatapauksissa, joissa oikeussuhteen luonne on epäselvä.
Johtopäätöksissä painottui työsuhteen ja itsenäisen ammatinharjoittajuuden välisen erottelun oikeudellinen haastavuus ja monimutkaisuus. Kokonaisharkinnan lisääminen työsopimuslakiin, vaikka sitä olikin jo aiemmin sovellettu oikeuskäytännössä, vahvisti sen merkitystä tulkinnanvälineenä. Tämä muutos tuo joustavuutta tulkintaan, mutta asettaa samalla korkeampia vaatimuksia tapauskohtaiselle harkinnalle ja oikeudelliselle asiantuntemukselle. Tutkimus osoittaa, että työsuhteen ja itsenäisen ammatinharjoittajuuden välistä rajaa ei voida määritellä täysin yksiselitteisesti, mutta tunnusmerkit tarjoavat sille hyvän pohjan, jolle kokonaisharkinta luo tapauskohtaisen harkinnan mahdollisuuden vahvistamaan oikeuden- ja tarkoituksenmukaista lopputulosta
Vanhempien kokemukset sikiöperusteisesta raskaudenkeskeytyspäätöksestä
No full textSuomessa vuonna 2023 kaikista raskaudenkeskeytyksistä 4 % tehtiin mahdollisen tai todetun sikiövaurion perusteella. Vanhemmille tieto sikiöpoikkeavuudesta tulee yllätyksenä ja järkytyksenä, sillä kiintymyssuhdetta lapseen rakennetaan jo raskausaikana. Vanhemmat joutuvat myös tekemään päätöksen nopeasti jatkaako raskautta vai keskeyttääkö sen.
Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata vanhempien kokemuksia sikiöperusteisesta raskaudenkeskeytyspäätöksestä. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on lisätä tietoisuutta vanhempien kokemuksista liittyen sikiöperusteiseen raskaudenkeskeytykseen, jotta vanhempia voidaan tukea raskaudenkeskeytyspäätöksessä. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymyksenä oli: Millaisia kokemuksia vanhemmilla on sikiöperusteisesta raskaudenkeskeytyspäätöksestä?
Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku toteutettiin CINAHL ja Nursing & Allied Health Database tietokannoista. Käytetyt hakusanat olivat vanhemmat, parents, kumppani, partner, father, mother, expectant parents, pregnant, raskaus, decision making, päätöksenteko, raskaudenkeskeytys, abort, termination of pregnancy, termination, geneettinen raskaudenkeskeytys, genetic abortion, sikiöperäinen, sikiövaurio, sikiöpoikkeavuus, fetal damage, fetal-based, fetal origin, fetal anomalies, fetal abnormality, prenatal diagnosis. Kirjallisuuskatsauksen sisäänottokriteerinä oli alkuperäistutkimukset, jotka olivat saatavilla Tampereen yliopiston tietokannoista, vertaisarvioidut tutkimukset, tutkimusten tuli käsitellä sikiöperusteista raskaudenkeskeytystä ja vanhempien kokemuksia sikiöperusteisesta raskaudenkeskeytyspäätöksestä. Kirjallisuuskatsauksen haun kokonaistulos oli 371 tutkimusartikkelia tietokantarajausten jälkeen. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui yhteensä kahdeksan tutkimusartikkelia sisäänotto- ja poissulkukriteereiden perusteella. Lisäksi yksi tutkimusartikkeli valikoitui kirjallisuuskatsaukseen manuaalihaulla.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan vanhemmat kaipasivat enemmän tietoa raskaudenkeskeytyspäätöksen tueksi. Vanhemmat kokivat monia päätöksentekoon liittyviä haasteita, kuten ajan rajallisuutta. Lisäksi vanhemmat joutuivat huomioimaan eettisiä pohdintoja päätöksenteon yhteydessä. Vanhemmat myös kaipasivat psykososiaalista tukea päätöksenteon yhteydessä sekä raskaudenkeskeytyksen jälkeen. Sikiöperusteiseen raskaudenkeskeytyspäätökseen liittyi sosiaalisia ennakkoluuloja, joilla oli merkitystä vanhempien kokemuksille. Vanhemmat myös kokivat tulosten perusteella psyykkistä kuormitusta päätöksenteossa. Vanhemmat valmistautuivat henkisesti raskaudenkeskeytykseen.
Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että vanhemmat kaipaavat oikea-aikaista ja riittävää informaatiota sikiön diagnoosista ja erilaisista hoitovaihtoehdoista. Oikea-aikainen tiedon tarjoaminen on merkittävää, sillä tietoa on vaikea käsitellä voimakkaan tunnetilan vuoksi. Vanhemmat tarvitsevat myös aikaa raskaudenkeskeytyspäätöksen tekemiseen ja surun käsittelyyn. Sikiöperusteiseen raskaudenkeskeytyspäätökseen liittyy psyykkistä kuormitusta, jonka vuoksi henkisen tuen merkitys on suuri
"Tää ikkunoiden ja ovien avaaminen siihen ympäröivään yhteiskuntaan on äärettömän tärkeää" : Lukio-opettajien kokemuksia korkeakouluyhteistyöstä
Get PDFLukiokoulutus uudistui vuonna 2021 voimaan tulleen opetussuunnitelman myötä (LOPS 2019). Opetussuunnitelmassa keskeisiä muutoksia ovat laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudet opetuksen läpileikkaavina tavoitteina sekä oppiainerajat ylittävä oppiminen. Yksi uudistuksen painopisteistä on lukion korkeakoulu- ja työelämäyhteistyön lisääminen. Lukiolaki (714/2018) velvoittaa lukioita järjestämään opetusta yhteistyössä yhden tai useamman korkeakoulun kanssa.
Opettajat ovat opetussuunnitelmamuutoksissa keskeisiä tekijöitä. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten korkeakouluyhteistyön toteuttaminen näkyy lukion aineenopettajien kokemuksissa ja ajatuksissa osana opetussuunnitelmauudistusta ja lukiokurssien kehittämistä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin tutkimuksia opetussuunnitelmauudistuksista, opettajuudesta, muuttuvasta opettajuudesta sekä opettajuuden ja opetussuunnitelmien suhteesta. Lisäksi taustoituksena käytettiin korkeakouluyhteisyöstä tehtyjä aikaisempia tutkimuksia ja hankkeita. Tutkimuksen aineistona toimivat viiden lukion aineenopettajan teemahaastattelut sekä ”Oppiainerajat ylittävä oppiminen lukiossa – innovaatio, oivallus ja muutos” -hankkeessa mukana olleiden lukion aineenopettajien laatimat dokumentaatiot uuden lukion opetussuunnitelman mukaisten lukiokurssien toteuttamisesta ja suunnittelusta. Haastattelut ja dokumentaatiot analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Tämän tutkimuksen tulokset antavat lisää tietoa opettajuuden haasteista ja mahdollisuuksista muutosprosesseissa. Tulokset vahvistavat aiempia näkökulmia siitä, että menestyäkseen jatkuvissa muutoksissa tulevaisuuden opettajuus merkitsee siirtymää kollegiaaliseen toimintaan. Opettajien ammatillista kasvua ja resurssien riittävyyttä on myös tärkeää tukea. Opettajien kokemusten mukaan korkeakouluyhteistyön järjestäminen tukee hyvin uuden opetussuunnitelman mukaisia tavoitteita lukion yhteiskunnalliselle avautumiselle, opiskelijoiden kokemuksille korkeakoulusta, opiskelijoiden siirtymäorientaatiolle korkeakouluun sekä opiskelijoiden yhteiskunnallisen osaamisen tukemiselle. Vaatimuksena yhteistyölle kuitenkin on, että yhteistyön toteuttamisen muodot ovat tarkoituksenmukaisia ja monipuolisia. Johtopäätöksenä voidaan myös todeta korkeakouluyhteistyön kehittämisen ja jatkuvuuden suhteen olevan syytä kiinnittää huomiota toimivien rakenteiden kehittämiseen ja tehokkaisiin hyvien käytänteiden jakamisen keinoihin
Sydänpysähdysten ja sydänperäisten äkkikuolemien ilmaantuvuus sepelvaltimotautipotilailla
Get PDFSydän- ja verisuonisairaudet ovat maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä kuolinsyistä. Sydänperäisistä kuolemista puolet on äkkikuolemia, joiden yleisin aiheuttaja on sepelvaltimotauti. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, mikä on sydänpysähdysten ja sydänperäisten äkkikuolemien ilmaantuvuus TAYS Sydänsairaalassa vuosien 2007–2018 aikana sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa olleiden sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden keskuudessa. Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää sepelvaltimotautipotilaiden riskitekijät sydänpysähdyksen ja sydänperäisen äkkikuoleman suhteen sekä seuranta-ajan kuolleisuus.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä kohorttitutkimuksena, jossa hyödynnettiin TAYS Sydänsairaalan MADDEC-hanketta varten Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sähköisestä Uranus-potilastietojärjestelmästä kerättyä laajaa rekisteritietoa. Tutkimusta varten kerätty aineisto koostui vuosien 2007–2018 aikana sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa olleista potilaista (n = 12 793), joilla todettiin toimenpiteen yhteydessä sepelvaltimotauti, tai jotka olivat olleet toimenpiteessä akuutin sepelvaltimotautikohtauksen selvittämiseksi. Tutkimusaineistoa kerättiin potilaiden ensimmäisen hoitojakson lisäksi kahdesta mahdollisesta seurantatapahtumasta. Tutkimuksessa kerättiin tietoa vakavista sydän- ja verisuonisairauksien haittatapahtumista, joita olivat sydänperäiset äkkikuolemat, sydänpysähdykset, elvytykseen johtaneet rytmihäiriöt, sydäninfarktit, sydämen vajaatoiminnan pahenemisjaksot ja aivohalvaukset. Tutkimusaineistosta analysoitiin potilaiden taustatiedot, mahdolliset sairaudet ja niiden aiheuttamat päätetapahtumat. Aineistosta selvitettiin myös sydänpysähdysten ja sydänperäisten äkkikuolemien ilmaantuvuus, seuranta-ajan kokonaiskuolleisuus sekä riskitekijät sydänpysähdykselle ja sydänperäiselle äkkikuolemalle.
Sydänpysähdysten ilmaantuvuus sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla seurantajakson aikana oli 7,0% ja sydänperäisten äkkikuolemien ilmaantuvuus 3,4%. Tutkimuksen kokonaiskuolleisuus seurannan aikana oli 33,5%. Mediaaniseuranta-aika sydänpysähdysten, sydänperäisten äkkikuolemien ja kokonaiskuolleisuuden suhteen oli 8,6 vuotta. Sydänpysähdykselle ja sydänperäiselle äkkikuolemalle altistavista riskitekijöistä tutkimuksen potilasjoukon keskuudessa merkittävimpiä olivat sydämen vajaatoiminta, diabetes, perifeerinen valtimosairaus, munuaisten vajaatoiminta ja sydämen läppäsairaus sekä aiemmin sairastettu aivohalvaus tai aiemmin tehty sepelvaltimoiden revaskularisaatiotoimenpide