Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Enhancing Social Life Integration of Young Nigerian Immigrants in the Finnish Society
Social integration is a key aspect of immigration impacting how migrants adapt and contribute to their host communities. In Finland, organized immigration initiatives include language and employment support. However, social interaction is still a problem because immigrants often face challenges in trying to establish deep connections with their communities. Previous research shows that regular and controlled social contacts with locals in the country can greatly improve integration experiences by promoting language proficiency and cultural understanding. This study considers programs that can promote social cohesiveness and deep connections between locals and immigrants.
The objective of this thesis is to explore insights to understand the cross-cultural differences between Nigeria and Finland’s social life interaction and to contribute to integration services by recommending design implications to improve young Nigerian migrants social integration experiences in Finland. The research identified social distance, cultural adaptability, and language competency as the main obstacles to social integration emphasizing the role of organized support networks that enable genuine communication between newcomers and the community. The design considerations indicate that the effectiveness of integration programs can be greatly increased by promoting inclusive environments and utilizing digital platforms
Geospatiaalisten tietokantaratkaisuiden vertailu
Tämän diplomityön tarkoitus oli selvittää, mikä tietokannanhallintajärjestelmä sopisi parhaiten karttasovelluksen tietokannan hallintaan. Valintakriteereinä oli muun muassa spatiaalistemporaalisten hakujen nopeus, avoin lähdekoodi, tuki spatiaalisille tietotyypeille, analyyttisten hakujen nopeus sekä skaalautuvuus.
Tietokannanhallintajärjestelmäkandidaattien sopivuutta arvioitiin ensiksi dokumentaation perusteella. Kandidaattien joukosta Apache Pinot ja ClickHouse valittiin mukaan jatkotesteihin. Jatkotesteissä järjestelmiä testattiin mittaamalla erilaisiin tietokantakyselyihin kulunut aika sekä käytetty levytila.
Testituloksien perusteella Apache Pinot oli parempi analyyttisissä hauissa mutta ClickHouse oli nopeampi spatiaalistemporaalisissa hauissa sekä vei vähemmän levytilaa. Näin ollen ClickHouse todettiin olevan sopivampi tietokannanhallintajärjestelmä.The purpose of this thesis was to evaluate which database management system would be the best fit for managing the database of a map application. The criteria of evaluation were the speed of spatiotemporal queries, the speed of analytical queries, open-source code, support of spatial datatypes and scalability.
The suitability of database management system candidates was first assessed based on their documented features. Apache Pinot and ClickHouse were selected for further testing. The systems were tested by measuring the duration of various database queries and the required diskspace.
The test results showed that Apache Pinot was faster at analytical queries, but ClickHouse was faster at spatiotemporal queries and required less diskspace. ClickHouse was thus determined to be a better fit
Integration of hydrogen fuel cells in marine power systems
The maritime industry is currently undergoing a significant transformation, aiming to shift from traditional fossil fuels to more environmentally friendly solutions. This green transition is driven by tightening international regulations, which forces shipping companies to develop low-emission and cost-effective alternative solutions for their vessels. Hydrogen has emerged as a potential alternative fuel, as it can be produced and used entirely without emissions.
Integrating fuel cells into a ship’s electrical system can be achieved in various ways, based on either direct current (DC) or alternating current (AC) distribution, or combination of both. In general, DC-based systems are considered the most efficient for fuel cells, as they naturally produce DC power. However, there is no perfect solution, as the choice of system depends on power demand and operational profile. Fuel cells cannot operate as the sole power source for a ship, as they require additional energy production to balance their output. As a result, hydro-gen fuel cell systems concept often combine fuel cells with batteries.
One of the biggest challenges associated with hydrogen fuel cells is hydrogen storage, which requires significantly more space compared to traditional fuels. This limitation reduces the operational range of the vessel, making storage a critical design factor. This study examines different hydrogen storage methods, along with their benefits and drawbacks. Additionally, the widespread adoption of fuel cells in the maritime industry would require significant in-vestments in hydrogen distribution infrastructure, which is currently very limited.
In the shipbuilding industry, investment decisions are heavily influenced by the total owner-ship costs (TCO). It is widely believed that fuel cells systems are currently too expensive com-pared to traditional power solutions. Therefore, the adoption of fuel cells in the maritime industry is still in its early stages. However, nearly all ships utilizing fuel cells have been built in re-cent years, indicating growing interest in this technology.
Given the concerns regarding the cost of hydrogen fuel cells, this study examines the TCO of fuel cell system integration. The results strongly indicate that the costs of a fuel cell system are primarily determined by the price and consumption of hydrogen. While larger fuel cell systems are more sensitive to hydrogen price fluctuations and become financially unviable at higher prices, smaller systems remain cost-effective. Even at higher hydrogen prices, installing a small fuel cell system is still more economical than not installing one at all. The findings also highlight that the most cost-effective approach is to size the fuel cell system just enough to meet regulatory compliance while keeping hydrogen costs minimal. If fuel cells were integrated today, a small system is the best option, but as hydrogen prices decrease over time, larger systems become more viable. Furthermore, delaying fuel cell integration and operating solely on diesel in the early years before integrating a hydrogen fuel cell later, presents the most cost-effective strategy while also reducing the risks.Meriteollisuus on tällä hetkellä merkittävässä murroksessa, jossa perinteisistä fossiilisista polttoaineista pyritään siirtymään kohti ympäristöystävällisempiä ratkaisuja. Tätä vihreää siirtymää ohjaavat tiukentuvat kansainväliset määräykset, jotka pakottavat varustamoita kehittämään vähäpäästöisiä ja kustannustehokkaita ratkaisuja laivoihinsa. Vety on noussut potentiaaliseksi vaihtoehtoiseksi polttoaineeksi, sillä sitä voidaan tuottaa ja käyttää täysin päästöttömästi.
Polttokennojen integrointi laivan sähköjärjestelmään voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla, jotka perustuvat joko tasavirta- tai vaihtovirtajakeluun tai näiden yhdistelmään. Yleisesti polttokennot soveltuvat parhaiten tasavirtapohjaisiin järjestelmiin, sillä ne tuottavat itsessään tasavirtaa. Täydellistä ratkaisua ei kuitenkaan ole, vaan sopivin järjestelmä riippuu pitkälti laivan tehontarpeesta ja operointiprofiilista. Polttokennot eivät kykene toimimaan laivan ainoana energianlähteenä, vaan ne vaativat rinnalleen muuta energiantuotantoa, kuten akut, jotka tasapainottavat niiden tuotantoa ja vastaavat äkillisiin tehonvaihteluihin. Tämän vuoksi vetypolttokennojärjestelmät konseptit perustuvat usein polttokennojen ja akkujen yhdistelmään.
Yksi merkittävimmistä vetypolttokennoihin liittyvistä haasteista on vedyn varastointi, joka vaatii huomattavasti enemmän tilaa perinteisiin polttoaineisiin verrattuna. Tämä rajoittaa laivan toimintasädettä, mikä taas vaikuttaa sen operointimahdollisuuksiin. Tässä työssä esitellään vedyn eri varastointimenetelmiä sekä niiden hyötyjä ja haasteita. Lisäksi vetypolttokennojen yleistyminen meriteollisuudessa edellyttäisi merkittäviä investointeja vedyn jakelun infrastruktuuriin, jota tällä hetkellä on saatavilla hyvin rajallisesti
.
Laivateollisuudessa investointipäätöksiin vaikuttavat merkittävästi laivan omistamisen kokonaiskustannukset, ja yleinen käsitys on, että polttokennojärjestelmät ovat tällä hetkellä liian kalliita verrattuna perinteisiin voimalaitosratkaisuihin. Tämän takia polttokennojen käyttöönotto meriteollisuudessa on vasta alkuvaiheissaan, mutta lähes kaikki polttokennoja hyödyntävät laivat ovat valmistuneet viime vuosina, mikä osoittaa kasvavaa kiinnostusta polttokennoteknologiaa kohtaan.
Vetypolttokennoihin liittyvien kustannuksien vuoksi tässä työssä tutkittiin polttokennojärjestelmän kokonaiskustannuksia ja niiden vaikutuksia laivanomistajalle. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että polttokennojärjestelmän kustannukset määräytyvät ensisijaisesti vedyn hinnan ja kulutuksen mukaan. Huomioitavaa on pienempien polttokennojärjestelmien osoittama kustannustehokkuus. Jopa korkeammilla vedyn hinnoilla pienen vetypolttokennojärjestelmän lisääminen tulee halvemmaksi, kun niiden poisjättäminen. Tulokset osoittavat, että parhain lähestymistapa on asentaa polttokennokapasiteettia juuri sen verran, että sillä täytetään tarvittavat kansainväliset minimikynnysarvot. Jos polttokennojärjestelmä asennettaisiin laivaan tänään, pieni järjestelmä olisi kustannustehokkain, mutta vedyn hinnan lasku mahdollistaisi isommat järjestelmät tulevaisuudessa. Kokonaisuudessaan laivan elinkaaren kannalta halvin tapa olisi toimia alkuun dieselillä ja integroida laivaan myöhemmin vetypolttokennojärjestelmä, mikä myös vähentäisi riskejä
Vammaisten maailmanlaajuiset ongelmat: Kirjallisuuskatsaus vammaisuuteen maailmalla
Aiheeni valinnan taustalla on kokemukseni siitä, että vammaispalvelut jäävät usein muiden sosiaalityön alojen varjoon eikä siitä tiedetä kunnolla edes ammattilaisten keskuudessa. Esimerkiksi yliopistossa vammaissosiaalityön opettaminen on tuntunut harmittavan ja huolestuttavan vähäiseltä ja vammaissosiaalityötä kohtaan tuntuu olevan paljon negatiivisia tai epäluuloisia ennakkoluuloja. Tahdon tutkia eri maiden tilanteita ja vammaisten kohtaamia ennakkoluuloja sekä ongelmia, jotka he kohtaavat elämässään. Tutkielman tarkoituksena on valottaa vammaisten ihmisten elämäntilanteita ja miten vammaisuuteen vastataan.
Tutkielmani aineisto rakentuu yhdestätoista 2010-luvun jälkeen julkaistusta artikkelista, joissa käsitellään vammaisten ihmisten kohtelua sekä heidän kohtaamiaan ongelmia jokapäiväisessä elämässään eri maiden konteksteissa. Tutkimukseeni valikoin kolme artikkelia Pohjois-Amerikan kontekstista, neljä Euroopan kontekstista, kaksi Afrikan kontekstista ja kaksi Aasian kontekstista. Teoriataustanani käytän vammaisuuden sosiaaliteoreettista lähestymistapaa. Tutkielmani olen toteuttanut narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja olen hyödyntänyt sisällönanalyysiä aineiston analyysin taustalla.
Analyysin pohjalta aineistoista löytyy maailmanlaajuisia ongelmia, joita vammaiset ihmiset kohtaavat elämässään. Työhön pääsy näyttäytyy hyvin vaikeana, vaikka vammaisilla ihmisillä onkin usein halukkuutta ja pystyvyyttä työntekoon. Tämä sitoutui erityisesti taloudelliseen huono-osaisuuteen, jota vammaisten ihmiset kohtasivat erittäin paljon. Tilalla ja paikalla voidaan joko tuottaa tai estää vammaisten ihmisten toimijuutta yhteiskunnassa. Toiseus on lähes kaiken taustalla, jossa vammaiset ihmiset nähdään ei-vammaisista ihmisistä lähtökohtaisesti erilaisina ja huonompina. Tämä myös vaikuttaa olennaisesti vammaisten ihmisten omaan kokemukseen itsestään ja tärkeydestään. Self-advocacyn eli itsensä edustamisella voidaan vastata moneen näistä.
Tutkimuksen perusteella vammaisuuteen vastataan suhteellisen usein ennakkoluuloisesti ja holhoavasti. Löytyneet ongelmat esiintyivät kaikkialla maasta, mantereesta ja kulttuurista riippumatta, jota tulisi ottaa huomioon vammaisuuden tutkimuksessa. Erittäin tärkeäksi tulokseksi näen kuitenkin self-advocacyn eli itsensä edustamisen nökökulman, jossa vammaiset ihmiset ohjaavat yhteiskunnallista keskustelua hyväksyvämpään näkökulmaan vammaisuudesta ja ajavat vammaisten ihmisten oikeuksia ja mielipiteitä
Developing the intercompany cost allocation process
The increasing complexity of global business operations provides challenges in managing the process of intercompany cost allocation, particularly in organizations that provide industrial services. The purpose of this study is to develop the process of an intercompany cost allocation process that is both efficient and transparent for the Global Technical Support (GTS) department of a multinational corporation. Because of the research, important inefficiencies in the present allocation process have been identified. These inefficiencies include unclear role descriptions, unclear and partly missing process description, and a lack of established procedures. These inefficiencies lead to delays in operations and challenges in financial processes.
The study takes a constructive approach to research and integrates theoretical frameworks from cost accounting, process management, and industrial services to build an understanding of cost allocation process that is both structured and practical. The research methodology includes the collection of qualitative data using semi-structured interviews, workshops, and document analysis. When it comes to enhancing the effectiveness of the cost allocation process, the findings emphasize the significance of clearly defining the process, collaborating with stakeholders, and integrating technological components.
The study presents a framework for a clear process that defines distinct roles for stakeholders and an optimal sequence of actions. To support the framework, a matrix has been created with detailing the tasks and providing guidelines for the users. A more transparent process structure, more transparent role allocations, and improved departmental cooperation are some of the improvements that have been suggested. In addition, suggestions for the optimization of management information systems and digital technologies are offered to facilitate the streamlining of processes.
The study's findings provide both theoretical and practical insights, demonstrating how a structured process description for cost allocation facilitates operational activities, enhances financial processes, and strengthens internal collaboration within a global business environment. The study offers valuable knowledge for companies seeking to optimize resource allocation and improve cost management processes in the technical services sector.Globaalien liiketoimintatoimintojen kasvava monimutkaisuus asettaa haasteita yritysten sisäisten kustannusten allokoinnille, erityisesti teollisuuspalveluita tarjoavissa organisaatioissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kehittää tehokas ja läpinäkyvä konsernin välinen kustannusten allokointi prosessi monikansallisen yrityksen Global Technical Support (GTS)-osastolle. Tutkimuksen myötä nykyisessä alloikointi prosessissa on havaittu tehottomuutta ja epäselvyyttä. Näitä haasteita ovat muun muassa epäselvät roolikuvaukset, epäselvä prosessikuvaus ja sen puutteellisuus sekä vakiintuneiden toimintatapojen puuttuminen. Nämä ongelmat johtavat operatiivisiin viivästyksiin ja haasteisiin talousprosesseissa.
Tutkimus noudattaa konstruktiivista tutkimusotetta ja pyrkii yhdistämään kustannuslaskennan, prosessinhallinnan ja teollisuuspalveluiden teoreettiset viitekehykset. Teoriota hyödyntämällä rakennetaan jäsennelty ja käytännönläheinen ymmärrys kustannusten allokointi prosessista. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen aineistonkeruu, joka koostuu puolistrukturoiduista haastatteluista, työpajoista ja asiakirja-analyysistä. Tulokset korostavat, että kustannusten allokointi prosessin tehostamiseksi on olennaista määritellä prosessi selkeästi, tehdä tiivistä yhteistyötä sidosryhmien kanssa ja hyödyntää teknologisia ratkaisuja.
Tutkimuksessa esitetään viitekehys selkeästä prosessista, joka sisältää selkeät roolit sidosryhmille ja ideaalisen järjestyksen. Viitekehyksen tueksi on tehty matriisi, joka sisältää tehtävien sisällön ja ohjeistuksen. Keskeisiä parannuksia ovat läpinäkyvämpi prosessirakenne, selkeämpi roolien jakaminen sekä osastojen välisen yhteistyön parantaminen. Lisäksi tutkimuksessa ehdotetaan digitaalisten työkalujen optimointia prosessien virtaviivaistamiseksi.
Tutkimuksen tulokset tarjoavat sekä teoreettista että käytännön tietoa osoittaen, kuinka jäsennelty prosessikuvaus kustannusten kohdentamisesta helpottaa operatiivista toimintaa, parantaa taloudellisia prosesseja ja tehostaa organisaation sisäistä yhteistyötä globaalissa toimintaympäristössä. Tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa yrityksille, jotka pyrkivät optimoimaan resurssien kohdentamista ja tehostamaan kustannusten hallintaprosesseja teknisten palveluiden ympäristössä
Pidennetyn takuuajan vaikutukset toimitilaprojektien riskienhallintaan
Riskienhallinta on osa projektinhallinnan kokonaisuutta, minkä avulla pyritään hallitsemaan epävarmuuksia ja mahdollisuuksia, joita projektiin liittyy. Riskienhallinnan tavoitteena on tunnistaa projektille merkittävimmät riskit ja hallita ne. Projektin pidennetty takuuaika tuo uudenlaisia riskejä projektin toimittajan hallittavaksi. Tämä diplomityö syventyy tarkastelemaan pidennettyyn takuuaikaan liittyviä riskejä rakennusprojektin toimittajan näkökulmasta sekä keinoja näiden riskien hallitsemiseksi.
Diplomityön tavoitteena on muodostaa syvällinen ymmärrys siitä, miten projektin pidennetty takuuaika vaikuttaa riskienhallintaan. Riskienhallintaprosessia tarkastellaan työssä projektin elinkaaren näkökulmasta, jotta voidaan selkeästi määrittää, mitä riskienhallinnan toimenpiteitä tehdään kussakin projektin vaiheessa. Tutkimus tehtiin tilaustyönä projektiliiketoimintaa harjoittavalle rakennusalan yritykselle, joka on viime vuosina kasvavissa määrin tarjonnut projekteja pidennetyllä takuuajalla. Tutkimus rajattiin koskemaan kohdeyrityksen toimitilarakentamisen projekteja, joissa on ollut käytössä pidennetty takuuaika. Tutkimuskysymyksiin vastataan kirjallisuuskatsauksen ja empiirisen tutkimuksen avulla. Kirjallisuuskatsaus koostuu projektin elinkaareen, takuuaikaan, riskienhallintaan ja rakennusprojektien erityispiirteisiin liittyvästä kirjallisuudesta, mistä havaittiin, että takuuaikaa on tutkittu takuukorjausten kustannusten ja ehkäisemisen näkökulmasta. Kirjallisuuden mukaan rakennusalalla riskienhallinta keskittyy pääasiassa projektin tarjousvaiheeseen, eikä sitä toteuteta systemaattisesti muissa projektin vaiheissa.
Tutkimuksen empiirinen osio toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jonka aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Lisäksi sekundäärisenä aineistona toimi pidennetyn takuuajan projektien riskienhallinta- ja projektisuunnitelmat. Haastateltavat valittiin siten, että he ovat työskennelleet pidennetyn takuuajan projektien toteutus- tai takuuvaiheessa. Haastatteluja toteutettiin 11 henkilölle kohdeyrityksessä, joista kuusi oli työskennellyt projektin tarjous-/toteutusvaiheessa ja viisi oli työskennellyt projektin takuuvaiheessa. Haastatteluiden pohjalta saatiin muodostettua käsitys pidennetyn takuuajan tuomista muutoksista riskien- ja projektinhallintaan.
Tutkimuksessa havaittiin pidennettyyn takuuaikaan liittyviä riskejä, jotka vaikuttavat riskien ja takuuajan hallintaan. Pidennetyn takuuajan riskeistä merkittävimmät olivat talotekniikan toimivuus ja suunnitteluvirheet. Tunnistettuja riskejä hallittiin pitämällä, pienentämällä, siirtämällä ja välttämällä riskiä. Riskienhallintatoimenpiteet liittyivät hankintaan, suunnitteluun ja laadunhallintaan. Tutkimuksen mukaan käytetyin riskienhallintatoimenpide oli riskin pitäminen. Pidennetyn takuuajan merkittävimpiä riskejä hallittiin usein siirtämällä takuuehdot alihankkijalle, mutta myös muita toimenpiteitä hyödynnettiin. Pidennetyn takuuajan riskienhallinnan keskeisimmät haasteet liittyivät tiedon siirtymiseen ja jäännösriskeihin.
Tutkimuksen tulokset mukailevat kirjallisuuskatsauksen havaintoja riskienhallinnasta ja projektin takuuajasta. Tutkimustulosten perusteella suositellaan pidennetyn takuuajan riskienhallinnan systemaattista toteuttamista, jotta valittu riskistrategia toteutuu suunnitellusti. Riskienhallinnan dokumentoinnilla ja selkeiden vastuualueiden jakamisella voidaan parantaa riskienhallinnan onnistumista, mikä vaikuttaa koko projektin onnistumiseen. Hallitsemalla pidennetyn takuuajan riskit projektin toimittaja voi erottautua kilpailijoista ja korostaa toimintansa laadukkuutta.Risk management is a part of overall project management, which aims to manage uncertainties and opportunities related to the project. The objective of risk management is to identify the most significant risks for the project and manage them. The extended warranty period of the project introduces new types of risks for the project supplier to manage. This thesis explores the risks associated with the extended warranty period from the perspective of the construction project supplier and ways to manage these risks.
The aim of the thesis is to develop a deep understanding of how the extended warranty period of the project affects risk management. The risk management process is examined in the thesis from the perspective of the project's lifecycle, to clearly define what risk management measures are taken at each stage of the project. The research was conducted as a commissioned work for a construction company engaged in project business, which has increasingly offered projects with extended warranty periods in recent years. The research was limited to the target company's commercial construction projects that have had extended warranty periods. The research questions are answered through a literature review and empirical research. The literature review consists of literature related to the project's lifecycle, warranty period, risk management, and the specific characteristics of construction projects, which revealed that the warranty period has been studied from the perspective of warranty repair costs and prevention. According to the literature, risk management in the construction industry mainly focuses on the project bidding phase and is not systematically implemented in other phases of the project.
The empirical part of the research was conducted as a qualitative case study, with data collected through semi-structured thematic interviews. Additionally, secondary data consisted of risk management and project plans for projects with extended warranty periods. The interviewees were selected based on their experience in the implementation or warranty phase of projects with extended warranty periods. Interviews were conducted with 11 individuals from the target company, six of whom had worked in the bidding/implementation phase and five in the warranty phase of the project. Based on the interviews, an understanding was formed of the changes brought by the extended warranty period to risk and project management.
The research identified risks associated with the extended warranty period that affect risk and warranty management. The most significant risks of the extended warranty period were the functionality of building services and design errors. The identified risks were managed by retaining, reducing, transferring, and avoiding the risk. Risk management measures were related to procurement, design, and quality management. According to the research, the most commonly used risk management measure was retaining the risk. The most significant risks of the extended warranty period were often managed by transferring warranty conditions to subcontractors, but other measures were also utilized. The main challenges in managing the risks of the extended warranty period were related to information transfer and residual risks.
The research results align with the findings of the literature review on risk management and the project's warranty period. Based on the research results, it is recommended to systematically implement risk management for the extended warranty period to ensure that the chosen risk strategy is executed as planned. Documenting risk management and clearly dividing responsibilities can improve the success of risk management, which affects the overall success of the project. By managing the risks of the extended warranty period, the project supplier can differentiate itself from competitors and emphasize the quality of its operations
Vety- ja sähkökäyttöisten ajoneuvojen teknistaloudellinen vertailu
Liikennesektori on yksi merkittävimmistä kasvihuonekaasupäästöjen lähteistä, ja siirtyminen kohti hiilineutraalia liikennettä on keskeinen tavoite ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Tässä kandidaatintyössä vertaillaan kahta lupaavaa teknologiaa, sähkö- ja vetykäyttöisiä ajoneuvoja, jotka voivat tarjota ratkaisuja liikenteen päästöjen vähentämiseen. Työssä tarkastellaan molempien teknologioiden teknisiä ja taloudellisia näkökohtia, kuten energiatehokkuutta, toimintasädettä, lataus- ja tankkausaikoja sekä infrastruktuurin saatavuutta.
Liikenteen sähköistyminen on yleistyvä trendi, erityisesti henkilöautojen markkinoilla. Sähköautojen yleistymistä tukevat akkuteknologian kehitys ja nopeasti laajentuva latausinfrastruktuuri. Sähköautojen hyötysuhde on huomattavasti parempi kuin vetyautojen, mikä tekee niistä taloudellisesti edullisemman vaihtoehdon useimmissa tapauksissa. Haasteina ovat korkea hankintahinta ja rajallinen toimintasäde, mikä vaikeuttaa niiden käyttöä pitkän matkan ajossa.
Vetyautot puolestaan tarjoavat pidemmän toimintasäteen ja nopean tankkauksen, mikä tekee niistä potentiaalisen vaihtoehdon erityisesti raskaalle liikenteelle ja pitkän matkan kuljetuksille. Vetyautojen kehitystä hidastavat korkeat hankinta- ja käyttökustannukset, sekä infrastruktuurin puutteet. Vetyajoneuvojen laajempi käyttöönotto vaatii merkittäviä investointeja infrastruktuuriin sekä poliittisia päätöksiä teknologian edistämiseksi.
Työn päätelmänä voidaan todeta, että sähköautot tulevat todennäköisesti hallitsemaan henkilöautojen markkinoita lähitulevaisuudessa, kun taas vetyautojen vahvuudet voivat nousta esiin erityisesti raskaassa liikenteessä, jossa toimintasäteen ja nopean tankkauksen merkitys korostuu. Molempien teknologioiden yleistyminen edellyttää kuitenkin teknologisia innovaatioita ja politiikkatoimia, jotka tukevat kestävän liikenteen kehitystä
"Kyllä tuntee olevansa ryssä, Suomen leijonan syleilyssä" : Propaganda Reino Palmrothin sota-ajan laulujen sanoituksissa 1940-1941
Tutkimuksessani tarkastelen propagandaa Reino Palmrothin sota-ajan laulujen sanoituksissa vuosina 1940-1941. Työssäni pohjustan aihetta Suomen sodan ajan propagandatoiminnan ja musiikkipropagandan avulla. Itse analyysin jaottelen työssäni koskemaan Palmrothin propagandakuvan luomaa suomalaista ja isänmaallisuutta, vihollista ja sen kulttuuria sekä suomalaisen ja vihollisen kanssakäymistä. Työn väliotsikot auttavat jakamaan suuremman teemakokonaisuuden osiin ja ne pohjautuvat Palmrothin sanoituksissaan esiin nostamiin aiheisiin. Tutkin Palmrothin sanoituksia analyyttisestä näkökulmasta, jonka lisäksi hyödynnän tutkimuksessani myös propagandan teoriaa. Tutkiessani Palmrothin sanoituksia huomioin myös tämän henkilöhistorian ja aseman sodan ajan yhteiskunnassa, ajan ilmapiirin sekä pääpiirteittäin keskeiset sotatapahtumat. Propagandasta suomalaisissa sota-ajan lauluissa on tehty varsin vähän tutkimusta, Palmrothin sanoituksista ei koskaan. Toivon, että voin tutkimuksellani havainnollistaa miten ja minkälaista propagandaa esitettiin laulujen sanoituksissa sota-aikana. Toisaalta pyrin heijastelemaan tutkimukseni tuloksia myös nykypäivään lisäämällä ymmärrystä siitä, miten laajasti propagandaa voi hyödyntää yhteiskunnan eri osa-alueilla, kuten musiikissa.
Tutkimukseni tuloksista nousi keskeisenä esiin se, että Palmroth kuvaa suomalaisia ja isänmaallisuutta positiiviseen ja ylevään sävyyn, johon heijastuu myös Palmrtohin oikeistolainen tausta. Vihollisen eli venäläisen ja tämän kulttuurin Palmroth esitää poikkeuksetta negatiivisessa ja halventavassa valossa vieden jopa vastustajan inhimillisyyden. Keskeisimpänä piirteenä suomalaisen ja vihollisen kanssakäymisessä nousi vertaileminen osapuolten välillä sekä toisen piirteiden korostaminen toisen piirteillä niin hyvässä kuin pahassa
”Että riippuu ihmisen itestäänkin” : Hoivakodissa asuvien ikäihmisten kuvauksia omasta toimijuudestaan
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, millä tavoin ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon piirissä asuvat ikäihmiset asemoivat itseään toimijoiksi. Ikäihmisten palveluja koskevissa suomalaisissa laatusuosituksissa toimijuus esitetään hyvänä, joka palvelujen asiakkaille on turvattava. Toisaalta toimijuusteorioissa ikäihmisten toimijuuteen liitetään monesti jonkinasteinen hauraus.
Tutkielman aineistona käytän Lehto-Niskalan (2021) väitöstutkimuksen haastatteluaineiston osaa, joka koostuu 16 eteläsuomalaisen asumisyksikön asukkaan haastattelusta. Teemahaastatteluaineiston teemoina ovat olleet toimintakyky ja kuntoutus. Tutkielmassani tarkastelen haastatteluaineistoa diskurssianalyyttisessä viitekehyksessä asemoinnin analyysin keinoin.
Toimijuus ymmärretään tutkielmassa laajasti, erityisesti Honkasalon pienen toimijuuden käsitteeseen pohjautuen. Katson toimijuutta puheessa tuotettavan silloin, kun joku asemoidaan vastuulliseksi puheessa kuvatuista tapahtumista.
Analyysin perusteella voidaan todeta, että ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon piirissä asuvat ikäihmiset voivat asemoida itsensä toimijoiksi monenlaisin tavoin. Osa haastateltavista asemoi itsensä vahvaksi ja itsenäiseksi toimijaksi, joka on vastuussa itsestään ja siitä, mitä hänelle tapahtuu. Toisaalta monet haastateltavat rakentavat toimijuuttaan pikemminkin suhteessa hoivakodissa asumisen realiteetteihin, hierarkkisten valtasuhteiden sisälle. Asukkaat asemoivat itseään myös ei-toimijoiksi ja erityisesti alentuneeseen toimintakykyyn liittyen kertovat nimenomaisesti asioista, joita eivät tee, ja joiden suhteen he eivät asemoi itseään toimijoiksi.
Tutkielman tulokset lisäävät osaltaan tietoa siitä, millä tavoin hoivakodissa asuvan henkilön on mahdollista diskursiivisesti rakentaa omaa toimijuuttaan ja kuvata itseään toimijana. Asukkaat puhuvat itsestään toimijoina ja asemoivat itsensä toimijoiksi - ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon piirissä asumisen kontekstissa on siis mahdollista esittää itsensä toimijana. Monesti omaa toimijuutta kuitenkin suhteutetaan oman toimintakyvyn tai oman toimintaympäristön rajoitteisiin