Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
A longitudinal dataset of retrenched automotive workers in Australia
No full textThe closure of Australia’s automotive manufacturing industry in 2017 marked a significant economic shift, leading to widespread job losses across Original Equipment Manufacturers and supply chain firms. This paper presents a consolidated dataset from all five waves of a longitudinal study tracking the long-term outcomes of retrenched automotive workers from 2020 to 2024. The study collected data on employment status, job history, household circumstances, financial well-being, and labour market experiences, reflecting the diverse pathways taken by participants post-retrenchment. A total of 4,261 responses were collected over five waves, providing critical insights into the impacts of industry closures on affected workers and their communities. Data collection employed a combination of Computer-Assisted Telephone Interviews and online surveys, targeting retrenched autoworkers primarily from South Australia and Victoria. This dataset contributes a robust resource for researchers and policymakers seeking to understand the socio-economic effects of large-scale industry transitions and to inform future strategies for supporting displaced workers.Peer reviewe
Outsourcing, Marketisation and Migrant Labour : How EU policy addresses the crisis of social reproduction
Get PDFNykyajan kapitalistiset taloudet joutuvat yhä useammin tilanteeseen, jossa hoidon tarpeet jäävät yhä useammin täyttämättä eivätkä hoitajat pysty tarjoamaan hoitoa ihmisarvoisissa olosuhteissa. Hoidon tarjoaminen on kuitenkin vain yksi osa sitä, mitä feministiset poliittiset taloustieteilijät kutsuvat sosiaaliseksi uusintamiseksi – prosessiksi, jonka kautta paitsi elämä myös sosiaaliset ja taloudelliset järjestelmät uusivat itsensä. Uusintava työ, joka määritellään ihmisten biologiseksi lisääntymiseksi, hoidon tarjoamiseksi ja työvoiman uusiutumiseksi elannon, koulutuksen ja harjoittelun kautta, onkin elintärkeää elämän, talouksien ja yhteiskuntien ylläpitämiselle. Tästä tärkeästä panoksesta huolimatta tämä pääasiassa naisten tekemä työ jää usein näkymättömäksi ja aliarvostetuksi talouspolitiikassa ja yhteiskunnassa laajemminkin, ja sitä pidetään ”matalan osaamistason työnä” tai ei-tuottavana, mikä syventää sosiaalisen uusintamisen kriisiä. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan, tunnustaako Euroopan Unioni (EU) politiikassaan tämän sosiaalisen uusintamisen kriisin ja miten se reagoi siihen.
Historiallisesti uusintavaa työtä ei ole tunnustettu tai suoraan käsitelty EU:n politiikassa, jossa on ennemmin pidetty tämän alan velvoitteiden täyttämistä yksityisenä vastuuna. Viimeaikaiset kehityskulut, etenkin Covid-19-pandemia ja Euroopan yhteiskuntien väestön ikääntymisen (taloudelliset) seuraukset, ovat kuitenkin nostaneet uusintavan työn ja hoivapalvelujen tarjonnan EU:n poliittisen asialistan kärkeen. Tässä väitöskirjassa käytetään feministisen poliittisen talouden ja hoivatyön tutkimuksen näkemyksiä sen selvittämiseksi, tunnustaako ja reagoiko EU:n politiikka käynnissä olevan sosiaalisen uusintamisen kriisin. Erityisesti tässä väitöskirjassa tutkitaan, miten EU:n politiikka rakentaa uusintavaa työtä, miten se arvottaa sitä verrattuna tuottavaan työhön ja tunnustaako ja reagoiko se sosiaalisen uusintamisen systeemisen kriisin. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten EU:n politiikka on puolestaan vaikuttanut jäsenvaltioiden reaktioihin, ottaen huomioon sen roolin agendojen asettajana.
Väitöskirjassa yhdistetään feministisen poliittisen talouden teoreettinen viitekehys konstruktiiviseen lähestymistapaan, jotta voidaan tutkia, miten uusintava työ ja hoitopalvelut rakentuvat diskursiivisesti ja millaisia vaikutuksia tällä on sosiaalisen uusintamisen keinojen saatavuuteen kolmella EU:n politiikan alalla: Talous-, sosiaali- ja tasa-arvopolitiikassa. Tutkimusaineisto koostuu dokumenttilähteistä sekä haastatteludatasta. Kolme analysoitua politiikan alaa ovat tärkeässä asemassa määriteltäessä EU:n yleistä uusintavaa työtä koskevaa politiikkaa, joka tässä ymmärretään politiikkana, joka vaikuttaa 1) yksilöiden tekemään palkattomaan uusintavaan työhön ja 2) hoitotarpeiden täyttämisen (palkattujen) julkisten tai markkinapohjaisten lastenhoito-, terveydenhuolto-, pitkäaikaishoito- ja kotityöpalvelujen avulla. Kolmen alueen yhtymäkohdan arviointi heijastaa tämän väitöskirjan feminististä poliittisen talouden teoreettista lähestymistapaa, joka tarkastelee hoitopalvelujen tarjontaa laajemmin analysoidakseen, miten EU vaikuttaa sosiaalisen uusintamisen keinojen saatavuuteen, miten uusintava työ sijoittuu suhteessa tuotantotalouteen ja miten tämä vaikuttaa yhteiskuntien kykyyn varmistaa uusiutumisensa.
Väitöskirjassa todetaan, että vaikka EU:n politiikassa tunnustetaan toisinaan paikalliset ja ajankohtaiset hoitokriisit, siinä ei tunnusteta sosiaalisen uusintamisen kriisin koko laajuutta jäsenmaissa eikä sen omien politiikkojen osuutta kriisin syntymisessä. Vaikka uusintavan työn merkitys on viime aikoina jossain määrin tunnustettu keskustelun tasolla, EU:n politiikka asettaa tuotannon etusijalle silloin, kun tuotannon ja uusintamisen tavoitteet ovat ristiriidassa. Tämän seurauksena EU:n politiikassa ehdotetaan, että palkaton uusintava työ ei enää olisi etusijalla, vaan uusintava työ sovitettaisiin tuottavan työn työaikoihin ja ulkoistettaisiin perheestä (palkatuille) valtiollisille tai markkinapohjaisille palveluntarjoajille. Tällaiset ratkaisut olisivat vain sellaisten henkilöiden saavutettavissa, joilla on tietyt työehdot ja taloudelliset edellytykset. Käytännössä esitetään kahden palkansaajan / kahden hoitajan mallia keskiluokalle. Samaan aikaan kun pyritään vähentämään valtion menoja hoivapalvelujen tuottamisessa, suositaan ratkaisuja, jotka edistävät hoidon markkinoistumista, kuten yksityisten palveluntarjoajien sopimista julkisten palvelujen tuottajiksi, käyttäjien rahoittamista palvelujen ostamiseen markkinoilta tai käteisavustusten tai verovähennysten tarjoaminen yksityisten hoitajien palkkaamiseen. Tämä johtaa halvan ja joustavan työvoiman kysynnän kasvuun. Yhdessä siirtotyövoiman houkuttelemista edistävien politiikkatoimien kanssa se lisää riippuvuutta siirtotyövoimasta, joka tulee EU:n köyhemmistä jäsenvaltioista sekä EU:n rajojen ulkopuolelta. Tämä syventää taloudellisia eroja EU:n sisällä ja EU:n ja sen naapurimaiden välillä, tarjoten samalla vain lyhytaikaisen ratkaisun sosiaalisen uusintamisen systeemiseen kriisiin.Contemporary capitalist economies are increasingly facing a situation in which care needs are increasingly unmet, and carers unable to provide care in dignified conditions. However, the provision of care is just one component of what feminist political economists refer to as social reproduction – the process through which not only life, but social and economic systems reproduce themselves. Indeed, reproductive labour – defined as the biological reproduction of humans, the provision of care and the reproduction of the labour force through subsistence, education and training – is essential to the maintenance of life, economies and societies. Despite this vital contribution, this type of labour – predominantly performed by women – often remains invisible and undervalued in economic policy and within society more broadly, considered ‘low-skilled’ or non-productive, deepening the crisis of social reproduction. This dissertation looks at whether and how European Union (EU) policy recognises and responds to this crisis of social reproduction.
Historically, reproductive labour has not been acknowledged or directly addressed in EU policy, which has preferred to frame the meeting of obligations in this area as a private responsibility. However, recent developments, most notably the Covid-19 pandemic and the (economic) consequences of the demographic ageing of European societies, have moved reproductive labour and care service provision up the EU’s policy agenda. This dissertation uses insights from feminist political economy and care scholarship to explore whether EU policies recognise and respond to the ongoing crisis of social reproduction. Specifically, this dissertation explores how EU policies construct reproductive labour, how they value it compared to productive labour, and whether they recognise and address the systemic crisis of social reproduction. Given the EU’s agenda-setting role, the research explores how its policies may have in turn shaped member states’ responses.
The dissertation combines a feminist political economy theoretical framework with a constructivist approach to ask how reproductive labour and care services are discursively constructed and with what effects on the availability of the means of social reproduction in three EU policy areas: economic, social and gender equality policy. The research material consists of documentary sources and interview data. The three policy areas analysed play an important role in determining the EU’s overall policy on reproductive labour, understood here as policies which impact (1) the unpaid reproductive labour provided by individuals and (2) the provisioning of caring needs through (paid) public or market-based services of childcare, healthcare, long-term care and domestic work. Assessing the confluence of the three areas is reflective of the feminist political economy theoretical approach taken by this dissertation, which looks beyond care service provision to analyse the way in which the EU influences the availability of the means of social reproduction, the way in which reproductive labour is positioned vis-à-vis the productive economy, and how this impacts the capacity of societies to ensure their reproduction.
The dissertation finds that while EU policy at times recognises localised and topical crises of care, it fails to recognise the full extent of the crisis of social reproduction in the bloc, or the contribution of its own policies to creating it. While recently there has been some recognition of the importance of reproductive labour at the discursive level, when interests of production and reproduction clash, EU policy privileges the former. As a result, EU policy proposes deprioritising unpaid reproductive labour, making reproductive labour fit around productive labour hours and outsourcing it from the family to (paid) state or market-based providers. Such solutions are only available to those with certain employment conditions and financial means, effectively putting forth a dual earner / dual carer model for the middle classes. Furthermore, the simultaneous focus on reducing state expenditure on care service provision means that solutions which promote the marketisation of care – contracting private providers to deliver public services, financing users to purchase services in the market, or providing cash allowances or tax rebates for the employment of private-sector carers – are privileged. This leads to a rise in demand for a cheap and flexible labour force; together with policies explicitly calling for measures to attract migrant workers to the sector, it drives up the reliance on a migrant labour force from poorer EU member states and from beyond the EU’s borders. This deepens economic divisions within the EU and between it and its neighbours while only providing a short-term solution to the systemic crisis of social reproduction
Towards an Improved Ceramic Vat Photopolymerization Process Chain for Novel Complex Porous Structures : From resin formulation to post-processing
No full textCeramic vat photopolymerization (VPP) has become a crucial additive manufacturing technique, enabling the production of intricate, high-resolution ceramic structures. However, despite notable advancements, a comprehensive understanding of the entire ceramic VPP process chain from resin formulation to post-processing remains incomplete. This thesis adopts an integrated approach addressing several critical stages of the ceramic VPP process chain, aiming to enhance the fabrication of novel complex porous structures. It examines the interdependencies between resin formulation, curing depth and width measurements, 3D printing parameters, and cleaning protocols, highlighting their collective impact on the dimensional accuracy of printed parts.
As the binder largely governs photocuring behavior, a systematic study was conducted on difunctional and multifunctional monomers with varied chemical structures to understand the effects of linker chain length, ethoxylation, functional groups, and functionality. Curing depth measurements showed that rigid monomers with longer chains yielded higher critical energy (Ec), while flexible monomers exhibited lower Ec. Methacrylate-based formulations had significantly higher Ec than their acrylate-based counterparts. Although higher monomer functionality often correlated with increased Ec, this trend was not entirely consistent.
The influence of multiple ceramic powders on photocuring behavior was also examined. A novel resin comprising γ-alumina (γ-Al2O3) and ceria (CeO2) was developed and successfully printed into honeycomb structures. The addition of ceria, characterized by a high refractive index and fine particle size, significantly reduced the depth sensitivity (Dp) of the γ-alumina resin—from 408.06 to 75.19 μm—enhancing printing accuracy.
Photosensitive additives, such as photoinitiators (PIs) and dyes, were studied to assess their roles in photocuring kinetics and resolution. Increasing PI concentration improved width sensitivity (Sw) but reduced curing depth, indicating a trade-off between surface accuracy and vertical resolution. Conversely, increasing dye concentration reduced both (Sw and Dp), improving overall resolution.
The effects of printing parameters, particularly peel-off speed and curing depth (or exposure time), on dimensional accuracy were also evaluated. Slower peel-off speeds enhanced accuracy for delicate structures, while reduced curing depth led to improved printing precision.
Post-processing protocols were optimized for effective removal of uncured resin from intricate geometries while preserving structural fidelity. Various cleaning solutions, including a commercial solution (LithaSol 80) and a non-commercial solution (dibasic ester, DBE), were assessed alongside different cleaning methods, such as ultrasonic cleaning and soaking. LithaSol 80 produced smoother surfaces, whereas DBE led to contracted pores and a peeling effect, suggesting more aggressive interaction with cured resin. Mass loss analyses confirmed the superior cleaning efficiency of DBE, though LithaSol 80, particularly when used with soaking, was better suited for preserving structural integrity.
Through comprehensive experimental validation, this work establishes critical correlations between resin chemistry, process parameters, and final part quality. The findings contribute valuable insights into the design of advanced resin systems for ceramic VPP and support the development of more precise and reliable additive manufacturing workflows
On-demand Flexibility Utilization in a Transmission System : Analysis of technical, economic and economic regulatory aspects to establish the methodology deployment
Get PDFPuhdas energiasiirtymä haastaa sähkön siirtoverkonhaltijoita vastaamaan uusien verkkoliityntöjen kysyntään, tarjoamaan riittävää siirtokapasiteettia, ja lisäksi hallinnoimaan sekä operoimaan sähköjärjestelmää, jossa sähkön tuotanto on merkittävästi sääriippuvaista ja sähkön kulutus olennaisesti hintariippuvaista. Fyysisiin investointeihin perustuva sähköverkon kehitys kestää tyypillisesti 3–10 vuotta, eikä se pysty vastaamaan tehokkaasti ajankohtaiseen haasteeseen.
Tässä väitöskirjassa esitetään tarpeeseen tilattavan jouston hyödyntämistä sähkönsiirtoverkossa ratkaisuksi uusien verkkoliityntöjen mahdollistamiseen, käytön suunnitteluun ja siirtorajoitusten hallintaan. Esitettävä tarpeeseen tilattavan jouston hyödyntämismenetelmä koostuu kolmesta osasta: dynaamisesta lyhytaikaisesta komponenttien kuormitettavuudesta, menetelmästä tarpeeseen tilattavan jouston toimituksen varmistamiseksi, ja siirtorajoitusten hallintamenetelmästä käyttövarmuuden turvaamiseksi vaaditussa aikaikkunassa. Tutkimuksessa analysoidaan tekniset, taloudelliset ja taloudellisen sääntelyn näkökulmat.
Väitöskirjassa todetaan, että tarpeeseen tilattavan jouston hyödyntäminen on teknis-taloudellisesti tehokas menetelmä sähkönsiirtojärjestelmän käyttöasteen nostamiseksi. Menetelmää voidaan pitää yleisesti soveltuvana sähköjärjestelmissä, joiden komponenteilla on lämpöhitautta. Vastakohtaisesti taloudellisen sääntelyn analyysissä todetaan, että siirtoverkonhaltijan pyrkimykset jouston hyödyntämiseen investointien lykkäämiseksi aiheuttavat todennäköisesti negatiivisen tai parhaillaan neutraalin vaikutuksen yhtiön tulokseen. Sen vuoksi nykyistä Suomen taloudellista sääntelymallia esitetään muutettavaksi, jotta kaikki sidosryhmät saisivat kohtuullisen osuuden tuotetusta lisähyödystä. Muutetun sääntelymallin myötä siirtoverkonhaltija kykenisi tarjoamaan palveluita kustannustehokkaammin ja monipuolisemmin.
Jouston hyödyntämisen päätarkoitus tulisi olla kokonaishyvinvoinnin kasvu. Siksi jouston hyödyntämiseen tulisi kannustaa aina, kun se on tehokkain tapa kasvattaa verkkopalvelutuotantoa. Tarpeeseen tilattavan jouston hyödyntäminen on teknis-taloudellisesti tehokas menetelmä, jonka valtava potentiaali odottaa täyttä hyödyntämistä. Menetelmä kasvattaa nykyisen sähköjärjestelmän käyttöastetta, nopeuttaa puhdasta energiasiirtymää, ja pienentää sähkösiirtojärjestelmän ympäristövaikutuksia kustannustehokkaasti.Clean energy transition challenges transmission system operators (TSOs) to meet the demand for new grid connections, to provide adequate transmission capacity, and subsequently to manage and operate a power system with a high share of weather dependent stochastic power generation and essentially price sensitive power consumption. Conventional grid development through physical investments takes typically 3–10 years and it cannot efficiently meet the timely challenge.
This thesis presents and analyzes utilization of on-demand flexibility in a transmission system as a solution for relieving the challenge in grid integration, operational planning and congestion management. The novel on-demand flexibility utilization methodology consists of three elements: dynamic short-term thermal rating of power system components, method for securing on-demand flexibility delivery, and congestion management method to ensure system security in a required timeframe. Technical, economic and economic regulatory aspects are analyzed.
The thesis asserts that the on-demand flexibility utilization is a techno-economically efficient method to increase the utilization factor of the existing power transmission system. The method can be considered generally applicable to power systems which components (e.g. power transformers or overhead lines) have thermal inertia. On a contrary, the economic regulation analysis concludes that TSO’s efforts for flexibility utilization to defer investments would likely have a negative or at best a neutral impact on its profit. Therefore, the current Finnish economic regulation model is proposed to be amended to establish a fair share of welfare to the stakeholders. The amended regulation would enable the TSO to provide grid services with a more cost-efficient and diverse portfolio mix.
The prime driver for the flexibility utilization should be an increase in total welfare. Therefore, flexibility utilization should be incentivized whenever it is the most efficient method to increase grid service output. The on-demand flexibility utilization is a techno-economically efficient method that holds tremendous clean potential waiting to be fully leveraged. Thus, the method utilization would increase the utilization factor of the existing power system, speed up the transition to a more sustainable future, and reduce cost-efficiently the environmental impact of the whole transmission system infrastructure
International Nursing Students’ Experiences of Clinical Training in Finland
Get PDFClinical training is an essential part of nursing education, where nursing students learn clinical skills and combine them with theoretical knowledge. Many universities of applied sciences in Finland offer English-taught bachelor's degree programmes in nursing, and the majority of students enrolled in them are international students. According to previous research, many issues have impacts on international nursing students in clinical training: language skills affect their clinical learning; they have more negative experiences in clinical training; their clinical learning is less effective; and they need more help from tutor teachers. The objective of this study was to explore international nursing students’ experiences of clinical training in Finland. The purpose of this study was to identify possible improvements in nursing education for international nursing students in Finland.
The study was conducted with a qualitative research approach. All eight participants were international students studying English-taught bachelor's degree programmes in nursing at two Finnish universities of applied sciences. The participants were interviewed in March 2020 in focus groups, as well as individually both face-to-face and via email. All interviews were recorded, and the interview data were analysed with inductive content analysis. The results of international nursing students' experiences of clinical training in Finland were categorised into four main categories: challenges, achievements, improvements and understanding.
This study showed that international nursing students experienced language challenges, difficulties with mentors, mentoring approaches, and clinical training wards during their clinical training in Finland. They also felt negative feelings, uncertainty and confusion during their clinical training. There were mismatches between nursing education and clinical training in both language and nursing procedures. However, during clinical training, international nursing students also had good general experiences, increased professional competence and career development, abundant learning experiences. They had good mentoring, friendly interpersonal relationships with mentors and staff, as well as rich experience and achievements in language. They have learnt to solve the difficulties encountered in their clinical training and have made progress there. They felt positive feelings when they succeeded in their clinical training. International nursing students had ideas for improvements in nursing education programmes, mentoring, the clinical learning environment and for themselves. The students recognised the need for Finland to be more inclusive towards them. International nursing students understood the importance of language learning and self-determination, differences in mentoring, inappropriate behaviour of mentors, lack of feedback with mentors, and difficulties in arranging suitable Finnish language courses.
This study contributes to an in-depth understanding of international nursing students' experiences of clinical training in Finland. It will be valuable for future improvements of nursing education programmes, clinical training arrangements as well as attitudes towards international students in Finland. This study also shows the impact of previous work experience on clinical learning, in addition to the fact that technology can be both a challenge and a benefit to international nursing students' clinical training. Future research could study the experiences of international nursing students in Finland, who are studying in Swedish-language universities of applied sciences. Research could also study the clinical training experiences of international nursing students with different Finnish language levels and the employment of international nursing students after graduation.Kliininen harjoittelu on olennainen osa sairaanhoitokoulutusta, jossa sairaanhoitajaopiskelijat oppivat kliinisiä taitoja ja yhdistävät ne teoreettiseen tietoon. Useat Suomen ammattikorkeakoulut tarjoavat englanninkielisiä hoitotyön koulutusohjelmia ja niiden opiskelijoista suurin osa on kansainvälisiä opiskelijoita. Aikaisemman tutkimuksen mukaan monet asiat vaikuttavat kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kliiniseen koulutukseen. Kielitaito vaikuttaa heidän kliiniseen oppimiseensa. Kansainvälisillä opiskelijoilla on enemmän negatiivisia kokemuksia kliinisestä harjoittelusta verrattuna suomalaisiin opiskelijoihin. Kansainvälisten opiskelijoiden kliininen oppiminen on heikompaa, ja he tarvitsevat enemmän apua opettajilta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kansanvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia kliinisestä harjoittelusta Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa mahdollisista parannuskohteista kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden koulutukseen Suomessa.
Tutkimus tehtiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Kaikki kahdeksan osallistujaa olivat kansainvälisiä opiskelijoita, jotka opiskelivat englanninkielisessä sairaanhoitajakoulutusohjelmassa kahdessa suomalaisessa ammattikorkeakoulussa. Osallistujia haastateltiin maaliskuussa 2020 fokusryhmissä sekä henkilökohtaisesti kasvotusten että sähköpostitse. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja haastattelujen aineisto analysoitiin induktiivisella sisältöanalyysillä.
Tämä tutkimus osoitti, että Suomessa kansainväliset sairaanhoitajaopiskelijat kokivat kielellisiä haasteita, vaikeuksia mentoreiden, mentorointitapojen ja kliinisten harjoittelupaikkojen kanssa kliinisen harjoittelunsa aikana. He kokivat myös negatiivisia tunteita, epävarmuutta ja hämmennystä kliinisessä harjoittelussa. Sairaanhoitajakoulutuksen ja kliinisen harjoittelun välillä oli epäsuhtaa sekä kielen että hoitotyön menettelytapojen osalta. Kliinisen harjoittelun aikana kansainvälisillä sairaanhoitajaopiskelijoilla oli kuitenkin myös hyviä yleiskokemuksia, lisääntynyttä ammatillista osaamista ja urakehitystä sekä paljon oppimiskokemuksia. Heillä oli myös hyvää mentorointia, ystävällisiä ihmissuhteita mentoreiden ja henkilökunnan kanssa sekä runsaasti kokemuksia ja saavutuksia kielitaidossa. He oppivat ratkaisemaan kliinisessä harjoittelussaan kohtaamiaan vaikeuksia ja edistyivät siinä. He kokivat myönteisiä tunteita, kun he onnistuivat kliinisessä harjoittelussaan. Kansainvälisillä sairaanhoitajaopiskelijoilla oli parannusehdotuksia sairaanhoitajien koulutusohjelmiin, mentorointiin, kliiniseen oppimisympäristöön ja heidän omaan toimintansa. Opiskelijat totesivat, että Suomen olisi oltava heitä kohtaan avoimempi ja osallistavampi. Kansainväliset sairaanhoitajaopiskelijat ymmärsivät kielen oppimisen ja itsemääräämisen tärkeyden, mentoroinnin erot, mentoreiden epäasiallisen käytöksen, mentoreiden palautteen puutteen ja vaikeudet sopivan tasoisen suomen kielen kurssin järjestämisessä.
Tämä tutkimus vahvistaa syvällistä ymmärrystä kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksista kliinisestä harjoittelusta Suomessa. Tutkimustulokset voivat edistää sairaanhoitajakoulutusohjelmien sekä kliinisen harjoittelun järjestelyjen kehittämistä. Samalla voidaan myös parantaa Suomessa valitsevia asenteita kansainvälisiä opiskelijoita kohtaan. Tutkimus osoittaa myös aiemman työkokemuksen vaikutuksen kliiniseen oppimiseen sekä sen, että teknologia voi olla sekä haaste että etu kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisessä harjoittelussa. Tulevissa tutkimuksissa voitaisiin perehtyä Suomen ruotsinkielisissä ammattikorkeakouluissa opiskelevien kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden vastaaviin kokemuksiin; eri suomen kielen tasoilla olevien kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemusiin kliinisestä harjoittelusta sekä heidän työllistymisestään valmistumisen jälkeen
EU-Mercosur-sopimus : Normatiivinen valta ja ehdollistaminen EU:n kauppapolitiikassa
Get PDFTässä Pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Euroopan unionin normatiivista valtaa ja ehdollistamista kauppapolitiikassa. Tutkimukseni keskittyy EU-Mercosur-assosiaatiosopimukseen. Tutkimus taustoittaa EU-Mercosur-sopimuksen historiaa ja syitä sopimuksen solmimiseen. Neuvottelut sopimuksesta EU:n ja Mercosurin välillä saatiin päätökseen kesällä 2019 yli 20 vuoden neuvotteluiden jälkeen. Samana vuonna Amazonin tulipaloista nousi kansainvälinen kohu, minkä seurauksena osa EU-jäsenmaista ryhtyi vastustamaan sopimuksen voimaansaattamista. EU-Mercosur-sopimuksen kritisoitiin entisestään kiihdyttävän metsäkatoa Amazonilla. Tämän jälkeen sopimus ei ole edennyt ja on epäselvää, milloin sopimus palaa taas EU:n agendalle. Sopimuksen edistämisen nähtiin olevan ristiriidassa EU:n ympäristön- ja ilmastonsuojelua koskevien tavoitteiden kanssa.
Tutkimuskysymykset tutkielmassa ovat: 1) Onko EU-Mercosur-sopimus työkalu edistää EU:n arvoja vai taloudellista hyötyä? 2) Mitkä ovat EU-jäsenvaltioiden viralliset kannat EU-Mercosur sopimukseen? Nämä kaksi tutkimuskysymystä auttavat löytämään vastauksen laajempaan kysymykseen siitä, onko EU normatiivinen valta ja onnistuuko ehdollistaminen kauppapolitiikassa. Perehtyminen EU-jäsenvaltioiden kantoihin valottaa EU-Mercosur-sopimuksen tavoitteita antaen vastauksen näkevätkö jäsenmaat sopimuksen keinona tavoitella taloudellista hyötyä vai mahdollisuutena vaikuttaa Amazonin metsäkatoon ehdollistamisen kautta.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii teoria EU:sta normatiivisena valtana ja teoria ehdollistamisesta kauppapolitiikassa. Menetelmänä tutkielmassa käytetään teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Aineistoa käsitellään teemoittelemalla. Aineistona tutkielmassa puolestaan hyödynnetään EU-jäsenmaiden ulkoministeriöiden julkaisemia virallisia tiedotteita ja ministereiden mediahaastatteluita. EU-jäsenvaltioiden tarkempi tutkiminen tuottaa uuden merkittävän tutkimustulosten. Jäsenvaltioiden rooli on kappapolitiikassa paljon suurempi kuin ennalta voisi olettaa. Kauppapolitiikka on lähes yksinomaan unionin yhteisessä toimintavallassa. Kauppapolitiikan johdonmukainen toteuttaminen vaatii kuitenkin jäsenvaltioilta yhtenäisyyttä. Kieltäytymällä ratifioimasta komission neuvottelemaa kauppasopimusta, jäsenmaa voi estää sopimuksen voimaantulon. EU-Mercosur-sopimus on sekä keino edistää taloudellista hyötyä että unionin arvoja. EU:n kyky toimia normatiivisena valtana ja käyttää ehdollistamista kauppapolitiikassa riippuu kuitenkin sen jäsenvaltioiden yhtenäisyydestä ja samoista tavoitteista
Counterforensic Ludology : An approach to critical work with board games
Get PDFThis work introduces counterforensic ludology as a critical practice in game research and design that examines and questions the representation of state violence in board games. These games model political and historical realities through rules and procedures that emulate social systems, incorporating discourses that shape social imaginaries about the present and the past. Critical studies have deconstructed these models to show how they legitimize power distribution, the oppression of vulnerable populations, and the use of violence. However, unlike the critical interventions conducted with digital game systems—which allow for the subversion of hegemonic narratives and the articulation of narratives centered on subaltern actors—critical work with board games from this perspective remains scarce.
Counterforensic ludology is presented as a theoretical, practical, and political device that allows for examining, exposing, and disputing simulated state violence in board games, even when it occurs below the threshold of detectability for players and researchers. This practice recognizes the forensic aesthetics and materiality of game components, leveraging their sensory and expressive qualities to enhance critical analysis. By focusing on rules, mechanics, systems, and entities, it recovers and analyzes evidence of simulated state violence using residual information that the game produces but keeps inactive. This enables the reconstruction of the trajectories and experiences of subaltern entities in the game, generating counter hegemonic texts that question dominant discourses.
To demonstrate the procedures and results of counterforensic ludology, an intervention carried out with the board game Juden Raus! (1938) is presented. This game, produced in Nazi Germany, contains racist representations of Jewish people and models the regime's policy of Aryanization. The counterforensic exercise involved an iterative process of research, reconstruction, and creation. By digitizing the game using the Construct 3 engine, it was revealed that during the original sessions, players lacked significant agency and that the system generated information about the trajectories of the victims of antisemitic violence; however, this information remained on a residual plane, hidden from players.
Utilizing the residual elements of the game, a revised version was constructed that employs the algorithms of the original material to offer game modes that question its hegemonic narratives and enable spaces for critical exploration. This version allows players to actively participate in contesting the original discourse, facilitating the emergence of small stories of subaltern subjects and populations.
The project demonstrates how the counterforensic perspective allows for examining, exposing, and disputing the representation of political violence in board game systems. However, limitations in this approach are recognized, such as the risk of overlooking the act of playing and the circumstances of the players, or of revictimizing the violated populations and appropriating their stories. Future lines of work propose integrating the perspective of players to better understand their processes of meaning-making and exploring critical pedagogies in game design that enable designers to question and transform sociocultural and political structures.
This approach not only recovers the voices of hidden victims in ludic systems but also invites players and researchers to question and resist narratives that legitimize state violence. By transforming a hate artifact into a critical artifact, it contributes to the reflection on experimental methodologies for the critical study of board games and opens new possibilities for critical design and pedagogy in this field
Computational Color Constancy : Using spectral domain to aid color constancy for RGB images
No full textValkotasapainoa on tutkittu jo pitkän aikaa, mutta tutkimusalueella on silti vielä parannettavaa. Tämä koskee etenkin haastavia kuvaustilanteita, joissa jokin kromaattinen väri hallitsee maisemaa. Parhaat algoritmit pystyvät käsittelemään suurimman osan tilanteista, mutta teollisuudella on silti tavoite saada loputkin tilanteet korjattua, jotta ongelmasta saataisiin loppukäyttäjille mahdollisimman näkymätön. Tämä tavoite vaatii uudenlaista tapaa ajatella valkotasapainoa ja sen haasteita.
Tämä väitöskirja kattaa kirjoittajan tutkimuksen laskennallisen valkotasapainon aihealueesta. Sisältö alkaa esittelemällä väriprosessoinnin ja valkotasapainon perusteet yleisellä tasolla, jotta kuvaillut työkalut voidaan ymmärtää. Keskeisin osa väitöskirjaa sisältää uusien menetelmien esittelyn, joita voidaan käyttää valkotasapainoalgoritmien parantamiseen. Ensimmäiseksi kuvataan datan simulointiin kehitetty reverse pipeline -algoritmi, joka mahdollistaa potentiaalisesti kymmenien prosenttien parannuksen valkotasapainoalgoritmien tarkkuuteen. Toinen menetelmä esittää nykyisten kuvatietoaineistojen vääristymän ja antaa siihen korjausmenetelmän. Sama menetelmä mahdollistaa myös kaikkien aineistojen yhdistämisen sekä niiden kohdistamisen tietylle kameramallille. Suorat hyödyt valkotasapainon tarkkuudessa ovat 5% luokkaa, mutta toinen oleellinen hyöty on käsitys hyväksyttävästä jakaumasta erilaisia valonlähteitä ja millaisia valolähteitä käytettävissä tietolähteissä tulisi ylipäätään käyttää. Lisäksi väitöskirjassa esitellään uusi tapa valkotasapainon arviointiin käyttämällä yhden pikselin kokoista spektrisensoria. Sillä on mahdollista saada huomattava hyöty valkotasapainon määrittelyyn, kuten myöhemmin esitetään. Työ kattaa myös optimaalisen tuotteistettavissa olevan sensorimallin etsimisen. Sillä on mahdollista saavuttaa 39%–74% hyöty haastavassa 95. persentiilin tapauksessa.
Kaikki kehitetyt työkalut hyödyntävät spektraalista tietoa. Tyypillisin tapa on muuntaa RGB-kuvat spektrikuviksi, jotta jatkoprosessointi helpottuu. Useimpia esiteltyjä työkaluja voidaan käyttää myös yhdessä, jolloin hyödyt kertaantuvat.While being researched for a long time, the color constancy still has room for improvement. This is especially true for challenging cases, such as scenarios where a single chromatic color dominates the scene. The latest algorithms are capable of handling most of the cases just fine. However, there is still a strong drive in the imaging industry to improve the remaining cases to make the problem invisible to the end user. That requires a new way of thinking about the color constancy challenge.
This doctoral thesis covers research done by the author on computational color constancy. It will introduce the fundamental theoretical background information regarding color constancy and color image processing in general so that the presented tools for improving the current algorithms can be understood. The central part of the thesis shows a range of methods that can be utilized. They start with a data generation method that utilizes a developed reverse pipeline, potentially giving tens of percents improvements. Furthermore, it can be potentially used in much larger quantities. The other method shows the bias problems in current datasets and gives tools for fixing them. This makes it possible to combine and target the existing datasets for specific camera models. The direct benefit is around 5% improvement in white point estimation accuracy. However, another benefit is a better understanding of the suitable illuminant distribution and what is needed in the color constancy datasets. In addition, a new intriguing way for illuminant white point estimation is presented by using a single pixel spectral sensor. As shown later in the thesis, it can significantly increase the estimation accuracy. The work includes finding an optimal spectral sensor design feasible for an actual product that can give a dramatic 39%–74% improvement in the challenging 95th percentile case.
All the developed tools utilize spectral information in one way or another. The most common way is to transfer RGB images into a spectral domain stage, which makes further processing more straightforward. Many of the methods can also be utilized in parallel and thus get compound benefits
Energianvarastointimuotojen vertailu sähkön vaihtelevan tuotannon ja kulutuksen tueksi
Get PDFUusiutuvan energian jatkuva lisääntyminen kasvattaa sähkön tuotannon epävarmuutta. Sähkö on hyödykkeenä erityisessä asemassa, sillä sen tuotannon ja kulutuksen tulee aina olla tasapainossa. Ennen säästä riippuvien uusiutuvien energianlähteiden yleistymistä tätä tasapainoa hallittiin säätämällä kulutusta tai tuotantoa tasapainon saavuttamiseksi. Uusiutuvan energian yleistyessä energian tuotannon vaihtelut kasvavat kuitenkin niin suuriksi, ettei kulutuksen ja tuotannonsäätö ole enää järkevästi toteutettavissa. Energiavarastoilla pyritään vastaamaan tähän ongelmaan varastoimalla energiaa ylituotannon aikana ja purkamalla niistä energiaa, kun muu tuotanto on vähäistä. Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on perehtyä energianvarastointiteknologioihin, niiden vertailuun ja lopulta soveltamiseen Suomen toimintaympäristössä.
Tämä työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja se perustuu Scopus-tietokannasta kerättyihin artikkeleihin, sekä relevantteihin tilastoihin. Tilastojen avulla selvitettiin Suomen sähköjärjestelmän nykytilaa sekä perusteltiin tarve energianvarastoinnille. Tilastojen ja artikkeleiden pohjalta rakennettiin ymmärrys energianvarastoinnin nykytilaan ja käytössä oleviin teknologioihin. Kirjallisuuden ja tilastojen pohjalta valittiin kolme teknologiaa, joita voidaan mahdollisesti hyödyntää Suomen sähköjärjestelmän tukena. Nämä teknologiat olivat pumpattu vesivoima, litiumioniakut sekä vetyvarastot. Artikkeleiden avulla löydettiin avaintekijöitä, joiden avulla energiavarastoja voidaan vertailla. Nämä tekijät jakautuivat teknisiin (vasteaika, teho ja purkautumisaika), taloudellisiin (elinkaarikustannukset ja tasoitetut varastointikustannukset) sekä teknologioille ominaisiin riskeihin ja haasteisiin. Tekniset tekijät määrittelevät, millä sähkömarkkinoiden osa-alueilla kukin teknologia voi toimia sekä minkä kokoluokan laitoksiin teknologiaa voidaan hyödyntää. Taloudelliset tekijät kertovat teknologian kustannusten nykytilaa ja pyrkivät ennustamaan kustannuksia tulevaisuudessa. Haasteiden ja riskien tunnistamiseksi hyödynnettiin muokattua PESTEL-analyysiä, jotta saatiin suoritettua kattava analyysi teknologioiden suurimmista yhteiskunnallisista haasteista ja riskeistä. Tulososiossa teknologioita verrataan määritettyjen tekijöiden avulla ja näiden tulosten perusteella päätelmät osiossa pohditaan teknologioiden kelpoisuutta Suomen sähköjärjestelmään.
Työn päähavaintoihin kuuluu se, ettei yhdellä energianvarastointiratkaisulla voida ratkaista jokaista sähköverkon ongelmaa. Litiumioniakut soveltuvat todella monipuolisesti lyhyen ja keskipitkän tarpeen energianvarastointiin. Litiumioniakkujen kustannukset ovat korkeat, mutta ne laskevat jatkuvasti. Niillä on myös todettuja turvallisuusriskejä liittyen akkujen palamiseen. Vetyvarastot ovat utopistinen vihreä ratkaisu energian varastointiin, mutta todellisuudessa ne ovat kustannustehokas vain pitkäaikaiseen energianvarastointiin. Niiden implementointia on ajettu poliittisesti jo pitkään, mutta tulokset ovat heikkoja. Pumpattu vesivoima on tämän hetken hallitseva energianvarastointiratkaisu. Sen suosio on kuitenkin jatkuvasti laskussa, sillä se ei ole kokenut merkittävää kehitystä teknisesti tai taloudellisesti. Tämän työn perusteella vety soveltuu siis pitkän aikavälin ja litiumioniakut lyhyen sekä keskipitkän aikavälin energianvarastointiin. Tutkimuksen tulokset tarjoavat organisaatioille yksinkertaisen katsauksen energiavarastojen vertailuun. Työn tulokset eivät kuitenkaan ole täysin aukottomia, sillä työssä ei huomioida kaikkia energianvarastointiteknologioita eikä varastointiteknologioiden yhdistelmiä, niin kutsuttuja hybridiratkaisuja