Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Kiertotaloutta tukeva tuotesuunnittelu elinkaarien pidentämiseksi: Hyödyt valmistaville yrityksille
No full textTuote-elinkaarien lyhentyminen on kiihtynyt viime vuosikymmeninä monien tekijöiden seurauksena, kuten teknologisten innovaatiosyklien nopeutuessa. Tämä kehitys kuormittaa ekologista kestävyyttä kasvattamalla jätemääriä ja ympäristövaikutuksia. Samalla se asettaa valmistaville yrityksille dilemman: kuinka tasapainottaa jatkuva innovointi ja ekologinen vastuu? Toisaalta myös kiristyvä ympäristölainsäädäntö ja teollisen liiketoiminnan kasvava kilpailu haastavat valmistavia yrityksiä pidentämään tuote-elinkaariaan, mihin valmistavilla yrityksillä on mahdollisuus vastata hyödyntämällä kiertotalouden periaatteita.
Tässä kandidaatintyössä tutkitaan valmistavien yrityksien mahdollisuuksia hyötyä tuote-elinkaarien pidentämisestä kiertotalouden mukaisella tuotesuunnittelulla. Työssä tarkastellaan ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyen valmistavien yrityksien mahdollisia keinoja pidentää tuote-elinkaaria niin kiertotalousstrategioilla kuin niitä tukevilla tuotesuunnittelukeinoilla. Tämän jälkeen työssä tutkitaan toiseen tutkimuskysymykseen liittyen tuote-elinkaarien pidentämisestä saatuja ekologisia ja taloudellisia hyötyjä valmistaville yrityksille.
Kandidaatintyö on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, joka koostuu Andorista hakulausekkeilla ja erityisesti helmenkasvatusmenetelmällä saaduista aineistosta. Kirjallisuuslähteiksi hyväksyttiin artikkeleita, jotka ovat Julkaisufoorumin luokitukseltaan vähintään 1, mutta pääsääntöisesti tasoilla 2–3 olevia artikkeleita kuitenkin suosittiin. Työhön valittiin artikkeleita, jotka käsittelevät tuote-elinkaarien pidentämistä kiertotaloudessa valmistavien yritysten ja tuotesuunnittelun näkökulmista. Tutkielma alkaa johdannolla, jota seuraa kiertotalousstrategioita ja niitä tukevia tuotesuunnittelun keinoja käsittelevä teoriaosa. Tämän jälkeen työn tulososassa tarkastellaan tuote-elinkaarien pidentämisen ekologisia ja taloudellisia hyötyjä valmistaville yrityksille.
Tutkielmassa havaitaan, että tuote-elinkaaria voidaan pidentää kiertotaloudessa neljällä strategialla: uudelleenkäytöllä, korjauksella, kunnostamisella ja uudelleenvalmistamisella. Näiden kiertotalousstrategioiden toimivuutta ja hyötyjä voidaan erityisesti tehostaa huomioimalla ne tuotesuunnitteluprosessin alussa ennen infrastruktuurin ja muiden toimintojen vakiintumista. Näitä kiertotalousstrategioita voidaan edistää tuotesuunnittelussa monilla keinoilla, kuten helpottamalla komponenttien käsiteltävyyttä ja kehittämällä tuotteiden modulaarisuutta ja standardisointia. Työn tuloksissa havaittiin, että näin valmistavat yritykset voivat saada tuote-elinkaarien pidentämisestä monia ekologista ja taloudellista kestävyyttä tukevia hyötyjä, kuten energiakulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentymistä sekä kustannussäästöjä ja markkina-aseman mahdollista vahvistumista
Ulkoisen varmentamisen rooli kestävyysraportoinnissa : laadun takaaja vai symbolinen toimenpide?
No full textYritysten kestävyysraportoinnin laatuun ja uskottavuuteen on kohdistunut paljon kritiikkiä vuosien varrella. Yhä useampi yritys on pyrkinyt vastaamaan tähän kritiikkiin hankkimalla ulkoista varmennusta kestävyysraportoinnilleen. Tämän takia on siis tärkeä arvioida, millaisia vaikutuksia tällä ulkoisella varmennuksella on kestävyysraportointiin.
Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tutkia ja kuvata sitä että, toimiiko ulkoinen varmennus aidosti laadun ja uskottavuuden takaajana vai onko kyseessä lähinnä vain symbolinen toimenpide yrityksen imagon pönkittämiseksi. Tutkimuskysymyksiä tutkielmassa oli kaksi. ensimmäisessä pohdittiin, millaista tietoa on saatavilla ulkoisen varmennuksen suhteesta kestävyysraportoinnin laatuun ja luotettavuuteen, ja toisessa pohdittiin, millaisena kestävyysraportoinnin varmentamistoimintaympäristö kuvataan.
Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista, jotka valittiin aihepiirin keskeisyyden, laadun ja ajankohtaisuuden perusteella. Tutkielmassa hyödynnettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmiä, joilla koottiin ja analysoitiin olemassa olevaa tutkimustietoa.
Tulokset osoittavat, että osa tutkimuksista tukee ulkoisen varmennuksen myönteistä vaikutusta raporttien laatuun, erityisesti silloin kun varmennus suoritetaan tilintarkastajien toimesta ja kohtuullisella varmuustasolla. Toisaalta osa tutkimuksista on enemmän kriittisiä ja korostaa varmennuksen symbolista luonnetta sekä vallitsevaa käytännön toteutuksen heikkoa tasoa. Varmentajien erilaiset lähestymistavat, käytetyt standardit ja sidosryhmälähtöisyyden huomiointi vaikuttavat merkittävästi varmennuksen todelliseen lisäarvoon.
Voidaan todeta, että ulkoisella varmennuksella voi olla merkittävä rooli kestävyysraportoinnin laadun ja luotettavuuden parantamisessa, mikäli se toteutetaan huolellisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Raportoinnin ja varmennuksen yhdenmukaistuminen saattaa olla käsillämme Euroopan Unionin lainsäädännön myötä, mikä puolestaan voi vahvistaa raportoinnin uskottavuutta ja vähentää toimijoiden välistä hajonta
Kouluttamattomia joutilaita ja sivistyneitä kaupunkilaisia: Juoksutyttöjä ja -poikia koskevat diskurssit yhteiskunnallisessa keskustelussa vuosina 1900-1920
No full textTämä pro gradu- tutkielma tarkastelee juoksutyttöihin ja juoksupoikiin kohdistuneita diskursseja suomalaisessa aikalaislehdistössä ja ammattientarkastajien vuosikertomuksissa vuosina 1900–1920. Diskursseja on tarkasteltu kahden eri näkökulman kautta. Ensimmäinen näkökulma jäsentää diskursseja julkisen aikalaiskeskustelun perspektiivistä, hyödyntäen sanoma- ja aikakauslehtien julkaisuja ja ammattientarkastajien vuosikertomuksia. Toinen näkökulma rakentuu Tampereen kaupungin kontekstiin, ja siinä diskursseja on eritelty tamperelaisissa sanomalehdissä julkaistujen työpaikkailmoitusten kautta. Julkinen aikalaiskeskustelu ja tamperelaisten lehtien työpaikkailmoitukset luovat yhdessä juoksutyttöjä ja -poikia koskevaa yhteiskunnallista keskustelua.
Tutkielman lähdeaineisto koostuu digitoiduista sanomalehti- ja aikakauslehtiaineistoista, sekä painetuista ammattientarkastajien vuosikertomuksista. Tutkielmassa hyödynnettyjä sanomalehtiä ovat Aamulehti, Tampereen Sanomat, Sanomia Tampereelta, Tampere, Tampereen lehti ja Tampereen Uutiset. Lisäksi tutkielmassa on huomioitu vasemmistolaisia lehtiä, joita ovat Kansan Lehti ja Sosialidemokraatti. Julkista aikalaiskeskustelua rakentaa lisäksi aikakauslehdet Kasvatus ja Koulu, Liikeapulainen, Naisten Ääni ja Suomen Nainen. Ammattientarkastajien vuosikertomukset löytyvät painettuina esimerkiksi Tampereen yliopiston Linna- kirjastosta. Lisäksi osa vuosikertomuksista löytyy digitoituna Teollisuushallituksen kustantamasta lehdestä Työtilastollinen aikakauslehti, joka muutti vuonna 1918 nimeään Sosialiseksi aikakauskirjaksi. Tarkastellut lehdet on valikoitu niin, että ne edustavat eri poliittisia ja aatteellisia näkemyksiä.
Aikalaislehtiaineistoa ja ammattientarkastajien vuosikertomuksia on analysoitu diskurssintutkimuksen menetelmien avulla. Diskurssintutkimuksessa yhdistyy kriittinen, analyyttinen ja historiallinen diskurssianalyysi. Tässä tutkielmassa diskurssit on määritelty suhteellisen vakiintuneiksi kielellisiksi käytänteiksi, jotka heijastavat ympäröivää maailmaa. Tämän lisäksi diskurssit on mielletty merkityksenmuodostamisprosessiksi ja käsitteelliseksi kartaksi. Eritellyt diskurssit muodostivat tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottua kielellistä ja sosiaalista todellisuutta.
Julkisessa aikalaiskeskustelussa ja tamperelaisissa työpaikkailmoituksissa juoksutyttöjä ja -poikia merkityksellistettiin verrattain samansuuntaisten diskurssien kautta. Tämä diskurssien samansuuntaisuus ja sisällöllinen yhteneväisyys korostaa niiden asemaa juoksutyttöjä ja -poikia koskevassa kielellisessä todellisuudessa. Diskursseista nousi esiin 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten suomalainen yhteiskunta, mille oli tyypillistä muun muassa alkanut kaupungistuminen, sivistyneistön työväestöä porvarillisiin arvoihin integroiva perhepolitiikka, modernisoituminen, lasten ansiotyö, sukupuolittuneet käytänteet ja sivistyksen, sekä koulutuksen uudet arvot. Sekä julkisessa aikalaiskeskustelussa että tamperelaisissa työpaikkailmoituksissa juoksutyttöjä ja -poikia koskevia samankaltaisia diskursseja olivat sukupuoleen, lapsityöhön ja työnkuvaan liittyneet diskurssit. Julkista aikalaiskeskustelua erotti työpaikkailmoitusten tuottamista diskursseista kuitenkin negatiiviset ja epäkohtia esiin nostaneet keskusteluiden sisällöt. Edellä lueteltujen diskurssien lisäksi työpaikkailmoitukset rakensivat myös spesifiä lasten kotikasvatukseen liittyneitä diskursseja.
Työväestö, työntekijät ja lapsityö on perinteinen historiantutkimuksen aihe. Juoksutytöt ja -pojat ovat jääneet kuitenkin aiempien tutkimusten ulkopuolelle. Tämä tutkimus osoittaakin sen, että juoksutytöt ja -pojat olivat merkittävä osa 1900-luvun alun suomalaista yhteiskuntaa
Legitimointikeinojen käyttö toimitusketjun vastuullisuusraportoinnissa
No full textVastuullisuus on kasvattanut merkitystään viime vuosikymmeninä ja siksi yritysten odotetaan kehittävän toimintaansa vastuullisemmaksi. Lisäksi etenkin teollisuusyritysten on kiinnitettävä huomiota myös niiden toimitusketjun vastuullisuuteen. Yritysten edellytetäänkin raportoivan koko liiketoimintansa vastuullisuudesta myös toimitusketjun osalta. Kuitenkin vastuullisuusraportoinnin vapaamuotoisuus on herättänyt epäilyksiä raporttien luotettavuudesta. EU:n uuden CSRD-direktiivin tavoitteena onkin ollut parantaa vastuullisuusraporttien läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta kiristämällä raportoinnin ohjeistuksia. Siksi raporttien tutkiminen juuri tiukentuneen lainsäädännön kontekstissa tuo aiheeseen mielenkiintoista näkökulmaa.
Legitimiteettiteorian mukaan yritykset pyrkivät vastuullisuusraporteillaan oikeuttamaan vastuullisuuttaan ja muokkaamaan sidosryhmien käsitystä yrityksen vastuullisuudesta positiivisemmaksi. Raportit voidaan siis nähdä yritysten keinona saavuttaa tai ylläpitää legitimiteettiään eikä antaa todenmukaista tietoa yrityksen vastuullisuudesta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia legitimointikeinoja suomalainen teollisuudenalan yritys, Kone Oyj, on käyttänyt sen toimitusketjun vastuullisuusraportoinnissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, mitä aiheita toimitusketjun vastuullisuudesta raporteissa käsiteltiin ja miten raportointi muuttui vuosien 2021–2024 aikana. Raporttien sisältöä ja havaittuja legitimointikeinoja pohdittiin myös institutionaalisen teorian näkökulmasta.
Tutkimuksen aineistona käytettiin Koneen julkaisemia vastuullisuusraportteja viimeisen neljän vuoden ajalta. Legitimointikeinoja tunnistettiin aineistosta teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, ja aineistoa jäsenneltiin koodauksella. Tutkimusta ohjaavana teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin legitimiteettiteoriaa, institutionaalista teoriaa sekä aiempia tutkimuksia toimitusketjun ja teollisuudenalan yritysten vastuullisuusraportoinnista.
Tutkimuksessa havaittiin Koneen käyttävän raportoinnissaan eniten aineellisia legitimointikeinoja, mutta raporteista tunnistettiin myös ei-aineellista ja symbolista tiedonantoa. Aineellisia keinoja käytettiin jokaisesta toimitusketjun vastuullisuuteen liittyvästä aihealueesta, ja ne sisälsivät usein kvantitatiivista dataa tai konkreettisia esimerkkejä vastuullisuutta edistävistä toimista. Toisaalta raporteissa ei juurikaan mainittu toimitusketjun negatiivisista vaikutuksista vastuullisuuteen, mikä nähtiin valikoivana tiedonantona eli symbolisena keinona lisätä legitimiteettiä. Ei-aineellista raportointia käytettiin lähinnä yhdessä aineellisen tiedon kanssa.
Kokonaisuudessaan tutkimuksen analyysi osoittaa Koneen pyrkivän ylläpitämään legitimiteettiään vahvoin aineellisin keinoin sekä raportoimalla johdonmukaisesti. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin vuoden 2024 raportoinnin muuttuneen entistäkin aineellisemmaksi sekä vähentäneen tiedonannon valikointia CSRDdirektiivin vaikutuksen myötä. Institutionaaliseen teoriaan perustuen Koneen havaittiin myös siirtävän kohtaamiaan vastuullisuuspaineita toimitusketjunsa osapuolille
Proteiinien mallinnus AlphaFold-ohjelman avulla
No full textProteiinit ovat elämälle tärkeitä molekyylejä, jotka ohjaavat soluissa tapahtuvia kemiallisia reaktioita. Niiden 3D-rakenteen eli laskostumisen tunteminen on kriittistä lääketieteessä, mutta laskostumisprosessi on monimutkainen ja voi päätyä lähes äärettömään moneen erilaiseen lopputulokseen. Aiemmin proteiinin rakennetta onkin tutkittu kokeellisin mittauksin.
AlphaFold on tuonut ensimmäisenä ohjelmana tekoälyn mukaan proteiinien rakenteen mallintamiseen, minkä ansiosta kaikille tunnetuille proteiineille on voitu ennustaa laskostunut rakenne. Mallinnetuille rakenteille AlphaFold antaa erilaisia luotettavuusarvoja, joiden perusteella voidaan tutkia eri aminohappotähteiden luotettavuutta rakenteessa. ColabFold-koodipohjalla voidaan mallintaa myös valmiista tietokannasta löytämättömien proteiinien rakenteita vaihdellen eri parametreja.
Työssä tutkittiin yhtä tärkeää kokeellisesti mallinnettua proteiinia, ubikitiiniä, sekä satunnaisesti eri aminohapoista koostettua proteiinia. Nämä proteiinit mallinnettiin ColabFold-koodipohjaa käyttäen AlphaFold2-versiolla. Huomattiin ubikitiinin rakenteen olevan hyvin samankaltainen kuin kokeellinen rakenne ja satunnaisproteiinin rakenteen sisältävän vetysidoksia eri aminohappojen välillä, vaikka luotettavuus olikin heikko.
Saatuja rakenteita tutkittiin molekyylidynamiikkaohjelma GROMACSilla. Proteiinit pysyivät simulaation aikana melko vakaina, mikä kertoo AlphaFoldin kyvykkyydestä tehdä järkeviä proteiinirakenteita. Parhaiten AlphaFold mallintaa yksittäisiä proteiineja ja proteiinikomplekseja, jotka muistuttavat jotain kokeellisesti mitatuista rakenteista. Tutkimuksessa huomattiin, että pistemutaatiot eivät vielä ohjelmalta oikeastaan onnistu. Jatkossa tähän kuitenkin saattaa olla luvassa parannusta, kuten nukleiinihappojen ja ligandi-proteiinikompleksien mallinnukseen, jotka tulevat mahdolliseksi uuteen AlphaFold3-versioon
Arkipäivän tekoäly – vertailukohteena opiskelijoiden sekä työssäkäyvien tekoälyn käyttö ja asenteet : Kyselytutkimus
No full textThe Promise of Responsible Research Assessment
No full textTässä väitöskirjassa tarkastellaan mitä vastuullisuus tutkimuksen arvioinnissa tarkoittaa, miksi sitä tarvitaan ja miten sitä toteutetaan käytännössä. Lisäksi tutkimus käy läpi vastuullisen tutkimuksen arvioinnin kohtaamia haasteita sekä arvioi sen tulevaisuuden näkymiä.
Vastuullisessa tutkimuksen arvioinnissa huomio siirtyy tutkimuksen arviointiin liittyvien ongelmien kuvaamisesta ratkaisujen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Sen näkökulmasta keskeinen ratkaistava ongelma on liian kapeiden kriteerien ja indikaattorien käyttö arvioinnissa, minkä nähdään aiheuttavan muun muassa vääristyneitä kannustimia ja kestämättömiä paineita tutkijoille.
Vastuullisempaa tutkimuksen arviointia korostava kansainvälinen liike sai alkunsa 2010-luvun alussa. Väitöskirja pyrkii selvittämään, miten viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana julkaistuissa vastuullisen tutkimuksen arvioinnin julistuksissa ja periaatteissa ehdotetaan ratkaistavan tutkimuksen arviointiin liittyviä haasteita, toisin sanoen mikä on vastuullisen tutkimuksen arvioinnin lupaus. Tutkimuksen arviointiin liittyviä haasteita tarkastellaan kolmen arviointiin keskeisesti liittyvän elementin kautta: arvioinnin konteksti, arviointikriteerit ja arvioinnissa käytetyt menetelmät. Haasteisiin ehdotetut ratkaisut määritellään käyttäen viittä kansainvälisesti tunnettua julkaisua: San Franciscon julistus tutkimuksen arvioinnista (nk. DORA-julistus), Leidenin manifesti, Metric Tide, Hongkongin periaatteet ja eurooppalainen sopimus tutkimuksen arvioinnin uudistamisesta. Näiden asiakirjojen voidaan katsoa vaikuttaneen eniten siihen, miten vastuullinen tutkimuksen arviointi ymmärretään, erityisesti Euroopassa.
Väitöskirjassa tutkitaan myös, kuinka hyvin vastuullinen tutkimuksen arviointi lunastaa lupauksensa. Tätä tutkitaan tarkastelemalla vastuullisen tutkimuksen arvioinnin nykytilannetta: kuinka hyvin se ratkaisee tunnistettuja haasteita, ja kohtaako se vai luoko se jopa omia uusia haasteitaan. Tutkimuksen arviointiin liittyviä haasteita ja vastuullisen tutkimuksen arvioinnin nykytilannetta tarkastellaan tämän väitöskirjan osana julkaistujen artikkeleiden pohjalta. Artikkelit käydään läpi esimerkkitapauksina, jotka korostavat väitöskirjan yhteenvetoluvussa esiin nostettuja aiheita, ja niiden tuloksia käsitellään yhteenvetoluvun tutkimuskysymysten valossa.
Tutkimus päätyy siihen, että vastuullisen tutkimuksen arvioinnin lupaus muodostuu sen pyrkimyksestä kattaa ja ratkaista ensimmäistä kertaa useita tutkimuksen arviointiin liittyviä tunnettuja haasteita sen sijaan, että niitä tarkasteltaisiin yksittäisten menetelmien, tieteenalojen tai käytäntöjen näkökulmasta. Vastuullisen tutkimuksen arvioinnin julistuksissa ja periaatteissa huomioidaan kaikki kolme tutkimuksen arvioinnin keskeistä elementtiä ja ehdotetaan ratkaisuja näihin haasteisiin. Kontekstiin ja kriteereihin liittyvien haasteiden osalta keskeinen ratkaisu on tutkimuksen ja tutkijoiden monimuotoisuuden tunnustaminen ja kunnioittaminen. Menetelmiin liittyvien haasteiden osalta keskeinen ratkaisu on laadullisen arvioinnin käyttäminen ensisijaisena menetelmänä vastuullisesti käytettyjen määrällisten menetelmien tukemana. Mitä tulee siihen, kuinka hyvin vastuullinen tutkimuksen arviointi lunastaa lupauksensa, tutkimuksessa osoitetaan, että se samanaikaisesti ratkaisee, kohtaa ja luo haasteita. Ratkaisee siinä mielessä, että sen esiin nostamat haasteet heijastavat hyvin tutkijoiden kokemuksia eri arviointitilanteista. Se kohtaa haasteita siinä mielessä, että joitakin haitallisia mutta vakiintuneita arviointikäytäntöjä ei voida ratkaista pelkästään vastuullisen tutkimuksen arvioinnin avulla. Ja se luo omia uusia haasteitaan siinä mielessä, että vastuullinen tutkimuksen arviointi vaatii uudistusta tutkimuksen vakiintuneisiin arviointitapoihin, mutta järjestelmä ei ole (vielä) kaikilta osin valmis tähän.
Vastataksemme siihen, lunastaako vastuullinen tutkimuksen arviointi lupauksensa, tarvitaan lisää tutkimusta pidemmällä aikaperspektiivillä kuin tällä hetkellä on mahdollista. Sen käsittelemät haasteet ovat osuvia, mutta vastuullisempien arviointikäytäntöjen toteuttamiseksi tarvitaan vielä paljon yhteistyötä koko tutkimusyhteisön kesken. Suurimmat esteet vastuullisemmille arviointikäytännöille ovat syvälle tutkimuskulttuuriin juurtuneet vakiintuneet tavat: kapea ymmärrys laadusta ja vaikuttavuudesta sekä vielä kapeammat tavat arvioida niitä.This summary chapter explores responsible research assessment (RRA), where it is rooted, how it is defined and implemented, what kinds of challenges is it facing, and what seems to be ahead for it. RRA is defined in a continuum of different declarations and guidelines building on each other published during the last decade or so. It marks an attention shift from describing problems related to research assessment towards developing and implementing solutions. The core problem RRA aims to solve is the use of narrow criteria and indicators in assessment causing distorted incentives, unsustainable pressures on researchers and standardisation of research missions and purposes.
The study seeks to find out what is the promise of RRA, referring to how RRA proposes to solve a multitude of challenges related to research assessment. And furthermore, how well is RRA delivering on its promise. Here the focus of attention is on the current reality for RRA in terms of how well it is solving the challenges, or if it is facing, or even creating a set of challenges of its own.
The challenges related to research assessment are examined through three key elements of research assessments: context, criteria and methods, and the proposed solutions to the challenges regarding the key elements of assessment are defined using the internationally well-known five documents, San Francisco Declaration on Research Assessment, Leiden Manifesto, Metric Tide, Hong Kong Principles and the Agreement on Reforming Research Assessment, that have arguably contributed the most on how RRA is understood today. In addition, the challenges related to research assessment as well as the current reality for RRA are scrutinized based on the articles published as part of this thesis. The articles are revisited as example case studies highlighting the issues raised in the summary chapter and their results are discussed in light of the research questions of the summary chapter.
The study concludes that the promise of RRA is its attempt to encompass and solve for the first time many of the well-known challenges related to research assessment, as opposed to looking at them from the point of view of individual methods, disciplines or practices. RRA considers challenges related to all three key elements of research assessment and proposes solutions to those challenges. In terms of challenges related to both context and criteria, the main solution is recognizing and respecting diversity. In terms of challenges related to methods the main solution is using qualitative assessment as the primary methods with the support of responsibly used quantitative methods. And regarding how well RRA is delivering on its promise, it is argued that it is at the same time solving, facing and creating challenges. Solving challenges in the sense that it addresses the challenges researchers experience in different evaluation situations. Facing challenges in the sense that some detrimental yet established evaluation practices cannot be solved by RRA alone as the change is dependent on individuals and organisations changing their behaviour. And creating challenges of its own in the sense that RRA requires a reform on how research is assessed, but the system is not (yet) ready for such reform, at least not everywhere. And for RRA to become the established way of research assessment, it needs to be accepted and implemented globally.
Answering the question if RRA is delivering on its promise still needs further research, with a longer time perspective than is possible for the moment. The challenges RRA addresses are the right ones, but a lot of determined cooperation involving the entire research community is needed to realise the reform as the biggest obstacles to more responsible assessment practices are established ways deeply rooted in research culture: narrow understanding of excellence and impact, and even more narrow ways of evaluating them
Crafting Sustainable IT Work in Self-Managing Organizations : An Exploratory Case Study of a Finnish IT Company
Get PDFWork life is expected to change drastically in the coming years, with the intensifying pace and technological disruptions affecting tasks, work practices and organizational makeups. While self-managerial approaches like job crafting have been a solution for maintaining organizational adaptability and providing meaning for employees, individuals struggle to navigate the complexities of this new reality.
Simultaneously, sustainability is a growing trend in occupational literature. As both career sustainability and job crafting lie on subjective foundations, a question arises regarding the degree that these phenomena are affected by organizational context. Despite rigorous research regarding the two having been conducted in various worker groups and contexts, our knowledge remains thin on how employees could craft towards sustainable work in self-managing IT organizations, which have their own unique set of challenges.
This thesis aims to contribute to literature by addressing this gap and combining it with a constructivist understanding of sustainability. The purpose of this exploratory case study is to examine the interdependencies between the sustainability perceptions of IT employees, the job crafting behaviors they opt to navigate these challenges as well as the organizational context of SMOs.
Data for the study was collected in thematic interviews in conjunction with the collection of participant feedback on a job crafting workshop that was piloted for the participants of this study. Data regarding the first two parts was analyzed thematically, and a content analysis was performed to identify which crafting styles are most readily employed.
The findings suggest organizational context to affect employees’ perceptions on sustainability by repeating cultural narratives and bringing topical challenges to discussion. Furthermore, employees preferred to rely on peer support as a means of increasing their social resources. Together, these findings indicate both intra-team cohesion and dependency, suggesting that group-based crafting activities could offer a fruitful approach for enhancing career sustainability in small SMOs