Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Pain Assessment and Its Effect on Pain Management During Emergency Medical Services—A Descriptive Study in the Tampere University Hospital Area of Finland
No full textBackground: Pain management is an important part of prehospital care. Pain assessment and recognition are inseparable in adequate pain treatment. However, relatively scarce literature is available from Nordic and European countries. We investigated the current practices of pain assessment and management in the Emergency Medical Service (EMS) of one Finnish hospital area. Methods: The cohort data were originally collected prospectively to assess various quality processes in EMS. This study was designed as a descriptive, retrospective, register-based cohort study, analysing data from 7245 patients encountered by EMS over a one-month period in the Tampere University Hospital area of Finland in 2021. Pain levels were primarily assessed using the numeric rating scale (NRS). Records were combined with auxiliary data from the National Emergency Response Centre Agency. We grouped patients into six age groups and recorded dispatch categories in seven groups to clarify the impact of age and dispatch category on pain assessment and intensity. We used crosstabulation and Pearson's chi-square test for statistical analyses; we also applied a linear mixed model to analyse the effect of pain medication on pain intensity. Results: Pain was assessed once in 2586 (36%) patients and then reassessed a second time for 707 (27%) of those patients. Age and dispatch category affected pain intensity (p < 0.001): Patients under 66 reported higher pain intensity than patients over 66 years. In dispatch categories, “oxygen deficiency” and “non-mechanical accident or exposure,” reported pain intensity was minimal compared to other categories. Of the patients with a pain assessment, 611 (24%) experienced pain equal to or greater than 4 on the NRS scale. We found that assessment with a high NRS level was associated with a higher likelihood of administering potent pain medication. Conclusion: The prevalence of pain assessment is relatively low. The diverse nature of EMS interventions must be considered when improving pain management strategies.Peer reviewe
Longitudinal analysis of suicide mortality prediction in 31 countries
Get PDFItsemurha on merkittävä maailmanlaajuinen kansanterveysongelma, ja vuosittain yli 700 000 ihmistä kuolee itsemurhaan. Tilastollisia ennustusmalleja on tutkittu yksilötasolla itsemurhariskiryhmien tunnistamiseksi, kun taas väestötason malleja itsemurhien ymmärtämiseksi on tutkittu vähemmän. Tässä Pro Gradussa tehdään pitkittäinen väestötason analyysi itsemurhakuolleisuudesta 31 maassa vuosina 1990–2020 käyttäen keskeisiä demografisia ja sosioekonomisia selittäviä muuttujia mallien trendien ja ennustekyvyn arvioinnissa.
Aineisto on koottu WHO:n kuolleisuustietokannasta, Maailmanpankista, Yhdistyneiden Kansakuntien inhimillisen kehityksen raporteista ja Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin tilastoista. Näistä lähteistä koottiin joukko selittäviä muuttujia, kuten inhimillisen kehityksen indeksi (HDI), bruttokansantuote (BKT) henkeä kohti, työttömyysaste, elinajanodote syntymähetkellä, väestö, sukupuoli ja vuosi. Tässä tutkimuksessa käytettiin erilaisia tilastollisia menetelmiä lineaarisista malleista lineaarisiin sekamalleihin ja additiivisiin sekamalleihin. Analyysi keskittyi aikaan epälineaarisena selittävänä muuttujana, ja tämän suhteen mallintamiseen käytettiin tasoitustekniikoita.
Tulosten perusteella sekä yleistetyt että additiiviset sekamallit, joissa epälineaarinen tasoitusfunktio oli aikamuuttujassa, paransivat perusmallien sopivuutta. Suurväestöisissä ja lisääntyneen itsemurhien määrän maissa vahvimmiksi selittäviksi muuttujiksi tunnistettiin väestöluku, sukupuoli, HDI, BKT henkeä kohti ja työttömyysaste. Nämä havainnot osoittavat edistyneiden sekamallinnustekniikoiden hyödyn itsemurhakuolleisuuden ennustamisessa väestötasolla.Suicide is a major worldwide public health problem, annually more than 700 000 people die by suicide. Statistical prediction models have been studied on the individual-level to identify individuals in high risk to commit suicide, studies for population-level models to understand suicide have been studied less. This thesis conducts longitudinal population-level analysis of suicide mortality in 31 countries from 1990 to 2020, utilizing key demographic and socioeconomic explanatory variables in evaluating performance in finding the trends and forecasting abilities of the models.
The dataset is compiled from WHO Mortality Database, World Bank, United Nations Human Development Reports, and United Nations Conference on Trade and Development Statistics. From these sources a set of explanatory variables such as Human Development Index (HDI), Gross Domestic Product (GDP) per capita, unemployment rate, life expectancy at birth, population, sex, and year were compiled. Different statistical methodologies were used in this study from linear models to linear mixed-effects models to additive mixed effects-models. The analysis concentrated on time as non-linear explanatory variable and to model this relationship smoothing techniques were applied.
Based on results, both generalized and additive mixed-effects models, with non-linear smoothing function on time variable improved the fit of base models. In countries with large population and an increased number of suicides. Strongest explanatory variables were identified to be population, sex, HDI, GDP per capita, and unemployment rate. These findings show the benefit of advanced mixed-effects modeling techniques on prediction of suicide mortality on population-level
Kaksivaiheisen turboahdinjärjestelmän käyttö meridieselmoottoreissa
Get PDFLaivojen dieselmoottorit ovat suuria päästöjen aiheuttajia, ja näiden päästöjen haittoja ihmisten terveyteen on tutkittu laajasti. Joidenkin arvioiden mukaan 50000–400000 ihmistä kuolee vuosittain laivojen moottoreiden aiheuttamiin päästöihin. Merenkulusta aiheutuviin typen ja rikin oksidipäästöihin on asetettu 2000-luvulla rajoituksia, ja moottoreiden valmistajat ovatkin joutuneet kehittämään teknologioita vastaamaan tähän haasteeseen. Rikin oksidipäästöt ovat pääasiassa polttoaineesta johtuvia, joten kehitetyt teknologiat ovat pääosin typen oksideja vähentäviä. Näitä ovat esimerkiksi EGR, SCR, Miller, kaksivaiheinen turboahdinjärjestelmä sekä suutinten optimointi.
Tässä tutkimuksessa perehdytään kirjallisuuskatsauksen muodossa kaksivaiheisen turboahdinjärjestelmän sekä Miller-syklin käyttöön meridieselmoottoreissa. Tutkielma koostuu neljästä luvusta, jossa ensimmäisessä perehdytään typen oksidien syntymiseen ja alueellisiin säädöksiin. Toisessa osassa perehdytään Miller-syklin ja kaksivaiheisen turboahdinjärjestelmän teoriaan, ja tästä siirrytään tuloksiin. Tuloksissa esitellään kahden merimoottoreita valmistavan yrityksen kokemuksiin näistä teknologioista, ja keskitytään erityisesti niiden vaikutuksista moottorin päästöihin ja suorituskykyyn. Tämän jälkeen tutkitaan vielä, kuinka näiden avulla voitaisiin päästä IMO:n tason III päästövaatimuksiin.
Tuloksista selvisi, kuinka Miller-syklillä ja kaksivaiheisen turboahdinjärjestelmän yhdistel-mällä saadaan alennettua moottorin ominaiskulutusta merkittävästi samalla kun typen oksideja saadaan vähennettyä. Moottorin tehotiheys myös nousi, mikä on positiivinen asia. Typen oksidit eivät kuitenkaan vähentyneet tarpeeksi, jotta olisi päästy tason III päästövaatimuksiin. Kuitenkin esimerkiksi lisäämällä moottoriin pakokaasunkäsittelyä, esimerkiksi SCR, voidaan näihin päästövaatimuksiin päästä. Tämä on monella tapaa hyvä ratkaisu, varsinkin, jos tason III vaativilla alueilla ei operoida suurinta osaa ajasta
SGEI-sääntelyn hyödyntäminen huoltovarmuuden turvaamisessa Covid-19-pandemian aikana: Esimerkkinä meriliikenteen valtiontuet
Get PDF
Treatment with methotrexate plus oral prednisolone versus triple therapy (methotrexate/sulfasalazine/hydroxychloroquine) plus intra-articular glucocorticoids in early rheumatoid arthritis: a prespecified nonrandomised subgroup analysis of clinical and radiographic data at 48 weeks from the NORD-STAR trial's conventional treatment arm
No full textObjectives: In the NOrdic Rheumatic Diseases Strategy Trials And Registries (NORD-STAR) trial, the active conventional arm had 2 nonrandomised regimens: arm 1A (oral group; Sweden, Norway, Netherlands, and Iceland) and arm 1B (injection group; Denmark and Finland). We report clinical, patient-reported, safety, and radiographic outcomes after 48 weeks. Methods: Oral group received methotrexate plus oral prednisolone (20.0 mg/d, tapered rapidly, discontinued week 36); Injection group received triple therapy (methotrexate, sulphasalazine, hydroxychloroquine) and mandatory intra-articular glucocorticoid injections. The primary end point was analysed by logistic regression with several approaches for handling missing outcomes. Results: In total, 137 and 80 patients were included in the oral group and injection group; 78% vs. 89% completed, respectively. At 48 weeks, adjusted clinical disease activity index remission ≤2.8 rates (95% CI) were 36% (28-44) and 55% (42-68), respectively; the risk difference (primary outcome) was 19% (2-35). Similarly, key secondary clinical, patient-reported and safety outcomes showed numerically better results in the injection group vs oral group, for example, infections occurred in 53% vs 30%, respectively. Radiographic progression (Δtotal van der Heijde-modified Sharp Score) was low: oral group: adjusted mean, 0.26 (95% CI, 0.08-0.43); injection group: adjustedd mean, 0.80 (95% CI, 0.55-1.05). Cumulative dose of oral/intra-articular glucocorticoids (median) was 1905 mg prednisolone for the oral group and 165 mg for the injection group. Conclusions: In treatment-naïve patients with early rheumatoid arthritis, triple therapy and mandatory glucocorticoid joint injections had numerically better clinical outcomes, fewer withdrawals, fewer adverse events, and lower cumulative dose of glucocorticoids, but slightly worse radiographic outcomes than treatment with methotrexate and oral prednisolone. These findings, although nonrandomised, suggest a potential for optimising treatment strategy with conventional therapies in early rheumatoid arthritis.Peer reviewe
"Miks meidän puitteet ja hommat ei oo sillai, että me voidaan tehdä oikeesti sitä hyvää työtä?": Työhyvinvoinnin edellytykset pienten kuntien aikuis- ja maaseutusosiaalityössä
Get PDFTässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan aikuis- ja maaseutusosiaalityötä tekevien sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden kokonaisvaltaista työhyvinvointia. Aiempi tutkimus on osoittanut, että sosiaalityössä työhyvinvoinnin ylläpitäminen on vaikeaa eikä työssä jaksaminen ole parantunut hyvinvointialueuudistuksen jälkeen. Työhyvinvointia mahdollistavat tekijät olivat pitkälti samoja kuin aikaisemmassa tutkimuksessa. Työhyvinvointia rajoittavissa tekijöissä ilmeni uusia näkökulmia.
Tutkielman aineiston keräämisen menetelmä, ryhmähaastattelun ja Tarinoiden maa -toimintamallin yhdistelmä, oli lajissaan ensimmäinen, ja se mahdollisti kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin tutkimisen sekä lisäsi haastateltavien luovuutta ja osallisuutta aineiston syntymiseen. Menetelmää on mahdollista hyödyntää työhyvinvoinnin tutkimuksessa laajemminkin.
Selvitin kolmella hyvinvointialueella neljän puolistrukturoidun ryhmähaastattelun sekä luovan ja toiminnallisen Tarinoiden maa -toimintamallin yhdistelmällä (N=14) kerätyn aineiston teema-analyysillä, mitkä tekijät rajoittavat ja mahdollistavat aikuis- ja maaseutusosiaalityötä tekevien sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia. Työhyvinvointia kannatteli teema-analyysin kuvausten perusteella yksilölliset voimavarat, asiakastyön merkityksellisyys ja laadukkuus, asiakkaiden, kollegojen ja yhteistyökumppaneiden työn arvostus, työkavereiden tuki, joustava lähi- ja etätyön yhdistäminen, työn autonomia sekä työn ja vapaa-ajan rajaaminen. Työhyvinvointia rajoittivat teema-analyysin heikentävät kuvaukset, joita olivat organisaatioiden viestinnän ongelmat ja tietotulva, jatkuvat muutokset, epäselvät työnkuvat, säästöt, psykologinen epätasapaino ja yhteistyön rapautuminen. Työhyvinvointia rajoittivat myös kuormittavat kuvaukset, joita olivat eettiset ristiriidat, työmäärän suuruus ja uupumisen riski, maaseutusosiaalityön erityispiirteiden ymmärtämättömyys, esihenkilön etääntyminen, sosiaalityön arvostamattomuus ja työn sisällön tuntemattomuus, sidottu autonomia ja ylhäältä alaspäin -johtaminen.
Maaseutusosiaalityötä tekevien työn erityispiirteitä, maaseudun palveluiden etääntymisen ja asiakkaiden digitaalisen ulossulkemisen vaikutuksia sosiaalityötä tekevien työmäärään ja työn sisältöön ei ole huomioitu hyvinvointialueiden työn resursoinnissa. Jos työntekijöiden saatavuus halutaan jatkossa turvata hyvinvointialueiden reuna-alueilla ja pienemmillä paikkakunnilla, maaseutusosiaalityön resursointiin ja työn erityispiirteisiin tulee jatkossa kiinnittää huomiota sekä selvittää tilanteen kehittymistä jatkotutkimuksella.
Lähiesihenkilöiden tulisi saada käyttää riittävästi aikaa tiiminsä johtamiseen, kaikilla haastatelluilla hyvinvointialueilla lähiesihenkilöiden etääntyminen oli heikentänyt lähijohtamisen laatua. Hyvinvointialueiden johtamisessa tulisi panostaa työhyvinvointia tukevan sekä työntekijöiden ja asiakkaiden osallisuutta tukevan johtamiskulttuurin rakentamiseen. Työn autonomian sitominen oli alentanut informanttien kokemusta työn merkityksellisyydestä ja muuttanut työn tekemisen tylsemmäksi, mikä vaikuttaa työhyvinvointiin ja alan vetovoimaan tulevaisuudessa. Sidotun autonomian vaikutuksia aikuis- ja maaseutusosiaalityötä tekevien työhyvinvointiin tulisi tutkia laajemmin
