Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Short- and Long-Term Impacts of Childhood Cancer Treatments on Oral Health
Get PDFLasten syöpähoitojen kehittyminen on merkittävästi parantanut eloonjäämisennustetta ja vähentänyt haittavaikutusten esiintyvyyttä. Sen sijaan sekä lyhyt- että pitkäaikaisten suun terveyteen liittyvien komplikaatioiden yleisyys ja vaikeusaste ovat edelleen puutteellisesti tunnettuja. Tämä väitöskirja tutki lasten syöpähoitojen vaikutuksia suun terveyteen keskittyen oraaliseen mukosiittiin (OM), suun mikrobiomin muutoksiin sekä leukemian sairastaneiden lasten kehityksellisiin hammashäiriöihin. Lisäksi arvioitiin suun hoitomenetelmien tehoa haittavaikutusten ehkäisyssä.
Retrospektiivisessä tutkimuksessa analysoitiin 178 lapsena leukemian sairastaneen potilaan panoraamaröntgenkuvia. Näistä 39 %:lla todettiin vähintään yksi kehityshäiriö, kuten juurten vajaakehitys, mikrodontia tai hypodontia. Nuorempi diagnoosi-ikä (<6 vuotta) ja intensiivinen hoito olivat yhteydessä vakavampiin hammashäiriöihin. Uudemmat hoitoprotokollat, kuten NOPHO ALL2008, aiheuttivat vähemmän juuripoikkeavuuksia, mutta mikrodontian esiintyvyys oli suurempi, mikä korostaa hoitokäytäntöjen muutosten vaikutusta suun terveyteen.
Satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa kliinisessä tutkimuksessa verrattiin Caphosol ja keittosuola huuhteiden tehoa OM:n ehkäisyssä lasten syöpäpotilailla solunsalpaajahoidon aikana. Huuhteluaineiden välillä ei havaittu merkittävää eroa, ja keittosuola osoittautui kustannustehokkaammaksi vaihtoehdoksi suun terveyden ylläpidossa. Lisätutkimuksessa kerättiin limakalvonäytteitä ennen syöpähoitojen aloitusta ja niiden jälkeen, ja näytteistä analysoitiin mikrobiomin muutoksia. Potilailla, joilla ei ollut suun alueen leesioita, havaittiin bakteerikantojen muutoksia ennen hoitoa ja hoidon jälkeen, ja nämä erosivat niistä muutoksista, joita todettiin leesioita omaavilla potilailla. OM yhdistyi useisiin erityisiin mikrobiomiprofiileihin, mukaan lukien Leptotrichia, Capnocytophaga sputigena sekä muita taksoneja. Lisäksi bakteerikannoissa havaittiin eroja Caphosol-ryhmän ja keittosuolaryhmän välillä.
Yhteenvetona tämä väitöskirja korostaa moniammatillisen lähestymistavan merkitystä lasten syöpäpotilaiden ja selviytyjien suun terveyden hoidossa. Säännöllinen hammashuollon seuranta ja hoito voivat edistää pitkäaikaisten kehityshäiriöiden varhaista tunnistamista ja hallintaa. Tuloksemme viittaavat myös siihen, että mikrobiomin varhainen profilointi saattaa auttaa tunnistamaan potilaat, joilla on suurentunut riski suun mukosiitille. Nämä havainnot lisäävät ymmärrystä lasten syövästä selviytyneiden suun terveyden haasteista ja voivat edistää heidän elämänlaatunsa ja kokonaisvaltaisen hoidon parantamista.Advancements in childhood cancer treatments have significantly increased overall survival rates and minimized adverse events. However, the prevalence and severity of both short- and long-term oral health complications remain less well understood. This dissertation examined the impact of pediatric cancer therapies on oral health, focusing on oral mucositis (OM), microbiome alterations, and dental abnormalities in childhood leukemia survivors. It also investigated the efficacy of oral rinsing methods in mitigating these adverse effects.
In a retrospective analysis of panoramic radiographs from 178 childhood leukemia survivors, 39% of patients exhibited at least one dental abnormality, such as root stunting, microdontia, and hypodontia. The study found that younger age at diagnosis (<6 years) and high intensity treatment were linked to more severe dental defects. Notably, more recent treatment protocols like NOPHO ALL2008 led to fewer root abnormalities but an increased prevalence of microdontia, highlighting the impact of evolving treatment protocols on oral health.
A randomized, double-blind clinical trial compared the efficacy of Caphosol versus saline rinses in preventing OM among pediatric oncology patients undergoing chemotherapy. The study found no significant difference between the two rinse solutions, with saline proving to be a more cost-effective option compared to Caphosol for maintaining oral health. In the add-on study, mucosal swab samples collected throughout the study were analyzed to assess changes in the oral microbiome before and after chemotherapy. In patients without oral lesions, changes in bacterial taxa were observed before and after treatment, differing from those seen in patients with lesions. OM was associated with several distinct microbiome profiles, including Leptotrichia, Capnocytophaga sputigena, and others. Additionally, differences in bacterial taxa were noted between the Caphosol group and the saline group.
Together this dissertation emphasizes the importance of a multidisciplinary approach to oral health in pediatric cancer patients and survivors. Consistent dental monitoring and care may facilitate timely detection and management of long-term dental issues. Our results also suggest that early microbiome profiling could identify patients at higher risk for OM. These findings contribute to increased understanding of oral health outcomes in childhood cancer survivors and may pave a way for enhancing oral health and the quality of life for patients
Impacts of building energy retrofits on energy consumption, indoor environment, and hygrothermal performance in future climate scenarios
No full textClimate change policies have driven new construction toward zero-energy buildings. However, majority of Europe’s existing, unrenovated building stock was built before 1990, remaining energy inefficient. With 90 % of these buildings expected to be still in use by 2050, energy retrofitting is the most practical strategy to reduce CO2 emissions and energy use. This study combined repeated occupant surveys and long-term monitoring data of 13 multifamily buildings located in Southern Finland, and numerical simulations of a selected case building to assess the impact of energy retrofits on energy consumption, indoor environmental quality (IEQ), and hygrothermal performance under future climate scenarios. Occupant surveys and long-term monitoring showed increased thermal comfort, reduced draught and window condensation. In the case building, measured purchased energy use decreased by 52 %, showing strong agreement with validated energy simulation models. Among future retrofits studied, adding 150 mm of external wall insulation was superior, yielding additional annual energy savings of 15 %. External retrofitting emerged as the most moisture safe and energy efficient solution under RCP8.5 2080 climate scenario. In contrast, internal wall insulating was found to increase the risk of mould growth under future climate, where only 50 mm insulation could be safely added within 25-year lifespan. Based on the results, successful energy retrofits can lead to major reductions in energy use as well as enhanced IEQ and occupant comfort, while enhancing sustainable climate adaptability. The findings support strategic retrofitting alongside continuous monitoring of both IEQ, and energy use to better reflect real-world building performance.Peer reviewe
The unfitness of dwellings: why spatial and conceptual boundaries matter
No full textThe boundaries of work and home are constantly evolving. Working from home challenges the prevailing understandings of what a home is supposed to be and do, and what work is. Currently, most research around working from home and architecture focuses on spatial and functional qualities of homes that facilitate work productivity, highlighting inhabitants’ struggle with integrating work in their homes. Instead of further identifying challenges, this article focuses on why these challenges have emerged. Through an interdisciplinary literature review illustrated with example homes, this article explores why contemporary work does not seem to fit in the home; how conceptions of work and home have shifted over time; and how this has affected spaces and functions of the home. Findings highlight that these shifts have rendered homes spatially and functionally ‘rigid’, and that work has slowly been excluded from the spatiality of the home. This results in dwellers having to continuously manage physical, temporal and social boundaries in their homes, a practice often found tiring and challenging. To address this, design approaches for reintroducing fluidity in the spatial logic of the home are proposed.Peer reviewe
Anticoagulation Drugs and Risk of Cancer Death : Focus on prostate and breast cancer
No full textEturauhassyöpä on globaalisti miesten yleisin syöpä ja viidenneksi yleisin syöpäkuoleman aiheuttaja miehillä. Naisilla rintasyöpä on yleisin sekä ilmaantuvuuden että kuolleisuuden osalta. Tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä syöpien kehittymisen ja hyytymisjärjestelmän välillä. Kokeellisissa eläintutkimuksissa useita hyytymistekijöitä on yhdistetty syöpätapahtumiin sekä ennustetta heikentäen että parantaen. Havainnollistavia tutkimuksia aiheesta on vähän, ja ne keskittyvät pääosin varfariiniin ja muutamiin syöpätyyppeihin. Varfariini on perinteisesti ollut käytetyin verenohennuslääkitys mutta viime vuosina suorat verenohennuslääkkeet ovat yleistyneet. Aiemmissa tutkimuksissa on raportointi suotuista yhteyttä varfariinin ja eturauhassyöpäriskin välillä.
Yhteyttä varfariinin ja muiden verenohennuslääkkeiden ja eturauhassyöpäriskin sekä syöpäkuolleisuuden välillä analysoitiin käyttämällä tutkimusväestönä tutkimuksen ’the Finnish Randomized Study of Screening for Prostate Cancer’ väestöä sekä maanlaajuisesti rintasyöpään vuosina 1995-2013 sairastuneita naisia. Hypoteesina oli arvioida, onko väestötason tutkimuksissa todella havaittavissa suotuista vaikutusta verenohennuslääkkeiden ja syöpäriskin ja syöpäpotilaiden syöpäkuolleisuuden välillä.
Tarvittava tieto syöpätapauksista saatiin Suomen Syöpärekisteristä ja kuolinsyytiedot Tilastokeskuksen Kuolinsyy-rekisteristä. Varfariinin ja muiden verenohennuslääkkeiden käyttö kuten myös muiden lääkkeiden tiedot (nämä edustivat analyysissä liitännäissairauksia) saatiin KELAn Reseptikeskuksen kautta. Tätä ja muuta dataa hyödynnettiin analyysivaiheessa.
Tämä väitöskirja koostuu neljästä osajulkaisusta. Ensimmäiset kolme tutkimusta hyödynsivät tutkimuksen ’the Finnish Randomized Study of Screening for Prostate Cancer’ väestöä, ja neljäs julkaisu pohjautui kansallisiin naisten rintasyöpätapauksiin vuosina 1995-2013. Ensimmäinen tutkimus keskittyy yhteyteen varfariinin ja eturauhassyöpäriskin välillä. Toisessa osajulkaisussa tutkitaan eturauhassyöpäpotilaiden eturauhassyöpäkuolleisuuden ja verenohennuslääkityksen välistä yhteyttä. Kolmas tutkimus tarkastelee yhteyttä yleisemmän syöpäkuolleisuuden ja verenohennuslääkityksen välillä. Neljäs tutkimus keskittyy rintasyöpäpotilaiden rintasyöpäkuolleisuuden ja verenohennuslääkityksen väliseen yhteyteen.
Tutkimusväestössä ei löydetty yhteyttä eturauhassyöpäriskin ja varfariinin käytön välillä, toisin kuin useissa aiemmissa tutkimuksissa. Pääanalyysissä riski oli jopa koholla, mutta viiveanalyyseissä yhteys nollautui. Tämä selittynee protopaattisen harhan hallinnalla viiveanalyyseissä. Pääanalyyseissä havaittiin koholla oleva eturauhassyöpä- ja rintasyöpäkuoleman riski verenohennuslääkkeiden käyttöön liittyen. Viiveanalyyseissä kohonnut riski pieneni mutta pysyi tilastollisesti merkitsevänä rintasyöpäpotilaiden kuolleisuuden osalta mutta katosi eturauhassyöpäpotilaiden kuolleisuuden osalta. Tutkimustulokset eivät tue teorioita ja tuloksia kokeellisten tutkimusten raportoimasta suotuisasta vaikutuksesta verenohennuslääkkeiden ja ennusteen osalta.
Tulevien tutkimusten tulisi erityisesti tarkastella yhteyttä uudempien suorien verenohennuslääkkeiden ja syöpäkuolleisuuden välillä, koska nämä hyytymistekijä Xa:han ja/tai trombiiniin vaikuttavat lääkkeet ovat koe-eläinmalleissa olleet vaikutuksiltaan lupaavia. Ihmisväestön epidemiologisia tutkimuksia aiheesta tarvitaan, jotta voidaan arvioida mahdollista väestötason ennustehyötyä.Prostate cancer (PCa) is the most common cancer among men and the fifth leading cause of cancer-related death worldwide. In women, breast cancer (BrCa) is the most prevalent in terms of both incidence and mortality. Research has identified associations between cancer progression and the coagulation cascade. Experimental animal studies have linked various coagulation factors to both the promotion and inhibition of cancerous events. However, observational studies on this topic have been limited, primarily focusing on warfarin use and a few specific cancer types. Warfarin has traditionally been the most commonly used anticoagulant, but in recent years, the use of direct oral anticoagulants has increased. Previous studies have reported a potential favorable association between warfarin use and the risk of PCa.
The relationship between warfarin and other anticoagulant drugs and the risk of PCa, as well as cancer mortality—particularly focusing on prostate and BrCa —was examined using data from the Finnish Randomized Study of Screening for Prostate Cancer and a nationwide cohort of Finnish women diagnosed with BrCa between 1995 and 2013. The hypothesis was to assess whether a favorable association exists between anticoagulant use and cancer risk and mortality at the population level.
Information on cancer cases was obtained from the Finnish Cancer Registry, and cause-of-death data was sourced from Statistics Finland’s Cause of Death Registry. Data on warfarin and other anticoagulant use, along with other medications (used as proxies for comorbidities in the analysis), were collected from the Prescription Register of the Social Insurance Institution of Finland. These data were utilized in the analysis of the study results.
This thesis consists of four publications. The first three studies analyze the population of the Finnish Randomized Study of Screening for Prostate Cancer, while the fourth study uses a nationwide cohort of Finnish women diagnosed with BrCa between 1995 and 2013. The first study investigates the association between warfarin use and the risk of PCa. The second study evaluates PCa survival among anticoagulant users. The third study explores the association between anticoagulant use and cancer mortality. The fourth study examines BrCa survival among anticoagulant users.
This study did not find significant associations between warfarin use and PCa risk, contrary to the findings of several previous studies. Although an elevated risk was observed in the primary analysis, this increase in risk was no longer significant in the lag-time analyses. This is most likely due to the control of protopathic bias in the lag- time analyses. An increased risk of death from prostate and BrCa was detected in the non-lagged analyses among anticoagulant users. However, in the lag-time analyses, the risk for BrCa remained statistically significant, while the risk for PCa disappeared. The results of this study do not support the hypotheses or findings from experimental studies that suggest a potential survival benefit associated with anticoagulant use.
Future research should focus on determining whether the use of newer direct oral anticoagulants is associated with cancer survival, as anticoagulants targeting Factor Xa and/or thrombin have been shown to reduce metastasis and increase survival in animal studies. Epidemiological studies in human populations are needed to evaluate the potential survival benefits of these anticoagulants at the population level
D0-valkaisuvaiheen klooridioksidiannossäädön optimointi
Get PDFTämän diplomityön tavoitteena oli optimoida sellutehtaan D0-valkaisuvaiheen klooridioksidiannossäätö. Työssä tarkasteltiin, kuinka ClO₂-annostelun säätöä voidaan parantaa päivittämällä nykyinen kappakerroinsäädön matemaattinen malli vastaamaan nykyisiä prosessiolosuhteita sekä ottamalla käyttöön suhteellisen vaaleuden mittaus osaksi säätöstrategiaa.
Tutkimus toteutettiin empiirisenä prosessianalyysina, jossa hyödynnettiin sekä historiallisiin tuotantotietoihin perustuvaa data-analyysiä, että työn aikana kerättyä uutta prosessidataa. Tutkimuksessa käytettiin askelvastekokeita, mallinnusta ja jatkuvaa mittausdataa valkaisulinjan eri vaiheista. Aineistona toimi erityisesti D0-vaiheen ClO₂:n annosteluun, tulokappaan ja vaaleuden vaihteluun liittyvä prosessidata. Mittalaitteiden kalibrointia tarkennettiin työn alussa ja valitulla seurantajaksolla mittaustulokset olivat tarkkoja: mittapoikkeamat laboratoriotuloksiin nähden oli saatu keskiarvotasolla lähelle nollaa. Tämä paransi tehtävän analyysin luotettavuutta.
Lähtötilanteessa ClO₂:n annostelua ohjaava aktiivi-Cl₂-annos perustui kiinteään kappakertoimeen, joka määräytyi asetetun välikappatavoitteen mukaan. Perusannoksen laskenta muodostui vakioannoksesta sekä erillisestä kappakompensointiosuudesta. Tämä ratkaisu oli kohtuullisen toimiva vakio-olosuhteissa, mutta sen sopeutumiskyky heikkeni merkittävästi prosessin muuttuessa, esimerkiksi tulokapan vaihtelun vuoksi. Tämän vuoksi työssä kehitettiin uusi säädön rakenne, jossa kappakerroin lasketaan tulokapan funktiona kolmannen asteen polynomilla. Koko aktiivi-Cl₂-perusannos voidaan tällöin muodostaa yksinkertaisesti tulokapan perusteella ilman erillistä kappakompensointia.
Uuden säätöstrategian yhteydessä otettiin käyttöön suhteellisen vaaleuden mittaus (Cormec), jonka tuloksista laskettiin jatkuva-aikainen tulokappa-arvo osaksi annoskorjausta. Tämä mahdollistaa annoksen säätämisen massan muuttuvien ominaisuuksien mukaisesti lähes reaaliajassa. Verrattuna aikaisempaan ratkaisuun, jossa perusannoksen säätö tapahtui Fiberline-analysaattorin mittauksen perusteella, uusi ratkaisu paransi merkittävästi säätötarkkuutta. Suhteellisen vaaleuden mittaus havaitsee poikkeamat ennen Fiberline analysaattorin mittaustulosta ja siksi aktiivi-Cl₂-annosta pystytään korjaamaan viiveettömämmin.
Tuloksista havaittiin, että ClO₂-annossäädön säätötarkkuus parani eli asetusarvon ja toteutuneen arvon välinen keskiarvotettu hajonta pieneni 62 %, tämän seurauksena välikapan hajonta pieneni 78 % ja loppuvaaleuden hallinta parani vaaleusvaihtelun pienentyessä 60 %. Aktiivi Cl₂:n kokonaiskulutus D0-vaiheessa väheni 1,99 kg/ADt, mikä vastaa 6,6 % säästöä ilman, että lopputuotteen laatu heikkeni. Lisäksi virtaussäädön vaihtelu väheni huomattavasti ja toteutunut aktiivi-Cl₂-annos alkoi seurata annosasetuksia tarkemmin.
Uuden kappakerroinmallin selitysaste (R²) oli 0,85, mikä osoittaa, että uusi kappakerroinmalli selittää merkittävän osan aktiiviklooriannoksen vaihtelusta tulokapan perusteella. Tämä voidaan pitää hyvänä tuloksena, kun otetaan huomioon mittausdatalle saavutettu tarkkuus. Tuloksia tukee myös se, että aikaisemmin käytössä ollut lineaarinen kappakerroinmalli osoittautui paikoitellen varsin lähelle uuden mallin tuloksia, erityisesti 14,5 ja 17 tulokapan arvoilla. Tämä lisää uuden mallin uskottavuutta ja antaa viitteitä sen oikeansuuntaisuudesta.
Tulosten yleistettävyys muihin tuotantoympäristöihin edellyttäisi vastaavanlaista prosessiolosuhteita, mittaustekniikkaa ja säätöstrategiaa. Malli on kehitetty kyseisen tehtaan olosuhteisiin, mutta ratkaisu on periaatteellisesti siirrettävissä muihinkin vastaaviin prosesseihin, mikäli mittalaitteiden tarkkuus ja kalibrointi ovat kunnossa
DfD-runkoisen asuinkerrostalon hiilijalanjäljen laskeminen ja vertaaminen vastaaviin puu- ja betonirakennuksiin
Get PDFHiilijalanjäljestä on tulossa rakentamisen ohjauskeino kaikissa EU-jäsenmaissa viimeistään vuonna 2030. Rakennuksen kokonaislämmitysvaikutuspotentiaalin raja-arvoilla pyritään vähentämään kiinteistöistä ja rakentamisesta johtuvaa ilmaston lämmitysvaikutusta. Purettavaksi suunnittelu eli DfD-menetelmä on yksi mahdollisuus rakennussektorin kasvihuonekaasupäästöjen ja materiaalinkulutuksen hillitsemiseksi.
Tämä diplomityö on tutkimusraportti DfD-runkoisen kerrostalon elinkaaren hiilijalanjäljen eli lämmityspotentiaalin laskennasta. Tulosten analysointia varten laskettiin elinkaaren hiilijalanjälki myös samankaltaisille kerrostaloille, joista toinen on perinteinen betonielementtirakennus ja toinen puurakenteinen. Jotta DfD-menetelmän mahdollistamia hyötyjä voitiin mallintaa, tarkasteltiin kaikista runkovaihtoehdoista peräkkäisten rakennuksen skenaarioita.
Perustapauksena oli skenaariot, joissa oli kaksi peräkkäistä 50 vuoden käyttöiän saavuttavaa rakennusta aikavälillä 2025–2125. DfD-runkoisten rakennusten skenaariossa oletettiin, että ensimmäisen rakennuksen DfD-osia eli laattoja, kantavia väliseiniä, pilareita, palkkeja ja elementtiportaita käytetään seuraavassa rakennuksessa. Betonikerrostalojen ja puukerrostalojen skenaarioissa rakennukset oletettiin rakennettaviksi aina uusista materiaaleista ja purettavan nykyään tavanomaisin menetelmin. Lisäksi tarkasteltiin skenaariota, jossa myös DfD-runkoiset rakennukset rakennettaisiin niin ikään uusista materiaaleista ja purettaisiin ilman uudelleenkäytön mahdollisuutta.
Määrätiedot laskettiin rakennusten suunnitelmista ja GWP-tietojen lähteinä käytettiin ensisijaisesti voimassa olevia ympäristöselosteita, joiden tiedot olivat lähellä kansallisen päästötietokannan arvoja. Täydentävinä tietoina käytettiin kansallisen päästötietokannan GWP-tietoja sekä rakennusvaiheen materiaalihukkaa. Vaihtojen tarve arvioitiin Rakennustiedon määrittämiin järjestelmien oletuskäyttöikiin perustuen. Päästötiedot taloteknisille järjestelmille sekä työmaatoiminnoille ja purkuvaiheelle laskettiin rakennusten pinta-alojen perusteella ympäristöministeriön Rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmän taulukkoarvoilla. Myös käytönaikaisen energian päästökertoimet saatiin samasta lähteestä. Laskennan perustana käytettiin standardin EN 15978 elinkaariarviointimenetelmää.
Tuloksena todettiin, että DfD-menetelmää ja hybridirakentamista hyödyntäen asuntotuotannon hiilijalanjälki pienenee tavanomaiseen betoni- ja puurakentamiseen verrattuna. Kahden peräkkäisen DfD-kerrostalon skenaarion hiilijalanjäljeksi saatiin 1408 kg CO2e /asm2, kun rakennusten välissä DfD-osien hukka oli 2 %. Kahden betonikerrostalon skenaarion todettiin aiheuttavan 30,4 % suuremman ja kahden puukerrostalon skenaarion 5,2 % suuremman hiilijalanjäljen. DfD-runkoisen rakennuksen uusien DfD-osien hiilijalanjälki elinkaaren aikana on 217 kg CO2e /asm2, mutta uudelleenkäytön ansioista se jää jälkimmäisessä rakennuksessa 81 % pienemmäksi.
Useat DfD-rakentamista ja elinkaaren ympäristövaikutuksia tutkineet lähteet toteavat elinkaarilaskennan nykyiset laskenta- ja allokointimenetelmät ongelmallisiksi. DfD-menetelmää voisi tukea komponenttikohtainen laskenta, kokonaislämmityspotentiaalin jako tuotteen käyttöiälle ja uudelleenkäyttöön liittyvien vaikutusten kohdennus osallisten rakennusten kesken sekä prosentuaalinen vähennys tuotevaiheen hiilijalanjälkeen kiertotalouteen suunnittelujen osien kohdalla
Politiikkaa algoritmien ajassa: Sosiaalisen median rooli Barack Obaman Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjoissa vuosina 2008 ja 2012
Get PDFTässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen median merkitystä Barack Obaman Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjoissa vuosina 2008 ja 2012. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten digitaalinen murros ja algoritmien ohjaamat viestinnän muodot muovasivat poliittista osallistumista, kampanjastrategioita ja julkisen kuvan rakentumista. Tutkielmassa analyysi keskittyy erityisesti siihen, millä tavoin Obaman kampanjat hyödynsivät sosiaalista mediaa, mitä vaikutuksia sen käytöllä oli, millaisia eroja sen käytössä ilmeni vaalien välillä sekä kuinka keskeiseen asemaan sosiaalisen media nousi suhteessa perinteiseen kampanjointiin.
Tutkielman teoreettinen viitekehys yhdistää poliittisen historian ja kansainvälisen politiikan tutkimuksen näkökulmia digitaalisen median ja viestinnän tutkimukseen. Tutkielman aineisto koostuu laajasta tutkimuskirjallisuudesta, kampanjaviestinnän esimerkkitapauksista sekä media-analyyseistä ja raporteista internetin ja sosiaalisen median käytöstä. Tämän aineiston myötä ilmiö voidaan kontekstualisoida osaksi laajempaa poliittisen kulttuurin, demokratian ja yhteiskunnan muutosta. Menetelmällisesti tutkielma nojaa laadulliseen analyysiin sekä vertailevaan lähestymistapaan, jossa vuoden 2008 kampanjaa tarkastellaan sosiaalisen median läpimurron näkökulmasta, ja vuoden 2012 kampanjaa taas puolestaan algoritmien ja datavetoisen politiikan esiinmarssina.
Tutkimustulokset osoittavat, että vuoden 2008 kampanja merkitsi historiallista murrosta poliittisessa viestinnässä ja kampanjoinnissa. Obaman kampanja onnistui yhdistämään perinteisen kampanjakoneiston uuteen digitaaliseen ympäristöön tavalla, joka mobilisoi ennennäkemättömän laajoja kansalaisjoukkoja, toi mukanaan uusia äänestäjäryhmiä ja loi yhteisöllisyyttä kannattajien keskuudessa sosiaalisen median välityksellä. Vuoden 2012 kampanja puolestaan syvensi tätä kehitystä tuomalla algoritmit, kohdennetun viestinnän ja data-analytiikan entistä keskeisemmäksi osaksi kampanjointia. Nämä mahdollistivat viestien räätälöinnin yksittäisille kohderyhmille ja tekivät kampanjoinnista entistä tehokkaampaa ja strategisempaa. Näiden vaalien myötä poliittinen viestintä astui aikakauteen, jossa sosiaalinen media ja algoritmit eivät enää olleet pelkästään kampanjoiden työkaluja, vaan keskeisiä politiikan tekemisen, kokemisen ja kanssakäymisen alustoja.
Tutkielma osoittaa, että Obaman kampanjat loivat perustan uudelle poliittisen viestinnän paradigmalle, joka on sittemmin määrittänyt poliittisen kampanjoinnin ja keskustelun suuntaa niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa. Kampanjat toimivat käännekohtana, jossa sosiaalisesta mediasta ja algoritmi pohjaisesta viestinnästä tuli olennainen osa poliittista keskustelua vaikuttaen siihen, miten kansalaiset osallistuvat demokratiaan, miten poliittiset toimijat kommunikoivat yhteisöjensä ja äänestäjiensä kanssa sekä millaisia mahdollisuuksia ja haasteita digitaalinen aikakausi toi demokratian toiminnalle. Samalla myös keskustelu demokratian tulevaisuudesta, median roolista sekä kansalaisten osallistumisen ehdoista ovat muovautuneet uudella tavalla
Effects of reducing sedentary behaviour on renal glucose uptake during insulin stimulation: A post-hoc analysis of a 6-month randomized controlled trial
No full textAims: Obesity is an independent risk factor for chronic kidney disease, and weight loss interventions lead to better kidney outcomes. We aimed to assess whether reducing sedentary behaviour in patients with metabolic syndrome impacts renal glucose uptake rate (GU) during insulin stimulation. Materials and Methods: Forty-four participants with metabolic syndrome were randomized to receive either guidance to reduce sedentary behaviour (INT) by 1 h/day during a 6-month intervention or to maintain usual sedentary behaviour (CONT). For this post-hoc analysis, we included all participants with available renal data: 34 participants at baseline and 30 at the end of the intervention. Participants underwent 18F-fluorodeoxyglucose positron emission tomography ([18F]FDG-PET) during a hyperinsulinemic clamp at baseline and at 6 months. Renal [18F]FDG-PET data were analysed using fractional uptake rate (FUR). A correction for the estimated residual amount of [18F]FDG inside the tubuli was applied. Corrected GU was calculated as the product of FUR and glycemia. Results: At the study end, light and moderate-to-vigorous physical activity (PA) were increased and BMI was slightly decreased, with no significant intervention effect. Cortical and medullary GU increased vs baseline, similarly in both groups. At baseline, cortical GU was directly related to the degree of insulin sensitivity and inversely to BMI and circulating FFA levels. Change in renal GU was directly related to change in liver GU, but not to the change in whole-body insulin sensitivity. Conclusions: In patients with metabolic syndrome, insulin-stimulated renal GU increases concomitantly with a small decrease in body adiposity, independently of changes in whole-body glucose disposal.Peer reviewe